Useimmiten tulee pelien lataustauoilla ja muilla pausseilla sekä muuten vain telkun katsomisen tiimellyksessä kurkittua, että onko uutta luettavaa tullut, mutta niinkään kirjoittaa ei ehdi. Kun taas ehtisi, niin oikeastaan mitään sanottavaa ei ole... Juuri tämä sanomisten puute onkin vaivannut jo parikin tovia.
Stokkalla pyörähtää taas 1. päivä huhtikuuta Hullut päivät käyntiin, jotka muuten olisin valmis sivuuttamaan olkia kohauttamalla jollei silmiini olisi osunut eräs mainos, joka vihjailisi Metroid Prime 3:n lähtevän keskiviikkona 19.90€ hintaan. Voisi siis melkeinpä pyyhkiä pölyt Wiistä ja teurastaa säästöpossun.
Olen peräti iloinen siitä, että seuraava Zelda tosiaan on DS-peli eikä jotain aivan muuta. Phantom Hourglass maittoi ainakin itselleni aikanaan, joten kyllä uusi satsi tällaista puolittaista old-school -pelattavaa kelpaa enemmän kuin hyvin. Varsinkin nyt, kun Ocarinaa ja Twilightia on tullut pelattua vähän liikaakin viime aikoina. Tuskin tuo veturimeininkikään saa näppylöitä aikaiseksi.
Olen nyt vajaat 33 tuntia peliä pelannut, ja vaikka pieniä puutumisia onkin silloin tällöin esiin pompannut, olen pääosin kuitenkin tykännyt pelistä. Atlus on vääntänyt hyvin Persona 3:n idean sujuvampaan suuntaan, minkä johdosta olen esimerkiksi kokenut arkipäivät pelissä nautinnollisemmiksi, enkä pahemmin koe minkään muunkaan osa-alueen menneen juurikaan vikaan. Tarina etenee kohtalaisen hyvällä vauhdilla ja luolastopätkät ovat tuntuneet sopivilta, eikä taisteluitakaan ole kaadettu turhalla kikkaillulla. Paha siis valittaa vielä... paitsi eräästä juonenkäänteestä, joka tulee mitä ilmeisemmin rasittamaan minua hautaan asti. Ylireagointi on ihanaa.
Autokoulun käyminen alkaa olla jo ainakin ensimmäisen osion puolesta loppusuoralla, mutta se ei selkeästikään tarkoita sitä, että olisi aika rentoutua. Tänään kutsu kävi nimittäin liukkaalle radalle treenaamaan, mikä aluksi vaikutti peräti todella mielenkiintoiselta asialta, mutta tietenkin tunne sai jälleen kokea muutoksen. Aikaa kun venähti liukastellessa erään toisen kohtalotoverin kanssa kolmisen tuntia, ja kaiken lisäksi sain loppuhuipennuksena kaahata vielä takaisin koululle kello neljän ruuhkassa. Edessäkin vielä siinsi eräs teoriatunti, joka lopulta tuli hoidettua pilkkien.
Nyt kellon lähestyessä kahdeksaa onkin fiilis sellainen, ettei mitään olisi saanut aikaan. Mieli on tehnyt kokoajan päästä pelaamaan upouutta Persona 4:ää ja muutama muukin suunnitelma kummitteli mielessä. Jälkimmäiset saavat kuitenkin nyt väistyä, kuten moni muukin vähänkin turhanpuoleinen duuni, sillä nyt on pakko päästä pelaamaan.
Ja nythän se sekoilu alkaa pikkuhiljaa käynnistyä. Sain nyt viimein lääkärintarkastuksen kutsuntoja varten alta pois, ja hieman yllättäen minua ei taidettu rankata B:ksi vaan A:ksi. Astma kun vaivaapi ja muutama muukin häiriöntekijä toki historiassa vaanii minua vielä tänäkin päivänä, joten odotin suosilla astetta alempaa luokitusta, kun eräs tuttavakin repäisi viime vuonna todella yllättävän C:n.
No mutta ei kai A- ja B-lössin hommelit eroa armeijassa kauheasti...eihän?
Kas niin. Kone suostuu viimein yhteistyöhön, joten pääsen pätemään.
