Geohot on julkaissut PS3:lle jailbreakin. Tarvitset vain, 3.55 FW PS3:n, USB-tikun ja jailbreak pup-filen. Sen jälkeen pitäisi toimia homebrew softat. Waretetut PS3-pelit eivät toimi ja tällä hetkellä ei taida olla mitään kovin järkevää homebrewtä, joten ei tarvitse vielä kiirehtiä.
Mielenkiinnolla odotellaan, mitä tästä seuraa. Lähinnä kunnollinen mediacenter-softa kiinnostaisi meikäläistä.
Sonyhan on uhannut, että tulee tilkitsemään tuon aukon tulevilla firmware-päivityksillä, kun taas vastapuoli sanoo sen olevan mahdotonta, koska tällöin myös viralliset PS3-pelit saattaisivat muuttua toimimattomiksi.
Elder Scrolls V: Skyrim on arvostetun ja hyvin menestyneen roolipelisarjan viides osa. Se sijoittuu omassa maailmassaan sen pohjoisimpaan alueeseen, eli Skyrimiin. Odotettavissa on varmasti siis kylmiä erämaaelueita ja lumimaisemia.
Pelistä julkistettiin hiljaittain ensimmäisiä kunnon tietoja Game Informerin helmikuun -11 numerossa. Lehdessä nähtiin myös ensimmäiset kuvat. Skannit löytyvät helposti googlen avulla.
Its aloitin tähän pelisarjaan tutustumisen Morrowindilla, johon en kuitenkaan päässyt täysipainoisesti sisään. Vasta Oblivion oli se sarjan peli, joka imaisi minut pelimaailmaan täysillä ja sai pelaamaan sitä parin sadan tunnin ajan. Pelkkä metsissä hortoilu ja marjojen kerääminen oli yksistään viihdyttävää, mutta myös pääjuoni tuli kaiken muun ohella pelattua läpi.
Paljon bugeja ja paljon hölmön näköistä hahmosuunnittelua, mutta myös parhaimmillaan aivan käsinkosketeltavan hieno tunnelma.
Elder Scrolls V: Skyrim sijoittuu aikajanalla 200 vuotta Elder Scrolls IV: Oblivionin tapahtumien jälkeiseen aikaan. Lohikäärmeet tulevat olemaan tarinan keskiössä, sillä pelaajan tehtävän on pysäyttää pahansuopa lohikäärmejumala. Itse pelaajan hahmo on lohikäärmeenmetsästäjä.
Käynnissä on myös sisällissota, koska kuningas on kuollut.
Tasoskaalaus on edelleen pelissä mukana, mutta tällä kertaa se on Fallout 3:n tapainen systeemi
Pelaajan taso lukitaan alueeseen kun pelaaja saapuu sinne ensimmäistä kertaa ja taso pysyy lukittuna k.o alueeseen koko loppupelin ajan
Pelin alussa ei valita enää hahmoluokkaa, level-systeemiä on siis muokattu rajusti: jokaisella tasolla saat käyttöösi merkkejä, joilla voit sitoa hahmoosi uusia kykyjä. Hahmoilla ei myöskään ole levelien suhteen maksimitasoa, mutta tason 50:n jälkeen tasojen nousu hidastuu merkittävällä tavalla
Pelissä on 18 erilaista taitoa (Oblivionissa näitä oli 21 ja Morrowindissa 27)
Taistelusysteemistä on pyritty tekemään aiempaa taktisempi
Pelaaja voi käyttää molemmllla käsillään haluamiaan esineitä: taikoja, aseita, kilpiä. Näistä voi tehdä haluamiaan yhdistelmiä (esim. kaksi miekkaa)
Kolmannen persoonan kuvakulmaa on parannettu
Pelin maailmassa on viisi isoa kaupunkia
Pelinäytön (HUD) voi kytkeä kokonaan pois päältä
Pelin questit ovat nyt paljon aiempaa dynaamisempia. Esimerkiksi maagilta voit saada tietyn tehtävän vain jos harjaantunut taikojen käyttäjä
Voit haastaa minkä tahansa tietokoneen ohjaaman hahmon kaksintaistoon villin lännen tyyliin
Fast-Travel on yhä mukana niille, jotka haluavat liikkua nopeasti kartalla
Hahmojen kasvot ovat aiempaa aidomman näköisiä ja ilmaisevat enemmän tunteita
Pelissä on kymmenen hahmorotua, joista valita
Puut ja lehdet huojuvat itsenäisesti tuulessa. Esimerkiksi vuoristosolan kapeilla kujilla tuuli saattaa riipiä puskia vomakkaasti ja luoda näin tunnelmallisemman vaikutelman tuulisesta paikasta
Metsät ovat aiempaa monipuolisempia, sillä kehittäjillä oli vapaus luoda minkälaisia puita tahansa
Tätä nykyä ilmaiseksi jaossa oleva pelisarjan ensimmäinen osa on toki ikääntynyt, mutta sisältää näin vanhaksi peliksi todella mittavan kokoisen pelimaailman, vaikkei sarjan toiselle osalle tässä vedäkään vertoja.
