Mäkin olen ehdottomasti tuota TK-tyyppiä. DS Lite on kuulunut laukun vakiovarustukseen lähes joka päivä jo useita vuosia, enkä oikein pärjäisi ilman. Kyllä, silloin tällöin tulee bussimatka myös surffattua tai pelattua kännykällä, mutta ei noita pikkupelejä kauaa jaksa, ja sitten on taas aika heittää jokin oikea peli tulille. PSP:lläkin ruukasin pelata paljon, mutta kyllä se viime vuosina on auttamattomasti jäänyt kätevämmän DS:n jalkoihin. Aika lailla täydellinen pelikonsoli - huikea akkukesto, kätevä kuljettaa mukana ja törkeän laaja sekä monipuolinen pelitarjonta. Useimmat laitteen pelit istuvat mainiosti lyhyihin sessioihin, mutta kantavat myös pidempiä aikoja pidemmällä matkalla taikka sohvannurkassa laiskana kotipäivänä. Sitä rakoa eivät kännykkäpelit vaan täytä.
3DS:ää ei siis todellakaan ole vielä tullut ikävä, mutta saattaahan sen jossain vaiheessa joutua halvalla ostamaan saagan jatkoksi, kunhan kiinnostavaa pelivalikoimaa on enemmän. Ennen sitä koetan kuitenkin väijyä huokean DSi:n/Liten kaappiin jemmaan tulevaisuuden varalle, nyt kun oma DS:nikin on alkanut pikkuhiljaa osoittaa lopunajan merkkejä.
Pääpointtihan tässä tosiaan on, ettei ennuste perustu mihinkään. Maya-sukuiselta tyypiltä oli kaveri jenkeissä kuullut, etteivät Mayat itse mitään maailmanloppua ennusta. Niiden kalenteri vaan alkaa alusta. Käsittääkseni luvassa on valon ja naisten aikakausi, tai jotain. Tiedän sitten kuka tämän apocalypse-legendan on alunperin keksinyt.
Eipä sillä, että tuo nyt muutenkaan olisi kovin vakava huoli.
Ck Free toimii ainakin omalla kohdalla sekä deodoranttina että EDT:nä, tämän hetkinen suosikki.
Tuo hajuvesi on tosiaan hyvää kamaa ja myös oma ehdoton suosikki, mutta nuo ns. merkkideodorantit ei kyllä mun kainalossa pidä juuri mitään. Tuoksuvat hyviltä, mutta pettävät hetkessä. Ainoana tähän mennessä tavattuna poikkeuksena yksi Bossin deo, joka on ihan jees. Päivästä päivään vedän kuitenkin kainaloihini Nivea For Men -rollonia, toimii kaikista parhaiten ja on tuoksultaan sopivan simppeli.
Integroidun akunkin pelko on käytännössä pidemmälti turha. Nykyinen koneesi kun on palvellut vuodesta 2007, joka on ihan luonnollinen aika akulle mitä se kestää, etkä siihenkään ole harkinnut uutta akkua vaan uutta konetta. Harvemmin pelkkää akkua kannattaakaan uusia. Pari vuoden päästä uudet budjetti koneet jyllää jo lähellä tätä 700€:n konetta. Ja en nyt tiedä kuinka pitkä akun takuu on laitteessa, mutta kyllähän sekin jonkin aikaa kattaa, jos akku on ns. susi. Lisäksi tuon Timelinen akkukesto tuon arvostelun perusteella on varsin hyvä, niin tätäkään ei tarvitse pelätä, että tarvitsisi suuremman akun.
Näinpä juuri. Ainoa oikea vaara tosiaan olisi se, että se olisi heti lähdössä susi, mutta näytti sillä akullakin olevan ainakin puoli vuotta takuuta, eli siinä ajassa saa kyllä selville toimiiko se normaalisti. Hassua vaan, miten tuntuu heti haljulta jos moinen mahdollisuus otetaan pois, vaikka on tosiaan lähes varmaa etten tulisi akkua tuohon koskaan vaihtamaan. :b Aika varmasti tuohon koneeseen päädyn, mutta kun rahaa ei välttämättä ihan heti ole tilata, niin ehtii vielä hetken haistella ja makustella.
Itsellä ollut kaksi Acerin läppäriä, ja molemmissa läjä vikoja aina löytynyt pikkuhiljaa. Itse en kyllä edes harkitse Macbookin lisäksi muita vaihtoehtoja enää läppärimarkkinoilla.
