Jes, lukion ruotsit ja kaikki muutkin vihdoin reilassa. Lukiossa vietetty kolme vuotta tuntunut kyllä aikamoiselta ajan haaskaukselta mutta minkäs teet. Pitäs keksiä varmaan vähitellen, että mihin sitä hakee opiskelemaan. Vaikeeta. Kaikki kiinnostaa ja toisaalta taas ei kiinnosta oikeen mikään. Onneksi sentään sivari antaa mahdollisuuden puntaroida yhden vuoden vielä, että mitäs nyt.

Tää muuten unohtu täältä. Tais olla vuoden paras levy, ehkä. Paha sanoa. Ajankohtanen on kun tais vastikään jonkun Grammyn saada Frank Ocean tolla. Tätä on taidettu ihan täällä perähikiänki radioaalloilla soittaa, Ylexillä ainakin.

Mun baarin lattialta pöllitty N8 on varmaan paskin puhelin mitä oon koskaan käyttänyt. Ainoat hyvät ominaisuudet on kamera (joka tosin jumittaa ja bugittaa armottomasti) sekä vaaleanpunainen väri.

Kuka haluu ostaa?

Eka jakso House of Cardsista tuli katsottua ja enempää ei varmaan tarvitsekkaan katsoa. Ihme, että oli niin paskaa, kun Fincherin leffat on kuitenkin tosi hyviä. Mutta kuka tästä nauttii ja miksi?

Django jätti kyllä vähän kylmäksi. Turhan pitkä se ainakin oli, ja melkein koko leffan kestänyt ''toinen akti'' candylandin huudeilla oli paikoitellen aika puuduttava. Kidutus- ja kärsimysnäytelmää ois voinu olla vähän vähemmän, vaikka sitä voi toki aihepiirillä perustella. Sellainen fiilis tästä kuitenkin jäi, että paskin Tarantino-leffa Death Proofin jälkeen. Molemmissa leffoissa raamit melko samanlaiset, eli vääryttä tapahtuu ja lopussa odottaa kosto ja oikeus. Sinäällään vähän epätyydyttävä kaava, varsinkin jos leffa kestää melkein kolme tuntia. Vanhat kostorymistelyt kuten vaikka joku Mad Max kestää kuitenkin yleensä sen puoltoista tuntia, jos sitäkään.

Dialogikaan ei ollut aina niin terävää kuin olisi voinut kuvitella. Esimerkiksi se KKK-huppu dialogi oli vaivaannuttavan epähauska ja väkisin väännetyn oloinen. Kai ne jenkit vaan on niin häveläitä asian suhteen, että vähän köykäsempikin vitsailu toimii.

Hyviäkin juttuja toki oli. Toimintakohtaukset oli helvetin siistejä, itseasiassa parhaita mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Ammuskelua olisi voinut olla enemmänkin kun se oli niin pirun tyylikästä. Rick Rozay soi ja se oli hupia. Leffan alkupuolisko oli viihdyttävä, mutta keskivaihe laahasi ja oli liian pitkä. Lopussa kiitos seisoi, ja tykkäsin siitä miten leffa lopetettiin.

Tärkeintä: että ei joku aamu herää ja huomaa olevansa vanha paska, joka ei ikinä uskaltanut, yrittänyt, kärsinyt ja voittanut. Veti vaan kaiken mahdollisimman turvallisesti, mauttomasti ja hajuttomasti. Ei ikinä sanonut muille vastaan, eikä jättänyt omaa merkkiään maailmaan ja muihin ihmisiin.

Tän vois quoteta vielä kerran, osuu niin naulan kantaan.

Toinen filosofia mitä olen koittanut toteuttaa on ettei tulisi koskaan harmiteltua, päiviteltyä taikka voivoteltua sitä kun ei ole lahjakas jossakin asiassa. Ennemmin ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoittelee.

Ite nykyään haen enemmän ylikirkasta ja terävää diskanttia ääneltä. Välillä tekee mieli nostaa vahvistimen arvoja yläpäästä. Basson tulee olla vain taustalla oleva äänen kokonaisuutta tukeva elementti.