Jo tässä pelissä pelimaailma toimi vuorokausisääntöjen puitteissa: yöaikaan kaupungit olivat pimeitä ja vaarallisia eivätkä kaupat olleet avoinna.
The Elder Scrolls II: Daggerfall- 1996
Daggerfall on generoituvan maailmansa ansiosta tähän asti suurin Elder Scrolls -peli. Sen maailma on kooltaan käsittämättömät 489640 neliökilometriä. Pelin 15 000 kaupunkia, luolaa ja kylää laittavat minkä tahansa muun pelin näyttämään pieneltä. Esimerkiksi Morrowind oli noin 0,01% Daggerfallin koosta.
Daggerfall on sarjan ensimmäisen osan tavoin ilmaislevityksessä.
The Elder Scrolls III: Morrowind - 2002
Sarjan kolmas osa seurasi pitkälti edeltäjänsä viitoittamalla tiellä, mutta oli näyttävyytensä ja yksilöllisempien tapahtumapaikkojensa takia tietenkin roimasti pienemmän mittakaavan peli. Se kuitenkin korvattiin monella tavalla. Muun muassa graafisesti peli oli vuonna 2002 varsin näyttävä.
Morrowind äänestetään usein pelisarjan fanien keskuudessa tähän asti parhaimmaksi sarjan peliksi. Tietynlainen synkkyys ja omaleimaisuus, verrattuna vaikkapa Oblivioniin, iskivät pelaajiin.
The Elder Scrolls IV: Oblivion- 2006
Oblivion on ehtinyt vuosien varrella ihastuttaa ja vihastuttaa. Toisaalta se on saanut paljon kehuja, mutta toisaalta sen monet bugit ja tasoskaalautumis-järjestelmä on suututtanut pelaajia. Modikulttuuri PC-pelaajien keskuudessa on kuitenkin ollut ahkerana korjailemassa pelin ongelmia ja hionut sitä yhä näyttävämmäksi. PC:llä pelaava kaverini sanookin, että kenenkään ei tulisi pelata Oblionia konsoleilla.
Pelin vihervoittoinen ja rehevä maailma kuusimetsineen ja järvineen on omiaan nostattamaan seikkailunhalua. Monet pelin kokeneet varmasti muistavat hyvin hetken, kun aivan alussa pääsee tunkkaisesta vankiholvista ulos ulkoilmaan, jossa silmien eteen aukeavat korkeat vuoret, vehreät metsät ja kristallinkirkkaat järvet.
Ja jos jollakin on käynyt ajatus sarjaan liittymisestä, niin ainakin kaksi autoa on vapaana: Lotus ja Virgin. BMW-Sauber on vielä tällä hetkellä varattu Bunderille, jos haluaa ajaa lisää kisoja.
SubTV näyttää kaikki Bondit järjestyksessä alkaen huomisesta. Ohjelmapaikkana siis lauantai klo. 21.00.
Varhaisista Bondeista itselläni on aika hatarat muistikuvat, joten tämä tulee itselleni varsin mieluisena asiana. Huomisesta Tohtori No:sta en muista juuri mitään.
Nauhoitin Monzassa Lancia Deltalla ajetun kierrokseni. Vaihtamiset ei vielä oikein natsaa, mutta ajaminen on siitä huolimatta aivan mahtavaa.
