Helsingin Sanomat tänään:

"Heroes on parasta, mitä Amerikkalainen televisioteollisuus nyt tekee"


Tarpeetonta sanoa, että tänään kannattaa katsoa sarjan avausjakso. Ja siitä se vain paranee. On kuin maailman herkullisin suklaalevy muuttuisi pala palalta suklaisemmaksi ja herkullisemmaksi.

Taistelusta tulee helvetin tiukka, mutta itse uskon Kadin selättävän Timonkin.  Olen pitänyt tytön puolia ensimmäisestä päivästä alkaen, kyllä ottaa kupoliin jos suosikki tipahtaa.


Asiasta toiseen: Martinan päiväkirjahetki eilen oli ehkä koskettavin hetki Suomen BB-historiassa toistaiseksi. Silmänurkka kostui.

Onko kellään muuten tietoa MP3 myynneistä?

Viime NPD:ssä MP3:lle listattiin luvuksi n. 215 000, kärkikymppiin sijoittui. 

Metroid Prime -sarja on noin yleisesti kärsinyt liian huonoista myynneistä, jos vertaa vaikkapa Haloon. Ykkös-Prime myi kyllä varsin hyvin. Johtuiko sitten siitä, että kyseistä peliä hehkutettiin monelta taholta ns. Halon tappajaksi ja suuri yleisö luuli sen olevan samantapainen FPS? Peliä ostettiin, mutta sen pelityyliin petyttiin suurelta osin ja näin innostus laski tuntuvasti Echoesiin verrattuna, joka jäi ykkösen myynneistä melkoisesti.

MP3:n ansaitsisi myydä (kuulemma sarjan parhaana osana) se 3-4 miljoonaa helposti.

Klassikko sanan varsinaisessa merkityksessä. Eikä mikään leikkiklassikko, vaan tällä kerralla tuolla termillä on oikeata painoarvoa!

Hämmästyttävää miten hyvin pelattavuus toimii ja miten innostavaa tutkimusmatkailu Zebesillä yhä on. Audiovisuaalisesti pelit ovat kehittyneet Super Metroidin jälkeen - ja 13 vuodessa - huikeasti, mutta pelin terävimmät vahvuudet kiiltävät yhä kuin vastateroitettuna. Uskallan väittää, että ne jotka tämän mestariteoksen ensi kertaa läpäisevät vasta nyt Virtual Consolen myötä, löytävät siitä ne samat hienoudet kuin ne Super Nintendo -fanit, jotka pelasivat pelin puhki vuonna -94. Poislukien tietysti ulkoasun edut. Sillä vaikka Super Metroid onkin viehättävän näköinen 2D-seikkailu - ja sellainen se tulee aina olemaan, ei peli ole enää teknisesti ihmeellinen.

Noin 1,5 tunnin ajan olen kolunnut Zebesiä ja tulen koluamaan sitä Virtual Consolella ja mainiolla Classic -ohjaimella vielä monien monituisten tuntien ajan.

Tää on kuin pelien Alien.

Aika törkeän hyvä tiivistys. 

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten tiukkaa Microsoftin ja Nintendon taistelu oli NPD:n syyskuun listalla , joka julkaistaan lähipäivinä.  Wiin kaksi edellistä, yli 400 000 tulosta, ovat olleet hirmu kovia, mutta luulisin X360:n laittavan kovasti kampoihin Wiille nyt tulevalla listalla.

Tämä peli tulee olemaan niin täynnä kaikkea siistiä pientä (ja suurta), että hienoista infoähkyä on havaittavissa - positiivista sellaista, tietysti. Viimeksi koin samaa kun odotin Gran Turismo 2:ta. Joka kuukausi sai lukea lehdistä uusista autoista, radoista ja mitä kaikkea peli tuli sisältämään. Pää oli räjähtää.

Nyt on hyvä fiilis siitä, että Brawl ei ilmesty vielä tänä vuonna. Siitä pääsee sitten nautiskelemaan täysipainoisesti, eikä se kilpaile huomiosta Metroidin tai Mario Galaxyn kanssa, jotka ovat meikäläiselle(kin) ihan pikkuisen odotettuja pelejä.

Myös MacGyver-boksit ovat K18! 

Twinkkarin tokaa kautta myydään Suomessa toistaiseksi kahdessa osassa.

