PAL-versiossa on sentään valinnan varaa noiden challengejen kanssa. USA- ja Japani-versioissa tiettyjä ei pysty golden hammereilla avaamaan. Boss battle intensellä, kaikki tarrat, kaikki trophyt näin muutaman mainitakseni. Kaikki vaikeimmat siis golden hammereiden ulottumattomissa.

Juu, näin FAQeista luinkin, ja se oli yksi syy siihen miksi pari vasaraa meni susille, kun luulin että niitä ei noihin saa käyttää.

Kannattaa myös pelata Tabuuta pari kertaa helpommalla tasolla, että oppii tekemään side stepit oikea-aikaisesti red ring of deathin kohdalla.

Niin, 19 hahmolla olen vetänyt läpi easylla. Ja Kirbyllä neljällä ekalla tasolla. (Pääsee kiveksi piiloon )Kyllä siinä ringit piti osata väistää jo Hardilla. Turhan paljon vaan pulssi laukkaa kun se valmistautuu tekemään tuon hyökkäyksen, kova työ voi päättyä niin helposti. Intensellä ei vaan pääse aina edes Tabuuhun saakka, kun muutkin pomot vihmovat ihan kiitettävästi.

Mahtoi olla mukavaa. Itse kyllästyin jokaiseen target testiin ensimmäisen maalitaulun tuhoamisen jälkeen, classiciin sentään vasta ensimmäisen läpäisyn jälkeen.

Ei noi Target Testit olleet edes pahoja, kun kestävät vaan sen puoli minuuttia per kerta. No, yhdellä hahmolla sitten viisi testiä, joo, mutta silti siinä meni viidessä testissä vähemmän aikaa kuin yhdellä hahmolla menee 100 man meleessä.

Ja kyllä, neljä pelaajaan vastaa nelinkertaista peliaikaa.

Tämä auttaa jo paljon.

Kolme peliaika-challengea ja samalla vika puuttuva biisi, here I come.

Yli olet. Spoileritagista (kaiken varalta, jos joku ei näitä halua tietää) löytyy kokonaismäärät, jos kiinnostavat. Etenkin viimeisten tarrojen hankkiminen on kuulemma yhtä helvettiä.

On. Tarroja puuttuu nyt 11 kappaletta, ja viiden minuutin sessioissa niitä omatekemässä tehtaassa näpytän. (ja luen lehteä samalla  ) Alkuun noita saattoi tulla jotain kymmenen per sessio, mutta nyt saattaa mennä viisikin sessiota saada edes yhtä. Ja varmaan vielä vaikenee kun puuttuu enää pari.

Musiikkeja taas puuttuu 1 kappale. Tämä on Challenge-ruudukossa 50 pelitunnin alla, eli ei ole tulossa nyt ihan heti. Vai kelpaakohan sille yhteenlaskettu VS. aika? Ei tuossa kovin kauaa tarvitsisi konetta päällä pitää jos nelinpelit kelpaavat nelinkertaiseksi ajaksi.

Trophyja uupuu vielä reilu sata. Tarrat ja musiikit tulee kyllä kerättyä kaikki, mutta trophyista en ole niin varma. Pahojen challengejen alla niitä on, ja pahinta on ehkä SSE:n vihollisten (ja pomojen) nappaaminen trophy standien kanssa. Siihen veivaamiseen ei välttämättä enää riittäisi hermot.


Kaikenlaista kun on jo touhuttu. Olen vetänyt kaikilla hahmoilla läpi Classicin ja kaikki target-testit.

Challenge -ruudukossa on kiinni vielä 9 kohdetta. 30, 50 ja 100 tunnin VS-peliajat, sekä kaikkien tarrojen ja musiikkien sekä 500 trophyn keräämisen challenget. Ja lisäksi vielä kolme aika vittumaista; All-Star kaikilla hahmoilla läpi, 100 man Melee kaikilla hahmoilla läpi ja Intense Boss Battle.

