Tämä näyttää varmaan todella hyvältä myös sellaiselle, joka omistaa alkuperäisen, puhumattakaan siitä jos ei ole pelannut ykköstä lainkaan. Peli pullottaa toimintoja, kustomointimahdollisuuksia ja teemoja, ja tällä kertaa onlineenkin on panostettu kunnolla. Rankedkin löytyy.
Mutta Nintendo, sinä lokaalia moninpelaamista lähes yksin pystyssä pitävä taho, miksi sinä unohdat MM2:sta sen ominaisuuden kokonaan? Ymmärrän, ettei kilpailullisuus voisi toimia lokaalisti, koska silloin pelaajat eivät voisi kirmata liian kauaksi toisistaan, mutta yhteistyö on täysin toinen juttu, se kyllä skulaisi. Et kai vain tee tätä, koska pakotat ihmiset ostamaan oman konsolin, pelin ja online-jäsenyyden, jotta he voisivat pelata kenttiä yhdessä? Omaan vielä pienen toivon, että pelistä paljastuisi tämä ominaisuus myöhemmin, tai että se päivitettäisiin julkaisun jälkeen.
EDIT:
eShopissa näkyvissä pelin tarkemmat tiedot:
Number of players: 1-4 Number of players (online): 2-4 Number of players (local communication): 2-4
Ensimmäinen kohta viittaa pelaajien lukumäärään yhdellä konsolilla (esimerkiksi Splatoonin kohdalla luku on 1, koska pelissä ei ole jaettua ruutua). Myös tämä kuvakaappaus Direct-videosta puhuu sen puolesta, että mitä tahansa kenttää voi pelata yhdellä laitteella neljälläkin pelaajalla.
Ja tämähän nousi minulla kertaheitolla kesän hypeimmäksi julkaisuksi, jos nämä päätelmät pitävät paikkansa; loputtomasti uusia Mario-moninpelikenttiä!
Näpeissäni on nyt periaatteessa julkaisuikkunassa sama peli, mikä pyörii PS4:llä ja XBoxilla. Full fucking parity, 60 fps, sama ahne toteutus kuin tehoveljissään! Viimeksi taisin pelata sarjasta Mortal Kombat Trilogya PS1:llä, joten en ole jättänyt väliin kuin seitsemän osaa.
Mortalilta tämä silti tuntuu, vaikka syvyyttä on kahmalokaupalla enemmän kuin Super Nintendon MK-peleissä. Lyönnit napsahtavat kohteisiinsa kuin vasarat naurissäkkeihin, jengiä pilkotaan kirjaimellisesti palasiksi, jotta he palaisivat taas seuraavassa matsissa avaamaan homman siisteillä one-linereilla.
Ja onko väärin mainata Cassieta siksi että... siksi, että mimmi on niin cool. Mistä hemmetistä saan avattua hänelle kolmekymmentä pistoolia, dronea ja skiniä? Osan saa ainakin kryptasta, joka toteutukseltaan näyttää vuoden 1995 Youtube-videolta, eikä kyseistä palvelua ollut vielä silloin edes olemassa!
Niinpä. 60 fps on saavutettu, mutta rujouden jumala on saanut uhrauksensa alttarilleen. Hiukset näyttävät erityisen huonoilta, kuin teriltä. Ruudunpäivityksen suosiminen on silti ainoa oikea ratkaisu, mutta ehkä Switchistä saa optimoimalla vielä hieman enemmän irti. Tai sitten ei. Yleinen fiilis on kuitenkin hyvä, sillä sulavuus on se, joka saa MK11:n tuntumaan vaikuttavalta, eivätkä taustat tai hahmomallitkaan kehnoilta näytä. Digital Foundy taisi kutsua peliä toistaiseksi parhaimmaksi ja tarkimmaksi käännökseksi tehokonsoleilta. Sitä vain vetävät alaspäin tietyt rujot yksityiskohdat (krypta ja karvat). Otan silti santiljoona kertaa mieluummin tämän, kuin en yhtään mitään. Oikeasti. Vetäkää niitä quality-kytkimiä vasemmalle miten paljon vain, kunhan julkaisette. Kyllä tämä toimii.
