Ollut jo jonkin aikaa Day 1 -kamaa, vaikka luotto Capcomiin onkin jo aikoja sitten mennyt. Pelin takana on kuitenkin DMC3/4-poppoo, joten ei tämä ihan huono voi olla. Suurin syy miksi Skyrim kiinnostaa kuin kasa paskaa, on aneemisen tylsät viholliset ja taistelusysteemi. DD:ssä kumpikin osa-alue on lienee kunnossa. Budjettiinkin on panostettu. Idioottimainen ratkaisu tosin oli jättää coop pois ja pakottaa AI:t pelaajan riesaksi. Onneksi noi mölinät saa asetuksista pois päältä.
Juuri niin hyvä kuin NeoGAFissa, ja kaikkialla muuallakin, hehkutetaan. Harmi, että Suomessa tästä ei kukaan ole kuullut. B&B on myös aivan loistava, edelleen, mutta ihan eri tavalla.
Prison Break – Look around you
Friends – Emmerdale
Mad Men – Walking Dead
Mad Men on täydelliseksi hiottu timantti. Walking Deadia jaksoin katsoa yhden jakson.
Matlock – 30 Rock
Seinfeld – My name is Earl
Taistelee AD:n kanssa parhaan komediasarjan tittelistä. That's gold Jerry, GOLD!
Jep, paljon hyviä sarjoja jäänyt mainitsematta ja tilalla hirveää skeidaa. Missä ovat The Shield, It's Always Sunny in Philadelphia, Isänmaan toivot, Men Behaving Badly, Black Adder, jne?
Meh, odotin että sieltä olisi tullut jotain muitakin julkistuksia. Ei tolla pelkällä PSO2:lla pitkälle pötkitä Japanissa, jossa Vita myy surkeat 10k viikossa. Noh, ehkä sieltä tulee vielä jokin kaunis päivä uusi Monster Hunter tai Demon's/Dark Souls.
Mutta tulee tuo vehje ostettua kuitenkin jossain vaiheessa, koska se on noin tuhat kertaa mielenkiintoisempi vaihtoehto kuin 3DS. Minulle riittää pelkästään se, että PSP:n, PS1:n ja ehkä joskus jopa PS2:n pelit toimivat laitteessa.
Minkäköhän takia Apple ei voi tehdä jotain langatonta bluetoothilla toimivaa peliohjainta iPadille. Silloin itseänikin saattaisi kiinnostaa tuolla pelailu.
Toivottavasti joko The Tree of Life, Moneyball tai Midnight in Paris voittaa pystin parhaasta elokuvasta. En oikeastaan osaa nostaa noista yhtä ylitse muiden. Hugo oli melko mitäänsanomaton, vaikkakin hyvin tehty. The Descendants oli ihan ok.
Malickille soisi parhaan ohjaajan Oscarin, vaikkei herra varmaan viitsi edes tulla paikalle.
Drivelle olisi myös suonut enemmän kuin yhden ehdokkuuden, mutta minkäs teet kun kyse on Oscareista. Cannesista tuli sentään jotain kotiinvietävää.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä elokuvavuosi. Tästä vuodesta taas on tulossa ihan älytön.
Höpöhöpö, Killzone 2 oli Call of Duty 4:n jälkeen tämän sukupolven paras konsoli-fps netissä. Harmi, etteivät tarjoa sitä ilmaiseksi. KZ3 oli hirveää ADHD-paskaa.
Tuli pelattua Halo 2:sta nettissä viime yö Xlink Kai -serverin kautta, eikä H2 ei ole vanhentunut tippaakaan vielä näin vuosienkaan jälkeen. Tuntui kuin mikään ei olisi muuttunut ja peli tuntui heti huomattavasti paremmalta kuin jatko-osansa. Reach on suuremman luokan sontaa ja halpaa rahastusta verrattuna kakkoseen, eikä kolmonenkaan pärjää mitenkään kakkoselle, vaikka ei ole läheskään huono peli kuin monet kakkosen jälkeen kolmosesta sanoivat.
Halo 2 on kuitenkin selvästi sarjan paras osa ja sen huomasi heti ensimmäisen matsin jälkeen. Huomattavasti nopeampi tempoisempaa ja ennen kaikkea kenttäsuunnittelu on niin paljon parempaa ettei mitään järkeä. Graafisesti pelisarja ei ole mennyt kuin taaksepäin uusien osien myötä, joten peli tuntuu mukavan hienolta ja värikkäältä. Kunpa olisin tajunnut aiemmin, että nuo ilmaisserverit toimivat noin hyvin. Riitti että latasi tuon serverisoftan tietokoneelle, iskin H2:n Xbox 360:een ja system link-valikon kautta löytyi heti pelaajia. Vois tänään taas jatkaa.
Mitä olenkaan missannut kaikki nämä vuodet. Halo 2 on edelleen paras netti-fps mitä olen pelannut. Täytynee illalla pistää tuo setuppi itsekin kuntoon.
Uskomaton himo taas ollut jo pari viikkoa tähänkin peliin. Pitää varmaan jatkaa tämänkin jyystämistä taas pitkästä aikaa. Jokin tässä vaan kiehtoo, vaikka en osaa sanoakaan että mikä.
