Etäältä keskustelua seuranneena ajattelin suositella ohjelmaa nimeltä Athlean X. Järkyttävän ulkokuoren sisältä löytyy kelpo treeniohjelma. Hintaa ohjelmalle tulee 97$ jos ottaa liikkeiden videot pakettiin, pelkät .pdf-tiedostot taisi olla 67$ (suosittelen videoita). Lopputuloksena on "atleettinen vartalo" ei niinkään Arnoldmainen broileri eli "massankasvattajille" tämä ei ole.

Itse olen reilu 190cm mies, johon ei oikein ikinä ole "tarttunut mitään" (läskiä / lihaksia) vaikka kuinka treenaisi ja söisi. Ehkäpä aikanaan sotkin aineenvaihduntani kun yläaste/lukio-ikäisenä harrastin kestävyysjuoksua tosissani juosten sataa kilometriä viikossa. Kun lenkkarit vaihtuivat kaljaan ja tupakkaan aloitin salitreenit. Penkkimaksimi ei markkakahdenkymmenen jälkeen enää kasvanut ja lisäravinteista kehittyi lähinnä kokovartalonestekerros nahan alle, sekä kivasti kukintaa selkään. Kävin salilla lähinnä vain ylläpitääkseni peruskuntoa vuosia, juosten lenkkiä aina välillä.

Muutama vuosi sitten löysin P90X ohjelman (josta muuten tehtiin juuri jatko-osa P90X2), mikä muutti suhtautumiseni vaihtoehtoisiin lihaskuntoharjoituksiin totaalisesti. Vedin kolmen kuukauden rääkin tunnollisesti ja tulokset olivat todella hyviä. Kroppa oli paremmassa tikissä kuin ikinä ja tuntui siltä, että hankittu voima oli "oikeaa voimaa", eikä vain pullistuneita ruumiinosia. Leukojakin sain lopulta 17 kun vielä aloittaessani ohjelmaa niitä kiskoin kaksi. Rakastuinpa myös astanga-joogaan ohjelman myötä. P90X:n varjopuolena oli toisto, sekä ajan tarve. Samat vitsit ja naamat eivät enää innostaneet uusintakierroksella ja skippailin harjoituksia turhankin usein. Harva jaksaa seurata tunnollisesti 1,5h harjoitteita 6-7 kertaa viikossa lopun elämää.

Etsin vaihtoehtoja ja löysin tuon Athlean X:n. Ohjelma ei ole kovin aloittelijaystävällinen, mutta pienellä paneutumisella ohjelmasta saa paljon irti. Se tarjoaa myös sen perus 3kk ohjelman, sekä vinon pinon lisäharjoituksia ja ravinto-ohjeita jne. Idea onkin se, että kerran ohjelman suorittaneena oppii löytämään itselleen sopivan harjoitusrungon kun liikkeisiin joutuu itse perehtymään apinoinnin sijaan. Perusohjelmaa tehdään noin 45min kerralla viidesti viikossa. Tiistain ja torstain treenit voi usein korvata lyhyemmilläkin harjoituksilla tai vaikka lenkillä. Ohjelmia on oikeastaan kaksi, toinen salilla tehtäväksi ja toinen kotona. Niitä voi myös tehdä ristiin ja joka päivälle on räätälöity erilainen ohjelma. Kuukauden välein on haasteita, esim. "tee 100 punnerrusta, 100 vatsaa, 100 kyykkyä ja 100 inverted rowia (suomeksi?) missä järjestyksessä tahansa. Ota aika ja jos menee yli 17 min niin tee viikot 2-3 uusiksi".  Olen nyt puolivälissä ohjelmaa ja omasta mielestäni tulokset ovat parempia kuin P90X ohjelmaa tehdessä. Ehkäpä olen vihdoin löytänyt itselleni sopivan treenimuodon. Mies, joka poseeraa sivuillaan Bill Clintonin vierellä ei voi olla väärässä! 

http://www.athleanx.com/getripped/

Eihän LORDia tai muita BBS-pelejä lasketa? Ensimuistot taitanevat olla Doomia nelinpelinä kaverin autotallissa. Tai oikeastaan se ensimmäinen "aito nettipeli" itselleni oli BatMud. Ostin PC-Superstoresta sikahintaan jotain MITS-krediittejä, joilla pääsi sitten himasta käsin mystiseen internettiin vuonna nakki. Itse tosin vähät välitin netscapella ikuisuuden avautuvista .gif-kuvita ja tuhlasin kredut lähinnä mudia pelaillen telnet-yhteydellä.