Tähän vaikuttaa tietysti aika paljon se mitä kuuntelee. Monesti pop-biiseissä leikataan lähes kaikki alataajuudet (n. 30-60hz) pois. Elektronisen musiikin puolella sitten taas noita subipörinöitä usein miksataan todella korkealle, ja silloin toki voi biisit kuulostaa ontolta jos ''tasaisesti'' soivilla kuulokkeilla kuuntelee.

Joo Lynchit on tullut katsottua, huippukamaa. Mulholland Driven ja Inland Empiren voisi kyllä katsoa uudelleen joskus lähiaikoina. Nämä on kyllä  semmosia leffoja, jotka ois hienoa nähdä joskus ihan elokuvateatterissakin.

[Infernal Affairs]

The Departedin alkuperäisversio Infernal Affairs oli ihan kelpo pätkä, vaikkakin katselukokemusta latistikin se, että Departedin olin jo nähnyt. Eipä tästä nyt pahemmin ole mitään lätistävää. Kantsii katsoa, ei häviä Scorsesen versioinnille.

Korealainen sarjamurhaajapätkä The Chaser vaikutti mielenkiintoiselta ja nähtävästi paljon tuosta ovat kriitikotkin pitäneet. Realistinen toiminta ja elokuvan tyyli oli kohdillaan, mutta joku juttu leffasta teki jotenkin helvetin ärsyttävän. Leffa ei tarjonnut oikein mitään jännittettävää/pohdiskeltavaa ja tuntui, että ekan puolen tunnin jälkeen leffa juuttui kummalliseen limboon, jossa ei oikein tapahtunut mitään. Kuorrutteeksi vielä muutama typerä käänne ja leffan lopussa suorastaan vitutti, mikä on omalla kohdalla ainakin melko harvinaista.

Kubrickin Eyes Wide Shut oli erittäin jees, vaikka inhoankin Nicole Kidmania. Tom Cruise esitti itse itseään kuten aina, mutta se on ihan okei. Elokuva on täynnä pirun hienoja kuvia ja tiloja. Juoni on melko vähäeleinen ja minkäänlaista ''toimintaa'' elokuva ei sisällä, mutta kummasti silti äänimaailmalla ja kuvaustyylillä saadaan luotua painostava tunnelma. Tykkään tämmösistä leffoista, joissa ei välttämättä tarvitse avata jokaikistä yksityiskohtaa yleisölle ja aikaa voidaan käyttää reilusti kaikenlaiseen fiilistelyyn ilman mitään hoppua.

[Heavy Rain]

Heavy Rain tuli kolmeen pekkaan rykästyä läpi yhdeltä istumalta. En odottanut peliltä oikeastaan mitään ja se pääsikin yllättämään positiivisesti. Juonessa ja pelimekaniikassa oli heikot kohtansa ja lopun twistit melko epätyydyttäviä, mutta eipä ole tässä sukupolvessa tullut Dark Soulsin lisäksi mitään muuta peliä vastaan, jota olisi yhtä kiihkeästi jaksanut pelata. Eli pakkohan tätä on kuitenkin kehua.

Juoksu kiinnostaa ja sain vihdoin tilattua kengät. Eilen yritin paikallisesta intersportista käydä popoja etsimässä, mutta valikoima oli melko niukka ja hinnat turhan tyyriitä. Wigglestä lähti 55 eurolla Puma Faas 800:set, jotka pitäsi arvostelujen mukaan olla hyvät ja tosi kevyet. Tiedä sitten miten sopii talviolosuhteisiin kun ovat melko ohuet.

Aika pitkälti Tuulistin kanssa samoilla linjoilla. Visuaalinen tyyli vähän turhan satumainen, kai se on se CGI joka sen tekee. Katsoin normaalin 3D-version, varmaan paskin vaihtoehto, mutta eipä ollut paikallisessa muuta tarjolla. 3D ei herättänyt mitään tunteita, mutta kuvan tummentuminen ja silmälasien päälle huonosti istuvat lasit puistattavat edelleen. Hirveä riesa tämä 3D-villitys.

Toimintakohtauksia olisi voinut olla vähemmän, esimerkiksi sen kivi-transformers kohtauksen olisi voinut ihan surutta leikata pois. Kääpiöiden välinen dynamiikka jäi jotenkin kippaseksi, hahmojen välistä rykää olisi voinut olla enemmänkin. Elokuvassa ei myöskään ollut oikein sellaista matkan tuntua mikä lotreista löytyy. Tähän tietysti vaikuttaa sekin, että Hobitti on kirjana aika erilainen kuin lotrit. Välillä tuntui, että elokuva vain hyppi toimintakohtauksesta toiseen.