No niin, nyt se hyrrää päällä ja näyttää todella muikealta omassa töllössä! En ole ennen Super Metroidia näin komeana nähnyt.  On tätä päivää odotettu.

Toimii kuin se kuuluisa unelma Cuben padilla, koska näppäimet saa asetella miten haluaa.


Muutama maistiainen nopeasti napattuna:

Kiitos TK.


Wow, Delfino Plaza -kenttä on tosi makee. Heti ensimmäiseksi katsoin sen, koska siitä tulee varmasti SMS-fanitukseni takia yksi suosikkikentistäni. Pitääpä katsoa loputkin videot, liikaa niitä ei ole tästä pelistä saatu.

Oma aihe, koska kyseessä on ihan hemmetin merkittävä peli.  En olisi voinut parempaan ajankohtaan ottaa vapaapäivää perjantaiksi! 

Tänne siis fiiliksiä, tunnelmia ja mielipiteitä tästä 16-bittisen ajan superklassikosta. Miten aika on kohdellut? pelasitko aikoinaan sen läpi? Aiotko vetää 100% suorituksella nyt?  Ja niin edelleen. 

Lataan heti kun saan murua rinnan alle!

SUUUUUUUUUUUUUUUPEEEER  MEEEEEEETROIIIIIIIIIID!

On trollausta, mutta antakee anteeksi. Ei Super-Fucking-Metroid joka päivä tule Virtual Consoleen.  Tämä on paras tapa valmistautua Corruptioniin, ihanaa!

Kuinka monta niitä kanavia sitten oikein on? Minulla ei ole mitään hajua, kun ei ole tullut kuin kaksi VC-peliä ostettua.

Wiin päävalikossa on tällä hetkellä käytettävissä 48 kanavaa.

Onhan se Pekka peruspelaajalle enemmän kuin riittävästi, myönnetään. Mutta kaipa noita system updatella Nintendo voi lisätä, jos se käyttää niihin Wiin sisäistä Flash-muistia. Enkä usko sen siitä kuluvan juuri ollenkaan.

Siinähän se onkin. Ne, joilla OIKEITA ansioita on, eivät tuonne lähde mainettaan pilaamaan mistään hinnasta.

Eilistä koostetta katsoessani mietin, että Aitolehteä parempi sopan hämmentäjä olisi ollut ainostaan Nykäsen Masa 

Odotan itse tukea käynnistää mm. Virtual Console -pelit suoraan SD-kortilta. Nythän ne tarvitsee ensin kopioida Wiin sisäiseen muistiin, joka on aika kömpelöä.

Myös kanavia voisi Wiin päävalikkoon lisätä. Jos harrastaa VC-pelejä ahkerasti ne loppuvat nopsaan.

Jotenkin niin absurdia nähdä Sonic Delfino Plazalla vetämässä Mariota kuonoon 

Tosin, haluaisin pelejä pelata mutta empä voi kun TV:stä tulee salatut elämät ja BB.

Salkkareiden ja Big Brother -koosteen välillä on 2 tunnin gäppi, siinähän ehtii....

Mutta ai niin! JayeihZ keskustelee silloin BB-boardilla, lähettelee BB-äänestysviestejä ja kirjoittaa BB-blogiin! 

Jotta voi päivittää kanavat, tarvitseeko ne siis ladata uudelleen?

Aitolehden lähettäminen taloon on ollut paras teko tuotannolta tähän mennessä. Se muija on luonut jo vaikka minkäkaista kaaosta tuolla talossa ja pistää hanttiin muille asukkaille. Ja se on piristävää, sillä sitä älytöntä myötäilyä ja nuoleskelua kesti yli kuukauden päivät. Ihan kaikkea Aitolehden suusta tullutta en pidä fiksuna, mutta oli mimmin jutuissa myös monesti pointit kohdallaan. Kuten se, että kyseessä ei ole tiimipelistä, jossa voittaisi joukkueena. Siellä voitetaan yksilönä. Ja siten olisi tärkeää tuoda omiakin mielipiteitä jalustalle, eikä vain miettiä talon sisäistä suosiota ja jättää sen takia vaikeita asioita sanomatta.

Toisaalta Martina voi toimia näin koska on jo julkisuuden henkilö. Oli miten oli, hänen saapumisensa jälkeen mielenkiinto ohjelmaa kohtaan on noussut omalla kohdallani tosi paljon. Hyvä hyvä!

Onnea TK, sekä arvonimen johdosta että myös tuolle yritys-hankkeelle.