Mitäs jos ajettaisiin Turismoa huomenna klo. 14:00? Joku tunti voitaisiin ajella mieluisimpia ratoja. Näin ensimmäisellä kerralla voitaisiin käyttää niitä valmiiksi valikoimassa olevia autoja, niin ei tule niidenkään kanssa ylimääräistä säätöä.
Tuli mieleen IceCold ja Runner teidän hylkäyksestä; vältittekö kolarisuman ajamalla nurmen kautta? Jos niin teitte, niin siitä voisi ymmärretävästi peli hylätä laittoman ohituksen takia. Se on huono juttu pelien tekoälyssä, sillä jos ohittaa vain ajamalla nurmen kautta, se ottaa sen heti, eikä yhtään "improvisoi" ja katso että sillä estettiin pahemmat kolarit
Itsekin lähdin kiertämään kolarisumaa sieltä nurmikon kautta, mutta sitten muistin tuon hylkäysuhan ja painoin reilusti jarrua ennenkuin palasin radalle. Tipuin siinä melkein hännille, mutta on mielestäni parempi jatkaa kisaa vaikka viimeisenä kuin tulla hylätyksi ensimmäisessä mutkassa. Aina kisan tiimellyksessä ei kuitenkaan ajattele näin rationaalisesti.
Tuollainen improvisoiva tekoäly olisi 2011-peliin hieno juttu, mutta lienee aika vaikea toteuttaa käytännössä. Siinä pitäisi ottaa niin paljon muuttujia huomioon.
Meikäläistäkin joku skaba kiinnostaisi. Eli jos porukka haluaisi niin järjestetään kunnon ultimate tournament! Ehdotan sambabusseilla Nürburgringissä.
Ääh, liian tujua. 60-luvun Fiude 500 se olla pitää, 17 heppaisena. Kierrosajat Nyrrellä huitelevat varmaan jossain puolen tunnin tietämissä.
Viikonloppuna voisin isännöidä skaboja. Kolme nyt siis esittänyt kiinnostusta (minut mukaanluettuna). Olisiko lisää osallistujia, vaikka lauantai-kisoihin?
Tableteille räätälöity Android 3.0 Honeycomb näyttää siinä määrin kivalta, että ajatus jonkin halpis Android-tabletin hommaamisesta iPadin kaveriksi ei olekaan enää täysin mahdoton.
Oma pelimaku on vuosien varrella muokkautunut vain jonkin verran. Käyttäisin ehkä sanaa "jalostunut".
Pienenä nassikkana Mega Man -seikkailut ja Mariot tekivät kauppansa, mutta minulla oli intoa pelata kavereiden kanssa myös EA:n ensimmäisiä NHL-pelejä ja Double Dragonin ja Final Fightin kaltaisia eteneviä mätkintöjä. Lapsuuden suosikkisarja oli silti ehdottomasti Mega Man. Vielä NES-aikakaudella jokainen uusi MM-julkaisu oli suuri tapaus.
Playstation-aikakausi aloitti omalla kohdallani intoilun racing-genrestä. Näin livenä Colin Mcrae Rallyn ja Gran Turismon, ja se oli menoa se. Menoa vauhdittamaan hankittiin vielä Mad Catzin halpisratti, joka siihen aikaan tosin tuntui hyvinkin ylelliseltä kapineelta.
Ajopelien lisäksi PS1/N64-aikakautena pelasin paljon räiskintöjä, näitä tosin lähinnä moninpeleinä. Goldeneye 007 ja Perfect Dark varsinkin varastivat huikean kasan vapaa-aikaa. Varmasti tuttu tarina monelle.
SM64 ja N64-Zeldat säväyttivät myös ja tekivät samalla minusta astetta isomman Nintendo-miehen, joka ryhtyi odottelemaan mieluummin GameCubea kuin uutta Playstatonia.
GC/PS2/Xbox-aikakausi pudotti pelilistaltani melkein kokonaan Racing-pelit. Joitakin formuloita ja Gran Turismoja tuli pelattua, mutta määrät pysyivät edelliseen sukupolveen verrattuna varsin kohtuullisina. Tämä oli aikakausi, jolloin olin lähempänä kultaista HC-pelaajan arvonimeä: monenlaiset genret tekivät kauppansa, omistin kaikki kolme tehokonsolia ja uudet huippujulkaisut piti saada heti vaikka Prismasta seitsemällä kympillä.