Tämähän on tosiaan tätä. Mun tyttöystävän Asus taas on ollut alusta asti yksi iso murheenkryyni, ja MacBookitkin levinnyt parilta kaverilta ilman sen kummempaa syytä. Kaikissa koneissa on aina susikappaleita, eikä niistä vikailuista voi välttämättä tehdä sen kummempia päätelmiä. Enintään siitä yhdestä mallista.
Timeline alkaa kuumottamaan enemmän ja enemmän. Täydellinen yhdistelmä kannettavuutta ja tehoa, ja näyttökin on tosiaan erittäin yleinen tässä kokoluokassa. Tiukemman matskun voi aina heittää telkkarin ruudulle, jos reso alkaa masentaa. Ainoa jarru enää - sellaisen selvästi paremman vaihtoehdon löytymisen lisäksi - on tuo integroitu akku. Tuskin vaihdan sitä koskaan, mutta kummasti silti ahdistaa se, ettei se ole mahdollista. Yhyy.
Naamakarva kasvaa niin epätasaisesti ja vähän sinne tänne, mutta kuitenkin nopeasti, niin on pakko pitää siistinä. Jostain syystä agressiivisin kasvu on leuan alle ja ylähuulelle.
Haha, mä voin taas yhtyä tähän. Ihan joka päivä ei tarvitse edes ajaa(paitsi viiksenalku, joka näyttää aina dorkalta), kun parin päivän sänkikin lähinnä varjostaa leukaperia sangen toimivasti. Sen jälkeen alkaa kuitenkin paljastua se, ettei parta tosiaan kasva kuin poskille pulisonkien jatkoksi, leuan alle(leuankärjen pohjoispuolelle ei jostain syystä tule karvan karvaa) ja kaulalle sekä tietty huulen. Plus sattumahaivenet siellä täällä. Siinä ollaan Shephardeista kaukana. :b
Tukanleikkuusta vielä sen verran, että parturissa en ole käynyt vuosikausiin. Siinä vaiheessa, kun piti itse ruveta moisista makselemaan, niin päätin että ei jaksa pistää muutamaa kymppiä kuussa siihen kun itse saa kotona tehtyä ihan vastaavaa jälkeä. Varsinkin kun tykkään pitää hiukseni lyhyenä.
Itse olen taas alkanut käydä parturissa. Joskus ennen inttiä heittäydyin siilimalliin, ja pidin sitä ihan viime vuosille asti itse leikaten. Nyt olen kuitenkin taas tykännyt siitä, että on hiuksia ja kampausmahdollisuuksia. Lisäksi pidemmät hiukset vanhentavat ja myönnettäköön, että parempi puoliskokin arvostaa. Siistin simppelin leikkuun saa kuitenkin parilla kympillä, eli eipä se parin kuukauden välein liikaa ole.
Rintakarvoja on sopivasti, enkä tosiaan ajele niitä ikinä. Aikamoinen ryijy pitäis olla, että jaksais vaivautua. Kainalot ja muut pidän kyllä siistimmässä kunnossa. Tähän mennessä homman on hoitanut vanha hiustenleikkuukone, mutta jonkilaisen näppärän groomailijan voisi vaikka hankkiakin, jos eteen sattuisi.
Vanhan läppärin akku on nyt syöpynyt siihen pisteeseen, ettei se pysy päällä sekuntiakaan ilman verkkovirtaa, ja kun itse konekin on vuodelta 2007, on tämän kevään hankintalistalla ehdottomasti uusi kone. Erehdyin tietysti aloittamaan mallien tsekkailun samoin tein ja nyt on sellainen kuume käynnissä, että joutuu varmaan laittamaan säästölinjan päälle jotta pääsee koneen ostoon heti ensi kuussa.
Acereita olen pääasiassa katsonut(vaikka muutama muukin malli on tullut käytyä läpi) sillä tykkäsin tuosta vanhastakin kovasti eikä merkistä ole siis nokankoputteluja. Vaio on toinen sellainen brändi, johon luottoa löytyisi, mutta noiden hinnat tuntuvat kyllä aina olevan samoilla spekseillä pikkasen suuremmat.
Pari tällä hetkellä vahvaa mallia ovat:
Acer Aspire TimelineX 5830TG Design miellyttää todella paljon, ja näppiksen tuntumaa on kehuttu. Plussana myös pieniä viimeistelyjä, kuten erillinen akkuindikaattori ja lataukseen tarkoitettu USB 3.0 -portti, joista molemmat toimivat myös koneen ollessa suljettuna. Miinuksena kotelon tukevuus kuulostaa jättävän parissa kohtaa toivomisen varaa(ainakin levyaseman päällä), ja akkua ei saa vaihdettua(vissiin, tämä vanha artikkeli on toistaiseksi ainoa jossa on mainittu asiasta).