Ja harmikseni voin vain todeta, että en todellakaan ole tähän päässyt mitään helppoa tietä pitkin. Puhun siis vasaroista. Ekan käytin johonkin aivan turhaan, kohta muutenkin aukeavaan, kun en tiennyt mikä koko vehje oli. Kaksi seuraavaa meni sitten johonkin sillä hetkellä pahoiksi pitämiini, mutta lopuksi ilmeni että ne olivat ihan kakunpalasia joihinkin noihin jäljellä oleviini verrattuna. Oikeastaan vain yhden vasaran käyttöön olen tyytyväinen, ja se on Boss Battle kaikilla hahmoilla läpi, tosin sekään ei kauheasti lohduta kun tuli kuitenkin vedettyä BB:t läpi 10:llä ja 20:llä hahmolla. Ei siitä enää kova matka olisi ollut 35:een.

Yksi vasara on kuitenkin vielä käyttämättä, se lymyää 30 tunnin peliaika-challengen alla odottamassa. Puuttuva All-Star kaikilla läpi ei tietenkään ole hyvä tuleva vasarankohde, sillä siitä saa jokaisesta läpäisysta hahmon final smash-trophyn. 100 tunnin peliaika taas on aika paha, mutta ei sitä siihen viitsi tuhlata, kun se hoituisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Olenkin siis kahden pahan välissä; pelin vaikein yksittäinen moodi eli Boss Battlet intense-vaikeustasolla, tai sitten erittäin aikaavievä, ja vielä kohtuullisen vaikeakin, 100 man melee kaikilla hahmoilla. Ehkä pitää vain hioa sitä Intenseä ja sitten kun sen pääsee läpi niin poksauttaa tuon 100 man melee-challengen taivaan tuuliin. Äh, saatana kun saisi edes yhden tuhlatun vasaran takaisin...

Ray of hope for Wii!

Enemmänkin NMH kuin God Hand tyylinen. El Gigante vaan vähän kertoo, ettei ihan millään maailman suurimmalla budjetilla olla liikenteessä.

Ai juu, unohdin että on muitakin pelintekijöitä kuin Nintendo.

Tosiaan, MadWorld on erittäin korkealla odotuksissa.

Nintendo kompastui nyt kyllä niin turvalleen kun vaan voi.

Sonyn ja M$:n pomot varmaan juoksee peräkkäin kättelemään ja kiittämään kuinka Nintendo ojentaa HC-pelaajat heille.

No joo, siis sen takiahan Nintendo tällä linjalla on kuten Reggiekin esitteli myyntilukuja. Ne kasuaalit nyt vain ovat järjetön bisnes ja uusi Sports ja Music tulevat myymään enemmän kuin leipä. Microsoft yrittää saada vain rippeitä Nintendo menestyksestä avatareilla ja Lipseillä.


Mutta pitää kyllä yhtyä zoukkaan siinä, että vasta nyt HC:t ovat tuntuneet olevan täysin turhia Nintendolle. Aiemmin HC-valikoima on ollut oikeasti suorastaan mainio, mutta nyt ei näytä edes heikolta, vaan olemattomalta.

Vaikea oikeasti edes uskoa. Varmasti kaikenlaista on tekeillä, mutta kaipa sitten ovat vielä liian vaiheessa. Tai sitten on jotkut ihan ihme julkistussuunnitelmat Nintendolla mielessä.

*sanaton*

Tulisi nyt edes yksi HC-peli... Mutta kuulinko oikein että Reggie sanoi tämän Musicin olevan päätös? Ei voi olla totta...

GTA DS.

Vittu kun missasin ekat pari minuuttia 

Et menettänyt mitään.


Nyt: uusi Animal Crossing tulossa Wiille.

Koko perheen pelit ovat asia erikseen, mutta joku perheenäiti tuolla puhumassa on jo vähän turhan paksua... Ikävä Reggietä.

En edelleenkään ymmärrä miksi se Icarus pitäis koskaan enää nähdä.

Itseäkin vähän ihmetyttää miten jonkun 20 vuoden vanhan pelin jatko-osa on saanut näinkin paljon hypeä.