Tämän aikakauden merkittävän sarja itselleni lienee Metal Gear Solid. Sekä 2 että 3 olivat hienoja kokemuksia, varsinkin ensimmäistä kertaa pelattuna. Myös Nintendo syyti GameCubelle monta sellaista peliä, joita tänä päivänä voi muistella erityisellä lämmöllä.
Nykyinen aikausi palautti ruokalistalle ajopelit, ja teki sen suurella volyymilla. Se sai hankkimaan myös uuden rattiohjaimen, vuosien ratittoman jakson jälkeen.
Nintendon omat pelit + racing -lienee taikasana, jos minun pitäisi määritellä oma tämän hetkinen pelimaku lyhyesti. Toki poikkeuksia tämän ulkopuolelta löytyy, mutta en ole enää edellissukupolven tapainen "lähes-HC", joka edes yritti pelata jokaista merkittävää peliä kaikilta konsoleilta.
Olen taantunut lähes halveksuttavaksi formuloilla rällästelijäksi, joka silloin tällöin ajamisen tauoilla ohjastaa Mariota liiketunnistusohjaimella heiluen. Olen siis jonkinlaista pelifoorumien pohjasakkaa.
Täytyy kyllä myöntää, että olin vähän hukassa alussa kun en ole f1 2010:neen koskenut viime kisan jälkeen kertaakaan . Pitää kyllä vähän treenailla tuota Valenciaa ennen seuraavaa kisa.
Tauot kyllä näkyy heti suorituksissa. Varsinkin jos on ajanut joillakin Mineillä kilpaa Gran Turismossa tai WRC:tä, niin johan ollaan parit eka kierrosta ihmettelemässä että miten se formula kulkeekaan...
Lisäksi itselläni aiheuttaa tuo G27 vieläkin vähän päänvaivaa, jarrutuspaikkojen suhteen siis. Mutta eiköhän se parin kisan jälkeen ns. "osu".
Blogi päivitetty tulosten ja pistetilanteen osalta.
Mielenkiintoinen kilpailu. Neljäs olin lukuisten hylkäysten/keskeytysten ansiosta, mutta kaikki pitää ottaa vastaan mitä saa. Sulo12:n voitto oli hieno ja toi tallimme mukaan täysillä mestaruustaistoon! Onnea tallitoverille! Sulon olisi pitänyt laulaa mikkiin jotain ensimmäisen voiton kunniaksi, Buttonin tyylisesti. Tai no, mestaruuslauluhan se We are the champions oli, mutta silti.
Tuo Bunderin ajo kuulostaa karppasen kuvailun perusteella vähän turhan aggressiiviselta. Jos Bunder siis olet mukana tulevissa kisoissa, niin ota vähän rauhallisemmin ja kunnioita toisten ajolinjoja. Tämän siis sanon vain karppasen kisakertomuksen kuulleena.
Luotettavat lähteet tiesivät kertoa, että Group Lotus olisi ostanut Genii Capitalilta koko Renault-tallin.
Vähän myöhemmin tämä kuitenkin paljastui perättömäksi: Genii omistaa tällä hetkellä 100% Renault-osakkeista. Group Lotus kuitenkin suunnittelee hankkivansa osa-omistuksen tallista lähiaikoina, rahoituksen kanssa on vain ollut hankaluuksia.
Tällä hetkellä Group Lotus on siis vain sponsori tallissa, ei mitään muuta. Tavallisen pulliaisen silmään kuitenkin näyttää, että Lotus olisi tallissa se herra ja hidalgo, onhan tallin nimikin muotoa Lotus-Renault.
Pistin merkille, että G27:n hiljaisuus johtaa suoraan immersion parantumiseen. DFGT tuntui niin selkeästi "vain" videopelin hallintavälineeltä, ei oikealta ratilta. G27:n kanssa ylimääräisiin ääniin ei tule kiinnitettyä huomiota, joten itse ajaminen saa kaiken päähuomion. On helpompi uskoa, että toden totta ohjastaa sitä WRC-Citikkaa puiden viuhuessa sumeina ohi näkökentän.