Niin ja se Rölli look-a-like oli aika kamala hahmo. Varmasti olisi pärjätty ilmankin.

Lukio ja ennen kaikkea akilleen kantapääni ruotsi alkaa vihdoin olemaan takanapäin. Työtähän sen vaati kun syksyn alussa en periaatteessa ja käytännössä osannut yhtään ruotsin kieltä. Uskomattoman helpottunut olo. Loputon pänttääminenkään ei ole tuntunut alkukankeuden jälkeen kovin pahalta.

Lukiossa opiskelu yleisesti ottaen tuntunut jo pitkään aika tylsältä ja mielenkiinnottomalta, muutamia aineita lukuunottamatta. Lähinnä tästä syystä poissaolotuntejakin kertynyt lähemmäs 300    Nyt sitten vielä ylioppilaskirjotukset kunniakkaasti läpi ja keväällä yliopistohaku vetämään. Ei tosin vielä täysin selvää, että mihin, mutta eiköhän se ajatus tässä pikku hiljaa muotoudu. Ja pääasia että pääsee vihdoin ns ''eteenpäin''.

Black Mesaa tuli aloiteltua, mutta vähän kuivalta tuntuu. Ehkä pitäisi aloittaa (taas kerran) Planescape Torment alusta, kun on jo muutamaan kertaan jäänyt kesken johonkin puolivälin tienoille... Beyond Good and Evil on pitänyt kanssa pidemmän aikaa aloittaa, mutta saa nyt nähdä jaksaako sitäkään.   

Cube oli paskaa, mutta Pako Alcatrazista oli huippuhyvä. Ihme ettei ole tullut aiemmin katsottua.

The Station Agentille vielä +1 suositus täältä. Mahtava leffa. Muistaakseni tästä oli myös joskus ihan helvetin kauan aikaa sitten pelaajalehdessä arvostelu  Peter Dinklage on mahtava tyyppi, hienoa että on saanut arvoistaan duunia Game of Thronesin myötä.

lyriikat ihan perus pesäjahtia, mutta ei haittaa, hyvää musaa. Ja imelää.

hyvää ja paikoitellen aika outoa poppia.

Kertoo kyllä tosin enemmän yleisöstä kun elokuvasta, useassa kohtaa kuitenkin väännetään rautalangasta ettei tässä nyt ihan tosissaan olla.

[Starship Troopers]

Starship Troopers

RoboCop tuli joku aika sitten katsottua tuorein silmin ja sen jälkeen alkanut varovaisesti Paul Verhoevenin jutut kiinnostamaan. Teemalla pyörineessä  erinomaisessa ''Elokuvan tarina'' -dokkarisarjassa tätä tituuleerattiin vielä vuosikymmenen oudoimmaksi viihde-elokuvaksi. Ja sitähän tämä oli, aivan käsittämätöntä, että tällainen elokuva on saanut 100 miljoonan dollarin rahoituksen... Kaikki muu elokuvassa paitsi CGI on aivan täyttä sontaa. Lavasteet on kamalia, näyttely ja näyttelijät vielä kamalempia ja dialogi jähmeää. Elokuva on alusta loppuun täynnä fasismiin ja militarismiin kohdistuvaa sarkastista kritiikkä, ja symboliikassa on vahvat natsi-vibat. Ei missään nimessä hyvä elokuva, mutta huomattavasti moniuloitteisempi kuin mitä ulkokuori antaa ymmärtää.

Skyfall oli aika mielikuvitukseton ja kaikinpuolin ontto. Joitakin ihan hauskoja actionkohtauksia, mutta ei mitään ihmeellistä. Javierkin oli melko mitäänsanomaton. Niin ja huonoja vitsejä oli liikaa.

Kesällä itsekkin pelasin MGS2:n ekaa kertaa kokonaan läpi, sen vielä vois sanoa, että Big Shell on omasta mielestäni visuaalisesti yksi kauneimmista peliympäristöistä ikinä. Varsinkin ne ulkoilmaosuudet, jotenkin se värimaailma + arkkitehtuuri toimii ihan hemmetin hyvin.