Itsellänikin suuntaa vahvasti ajatus oman toiminimen perustamisesta. Toistaiseksi se on ollut vaan laiskoina hetkinä mieleen pulpahtanut ajatuksenpoikainen, mutta kuka tietää josko sitä joskus lähtisin rakentamaan vakavalle pohjalle. Skillejä kuitenkin löytyy uusmediapuolella moneen suuntaan.

Eikä tämä tietenkään tarkoita sitä, etteikö Blazing Starin pisteiden hiontaa voisi vielä jatkaakin.

Emmä taida. 60 000 pistettä on yksi kaikkien aikojen huonoimmista tuloksista missään pisteskabassa ikinä missään! 

Melkosta retuutusta 


Mutta näitä NekseliKekseli-pelejä on silti kiva pelailla, joten minullakaan ei olisi mitään Metal Slugia vastaan. Pitäisköhän hommata se Anthology Wiille? Pitäisi.

Nyt on helppo alkaa ymmärtää taas miksi tosipelaajat vihaavat emulaattoreita. Eihän tästä tule mitään kun yrittää näppäimistöllä pelata. Omat tavoitteet lienevät jossain siellä puolen miltsin pinnassa, josko sinnekään päästään. 

Mutta Donkku oli kultaisella 80-luvulla originelli idea ja ajatus.

Siitä on nyt jo viisi vuotta.

Olin käymässä siskoni luona, juurikin tarkoituksella Super Mario Sunshinen julkaisun alla, koska silloisessa kotikaupungissani ei ollut yhtään pelikauppaa. Enkä halunnut sohlata postimyyntifirmojen kanssa, tahdoin pelin välittömästi julkaisuaamuna käteeni. Julkaisupäivää olinkin odottanut kuin kuuta nousevaa viimeisen vuoden ajan. Luigi´s Mansion, Rogue Squadron 2 ja Pikmin oli pelattu läpi ties kuinka moneen kertaan.

26. lokakuuta, vuonna 2002 valkeni syksyisen kirpeänä. Ilma oli kuitenkin kirkkaan pilvetön, vaikkakin melko kylmä. Lähdin heti aamusta läheiseen kauppakeskukseen ja rynnistin pelikauppaan sisään silmäillen samalla GameCube-hyllyä. Ja siellähän se ihanuus jo köllötteli minua odottamassa: uudenkarhea Super Mario Sunshine, jonka myyjä ojensi minulle 64,90 euron maksua vastaan. Fiilis oli maailman paras.

Cubea minulla ei ollut tuolla reissulla tietenkään mukana, joten sen matkan kotiin selailin pelin ohjekirjaa ja luin sen ainakin kolmeen otteeseen tarkkaakin tarkemmin läpi. Poistuin siis PK-seudulta jo tuona samaisena päivänä kun pelin sain hyppyysini, ja bussimatka kotiin kesti melkein 4 tuntia, joten olo oli mitä malttamattomin.

Miten hienoa se olikaan saapua kotiin, tehdä iso pino voileipiä viereen ja ottaa 1,5 litran cola-pullo kaapista ja samalla sujauttaa hartaasti odotettu, uusi Super Mario-seikkailu pelikonsoliin.  Tähän kulminoituu yksi niistä syistä, miksi olen GC:n omistaja, ajattelin. Jos tämä nyt olisi pettymys, se olisi erittäin erittäin karvas sellainen.

Super Mario Sunshine lunasti kuitenkin kaikki lupauksensa omalla kohdallani! Olin siihen aivan helvetin tyytyväinen, ja tähän päivään mennessä olen läpäissyt sen ainakin viisi kertaa, joista 3 läpäisyä on tapahtunut 120 kiiltomerkillä.

............

Super Mario Galaxyn odottaminen on omannut samaisia piirteitä kuin mitä pelin edeltäjän tapauksessa. Ja nyt, kun pelin julkaisuun on aikaa enää n. 1,5 kuukautta, alan tuntea sitä samaa vanhaa magiaa kuin tunsin ennen Super Mario 64:n ja Super Mario Sunshinen julkaisua. Magiaa, mihin tarvitaan aina jonkun erittäin odotetun pelin julkaisu.  Metroid Prime 3 ei vielä tuota sitä minulle, mutta Mario Galaxy onkin odotuslistalla kaikista korkeimmalla pallilla. Ollut jo ties kuinka pitkään.