Acer Aspire 5750G Kuulostaa rakenteeltaan hieman Timelinea tukevammalta, ja vaikka jossain nillitettiin näppiksestä, pidin itse liikkeessä hiplatessani tuntumasta kovasti. Ulkonäkö pliisu mutta perustyylikäs. Myös Aspire 5755G:tä on tullut katseltua, mikä on aika lailla vastaava paketti.
Hinnat liikkuvat siinä 700€ yläpuolella, ja koneiden sisältö vaihtelee hieman tapauskohtaisesti. Mulle ihanteellinen setti olisi about Intel Core i5(tai i7), näyttiksenä vähintään GeForce GT 540M ja muistia 4 gigasta ylöspäin. 15,6'' näyttö lienee sopiva, ja lisäksi haluaisin ehdottomasti messiin molemmista linkatuista koneista löytyvän Optimus-teknologian, joka siis voi vaihtaa kovemman näyttiksen ja vaatimattomamman integroidun näyttiksen välillä lennosta ja tilanteen mukaan mm. akun säästämiseksi. Väittivät toimivan pirun hyvin.
Suurin murhe koneissa taas on resoltaan 1366x768 glossy näyttö, mutta samassa hinta- ja kokoluokassa ei tunnu parempia ja/tai mattoja näyttöjä kauheasti liikkuvan. Liitäntöjen sijoittelu kylkien etupuolelle(nettiä ja verkkovirtaa lukuunottamatta, toki) on kans aiheuttanut nillitystä, mutta ei ole mulle kuolemaksi. Tärkeintä, että tarvittavat reiät - HDMI, muutama USB, muistikortinlukija and whatnot - löytyy.
Timeline ois ehdottomasti mun valinta ilman tuota integroitua akkua. Sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä, koska en vaihtanut vanhaan koneeseenikaan akkua koskaan kun ne ovat niin kalliita. Silti olisi toki kiva, että se olisi tarvittaessa mahdollista. Toinen mietittäjä on tuo näyttö. Ei se perseestä ole, mutta ainakin paperilla aika pitkälti samaa tasoa kuin vanhan koneen näyttö, mikä tuntuu hassulta. Kunpa olisi jokin helppo tapa hakea vastaavia koneita mutta paremmalla näytöllä. Jos siis jollain on joku ässä taka-taskussa, tai haluaa muuten vaan ehdotella, niin I welcome it.
Tää thread on joko aivan gay tai miehisin ikinä. Aloitus viestin kuva tekee suurimman ristiriitaisuuden. En sitten tiedä mitä se kertoo kun kuitenkin kirjoitan tähän
Odotahan kun päästään rintakarvojen sheivaukseen!
Löytyykö täältä oikeasti joku, joka ajelee rintakarvojaan(...and dear God, don't let me regret asking...)?
Itse olen tainnut höylätä sen pari kertaa hätätilassa, mutta mieluiten tosiaan ajelen koneella. Helppous miellyttää, varsinkin nyt kun sijoitin joulurahoista upouuden Braun Series 3 -koneen.
Vanha Brauni oli menettänyt leikkuutehonsa aikoja sitten, mutta kituutin sillä silti varmaan vuoden kun en saanut uuden ostoa aikaiseksi. Uusi peli on kyllä osoittautunut mainioksi, leikkaa tehokkaasti ja mukailee naamaria hyvin. Mullakin tuppaa helposti kaulan alue ärsyyntymään vähänkin suuremmasta hankauksesta, mutta tämän kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa.
Putous on ihan hauska. Ensimmäistä tuotantokautta en katsonut, mutta toista kyllä. Joku rasistinen SUI-HING nyt ei jaksa naurattaa, mutta valvova rakennusmestari Hakkarainen on kyllä hauska, noita tyyppejä on Suomi väärällään. Myös Keihäsmatkakarikatyyri Mr.Mallorca nauratti, oma ohjelma toki ihan paskaa - ei nämä sketsihahmot kertakäyttöä enempää kestä. Munamies nyt on lähinnä fyysisenä suorituksena hyvä. Varsinaisista sketseistäkin pidin, onhan tossa mukana kuitenkin tämän hetken nuoria kärkikoomikoita. "Äänestän Inkaa, koska sen faija on Tommi Läntinen."