Tekeepä mieli pelata laadukasta Metroidvaniaa. Castlevania-kokoelmalla voi torstaista alkaen lämmitellä, ja nostaa hypeä kohti kesäkuun loppua. Ehkä nakutan Curse of the Mooninkin taas läpi. Uskon, että RotN:n timanttinen laatu tulee syöttämään epäileville tuomaille variksen ja naakan poikineen.
Tämäkin osui silmään juuri alkaneessa eShop-alennusmyynnissä. Katselin sitä jo viime vuoden lopulla, mutta 15 euron hintalappu oli silloin liikaa. Nyt taksasta putosi puolet pois, ja annoin mennä.
NEO GEO -faneille peli onkin varmasti hyvin tuttu. Lyhyesti sanottuna Windjammers on kuin syvällisellä pelimekaniikalla toteutettu Pong. Pelirytmi on nopea, eivätkä matsit ole puolustusvoittoisia. Hyvän kiertopallon iskeminen maaliin tuntuu tyydyttävältä, tai syöksyn ajoittaminen juuri oikein vastustajan lyöntiin ehtiäkseen. Kaikkia kikkoja ei sisäistäkään ihan hetkessä. Harmi, että pelin online-populaatio tuntuu kuolleelta. Ehkä alennusmyynnit virvoittavat vähän sitä, tai sitten jengi katsoo jo kohti kakkososaa, joka julkaistaan jossakin vaiheessa tätä vuotta. Odotettavissa on kuitenkin makoisia taistoja lokaalissa moninpelissä, se on varma.
Ei myöskään voi kuin ällistellä, miten hyvin NG-pelit ovat grafiikoiltaan kestäneet aikaa. Laadukkaalta SD-kuvaputkeltahan näitä tulisi optimiolosuhteissa pelata, mutta suurelle 4K-töllöllekin skaalattuna peli miellyttää raikkaalla estetiikallaan.
Ilmestyy ensi viikon torstaina 16.5, hinta 19,99 €
Ensimmäinen kokoelma sisältää:
Castlevania | NES
Castlevania Ⅱ Simon's Quest | NES
Castlevania Ⅲ Dracula's Curse | NES
Super Castlevania Ⅳ | SNES
Castlevania The Adventure | Game Boy
Castlevania Ⅱ Belmont's Revenge | Game Boy
Castlevania Bloodlines | Mega Drive
Kid Dracula | NES
Eli tulossa on makoisan tuhti paketti Classicvaniaa, ja paluumatka sarjan juurille, niille joiden kantti kestää pelien vaikeustason.
Paketin odotetuimpiin peleihin monilla kuulunee Bloodlines, joka on ainoa Sega-konsolille julkaistu yksinoikeus-Castlevania. Sega-konsolille ensisijaisesti suunniteltu Castlevania. Se lienee pelaamatta monilla. Miten rankkaisitte tämän setin pelit?
Tissiposkipelaajana toivon myös, että kokoelma sisältäisi save statet. Castlevania ei ole minulle mitenkään erityisen tuttu sarja (kokemusta löytyy lähinnä originaalista, Simon Questista, SOTNista ja Circle of the Moonista), mutta tiedän kyllä, miten vaikeita varsinkin NES-osat pahimmillaan ovat.
Fiiliksissä VS. Excitebikestä! En edes tiennyt, että pelistä on olemassa tällainen vain Japanissa julkaistu versio, jossa on kahden pelaajan yhtäaikainen moninpeli. Siis, mitä hemmettiä, olisimme pelanneet tätä veljeni kanssa aikoinaan varmaan rikollisia määriä.
Tämä julkaistiin myös Wii U:n VC:ssa. Onneksi ei jäänyt sinne pölyttymään ikuisiksi ajoiksi.
