Pelaajalauta

Peleille ja leffoille/sarjoille on jo omat aiheensa niin otetaan tämäkin mukaan tuolta toiselta boardilta. Hinnat ja ostopaikat saisi kertoa viestissään, eikä minua haittaisi vaikka tänne tulisi jotain tarjousvinkkejäkin joukkoon.

Manatees - untitled  (£10, Resonance Store)
Oheinen kuva ei tee oikeutta varsin tyylikkäälle setille (http://www.resonancestore.com/motivesounds/index.html?s=home&m=&c=viewitem&item_id=12015). Kaikin puolin tyylikäs indie-bändi Briteistä.

Pelican - untitled [EP] (4.41€, CDPacific)
Tämä neljän biisin EP on periaatteessa bändin demo, mutta julkaistu myöhemmin ns. normaalisti.

Friday Night Lights soundtrack (8.09€, CDPacific)
Post-rock suosikkini Explosions in the Sky on paria biisiä lukuunottamatta vastannut musiikista, joten tästä syystä hankin soundtrackin vaikka leffaa en olekaan nähnyt.

Isis - SGNL>05 [EP] (3.64€, CDPacific)
Olen hieman vierastanut Isiksen alkuaikojen tuotantoa, mutta halpaan hintaan lähti mukaan.

Mastodon - Blood Mountain (10.82€, CDPacific)
Myin tästä ensin normiversion pois (kympillä) kun halusin hankkia tämän "spesiaalipainoksen" jossa siis dvd mukana.

edit: iso kuvatus pois

Transformers leffa tuloillaan, joten oli pakko hommata Stan Bushin Call to Action levy. Kansi on ehkä hienoin koskaan.
Artisti: Stan Bush
Albumi: Call to Action
Genre: Parhaus
YOU'VE GOT THE TOUCH! YOU HAVE THE POWER!

Lisäksi Anttilan alennuksista lähti 4x AC/DC hintaan 30€.
The Razors Edge
High Voltage
Ballbreaker
Stiff Upper Lip

Pari viikkoa sitten Play-Asiasta saapui:
The Black Mages II


Ayumi Hamasaki - RMX Works from Super Eurobeat Presents Ayu-Ro mix 3


Akumajo Dracula X: Gekka no Yasoukyoku OST


Aika reilusti tuli kesäkuun aikana hommattua musaa...

Japshumwaa, onkos CDPacificissa muuten siedettävät postikulut ja kikkaavatko tullia?

The Arkin Prayer for the Weekend ja Sonata Arctican The Collection ovat viimeiset ostokset. Eka Anttilasta, oli noin 15e ja Sonata oli kai 10e Citymarketista.

Perusmaksu on $5.99 + $0.99 jokaisesta levystä. Olen kuitenkin todennut että osa levyistä on niin halpoja tuolla että vaikka postikuluja tuleekin niin halvemmalla pääsee kuin monessa muussa kaupassa. Tietysti aina katselen muiden kauppojen alennuksia, mutta CDPacificissa on tuo levyjen perushintataso astetta parempi kuin monella muulla.

Ainakin tässä viimeisimmässä tilauksessa oli paketin arvo heitetty hatusta ja sisälläkään ei ollut mitään kuittia josta näkyisi todellinen arvo. En ole mitään massiivisia määriä kerralla tilannut, mutta 4-6 levyä on tullut nätisti kotiin.

Sairas määrä ostoksia nyt pienen ajan sisään.
Queens of the Stone Agen uusi, Era Vulgaris
Editorsin positiivisesti yllättänyt An end has a start
Musen Origin of Symmetry
The Braveryn The Sun and the Moon
Disco Ensemblen First Aid Kit
sekä viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä:
Sweatmasterin Animal.

Disco Ensemblen ja Sweatmasterin lätyt irtosivat Yanon levykaupasta halvalla, samoiten kuin Musen levy Freen alesta.

Viimeisimmät ostokset taitaa olla nämä:

Twilightning: Delirium Veil
Twilight Guardians: Sintrade
Twilight Guardians: Wasteland

Nyt tuli hankittua pitkästä aikaa kunnon mätkettä eli Macabre (http://www.murdermetal.com/) Live In Holland: True Tales of Slaughter and Slaying-DVD. En ole vielä ehtinyt katsella kyseistä tuotosta mutta kehuja olen kuullut paljonkin. Kyseessähän on Chicagosta kotoisin oleva yhtye joka musiikissaan yhdistää death/grind/thrash-menoa lastenlaulutilutuksiin lyriikoiden kertoessa kuuluisista sarjamurhaajista. Eli kovaa murhametallia luvassa.

Toinen ostokseni pitäisi saapua ensi viikolla ja kyseessä on Skinny Puppyn The Greater Wrong Of The Right LIVE-DVD. Kyseessä on tupla-dvd joka kattaa kaksi keikkaa kyseiseltä bändiltä. Raskaamman mätön rinnalla olen aina kuunnellut industriaalia ja Skinny Puppy (http://www.skinnypuppy.com/) nyt vain on ehkä yksi parhaimpia bändejä siltä saralta.

Viimeksi tuli hankittua kaverin levy eli "Nostatus - Sanan Synty" joka on itämerensuomalaista kantele- sekä runonlaulantamusaa johon sitten hieman sähkökitaraa ja erityyppisiä rummutteluja lyöty taustalle.

Myöskin Megadethilta tuli hommattua 11 levyä, eli kaikki muut paitsi uusinta United Abominations levyä jonka hankin sitten kunhan sen hinta hieman laskee.

Heikkona hetkenä vähän aikaa sitten tarttui mukaan tämän Special Edikka kohtuuhintaan 21,95€ kotimatkan varrella sijaitsemasta Anttilasta. Vaikken varmaan koskaan tule tuota dokkalevyä tarkastamaan, ei tuo ylimääräinen investointi haittaa, on se sen verran jautaa.

Palkkapäivän tullen pitääkin sitten paikkailla kuivaa alkuvuotta musiikkihankintojen saralla, muutama hyvä levy odottaa vain hakemistaan ensimmäisestä tielle sattuvasta levykaupasta.

Tilasin tuossa sitten My Chemical Romancen Three Cheers for Sweet Revenge-levyn ja Billy Talentin Billy Talent-levyt. Anttilasta 2x15e -tarjousta hyväksi käyttäen.

Ilosaarirockista tarttui händyyn erinomaisen keikan tehneen Calexicon The Black Light. Tunnelmallista meksikolaistyylistä rämpyttelyä, erinomaista musiikkia päänsisäiseen matkailuun.

Poistin tuossa kuun alussa Machine Menin - varsin Iron Maiden -tyylistä mättöä - Circus of Fools -levyn, ja se onkin pyörinyt soittimessa siitä lähtien. Loistava albumi. Loppupuolella on vielä pari biisiä, joista en ole saanut kiinni, mutta muuten levyllä on pelkkiä hittejä. Aiemminkin olen joitain biisejä poppoolta kuullut, mutta vasta tämä kiekko kiinnitti Tuska-reissulla huomioni, kun velipoika sitä autossa soitteli. Aloitusraidan kertsi soi päässä kaksi viikkoa putkeen sen jälkeen. Nyt ne soivat kaikki. Meinasi kahtena viime viikkona intissä tulla oikeasti tätä levyä ikävä. Suomi tarjoilee taas laatua.

Niin ja onhan tämä virallisesti Bruce Dickinsonin lempilevy. ;D

Tämän lisäksi ostin samaan syssyyn Dream Theaterin Train of Thoughtin, mutta en ole vielä ehtinyt sitä kuuntelemaan. Ehkä huomenna.

Tulipahan sitten tuplaistua, kun ei kukaan tätä muuten olisi lukenut.

Tilasin juuri parin ekan Phoenix Wrightin yhdistetyn soundtrack-hässäkän. Tarvi sitten aina pelata jotain keissiä läpi(mikä on kyllä parasta viihdettä), kun haluaa tunnelmoida biisejä. Play-Asia, vajaa kolmekymppiä.

Poistinpa tuossa pari viikkoa sitten Hamasakin uudet kokoelmalevyt. A Best 2 -White- ja -Black-.
Mielestäni lähes kaikki parhaimmat biisit löytyvät näiltä tekeleiltä, joten eipä tarvitse enää vanhempia levyjä ostella. Kumpikin tekele sisältää CD+2DVD, eli mukana tuli n. 30 musiikkivideota, konsertti ja dokumentti. $40 maksoivat yhteensä eli noin 30 euroa. Ei siis mikään turhake.


Eh miksei noita kuvia saa vierekkäin?

Manic Street Preachersin uusimman levyn, Send Away the Tigersin kävin Jyväskylän Äxästä ostamassa. Aika impulssiostos, sillä junassa matkalla Turusta kotiin jostain tulvi mieleen Manic Street Preachersin kappaleita levyltä This Is My Truth, Tell Me Yours, jonka joskus aikoinaan omistin, mutta teiniangstihevivuosina vaihdoin pois. Muistin sitten vielä tämän uusimman levyn saamat hyvät arvostelut ja tein nopean ostopäätöksen.

Erittäin hyvältä levyltä vaikuttaa parin ensimmäisen kuuntelun perusteella, mutta yksittäisiä kappaleita ei voi vielä poimia.

Tämä oli viikon aikana tullut, ja iloiseksi yllätykseksi Play-Asia oli pakannut mukaan hiukan extraa. Paketista löytyi itse soundtrackin lisäksi yksi kymmenen raidan cd, joka sisältää suunnilleen kaikki sarjan efektiäänet(varsin häröä kuunneltavaa tällaisessa paketissa) sekä japaninkieliset huudot muutamalta asianajaja-ystävältämme. Lisäksi levyn neljä viimeistä kipaletta ovat erilaisia remixejä muutamasta pelin teemasta, ja niissä on käytetty ihan soittimiakin kitarasta lähtien, sekä konebiittejä ja muuta. Seassa oli muun muassa Mayan teema kokonaisuudessaan, sekä sellaisia medley-tyyppisiä koosteita maustettuna ties minkälaisilla eteerisillä efekteillä. Tulos on varsin hieno, ja kummallinen. Biisit ovat kuitenkin lyhyitä, joten ei niistä ihan järkyttävästi riemua revi. Viimeinen raita sisälsi useitakin täysin tuntemattomia, mutta yksinkertaisesti loistavia biisejä, todennäköisesti maistiaisena tulevasta/tulevista. Kolmonen, odotan yhä.

Vielä melkeinpä riemukkaampi lisäri oli kummallinen muovitettu paperinippu, josta paljastui - voi kyllä - suorat valmiiksi väritetyt mallit 3D-paperihahmoille Phoenixista, Mayasta sekä Edgeworthista. En voinut olla naurahtamatta, kun tajusin mistä oikein olikaan kyse. Nämä on kyllä pakko askarrella joskus, ja laittaa kunniapaikalle. Kuvaakin pitänee pistää, kunhan jaksaa. Jokatapauksessa, pienestä sitä ihminen voi näin viikonlopun alla tulla iloiseksi.

Itse pääshowta soittelen parhaillaan, kakkosen biisejä suoraan kun ykköstä tuli ihan vastikään pelattua, ja luonnollisesti levy sisältää pirun hienoa musiikkia. Tiesin mitä ostin, ja tyytyväisyys on taattu.

:)

Mistäs poistit tuohon hintaan? Parissa katsomassani paikassa hinnat suoraan sanoen hirvittivät...

60 puntaa per CD mitään  ;D

Megadethin uusin: United Abominations.
Ajettelin levykaupassa ollessani että otetaanpa tuo Metallican entisen kitaristin uusin tuotos ja tämä levy yllätti positiivisesti. Dave Mustainella oli edelleen kunnon ääni ja ne soolot jotain aivan parasta. Washington is Next! ja Never Walk Alone...A Call To Arms ovat jääneet soimaan päähän  ;D
On tämä kyllä parempi tällä hetkellä kuin Metallica, Mustainella on jotain laulu ääntäkin vielä jäljellä.
Seuraava levyostos on sitten vasta Metallican uusin.

En ostele paljon ollenkaan levyjä, mutta koska Queen iskee, niin ostin Anttilasta kaksi ensimmäistä kokoelmalevyä. Täytyy sanoa, että oli kiskurihinta...



Mercuryn naamakarvoitus, jotain niin pornoa.

Voi mahoton, lähtee huomenna tilaukseen T&T-preorderin kanssa.  :lol:

Noita Phoenix Wright soundtrackeja on muutenkin ollut tarkoitus hommata, mutta nyt se vasta pakko on, kun tuollaiset lahjat tulee mukana. Paperinukkepohjat olen netissä nähnyt aiemmin, mutten niitä ole koskaan jaksanut tulostaa.

EDIT: Eikös se olekin tämä (http://www.play-asia.com/paOS-13-71-8l-77-d-49-en-15-gyakuten%2Bsaiban-70-21bp.html)?

Juurikin se. Kannattaa sitten muistaa, että kyseiset soundarit ovat alkuperäisistä Phoenixeista, joten ykkösen vitoskeissiä ei tueta, ja muutenkin biisien saundi on parissa tapauksessa - ellen sitten vain kuvittele - piirun verran DS-versioita yksinkertaisempi. Se tärkein kuitenkin löytyy, ja kuuntelu maistuu.

Itsekin tsekkailin vuoden alussa noita Queenin kokoelmalevyjä, aika yllättävää että niistä kehdataan pyytää vieläkin kahtakymppiä. Siksi päädyinkin kolmen CD:n The Platinum Collectioniin jonka sain CDonista silloin muistaakseni 29€ hintaan. Kolmannelta CD:ltä löytyvät mm. keikkataltioinnit THE SHOW MUST GO ON (feat. Elton John) sekä UNDER PRESSURE (feat. David Bowie) ja todella hyvä Fugees-remix ANOTHER ONE BITES THE DUSTISTA. Worth every penny.

Sama puketti löytyy meikäläisenkin hyllystä, ja onhan se ehdottomasti paras tapa poistaa Queenin parhaimpia. Alkuperäisiä ei silti lyö mikään, vaikka esimerkiksi Fugees-pläjäys ihan mielenkiintoinen tapaus onkin.

Imperiumin foorumeiden myyntipalstalta tuli ostettua seuraavat levyt:

Dark Tranquillity - The Minds I
Elvenking - Wyrd
Helloween - Master of the Rings (kuulemma Amerikan ensipainos, jossa mukana bonus cd)
Moonsorrow - Suden Uni + dvd
Symphony X - Twilight in Olumpys
Vintersorg - Focusing Blur

Hintaa yhteensä 47 euroa postikuluineen, eli vajaat 8 euroa zipale. Nyt sitten vain odottamaan levyjen tuloa, jotta pääsee katsomaan minkälaista roskaa sitä on tällä kertaa tullut ostettua. Esimerkiksi Elvenkingiltä ja Vintersorgilta olen etukäteen kuullut vain muutamat biisit myspacesta ja youtubesta, joten kunnollista kokonaiskuvaa ei vielä ole. Toivottavasti ovat hyviä.:)

Tuli ostettua pari levyä tänään. Vein divariin kaksi paska leffaa ja pari singleä. Noista sain viiden euron hyvityksen vaihdossa divarin antimiin. Noh tuolta pongahti esiin sitten All That Remains - The Fall of Ideals. En paljoa miettynyt vaan lähdin kaupasta hyvillä mielin.

Toiseen levykauppaan menin sitten kiireessä ja tarkistin vain viimeksi tulleiden pinon. Siinä oli sitten hyväkuntoinen Mokoma - Tämän maailman ruhtinaan hovi. Eipä tätäkään tarvinnut kauaa harkita, kun hintalappukin näytti kymmentä euroa.

Seuraavaksi ostoslistalla ovat Lamb of Godin - New American Gospel ja heidän aikaisemman projektinsa, Burn the Priestin, levyt.

Koulun jälkeen tuli koukattua Levykauppa X:n kautta hakemassa Amorphiksen uusin albumi Silent Waters. Digipak, sinkultakin löytyvän, bonusbiisin kera hinnalla 18,9 €. Muuten en ehkä olisi vielä ostanut hinatansa takia, mutta koska ensi viikon lauantaina tulee Lutakossa olevalle keikalle mentyä, ajattelin että voisi olla mukava tuntea soitettavat biisit etukäteen. Ja kyllähän niillä yltiöpäisillä kehuillakin oli osansa asiaan.

Kuten kaikkialta voi lukea, levy on enemmänkin kokonaisuus, ja parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen yksittäisiä kappaleita on todella vaikea nostaa esille. Päivän selviä hittikappaleita ei juurikaan löydy, toisin kuin edeltävältä Eclipseltä. Toisaalta kyllä tuolta jotkut kappaleet alkavat vähitellen nousta hieman muiden yli näin viidennen läpikuuntelun jälkeen. Täydellinen avautuminen tulee kuitenkin viemään aikaa.

Saman ostin minäkin juuri, mutta Anttilasta hintaan 17,95€. Ensimmäistä kertaa kuuntelen ja kyllä ihan pätevää menoa tuntuisi olevan. Pidän enemmän näistä rauhallisemmista kappaleista. Levyltä löytyy tosiaan kappaleita, jotka eivät varmasti heti aukea. Pari biisiä menikin jotenkin ohi korvien.

Jahas, munkin ostoslistalla ois tuo Amorphiksen uusin, mutta ostin viime viikolla niin paljon viihdettä, että lupasin itelleni vähän säästää. Päivärahat onneks tuli tänään, joten ehkä voisin huomenna Äxästä hakea. Eclipse oli kyllä niin upea levy ja kun Silent Watersia on kehuttu jopa paremmaksi, on se ehdoton pakko-ostos.

En oo kyllä yhtään ollu tietonen tosta Lutakon keikasta. Pitääpä ehkä ilmaantua paikalle, jos raaskin tuon 13 euroa pulittaa.

Muok: Ostin ja eka kuuntelukerta vakuutti, vaikkei levy vielä tietenkään täysin avautunut. Tomi Joutsen osoittaa taas olevansa mahtava laulaja.

Muok2: Ostin lipun Lutakon keikalle.