Ainahan sitä voi haikalla Studio Julmahuvin perään, mutta ei se Pää kylmänä Nanook! ja yhteen vitsiin perustuva Z-Salamapartio kyllä mitään herkkua ole. Viimeiset Vaeltajatkin naurattaa ensimmäiset 90 sekuntia, mutta ikävä kyllä pätkä jatkuu sen jälkeen vielä 8 minuuttia... Myös poraaminen siitä että suomalainen komedia olisi jotenkin köyhää, tyhmää tai huonoa on ihan vastaavaa paskapuhetta kuin se Pelaajalaudalla sitkeästi elävä käsitys että suomalaiset elokuvat ovat paskoja ja Hollywoodista tulevat sen sijaan hyviä.
Kyllä sille Spedellekin naureskeltiin paljon, jalustalle miestä on nostettu sitten postuumisti. Ihan normaalilla osumatarkkuudella se Spedekin kyllä tavaraansa pusersi ulos, puolet on paskaa ja puolet parasta. Kliffaa hei!
Tähän voi pääpiirteissään yhtyä. Muistan itsekin naurahtaneeni jonkun kerran niiden about kahden jakson aikana, jotka olen Putousta katsonut. Ikävä kyllä silti suurin osa improista herätti lähinnä myötähäpeää, sketsihahmoille en nauranut kertaakaan ja jopa kirjoitetut sketsit olivat jostain syystä aika luokattomia(mitä nyt tuon kapakkatappelun toteutus miellyttää). Tämä ei sinänsä ole formaatin eikä näyttelijöiden syy, sillä improvisaatio on perkeleen vaikeaa eikä siihen jokainen näyttelijä pysty eikä edes tarvitse pystyä. Jos tuonne kiskaistaisiin jotakin oikeasti lajissa taitavia tyyppejä, olisi pelin henki aivan eri. Tietenkin katsojia olisi vaikeampi saada, koska kaverit olisivat todennäköisesti aika nobodys in the public eye. Parasta, jota Putous on tälle maailmalle tarjonnut, on ehdottomasti kakkoskauden tiiseriräppi. Oikeasti hyviä laineja, ja varsinkin Myllyrinteen verse tuhoaa edelleen. Ehdottomasti tämän vuoden bileissä yhteislauletuimpia riimejä. Melkein jo odotin kakkoskautta, mutta lopputulos oli jälleen: en jaksanut katsoa.
Jengin vertailu kuulusiin sketsisarjoihin on sekin vähän sama kuin vertaisi antilooppia kotipitsaan. Anteeksi millä attribuuteilla? Tietenkin sen rajavedon voi vetää, että Julmahuvi, Kummeli, Ihmebantu ja monet Speden jutut naurattavat paljon, ja Putous taas oih niin vähän, mutta toisaalta myöskään Twilight ei naurata ja Liar Liar taas naurattaa, eikä kukaan ole vetänyt niitä mukaan keskusteluun. Eri konsepti, ihmiset hyvät.
(Pakollisena offtopiccina on mainittava, että Julmahuvi on ehdottomasti yksi parhaita sketsisarjoja tässä maassa. Kaverit ovat tarjoilleet niin monta kuolematonta hahmoa, osiota ja hetkeä, ettei siinä yksi Nanook-huti paljoa menoa hidasta. Kummeli on toki toinen suurista suosikeistani, kunhan uudemmista leffoista ei tarvitse puhua. Eniten sarjassa viehättää se, kuinka paljon poikien muusikontaitoja ja pop-kulttuuria on tuotu mukaan omien biisien ja Musa Corner -tyyppisten sketsien muodossa. Peruukkien ja partojen alta löytyy ajoittain oikeasti ajatusta, sen ilahduttavan dorkailun lisäksi.)
Anttilan alennusmyynneistä Blu-raylle RED, Smoking Aces sekä Watchmen, kaikki siinä kympin tienoilla. Lisäksi ostin aika vasta Gamerin, myös sinisessä muodossa. Kaikki leffoja joista itse olen tykännyt mutta joiden katsomisesta on kulunut tovi, poikkeuksena RED. Kiva nähdä nuo uusiksi blunkalta.
Hoh, itsellä vielä vitonenkin katsomatta, eli paljon (toivottavasti) hyvää kamaa luvassa. Nelonen heitti kans jauhot suuhun aika huolella.