Alusta loppuun tuli jälleen vietettyä aikaa miitissä, eikä näin päikkärien jälkeen fiilis ole yhtään huono. Uudempiin peleihin kuten Street Fighteriin sekä House of the Deadiin oli hauska päästä käsiksi, eivätkä nuo vanhemmatkaan tekeleet kuten Worms Armageddon mitään huonoja hetkiä tarjonneet. Hauskasti porukka myös osasi levittäytyä kämpän joka kolkkaan, joten jos esimerkiksi olohuoneessa alkoi läppä hiipua, pystyi hyvin vetäytymään muualle seuraamaan meininkiä.
Krääsänkään osalta ei reissu hassumpi ollut. Kassillinen peliaiheisia paitoja kelpaa todella hyvin ja noita uusia julisteitakin pitäisi seinille koettaa jossain välissä asetella.
Yakuzat ovat omalta osaltani jääneet kokematta täysin, mutta toki pieni kiinnostus pelejä kohtaan on lennellyt ilmassa kaverin alettua hypettämään sarjaa noin kuukausi sitten. Näin ollen tuo "kolmannen" osan demon ilmaantuminen antoikin hyvän syyn rekata viimein tuonne Japaninkin storeen, sillä pakkohan sitä oli edes joku parempi haju saada näistä Segan niin sanotuista huipputeoksista.
Läpäisinkin demon peräti pari kertaa, vaikka täysin japsiksi olevat cutscenet eivät niinkään innostaneet, kun ei tuo aikaisempien pelien juonikaan ole niin mitenkään hansikkaassa. Sentään mättäminen kaikessa yksinkertaisuudessaan oli lievästä ylipituudesta huolimatta jopa hauskaakin ja voin vain kuvitella yhteenottojen paranevan kun pelaaja alkaa osatakin jotain. Myös kaupungin kaduilla chillailusta sain ainakin jonkinlaisen positiivisuuden tunteen, kun aikaansa voi esimerkiksi kuluttaa enemmän tai vähemmän hauskojen kolikkopelien parissa ja ilmeisesti vähän muullakin tavalla. Jostain kasinosta olen esimerkiksi joskus kuullut ja pääsihän tuossa demossa deittailemaankin.
Fiilis, jonka peli antoi ei kuitenkaan ollut niinkään päätä huimaava, että kokisin Yakuzoiden ainakaan vielä olevan mitään pakko-ostoksia. Onneksi sentään tuo ensimmäinen osa ilmeisesti lähtee jollain parilla kympin setelillä kauppojen hyllyltä, joten enköhän minä vielä kunnon mahdollisuuden sarjalle anna.
E: Niin ja läpäisinhän minä ensimmäisen PSP-pelini tuossa eilen ainakin tarinan osalta, kun Crisis Core -Final Fantasy VII:ssa alkoivat rullata lopputekstit. Olenkin näin jälkikäteen kohtuu tyytyväinen pelin antiin, sillä vaikka sen juoni ja kerronta saivatkin kauhistumaan useaan otteeseen, loi loppupuoli ja varsinkin juuri lopetus jopa todella tyytyväisen olon. Osa peleistä ei pysty edes tähän.
Seuraavaksi sitten loput 64% missioneista läpäisemään, kunnes taistelut alkavat puuduttamaan
Aluksi Espoossa piti olla siinä hieman ennen kahta paikalla, mutta koska bussit ja muut junat pelaavat niinkin huonosti yhteen tuon suunnitelman kanssa, olen näillä näkymin Espoossa jo noin 13.40 jos en väärin muista. Konttaan sitten ilmeisesti sieltä finngamerin ovelle, jotta aika kuluu
Riepu, äijällehän kelpasi ne mun isot Zelda ja Metroid julisteet? Älä unohda pyytää tällä kerralla.
Joo totta kai kelpaa Ehdin jo näin jälkikäteen kuvitella, että olit ehtinyt noista jo luopumaan kun ei asia koskaan millään tavalla tullut puheeksi, mutta käyhän tämä näinkin.