Amorphis  :lol: :lol: :lol: :lol: :lol:


Ja asiaan. Tänään vein 4400 ensimmäisen tuotantokauden divariin ja otin vaihdossa Hatebreedin Perseverance lätyn. Katsotaan millaista menoa tämä on, sillä tykkäsin kyseisen bändin The Rise of Brutalitysta aikas paljonkin.

Sain jo tänään postissa huomenna ilmestyvän CMX:n Talvikuninkaan. On kyllä aikamoinen paketti. Ostin levyn Stupidosta. Hintaa taisi olla reilut 35 euroa ja se hinta oli vasta ennakkotarjous. Mutta hinnan maksoi mielellään sillä levy on loistava. Suosittelen! Tosin taitaa olla kohta tuo erikoispainos loppuunmyyty. Ja normaalina versiona levyä saa vasta ensi vuoden puolella. Digitaalista versiota toki saa. Mutta molemmissa tapauksissa menettää tuossa erikoisversiossa olevan libreton, jonka upea kuvitus tuo mukavasti tunnelmaa itse levyyn. Jos kiinnostaa levy niin kannattaa olla nopea ja olla valmis maksamaan kohtuu suuren summan, sillä normaalihinta tuolle taitaa olla noin 45 euroa.

Edit: Tuo erikoispainos siis on 8000 kappaletta ja kaikki levyt ovat numeroituja. Itselleni sattui numero 7448/8000.

Ostin tuossa viime lauantaina Turisaksen (http://www.turisas.com) The Varangian Way- levyn, ihan vaan Anttilasta. Hintaa oli 16,95€ ja aivan loistava levyhän tuo on. Levyn mahtavuus tosin on ollut selvillä jo kuukausitolkulla, kun olen levyä kuunnellut mutta pitihän tuo ostaa laillisesti jo ihan kannatuksen vuoksi. Levy on myös keräillyt aikalailla hyviä arvosteluja täällä ja muualla. Mm. Soundi-lehti antoi 5/5.

Niille joille kyseinen bändi on tuntemattomampi, kyseessä on suomalainen, alkujaan hämeenlinnalainen folk- ja viikinkimetallia soittava bändi. Tarkempi genrenmääritys voisi olla battle metal, mutta se tuskin sanoisi juuri kenellekään mitään. Omituisemmista soittimista mainittakoon viulu ja haitari. Laulua löytyy sekä normaalia että growlia.

Bändin keikallakin (törkeän hyvä!) olin Helsingin Gloriassa viime perjantaina ja siitä voisi jotain stooria pistää jossain vaiheessa.

Perhana kun tekisi niin tajuttoman paljon mieli ostaa tuo levy, mutta tuo 17 euroa on hieman suolainen hinta.:( Rahaa ei ole loputtomasti, ja loppuvuodesta on näillä näkymin tulossa ainakin pari täysin pakko-ostosta, joiden lisäksi pitäisi vielä ostaa vähintään Metroid Prime 3. Noh, onneksi sentään ehdin ostaa Battle Metallin keväällä kahdeksalla eurolla, sillä The Varangian Wayn jälkeen sen hinta näytti nousseen takaisin 17 euroon Äxässä.

Kerran olen levyn kuunnellut läpi kokonaisuudessaan, ja se kerta vakuutti, vaikken siitä väsyneenä kaikkea irti saanutkaan. Kesällä nähty Tuskan keikkakin oli sanalla sanoen mahtava, ehkäpä jopa viikonlopun paras näin jälkikäteen katsottuna. Täytyykin tässä taas pitkästä aikaa fiilistellä Miglagard Overturen (http://www.youtube.com/watch?v=RUZPse4fprw) videolla, jonka otin tuolla.:)

Mitenköhän arvasinkin, että tuo video olisi teikäläisen ottama  ;D
Battle Metallin voisi jossain vaiheessa ostaa ihan kaupasta, mutta tuo 17€ tuntuu tällä hetkellä tosiaan hieman suolaiselta. Play.comista tosin näyttäisi irtoavan 9,5 eurolla.

Todellakin aivan törkeän hyvä live bändi. Mm. Gloriassa nähty haitari-kaksintaistelu oli aivan loistava ja tietysti bändin legendaarinen versio Rasputinista (http://www.youtube.com/watch?v=HpwNJGr8EM4&mode=related&search=). Paras keikka missä olen ikinä ollut ja hintakin oli vaivainen 10€... Paikkakin oli siinä mielessä hyvä, että pieni kun oli, olin käytännössä koko ajan vain parin metrin päässä Nygårdista.

Kesän aikana tuli ostettua varsin paljon levyjä:
Opeth - Still Life
Thyrfing - Vansinnevisor
Yes - Close to the Edge
Turisas - The Varangian Way
De Lirium's Order - Diagnosis + t-paita

Pakko kyllä yhtyä Turisaksen ylistäjiin - kyseessä on kenties yksi tämän vuoden parhaista levyistä. Todella eeppistä kamaa.

Tänään tuli hommattua CMX:n kohuttu proge-eepos, Talvikuningas. Eilen kuuntelin pari kertaa läpi ja pakkohan se oli tänään käydä ostamassa. Enpä ole ennen CMX:stä juurikaan pitänyt mutta tämä levy iski kuin ne kuuluisat miljoona volttia. Loistava tuotos, upea tarina, mahtavaa kansitaidetta. Terveisin numero 2210.

P.S. Aikamoinen sattuma kun tarinan pääidea on prikulleen samanlainen kuin Bioshockissa :P (joten jos Bioshockia et ole vielä pelannut ja haluat yllättyä, älä tutustu Talvikuninkaan teksteihin kovinkaan syvällisesti).

Jaa'a, mistäköhän johtuu.:) Perhana kun ei Youtube suostu uppaamaan Rasputinia ja Battle Metallia, jotka myöskin videoin. Mikähän tuossakin on, että tykkään noita videoita niin paljon ottaa? Kevään Finntrollinkin keikastakin taisin kuvata yhtään liioittelematta kolmasosan.;D

Battle Metallin videosta olisi joka tapauksessa huomannut kesän keikan tiiviin tunnelman. Kamera näet kuvaa maataa about puolen minuutin verran, kun tuli varsin kova isku jonkun takaraivosta naamaan, ja tuli hätäiltyä kävikö mitään huulen aukeamista pahempaa. Törkeän hyvä tunnelma, vaikken erityisen paljon pidäkään jatkuvasta varuillaan olon pakosta.;)

Tuo Rasputin julkaistaan muuten kuun lopussa singlenä, jos tuon tiedon on sattunut missaamaan. Sitä odotellessa.:)

Juu, Rasputinin singleä täällä ollaan odoteltu jo jonkin aikaa. Jännityksellä odotan, miltä levyversio kuulostaa kun tällä hetkellä paras saatavilla oleva äänite taitaa olla noilta Download-festareilta. Ainakin kun sinäkään et kerran saa sitä omaa videotasi nettiin.

No, kyllä totakin nyt paremman puutteessa kuuntelee...

Voin toki tuon Rasputinin (ja Battle Metallinkin) upata johonkin ladattavaksi, jos haluat nähdä ne. Eivät vie järkyttäviä määriä tilaa, 30 ja 45 megaa.

Ikävä vain etten pystynyt muuttamaan noita videoita mp3-muotoon, kun äsken kokeilin. Äänenlaatu on sen verran hyvää, että kehtaisi kuunnella ilman videotakin. Lieneekö sillä merkitystä, millä tavalla kamera on äänen videoihin laittanut. Siis se sama juttu mihin TK antoi selityksen, kun Eph ei saanut miittivideoista ääniä kuulumaan...

Mahtavaa jos viitsisit upata niin voisi sitten fiilistellä ja muistella keikkaa.

Tuo Miklagard Overturenkin video on niin hyvälaatuinen verrattuna noihin muihin melupuuro-videoihin että sitä jo katsookin ihan mielellään  ;D

Edit:
Juu, kiitos näistä Lanttu.

Ookkei, nyt on sitten nuo kolme videota uppautumassa sendspaceen. Editoin tähän postiin sitten linkit tuossa arviolta puolisen tunnin kuluttua, kun jokainen on valmistunut.

Edit: Äh, tuolla Miklagard Overturella menee vielä puolisen tuntia, joten annan jo Rasputinin ja Battle Metallin linkit. Parhaalla laadulla otettu, mutta kuvanlaatu on heikentynyt himpun pakkauksen takia. Toivottavasti kelpaa.:)

Battle Metal (http://www.sendspace.com/file/nye7g2)

Rasputin (http://www.sendspace.com/file/dr2o6j)

Edit2: Nyt on sitten viimeinenkin video upattuna ja valmiina ladattavaksi, jos siltä tuntuu.:) Näin jälkikäteen kyllä harmittaa vähän, etten tajunnut Raining Blood coveria ottaa videolle.

Miklagard Overture (http://www.sendspace.com/file/mnq0td)

Viimeisen puolentoista viikon ostoksia.

Amorphis - Silent Waters. Parin ensimmäisen kuuntelun jälkeen tästä ei jäänyt mitään mieleen. Pikkuhiljaa biisit alkaneet toimia paremmin, mutta ei tämä vielä ole Elegyn tai Eclipsen veroiseksi noussut. Lauantaina kuitenkin keikalle katsomaan miten uudet biisit toimii livenä, toivottavasti bändi on kovemmassa tikissä kuin keväällä.

The White Stripes - Get Behind Me Satan. Tästä piti ostaa japsien limited edition kun huomasin että sitä löytyy vieläkin myynnistä. Normiversioon verrattuna tässä on parit bonusbiisit sekä dvd jolta löytyy kolme musiikkivideota ja Walking with a Ghost ääniraita. White Stripesilla on aina törkeän hienoja videoita, joten niiden takia tämäkin piti hankkia.

The White Stripes - You Don't Know What Love is (You Just Do as You're Told). Jonkin sortin White Stripes "keräilijänä" piti tästäkin tulevasta sinkusta tilata kumpikin seiskatuumainen. Toivottavasti ensi viikolla saapuvat.

CMX - Talvikuningas. Eilenhän tämä tuli ja pelonsekaisin tunnelmin odotin levyä. Discopoliksesta alkaen CMX on mielestäni tehnyt vuoronperään "ihan ok" levyjä ja loistavia levyjä. Tätä kaavaa noudattaen tällä kertaa piti olla vuorossa loistava levy. Parin kuuntelun jälkeen tämä oli vielä sitä ihan perus CMX:ää, mutta nyt kun kierroksia on 5-6 takana niin levy tuntuu paranevan jokaisen kuuntelun jälkeen. Numeroni on 2085.

Porcupine Tree - Nil Recurring. Alkuvuoden Fear of a Blank Planet oli jälleen niin loistava PT albumi, että piti tämäkin ep tilata jo ennakkoon. Julkaisu vasta syyskuun lopulla.

Ebaystä tilailin Dave Matthewsin soololevyn. Sinänsä merkittävä levy, koska tällä levyllä on mukana maailman parhaaksi biisiksi tituleerattu biisi, Gravedigger (Acoustic version).

On muuten perhanan kova levy ja bändi. Vansinnesvisor on oikeastaan Thyrfingin paras albumi, vaikka uusin, Farsotstider, hönkii melko lähellä. Harmittaa vain, kun Thomas Väänäsen piti erota yhtyeestä. Hän on nimittäin mielestäni yksi parhaista örinätyylillä laulavista laulajista.

Oho, sittenhän meitä on kolme Pelaajalautalaista siellä.

Hot! Täällä jo hiessä snortataan kokaiinia nenään! Jack White!

Tuplapostaan, koska osaan!

Ehdin vasta tänään levykauppaan ostamaan Kanye Westin uusimman levyn.

Takashi Murakamin kansitaide sanoo varmaan teille animedataajille enemmän, itse olisin diggaillut ehkä enemmän aikaisempien levyjen linjasta.

Todella tuoreen kuuloinen soundi, taustat todella kovia! Lil' Wayne murhaa jälleen. Ei skittejä. 13 biisiä, kohtalaisen lyhyt verrattuna aikaisempiin. Kaikki räppiklassikothan ovat tunnetusti lyhyitä...

Kanye West on jännä tapaus. Minun kai pitäisi tykätä miehen musiikista kovasti, mutta. . . en kai tykkää. Westillä on tajua melodioista, rytmistä, lausumisesta ja sellaisesta, mutta lukuunottamatta paria sinkkua, biiseistä joko puuttuu tai tökkii jotain.

Oudosti West vielä haalii juttuihinsa mukaan minun suosikkiohjaajia (Michel Gondry ohjasi jonkun musiikkivideon, -tuottajia (Jon Brion, joka tuotti tämän uusimman lisäksi ainakin osaksi Westin edellisen levyn, kai?) ja -koomikoitakin (Zach Galifianakis keikkui jossain musiikkivideossa).
Kovin hämmentävää.

Yksi biisi tosin kuulosti kovin hyvältä, mutta en millään muista mikä se oli. West taisi esittää sen jossain Chappelle's Show'n jaksossa yhdessä Commonin kanssa, jos joku sattuisi muistamaan?

Muistaakseni Common feat Kanye West - Food. Löytynee levyltä Be.

Tykkäämisesi johtuu siitä että se on Commonin eikä Kanyen biisi.

No ihmekös. Levyllä oleva versio biisistä olisi näköjään juuri se Chappelle's Show'ssa tehty esitys, jännää.


Tänään piti ostaa Animal Collectiven uusin levy, Strawberry Jam, muttei sitä sattunut levykaupoissa näkymään. Ehkä se jostain tiskin takaa olisi löytynyt, mutta sitten olisi pitänyt sanoa myyjille jotain ja se tuntui ihan liialliselta työltä. . . Ensi viikolla ehkä sitten.

Iced Earth - Framing Armageddon

Pelotti kovasti odotella tätä levyä. Edellisestä albumista, Glorious Burdenista, jäi ihan hyvä maku suuhun, vaikka levyllä olikin selviä täytebiisejä, mutta tuttua turpasaunaakin oli riittävästi. Ennakkoon Jon Schaffer kehuskeli Framing Armageddonia parhaaksi IE-levyksi, mitä on tehty, ja juuri nämä puheet ynnättynä miehen sävellyskynän selvään ruostumiseen kulta-ajoista aiheuttivat pelkoa uutta levyä kohtaan.

Ensivaikutelma levystä oli karmea. Vitutti, että ostin niin huonon levyn. Tim Owens vinkuu ja vonkuu, eikä laulusta tunnu tulevan mitään. Riffit kuullostavat tylsiltä ja kappaleet muutenkin unettavilta. Ei tehnyt mieli kuunnella reilun tunnin levyä loppuun. Onneksi toinen kuuntelukerta pelasti jo paljon. Kertosäkeistä alkoi saada enemmän irti ja riffitkin iskivät paremmin. Yllättävän rauhallisia kappaleita Iced Earthille ja se hieman hämmentää aluksi. Muutaman kuuntelun jälkeen voi jo sanoa, että kyllä tästä jotakin tulee.

Levyn ja sen jatko-osan tarinasta tulee jossain vaiheessa sarjakuvakirja. Tarina on ihan mielenkiintoinen. Jos olen yhtään sanoituksia ymmärtänyt, on kyse siitä, että ihmiskunta on kymmeniä tuhansia vuosia sitten ollut erittäin kehittynyt sivilisaatio, joka lähes tuhoaa erään toisen avaruuden rodun. Tämä toinen rotu kuitenkin jollain konstilla pyyhkii ihmiskunnan muistin ja soluttautuvat nyt alkukantaisten ihmisten joukkoon. Koko kirjoitettu historia onkin muukalaisten manipuloinnin tulosta. Heidän suunnitelmansa loppuu ihmisten tuhoamiseen, mutta siitä kertoo sitten seuraava levy.

Mokoman kehuttu Kurimus albumi tarttui Keltaisesta jäänsärkijästä mukaan viime Helsingin vierailulla. Levyä ei turhaan ole kehuttu, sillä se on ehdottomasti Mokoman paras albumi, vaikka Kuoleman laulukunnaat pääseekin hyvin lähelle. Levyltä ei löydy oikeastaan yhtään huonoa biisiä ja kokonaisuutena levy toimii täydellisesti. 5/5





Toinen levy myös Keltaisesta jäänsärkijästä. Kyseessä on siis Lamb Of Godin New American Gospel re-release. Alkuperäisen albumin höysteeksi on lisätty muutama demon tuntuinen raita ja musiikkivideo. Yllätyin levystä positiivisesti, sillä se tarjosi useita hyviä biisejä toisin kuin oletin. Oletin aluksi, että ei tästä löydy mitään muuta hyvää kuin Black Label, mutta olin väärässä. Pariah ja Terror and Hubris in the house of Frank Pollard ovat todella kovan luokan jyriä. 4/5






Kyseistä levyä en ole vielä ostanut, mutta keskiviikkona asia korjaantuu. Kyseinen yhtye tuli missattua kesän Ilosaarirockista, mutta nyt herrat saapuvat Kulttuuritalolle 15.12. Liput hommattu ja nyt on aika alkaa hommata levyjä. In Absentian kaveriksi saattaa lähteä myös Porcupine Treen Deadwing. Katsotaan miten budjetti riittää.

Tänään saapuivat seuraavat viime viikolla Äxästä tilatut levyt:

Nightwish - Dark Passion Play
Nightwish - Amaranth
Turisas - To Holmgard and Beyond
Turisas - Rasputin
Viikate - Me Olemme Myöhäiset

Näistä neljä viimeistä ovat siis sinkkuja. Itse en tosin joutunut maksamaan Nightwishin levyistä mitään, joten oma osuuteni jäi siihen kympin pintaan.:) Rasputin ilmestyy tosin vasta keskiviikkona, joten se saapuu siis myöhemmin.

Mitään syväanalyysejä en lähde vielä laatimaan. Dark Passion Playn olen kuunnellut kerran läpi kummempia keskittymättä. Hyvältä kumminkin kuulostaa, sen verran tosin osaan sanoa, että helposti paras Nightwish albumi tähän mennessä. Itselläni ei ole ollut hetkeäkään ongelmia sulatella Aneten ääntä.