Mukavasti on kyllä taas katsottavaa. House pyörii, Dexteriä tosiaan pari tuotantokautta näkemättä, Breaking Badia ja Walking Deadia yhdet kaudet näkemättä, ja kasuaalimmat välit olen täyttänyt uusintakierroksilla Frendejä ja Death Notea. Niin, ja Breaking Badin katson kans alusta ennen neljänteen kauteen siirtymistä. Onneksi jouluna saa luvan kanssa viettää päivän pari puhtaasti sohvan nurkassa sarjoja tiiraillen.
Mäkin olen nyt tehnyt sen periaatepäätöksen, että pyrin välttämään DVD:iden ostoa ja hankin uudet leffat mieluummin BD:nä. Ei nuita tosin vielä ole kauheasti kertynyt, kiitos lähinnä huomattavasti vähentyneen leffojen ostelun. Enemmän on tullut hankittua sarjabokseja, ja niitä olen kuitenkin vielä hommannut DVD:llä hintojen ja paremman saatavuuden vuoksi.
Pikkuhiljaa voi joitain DVD-kokoelman helmiä ostella Blu-rayna(LOTRit nyt ainakin on aika given), mutta sen kanssa ei kuitenkaan ole hätää niin kauan kuin DVD-soitin talosta vielä löytyy. Tästä lähin uudet pakko-ostosleffat kuitenkin Blunkkareina.
Itsellä on vielä pari tenttiä suorittamatta, mutta maanantaina alkaa meikälläkin se kuukauden joululoma.
Samma här, tiistaina vielä vuoden viimeinen tentti, ja sitten lomille. Tuleva joulu on siitä merkittävä, että ensimmäistä kertaa en tule olemaan vanhempieni luona aattona. Ollaan nimittäin vuorostamme paremman puoliskon vanhempien luona, kun viime vuonna raahasin vaimokkeeni Ouluun jouluksi. Tuntuu vähän kyllä hassulta, mutta onneksi tyttöystävän perhe on kingi ja jo valmiiksi tuttu, eli mitään Perhe On Painajainen -skenaariota ei tarvitse pelätä. :b Tapaninpäivänä karkaan kuitenkin kotiin pohjoiseen, ja vietän uudenvuoden Oulussa. Kiva nähdä vanhoja kavereita pitkästä aikaa! Lisäksi lumitilanne lienee parempi siellä.
Soundtrackit ovat jääneet mieleen muun mahtavuuden kanssa. Toivpn mukaan Maiden soi myös seuraavassa pelissä!
Sopii toivoa. Trailereissa on pumpattu pääasiassa konevetoista musaa, ja vaikka esim. tämä Tricky-remix on aika mahtavaa kamaa, olisi toki kiva kuulla myös läjäpäin rehellistä räppiä ja rokkia laskumusana. Toivottavasti monipuolisuudesta on pidetty kiinni.
Noita selviytymislaskuja odottelen kyllä mielenkiinnolla. Vaatinee todennäköisesti muutaman kerran, että pääsee alas turvallisesti.
Tällä hetkellä ehdottomasti kiinnostavinta pelissä. Voin hyvin kuvitella, kuinka kuumottavaa vaikkapa sen pimeän rinteen laskeminen on, mielellään ilman musiikkia ja vain tuuli suhisten kaiuttimissa.
Muistaakseni pelin tarjoamat haasteet (oliko näin?) olivatkin sitten aika helvetillistä paskaa. Niitä jaksoi mättää vain sen vuoksi, että sai avattua uusia mestoja.
Mä en kyllä muista traumatisoituneeni niistä, vaan enemmänkin viihtyneeni, eli kait ne on ilman itkuntuherrusta tullut pelattua läpi. Freeraidausta on kyllä varmasti luvassa fiilistelyn vuoksi taas, kunhan uuden SSX:n julkaisu lähestyy, joten vois ehkä samalla pelata myös muutamia kisoja ja haasteita uusiksi. Osaa sitten sanoa tarkemmin, oliko sinne lipsahtanut paskaakin mukaan. :b
EDIT. Heitin aloitusviestiin linkin mainioon YouTube-playlistiin, johon on kerätty aika lailla kaikki pelin trailerit sekä kolmiosainen kenttäsuunnittelukatsaus. Hyvää kamaa.
SSX, tuo PS2:n lautapelien kuningas! (Kukaan ei toivottavasti muista sarjan Wii-sidesteppausta...) Varsinkin SSX3, joka on in my oh so humble opinion sarjan ehdoton kruununjalokivi, on edelleen yksi lempipelejäni koskaan. Loistava soundtrack, intuitiiviset kontrollit, monipuoliset radat ja vauhdikas arcade-henkinen lautailu veivät mukanaan kerta toisensa jälkeen, ja pelin pariin palaa oikein mielellään edelleen silloin tällöin. Noista päivistä on kuitenkin aikaa, ja uudelle SSX-pelille olisi jo kovasti tilausta. Onneksi odotus päättynee helmikuussa.