Koska se on suurin piirtein se ainoa Nintendo-sarja, joka on mystisesti jäänyt ilman jatko-osia kun muita sarjoja on tullut 1-2 per sukupolvi.

Hieman kärjistettyhän tuo kuvaus oli, mutta sellaisen kuvan näistä tyyppauksista sain. Että Crash oli joku epäjumalan kuva jota oli pakko kokeilla, että sitä voisi haukkua. Voin olla toki väärässäkin.

Ei, en Crashille anna niin paljoa arvoa että sitä jonain epäjumalan kuvana pitäisin, se tosiaan oli vain sitä rajoittunutta pomppimista.

Ja siihen aikaan kaikki pelaaminen oli tietenkin plussaa, mutta varaa oli vain yhteen koneeseen. Kyllä silti Tekken 3:ea pelasin kavereiden kanssa ihan ilman mitään vaahtoa suupielissä.

CIB kelpaa ainoastaan?

Juu. Mitään sen erikoisempia noissa ei ole, paitsi Jikkyou Powerful Pro Yakyuu 4:ssä pitäisi olla mukana Nintendon virallinen muistikortti ja Neon Genesis Evangelionissa pitäisi olla mukana kolme keräilykorttia.

Pistä listaa niistä JPN-peleistä niin voin vaikka tuurilla löytääkin muutaman, kun kesälomalla Tokiossa pyörin.

Hieno homma, kiitos. Tässäpä näitä, osta jos löydät. (Ja Tuulisti kans ) Ei varmaan tarvitse edes hinnasta keskustella, kun vaihtoehtona on eBayn kiskonnat, varmasti ovat siellä halpoja.

64 de Hakken! Tamagotchi Minna de Tamagotchi World
64 Hanafuda: Tenshi no Yakusoku
64 Trummp Collection: Alice no Waku Waku Trump World
AI Shogi 3
Bakushou Jinsei 64: Mezase! Resort Ou
Bass Rush: ECOGEAR Powerworm Championship
Choukuukan Night Pro Yakyuu King 2
Custom Robo
Custom Robo V2
Doraemon: Nobita to 3-tsu no Seirei Ishi
Doraemon 2: Nobita to Hikari no Shinden
Doraemon 3: Nobi Dai no Machi SOS!
Fushigi no Dungeon: Fuurai no Siren 2: Oni Shuurai! Siren Shiro!
Ganbare Goemon: Mononoke Sugoroku
Getter Love!! Cho Renai Party Game
Hamster Monogatari 64
Heiwa Pachinko World 64
J-League Eleven Beat 1997
J-League Live 64
J-League Tactics Soccer
Jikkyou Powerful Pro Yakyuu 2000
Jikkyou Powerful Pro Yakyuu 4 (sis. muistikortti)
Jikkyou Powerful Pro Yakyuu 6
Jikkyou Powerful Pro Yakyuu Basic-han 2001
Jinsei Game 64
Kira to Kaiketsu! 64 Tanteidan
Last Legion UX
Mahjong 64
Mahjong Hourouki Classic
Mahjong Master
Neon Genesis Evangelion 64  (/Shin Seiki Evangelion 64)
Nintama Rantaro 64 Game Gallery
Nushi Tsuri 64
Nushi Tsuri 64: Shiokaze Ninotte
Onegai Monster
Pachinko 365 Hi
Pro Mahjong Kiwame 64
Pro Shinan Mahjong Tsuwamono 64: Jansou Battle ni Chousen
Puyo Puyo Party (/Puyo Puyo 4)
SD Hiryu no Ken Densetsu
Shinme! Taisen Pazurudama: Toukon Marutama Machi (/Susume! Taisen Puzzle Dama: Toukon! Marumata Chou)
Shin Nihon Pro Wrestling Toukon Honoo 2: The Next Generation
SimCity 2000
Snow Speeder
Super B-Daman Battle Phoenix 64
Super Robot Spirits
Super Robot Taisen 64
Suzumegou Simulation Mahjong Michi 64
Virtual Pro Wrestling 2: Oudou Keishou
Virtual Pro Wrestling 64
Wild Choppers
Yakouchuu 2: Satsujin Kouru
Zool: Majou Tsukai Densetsu

[puuttuu]

A-I-K-A-M-O-I-N-E-N N64-kokoelma. Mitkäs N64-pelit sinulta puuttuu kokoelmasta?