Devil May Cry ilmestyy kesällä Switch-versiona. Me läpäisimme testit! Ostimme porttauksia riittävästi! Tai sitten Capcom puhui pazkaa, sillä onhan tätä työstetty kauemmin kuin muutama kuukausi.
Ei tule olemaan muutenkaan peleistä k.o aikana pulaa, mutta täytyyhän tämä nyt pelata, koska kahden Bayon jälkeen mielenkiintoni tähän genreen pompahti reilusti.
LCD:t ovat tosin olleet input lagin osalta varsin kelvollisia jo vuosia. Vuonna 2016 esimerkiksi Samsungin keskitason malleissakin mitattiin n. 20 millisekunnin input lagia, ja viime vuonna se laski reiluun kymmeneen (eivätkä ne edes ole kalleimpia malleja). En ihmettelisi, jos tämän vuoden LCD:t menevät alle maagisen 10:n millisekunnin.
EDIT:
Likelle meni. 1080p/60fps-signaalilla päihittää C9 OLEDin 3 millisekunnilla, millä tuskin reaalimaailman tilanteessa on yhtään mitään väliä.
Nautin FFX:stä n. 10 pelitunnin jälkeen paljon. Pelihän on toisaalta lineaarinen kuin putki, mutta loistava taistelusysteemi ja perinteiset kokemustasot korvaavat Grid nostavat pelin mielestäni parhaimpien FF-pelien listalle. Tavallaan tämähän on PS1-tyylisten Final Fantasyiden multihuipentuma, ennen sarjan muuttumista joksikin hieman toisenlaiseksi.
Trooppisessa ilmapiirissä velloo samanlainen iholle tunkeutuva nahkeus kuin Super Mario Sunshinen Delfino-saarella. Vuoret, niityt ja keskiaikaiset linnat ovat vaihtuneet palmuihin, hiekkarantoihin ja porottavaan aurinkoon, joka leikittelee kirkkaissa merivesissä.
Narisin Tiduksesta joskus nuorempana, mutta nyt minulla on silmää ja ymmärrystä myös hahmoille, jotka eivät ole synkkiä ja menneisyytensä piinaamia yrmiöitä. Täysin sama tapahtui Zidanen kanssa, sillä pidin FF IX:n protagonistista vuosien jälkeen rutkasti enemmän. Elämäniloisia ja positiivisia sankareita eivät RPG:t ole todellakaan pullollaan (Myös Xenoblade 2:n Rex sanoo moi).
Jäin kyllä kaipaamaan X3-nopeutustoimintoa seiskan ja ysin porttauksista. Onneksi sentään grafiikat ovat nyt paremmat, joten pitkiin animaatioihin ei uuvu ihan samalla tavalla.
Grim Matchstick nostikin sitten kertaheitolla kierroksia Cupheadissa! Yritin tätä pirunmoista lohikäärmebossia pääsiäisenä n. 20 kertaa, ja eilen saman määrän. Meni kuitenkin vihdoin läpi, kun kaksi ensimmäistä vaihetta tulivat niin tutuiksi, että niistä tuli läpihuutojuttuja. Onneksi "try again" -napin painamisen jälkeen pelaaja on taas tositoimissa muutaman sekunnin päästä, joten uudelleen yrittäminen ei tunnu turhauttavalta – toisin kuin monessa muussa pelissä.
4.7.0 boostasi MPU:ia lyhyen kantaman aseissa (mm. NZap, Splattershot, .52 Gal). Mitä enemmän sitä latoo asuihinsa, sen vähemmän musteen lentoradassa on satunnaisuutta. Nam!
Efekti on aika mielenkiintoinen: kahdella ensisijaisella MPU:lla .52 muistuttaa hyvin paljon Splattershottia RNG:ltään, osumat laskeutuvat melko nätisti maaliinsa. Mainaan aseen isoveljeä, mutta tämä saattaa käännyttää minut pelaamaan enemmän viiskakkosellakin Rankedissa.
Kuulemani mukaan Videogamesplus itse asiassa lähettää useimmat paketit ja kirjeet Belgiasta. Vai hoitaako se logistiikan sen mukaan, mistä tilaaja on? Tuskin Kanadassa asuvalle lähetetään sieltä.