Uusi pelihän rakentuu pitkälti kolmen pilarin varaan: temput, kilpalasku ja selviytyminen. Kaksi ensimmäistä elementtiä ovat olleet sarjan kantavana voimana aina, mutta selviytymisaspektilla taas koitetaan hakea uutta twistiä peliin. Selviytymislaskuissa pelaaja pudotetaan keskelle ei mitään, ja ainoana tehtävänä on päästä ehjin nahoin vuorelta alas lumivyöryjen ja muiden vaarojen keskellä. Hahmon liikkeiden pitäisi vaikuttaa lumivyöryjen syntymiseen ja niiden pitäisi olla joka kerta uniikkeja tapahtumia. Mahdollisista apuvälineistä on julkaistu ainakin wingsuit, jolla pystyy liitämään isompien rotkojen yli tuulen varassa. Lisäksi käytössä saattaa olla kuvakulma, jolla takana jahtaavan lumivyöryn näkee samalla kun pujottelee itse läpi rinteiden. Ratoja varten tiimi on geoanalysoinut useita oikeita vuoria ja huippuja, ja dataa on vissiin käytetty melko tarkkaankin, vaikka taiteellisia vapauksia on toki otettu siellä missä se on tarpeellista. Esimerkkinä nyt vaikkapa rata, johon on sijoitettu segmenttejä kiinan muurista luomaan rakennetta. Kaiken kaikkiaan kenttäsuunnittelu näyttää ja kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.
Uusi selviytymispelimoodi lienee se suurin kysymysmerkki tulevassa SSX:ssä, ja se sekä pelin realistisempi ulkoasu ovat pitkälti jakaneet jengin kahtia: osa on pirun innoissaan, osa taas kaipaa neonväriputkia ja eeppisiä hyppyreitä. Minusta nillitys tuntuu vähän hassulta, sillä värikäs ja superöveri ulkoasu ei ikinä ollut se tärkein juttu, vaikka kieltämättä se on karakterisoinut ainakin sarjan varhaisempia osia. Samahan se on minkä näköisestä hyndästä sen ilmansa ottaa, tärkeintä on että kontrollit toimivat ja toimintaa riittää. Lisäksi nautin aina eniten kolmosen freeride-moodista, jossa saattoi vetää about puolen tunnin vapaan laskun vuoren huipulta sen juurelle itse valitsemaansa reittiä, eli suurin osa laskusta vedettiin nimenomaan puuterilumilla villeissä maisemissa. Siitä saatuja kicksejä ei voita mikään, ja näyttää siltä että uusi SSX tarjoilee nimenomaan tuota samaa fiilistä rutkasti lisää. Olenkin siis onnistuneesti hypettynyt pelistä aika lailla, eikä nyt voi kuin toivoa ettei peli petä. Pahin moka varmaan olisi kontrollien kuseminen, sillä IGN:n testikoodista syksymmällä tuli sanomista nimenomaan löysistä kontrolleista. Koodi on kuitenkin ollut varhaista(tai sitten testaaja dorka), eli jospa asia saataisiin kuntoon ennen julkaisua. Muuten paketti kuulostaa vain ja ainoastaan hyvältä, ja tulee varmasti ostettua heti kun kauppa sen mulle myy.
Swiftkey X on ainakin hyvä näppäimistö. Itse pidän siitä paljon enemmän kuin Androidin tai Samsungin omasta. Paper Camera on myös ihan vekkuli.
Swiftkey X:n laitoin sitten kokeiluun, ja vaikuttaa kyllä pirun hyvältä. Kohtalaisesti muokattavissa, ennustaa hyvin eri tilanteisiin reagoiden, ja erityisesti irtoaa pisteet mahdollisuudesta useamman sanakirjan käyttöön. Aika paljon tulee kuitenkin enkkuakin kirjoitettua. Tattis tästä vinkistä siis!
Paper Cameraakin muistan joskus tsekkailleeni mutten kehdannut ladata, koska joku arvostelija oli rikkonut puhelimensa softalla. Onko tuo siis kuinka raskas, ja onko kukaan testannut miten softa toimii Desirellä?