Sinkuista nyt on vieläkin vaikea mitään erikoista sanoa. Pitkälti sitä mitä odotinkin. Amaranthin parit demobiisit Marcon laulamana ovat varsin mielenkiintoisia. Turisaksen To Holmgard and Beyondin ostin lähinnä suomen kielisen version Rex Regi Rebeliksestä takia, Me Olemme Myöhäiset ollessa osittain täytettä 2 kanta-asiakasaleiman saamiseksi.;) Ihan hyvä sekin on, vaikka kertakuuntelun perusteella pidänkin ehkä enemmän Marraskuun Lauluja 1 tyyppisestä materiaalista.

Ei tarvinne perustella.

Näinhän siinä kävi, että vaikka aiemmin valittelin The Varangian Wayn kalleutta, tuli tänään poikettua Äxän kautta kotimatkalla. Eipä siinä vielä, jos olisinkin ottanut vain n. 17 euroa maksavan normaalin version, mutta mukaan tarttui vielä viitisen euroa hintavampi Director's Cut Extended Edition.:( Mukana bonusbiiseinä Rasputin ja To Holmarg and Beyondin singleversio. Mukana myöskin bonus-DVD, jolla esimerkiksi 37 minuutin edestä livevideoita.

The Varangian Wayn kaveriksi lähti mukaan Finntrollin Ur Jordens Djup, joka sekin on ollut ostoslistalla pidemmän aikaa, mutta vasta nyt tuli hommattua, kun muutama euro on tipahtanut hinnasta pois. Näytti sillä kumminkin olevan euro lisää nettikauppaan verrattuna. Digipak kyseisestä levystä on vieläkin täysihintainen, joten se jäi suosiolla hyllyyn. Eihän sillä taida olla muuta kuin yksi livevideo bonuksena.

Turisas - The Varangian Way (Director's Cut Extended Edition) 22,90 €
Finntroll - Ur Jordens Djup 13,90 €

Tulipas ostettua Reverend Bizarren uusin levy. Heitän juttua kuhan saan kuunneltua enemmän.

CMX:n Talvikuningas oli vain pakko ostaa. Erikoispainoksen siis omistan, jonka numero on 2813 8000:sta. Muutamien biisien perusteella mielyttävää jytinää, mukavan raskasta. Pitää vielä kuunnella koko levy yhtenä könttinä samalla seuraten etenemista mukana tulleesta lehtisestä.

En ole itse teokseen pahemmin perehtynyt kun en sitä omista. Vähäisen kuuntelun perusteella kuitenkin raita 6 elikkä Tähtilaivan Kapteeni kuulostaa helvetin hyvältä meikäläisen korvaan. Kai tämä on hankittava kunhan saa jostain ylimääräistä.

Ei nyt ostos, mutta Radiohead - In Rainbows tuli ladattua  8)

Kävin tänään pariinkin otteeseen X:ssä, ja mukaan tarttui:

Funk 45 Sessions - tuplalevyllinen kuuminta funkkia. Sessions-sarja on jo hyväksi havaittu, enkä epäile etteikö tältäkin löytyisi rutosti helmiä. Hinta parikymppiä.

Nightwish - End Of An Era 2CD + DVD paketti. Hinta oli vain lohduttavat 15 euroa, joten pitihän se poistaa. Sangen huikea keikka.

Fugees - The Score. Vajaan kympin, ja tämän otin Nightwishin kaveriksi leiman saadakseni. Klassikoista klassikoin albumi, ja pakko-omistus. En vain ole aiemmin saanut aikaiseksi.


Nyt pitää sitten PSP:n muistarille heittää tätä mussaakkia, kun ei ennen inttiin lähtöä ehdi kuunnella. Junassa soi.

Tuli tehtyä jotain mitä en olisi ikinä uskonut että teen. Hankin Nightwishin levyn. Uusimman. On kyllä aika ristiriitainen levy. En pidä erityisesti kyseistä genrestä: "klassista rockkia" (onko se edes oikea genre? Kai se on...). Mutta parhaiten levya kuvaa sillä oleva kappale nimeltä Last of the Wilds. Siis kappale alkaa uskomattoman hienosti, ja keskipaikkeilla oleva hitaampi kohta on yksinkertaisesti taivaallinen. En muista koska olisin päässyt kappaleesta sellaisiin fiiliksiin. Joku Enyan biisi sen varmaan aiheutti. Mutta se on yksinkertaisesti upea kohta. Mutta muuten kappale on minulle lähes roskaa. Kyllä siihen nyt on hiukan tottunut sen keskikohdan upeuden ansiosta, mutta ei se silti oikein toimi.

Samoin pidän esim Amaranthin piano soolosta, mutta muuten kappale on aika mitään sanomaton.

Ovatko muut saaneet tälläisiä reaktioita levystä? Ja mahtaako kukaan tietää artistia jonka tuotanto lähentelee noita hyviä kohtia mitä tuossa kerroin. Eli oikeastaan irlantilaismusiikkia. Itse en ole löytänyt kuin Enyan Ja Corrsin, joka on kyllä hiukan...lällyä paikoittain sanoisinko.

Last of The Wilds on ehkä levyn heikointa antia, mielestäni. Intrumentaalit on muuten mieleeni, mutta kun tämä ei vain kaikilla tasoilla toimi. Pidän kyllä kappaleen tunnelmasta, mutta tempo on hieman liian nopea ja syvyyttä ei tunnu löytyvän. Rauhallinen kohta on myös mieleeni, mutta ei herätä niin suuria tuntemuksia kuin mitä muuta levyllä on tarjottavana.

Muuten Dark Passion Play on yksi parhaimmista levyistä mitä olen kuullut. Aloituskappale, The Poet and The Pendulum on mieletön. Massiviinen äänimaailma yhdistettynä hienoon ja harkittuun rakenteeseen. Toinen mielikappaleeni on levyn viimeinen älyttömän kaunis, Meadows of Heaven. Gospel-kuoroa ja hevikitaroita. Holopainen on nero.

Ei ole reaktioita levystä, mutta Amaranthista aika samat fiilikset. Jotenkin tulee joku 80-luvun biisi mieleen tuosta. Turhakkeen olet mennyt poistamaan sanon minä! Jos irlantilaismusiikkia tai sen tyylistä etsit, niin kannattaa varmaan tutustua noihin kokoelmalevyihin mitä näkyy vähän vaikka missä. Celtic Circle, Celtic Songs ja jotain sinne päin.

Itse poistin Play-Asiasta pari levyä, kun sattui alennuskuponkeja löytymään. B'z:n toinen kokoelmatekele ja Anna Tsuchiyan viimeisin single löysivät tiensä poistamiskoriin. Molempia on tullut popitettua sen verran koneelta, että oli pakko tukea alkuperäisiä versioita. Mainioita tekeleitä.

Tuli sitten ostettua levyjä kun ei rahat riittäny Orange Boxiin.

Äxästä (taas vaihteeksi...) tuli tilattua pari levyä:

Gamma Ray - Land of the Free Part II
Helloween - Walls of Jericho (remastered)

Hinta noin 35 euroa postikuluineen. Näistä Wall of Jericho lähinnä täytealbumi, jonka ostin saadakseni yhden lisäleiman. Land of the Free Part II oli se todellinen syy tilauksen tekemiseen. Levyn oikea julkaisupäivä on ensi maanantaina (ja nyt perjantaina Saksassa), mutta Äxällä lienee ihan omat kuviot, kun jo tänään julkaisivat. Ei siinä, kyllähän tuo minulle paremmin kuin hyvin kelpaa.:)

Sen verran myöhään tilasin eilen, ettei vielä täksi päiväksi perille ehineet. Huomenna koulun, joka onneksi loppuu aikaisin, jälkeen pääsee levy todelliseen tehokuunteluun. Warepelleily on vihoviimeinen asia johon tämän levyn kanssa olisin alentunut, joten videobiisi (http://www.youtube.com/watch?v=vNtgf5U-9PE) on ainut jonka olen kuullut etukäteen. Ja jotta kaikki olisi täydellistä, lienee levy vieläpä digipak-versio, vaikkei tästä ollut nettisivuilla kerrottu halaistua sanaakaan. Jyväskylän liikkeessä ainakin kertoivat, etteivät olisi normi jewel case -versiota saaneet, vaan kaikki olisivat olleet digipakeja.

Huominen ei voi tulla liian nopeasti...;D

Perfection.

Quoted for truth.

Näköjään aika samoilla linjoilla oltu Mr. Universumin kanssa



Ylhäältä alas:

Anathema: A Natural Disaster
Ancient: Proxima Centauri
Death: Scream Bloody Gore
Death: Leprosy
Death: Human
Death: Individual Thought Patterns

Anathema on nykyään tuommoista emometallia. Vaikea sitä on laskea hyppysistä kun on kuljettu mukana örinäpäiviltä saakka. Ancienttia tuli testattua ihan mielenkiinnosta kun osui hyppysiin vanha levy Mad Bloodfiends tms enkä muistanutkaan kuinka söötti se oli. Ihan maistuvaa perusjeejeetä, mutta laulaja on edelleen tylsä kuin mikä. Deathi on Deathi. Vuosikaudet ollut levyjä lainassa enkä ole aikaisemmin yhtäkään omistanut. Parhaimmat jäi vielä tilaamatta, mutta eiköhän nekin tässä ehdi. Chuckilla suloinen ääni.

Evil Dead! _\,,/

Täällä olis sellanen ongelma, että velipojalle olisin ostamassa jonkun levyn joululahjaksi. Musikaalinen on, ja kuuntelee enimmäkseen juustokasta metallia kuten Rhapsodya, Sonata Arcticaa, Nightwishikin menee.

Tuossa Rhapsody (of firen) Triumph or Agonyn kuunneltuaan veli väitti, ettei ollut tarpeeksi mahtipontista.  :???:

Niin notta, mitä suosittelisitte?

No luonnollisesti aiempia Rhapsodyn levyjä vai omistaako jo kaikki? Rhapsodyn kitaristin Luca Turillin soololevyjä luonnollisesti pitää suositella jos Rhapsodystä pitää. Avantasian The Metal Opera part 1 ja 2, varsinkin osa 1 on todella laadukasta poweria. Myöskin herra Sammettin toisen bändin Edguyn Mandrake tai Vain Glory Opera tai Theater of Salvation on aika kova kolmikko. Ei kovinkaan mahtipontista, mutta erittäin laadukasta juustometallia. Vai pitääkö nimenomaan olla mahtipontista? Myöskin Blind Guardianilta Imaginations from the Other Side tai Nightfall in Middle-Earth ovat todella laadukasta powermetallia. A Night at the Opera on yhtyeen huonoin, mutta samalla mahtipontisin levy. Gamma Raylta suosittelen Land of the Free (tai Land of the Free 2) tai Somewhere Out in Space levyjä. Helloweenilta joko Keeper of the Seven Keys 1 tai 2 tai The Legacy, The Dark Ride tai Gambling with the Devil.
Ei oikestaan mahtipontista (ei Sonatakaan tosin ole mahtipontista), mutta todella hyvää powermetallia. Siinä on joitakin, niistä on hyvä alottaa. Poweri on kumminkin melko harvoin Rhapsodyn tapaan mahtipontista.

Toimii varmasti.

Tästä mä oon pitkän linjan BG-fanina vähän eri mieltä. Mun mielestä A Night at the Opera on melkeinpä paras Blind Guardianin levy Nightfallin ja Imaginationsin ohella. Uusin levy A Twist in a Myth sen sijaan on melko surkea BG-mittapuulla. Menee niin lähelle aivan perinteistä powerjyystöä, etten oikein tykkää.

Reservoir Dogsin Soundtrackin hommasin tuossa muutaman muun levyn kanssa. Ei kovin montaa biisiä löydy, mutta muutama niistä on niin parhautta, ettei biisien vähyys pääse haittaamaan.

Lisäksi erehdyin ostamaan jonkun Foo Fightersin paskalevyn, josta ei ole jäänyt yhtään biisiä mieleen. No onneksi ei ollut liian kallis.

Mukaan tuli myös The Whon Who's Next, josta löytyy nyt ainakin kaksi legendaarista biisiä (Baba O'riley ja Behind Blue Eyes). Muihin en ole vielä ehtinyt perehtyä sen enempää.

Niin ja tietty parhautta tuli vielä tällä viikolla lisää. Eli tuo ylempänä mainostettu single kokoelma sekä B'z:n Monster albumi. Parhautta.

Reservoirin soundtrack tuntui leffassa paljon tiukemmalta kuin levyllä, mutta onpahan tuo levykin perin jees. Onkos Rockylle tuommoinen poppoo tuttu kun Kishidan? Meitsi diggailee kympille. Boy's Color on parhautta.



We is bad mothers!

Ei ole hirveästi tullut kuunneltua Kishidania. Ainoastaan pari biisiä. One night carnival on varmaan se tutuin biisi ja sekin on Ouendanin kautta.

Tyylistä ja koreografiasta ei ainakaan voi moittia.
http://youtube.com/watch?v=My55ldQWVys (http://youtube.com/watch?v=My55ldQWVys)

Tai sanoituksista: Can you master baby? master baby!

:-----------------DDDDDDDDDDDDDDd(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/3/34/Yattacd.jpg)

Tuli ennakkotilattua Dir en greyn ekoista kokoelmalevyistä tuo ensimmäinen eli Decade 1998-2002. Sisältää siis 2 levyllistä vanhempaa tavaraa bändin "visual kei"-ajoilta. Vaikka yleensä en tuosta meiningistä tykkää niin nuo ovat sentään ajoilta jolloin termi ei meinannut automaattisesti paskaa. Kokoelmalevyt eivät ajatuksena iske, mutta kai niitä on luvallista julkaista kun on yli kymmenen vuotta levytysuraa lasissa.

Tykkään kyllä uudemmasta materiaalista enemmän, mutta ne omistankin kaikki jo kokonaisina albumeina. Nytpähän on hyllyssä levymuodossa myös tätä kevyempää tavaraa. Sitäpaitsi Macabre on varmaan paras deg-levy heti uusimman jälkeen.

Myös kansitaide on jouluisen rumankaunista:

Saatte ampua. Miten hitossa pääsin unohtamaan tämän tuosta ylemmästä listauksesta. Kai jossain pershalvauksessa levyn takia olin, sillä niin kauan tätä on kaivattu tuonne Megadeth-kokoelman pieleen. Tästä on julkaistu taannoin uusintapainos ja pomppasi ihan yllätyksenä silmille kun olin jo heittänyt toivon levyn löytämisestä.

Tällä levyllä on kolme aivan uskomatonta Megadeth-piisiä joista paistaa puhtaasti se aikakausi josta eniten itse pidän, eli Countdown to Extinction ja Youthanasia -kausi. Melodista ja vihaista, järkeviä sooloja, Mustainen ääni ja ennen kaikkea helvetin kova sovitus/sävellys. Täysiä klassikoita jok'ikinen. Hidden Treasures (http://en.wikipedia.org/wiki/Hidden_Treasures#Track_listing_.282007_Re-issue.29) on eräänsortin kokoelmalevy jossa on muutamia covereita, demoja parista kappaleesta ja itselle kaikkein tärkeimpänä bändin omia zipaleita jotka on tehty elokuviin, ja jotka eivät ole varsinaisille albumeille jostain perkeleen syystä eksyneet. Nuo kolme vouhottamaani zipaletta ovat paremmuusjärjestyksessä Angry Again, 99 Ways to Die ja Go To Hell. Aivan orgastisen mahtavia ja Angry Again saa melkein mokkulat valahtamaan housuihin joka kerta käynnistyessään. Muut Megadeth-sävellykset ovat myöskin oikein hyviä ja tuon aikakauden fiilistä täynnä, mutta omissa kirjoissa nuo kolme mainittua ovat aivan toisissa sfääreissä.

Peli-kytköksiäkin on, sillä biisi Breakpoint oli eräässä aikamme hienoimmista elokuvista (http://en.wikipedia.org/wiki/Super_Mario_Bros._%28film%29), vaikkei elokuvat Bill & Ted's Bogus Journey (http://en.wikipedia.org/wiki/Bill_%26_Ted%27s_Bogus_Journey) tai Last Action Hero (http://en.wikipedia.org/wiki/Last_Action_Hero) kauaksi jälkeen jää :)

Tenhi - Airut:Aamujen

Kuuntelin netistä vähän kokeeksi Tenhiä ja innostuin kansallisromanttisena ihmisenä aivan helvetisti. Ostin sitten tämän kyseisen levyn ja näppärästi ostinkin jälleen ensituttavuudeksi uudelta yhtyeeltä levyn, joka poikkeaa muusta tuotannosta. Alunperinhän tämä on siis Tenhin joidenkin jäsenten sivuprojektin, Harmaan, tuotos.

Musiikki on kuulemma paljon pelkistetympää kuin muussa tuotannossa ja voihan sen soitinlistasta päätellä. Vain piano, basso, rummut ja laulu kuuluvat levyllä, toisin kuin Tenhin muilla albumeilla, joilla on ilmeisesti jos jonkinlaista kansanmusiikkisoitinta. Eipä tuo soitinten harvalukuisuus kuitenkaan paljon haittaa, sillä tää levyhän on perkeleen mahtava ja tunnelmallinen. Kaunista musiikkia.

Lempo soikoon, nyt pitää nopeasti hommata muuta tuotantoa, jossa soi myös nuo folksoittimet.

Mokoma - Luihin Ja Ytimiin

Kuoleman Laulukunnaat oli sen verran kova levy, että siitä on vaikea pistää paremmaksi. Luihin ja Ytimiin sisältää tiukkaa soitantaa ja tarttuvia biisejä. Jotkut kertosäkeet jäävät soimaan mukavasti päähän. Levyllä on kuitenkin muutama huonompi kappale joten kokonaisuus ei ole niin eheä kuin Kuoleman Laulukunnailla.
  Levyn päätösbiisi, Ammu Hautaa ja Vaikene, kolahti eniten. Varsinkin kappaleen loppupuolisko pistää kylmät väreet kulkemaan selässä.