Tänks. On varmasti mukava tunne kun kaikki on koossa, se on sitten pala historiaa säilöttynä hyllyssä. Samalla varmasti kyllä aika tyhjä olo tulee, mutta pitää varmaan alkaa kerätä kaikkia erivärisiä Nintendo 64-konsoleita.


Puuttuvat länsimaiset julkaisut, suurin osa ilmestynyt vain USAssa:

Asteroids Hyper 64
Bass Masters 2000
Battlezone: Rise of the Black Dogs
Bomberman 64: The Second Attack
Clayfighter 63 1/3: Sculptor's Cut
Cruis'n Exotica
Dr. Mario 64
Elmo's Letter Adventure
Elmo's Number Journey
Fighters Destiny 2
Fighting Force 64
Hercules
HSV Adventure Racing
Monopoly
Ms. Pac-Man Maze Madness
Nuclear Strike 64
Polaris Snocross
San Francisco Rush 2049
Snowboard Kids
Snowboard Kids 2
Space Invaders
Star Soldier: Vanishing Earth
Super Bowling

Tuo Clayfighterin Sculptor's Cut on varmaan vaikein ja kallein hankittava, kun on ollut vain vuokralla USAssa ja CIBt ovat kortilla. Noista puuttuvista odotan eniten Star Soldieria, uskomatonta että en ole vielä saanut hankittua koneen ainoaa perinteistä shmuppia.


Mutta vaikeinta on varmasti niiden japsipelien kerääminen, kun nimien kirjoitusmuodotkin ovat mitä sattuu, niin vaikea niitä on eBaysta etsiä. Eikä japseja muutenkaan liikaa liiku.

Kummasti on useampikin suomalainen keräilijä päättänyt harventaa N64-kokoelmaansa, mutta ei passaa valittaa. Mrjonesin luona käväisin noutamassa 40+ CIB PAL-peliä.

Nyt kokoelman saldo näyttää siltä että englanninkielisiä pelejä puuttuu vielä 23 kappaletta ja japanin eksklusiiveja 54 kappaletta. Tässä uusin kuva N64-hyllystä:




Myös Naomille tuli hommattua uusi peli, Radirgy. 190 euroa posteineen, upouusi setti ylisuurine laatikkoineen. Uutta BIOSia vielä odottelen, mutta kohta tulee vertikaali-Naomillekin lisää vipinää.



En vain pysty päättämään mitä tehdä shmuppien Dreamcast-versioille. Perusversiot kyllä laitan myyntiin, mutta Radirgystakin on se puhelinkorttiversio, ja kaikki uusimmat ovat SegaDirect-versioita kaikilla herkuilla. Noh, kaipa nämä säilytän, vaikka miten olisi originaalia vieressä hyrräämässä.

Koko keskustelu on vähän irvokasta kun mies vielä jokaisessa viestissä painottaa sitä, että Crasheja on testattu otsasuoni pullottaen, kädet Dualshittiä kuristanen ja vaahto suusta valuen.

Vat?

Ja eikai tässä Crash-Mario sodassa vain olisi kyse siitä, että kellä on nyt ne suurimmat ajan kultaamat muistot? Finngamer ei varmaan Crashia aikoinaan ole tyypannut ja Fyysinen Preesens ei MK64:sta. Vaiko?

Olen kyllä tyypännyt aikanaan, mutta ei mitään sen enempää. Varsin rajoittuneelta se silloin tuntui, ja kyllä se ihan kollektiivinen mielipide on, että Mario 64 voittaa Crashin. Jos niitä nyt vertailemaan lähtee.

Ja tiedän myös sen, että Finngamer on ehkä Suomen kovin N64-fani. 

Tunnustan!

