Vähän aikaa sitten GameFAQ sivustolla oli kysely: Jos saisi mahdollisuuden työskennellä pelialalla niin missä toimessa?
http://www.gamefaqs.com/poll/index.html?poll=3220
Sitä kautta tuli vähän mietittyä omaa suhdettaan pelaamiseen ja sitä tulisiko siitä leipätyötä itselleen ikinä? Ensimmäisenä tuli mieleen arvostelijan työ, joka näyttää nauttivan vastaajienkin keskuudessa suurinta suosiota, mutta realistisesti ajatellen ihmisiä tuskin kiinostaa hirveästi juuri se MINUN mielipiteeni peleistä. Koodaustaitoni taas raijottuvat yläasteen ATK-tunteihin ja omien kotisivujen vääntämiseen wordpadin avulla, joten ohjelmoijan hommat voin surutta sivuuttaa. Hahmo- ja kenttäsuunittelu kuulostaa kiehtovalta, mutta kohtuullisen piirustus-/mielikuvitusrajoitteisena sekin työ tuntuu lähinnä kaukaiselta haaveelta. Lopulta päädyin vastaamaan, etten oikeastaan edes halua peleihin liittyvää ammattia.

Nyt opiskeluja aloittaessa oma tuleva ammatti ei koskaan ole tuntunut yhtä itsestäänselvältä ja huomasin olevani äärimmäisen tyytyväinen tähän tilanteeseen. Pelit ovat ja tulevat pysymään rakkaana harrastuksena ja työt sitten erikseen. Joku viisas joskus sanoi: "Don't mix pleasure and business." Pitäydyn siinä.

-karaoke ilman paitaa, mistä poke suuttui

Ehdoton suosikki.
Omaa fuksiviikkoa odotellessa.

Tämä on taas näitä tyypillisiä 2Chan -> NeoGaf -> Kotaku tapauksia.

Rupesi suorastaan naurattaamaan kun luin tuon. Oli nimittäin kolme sivua välilehdissä juuri sillä hetkellä auki. Tämä Pelaajalauta, NeoGaf ja Kotaku.

No eikös Monolithin päästä juuri kuulunut, että Disasterin julkaisua viivästetään “to increase the quality of the finished product”? Eipä vaikuta oikein lupaavalta.

Heho.

Aloin pelaamaan Mass Effectiä toistamiseen läpi, tälläkertaa Hard Core vaikeus asteella, mies päähahmolla ja hyviksen roolissa. Täytyy sanoa, että Mass Effect on niitä harvoja pelejä jotka kestää useampia läpipeluukertoja muunkin kuin nostalgian puolesta. Toinen peluukerta on ollut täysin erilainen ja tulee samalla huomattua miten järjettömän paljon sisältöä jää ensimmäisellä kerralla käymättä läpi vaikka kuinka yrittää kaiken löytää.

GTA IV odottelee hyllyllä läpäisyä, mutta jostain syystä pelihaluni sitä kohtaan on täysin kadonnut. Mieluummin pelaan vaikka Mass Effectiä tai Brawlia.

Juu, ehken tarkoittanut sitä niin ehdottomana totuutena kuin se kuulosti.
Eihän tästä mitään varmaa voida päätellä, varsinkaan kun kukaan ei dopingista ole 100 m finaalissa kärynnyt, mutta esim Soulin Olympialaisissa taas 100 m finalisteista kuusi kärysi. Ovatko ajat sitten vain muuttuneet vai aineet kehittyneet? Veikkaan jälkimmäistä.

Puhtaita pojat varmasti ovat testien valossa. Anti-Doping kulkee aina askeleen Dopingia jälessä.

Entinen suomen ennätys sprintteri Ville Vakkuri kertoi kärähtämisensä jälkeen avoimesti omasta käytöstään. Vakkuri paransi tulostaan 0.5 sekuntia pelkillä Dopingaineiden käytöllä ja tämäkin ennätys oli vain 10.35. Kun lähdetään alittamaan 10 sekunnin rajaa ei Suomalaisten ja muiden maiden köyhien urheilijoiden kasvuhormonit enää riitä. Tarvitaan esim. Amerikoissa kehitetyn THG:n kaltaisia huippuaineita jolla Jenkit ovat itse todistetusti vuosia lotranneet ja josta entinen Pöyhösen kilpakumppani ja huippujuoksija Dwain Chamberskin kärähti. Kymmenen sekunnin alittaja hänkin.

http://www.city.fi/artikkeli/Juokse+poika+juokse/263/
http://www.iltalehti.fi/urheilu/200806137794409_ur.shtml

Marion Jones juoksi 6 vuotta Dopingilla jäämättä kiinni. Se on mielestäni aika selvä testamentti Dopingtestauksen tehottomuudesta.

e. Parit linkit. Varsinkin Vakkurin tilitys on aika mielenkiintoista luettavaa.