Sixx A.M. - The Heroin Diaries Soundtrack

Mötley Crûen basistin Nikki Sixxin päiväkirjoista tehtyyn kirjaan liittyvä levy tuli kanssa hankittua. Levyn biisivalikoima painottuu ehkä hiukan enemmän hitaampien biisien puolelle rokkaavampen biisien jäädessä vähemmälle. Varsinkin sinkkubiisi Life Is Beautiful jää ainakin itsellä soimaan päähän ja onkin levyn parhaimpia kappaleita
  Kirja on vielä hankkimatta, mutta ensi vuoden puolella tulee varmasti hankittua. Mötikkäkirja Törkytehdas oli ainakin hauskaa luettavaa joten eiköhän Heroiinipäiväkirjat ole kanssa.

Rockman 1~6 20th Anniversary Rock Arrange Version

Repikää perseenne. Parasta pelimusaa ikinä. PISTE ja SHUT THE FUCK OFF!

Mistäs tuon hankit?

Tilasin Play-asia.comista. Itse levy on vielä matkalla, mutta sillä välin on kyllä tullut kuunneltua biisejä vähän toista kautta.

Oijoijoi! Kiitos vinkistä Rocky! Pitääpä laittaa tilaukseen.

Primukseen törmäsin Guitar Herossa (kakkos osassa tarkemmin) ja ihastuin heti.

Menin sitten levyn tilaamaan, ja ihastuin vielä enemmän. Varsinkin sellaiset biisit, kuin Too Many Puppies ja Pudding Time tuovat synkimpäänkin räntäsadepäivään iloa.

Lesin nariseva ääni on vain jotain niin sympaattista...

Perjantaina tuli postissa jo aikaisemmin mainittu Megaman Rock Remix -kokoelma ja myös B'z:n uusin albumi ACTION.


Nykyään tämä levyjen ostaminen on sinällään aika lacklusteria. Näitäkin levyjä on jo etukäteen kuunnellut parisen viikkoa. Nyt ne sitten istuvat muoveissa tuossa hyllyssä. Kaiken paskan kerääminen on silti niin kivaa ja voi hyvällä omatunnolla kuunnella musiikkia.

Play.comin superalennuksista tilailin myös parit levyt ja näitä voikin ihan oikeasti odottaa, kun ei ole valmiiksi waretettuna.
David Gray - A New Day At Midnight
Guns 'n Roses - Appetite For Destruction
Eric Clapton - Time Pieces (Best of)

Jos Primus tipahtaa, kannattanee tutustua Pork Soda-levyyn, jonka itsekin omistan. Ennenkaikkea erinomaista bassottelua sisältävä lätty on kestänyt meikäläisen kuuntelua hyvin sen muutamisen vuotta. Ei sitä kaikkein mainstreameinta Primusta, vaikka sisältääkin My Name Is Mud:n.

Postilaatikosta löytyi tämmöinen tänään. Parhauden pelimusiikkikokoelma senkun kasvaa. Muita GG-soundtrackeja en taidakaan hommata, kun tämä vetää niin ylivoimaisesti ohi muista Geareista.

Tänään tarttui Kane recordsiin poiketessanu Mudvaynen sinkku Not Falling mukaan. 2€ hintalappu, niin pakkohan se oli ottaa :P
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/2/23/Mudvayne_not_falling.jpg) (http://en.wikipedia.org/wiki/Not_Falling)

Rocman Rock-Arrangements... varmaan todella hubaa. Tekisivat Jazz-versiot ;) GG-pilipali on sentään ainakin peleissä tiukkaa! Tiedä sitten muuten.




Niin asiaan, eli onko kukaan hankkinut tuota Tankianin soolopläjäystä. SoaD iski Mezmerizen kohdalla enemmän kuin varmaan mikään bändi ikinä ja haluaisin kyllä hommata tuon soolozipaleenkin, vaikka se sinkkubiisi onkin paska. Eli onko tuossa hyviä zipaleita...

Rahaton kun olen, niin heräteostokset on vähäksi aikaa jätettävä.


Niin ja tulihan mulla viikko pari sitten se Berserk PS2-pelin soundtrack, jossa legendaariset Sign-veisut mukana. Muut biisit olivat pelistä, mutta osa oli jopa kuunneltavia ja kaikissa kuului ihailtavan terävää tunnelmointia ja vahvoja melodioita. Hyvin Berserkmäistä eli onnistunut OST kaikinpuolin. Kallis silti :(

Tämän piti tulla jo aikoja sitten, mutta paketti on mennyt matkalla hukkaan. No Amazon lähetti nyt uuden tulemaan ja toivottavasti se tulee perille. Bruce Leeroy FTW!

Ei jumankauta. Tuota  leffaa tuli katsottua niin perkeleesti pienenä että nauha katkesi.

Mieletön leffa. Hemmetin kova soundtrack.

SHOGUN OF THE HARLEM! (http://en.wikipedia.org/wiki/Shogun_of_Harlem_(character))

Vuodenvaihteen ostoksia:

• The White Stripes: Conquest 7" (kaikki kolme versiota), ebay:n indie-levyliikkeestä noin kympillä.
• Queens of the Stone Age: Over the Years and Through the Woods (dvd), cdonin talvialesta 9,95€
• Eagles of Death Metal: Death by Sexy (cd+dvd), Playstä 12,49€
• Radiohead: In Rainbows discbox, 40 puntaa.

Onnittelen! Pirun kova devari. On tullut pari kertaa kavereiden kanssa katsottua läpi iltaa istuessa ja toiminut joka kerta. QOTSA:n Over the yearsiin en ole jostain syystä koskenut muuten kuin live cd:n puolesta, joka on kyllä loistava.

pari päivää sitten tuli ostettua queenin kokoelma jossa on greatest hits vol.1, vol.2 ja vol3.
hintaa oli 9.95e cdonissa.

pakko oli samantien mennä tilaamaan kun uutiskirjeessä oli tarjous.
on noilla niin paljon loistavia ja legendaarisia biisejä.

Outlawsin kokoelmalevy Best Of Green Grass And High Tides 8 eurolla Play.comista.


Oli ihan pakko poistaa jo ainoastaan Green Grass And High Tides (http://youtube.com/watch?v=R82OM5tzcrk) biisin takia. Löytyyhän tuolta vielä Riders in the Sky, joten ainakin kaksi tuttua ja hyvää biisiä pitäisi olla.

Enpäs muistanutkaan kuinka tiukat funkkisyntikat tässä Spy who loved messa olikaan. Play.comista piirun alta 7 euroa.

The Isley Brothers



Iskin kokoelmalevyllisen tulemaan CDON:ista. Mukana kaikki parhaat hitit, kuten Caravan of love, Between the sheets(San Andreas, anyone?) ja For the love of you. Uskomatonta matskua. Näiden tahtiin voi vaikka tirauttaa kyyneleen.

Kumartakaa kutumusiikin kuninkaille!


"Enough of the singing, lets make love!"

:rollaus:


Siinä oikea kuningas.

Hihhih, njoo, pitää kai Barryllekin tiputtaa propsit.

Vielä kun sillä olisi yhtä pimpsterit kuteet... ;)

Ja funkki senkun jatkuu.

Pulp Fusion on yksi aikamme tiukimmista kokoelmalevysarjoista, joihin on kerätty sitä parasta jazzia, funkkia sekä soulia 70-luvun tienoilta. Ikävä kyllä näitä on nykyisin melko lailla mahdoton saada mistään. Juuri sitä faktaa ehdin valitella ystävälleni tänään, ja noin tunnin päästä tartuin paikallisessa Musiikki-Kullaksessa levyyn, jonka hopeisessa kannessa komeilee teksti Pulp Fusion - Bustin' Loose. Ovat nähtävästi melko vasta julkaisseet sarjaan uuden platan, Harmless-levymerkin 10-vuotisen taipaleen kunniaksi. Kyseessä on vielä tuplalevy, eli kaksikymmentä (toivottavasti) yyberkovaa raitaa. Mukaanhan se lähti.

Viiden kipaleen jälkeen pari ensimmäistä ovat olleet vähän laiskoja, mutta nyt lämmetään jo. Jatkan soittelua. Kuumaa kakkaa.


Papa don't take no mess!
-The Godfather of soul, Mr. James Brown

Airin Moon Safari Anttilan levyalesta. Pitänee rippailla pian ja laittaa kuunteluun.

Levykauppa Äxään (Jyväskylä) menin eilen ostamaan uutta Avantasiaa, mutta eipä tullut mieleen, että oli tiistai eikä keskiviikko, jolloin levyt yleensä julkaistaan. Vilkuilin sitten muita levyjä ja hyllyssä oli Finntrollin Ur Jordens Djup hintaan 8,90 €. Kysyin kassalta äimistyksissäni, että onko tässä oikea hinta. Kyllä oli, joten ostin levyn ilman mutinoita. Olikin jo pitkään ollut ostoslistalla tämä levy, mutta ostopäätös oli aina siirtynyt hamaan tulevaistuuteen.

Muok:



Ostin tänään sitten tuon Avantasian The Scarecrow'n. Muutaman ensikuuntelun jälkeen sanoisin, että parasta power metalliin vivahtavaa paskaa sitten, öö, Edguyn Rocket Riden. Tobias Sammet osaa tehdä kyllä uskomattoman hyviä laulumelodioita.



Sitten tilasin Fireboxista Metsatöllin singlen Veelind. Sisältää nimikkobiisin Veelind, joka löytyy myös kuukauden päästä julkaistavalta levyltä Iivakivi sekä toisen kappaleen, jota ei tulevalla levyllä kuulla. Lupaavalta kuullostaa taas virolaisten materiaali. Parasta folkkia. Piste.

The Helio Sequence: Keep Your Eyes Ahead

Oregonin Portlandista tulevan The Helio Sequencen monitasoiset, elektronisia vaikutteita omaavat indie rock -biisit ovat olleet kovassa kuuntelussa jo parin vuoden verran ja nyt vihdoin vuoden odotuksen jälkeen yhtyeen neljäs levy, Keep Your Eyes Ahead on tuloillaan. Ennakkotilasin levyn yhtyeen levy-yhtiöltä, Sub Popilta ja hintaa tuli postikuluineen noin 11 €. Mukaan lätkäistään vielä ennakkotilauslahjaksi B-Sides And Outtakes -CDR-levy. Spin.comista (http://www.spin.com/mp3/2007/12/071220_the_helio_sequence/) latasinkin jo aikaisemmin ilmaiseksi laillisesti levyn nimikkokappaleen, mutta nyt duon MySpace-sivulla (http://www.myspace.com/theheliosequence) on koko levy kuunneltavissa ilmaiseksi. Keep Your Eyes Ahead -kappale iskee ainakin todella lujaa ja toivon, että muutkin kappaleet tekevät saman viimeistään ajan kanssa. Kuuntelen koko levyä paraikaa ensimmäistä kertaa.

Kehotan jokaista hyvästä musiikista pitävää kuuntelemaan ainakin nimikkobiisin yhtyeen MySpacella. Aivan mieletöntä. Lisää tarinointia, kunhan olen levyn saanut ja kuunnellut pariin kymmeneen kertaan.

Shadow of the Colossuksen  OST tuli viimein hommattua. Ehkäpä paras pelisoundtrack ikinä siinä mielessä, että tätä voi takuulla kuunnella ilman, että on kokenut hekuman hetkiä pelin parissa. En tiedä mitä soittimia perus-setin lisäksi tuolla on käytetty, mutta fiilis on todella unenomainen ja eeppinen. Tulee kunnon seikkailufiilikset noista veisuista. Levy ei myöskään niin monen pelisoundtrackin tapaan puuroudu loppua kohden vaan yli 40 trackia sujahtaa suhteellisen nopeasti ohi. Biisejä ei "loopata", joten osa niistä on todella lyhyitä. Tavallaan sääli, sillä kerrankin sitä looppia olisi toivonut! No parempi näin jo biisien lukumäärän vuoksi.

Kuuntelon aikana sain myös jopa pakotettua kynän käteen ja onnistuin piirtelemäänkin kaikenlaista hienoa. Propsit siitäkin säveltäjille!

Ostakaapa joku joka ei ole peliä pelannut ja pistäkää jotain tekstinpätkää kehiin. Kiinnostaa!

Kuuntelin levyn puhki ennen kuin sain viimein pelin käteeni ja jostain kumman syystä tuntui kokoajan siltä ettei pelissä käytetty kuin yhtä ja samaa kappaletta pomotappelussa, vaikka levyllä oli melkein jokaiselle omansa. Kenties tähän vaikuttaa se, että soundtrack oli niin yhtenäinen ja se, että peli oli niin saatanan upea ja fiilis katossa kokoajan.

Parissa hemmossa oli käytetty samaa kappaletta. Joihinkin colosseihin taisi olla jopa kolme eri biisiä jotka vaihtuvat sen mukaan miten lähellä "sweet spottia" olit. Yleensä niitä taisi olla kaksi.

Tuo SotC:n OST on kyllä uskomatonta kamaa, yksi parhaista pelisoundtrackeistä ikinä. Soundtrack onnistuu luomaan todella upeat ja melankoliset tunnelmat. Soundtrack palauttaa mukavasti fiilikset pelin meininkeihin ja pelin pariin tulee hinku palata.

Anttilan keskusvaraston tyhjennyksestä löysin muutaman levyn.
Musen Black Holes & Revelations, joka olikin yhtä biisiä lukuunottamatta melko paska. Onneksi oli alennuksessa.


Jamiroquain Single Collectionin, jossa oli sentään vähän enemmän hyviä biisejä.


Pulp Fictionin soundtrack lähti myös mukaan. Ei ole kyllä ihan niin hyvä kuin esim. Reservoir Dogsin Soundtrack. Löytyy siitä onneksi sentään Urge Overkilliä ja pari muutakin hyvää.

Alle kympin ostoksia olivat kaikki.

Maailman paskimmat kannet -pystin lähes jokaisella julkaisullaan lunastaneen King Diamondin klassikoista vuorossa The Eye, sekä miehen aikaisemman Mercyful Fate retkueen levy Time. Hyvää zombiehumppaa. Samojen artistien edellisen tilauksen rauhoittajana toimii jälleen upea, upea Shirley Horn. SH:n levyt maksavat pitkän pennin ja tarjolla on lähes poikkeuksetta kokoelmia, which sucks.

Virolaiset iskivät keräilijää arkaan paikkaan. Metsatöll julkaisi uuden albuminsa, joka kantaa nimeä Iivakivi, tavallisena digipäkkinä ja rajoitettuna painoksena woodpakissa, jolla oli hintaa yli kymppi enemmän kuin normiversiolla. Pakkohan tuo puukotelo oli ostaa.



Levy kuullostaa juuri siltä, miltä Metsatöllin pitääkin. Sopivassa suhteessa metallia, rockia ja folkkia. Virolaiset säkkipillit ja muut perinnesoittimet toimivat hienossa harmoniassa nousematta liikaa pääosan esittäjiksi. Markuksen laulu kaikuu jylhänä ja raivokkaana, juuri sellaisena kuin voisi kuvitella esi-isien laulaneen nuotioiden äärellä. Ykkösbiiseiksi ensikuulemilta nousevat Isa süda ja Äikesepoeg, vaikka muissakaan kappaleissa ei haukkumista ole. Joihinkin lauluihin on sekoitettu uutena juttuna pieniä proge-elementtejä, joihin täytyy vielä totutella.

Album of the Year tuli napattua mukaan kaupasta kun ei Angel Dust ennättänyt lomiksi.

Drop-back Bungelsta on raju. Biisien rakenteet ovat yksinkertaisia ja yllättyksettömiä eikä "turhaa" kikkailua löydy. Soundit kuitenkin miellyttävät ja laulukin on joissain veisuissa melkoisen hyvää. Ei kuitenkaan kourallisen kuuntelujen jälkeen vielä niin sanotusti "iskenyt".

Angel Dust on varmaankin jo nyt postilaatikossa niin siitä tunnelmia sitten huomenissa.

Heh, Bungleista sun muista räpäräpä-vedoista on AotY aika perkeleen kaukana :)

King for a Day Fool for a Lifetime on aika monella tapaa vedenjakaja, sillä siinä on selkeästi viitteitä AotY:hyn josta ei perusfanit diganneet. Itse tykkäsin perkeleesti ja siinä missä AotY on ihan kiva, on KfaDFfaL (urgh) bändin edustuksillisin levy.

Uusin levyostokseni on Peer Güntin No Piercing, No Tattoo. Tästä munakkaampaa musiikkia ei yksinkertaisesti taida olla. Peer Güntin soidessa ajatukset kiitävät maanteille ja amerikanrautoihin. Kunpa olisi rahaa ostaa kesäksi komea jenkkiauto...

 :lol:

Ja vitut että on paska. :rollaus: Helvetin kova levy, jossa ei ole yhtäkään varsinaisesti huonoa kappaletta. Oikeammin lause menisi "Musen Black Holes & Revelations, joka olikin yhtä biisiä lukuun ottamatta parhautta." Knights of Cydonia, Map of Problematique, Supermassive Black Hole, Starlight, Assasins, Soldier's Poem, City of Delusion ja pelkästään levyn japanilaiselta painokselta (ja iTunesista) löytyvä Glorious ovat kaikki aivan helvetin loistavia kappaleita. Hoodoo ja Exo-politics ovat niihin verrattuna vain "ihan OK" laatuista laulantaa, mutta nekin ovat varsinaisia mestariteoksia verrattuna oikeasti huonoihin kappaleisiin. Oikeastaan levyn aloituskipale Take A Bow on ainoa vähän heikompi esitys, muuten levy on Parasta Parhautta Parhauden Saralla ja ehdottomasti yksi vuoden 2006 parhaista levyistä, ellei jopa paras.

On se paska.

Kävin ostamassa Black Magesin uusimman levyn. Paskahan sekin oli, tosin ei lähellekään niin paska kuin tuo Muse. Pystyy sentään kuuntelemaan.

Turhan kalliita vain nuo uudet levyt Tokiossa. Uusista saa maksaa 20 eurosta ylöspäin ja tuurilla jotain vanhempaa saa 10% alennuksella. Kaikki täällä ilmeisesti vuokraa levynsä ja rippaa ne sitten koneelle. Se on kyllä hyvä homma, että mitä tahansa ostaakin kaupasta, se ei ole niin paska kuin tuo Musen levy.