Autokoulu pisti startaten tänään, mitä en uskonut tapahtuvan vielä vuosiin, sillä kiinnostus koko ajokorttia kohtaan on ollut aika minimissä jo vuosien ajan. Tällä tosin ei juurikaan ole merkitystä siinä vaiheessa, kun joku kehtaa oikeasti kustantaa koko "huvituksen" minun puolestani. Näin ollen unohdetaan ajattelu, kiitetään ja marssitaan nyt ihmeessä toisenkin koulun penkille.
Harmi vain, että samalla tämä tarkoittaa muutamaa rasittavaa sivuhommaa, jotka pitäisi hoitaa kohtuu pikaisesti pois tieltä, jotta voisin edes jonkinlaisessa rauhassa keskittyä teoriatunteihin sun muihin, joissa niissäkin on toki omat rasittavat tekijät kuten esimerkiksi teoriahöpötysten pelkkä pituus ja ajankohta. Näistä johtuen "opiskelumotivaatio" onkin hitusen tiessään. Pyrin kuitenkin pienenä kannustimena pitämään katseeni nyt tulevassa, sillä eiköhän tätä niin sanottua urakkaa arvosta silloin, kun(/jos) kortti lyödään käteen. Sitten voinkin odottaa pari vuosikymmentä, kunnes minulla on varaa autoon ja vieläpä tarvetta sille.
Katsellaan on hieno sana ja se oli osoitettu vastaukseksi Toni P:n vaatimukselle, jotta voisin ainakin osoittaa, että kyllä häntäkin tässä tilanteessa ainakin yritetään kuunnella. Pointtisi ovat hyvät ja ne on toki otettu jo aiemminkin huomioon, sillä enhän minäkään tullut väliin kuin vasta Toni P:n toisen viestin kohdalla, jolloin pelkäsin homman lähtevän lapasesta pahimmillaan täysin.
Niin ja arvon dorkikset, jotka nauroitte tuolle aito gangsta -jutullekin... tämä viesti, jonka kirjoitin nyt, oli varmaan eka viesti täl foorumilla, jossa on pelleillyt yhtään.
Pelleilysi saa aikaan vastareaktioita, huomioi ihmeessä se. Jos et tunnu ottavan mitään tosissaan, harva pystyy ottamaan sinuakaan.
Vähennetään nyt kuitenkin ihmeessä sitä vittuiluastetta taas hieman. Mietin jo itsekin, että alkaako tämä mennä käsistä, mutta hiljaisuuden synnyttyä käsitin asioiden olevan ok-tasolla, mitä ne nyt eivät kuitenkaan ilmeisesti olleet. Katsellaan mitä kommenteille ja muille tehdään.
Neljä pelikertaa on nyt takanapäin, enkä voi pahemmin lähteä haukkumaan itse demoa demona tai edes sen antamaa kuvaa pelistä. Melkein kaikki tuntuu olevan juuri sellaista mitä olen jo kuvitellut ja toivonut, mitä nyt suojan käyttö ei tuntunut niin pakkopullalta mitä olin pelännyt, vaan oikeastaan kyykistely lohkareiden ja muiden takana oli ainakin näin lyhyinä sessioina mielekästä. Ilmeisesti yksinpeli tulee olemaan vähintääkin siis siedettävä!
Eniten kuitenkin Scarfin tapaan odotan moninpeliä, joka ainakin näin kaiken lukemani perusteella tulisi tarjoamaan todella viihdyttäviä hetkiä. Vielä kun en ole muutenkaan ehtinyt kyllästyttämään itseäni pahemmin viime vuosien nettiräiskintöjen parissa, voi KZ2:n peluu tuntua vain entistäkin paremmalta... tai tuskallisemmalta.
Tarkoitin tuolla kusemisella lähinnä sitä, että näistä asioista olisi ainakin kannattanut tiedottaa paremmin. Nyt osa jengistä kuvittelee demon olevan jotain retail koodia tms., vaikka ilmeisesti osa ominaisuuksista tuosta demosta vielä puuttuu. Lähinnä siis tarkoitan noita kontrollitapojen yms. lisäämistä viime aikoina.
Itse tykkäsin kyllä kovasti RE4:n ohjauksesta ja tämä toimii myös erittäin hyvin. Ja itsekin olen tuota mieltä, että aika typerää valittaa siitä, että ohjauksen pitäisi olla samanlainen GeoWin kanssa ollakseen pelattava.