Minecraft toimii ainakin vähän tehokkaammalla raudalla oikein hyvin. Ihan pätevää toimintaa esim. bussimatkoille ja tuo on kyllä erittäin hyvä hinta tuolle.
Edit: Testasin myös tuota Soundhoundia ja toimi ainakin kokeilun perusteella ihan hyvin. Keksi oikean biisin nopeasti ja kertoin bändin, biisin nimen ja levyn. Lisäksi sanoitukset, linkki Spotifyhin jne..
Soundhound on tosiaan must, mutta en tiedä mitä hyötyä sen ostamisesta on(paitsi mainoksettomuus?). Ilmaisversiokin tekee kaiken tarpeellisen.
Harmi vaan, että noi Threadlessin paidat on laadultaan hirveetä paskaa. Yhden paidan tilasin joskus, enkä samaa virhettä enää aio tehdä.
Jännä homma, yhtään sekundaa en itse ole tuolta vielä saanut. Niillä vaihtelee paitojen malli, matsku ja printtitekniikka jonkin verran, mutta tähän mennessä kaikki paidat ovat silti olleet pirun laadukkaita(6-8 paitaa varmaan tilattu). Printit kestää pesua, paidat eivät veny ja malli (pitkä ja kapeahko) sopii allekirjoittaneelle kuin nokka naamaan. Tilattujen paitojen joukkooman mahtuu myös koko elämäni all time favourite t-paita.
Itselle kävi juurikin päinvastoin. Paita kulahti jo muutaman pesun jälkeen, eikä enää tuntunut hyvältä päällä. Printtikin on jo pahasti murentunut veke.
Mutta kaipa se on sitten tuurikauppaa, mitä sieltä saa. Ilmeisesti Threadless käytti vielä muinoin American Apparelin paitoja, mutta eivät enää. Harmi. Ovat meinaa laadukkaimpia t-paitoja, mitä pikkurahalla saa.
Joo, muistaakseni omatkin vanhemmat paidat on noita AA:n paitoja, ja ne ovatkin tosiaan erittäin laadukkaita. Eimerkiksi sitä mun lempparipaitaa olen pitänyt viikoittain jo varmaan pari vuotta, ja se on edelleen kuin uusi. Mutta on tuo vastikään(jokunen kuukausi sitten) tilattu satsikin toiminut hyvin toistaiseksi, ja matsku on mukavaa päällä.
EDIT. Ja mitä painatuksiin tulee, niin on parissa vanhemmassa paidassa ne perus muovikuvat toki alkaneet jo rakoilla, mutta ovat silti kestäneet mielestäni kiitettävästi. Parhaita ovat kuitenkin sellaiset painatukset, joissa kuva on ikään kuin osa kangasta(teknistä nimeä en tiedä). Eivät leviä käytännössä ikinä, ja saisivatkin kaikki olla tuolla tekniikalla painettuja. Tai vaihtoehtoisesti sivulla voisi ilmoittaa painotekniikan.
Harmi vaan, että noi Threadlessin paidat on laadultaan hirveetä paskaa. Yhden paidan tilasin joskus, enkä samaa virhettä enää aio tehdä.
Jännä homma, yhtään sekundaa en itse ole tuolta vielä saanut. Niillä vaihtelee paitojen malli, matsku ja printtitekniikka jonkin verran, mutta tähän mennessä kaikki paidat ovat silti olleet pirun laadukkaita(6-8 paitaa varmaan tilattu). Printit kestää pesua, paidat eivät veny ja malli (pitkä ja kapeahko) sopii allekirjoittaneelle kuin nokka naamaan. Tilattujen paitojen joukkoon mahtuu myös koko elämäni all time favourite t-paita.
Breaking Bad paranee kausi kaudelta, kolmos- ja neloskauden ollessa sellaista tykitystä, ettei mikään sarja pääse lähellekään. Metacritic: ykköskausi [74], kakkoskausi [85], kolmoskausi [89] ja neloskausi [96]. IMDb: [9.4].
Itsellä on neljäs kausi edelleen katsomatta, kiitos syksyn kiireiden, ja nyt on kolmosen cliffhangerista jo niin kauan, että päätin katsoa kaudet 1-3 uusiksi ennen neljänteen sukeltamista. Voi pojat sieltä on herkkua luvassa!
Tästä nyt on jo tovi aikaa, mutta kävin katsomassa Saden keikan kuun alussa Hartwallilla. Ennen tarkempia mietteitä tiivistelmä:
Tyylikkäin keikka ikinä.