On se paska.

No Azun mielestä SoaD oli "yhden hitin ihme"  :lol:

(Musesta en siis kommentoinut mitään, kun enpä ole kuunnellut)

Voitaisiinki perustaa "No Azun mielestä..."-ketju?

Black Holes & Revelations ON hyvä.

Paitsi että kyseessä ei ole ainoastaan minun mielipide. Sinähän tässä olet se ernu, jonka valtavirrasta poikkeava mielipide on aina se oikea. Kaikki on paskaa paitsi ne pari artistia, jotka vain itse tietää 50 muun ihmisen lisäksi. Tuskin Black Holes olisi voittanut niitä palkintoja mitä se on voittanut, jos se olisi niin paska kuin sinä väität sen olevan.  :rollaus:

Sen nyt vielä ymmärtäisi, jos sanoo ettei ymmärrä Musea tai ettei se iske. Onhan se sen verran omalaatuista mättöä. Mutta että menee haukkumaan sen susipaskaksi. ;D En minäkään ymmärrä mitä ihmeellistä on jossain death metallissa, mutta kyllä sitäkin ihmiset kuuntelevat siitä huolimatta. Jätän sen arvioimisen niille, jotka siitä pitävät ja ehkä ymmärtävätkin jotain.



Anyway, enemmänhän te täällä tarjoatte noita kaikkitietäviä mielipiteitä kuin minä, ilman mitään perusteluita. Jos joku uskaltaa sanoa jotain siihen väliin, niin heti tulee näsäviisasta läppää tai muuta paskanjauhantaa siihen perään, kuten nytkin.

En nyt muista sanoneeni tuollaista, mutta ei SoaD edelleenkään mikään maailman paras bändi ole. Etenkin uudempi matsku, jossa kitaristikin on päästetty mikin ääreen inisemään, on aivan helvetin hirveää kuunneltavaa. Vanhemmat levyt ovat vittuuntuneessa mielentilassa oikeastaan ihan hyvää rähinämusiikkia kuunneltavaksi (tämän huomasin kerran, kun tuli laitettua joku SoaD:n levy soimaan kun minua vitutti).

No ei todellakaan kannata Rockyn kommentteja ottaa kirjaimellisesti. Miehen silmissä kun kaikki on joko "paskaa tai parhautta".




Jätä.

Kaikki on niin paljon syvempää kuin uskallat kuvitellakaan. Saiskohan foobariin jotain scriptiä joka soittaisi SoaD:ia aina kun sattuu lukemaan Azun viestejä? Sanopas muuten Matille terkkuja.

Niin se maailma toimii. Tosin olen joutunut siirtymään "parhaudesta" muihin "parhautta" kuvaaviin sanoihin, joten se on "paskaa tai jotain muuta"

Samat sanat.

The Ocean - Aeolian
The Ocean tai The Ocean Collective on parasta mitä Saksasta on tullut ehkä koko vuosituhannella. Bändin uusimmalla Precambrian tuplalevyllä kuvataan ei enempää eikä vähempää kuin maapallon synty. Tämä vanhempi Aeolian ei ehkä ole ihan yhtä kunnianhimoinen järkäle, mutta tutusti levyllä loikitaan hardcore kaahauksesta post-rock fiilistelyihin ja kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa peräti seitsemän eri laulajan voimin. Monipuolinen mutta silti erittäin yhtenäinen paketti.

The Raconteurs - Consolers of the Lonely
Se Jack Whiten toinen bändi. Raconteursin debyytti oli kaikessa hyvyydessäänkin varsin epätasainen, mutta nyt toiselle levylle on löytynyt tasaisuutta vaikka/koska varsinaista hittimateriaalia ei hirvittävästi ole. Many Shades of Black on vuoden kovimpia biisejä tässä vaiheessa.

Reverend Bizarre - In the Rectory of the Bizarre Reverend / Return to the Rectory
Kotimaisen ja valitettavasti edesmenneen doom-jyrän debyytistä piti hommata uusintajulkaisu bonuslevyllä kun nyt "halvalla" sai.

Irreversible - Age (EP)
Irreversible - Sins
Tässä on bändi jonka löysin joskus viime vuonna täysin sattumalta Myspacesta kaiken roskan seasta. Bändin EP:tä on tullut kuunneltua digitaalisessa muodossa siitä asti, mutta nyt kokopitkän hankinnan yhteydessä tuli otettua kyytipojaksi (kannatusmielessä) myös vanha EP. Kuunnelkaa itse mistä on kysymys (http://www.myspace.com/irreversiblemusic).

Tänään kun nuo Irreversiblet tuli postissa niin huomasin että myyjä oli pistänyt mukaan myös ilmaisen lahjan. Zandosis nimisen bändin George W. Bush Go Straight to Fucking Hell levyn. Joku paikallinen (Atlanta) ug-bändi kyseessä. Levyltä paljastui 36 kappaletta joiden kestot pyörivät yhtä lukuunottamatta 17 sekunnista reiluun puoleentoista minuuttiin. Epämääräistä noisea siis kyseessä. Levyn konsepti vaikuttaa siltä että joku bändistä sanoo biisin nimen johon sitten (luultavasti) improvisoidusti heitetään jotain ns. musisointia perään. Levy on kerran kuunneltu läpi ja paskaahan se on. Hirvittävässä humalassa saattaa joskus vahingossa kuunnella toistamiseen. Levyn kappalelista pitää kyllä kopioida mukaan koska biisit on nimetty sanotaanko mielenkiintoisesti. Omat suosikkini ehkä numerot 8, 17, 18 ja 23. Ja kyllä, siellä on muutama biisin nimi kahteen kertaan...

1 Dick Cheney Bleeding to Death on the Streets of Detroit   
2 Paul Wolfowitz Boiled Alive in His Own Urine   
3 William Kristol Raped in Prison   
4 A Menstruating Condolezza Rice Dropped in the Amazon River, Eaten by Pirahna in 60 Seconds   
5 Ari Fleischer Split Right Down in the Middle   
6 Colin Powell Uncle Tom   
7 Michael Powell Choking to Death on the Shattered Glass of My TV Screen   
8 Donald Rumsfeld Buried Up to His Neck in Dogshit With Lawnmower on Top   
9 Richard Perle Torn Apart by Jackals   
10 Fuck John Cage   
11 William Rehnquist Torn Apart by Six-Foot Bull Sharks   
12 Bill Frist Kept Alive in a Persistent Vegetative State and Broadcast 24 Hours a Day on His Own Cable Network   
13 Bill Frist Kept Alive in a Persistent Vegetative State and Broadcast 24 Hours a Day on His Own Cable Network   
14 Clarence Thomas on the Wrong End of a Gay Porno   
15 Bill O'Reilly's Face Sanded Off, Pureed, Injected Into an Enema Bag and Administered to a Willing Rick Santorum   
16 John Ashcroft Flattened Under the Weight of a 5,200 Pound Replica of the Ten Commandments   
17 Rush Limbaugh Sodomized by a 30-Pound Cuban Cigar   
18 Trent Lott Asking for Directions in Brooklyn [aka Fuckin' Cracker]   
19 Pat Robertson Plagued by Locusts   
20 Tom DeLay Shoved in a Roach Motel, Poisoned, and Eaten From the Inside Out by Tarantulas   
21 Jack Abramoff Scalped   
22 Judith Miller Cut in Two by an Improvised Explosive Device   
23 Michael Brown in the Superdome on September 4, 2005   
24 Tony Blair Trampled by French Poodles   
25 Jerry Falwell Meets the Children of the Corn   
26 Anthony Scalia has a Hunting Accident in the Middle of the Wilderness, Gets Savaged by Wolves   
27 Peggy Noonan Forcefed the Rotting Corpse of Ronald Reagan   
28 Karl Rove Forced to Roam the Earth Forever as One of the Living Dead Feeding on Raw Sewage   
29 Scott McLellan Wrapped in a Barbed Wire and Thrown Into a Press Room of Broken Glass   
30 Scott McLellan Wrapped in a Barbed Wire and Thrown Into a Press Room of Broken Glass   
31 Alberto Gonzales Wearing a Black Hooded Mask, Standing on a Crate With Electric Wires Taped to His Outstretched Hands   
32 Paul Bremer at the End of Lynndie England's Leash   
33 Brit Hume Scattered, Smothered, Tarred and Feathered   
34 George W. Bush Go Straight to Fucking Hell   
35 Silence Is Golden   
36 LVN (DJ Dstroy Mix)

(http://i31.tinypic.com/2hfjkgw.jpg)

Täydellinen levy.

Itse Space Invaders Extreme-peli ei sisällä minkäänlaista tarinaa vaan pelaaja menee kentästä kenttään yrittäen saada mahdollisimman paljon pisteitä ja selvitä hengissä. Space Invaders Extreme Audio Clusterissa, eli pelin soundtrackissa, taas on jonkinlainen juonentapainen juttu! Aina ennen kenttien kappaleita tulee intro, jossa kertoja vakavalla äänellä kertoo engrishiä täynnä olevan pienen tarinanpätkän.

Itse kenttien kappaleet ovat onnistuttu kääntämään levylle hienosti; REZin soundtrack oli siinä heikko, että pelin kappaleet olivat todella laimeita verrattuna niiden kuulemiseen itse pelissä. Space Invaders Extremen äänimaailma on tosiaankin hyvin samankaltainen kuin REZissä, eli vihollisten ampuminen ja kaikki muukin mitä pelaaja tekee yhdistyy kauniilla tavalla pelin soundtrackiin. Ja Audio Cluster käyttää juuri sopivasti näitä pelaamisesta tapahtuvia ääniä kappaleissaan: ne eivät kuulosta siltä, että joku olisi nauhoittanut jonkun pelaamista, mutta kappaleet saavat sen tarvitsemansa lisän, joka pelin pelaamisesta äänimaailmaan tulee.

Levyn loppuun on ängetty kourallinen remixejä, joiden pelkäsin olevan tökeröitä ja pitkitettyjä jumputuksia, mutta eivätpä olleetkaan. Mukavan ambient-maista tunnelmaa ja ihan alkuperäisiä Space Invaders-piippauksia on käytetty sympaattisesti ja itseasiassa enemmän kuin itse pelin kappaleissa.
Tarrojakin tuli mukana. Tykkään! Ladatkaapas nyt joku edes se PSP-demo Extremestä, jookos?

Vaför?

Pääsette näkemään miten hienosta pelistä on kysymys, ostatte pelin, Taito saa lisää rahaa ja tekee lisää yhtä hyviä pelejä ja minä saan lisää pelattavaa!

Looptroop - Fort Europa



Looptroop on yksi niistä hip-hop -akteista, joiden musiikki on suorastaan loistavaa, vaikka raskaampaan suuntaan musiikkimakuni suuntautuukin. Fort Europa on yhtä svengaava ja monipuolinen kuin The Struggle Continueskin. Kokonaisuutena jopa parempi, mutta yksittäisistä biiseistä paremmat löytyvät Struggle Continuesilta. Fort Europan parhaimmistoa ovat 21 grams, Night Train ja Sparkplug. Sanoituksissa puolestaan iskee Trinfidelity/Trinsanity/Trincest -trilogia. Kauhea, mutta hyvin kirjoitettu tarina.

Tässä kuussa taitaa tulla uusikin levy Looptroopilta, tosin ilmeisesti nimellä Looptroop Rockers. Cosmic jätti leikin sikseen, joten seuraavan levyn vakikokoonpanossa ovat enää embee, Promoe ja Supreme.

Otin hyllystä Kalevalan ja pääsi puraisemaan. Kaivettiin Amorphiksen ikisuosikit Karelian ja Thousand Lakes, ja tuli sitten ajatus että oiskohan sitä jotain uutta hyvää folkkimätkettä olemassa. Tavallisesti en folkkimusiikista oikein osaa tykätä koska se on niin mitäänsanomatonta huopausta hieman samalla tapaa kuin valtaosa klassisesta musiikista.

Karelian Isthmus ja Tales from the Thousand Lakes ovat kyllä niin hemmetin hienoja levyjä ettei niin minkäänlaista rajaa ja rima oli näin sitten hiton korkealla. Turisasta päätin tilata kun kuulostelin muutamat näytteet Last.FM:stä ja pikaisesti se muistutti Bal-Sagothia, raakaluontoisempaa barbaarirytkettä eikä sitä iänikuista 15-vuotiaana tykättyä sukkahousua. Turisaksen levyt olivat ihan ookoo, muttei mitään ihmeellistä. Eivät olleet Bal-Sagothin kaltaista erityisemmin, muttei ihan puhdasveristä pattata pattata sukkahousua. Jos aukeilisivat ajan kanssa enempi.

Verjnuarmu yllätti. Kaveri sanoi että kakkaa, mutta kuuntelee itse Lordia, niin mene ja sano ja silläpä sitten tilasin. Tulee mieleen jossain tapaa Ajattaren puskenta, mutta ei niin pikaista ja ehdottomasti vivahteikkaampaa. Täytyy laittaa levu syrjään hetkeksi ja palata päivän parin päästä ettei tule liikaa kuunneltua että tykkäänkö vai tykkäänkö paljon. Näiltä tulossa uusi levy tässä lähiaikoina ja täytyy varmaan sekin sitten tyypitellä.

Tilauksen paras paketti oli Unleashedin Midvinterblot. Jopa sen verran että arvon tilaisiko kylmiltään kaikki aikaisemmat levyt kerralla. Tämä levy soi tasapainoisesti kovallakin kuunneltuna. Miksaus on hieno ja avara. Laulusta saa selvän ja se kuulostaa hyvältä ja sävellyksellisesti levy on hieno. Tulee soimaan pitkään ja hemmetin hartaasti.

Pitkästä aikaa on tullut tehtyä hankintoja:


Garbage - Absolute Garbage
Kokoelmalevy, joka löytyi Anttilasta alehyllystä 5.95 euron hintaan, onpa vielä jonkinlainen spessupainos ja mukana tulikin levyllinen remixejä. Itse kokoelmalevy on hyvä läpileikkaus 90-luvulla huippusuosiossa paistatelleen yhtyeen tuotannosta. Biisit ovat kronologisessa järjestyksessä, levy alkaa ensimmäisen omanimisen levyn melodramaattisilla kappaleilla käyden läpi Version 2.0:n powerpopin sekä beautifulgarbagen kokeilujen päättyen lopulta näillä näkymin yhtyeen viimeiseen albumiin, Version 2.0:n hengessä jatkaneen, Bleed Like Me:n "It's All Over But The Crying"-kappaleeseen. Biisivalinnat ovat onnistuneita. Suurimmat hitit ovat mukana, kuten Only Happy When It Rains, Push It sekä tulevassa Rock Bandissakin mukana oleva, uusimmalta levyltä tuttu supertarttuvan powerpopin esimerkki, "Why Do You Love Me". Olen siis kuulunut jo pitkään yhtyeen faneihin, ja suosittelen tätä kokoelmaa. Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, on levy hyvä läpileikkaus yhden 90-luvun merkittävimmän pop-yhtyeen tuotantoon.


Portishead - Third
Tuosta Musiikki-ketjusta löytyy jo pieniä tunnelmointeja tästä levystä, joita heiman yritän laajentaa tässä. Portishead yhtyeenä kuului siis ennen Bristol-ilmiönä tunnettuun trip-hop-bändien äkilliseen suosioon muun muassa Massive Attackin ohella. Third on siis heidän kolmas levynsä pitkän tauon jälkeen, ja on ollut huimien faniodotusten painostama. Hämmästyttävästi yhtye onnistuu vastaamaan täysin odotuksiin luomalla tunnelmallisen mestariteoksen. En pysty tarpeeksi hehkuttamaan laulaja Beth Gibbonsin panosta yhtyeen kaikilla levyillä. Hän on Adrian Utleyn ja Geoff Barrowin luomien nerokkaiden taustojen ohella määrittänyt yhtyeen soundin. Gibbons pystyy luomaan kappaleille täysin omanlaisen fiiliksen ja laulaa välillä herkästi kuin enkeli tai uhkaavasti kuin riivattu. Levy ei avaudu niin helposti, ja minunkin pitää vielä muutaman kerran kuunnella se läpi ennen kuin uskallan antaa tarkemman arvion tai vertailla aiempiin levyihin. Näillä näkymin miltei täyden kympin levy ja Dummyn jälkeen paras mitä yhtyeeltä on tullut. Katsastakaa ihmeessä!

Moonsorrow - Tulimyrsky EP
Moonsorrow väsäsi sitten 68 minuutin singlen, joka nousi sinkkulistan sijalle 2. Nimibiisi Tulimyrsky on lähes puolituntinen eepos kahden kylän välisistä tuhoamis- ja polttoreissuista. Kappaleessa yhdistyy koko Moonsorrow'n tuotannon elementit erinomaisella tavalla. Paikoin musiikki kuullostaa erittäin tutulta, mutta silti erilaiselta. Teokseen tuo pienen lisävärin vielä Turkka Mastomäen lukemat pienet johdattelevat tarinan pätkät. Soundit ovat erittäin raa'at ja ensimmäisellä kuuntelukerralla ei paljon jäänyt käteen. Tulimyrsky vaatiikin monen monituista kuuntelua ennen kunnollista avautumista.

Muut singlen biisit ovat ihan mielenkiintoisia, mutta en jaksa niitä paljon soittimissani pyöritellä. Metallica-cover For Whom the Bell Tolls on kivasti Moonsorrow'mainen ja demobiisien uudelleenäänitykset mielenkiintoisia. Back to North -cover on hieno ja se herättikin mielenkiinnon Mercilessiä kohtaan.



Asa - Loppuasukas
En ole Asan aiempaan tuotantoon perehtynyt (vielä), mutta miellyin Sanat ei tehnyt tätä laulua -kappaleeseen siinä määrin, että piti ostaa koko levy. Ja kyllähän kuuntelee mielellään. Hienoja folk- ja mustalaisvaikutteita sekoitettu rap-musiikkiin. Sanoitukset ovat paikoin melkoisia pähkinöitä ja päätä pitää vaivata, jotta kryptot aukeaisivat. Alkuasukas -biisi sai minussa aikaan jonkinlaisen inspiraation ja sitä pidän aina erittäin hyvän musiikin merkkinä. Kaksi kappaletta kuitenkin tekee mieli skipata levyltä: Leipä lukkojen takana ja Gaso Grande Finale. Ensimmäinen ei miellytä muuten vaan ja jälkimmäisessä on ärsyttävä kertosäe.