Tällä viikolla oon kokeillut Carlsbergin Elephant -olutta ja Budejovicken 1795 -olutta. Elefantti oli oikein mainio vahva olut (7,5% tais olla).

Anteeksi kun kaivelin näinkin vanhoja juttuja, mutta allekirjoitatko Turtsi edelleen tämän väittämän?

Enpä olisi uskonut, että Pelaajalaudalta löytyy oluen ystäviä. Jospa vaikka pelinavaukseksi esittelisin oman suosikkini, jota viime viikonloppunakin tuli Gastropub Nordicissa maisteltua:

Nøgne IPA on Norjalaisen Nøgnen pienpanimon ensimmäinen IPA ja isoveljeään Nøgne ø #100:sta astetta lempeämmin humaloitu. IPAsta löytyy Nøgnen oluille tyypillistä hedelmäisyyttä ja raikkautta. Oluen korkea alkoholiprosentti peittyy lähes täydellisesti tämän laajan makukimaran alle. IPA ole minua pettänyt ja sopii nautittavaksi niin kylminä talvi-iltoina kuin helteisinä kesäpäivinäkin.

E. Stella Artois PSP
Minulle Nøgne ø DS kiitos!

Hyvät dopingit ovat Jamaikalla keitelleet, mutta se nyt on ihan selvää ettei ihminen ruisleivällä alle 10 sekunnin juokse sataa metriä. Jo muinaisissa Ateenan olympialaisissa kreikkalaiset painijat hieroivat ihoonsa oliiviöljyä ja saavuttivat näin epäreilua etua muihin kilpailijoihin nähden. Vippaskonstit ja urheilu on kulkenut käsikädessä jo ensi päiviltään asti ja silloin kun kaikki huijaa niin kukaan ei huijaa.

Mulle jäi Pekingistä päälimmäisenä mieleen Satu Mäkelä-Nummelan yllätyskulta, Georgia vastaan Venäjä rantalentopallo-ottelu ( ) ja tämä painonnosto-onnettomuus:
Ei heikkohermoisille!

Iltaa vuan tasapuolisesti kaikille, tietysti.

Olen täällä silloin tällöin piipahdellut, mutta todellisen sanottavan puutteessa Pelaajalautailuni on jäänyt lähinnä selailun tasolle. Tykkään aivan mahdottomasti höpistä peleistä, mutta nyt vakio pelijuttukaverini Turkuun muuton myötä juttuseurani typistyi ikävästi kahteen nuorempaan pikkusiskooni ja muutamaan WoW-rajoitteiseen kaveriini.

Yritän varmaan kovasti seuraavan muutaman viikon aikana asettua laudan tavoille, joten älkää hirveästi lytätkö vaikka välillä ottaisikin pattiin kovasti tämä noboilu.

Itsestäni voisin kertoa sen verran, että ikää löytyy uhkeat 20, vaikutan Jyväskylän alueella, opiskelen Jyväskylän Liikuntatieteellisessä liikuntapedagogiaa ja vapaa-ajalla harrastan Capoeiraa, telinevoimistelua ja valmennan koripalloa. Peliharrastukseni oli aikaisemmin hyvin Nintendopainotteista, mutta nykyään olen hyvin kaikkiruokainen ja levyasemassa pyörii niin Halo kuin WoWikin. Etunimeni saatta joku nokkelin nimierkistän päätellä.

Rattoisia koulunalusviikkoja kaikille!

Lähipiiristäni löytyy monta sunnuntaipelaajaa, jotka tykkäävät Meleestä enemmän.

Minä taidan kuulua näihin sunnuntaipelaajiin vaikka pelaamisen muuten otan kyllä vakavamielisenä harrastuksena. Vanhana Samus veteraanina ei voi kuin itkeä, kun kymmenenvuotias pikkusisko pistää päihin Pikachulla. Onhan Brawlissa viihdearvot kohdallaan, mutta pelimekaniikaltaan Brawl tuntuu kyllä isolta askeleelta taaksepäin.

Henkilökohtaisesti päräyttävimmät pelisävellykset on mun kohdalla lähtöisin Koji Kondon ja Nobue Uematsun tahtipuikosta. Melko velhoja molemmat. Suosikki OST, joka omasta kaapistakin löytyy, on ehdottomasti:

Jos pelimusiikkia jostain latailen niin yleensä VGmixistä. Paikka oli kai pitkän aikaa korjuun alla, mutta nyt näyttää ainakin palanneen ja siellä on kirjastot pullollaan uskomattoman taidokkaita uusintoja kaikista mahdollisista peleistä mitä vaan mieleen tulee.

Meniköhän vähän liiaksi mainostamiseksi?

http://www.vgmix.com/