Tämä tuli ilmi hyvin juurikin uusimmassa WRC:ssä, johon G27 sopii rallimaisuutensa ja viiksivaihteidensa takia kuin nappi silmään: peliä ei ole ikinä ollut näin siisti pelata, vaikka kyseisen pelin force feedbackit jäävätkin aikalailla parhaista jälkeen.
Jarrutuspaikkojen löytäminen vaatii yhä totuttelua: F1 2010:ssä mutkia meni pitkäksi tuon tuosta. Siinä se näkyykin parhaiten, koska formuloissa pienikin virhe jarrutuspaikassa voi maksaa sekunteja.
Hankinta ei kaduta. 190 euroa jouduin laittamaan vielä väliin sen jälkeen kun myin DFGT:n kaverille. Tässä on kuitenkin rattiohjainta vuosiksi eteenpäin, jos päivittämishimo ei vain kasva liian suureksi.
Myös G27 pyörii käynnistyessään, koska ratti kalibroi tällöin itsensä keskiasentoon.
Mutta tuolloinkaan G27:n kanssa ei kuulu juuri minkäänlaista ääntä, jos vertaa Driving Forcen vastaaviin soundeihin. Järkytyinkin aluksi vähän, kun en meinannut edes kuulla kun ratti pyöri akselinsa ympäri.
Nyt olen ajanut G27:lla sen verran, että pystyn siitä heittämään ensimmäiset kunnon mielipiteet ilmaan.
Ensinnäkin, verrattuna Driving Force GT -rattiin, on G27 todella paljon hiljaisempi. Poissa ovat melkeinpä kokonaan ne kuuluisat viuhunnat, jotka syntyivät DFGT:llä rattia nopeasti käännettäessä. Ero on tällä osa-alueella melkoisen suuri.
Mitä itse ajokokemukseen tulee, tuntuu G27 rauhallisemmalta kuin DFGT. Nyt kaikki vaikuttaa olevan enemmän hallinnassa. Ajamisesta itsestään ei välttämättä ole tullut sen helpompaa. Itseasiassa en vielä tällä hetkellä pysty niin nopeisiin kierrosaikoihin, joita ajoin Driving Force GT:llä. Tähän on kuitenkin erityisen hyvä syy: polkimet.
Polkimien jäykkyys on kokonaan eri planeetalta ja tuli meikäläiselle jopa pienoisena shokkina. Tunne oli epäuskoinen, kun DFGT:n jarrutustottumuksilla auto ei pysähtynyt sitten millään vaan jatkoi kulkuaan kohti rengasmuureja. Jäykempiä polkimia on painettava paljon suuremmalla voimalla, mutta samalla ne tietenkin mahdollistavat entistä tarkemman annostelun.
Tästä johtuu, että joudun käytännössä heittämään DFGT:llä opitun jarrutustekniikan roskakoriin ja aloittamaan tyhjästä G27:n kanssa. Menee todennäköisesti pari viikkoa, että omaksun sen riittävän hyvin.
Entäpä sitten H-kaavio? Sen käyttäminen on todella haastavaa, mutta myös palkitsevaa. Aluksi tuntuu mahdottomalta, että pystyisi ajamaan nopeasti, kun joutuu käyttämään H-kaavion lisäksi kytkintä, mutta harjoittelu tekee tässäkin nopeasti tuloksia. GT5:ssä oli suorastaan taivaallista paahtaa Nyrrellä Lancia Deltalla ja käyttää vaihteita H-kaaviolla.
Toki viiksivaihteet ovat aina vaihtoehtoinen tapa, eikä niiden käyttämiseen tarvitse kytkintä. Todennäköisesti aluksi verkkopeleissä H-kaavion käyttäminen on minulle mahdotonta, koska vaihtaminen sillä ei vielä tule ns. selkärangasta. Eikä se kovia kilpailuja ajaessa ole todellakaan hyvä asia.
Ratin vaihtoledit ovat aika makeat, mutta kieltämättä sellainen leso yksityiskohta, josta ei ainakaan minun ajopenkkini korkeudelta ole kovinkaan suurta hyötyä. Valot kyllä näkyvät silmänurkasta, mutta ei niitä voi kokoajan kuikuilla.