Itku ja hammasten kiristys tosin jatkuu joidenkin kohdalla ilmeisesti vielä vuosia jos tämä blogaus paikkaansa pitää.
Niin tuleekos tuo demo nyt tänään vain Japanin Storeen vai ihan muuallekin maailmaakin? Pitäisi tosin muutenkin japsiacco vielä vääntää, joten kysäisempäs samalla, että vaatiiko käyttiksen teko minkäänlaista osoitekikkailua tai muuta?
Final Fantasy XIII:n nettisivuille on juuri ilmestynyt ilmeisesti täysin uusi traileri, joka meikäläisellä latautuu tuossa taustalla jatkuvasti. Toivottavasti olisi jotain hyvää settiä luvassa
E: Uusihan traileri tuo on, ja myönnän diganneeni ja paljon. Taistelusysteemin näkeminen liikkeessä oli todella kova juttu, vaikka sen kuvitteleminen jo aiemmin annettujen tietojen perusteella omassa päässään oli lopulta aika helppoa. Noh, en valita, sillä satuin pitämään siitä, miltä taistelut näyttivät
Soul Nomad And The World Eatersin löysin viimein järkevään hintaan. Pikaisen testin perusteella vaikutti ihan hauskalta, joskin todella perus NIS-meiningiltä. Kivahan näitä on aina silloin tällöin hakata, aina kun ähky iskee niin pientä breikkiä vaan kehiin.
NISin pelit ovat olleet tasaisen laadukkaita ja aina kun on tarvetta strategiaropeilulle, niin yhtiön pelit ovat oiva valinta. Soul Nomad & The World Eaters tuntuu olevan aika unohdettu teos NISin peleistä, saas nähä mihin peli pystyy kunhan saa hakattua pidemmälle.
Itse joudun myöntämään, että vaikka Soul Nomad oli omalla kohdallani yksi viime vuoden odotetuimmista peleistä, oli se samalla myös vuoden kovin pettymys. Tekoälyn sekoilut sekä sen myötä rasittava tuuripainoitteisuus pelin loppupuoliskolla olivat repiä hermot melkeinpä riekaleiksi, eikä asiaa juurikaan helpota se, ettei vanhoihin taisteluihin pääse tällä kertaa edes palaamaan, vaan ainoat vapaaehtoiset taistelut ovat toisessa ulottuvuudessa hoidettavia köykäisiä pikkumatseja.
Älä kuitenkaan itse vielä lannistu. Ties vaikka en lopulta koskaan löytänytkään pelin oikeaa hienoutta.
Tänään löytyi CIB Castlevania Symphony of the Night 8 euron hintaan.
Onnenpekka! En tiennyt että GameStopista löytyy jopa tuollaisia aarteita... tosin, enpä ole koskaan GameStopin PS1 -pelejä katsellut, toisin kuin Tilt-pelikaupassa, jossa pelitarjonta onkin käsittämättömän paskainen verrattuna GameStopin tarjontaan.
No löysin minä kerran loistokunnossa olleen Metal Gear Solidin pleikkarille Ohjeet muine liuskoineen löytyy unohtamatta Silent Hillin demoa.
Itsekin olen silloin tällöin kyylännyt ohimennen GameStopin PS-tarjontaa, mutta se on joko ollut heikohkoa tai sitten pelien/kansien tai vastaavien kunto on ollut surullista katseltavaa. Täytynee kuitenkin ottaa blindsiden munkituksesta vaariin ja käydä vilkuilemassa useammin ja tarkemmin näitä alelaareja.
1. The World Ends With You DS Kyllä, pelissä on teinejä, emoja ja huomiota keräävä soundtrack, mutta jos näiden kanssa oppii elämään, löytyy pinnan alta oikeasti hieno peli. Hyviä ideoita piisaa, taisteluissa vallitsee raikas uudistusten tuuli ja pelattavaakin on mukavasti. Näillä eväillä TWEWY onkin viihdyttänyt minua todella hyvin.
2. Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots PS3 Peli ei ollut täysin sitä mitä tuli odotettua, mutta en voi siltikään lähteä haukkumaan sitä. Hiipiminen oli pääosin todella hauskaa ja tarinassa nostalgiaa oli hyödynnetty niinkin taidokkaasti, että MGS4:stä muodostui lopulta hyvinkin hieno kokemus.
3. Fallout 3 PS3 En ole pelannut paljoakaan aiempia osia, enkä varmasti tulekaan, sillä ne eivät vain uppoa meikäläiselle. Kolmannen laskeuman kanssa tilanne on kuitenkin erilainen, sillä hauskan kehityssysteemmin yhdistäminen FPS:ään ja hauskaan V.A.T.S-ideaan imaisi mukaansa epäilyksistä huolimatta. Edes juoni ja jo Bethesdan muutenkin kankea dialogi ei pääse nakertamaan, kiitos mukavan sivutehtäväläjän.
4. Mega Man 9 Wii Sitä samaa Megistähän tämä on parilla pienehköllä lisällä, mutta sehän riittää loistavasti. Capcom teki miehen työn.
5. Mario Kart Wii Wii Vaikkei Crash Team Racingia vielä tapetakaan, ovat Marion kartingsessiot alkaneet viimein iskemään kunnolla minuunkin. Wii Wheelin tuoma fiilis pelaamiseen on todella hyvä, eikä voi kun olla tyytyväinen hyvin toimivaan nettipeliin.
Tuossa viime perjantaina poimin läheisestä Anttilasta mukaani jo kauan siellä kyhjöttäneen Valkyrie Profile 2: Silmerian, joka irtosi mielestäni kohtuulliseen 19.95 euron hintaan. "Alennuksesta" huolimatta oli ostos kuitenkin mietityttänyt useaan otteeseen, sillä viimeksi peli on varsinaisesti kiinnostanut sen julkaisun aikaan, ja muutenkin hyllystä löytyisi jo pari muuta pelattavana olevaa peliä. Lopulliseen päätökseen päädinkin lopulta kuunneltuani tuttavien hehkutusta.
Alkutaival pelissä ei kuitenkaan pistänyt lupaamaan hyvää, sillä varsinkin taistelut epäilyttivät suuresti. Jokaisessa yhteenotossa etenemistapa kun tuntui jatkuvasti samalta: ensin lähestytään mukataktisesti dashaamalla leaderia, jonka jälkeen tämä paukautetaan hengiltä nappeja rämpyttämällä. Vaikeudestakaan ei tietenkään näin alussa ollut tietoakaan, mutta kun vain jaksoi pelata, alkoi meno maistua paremmalta. Muun muuassa taisteluareenat rupesivat kokemaan useaan otteeseen mukavan muutoksen kohti mielenkiintoisempaa mallia, ja samalla kun vihollisten haastavuus sekä välillä jopa näiden määrä lähti nousemaan, alkoi taistelusysteemmistä saada paljon enemmän irti. Jokainen liike kun täytyi pahimmissa tapauksissa miettiä kohtuu tarkasti erikseen, eikä AP:n järjellistä käyttöäkään sovi unohtaa iskujen ajoituksista puhumattakaan. Samalla VP2:n kohtuu hieno ominaisuus eli vihollisten vammauttaminen alkoi nostaa päätään, sillä tiukoissa tilanteissa esimerkiksi viholliselta siivet irti lyöminen saattaa muuttaa kamppailua huomattavasti.
Hauskoja ominaisuuksia alkoi löytymään toki myös muualtakin, ja myönnänkin esimerkiksi luolastojen ja muiden alueiden koluamisen olevan hiton hauskaa. Eteneminen eri paikoissa kun hoituu kameran kuvatessa pelihahmoa sivulta, jolloin mieleen tulee usein esimerkiksi vanhat tasoloikat. Idea iskeekin hyvin ainakin meikäläiseen, sillä taisteluiden määrän ollessa samalla kohtuu hyvin hillittyjä, tutkii alueita suuremmalla mielenkiinnolla, kuin monessa muussa RPG:ssä.
Näytä kirjoitukset
Ei ole kauheasti ollut kauppaketjun liikkeisiin asiaa niin eipä ole osunut eteen.
Nukun nyt muutenkin huonosti vieraissa paikoissa.