[Broken Flowers]

Collateral oli mainiota katseltavaa aamupöhnässä kahvikupin kera. Ei nyt mitään klassikomatskuu, mutta Tomppa oli kyllä ihan hyvässä vireessä läpi leffan.

Neljän jakson perusteella Arrested Development on myös erittäin jees, tosin melko hektinen ja ehkä juuri siitä johtuen läpät on välillä melko kuivia. Mutta vain välillä, yleisesti ottaen huumori on paaaljon parempaa kuin muissa vastaavissa. Irtovitseistä tulee mieleen american dad ja se toinen samanlainen sarja, paitsi että ne on usein melko hauskoja tässä, toisin kuin american dadissa, joka on paskaa. Ei tosin niin paskaa kuin se Ted -leffa.

Suositus:

Broken Flowers

Bill Murray pääosassa ja Jim Jarmuch ohjaamassa. Kiva leffa.

Scarfilla huippuhyvät suositukset. Moon -leffaa meinasin itsekkin tulla tänne hehkuttamaan, kun huomasin että löytyy flixistä.


Tänään tuli tehtyä tunnarit, mutta mitään ei vielä kerennyt katsomaan. Collateral voisi olla huomisillan suunnitelma, pitänyt jo pidemmän aikaa katsoa..

Tykkään eeppisistä 4+ sivun pläjäyksistä, missä käydään joku asia perusteellisesti läpi. Toki vaikea se on kaikkia miellyttää ja ei pidäkkään.

Näin se tuntuu nykyisin itselläkin olevan, koskee tosin oikeastaan kaikkia lehtiä eikä pelkästään peliaiheisia... Pitkiä hyvin kirjoitettuja essee-tyyppisiä tekstejä on vaan niiiiin kiva lukea.


Pelaajalehteä en ole moneen vuoteen lukenut ollenkaan, mutta Pelit -lehtiä on tullut välillä otettua kirjastosta mukaan ja niitä nyt lukee satunnaisesti ihan mielellään.

Leffa oli kyllä surkea, tosin sen jo arvasikin trailerin perusteella.


Kohuun/kriisiin en osaa suhtautua kuin lämpimän humoristisesti

Kaverin kanssa pelailtu suht tuoretta Sleeping Dogsia. True Crimea en ole koskaan pelannut, tämä kai on jonkinsortin jatko-osa sille.  Ei mitenkään hirveän erikoinen peli missään mielessä, mutta meleetaistelut on ihan lystiä hommaa, juoni on kelvollinen ja kaikinpuolin paljon hauskempaa pelattavaa kuin esimerkiksi GTA IV. Pelissä on myös suht huikea soundtrack. Tehtävät tietysti suurimmaksi osaksi sitä perushöttöä, mutta kyllä ton parissa muutama tunti on ihan mukavasti mennyt.

Jees! Pistä tännekin sitten jotain biisarnaa, jos niitä nettiin edes tulette ikinä laittamaan.

Mua kiinnostais kans!

Pitäs joskus itekkin jotain bändihommaa koittaa viritellä, ei vaan oo tullu vielä vastaan ketään jonka kanssa intressit kohtaisi tai jotain. No, ehkä vielä joskus.

Yksin tulee sensijaan tehtyä edelleen kaikenlaista, pöytälaatikossa alkais olla jo ~20 min (omasta mielestä eheä) kokonaisuus jotain hämyistä ambient/mitä lienee musaa joka tekis mieli saada jotenki julkastua... Mikään bandcamp viritelmä tms ei tosin oikein houkuttele kun ei oikein tiedä miten sitä sitten pitäisi promota ja niin edelleen.

Onks runot nyt joku pelaajalaudan muotijuttu vähä niinku everwood joskus vuonna 2004?

Jotainhan tässä on kehiteltävä kun kaikki uudet pelitkin on paskaa

runot kiinnostaa

charles bukowski on jees

mistä aloittaa

Verorahoista turha ulista, valtion apurahoilla pyörivä elokuvasäätiö tosiaan tukee kaikkea mahdollista paskaa, jota esim Solar Films ulos tuuttaa.

Esim uusimman Kummelielokuvan tuki ollut 310 000 jos wikipediaan on uskominen. Heh heh. Solar Filmsin Matti elokuva sai 500 000€. Vittu jee.

Kuunnelkaas hetki tota Tom Waitsin puheääntä...