Ostin itsekin tämän viime viikolla julkaisupäivänä. Moonsorrowin käsitys EP:stä on kieltämättä mielenkiintoinen. Lieneeköhän pisin noin korkealle yltänyt levy virallisella sinkkulistalla?

Oli miten oli, mietteeni levystä ovat pitkälti samat mitä Turilaalla. Ensimmäinen kuuntelu meni oikeastaan täysin ohi eikä juuri mitään jäänyt mieleen. Nyt parinkymmenen kuuntelukerran jälkeen nimikkobiisi on avautunut jo melko hyvin, ja on heittämällä parhaita kappaleita, joita olen koskaan kuullut, ellei jopa paras. Yhtä ainutta kertaa en ole onnistunut kuuntelemaan kappaletta läpi ilman kylmiä väreitä. Itselleni uppoaa vielä moninkerroin paremmin kuulokkeilla hiljaisuudessa kuunneltuna. Tulimyrksy, kuten vuoden takaisen V: Hävitetyn Jäästä Syntynyt / Varjojen Virta ja Tulee Ajettu Maakin, onnistuvat ihanneolosuhteissa imaisemaan mukaan tunnelmaansa ehkä paremmin kuin mikään muu kappale/musiikki.

Loput EP:stä onkin jäänyt paljon vähemmälle kuuntelulla. Jotenkin kaikki tuntuu vaan niin merkityksettömältä Tulimyrskyn jälkeen, että lopun kuuntelemisen sijaan tulee usein pyöräytettyä nimikkobiisi soiman uudestaan. Oikein hyviä loputkin kappalleet ovat, ei siinä mitään.


Tulimyrskyn lisäksi mukaan tarttuivat niin ikään Moonsorrowin Verisäkeet sekä Vaderin The Art of War EP.



Verisäkeistä ei ole sen kummempaa sanottavaa tässä vaiheessa, sillä levyn olen kuunnellut vasta pari kolme kertaa läpi, eikä tuossa ajassa ehdi mitään syvällisempiä ajatuksia syntyä. Moonsorrowille tyypilliseen tapaan materiaalin avautumiseenkin menee normaalia kauemmin aikaa. Jo 70 minuutin kesto viidellä kappaleella pitää tästä huolen.



Enpä ollut ajatellut tämän levyn ostoa etukäteen, mutta kävi sen verran pistävästi hyllystä silmään, että oli pakko. Vaderista kuulin ensi kertaa hieman ennen viime kesäistä Tuskaa, ja itse esitys osoittautuikin varsin hyväksi. Siinä määrin, että nimi painettiin visusti korvan taakse myöhempää, syvällisempää tutustumista varten. Ennen tätä levyä satunnainen kuuntelu oli kumminkin rajoittunut lähinnä youtubesta ja myspacesta löytyviin kappaleisiin, sillä jotenkin sitä waretettua musiikkia ei vaan osaa arvostaa samalla tapaa... Levy itsessään on hyvä, mutta kuusi, yhteiskestoltaan 15 minuuttia pitkää biisiä ei ole kovin paljon. Lisää jää kaipaamaan, joten muutkin levyt tulee varmasti hommattua ajan kanssa.

Tänään tuli tilattua huomenna ilmestyvä Death Cab for Cutien uusin albumi Narrow Stairs.
Emonikkareiden tuorein albumi pitäisi bändin mukaan erota rajusti aikaisemmista matskuista, jota omalta osaltaan puoltaa yli kahdeksanminuuttinen sinkkubiisi(!) I Will Possess Your Heart, joka alkaa bassottelusta ja pianosta vähäeleisesti rakentuen hienosti loppua kohden. Sanomattakin on siis selvää, että huominen tai ylihuominen(jolloin levy toivottavasti minulle tulee) ei voi tulla tarpeeksi aikaisin.

Porcupine Treetä on tultu kuunneltua nyt jo vähän aikaa, ja pändin wanhempi tuotanto (1997-2000) iskee kovaa, kovempaa kuin uudenpi.

Joten Lightbulb Sun ei ole turha hankinta. PT:n parhaita levyjä Stupid Dreamin jälkeen, ehdottomasti.

Megadeth - Rust in Peace

5 €ooh Prismasta.

Behemoth - Thelema .6

Behemoth - Zos Kia Cultus (Here And Beyond)


Kumpikin 8e anttilasta. Vähän fiilistelyä tuskaa varten. Hiton hyviä levyjä kumpikin, etenkin Thelema .6

Sitä parempaa suomiräppiä. Sauruksen kolmas levy on älyttömän kliinin kuulonen ja huonoja biisejä ei ole oikeastaan yhtäkään. Omaperäiset soundit ja erittäin vaihteleva tyyli. Levykauppax:stä irtos 10 eurolla.
http://www.youtube.com/watch?v=uusCS3jAh7k biisinäytettä, jos jotain kiinnostaa.

PS. Vituttaa levykaupat jotka pitävät listoillaan kamaa, mutta tuntuvat todellisuudessa omistavan murto-osan siitä tavarasta. Terkkuja vaan äXälle. :)

Verjnuarmu: Ruatokansan uamunkoetto

Jos ensimmäisellä levyllä aika-ajoin tuli semmonen fiilis että listoillehan tällä on yritetty, niin kakkoslevy tuntuu paljon vapaammalta. Ensimmäisellä levyllä oli kuitenkin paremmat hoilausvokaalit ja herkulliselta maistunut kuolonkorina on muuttunut kuolonnarinaksi josta tulee mieleen Ajattara. Hoilausvokaalit ovat jopa paikoin säälittävät - kuulostavat pirun pieniltä ja menevät nuotin vierestä. Kolmatta levyä en todennäköisesti tule ostamaan, sillä ei yhtye oikein anna syytä odottaa mitään parempaa. Savolaesena tämmäne savometalli suantuu sirrosti, vaekka korraaki ettei parempata tää ole.

CDONia en suosittele levykauppana. Vituttaa kun aina ihan paskana nuo CD-kotelot vaikka saattaisikin saada levyn joitakin euroja halvemmalla.

Impulssiostoksena lähti kaupasta Nine Inch Nailsin With Teeth, joka on ensimmäinen oma NIN levy. Eka biisi kuulosti vitun oudolta ja loppua kohti konemaiset soundit hieman puuroutuivat, mutta tykkäsin kyllä kovasti. Lisää levyjä pitää hommata.

Rage against the machinelta sitten löytyi Evil Empire, joka oli myös uusi tuttavuus (levy siis). Tiukkaa paskaa ja hyvää vastalääkettä naapurin Shakira-loopille AHAHAHAHHAAHAHAH KUOLKAA!

Mistähän perkeleestä tuo johtuu? Sama ongelma on puodilla ollut varmaan sen perustamisesta saakka, eivätkä ne hurrit saa vieläkään ongelmaa paikannettua.

Kai se on sitä ettei tarpeeksi moni viitsi valittaa kun saavat levyt kuitenkin "halvalla". Tein kuitenkin nyt jokatapauksessa päätöksen että maksan vaikka vitosen enemmän levystä kun että avaan kertaakaan pakettia ja vittuunnun siihen kun levyt paukaa ympäriinsä pidikkeitten ollessa totaalisen murskana ja koteloitten särpäleinä.

Onhan tuo tietusti postinkin syytä jossain määrin, mutta noitten pakkaukset on ihan helvetin surkeita. Pakkausmateriaalia on vähemmän kymmenen levyn toimituksessa kun esim. allaolevista tilattaessa yhtä levyä. Fireboxilla on ollut ihan uskomattomat teippaukset - varmasti tehty puoliksi jo huumorilla. Aukominen on jo melkein vituttanut :)

Firebox.fi ja Levykauppax.fi, niillä ajellaan.

Tein jotain historiallista ja ostin levyn sen julkaisupäivänä! Kyseessä on siis Disturbedin Indestructible.



Hintaa huville kertyi 19.95€, mikä nyt levyn kuuntelun jälkeen tuntui kohtuulliselta. Yhteenkään huonoon biisiin en törmännyt, vaan itse asiassa jokainen on tuntunut todella hyvältä. Joitain poikkeamia vanhoihin tuotoksiin löytyy, mutta kyllä tämä silti Disturbedia on. En kadu ostoani.

Eksyttiin kaverin kanssa Anttilaan. Se itse etsi jotain uutta paskalevyä Disturbedilta. Itse pähkäilin pitäisikö ostaa VHB:n uusi levy. Sitten siellä alkoi soimaan Martti Servon jälkeen von Hertzen Brothersin 'Freedom Fighter' ja heti sen jälkeen olinkin maksamassa levyä. Joten uusin hankinta:


von Hertzen Brothers - Love Remains the Same

Von Hertzen Brothers on ehkä ainoa suomalinen kokoonpano, jota oikeasti jaksaa kuunnellakkin.

No jo on perkele, tuli näköjään pari pakko-ostosta saman tien. VHB:n Approach on sen verran upea kiekko, että uudeltakin kehtaa odottaa paljon. Disturbedin klassikkostatus taas on niin kiistämätön, että uuteenkin on tutustuttava, vaikkei kahden ekan albumin tasolle taatusti enää päästä. Ten Thousand Fistskin jäi vähän vajaaksi.

Ja vittu mitä kansiarttia tuossa Indestructiblessa. :lol:

VHB on kyllä melkeinpä parasta, mitä suomalaisella bändiskenellä on tarjottavanaan nykyään. Se voisi olla vielä parempi, jos liid singeriä vaihdettaisiin, Mikko ei nimittäin ole yhtyeen parasäänisin herra. Lauluntekijänä mitä mainioin tyyppi, mutta laulajana ei paras.

Tarkoitus olisi tässä joku päivä hakea jotain levyjä tuolta Helsingin Levykauppa X:stä kun kaveri joka työskentelee siellä antoi häälahjaksi meikälle 50 euron lahjakortin sinne =) Kirjoittelen sitten lisää kun on  levyt haettu.

No löytyihän se viimein.



Ehroton elektronisen musiikin klassikko, vaikka Geogaddi snadisti parempi onkin. Ottaisin autiolle saarelle.

Alice In Chains - Facelift 6,99 €ooh

Ei Dirtin veroinen levy, mutta helkutin kova silti.

Anttilan levyale:


Licensed to Ill nyt on vain klassikkokamaa. Iskee kuin pamplonan raivohärät perseeseen. Kaikki yhtä aikaa.


Sam's Town ei ensikuuntelulla ole vakuuttanut. Levystä aistii, että jätkät ovat pirteän debyytin jälkeen vakavoituneet ja yrittäneet kaikin voimin vääntää Springsteen-vaihteen silmään vaihtelevin tuloksin. Levyn varsinainen avausraita, When You Were Young, on malliesimerkki stadionrokista. Se sisältää koko biisin läpi kestävän koukun, joka toimii, sekä mahtipontisen äänimaailman sen ympärille. Bones nousee myös kasasta esiin piristävänä välirallina. Saa nähdä alkaako muukin levy maistumaan kuunteluiden jälkeen.


Björkin Volta on ollut pitkään ostoslistalla, joten nyt se tuli vihdoin hommattua. Alkua olen ehtinyt kuuntelemaan, mistä heti avausbiisi Earth Intruders säväyttää. Kunhan saan levyn kuunneltua läpi, niin kirjoittelen jatkoarviota. Ehkä.

Green Dayn Dookie paikallisesta levykaupasta 7e

Vihreillä kansilla. 8)

Nyt vasta tuli hommattua tuo YUP:n Vapauden Kaupungit. Piti jo julkaisussa ostaa ilmaiskeikan ohella, mutta jotenkin se väistyi :P Aika perus YUP-matskua koko levy, lyriikoissa onnistuttu jälleen kerran hyvin. Ei kyllä löytynyt yhtään suuresti hätkähdyttävää biisiä, jokin tästä levystä hieman uupui.

Heikki Kuulan PLLP tuli ostettua The Funkiest:a. Ensimmäiseksi sooloalbumiksi pirun hyvä, tullut viimepäivinä kuunneltua paaaljon. Pari heikompaa biisiä, muttei yhtäkään oikeesti huonoa. Jos kestää sen tosiasian, että suomalainen GANGSTERIräppi on aina sillai vähä teennäistä niin kyllä tämä on mielettömän hyvä, parhaita suomalaisia rap-albumeita. Myös torvien ja muiden vähän erikoisempien instrumenttien käyttö on piristävää. Subutex prinssi, Kallion kirkko, Sporissa, Musta päivä ja Pese selkää muodostunut suosikeiksi. Voi olla, että tää viesti ei kiinnosta oikeen ketään, mutta postataan nyt kummiskin.  :P
Jos kestää myspacen paskuuden ja kiinnostaa niin http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=143604891.

Pikaedit:Img tagit kusi

Kyllä kiinnostaa!  :) Kiva kun löytäisi jotain uutta kuunneltavaa. Seuraavan kerran kun lähtee ostoksille, pitää tämä napata mukaan. Viimeksi kun kerroit Sauruksesta, kolahti musa sen verran kovin, että piti itsekin ostaa.  :P

Keep it coming.

Tällä hetkellä olen huutamassa Tommi Läntisen Maalla, merellä ja ilmassa!-levyä (alkup. painos), joka sisältää mm. hittibiisin Via Dolorosa. Lisäksi olen huutamassa Länän bändin Boycottin lp:tä, joka vielä on Neuvostoliiton painos. Gotta Rock! (https://www.pelaajalauta.fi/forum/Themes/blackTed/images/post/thumbup.gif)

Tulipas hyvä mieli :P Ja vielä näin meriittinä, oikeasti ostin levyn isälleni syntymäpäivälahjaksi. Ainiin, ja ostin mä Superjannen Henkselit EP:n samalla, itselleni kylläkin.

Edit: Ja kerroppas Kabanossi mitä mieltä oot jos satut levyn ostamaan :) Olisi kiva kuulla.

Aaah, vihdoin. Levykappaäxästä tilasin jo monta kuukautta ostoskorissa lilluneen Hidria Spacefolkin Symetria-levyn. Eikä ole pettymys.

Kotimaista "Astrobeattia" siis, ehkä paremmin sanottuna Rokkiteknoprogea. En ole itse kokeillut, mutta kännissä saattaa kuulostaa vieläkin paremmalta, kuin kuivana. Loisto-ostos, jos tykkää musiikista.

Tommi Läntinen - Maalla, merellä ja ilmassa!

 8)

The Mars Voltan viimeisin levy, The Bedlam in Goliath, tuli hommattua vihdoin.


Niinkuin aiemmin tässä (vai oliko se Musiikki-) threadissa De-loused in the Comatorium:in hankinnan aikoina Pyramidhead(?) suositteli seuraavaksi levyksi juuri tätä. Siitä huolimatta ostin ensin Frances the Mute:n ja Amputechture:n, jotka ovat molemmat loistavia, vaikka vaikeita levyjä. Ja nyt on Bedlamin vuoro...

Levy alkaa hyvin nopeasti Aberinkula -nimisellä kappaleella, joka on samalla yksi levyn parhaimmista. Kuulo-orgasmi jatkuu Tourniquet Man:iin saakka, eli puoleen väliin. Tämän jälkeen Cavallettas:ista eteenpäin biisit muuttuvat vaikeimmiksi, ja välillä tuntuu, kuin kuuntelisi Amputechturea. Silti levyn jaksoi kuunnella loppuun saakka positiivisin mielin, ja niinkuin muutkin TMV:n levyt, tähänkin tulee himo kuunnella aina uudestaan ja uudestaan. Vielä; Omat suosikkikappaleet ovat tähänmennessä olleet Aberinkula, Ilyena, Goliath, Agadez ja Conjugal Burns. Hieno levy on kyllä kyseessä, ehkäpä TMV:n paras.

Ja porukalta taitaa tulla uusi levy vielä tämän vuoden puolella. Hienoa.

Arch Enemy - Rise of the Tyrant
Fear Factory - Digimortal

Arch Enemy rokkailee, Fear Factory ei niinkään.

Boycottin lp saapui juuri! Neuvostoliiton painos, soittamaton! GOTTA ROOCK, GOTTA ROLL!

Minulla on viha-rakkaussuhde Anttilan 2 levyä 15 eurolla -kampanjoihin. Pari päivää sitten piti kaupungilla odotella tunti The Dark Knightin alkamista, joten päätin käväistä Anttilassa lompakolle ikävin seurauksin (en siis tiennyt koko kampanjan olemassaolosta). Nytkin hyllyihin jäi vaikka mitä mukavaa, mitä tekisi ostaa. Pakko käydä vielä uudemman kerran jossain vaiheessa. Mukaan tällä kertaa tarttuivat seuraavat levyt yhteishintaan 45 euroa:

Amorphis - Tuonela
Behemoth - Thelema.6
Blind Guardian - A Twist in the Myth
Brother Firetribe - False Metal
Viikate - Noutajan Valssi
Viikate - Unholan Urut

Amorphiksen levy oli ensimmäinen, jonka heiltä kuulin. Latasin sen joskus aikoinaan netistä, mutten sen kummemmin siihen silloin syttynyt. Sittemmin opin pitämään siitä, ja olenkin ostan Eclipsen ja Silent Watersin, joka on yksi lempilevyistäni ikinä. Nyt sitten, kun 7.5 eurolla eteen sattui, niin ei voinut olla ostamatta.

Behemoth vakuutti Tuskassa, joten päätin ostaa. Aika näyttää oliko hyvä ostos.

Blind Guardianista pidän paljon, ja kun uusimman levyn digipak tähän hintaan tulee eteen, ostaminen on ainut vaihtoehto. Vaatii lisäkuuntelua ennen kuin osaa mitään kummempaa tästä sanoa. Ensimmäisen kuuntelun perusteella tuntui jokunen turhempikin kappale väliin eksyneen.