Pelinhakureissuista on minullakin monia hyviä muistoja. Silloinhan pelit tilattiin pienen paikkakunnan asukkina melkein aina postimyynnistä (Nordic Games, Game House tai VPD), ja odotin aina julkaisupäivien tienoilla sitä ah niin ihanaa postin keltaista lähetyslappua kädet täristen. Ensin se haettiin postilaatikoilta, sitten lähdettiin polkupyörällä kaupunkiin, maalaismaisemien vilistessä ohi silmien ja hypestä täyttyneen tajunnan. Muutaman kerran tuli lintsattua koulustakin (ylläri) julkaisupäivän perjantaina, ja silloin aamulla pelotti, jos tuttuja tulisi matkalla vastaan.
Nämä hetket olivat pelaajalle niin maagisia... Harmi, että nykypäivä on digitaalisuuden myötä kadottamassa tämän. Kätevämpiä digilataukset toki ovat, mutta minun sukupolveni pelaaja voi yhä tuntea näpeissään kihelmöintiä, kun kuulee postiluukun kolahtavan, sen sijaan, että kaiuttimista kuuluisi latausten valmistumisesta tiedottava "bling" – joka monesti on kuultu päiviä ja jopa viikkoja ennen varsinaista julkaisupäivää.
Virtua Racingin tekstuuriton graafinen tyyli toimii näköjään yllättävän hyvin korkeammalla resolla. Menen ihan pähkinöiksi, jos julkaisevat AGES-sarjassa tuon tason emulaatiolla Sega Rallyt ja Daytonat.
Kivaa muuten, että ainakin Japanissa Virtua Racing on hinnoiteltu samoin kuin aiemmat pelit. Odotinkin, että 3D-aikakauteen edettyään sarja olisi rokottanut noin kympillä per julkaisu digilompsia.
Ensi kuun aikana pitäisi hankkia Alex Kidd ja Gain Ground, jotka jäivät pelitulvan alle tässä kuussa, vaikka ovatkin toki sellaisia "pelaan viisi minuuttia silloin ja kymmenen tällöin" -pelejä.
Ehkä tyydyttävin leffa, minkä olen koskaan nähnyt. Joidenkin juonilinjojen yhteenpunonnoille on vaikea löytää sanoja. 10 vuotta taputellaan yhteen todella onnistuneesti.
Mutta Endgame ei todellakaan ollut sellainen, mitä odotin sen olevan...
Imagine the best possible version of #AvengersEndgame and somehow the film still surpasses all expectations. I cried 5-6 times. It’s the most emotional, most epic, MCU film. A tribute to ten years of this universe and holy shit the great fan service in this movie. Soooo good.
Lainaus
This can't be understated: #AvengersEndgame is everything you want it to be and more. I am absolutely floored. A perfect reflection on the last 11 years that pays off everything in the best way possible. Without question my new favorite Marvel Cinematic Universe film. Stunned.
Lainaus
So I just saw #AvengersEndgame, and you guys aren’t ready for shiiiiit. All the theorizing didn’t prepare you for this. I cried a lot, I flung my hands in the air and screamed out loud. It’s incredible.
Supersankarileffojen Citizen Kane on huomenna täällä. 24 tunnin sisään tiedän itsekin, mitä elokuvasta ajattelen. Hype!
Mortal Kombat 11 kohdalla nyt ei voisi fyysisestä puhua siinäkään tilanteessa, että kaikki data olisi kasetilla. Ilmeisesti merkittävän iso osa pelistä on internetmuurin takana. Toisin sanoen tietyt pelimuodot ovat lukittuna, jos pelaat offlinenä. Progressiota ei voi tallentaa, ja nettiyhteyden kanssakin progressio on tuskastuttavan hidasta yhdistettynä isoon randomelementtin. Yksi valitettava modernin nykypelirahastuksen uhri lisää pitkään listaan.