Saden sielukkaat biisit ovat liikuttaneet mua jo monia vuosia, ja olikin todella iso juttu päästä näkemään bändi livenä. Silti en osannut odottaa, kuinka kovaa kamaa sieltä lopulta tarjoiltiin. Ensinnäkin lava, valot ja visuaalit; uskomattoman hienot. Taustalla oli todella iso screeni, jolle heijastettiin komeita videoita ja grafiikoita(eikä niiden komeutta voi tosiaan liikaa korostaa), ja jo pelkästään tämä hyvin suunniteltujen valojen kanssa muutti tunnelmaa biisistä toiseen merkittävästi. Kun soppaan vielä lisätään simppeleitä verhoja ja muita lavasteita, tuntui kuin joka biisissä olisi hypätty eri rakennukseen.
Entäs se tärkein, eli musiikki? Voi hyvänen aika. Ensimmäisenä biisinä kuultiin uudelta levyltä sinkku Soldier Of Love, joka oli kieltämättä vahva aloitus. Oma sydämeni lepää kuitenkin siellä vanhemmassa tuotannossa, ja kun toisen biisin - Your Love Is King - saksofoni-intro ryöpsähti ilmoille, olin puhaltaa itkun saman tien. Edelleen tuntuu, ettei mikään ole koskaan kuulostanut niin hyvältä. Foni ottaa kyllä aina sielusta, mutta fiilis sillä hetkellä oli jotain ennennäkemätöntä. Seuraavat pari tuntia alkuhurmion jälkeen yleisölle tarjoiltiin megahittiä ja merkittävää tunnelmaa toisen perään, sopivassa suhteessa funkimpia vetoja ja herkkiä balladeja, ja tosiaan alusta loppuun niin viimeistellysti ja tyylikkäästi kaikilta osa-alueilta että oksat pois. Hallilta poistuessa en voinut lakata hymyilemästä.
Erityismaininta on pakko heittää itse Sadelle ja hänen äänelleen. Rouva on kuitenkin jo yli 50, mutta edelleen yhtä hurmaava kuin aina. Hänen äänensä jaksaa laulaessa kattaa uskomattomia aloja, eikä moista karismaa ja aitouden tunnetta voi ostaa. Ja kun se puhuu, huhhuh! En ollut tainnut koskaan kuulla Saden puhuvan, ainoastaan laulavan, enkä muista koskaan kuulleeni yhtä suklaista ja matalaa ääntä. Melkoinen lahja.
Livemusiikki on kyllä hieno keksintö, mutta nyt onkin tulevilla artisteilla taas melkoiset kengät täytettävinään. En uskalla ehkä sanoa, että kyseessä olisi elämäni paras keikka, sillä niitä on tullut nähtyä niin paljon erilaisia ja eri syistä hienoja, mutta yksi parhaista ehdottomasti. Ja kuten alussa jo sorruin hehkuttamaan, tyylikkäin.
Arkham Asylum lähti ikään kuin vahingossa toiselle läpipeluukerralleen, tällä kertaa Hardilla, ja heti ensimmäinen istunto oli lähemmäs neljä tuntia. Pitkään aikaan en ole pelannut mitään kotikonsolipeliä toista kertaa tällä innolla. Juonen kerran läpipelanneena ja paikat ennestään tuntevana huomaa pieniä yksityiskohtia ihan eri tavalla, eikä voi kuin ihastella miten hyvin AA:n miljöö ja juonenkuljetus on rakennettu. Samaten kontrollit tekevät maisemien läpi samoilusta todella miellyttävää. Vaikeustason nostoa ei juurikaan huomaa muussa kuin siinä, ettei vihollisten hyökkäysaikeista enää ilmoiteta graafisesti, vaikka olettaisin kyllä, että bättis ottaa vähän isommin hittiäkin.
Viime päivinä, ennen uuden pelin aloitusta, olen myös viettänyt pitkiä aikoja Riddlerin haasteita ja muita ekstroja metsästellen, eikä niitä ole enää löytämättä kuin muutama. Challenge mode sen sijaan on vielä ihan koskemattoma, enkä kyllä nytkään malta pelata sitä, kun tuo stoori vie taas mennessään. Katsotaan lopputekstien jälkeen. Ja ensi kuussa sopivana jatkumona lohkaisen sitten palkoistani Arkham Cityn. En malttaisi odottaa!
Näytä kirjoitukset
Niitä jaksoi mättää vain sen vuoksi, että sai avattua uusia mestoja.
Ettei olisi vähän lipsahtanut liioittelun puolelle. Lisäksi PETA:n peli on huono.