Brother Firetribe vakuutti niin ikään Tuskassa, joskin viime vuonna. Levy oli abaut vuosi sitten samaisessa kampanjassa mukana, mutten tuolloin ostanut, koska en mitään hekumallista muuta levyä kaveriksi löytänyt. Jälkikäteen asia jäi harmittamaan, mutta onneksi sen sai nyt korjaantumaan. Hyvää musiikkia, mutta vaatii tietyn mielentilan, että jaksaa kuunnella.

En tiedä mitä, mutta jotain Viikatteessa vaan on, josta kovasti pidän. Kaikki omistamani levyt heiltä (näiden lisäksi Marraskuun Lauluja I ja II) olen ostanut enintään biisin tai parin perusteella, enkä kertaakaan ole pettynyt. Pakko saada muutkin albumit jossain vaiheessa, ja muuta tuotantoa mahdollisuuksien puitteissa.

Tulipa vierailtua tuossa läheisessä levykaupassa. Käytettyjä levyjä sieltä pelkästään sai, mutta suurin osa on yleensä uudenveroisia.

*Steve Vai - Alien Love Secrets

*La Bamba Soundtrack (Los Lobos)

*Orgazmo Soundtrack

*Batman Forever Soundtrack

*STREET FIGHTER THE MOVIE SOUNDTRACK !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

*Twin Peaks Soundtrack

*Simply the Best Movie Album (leffa-soundtrack kokoelma)

*Tomoyasu Hotei - GUITARHYTHM

Hinnaksi tuli about 2000 jeniä eli noin 13 euroa.

CSS - Donkey

Odotettu levy on saapunut vihdoinkin, ja pitää laittaa kuunteluun huomenna työmatkalla.

King Diamondin (http://www.myspace.com/kingdiamond) levyt Voodoo, The Puppet Master, Abigail II ja House of God

Muuton jäljiltä on joutunut ostamaan useampia levyjä toistamiseen. Eikä edes sinänsä vituta. Hyvästä maksaa vaikka tuplaten - KD on itselle tärkeimpiä pändiartisteja ikuna.

Miehellä on sentään aina ollut hienommat viikset kuin Snakella.

Konvehdinmussuttajien - Älä mussuta Cd + Heikki Kuulan Punainen planeetta mixtape tuli ostettua Funkiestista. Yhteensä 19e, ei paha. Konvehdinmussuttajat hyvillä biiteillä hämärää läppää ja Heikki Kuulan mixtape on läjä hyviä ja vähän huonompia biisejä. Mutta kyllähän tuosta ihan ilolla sen 7e maksoi. Mozartin kuulat maistuu reilusti vehkeelle.

Viimeks tullu ostettua Deiciden When Satan Lives ja Serpents Of The Light. Yhteis hinta 10e huuto.netistä. Nyt sit on tänkin yhtyeen kaikki julkasut. Kumpikin levy ihan täyttä laatua.

Seuraava levy jonka ostan taitaa olla näiltä herroilta... (http://www.drownedinsound.com/resized_images/190x190/36962.jpeg)

E: tuhis oot kyl ostanu asia levyjä! Ei parempaa heavy metelii löydykkään. :)

Sieltähän se tupsahti. Reinon viltin uusinta on tässä odoteltu pikkuisen jo varpahita kipristellen kutkutuksesta, sillä tämä voisi olla levyn Cruelty and the Beast lapsus - kumpikin konseptilevyjä ja saundit samankaltaiset siinä mielessä että kappaleet eivät ole sävelletty "listamusiikin" muodossa, kuten parilla aikaisemmalla.

No, laitoin luurit päähän ja säätelin tunnelmavalaistuksen. Menin pötkölleen. Nukahdin.

Ensiyrittämällä levy voitti, mutta asiaan varmasti vaikuttaa sekin että tuli nukuttua niin paskasti. Täytyy käydä kauppareissulla virkistäytymässä kusisessa vesikoleudessa ja yritettävä illasta uudelleen. Sen verran jäi mieleen että vaikka olen pitänyt melkeinpä kaikista pändin levyistä, on tällä levyllä lupausta pyöriä soittimessa tuimasti enemmän kuin perinteisempään musiikkimuottiin sävelletyt pari viimeistä albumia - pyörikööt ihan vaikka sen vuoksi että levy vaatinee selkeästi kuuntelua.

Levyn konsepti on Joan of Arcin kanssa päsmäröineen Gilleksen elämä. Artti on mielenkiintoista kuten aina ja juontospiikit hoitaa tutusti Pinheadin näyttelijä Hellraiser leffoista.

14 euroa Play.comista levyn spesiaaliversio. Ns. bonuslevyä en ole korkannut vaan käsittelen nämä vuorollaan.

Heräteostoksia tein.




Genesiksen Foxtrot-levy. Yllätyin positiivisesti kuinka tuoreelta levyn soundi kuulosti, vaikka on wanha kuin taivas. Lisäääääh kiitos.

ja sitten...



Post

Ajattelin aloittaa Björkin kuuntelun tällä levyllä. Mitä voisin sanoa... kaunis, nerokas, täydellinen.

sekä



Sigur Rós, Ágætis Byrjun.

Petyin hieman lopussa, mutta suurimman osan ajasta melkoista kuulo-orgasmia. Menee silti parhaimpien joukkoon omalla listallani.

Jos iskee Björk niin Homogenic on pakkohankinta, ja aivan pätevä platta on myös tuo uusin Volta.

Bloc Partyn Intimacyn Limited Edition tuli tuossa viime viikon lopulla ja on se kyllä hyvä levy. Pitää laittaa yhtyeen diskografia nyt tehokuunteluun helmikuun Jäähalli-keikkaa varten.

Eikä kannata unohtaa Debut'ia. Magee levy.

Minä kuuntelen musiikkia aika vähän. Ja ostan sitä vielä harvemmin (enkä wareta yhtään). Jos jotain leffasoundtrackeja tai pelimusia ei oteta lukuun, niin edellisiin seitsemään ostamaani albumiin lukeutuu AC/DC:n Ballbreaker vuonna 1995, Stiff Upper Lip vuonna 2000 ja Black Ice vuonna 2008. Tahtini siis on vain hieman kovempi kuin mitä AC/DC:n kuudenkympin molemmin puolin keikkuvat sedät jaksavat ulos pukata.


AC/DC on parasta. Omistan kaikki vajaat 20 albumia, ja näille mahtuu aika paljon rockin klassikoita. Ja myös maailman toiseksi myydyin albumi heti Michael Jacksonin Thrillerin jälkeen, eli Back In Black (42 miljoonaa myyty). Suuret plussat heitän bändille myös siitä ettei 35 vuoden aikana ole parin live-albumin lisäksi tullut mitään Greatest Hitsia, kun joku peruspumppu olisi siinä ajassa laittanut ulos jo puolenkymmentä. Ei, Greatest Hits tulee sitten kun ura on ohi. (Tai ainakin toivon että pojat tästä kiinni pitävät)

Jos nyt hieman analysoidaan uusimpia tuotoksia, niin Ballbreaker on mielettömän hyvä platta. Hard as a Rockin aloitusriffi tekee koko levystä jo klassikon, mutta mukana on niin AC/DC:lle soveliaita kieli poskessa sanoitettuja ralleja kuin yksi blues-rahnuttelukin. Stiff Upper Lipistä taas minulla ei kauheasti ole sanottavaa. Levy on kevyesti vähiten soitettu AC/DC-levyni, eikä sen biiseistä oikein mikään ansaitse klassikon statusta. Jotenkin turhan synkkä meininki, tosin ymmärrän jos tämä on jollekin syy pitää albumista.


Black Ice onkin sitten aika erikoinen tapaus. Naurettavan monessa arvostelussa heitetään vanhaa virttä miten tämäkin levy on vain tasapaksua vanhaa kunnon AC/DC:tä. Minulle taas koko tuotannon tuntevana Black Ice on erilaisinta AC/DC:tä mitä koskaan on tullut.

Levyltä oikeastaan puuttuvat todella raskaat biisit, mitä nyt War Machine vähän yrittää kähistä vastaan. Levy onkin pääosin ilahduttavan rentoa rock'n'rollausta, sellaista hyvän mielen kitaranvinguttelua. Toki joukosta silti nousee helmiä esiin, eka sinkku Rock'n Roll Train nyt on etunenässä kertomassa tästä. Äkkijyrkän käännöksen tekee kuitenkin levyn nelosraita Anything Goes, jonka pystyisi melkein sekoittamaan johonkin CCR:n biisiin. Melkein tulee kantri mieleen, tämä on kevyesti AC/DC:n pirtsakoin biisi. Jos totta puhutaan niin tulee kyllä usein skipattua biisi kun levyä kuuntelee, mutta propsit siitä että ovat tehneet jotain aivan erilaista.

Mutta lempibiisini Black Icelta onkin yllättävä. Greatest Hitsin puuttumisen lisäksi olen oikeastaan aina arvostanut sitä ettei bändi ole tehnyt yhtään hidasta biisiä. Metallica ja Scorpions sopivat lapsuuteni limudiskojen slovarimusaksi, AC/DC:tä miehisteltiin kotona. Muutama hidas blues tosin löytyy, ja nämä ovatkin mukavia makupaloja bändin tuotannossa (Esim. Ride On, joka on jäänyt bändin alkuperäisen laulajan muistobiisiksi, tätä ei nykyisellä kokoonpanolla soiteta livenä edes näin 28 vuotta myöhemmin). Niin, siihen lempibiisiini. Mitä enemmän sitä kuuntelee, sitä enemmän siitä pitää, eli Rock'n Roll Dreamista. Tämän lähemmäs slovaria AC/DC ei varmaan koskaan tule menemään, mutta todella lähellä ollaan. Missään muussa biisissä ei Angus Youngin kitara ole näin melodinen, tai Brian Johnson laula näin pehmeästi. Kertosäkeessä toki hieman revitellään, mutta kaikenkaikkiaan biisi on suorastaan kaunis.


Olen Black Iceen todella tyytyväinen. Kahdeksan vuoden tauon jälkeen tuli taas monta uutta biisiä Wanhaa Kunnon rockia, ja yksi upea yllätysbiisi. Ostakaa pois.

Sydän, Sydän - Usko Itseesi

Tjaah. Kun ekan kerran kuuntelin, niin ajattelin, että 2-3 ekaa kappaletta + yksittäiset niiden jälkeen = parhautta, muut paskaa. Kun tätä on ny kuunnellut, niin joka kerta niistä muistakin pitää enemmän ja enemmän. Nyt tää on jo parasta parhautta parhauden saralla melkeen koko levyn läpi. Erinomaisia melodioita ja yksittäisistäkin kappaleista löytyy niin hirveästi vaihtelua, että ihan hirvittää. Menee välillä jo progen puolelle, mikä on oikeestaan ihan hyvä asia.

Aluksi diggailin enemmän tuota äänekkäämpää & nopeapoljentoisempaa matskua (Keskusta, 100 Rikki, Jääs, Tutti Frutti), niissä kun on enemmän tarttumapintaa, mutta kyllä nuo hitaammatkin biisit ovat alkaneet avautua pikkuhiljaa ja nyt koko levy menee läpi skippaamatta yhtäkään raitaa. Tästähän on kehkeytymässä vallan mainio levy; menee kevyesti omaan Kotimaiset Top 10:in, ehkäpä lisäkuuntelun jälkeen jonnekin sinne kärjen tuntumaan tai jopa kärkeen, saas nähdä.

Nyt oikeastaan kiinnostaa enää, miltä tämä kuulostaa livenä ilman kasibittisen Nintendon saundeja, ihan perinteisillä soittimilla soitettuna. Ei vaan näyttäisi hirveesti keikkailevan pohojosessa, joten tiedä sitten milloin nää soittaa 45:ssa, Park57:ssa tai jossain.

Seuraavaksi on kait käytävä ostamassa Au ja Auto Levykauppa Äxästä.

Löytyi vihdoin kunnollinen vinyylisoitin, niin tuli vähän Levykauppa Äxstä vinyylejä ostettua. Tuplaälppäreitä jokanen. 45 euroa tuli postikuluineen maksamaan. Loost Koossin levy ''ihan ok'', Asan ja Commonin levyt erinomaisia. Kansista en oikein tiedä mitä pitäis ajatella ;D

EDIT: Tuli ostettua lisää vinyylejä. Kiva harrastus näitä hamstrata. De La Soulin EP, Snoop Doggin maxisinkku ja joku random hip-hop kokoelma-EP tuli Funkiestista ostettua 10e yhteishintaan. Ja Lifesaverista Stepan MC älppärinä, vihdoin. Hyviä levykauppoja molemmat, suosittelen :)

Petollista, kun on aikaa tapettavana ja eksyy Levykauppa X:ään. Seuraavat ostin:


Eagles of Death Metal - Heart On


Yeah Yeah Yeahs - Fever to Tell

Fever to Tell on aivan klassikkokamaa, mutta Heart On ei ole vielä ehtiny vakuuttaa toisin kuin vanhemmat levyt.

Tässä kuukauden aikana on tullut hommattua tällaista:

Dream Theater - Chaos in Motion
Dream Theater - A Change of Seasons
Ayreon - Timeline (sis. juliste, 4 levyä ja muuta kivaa)

Joululahjaksi menee:

Ayreon - Universal Migrator (part 1 & 2)
Ayreon - The Human Equation
Symphony X - Paradise Lost

Niin.

Joululahjaksi sain ihan kivoja levyjä.





Sigur Rós - ( )

Ja



Dream Theater - Awake


Vasta jouluaattona ajattelin kuunella. Awake on vuoren varmasti rautaa, mutta ( ) vähän jännittää. Sen näkee sitten.

Itse kans vähän aikaa sitten hommasin Awaken ja olihan se kyllä aikamoista paskaa. Ei sitä laulua oikeasti pysty kuuntelemaan ja lyriikat on lievästi sanottuna noloja. No halpa oli.

Nämä ajattelin laittaa itelle joululahjaksi:








Tuo viimeinen on tietenkin Mr Bunglen toka levy. Vielä vuosia sitten oli mullekin liian huuruinen, mutta nyt menee vaikka näkkärin päällä. Tein Mr Bungle fanipaidankin tässä silkkipainokurssilla ja niiden kolmas levy on jotain niin hyvää, että tuskin mikään sitä ikinä ohittaa.

Aivan loistava levy. Kannattaa ehdottomasti hommata.

Minun kirjoissani ainakin Dream Theaterin toiseksi parhain levy. Innocence Faded ja Space-Dye Vest ovat ehdottomasti rautaa ja DT:n parhaimpia kipaleita ikin.

Kornit sanoitukset ja Labrien eeppistäkin eeppisempi äänihän ovat Dream Theaterin tavaramerkki. Herättää monia tunteita. Mutta ymmärrän ettei kaikkiin iske.

Scenes From A Memoryn parissa useamminkin itkenyt sanoo tähän vain kaks sanaa: Todellakin!

Ceebrolisticsin Ö ja No Shamen White of hope turning black tuli Äxästä tänään. Vinyylinä sai yhteishintaan 15 euroa.
Kirpputorilta ostin jonkun syntikkamunanvatkaus italo-disco kokoelman eurolla ja Rick Astleyn levyn 2 eurolla. Ja kaksi jotain jenkki-iskelmä kokoelmaa, 20 senttiä kipale. Nämäkin vahana. Saas nähdä menikö kaikissa rahat ihan hukkaan.

Parastahan Dream Theaterissa on jokaisen soittajan suvereenit skillit silloin kuin ne pysyvät järkevissä mittasuhteissa. Nykyisin touhu mennyt spedeilyn puolelle.

LaBriestä en ole koskaan pitänyt. Kaveri kuulostaa siltä kuin pallit olisivat isketty ruuvipenkkiin.

Parisin Guerilla Funkin (LP) sain semihalpaan 3,5 punnan hintaan huudettua ebaysta. Postikulujakaan ei tullut kuin se 3,5 puntaa joten eipä paljoa hintaa kerry.

Jontin & Shakan Kolmatta linjaa tuli tänään postissa. Vinyylisingle.

Eilen tuli ostettua viimeinkin Agnostic Front-Warriors levy. Mukana tuli DVD jossa on pari videota ja liveä. Levy on täydellistä NYHC:ta ja kaikki jotka vähänkään pitävät tästä genrestä niin eivät voi olla tykkäämättä. Levyllä oli hintaa 17e, kauppana kävi jälleen Levykauppa ÄX.

Green Carnation - Light Of Day, Day Of Darkness



Tänään lähti Äxästä mukaan. Kyseinen levyhän sisältää tasan yhden raidan, jonka pituus on about 60 minuuttia. Melkoinen teos siis kyseessä. Vielä en ole kuunnellut, paria ostopäätös-katkelmaa (http://www.youtube.com/watch?v=u6KgbSnCZfM) lukuunottamatta, sillä tämä vaatii ihan oman slottinsa agendassa. Odotettavissa todennäköisesti kärsivällisyyttä vaativaa, mutta varsin vahvaa matskua. Green Carnationia olen ennen tätä soittanut vain Quiet Offspring -levyn avulla, jonka on uudempaa tuotantoa ja varsin loistava kokonaisuus. Harmillista, että bändi hajosi aikoinaan melko pian QO:n jälkeen, sillä esimerkiksi livenäkin näitä poikia olisi käynyt kuuntelemassa ihan mielellään.

Mahdollisesti pari sanaa lisää kunhan levy on koettu.

Ostin levyjä, jahhas.



Rush - Moving Pictures.

Tom Sawyerin olin kuullut RB:ssä monta kertaa ja YYZ:n kerran ja tuota, päätin sitten ostaa tämän. Eipä ole ollut pettymys, ei todellakaan! Loistava levy, ehdottomasti, suosittelen. Aika pirteää musaa sinänsä, siksikin ihan mukavaa. :P



Dream Theater - Awake

Tuotah, mitä tästäkään vielä sanoisi. Kerran kuuntelin läpi muttei kyllä avautunut juuri ollenkaan. :D Eiköhän se siitä...