Jos pelaisin tänä päivänä SNESin Mortal Kombatia kasetilta, tapahtuisi se todennäköisesti kaksinpelin takia. Tämän mahdollisuuden säilyttäminen MK11:n Switch-versiossa on tärkeää, vaikka peli ei sisällöllisesti täydellinen olekaan.
Videogamesplus postitti Dragons Dogman jo tiistaina, mutta pääsiäispyhistä johtuen tuskin ehtii perille vielä ensi viikolla. No, ehkä pieni mahdollisuus siihen on.
MK11 on Switchillä harmittavasti "semifyysinen", sillä se vaatii heti n. 16 gigan latauksen. Jos ymmärsin oikein, ei kasetilla voi muuten kuin rapsuttaa kutiavaa nenäänsä. Peli olisi vaatinut tyyrimmän 32 gigan kortin. Kitsastelu kassujen kanssa onkin tällä hetkellä melko suuri ongelma kolmansien osapuolien peleissä.
Jostain syystä MK11 tosin maksaa eShopissa 69,90 euroa (kuten ilmeisesti Sonyn ja Microsoftin digikaupoissa), joten tällä tavalla säästää n. 8 gigaa tallennustilaa, ja vielä 20 euroa, joten diili ei ole hassumpi.
EDIT: Yksittäisiä matseja (esimerkiksi 1vs1) on ilmeisesti mahdollista pelata kasetilta ilman ylimääräisiä latauksia.
Kilpailu vuodesta 2020 nostaa nyt kierroksiaan; sisäpiirilähteet väittävät, että vaikka Sonyn ilmoittamat tiedot PS5:stä olivatkin hyvin vaikuttavia, on Microsoftilla valmisteilla vieläkin mörkömpää rautaa.
Hintakysymys leijuu silti ilmassa, sillä en jaksa uskoa, että nämä yhtiöt tuovat markkinoille ainoastaan yhden, 500 euroa maksavan next gen -laitteen. Microsoftin suunnitelma on varmastikin halpa streamboksi, mutta entä Sony? PS3:n alkutaival korkean hinnan takia muistetaan tuskaisena (toki hyvistä julkaisupeleistäkin oli puutetta). Kopioiko se Microsoftin idean suoratoistokonsolista?
Cuphead ladattu. Unlockautuu todennäköisesti klo 17:00 Suomen aikaa.
Sanokaahan, onko tämä tosiaan niin vaikea, mitä kaikkialla pelotellaan? Luulin myös aiemmin, että Cuphead olisi pääasiassa tasoloikka, mutta leijonasosa pelistä taitaakin olla bosseja vastaan mätsäämistä? Paljon tätä on joka tapauksessa hehkutettu.
Tämä peli on jotakin aivan muuta... mutta hirrrrrmuisen hyvällä tavalla! Vaikeusaste tuntuu ainakin alussa sopivalta, mutta myöhemmin voin olla asiasta eri mieltä.
Bossit ja kentät ovat olleet sopivan pituisia, ja vaikka kuolemia tulee, Cupheadissa pääsee jatkuvasti pidemmälle, pelaajan oppiessa tunnistamaan pääkkien kuviot ja ammusten lentoradat. Bossin kaataminen tuntuu myös palkitsevalta, kun suoritus on napattu oppimatkan takaa. Onneksi huonosti reagoivia tai toteutettuja kontrolleja ei tarvitse syyttää mokistaan.
Ulkoasultaan Cup kääriytyy mitä hurmaavimpaan toteutukseen. Penteles, mikä peli.
Näyttää minusta aika näppärältä käännökseltä, varsinkin kun ottaa huomioon ruudunpäivityksen. Peli tulee ensi viikolla eShoppiin – samana päivänä kuin muillekin konsoleille –, mutta fyysistä saanee Euroopasta vasta 10.5, ellei jokin ole muuttunut. Odotan sinne.
Lisää pelikuvaa tyypiltä, joka sai pelin vahingossa aikaisin:
Gyro on fiksattu Pro-ohjaimen osalta. Nyt kokemus on hyvin Splatoonmainen. Herkkyyttä tosin voisi olla maksimiasetuksella vieläkin enemmän. Enivei, ehdin pelata neljä kenttää, ennen kuin jäin odottelemaan näitä korjauksia.