Älä muuta sano. Itse vedin tämän jokin aika sitten läpi, pelikello näytti reilua sataa tuntia. Luulin keränneeni kaikesta kaiken mutta vitut, netistä kun katselin, niin olin missannut ihan helvetisti asioita. En ole varmaan ikinä addiktoitunut mihinkään yksinpeliin näin pahasti.
Ylivoimaisesti tämän sukupolven paras peli ja paras peli sitten RE4:n.
Aamen.
Läpipeluukertoja taitaa nyt olla yhteensä neljä, viimeisimmällä kerralla kokeilin edetä suht jouhevasti ja pelikello näyttikin vajaata 8 tuntia läpäisyn jälkeen.
SL 1 hahmolla jäin totaalisesti jumiin NG+:ssa Four Kingsiin, Nito oli jo aikas hankala mutta siitä vielä selvisin. No, ihan hyvä suoritus mielestäni päästä noinkin pitkälle.
Pelin vetovoima on kyllä käsittämätön, jotain mustaa magiaa tähän liittyy. Nyt on ollut taas vähän taukoa, mutta jos uudella hahmolla taas aloittaisi niin se on varma ettei paljoa muuta enää kerkeä tekemäänkään.
Mitäs mieltä Scarf olet Demon's Soulsista tähän verrattuna? Muistan lukeneeni sulta jotain siihen liittyvää joskus (?)
Onhan tämä kaikin puolin Demon's Soulsia parempi. Ei sillä, että Demon's Soulsissa mitään vikaa olisi. Päinvastoin, se oli sukupolven paras ja kekseliän peli, jota Dark Souls on parantanut joka osa-alueella.
Vähän harmittaa, kun menin katselemaan läpäisyn jälkeen, mitä kaikkea tuli missattua. Toisaalta jotkin jutut on melkeinpä mahdotonta hiffata itse:
Mutta uskon kyllä, että tämä tulee vielä joskus aloitettua uudelleen alusta tai sitten NG+:na. PvP-jutut eivät juurikaan kiinnosta, kun siellä on porukka bugeja hyväksikäyttäen nostanut hahmojaan jonnekin epäinhimmillisiin leveleihin.
Uskomaton himo taas ollut jo pari viikkoa tähänkin peliin. Pitää varmaan jatkaa tämänkin jyystämistä taas pitkästä aikaa. Jokin tässä vaan kiehtoo, vaikka en osaa sanoakaan että mikä.
Älä muuta sano. Itse vedin tämän jokin aika sitten läpi, pelikello näytti reilua sataa tuntia. Luulin keränneeni kaikesta kaiken mutta vitut, netistä kun katselin, niin olin missannut ihan helvetisti asioita. En ole varmaan ikinä addiktoitunut mihinkään yksinpeliin näin pahasti.
Ylivoimaisesti tämän sukupolven paras peli ja paras peli sitten RE4:n.
Yle järjesti pari HBO-maratonia sarjojen Ylellä alkamisen kunniaksi... Toissapäivänä vissiin True Blood, eilen Game of Thrones. Kaveri oli jostain kilpailusta repäissyt tuohon Game of Thrones -maratoniin pari lippua, siispä eilinen kului paljolti Game of Thronesin parissa. Paikkana toimi Bio Rex Helsingin keskustassa ja Game of Thronesista katsottiin koko ensimmäinen tuotantokausi.
Joskus kello kymmenen aikaan illalla maratonista poistuessani olo oli hämmentyt - tämäkö on se sarja jota hypetetään ihan jumalattomasti kaikkialla? Roolisuoritukset olivat toki peruspäteviä (kuten tällaisen kokoluokan sarjalta on varmaan syytä odottaakin) ja pointsit täytyy antaa etenkin Peter Dinklagen sarkastiselle ja persoonalliselle suoritukselle Tyrion Lannisterin roolissa. Tästä huolimatta sarjassa ei ollut mitään mikä olisi tehnyt siitä erityisen kiinnostavan. Jonkinlainen kliseisyys paistoi tuon tuosta erinäisissä kohtauksissa, musiikki oli perustusinatavaraa ja juoni ei napannut mukaansa juur ollenkaan. Toki sen verran, että loppuun asti tuotantokauden katsoin, muttei yhtään sen enempää. Kyseessä ei ole siis mikään täydellinen epäonnistuminen, mutta noin yleisesti ottaen Game of Thrones tuntui lähinnä ison budjetin keskinkertaiselta fantasiasarjalta.
Ehkä kirjat pitäisi lukea jonkinlaisen eri näkökulman saamiseksi, mutta tämän TV-sarjan pohjalta en kyllä viitsisi... pitää harkita.
Samat tuntemukset oli itsellänikin. En oikeastaan enää edes muista, mitä kymmenen jakson aikana tapahtui. Perushuttua, jonka katsomista en aio jatkaa kakkoskaudella.
Mutta on jotain hyvääkin tullut HBO:lta seurattua, aloitin nimittäin The Sopranoksen uudelleen alusta. Kakkoskaudella mennään, eikä sarja ole menettänyt yhtään loistoaan vuosien saatossa.
The Wiren aloitin myös, mutta tähän tarvisi panostaa ihan eri intensiteetillä, jotta pysyisi kärryillä. Pitää vetää ykköskausi joskus maratonin putkeen.
Näytä kirjoitukset
