Okei Expendablesia pitäisi ehkä verrata uusimpaan Ramboon. Se oli about 100 kertaa parempi kuin Expendables. Ei mitään turhaa lässytystä, hyvä rytmitys, Stallonen hahmokin on siinä mielenkiintoisempi ja toiminta melkeinpä parasta ikinä. Kunnon mättöä. Expendablesissa oli pari ihan siistiä kohtausta mutta niistäkin jäi sellainen fiilis, että enemmänkin olisi saatu irti.
Tanin viesti parin vuoden takaa tiivisti aika hyvin omat ajatukset. Boldasin vielä ne tärkeimmät kohdat.
"
Leffan pacing oli päin helvettiä, olisi pitänyt olla enemmän A-Teamin tapaista jatkuvasti eteenpäin liikkuvaa kerrontaa.
Taistelukohtauksista ainakin puolet oli kuvattu/leikattu liian hektisesti; niistä ei saanut kunnolla selvää. Jet Li, Terry Crews ja Randy Couture olivat täysin alikäytettyjä, varsinkin Crews. Couture ei ole näyttelijä, mutta mikä järki on miehen edes olla leffassa jos hän näkyy alku ja lopputaistelujen lisäksi vain yhdessä, kahdessa kohtauksessa? Mahtoikohan Steve Austinilla olla enemmän repliikkejä kuin hänellä. Lin, Crewsin ja Couturen hahmot olivat tarinan kannalta kaikki turhia.
Lee Christmasin naikkossuhteen valotus oli täysin turhaa shaibaa, Cool Toolin tarinointi siitä kuinka taisteleminen tuhosi häneltä sielun oli tälläiseen äijäleffaan turhaa herkistelyä.
Ryhmädynamiikka kuuden/viiden palkkasoturin välillä oli lähes olematon. Missä oli high-fivet, machoilu, yhteinen aseiden ihailu & kunnossapitohetki yms.; kaikki ne rakastetut elokuvakliseet mitä tällaiselta oletettavasti läheiseksi hioutuneelta ryhmältä olisi odottanut. Esim. ensimmäisen Predatorin sotilasryhmästä olisi kannattanut ottaa tähän mallia.
Kerronnan ja taistelukohtausten kuvaamistyylin korjaamisella olisi jo voinut pelastaa paljon, mutta kyllä niitä ongelmia siellä kässäripuolellakin oli reilusti. Lievä camp-henkinen lähestyminen elokuvan tekoon olisi tehnyt siitä paljon paremman."
Iso iso potentiaali menetettiin. Siitä huolimatta katson kakkosen. Ja tällä kertaa teatterissa. Josko nyt olisi onnistuttu.