Nämä kaverit ovat ansainneet roponi heti, kun Turok 2 ilmaantuu eShoppiin. Gyro-fixit ovat varmastikin mukana silloin heti 1.0-versiossa.
Sain FFX-X2:n Remasterin jo perjantaina Switchille, ja pelasin pari tuntia, vaikka FF VII on vielä kesken (about 70% pääjuonesta pelattu).
Pakko sanoa, että yllätyin miten hyvältä peli näyttää. "No, eihän se niin vanha ole", mietin. Seuraavaksi tajusin, että kymppi kantaa kohta itsessään täysi-ikäisyyttä. Kasvot ja tönköt animaatiot toki kavaltavat sen iän, mutta tunnelmaan eläytymällä nekään eivät liikaa häiritse. Kun kuvakulma vetäytyy kauemmas, hahmomallit näyttävät hätkähdyttävän laadukkailta. PS1-aikakauden osia ja MD:n Phantasy Star IV:ää viime aikoina pelanneena tuntuu, että olisin tupsahtanut uuteen ulottuvuuteen.
Remasteroitu "arranged"-soundtrack kuulosti myös omaan korvaan niin hyvältä, että jätin sen päälle. Vita-versiosta tuttu "Quick Recovery" kosketusnäyttöä naputtamalla on myös pelaajan arsenaalissa, ja sillä on äärimmäisen kätevää palauttaa HP:t taisteluiden jälkeen käymättä lainkaan valikoissa.
SMB2 ei ole länsimaiden näkökulmasta Mario-pelien musta lammas, vaan tämä on: myrkkysieniä, suoranaisia ansoja, aivan järjetön vaikeustaso. Yritin pelata aikoinaan Mario All-Starsissa, mutta en kovin pitkälle pötkinyt. Lost Levels lieneekin yksi Nintendon suurimpia epäonnistumisia vaikeusasteen ja peli-ilon tasapainottamisessa.
Silti kokeilen taas, miltä tuntuu turhautua
Punch-Out
Kuuluu NES:in legendoihin, mutta itselleni melko tuntematon peli. Tämä onkin NSO:n tilausmallin etuja; en välttämättä ostaisi tätä heti 5-6 euron hinnalla, mutta latauspalvelussa peliä on mukavaa testata samalla maksulla.
Star Soldier
Vaikuttaa videon perusteella oikein mainiolta 8-bittiseltä shmupilta, ja sitä sanovat pelaajien kokemuksetkin. Vaikeustaso on varmasti jälleen tapissa, mutta yritetään jokaisen kentän jälkeen tallentamalla, miten pitkälle päästään.
Menin tänä aamuna Gungeonissa kerroksen 5 läpi! Pelasin yksin, joka tuntui omituisesti helpommalta kuin co-oppina. Liekö syy se, että kaikki tavarat saa itselleen, ja ruudun tapahtumiin on helpompi keskittyä soolona. Päivitys on voinut myös helpottaa peliä jonkin verran, tai sitten minulla oli hieman tavallista enemmän säkää, sillä sain haltuuni todella hyvät tavarat, jotka tuhosivat kaksi viimeistä bossia hyvin, hyvin nopeasti. Perushuoneissa vihreitä, seinästä seinään kimpoilevia kilpikonnankuoria viskellyt ase oli huvittavan tehokas, liekö se yksi uusista DLC-aseista? En ollut ainakaan ennen nähnyt mokomaa.
Tämähän on kuitenkin vasta ensimmäinen lyhyt askel, jos pelistä haluaa nähdä aivan kaiken. Nyt voikin keskittyä kokoamaan menneisyyden tuhoavaa luotia, kun Dragun on ensimmäistä kertaa kaadettu menestyksekkäästi. Uusia hahmojakaan peli ei työnnä syliin, ne on ansaittava!
Näytä kirjoitukset