BatMud oli kyllä todellakin aikaansa edellä. Pelaajia mahtui muistaakseni sisään parisataa (lapinlisää +/-50) ja yleensä ulkopuolella jonotti sisään keskimäärin 40 pelaajaa. Vaikka meininki vaatikin hieman mielikuvitusta oli tunnelma mahtava ja pienellä säädöllä sai sopivasti värejäkin mustavalkoiseen tekstimaailmaan. Hahmovaihtoehtoja oli kymmeniä, samoin kiltoja. Vihollisia pystyi pieksemään jopa yhdeksän pelaajan partyssa. Expankeräilyn ohella pelissä pystyi myös kaivaa mineraaleja, rakentaa linnaa, keräillä luonnosta yrttejä, herätellä kuolleita pelaajia, tehdä aseita, pitää kojua, perustaa omia kiltoja, metsästämään eläimiä yms.yms. Peli ei myöskään loppunut ihan heti. Jos onnistui vuoden/vuosia peliä tahkomaan ja tekemään itsestään Wizardin oli vielä mahdollista jäädä kehittämään peliä muiden velhojen (adminit) kanssa. Kun ensimmäinen ns. graafinen morppi, Meridian 59 julkaistiin vaikutti se ainakin omasta mielestäni todella laihalta ja köyhältä verrattuna BatMudin valtavaan maailmaan ja laajaan pelaajayhteisöön.

Oma suhteeni batmudiin menee about vuoden parin sykleissä. Pelaan liikaa pari kuukautta ja sitten peli unohtuu vuodeksi pariksi. Peliä kehitetään edelleen aktiivisesti ja sinne olen aina tervetullut takaisin, tavaratkin odottavat kiltisti paluutani arkuissa. Sniff.

Tervehdys kaikille!

Löysin tämän forumin sattumalta googletellessani Dark Souls-keskusteluja. Perehdyin hieman tarkemmin sivustolle ja paikkahan vaikuttaa hemmetin hienolta. En oikeastaan ole sitten Pelit BBS:n alasajon jälkeen juurikaan keskustellut peleistä, mitä nyt aina silloin tällöin jotain kommenttia Domen sivuille tullut jätettyä. Pelit ovat kuitenkin aina olleet lähellä sydäntä ja historiikkikin on suht hyvin hallussa. Oma pelaajahistoria käynnistyi 80-luvun lopulla kun faija raahasi kotiin Amiga 500-tietokoneen. Kaverin kuusnepa toki tuli myös tutuksi jo ennen tätä.

Mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmälle on jäänyt peleistä jauhaminen. Johtuneeko tämä ystävien kadottamisesta vaiko vain perheen paisumisesta, mene ja tiedä. Pienen tytön isänä ja  kolmekymppisiä viime kesänä viettäneenä sitä enää harvoin törmää peleihin, jotka jäävät mieleen. Edustanen sitä "wanhaa polvea", joka vaatii peleiltään haastetta, eikä voi sietää nykypäivän massoille suunnattuja kädestäpidettyjä klooniputkijuoksuja. Aiemmin mainitsemani Dark Souls taitaa olla se viimeisin rakkauteni, joka kipusi jopa omaan top 5-listaani kautta aikojen.

Sydämmeltäni taidan olla PC-mies, mutta rautani on vanhentunutta. Olohuoneen xbox riittää itselleni toistaiseksi hyvin. Parhaat grafiikat olivat enivei mielestäni kultaisella 90-luvulla! Tietenkään FPS-pelejä en mielelläni padilla pelaa. PC:ni taipuu kuitenkin vielä silloin tällöin CS-mittelöihin, batmudiin (jo vuodesta -95!), civiin ja vanhoihin RTS-peleihin. Tietokoneiden ulkopuolelta mainitsemisen arvoinen omituisuus on MTG, joka nosti päänsä haudasta yli 10 vuoden tauon jälkeen. On helkkarin hauskaa pelata kerran kuussa velhokorteilla pienessä maistissa vanhojen kavereiden kesken.

En tässä nyt sen enempää teitä tylsistytä jorinoillani. Toivottavasti löydän täältä sitä "asiallisempaa" keskustelua pelihin tai muihinkin aiheisiin liittyen.