Tänään tuli verkkiksestä noutoilmoitus G27:sta. Kävin juuri hakemassa ratin. Myöhemmin tänään sitten ensifiiliksiä ja kommentteja miten ratti vertautuu Driving forceen nähden. Testipeleinä ainakin GT5, F1 2010 ja WRC 2010, mahdollisesti myös muiden ajopelien demoja.
Kannatti vaihtaa jimms-tilaus verkkokauppaan: sai nopeammin ja halvemmalla.
Ei ole enää pitkä kun ensimmäiset autot julkaistaan ja testit polkaistaan käyntiin. Vähän alkaa jo siis polttelemaan uuden F1-kauden asetelmat.
Autojen julkistamistilaisuuksista ainakin kaksi on jo tiedossa: Sauber julkistetaan 31.1 ja Toro Rosso 1.2. Molempien autojen julkkaritilaisuus tapahtuu Valenciassa, jossa kurvaillaan myös kauden 2011 ensimmäiset talvitestit.
Kysympä täällä, kun läheisesti liittyy asiaan. Kuinka nopeat dataliittymät porukalla on puhelimissaan? Useassa tapauksessahan puhelin lataa saman sivun kuin tietokoneellakin, joten periaatteessa tästä voi tulla jonkinlainen käyttömukavuus alue hitaalla yhteydellä. Onko porukalla paljon perus 384 dataliittymiä? Vai onko kaikilla jokin meganen tms?
Itselleäni on iPhonessa Soneran netti-palvelu, joka toimii max. 6 megan nopeudella. Tämä on tietenkin teoreettinen nopeus ja vaihtelu on suurta. Esimerkiksi Helsingin kampissa saatan päästä noin neljän megan nopeuksiin, kun taas täällä Espoon keskuksessa noin kolmen.
Ihan hyvä kyllä kun on noin nopea, sillä jaan puhelimen yhteyden usein myös iPadiin.
Tuolta pääsee näkemään, miltä boardit näyttivät silloin wanhaan hyvään aikaan.
Wanhoilla boardeilla vallitsi kautta linjan sellainen turvallinen ja rento fiilis. Siellä yksinkertaisesti oli mukava kirjoitella: porukkaa oli tarpeeksi, jotta keskustelua oli runsaasti, muttei toisaalta liikaa, ettei oma mielipide hukkunut lukuisten äänien loputtomaan mereen.
Ensimmäinen foorumi, johon kirjoittelin. Se tavallaan loi verkko-identiteettini ja käyttäjänimeni.
Orange Boxin PS3-versio tarttui hyppysiin Gigantista 9,90 eurolla. Ei voinut vastustaa, ei.
Asia on niin, etten ole pelannut ikinä Half-Life 2:sta alusta loppuun asti läpi. Olen pelannut siitä vain tiettyjä jaksoja ja jatko-episodeita en (luonnollisestikaan) ollenkaan.
HL2:lla on jo ikää, mutta pelin graafisessa tyylissä on silti jotain, joka viehättää minua vielä herran vuonna 2011. Varsinkin komeat ja laajat ulkoilmamaisemat pistävät silmään tunnelmallisuudellaan. Ilmapiiri on erinomainen; sillan alla hyppiminen on varmaankin yksi tunnelmaltaan nappaavimpia osuuksia mitä genren peleissä ollaan nähty.
Tähän mennessä (kait hieman yli puolenvälin) ainoa ärsyttävältä tuntunut pelialue oli Ravenholm, joka ei ilmeisestikään nauti muidenkaan keskuudessa mistään suursuosiosta? Fiilikset olivatkin melko katossa, kun sieltä viimein pääsi pois. Valtatiet kera buggyn olivatkin sitten ihan toinen pallopeli - ja erittäin hauska sellainen.
Nautiskellaan pienissä sessioissa. Kaikki vaikuttaa tällä hetkellä oikein hyvältä. HL2:n ja episodien jälkeen vetäisen Portalin, jota kohtaan onkin ekstrasuuret odotukset. Näiden jälkeen voikin tutustua Team Fortnessiin, jos on aikaa ja intoa.
Näytä kirjoitukset
. Pitää kyllä vähän treenailla tuota Valenciaa ennen seuraavaa kisa.