Vähän kummastuttaa finngamerin asenne, etenkin tuo maskotti tasoloikka Nintendo-kopioimisena.

Turha siihen maskotti-sanaan on tarttua. Ja toistan nyt vielä:

Mutta Crash siis on suurennuslasinsa ansainnut yllä mainitsemani hattutemppunsa takia.

Ihan turha kenenkään pyöritellä silmiään ja saivarrella tämän ketjun vertailujen suhteen. Kaikille PS1:llä ilmestyneille Crasheille (ja erityisesti spin-offeille) on esikuvansa ja tiedätte ihan hyvin mitkä ne ovat. Peruspelit ovat tietenkin kauimpana Nintendon esimerkistä, mutta koko keskustelun aloitus minulla oli se, että ne eivät vain ole kovin kummoisia. Sattuivat nyt vain tulemaan koneelle jolla ei Mario 64:n kaltaisia johtotähtiä ollut.

Eipä ole Nipa-fanit älähtäneet Chocobo Racingista tai Wacky Wheelsistä. Giana Sistersiäkin suurin osa pitää vain huvittavana. Mutta heti kun Naughty Dog kopioi vähän Nintendoa ja tekee paremman kuin Nintendon oma peli, niin kyllä heti älähdetään.

?

Mitä ihmeellistä Naughty Dogissa muka on että se jotain erityiskohtelua ansaitsisi? Ei yhtään mitään, se vain oli ensimmäisenä paikalla. Siis MK 64:n jälkeen. Wacky Wheels taas on suorastaan oksettava kopio SNESin Mario Kartista, jopa ratojen värimaailmat ovat samat. Ja mikä saa sinut kuvittelemaan että joku Chocobo Racing saisi propseja Mario Kart-faneilta?

Ja ei Naughty Dog Crash Bashia tehnyt. Mutta Crash siis on suurennuslasinsa ansainnut yllä mainitsemani hattutemppunsa takia.

Paitsi, että tuo "elämän tosi-asia" vähän kosahti näillä perusteluilla.

Ei tosiasioita tarvitse perustella, siitä ne nimensäkin saavat.

Putkijuoksu oli huono juttu tasoloikissa... niin missä ulottuvuudessa?

Kolmannessa ulottuvuudessa.

Sour much?

Toki mielipiteisiini vaikuttaa hieman se miten Crashit edustavat sitä pahinta mahdollista Nintendo-kopiointia. Maskotti tasoloikka, karting, party-peli. Hip-hei, omat ideat kunniaan.

Tai no, olihan Crashissa se oma idea, eli putkijuoksu. Kuten heti kärkeen sanoin, tasoloikan irvikuva. Sorry jos ei miellytä. Tai siis jos miellyttää.

Ja tarvitaanko nykyäänkään muuta? En ymmärrä mitä pahaa voi olla putkimaisuudesta, varsinkin jos puhutaan tasohyppelypeleistä. Finngamerin viesti oli silkkaa fanipojiutta Nintendoa kohtaan. Itseeni ei vain ole iskenyt Super Mario 64:n laajuus samalla tavalla kuin Crashien putkimaisuus.

Tässä ei ole kyse mistään fanipoikuuksista, vaan elämän tosiasioista. Jatko-osat eivät pahemmin konseptia korjanneet, mutta varsinkin ykkönen oli pelkästään yli-yksinkertaistettu pienten lasten peli, jossa värikkäitä asioita tapahtuu ruudulla kun painelee nappeja. Toki kaikesta saa pitää, mutta ei Mario 64 tosiaan edes kilpaile samassa sarjassa. Kenttäsuunnittelu, kontrollit... täysin omaa luokkaansa.

Apinoiden pyydystäminen kuulostaa jo paperilla paremmalta kuin tylsien tähtien kerääminen.

Ehkä paras argumentti ikinä.

Aika turha aloitusviesti kun koko pelisarja oli kuollut jo syntyessään. Oikeasti, ensimmäinen Crash Bandicoot on sellainen tasoloikan irvikuva putkijuoksuineen, että on kuin Nintendoa ei koskaan olisi ollut näyttämässä tietä.