Toivottavasti viiden vuoden kuluttua kirjoitan Galaxyn julkaisusta samanlaista legendaa ja muistelen miten hienoa sen pelin odottaminen ja näppeihin saaminen silloin olikaan. Konsolipelaaminen on kuitenkin parhaimmillaan sellaista, että itse pelaaminen ja pelin läpäiseminen on pieni osa itse kokonaiselämystä. Näin suurien julkaisujen suhteen myös odottaminen ja hype muodostaa suuren osan siitä.  Hype voi olla toisaalta olla myös vaarallista, mutta se ei omalla kohdallani todellakaan tappanut Super Mario Sunshinea. Ei sitten alkuunkaan.

Jo tässä vaiheessa on selvää, että tässä ketjussa käydään läpi kaikki vähänkin suositummat pelihahmot....

 

Hemmetti että toi vasemman puoleinen hahmo oli sikatylsä! Yksi huonoimpia ehdottomasti ellei huonoin.

Saatoit suututtaa muutaman! 

TV:n katsomisen luokittelu harrastukseksi = perinteinen Pelaajalauta.

Ai niin, asiat pitää tarkentaa täydellisesti ettei M saa vittuilemisen aihetta. Sopii.


Itselleni tuo todella on harrastus, koska suhtaudun siihen vakavammin ja analyyttisemmin kuin rivikatsoja. En vain katso jotakin tv-sarjaa siitä mitään taustatietoa tietämättä, vaan etsin imdb:stä ja internetistä yleensäkin faktatietoa sarjaan liittyen sekä muiden katsojien mielipiteitä ja kommentteja.

Ja katson niitä ammattilaisen silmin ja arvioin mikä on onnistunutta ja mikä ei: kameratyöskentelyssä, valaistuksessa, leikkauksessa ja niin edelleen.

Jos katsoo kympin uutiset, salatut elämät, sään, Prison Breakin ja 24:n joka viikko, ei TV:n katsomista pidäkään luokitella harrastukseksi.

Vieläpä, kun Kovalainen itsekin pitää McLarenia hyvänä vaihtoehtona...

Kauden nopeimman & luotettavimman auton rakentanut tiimi saattaa kyllä ollakin hyvä vaihtoehto. 

Mutta....



kausi 03: Mäciltä hyvä auto, Kimi taisteli mestaruudesta viimeiseen kisaan saakka ja hävisi Schumille vain muutamalla pisteellä.
kausi 04: Mäcin auto täysi susi.
kausi 05: Mäcin auto kauden selkeästi nopein, mutta Renaultia epäluotettavampi. Siksi Alonso vei mestaruuden.
kausi 06: Mäcci oli taas susi, ei asiaa Ferrarin ja Renaultin vauhtiin.
kausi 07: Kauden paras auto. Ei väliä vaikka kynttilän valossa pikkutunneilla Ferrarin piirrustuksista ammennettiin, silti se on paras auto.
kausi 08: Auto on taas susi?
Kausi 09: Hamilton voittaa kaikki GP:t kauden parhaalla autolla.

Se on muuten aika selvää, että aiempaa enemmän FPS-peleihin viittaavan ohjauksensa vuoksi Metroid Prime 3:a tullaan entistä reippaammin vertaamaan Halo 3:een.  "Paras ensimmäisestä persoonasta pelattava peli kontrolleiltaan konsoleilla - koskaan" hehkutukset antavat odottaa todella paljon.

MP1:ssä ja MP2:ssa prosentit tutkimisen ja toiminnan välillä pyörii varmaankin noin 80/20:n luokassa, kun nyt kolmosen kanssa mennään ehkäpä jo 60/40 tuntumaan, ainakin lähelle.


Kokonaisuutenahan tämä trilogia arvottaa täytyy, siihen tulee siis laskea itse pelin sisältä kaikki mahdollinen: yksinpeli, moninpeli, graafinen toteutus, kontrollit ja niin edelleen.  Kuten Cyruskin puolsi, Halo-kirjoja tai Samus & Elisha Cuthbert eroottisia fanficejä (joita fanitan) ei pidä laskea mukaan, olivat miten virallisia tahansa. Ovat osa pelin ulkopuolista kokemusta.  Yritän laatia jonkinlaista listausta ja pisteytystä trilogian peleistä kunhan Metroid kolmoseen kunnolla pystyn perehtymään.