Lupaat sitten vaan, että kaappi pysyy Neo-Geona, ettet ala mitään vitun MAMEa tunkemaan sinne.

Nuo jos mikä on sitä aitoa paskaa. Jo pelkillä tunnareilla vedellään koko maailmaa takaapäin mennen tullen.

Duck Talesit on parhaimpia NES pelejä ja ennen kaikkea parhaimpia Disney mitä on! Niitä ei morkata Erityisesti Duck Tales 2:sta tuli tahkottua niin paljon kunnes olin löytänyt kaikki kartanpalat ja aarteet. Niitä harvoja pelejä mitä meikäläinen on läpäissyt vähintään 98%:sti.

Sori, tää on tää hullu nuorisoslangi. Kaikki edellä sanomani oli kehuja.

 

Ja JayeizH, tämä on popkeskustelu, NES peleistä ei edes puhuttu.

Syytä paikallista hinnoittelua, koska jo Itämeren toisella puolella hinta on 55 euroa, joka on kombon virallinen OVH Euroopassa. Suomessa kauppiaat nyt haistattelevat paskat mille tahansa OVH:lle, eikä täältä tosiaan kannata ostaa mitään tarvikkeita. Tulee vain paha mieli.

Ei kyllä ole kauppiaista kiinni. Esim. meillä Pelitalossa nuo vehkeet maksavat yhteensä 74 euroa, ja voin kyllä kertoa että niistä ei montaa euroa käteen jää. Joku Anttila toki saa meitä suuremmat alennukset ja silti myy kalliimmalla, mutta se on jo toinen juttu.

Suomalaiset pelikaupat eivät tosiaan katteilla juhli, tukkuhinnat ne kalliita ovat.

Enpä odottanut finngamerilta tätä, mutta ihmiset ne vain osaa yllättää. Niin positiivisesti kuin negatiivisesti.

Ja se että sinun kommenttisi eivät koskaan yllätä, tarkoittaa... mitä?

No nyt voit kuitenkin pitää siitä.

Mega Man on sellainen viipale klassista Nintendoa, että eihän Rocky tuota voi Boxilleen ostaa. Nintendo-grafiikat ja kaikki.

Epäloogisen ihmisen elämä on vaikeaa...

Mutta kiva kun jotkut tästä pelistä pystyvät vielä nauttimaan. Kyllä minäkin jaksoin peliä tahkota vajaat 100 tuntia ennen kuin totaalinen tylisistyminen iski, joten kyllä se peruspeliä kauemmin viihdytti.

Nimenomaan. Peli on eri kuin Melee, mutta kyllä tämä huippupeli on. 98 % kansasta kuitenkaan ei välitä siitä saako pelistä irti 1000+ tuntia pelattavaa, kun jo 50 tuntia koukuttavaa peliä on kuitenkin yhtä kuin huippupeli.

Aluksi Brawl tosiaan tuntui hieman hitaammalta kuin Melee, mutta nyt kun on tullut muutama kymmenen tuntia sahattua, niin ei mitään outouksia edes muista enää. Eri asia tietenkin on jos palaisi koko ajan Meleen pariin.


Harmittaa vaan, kun Meleen aikaan minulla oli kolme hyvää kaveria jonka kanssa saimme avattua kaikki peliaikaan liityvät asiat. Nyt melkein pitää jättää matsi pyörimään muutamaksi päiväksi putkeen että saisi jonkun 100 tuntia VS. matseja täyteen. Noh, käytän siihen mun vikan vasaran, mutta sitten pitäisi edelleen saada 50 tuntia täyteen.

Ja Finngamerikin joku ilta pelaamaan. Et jumalauta kyllä jätä miksikään trophyjen keruuksi.

Mutta kun mä tykkään siitä.

Nettipeleille ei kauheasti ole aikaa, liikaa yksinpelattavaa, siis ihan Brawlin trophymetsästyksen lisäksikin. No, ehkä pitää jossain vaiheessa tulla mukaan, saisi silläkin tuota peliaikaa lisää.