The Mars Volta - De-loused in the Comatorium

Tätä tuli kuunneltua jo kun oli kirjastosta lainassa... Aluksi oli ihan kummallista sekamelskaa, mutta avautui sitten vihdoin, ostin levyn ja täytyy sanoa että loistava levyhän tämä on. Okei, Bixler-Zavalan ääni saattaa kuulostaa vähän ininältä aluksi mutta loppuenlopuksi siitäkin alkaa pitämään. Tykkään ja suosittelen! Aika hämärää tavaraa tosiaan aluksi, mutta kyllä tämäkin avautuu jossain vaiheessa (ainakin minulle avautui!), toivon mukaan. :P

Hyviä ostoksia mielestäni, siis.

Kyllä se siitä, ekaa kertaa kun kuulin, niin ajattelin että paskin DT -levy ikinä, mutta nyt muutaman kuuntelukerran jälkeen ehkä yksi parhaista :) (vähän simppeliä tekstiä kun väsyttää..)

Awake on oikeasti ihan hyvä, menee ainakin minulla sinne DT:n kärkipäähän (Space-Dye Vest, 6.00, Innocence Faded ja Caught in Web ovat huippubiisejä). Images and Words on kuitenkin se paras DT:ltä, tuskin Dream Theaterilta tulee enää yhtä hienoa albumia. Systematic Chaoskin oli pieni pettymys, muttei sekään huono levy...

Danko Jones - Born A Lion

Tuli Kepin suosituksesta perehdyttyä, ja kuulosti toimivan. Ihan kaikista biiseistä en pikaisella koekuuntelulla ollut ihan varma, mutta jo Lovercall on melkolailla riittävä syy levyn poistoon. Perehdytään kun tulee.



Danko Jones - Never Too Loud

Tätä olen soittanut jo pitkään, mutta mp3:sena, joten pistin nyt samaan syssyyn oikeasti tulemaan. Mitä mainioin levy, jolla törkeä(n korni)t lyriikat ja rehti meininki vallitsevat joka raidalla. Mukana myös pari megahittiä, joista Forest For The Trees vie pokaalin. Näiden kahden avulla fiilistellään alkuvuoden keikkaa varten. Molemmat tilasin CDONista.



Soilwork - Sworn To A Great Divide

Ekalla kerralla petyin tähän levyyn kovasti, mikä ei ole ihme kun Stabbing The Draman jälkeen oli odotukset aika katossa. Pari instant-hittiä kyllä, mutta muuten jäi varsin ankea ensivaikutelma. Sittemmin useamman kuuntelun jälkeen pidän levystä jo melkoisesti. Ei mikään vuosisadan mestariteos, mutta pirun toimivaa metallia silti. CD+DVD lähti CDONista halvalla, joten sorruin ostamaan.



ICO - Melody in The Mist

Tilasin PSP:lleni kotelon Play-Asiasta, ja tuli iskettyä tämä samaan satsiin. Katsotaas toimivatko lempeät saundit myös ilman peliä.


Kaikki levyt siinä kympin paikkeilla. Vielä olisi melko monta levyä mielen päällä, joihin voisi joulurahoja polttaa, mutta nyt on kyllä harkittava hetki, ettei lähde lapasesta. :)

Ainakin se ending -musiikki on loistava. Lempipelini soundtrackin valitsit, pitäisi jostain varmaan minunkin hommata tuo. :)

45 Degree Woman - How To Handle The Pain

Juuri eräs päivä tuossa kerkesin harmittelemaan, ettei tätä enää oikein saa mistään, ja samoin tein sattui Stockmannin alelaarista pilkkahintaan käteen. Kyseessä on kotimaista melodista, mutta silti munakasta metallia, jossa on mukana kevyitä electroelementtejä. Varsin mainio levy. Pitänee tsekata myös poppoon uusin, jonka julkaisu taitaa olla ihan lähipäivinä.

Ostelin viimeeksi syyskuussa isomman läjän levyjä, jonka jälkeen päätin rajoittaa tahtia vähintään jouluun asti. Aika hyvinhän tuossa päätöksessä pysyin, enkä ostanut kuin pari vastustamatonta levyä. Vähemmän yllättäen itsehillintä ei enää joulun jälkeen kestänyt, varsinkaan, kun joululahjaksi tuli sen verran mukavasti rahaa. Nyt olenkin parin viikon aikana tilannut seuraavat kiekot:

Darkthrone - Transilvanian Hunger
Devin Townsend - Ziltoid the Omniscient
Entombed - Upirising
Gamma Ray - Skeletons in the Closet
Opeth - Damnation
Opeth - Deliverance
Megadeth - Rust in Piece
Megadeth - Piece Sells... But Who's Buying?
Primordial - To the Nameless Dead
Strapping Young Lad - Alien
Strapping Young Lad - City
Watain - Sworn to the Dark

Kummempia kommentteja en jaksa ruveta rustailemaan levyjen määrän takia. Yhteishinta on jossain 85 euroa hujakoilla.

Saa tosin nähdä sorrunko ostamaan vielä lisää, sillä ilmeisesti piakkoin on alkamassa taas levyalet (muualla joku sanoi, että Anttiloissa alkaa ainakin huomenna). Näinköhän kyse taas tästä (http://www.levyale.fi/)? Tuolla olevista levyistä löytyy kyllä taas muutama oikein mielenkiintoinen...:/

Tuli ostettu Maidenia tässä:

-Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son (2e)
-Iron Maiden - Dance of Death (11,95)
-Iron Maiden - A Matter of Life & Death (11,95)

Jokainen levy on ihan helvetin loistava! Sain tuon Seventh Sonin noin halvalla isoveljeltä. Kaksi muuta ostin Anttilasta.

Mähän kävin sitten piipahtamassa Anttilassa eilen pikaisesti, ja jo sillä kymmenen minuutin pikaselailulla mukaan tarttuivat Von Hertzen Brorthers - Love Remains The Same(ei vakuuta ihan täysillä vielä, mutta annetaan aikaa) sekä Brother Firetribe - Heart Full Of Fire. Von Hertzen ei ollut kuin vajaan 8 euroa, ja Velipoika taas kaksitoista. Saa nähdä uskaltautuuko tuonne enää uudestaan, ettei lähde lapasesta... ;)

Minäkin kävin heti seuraavana päivänä viestin kirjoittamisesta valikoimat tsekkaamassa, mutta aika typertyneeksi tuo osittain jätti. 11.90 kun ei mielestäni oikein alehinnaksi voi kutsua. Tuo on nimittäin pitkälti se ehdoton maksimihinta mitä olen valmis ei niin tärkeistä levyistä maksamaan. Viimeaikaisten levyostosten jälkeen rima on vielä huomattavasti korkeampi, joten siksi Firetribenkin levy jäi hyllyyn, vaikka muuten kiinnostaisikin (tällä hetkellä kaverilta lainassa ja eilisen perusteella hyvin toimii livenäkin).

Korkeiden hintojen takia kiinnostavimmiksi paketeiksi osoittautuivatkin nuo 2 for one box -paketit, jotka kustantavat 15 euroa. Aluksi luulin niiden olevan yhdistelmälevyjä rumilla kansilla, mutta lopulta niissä näyttikin olevan vain erityinen pahvi originaalien ympärillä. Ongelmaksi noissa muodostuikin valikoima, sillä ainakin torstaina Jyväskylän Anttilasta löytyi vain Turisasta (kaikki levytykset löytyvät jo hyllystä) ja Poisonblackia (eipä erityisemmin kiinnosta). Sentenced nyt ainakin kiinnostaisi.

Noh, pitää vielä ensi viikolla käydä katsomassa, josko tuolta Saran Veden Äärellä, joka Myspacen biisien perusteelta kuulostaa hyvältä, kohtuullisella hinnalla löytyisi.

Jos haluaapi tietää, mitä periaatteessa voisi löytyä levyalesta (muttei juuri sopivasti niistä kaupoista, joissa itse vierailee), niin kannattaa suunnata tuonne

http://www.levyale.fi/

Saattaa löytyä joitain helmiä, joita ei ole tarjolla Anttilassa.

Itelle ainakin pisti silmään Astrid Swanin levy (Provinssirockissa kuulosti muistaakseni ihan hyvältä), Björkin Volta, lisää Nick Cavea ja pahoja siemeniä, Hivesin B&W albumi, akustista Jethro Tullia, Kings of Leonia, Alanis Morissetten Jagged Little Pill, Radioheadia, REMiä ja Wilcon Sky Blue Sky. Porcupine Treetäkin olis yks levy, vois testata sillä pidänkö siitä enemmänkin kuin vain musavideoihin valituista "hiteistä".

Niin, ja olihan siellä JONAS BROTHERS!  :o


Ei siinä, jos hinnat on suurin piirtein siinä 10 eurossa, niin kyllähän tuonne sais taas toistasataa euroa tuhlattua. Onneksi ei ole rahaa, niin harmittaa vain se, ettei saa yhtäkään noista eikä se, että pitää jättää joitain hyviä levyjä kaupan hyllylle. Ei joudu tuskailemaan sen kanssa, mitä ottaa mukaansa ja mitä jättää hyllyyn.

Stoner rockia, stoner rockia. Siinä minun viime aikojen musiikkikattaukseni. Miten olenkaan vasta nyt kunnolla löytänyt tämän hienoista hienoimman genren?



Ensinnäkin, piti tässä huumassa tukea paikallista, turkulaista bändiä. Suomen stonerskene on vieläpä niin olematon, että pitää osoittaa arvostusta niille, jotka tätä aavikkomusaa kylmässä pohjolassa vääntävät. Mangoon Neolithic ei ehkä ole ihan tyypillisintä stoneria industrial-elementteineen, mutta hyviä riffejä löytyy ja kitarat ovat alavireisiä, kuten asiaan kuuluu. Hyvä levy, mutta en nyt tällä hetkellä osaa tätä levyä arvostaa aivan älyttömästi, sillä tein sen virheen, että ostin...



... Brant Bjorkin Jalamantan samalla reissulla. Sanotaanko näin alkajaisiksi, että tiedän jo nyt, että tämä levy tulee olemaan yksi niistä timanteista levyhyllyssäni, joita pidän virheettöminä. Muhkean syvät bassottelut siivittävät kekseliäitä ja paikoin hapokkaita riffejä eteenpäin kuin hiili höyryveturia autiomaassa. Levyn alkusoiton, Lazy Bonesin, jälkeinen Automatic Fantastic pakottaa mielen Dodge Challengerin rattiin ja sen jälkeen ajatukset lepäävätkin aavikkomaisemissa lasettelussa. Levyllä suurin piirtein joka toinen kappale on hieman rauhallisempi instrumentaali, ja näiden aikana olo on suorastaan höyhenenkepeä sängyllä röllötellessä. Kohta kuitenkin muikeat riffit alkaavat taas rokkaamaan ja fiilis nousee kattoon. Todellinen mielialalevy.

Niin vähän rahaa ja niin paljon tutustumisen arvoisia bändejä: Fu Manchu, Orange Goblin, Clutch, Kyuss jne...

Kannattaa Turilas tutustua Brant Bjork And The Brossin Somera Sóliin jos letkeät stonertripit nappaavat. Palm Desertin boogiemanin mestariteos.



Ruotsalainen Spiritual Beggars kannattaa myös painaa mieleen.  ;)

Kaveri onkin pari biisiä laittanut mulle tolta Somera Sólilta ja oikein mainiolta kuullostaa. Heh, ja edellisen viestin listassa unohtui mainita myös sellaiset tutustumissuunnitelmissani olevat bändit kuin Super Heavy Goat Ass ja Alabama Thunderpussy. 8) Täytyypä tuo Spiritual Beggarskin painaa mieleen.

Anttilasta 22 euroo. Kaikki Pellen biisit vuosilta 1978-1980, 95 biisiä.
Hetki piti miettiä ostamista, mutta ratkesin.

Pitkästä aikaa tuli taas käytyä Äxässä ja mukaan tarttui seuraavat levyt:


Animal Collective - Merriweather Post Pavillion


Mastodon - Blood Mountain
Marraskuussa vetivät niin hyvin Unholy Alliance -keikalla että oli pakko tutustua bändiin myös levyn muodossa kun tarttui levyalehyllystä silmään.


Brant Bjork and the Bros - Somera Sol
Doinkin ja Turilaan hehkutuksen ansiosta päätin ostaa tämän. Harmittavasti muita levyjä ei löytynyt.

Helvetti, mitä pörinää! Stoneriin tutustuminen jatkui ruotsalaisvoimin, kun ostin Truckfightersin Gravity X -albumin. Uskomattoman hienoja riffejä sopivasti täydennettynä kirkkaammilla, paikoin jopa videopelimäisillä kitaramelodioilla. Soundeissa on munaa niin paljon, että pornotähtienkin kalut säikähtävät ja menevät katkarapurullalle. Kirkkainta kärkeä levyllä edustavat aloitusbiisi Desert Cruiser, Gargarismo, Superfunk ja Manhattan Project. Loputkin kappaleet saavat kyllä pään nyökkymään ja suun muikeaksi.

Perhana, kun Äxässä on tuo tilin kannalta paskamainen viidestä levystä -20% -kampanja päällä. Voi olla, että se pitää vielä tässä hyödyntää ja turvautua hernekeittokuuriin loppukuuksi. On nimittäin niin monta hyvää levyä mielessä.

Yksi parhaista metallilevyistä ikinä! Mastodonin uusi Crack the Sky ilmestyy maaliskuun lopussa ja odotukset ovat aivan järkyttävät. Ensimmäinen sinkkulohkaisu Divinations oli jotain aivan uskomatonta. Jos Blood Mountain kannattaa hommata myös Leviathan. Hieman rosoisempi soundi, mutta toimii!

Hyödynsin sitten sen Äxän viiden levyn tarjouksen.


Sólstafir - Köld

Islantilaiset osaavat tällaisen himmeän ja hämärän musiikin säveltämisen ihailtavalla tavalla. Jokseenkin bläkmetallihtavaa musiikkia, mutta ei kuitenkaan, sillä paikoin mennään vähän pop-sfääreihin ja toisaalta liikutaan hyvässä rokkiryskeessä tai masentavassa doomissa, välillä goottimeiningissä, sitten vähän folk-elementtiä jne... Saatanan hyvä levy, johon pitää todellakin keskittyä, että siitä saa kaiken irti. Angstia kyllä piisaa ihan kappaleiden aiheista laulajan ääneen ja yleiseen tunnelmaan, mutta saa sitä välillä ollakin. World Void of Souls -biisi on musiikin, sanoitusten ja tunnelman puolesta täyttä Silent Hilliä.


Looptroop Rockers - Good Things

Se vähä, mitä olin levyä kuullut, pelotti kyllä perkeleesti, mutta tää onkin loistava levy. Hieman on meininki muuttunut ja levyllä tulee paikoin sellaisia muistumia vanhasta Looptroopista, että toivoisi tämänkin levyn olevan samanlaista. Ei se tyyli kuitenkaan hirveästi ole muuttunut, mutta erotettavasti kuitenkin. Kaksi biisiä, Naïve ja Al Mazika, ovat sellaisia, että pitää skipata yli, sillä ei nappaa ollenkaan. Muuten levy on rautainen alusta loppuun, ja huippukappaleiksi nousevat ehkä Marinate, Ginger & Lemon ja Puzzle. Cover-versio Living on a Prayeristä on mahtava!


Fu Manchu - California Crossing

Sitten sitä stoneria taas. Tämä on täydellinen bilelevy, sillä meno on koko albumin ajan reipasotteista ja positiivista rokkia, joka nostattaa fiiliksen väkisinkin kattoon. Kaikkein parhaiten siinä onnistuu ehkä Squash That Fly, mutta muutkin kappaleet ovat erinomaisia. Brant Bjork on näköjään tällä levyllä rumpukapuloissa. Aikaisemmin en ollut oikein tykännyt Fu Manchun laulajan, Scott Hillin, lauluäänestä, mutta siihen on vähitellen tottunut ja bändi alkaakin olla yksi suosikeistani.


Fu Manchu - We Must Obey

Hienoinen pettymys loistavan California Crossingin jälkeen. Kappaleet ovat järjestään jotenkin synkempiä eivätkä niin mieleenpainuvia ja se pirteä meininki uupuu levyltä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta lähes tyystin. Tottakai tämäkin on taattua riffitykitystä, mutta ei pärjää tuolle edellämainitulle. Paras biisi: Hung out to Dry.


Causa Sui - Free Ride

Tämä tanskalaisbändi olikin sitten oikein positiivinen yllätys. Pitkiä, letkeitä ja hendrixmäisellä otteella soitettuja stoner / acid rock -biisejä. Laulajan persoonallisesta äänestäkin tykkään. Mahtavaa rentoutumis- ja fiilistelymusiikkia.

Tää on tämmöstä lavatanssit-räppiä. Hyvää sämpläystä ja arkisia lyriikoita. 10 euroa X:stä vinyylinä.

Prkl kun olisi rahaa niin voisi hyödyntää tota X:än viiden levyn tarjousta.  :(

Eipä tästäkään pitäne sinun enää huolehtia - kampanja meni toissapäivänä umpeen, ikävä kyllä.

Iron Maiden - Fear of the Dark

Kunnon ganstailua PELOTTAVISSA huudeissa. Hyviä kipaleita löytyy nimikkobiisin lisäksi Be Quick or Be Dead, Afraid to Shoot Strangers ja aliarvostettu mutta hieno, hieno Judas Be My Guide. Ei todellakaan Meidenin parhaimpia, mutta ihan hyvää settiä.

Huomenna kilahtaa postilaatikkoon ganstauden parhautta nimittäin:
-Iron Maiden - Iron Maiden
-Iron Maiden - Killers
-Iron Maiden - Piece of Mind
-Iron Maiden - Powerslave

Huoh, kaikkihan tietää sen että Remissionia, Lifesbloodia ja Leviathania ei ole voittanutta. Mastodonin ensimmäiset levyt ovat nerokkaita ja yhtiä maailman parhaita. Nykyinen proge meininki ei ainakaan itseeni iske niin hyvin. Sludgessa olisivat pysyneet niin kaikki olisi vielä hyvin.
Itse antaisin Blood Mountainille maksimissaan kasin ja muille menisi kymppi.
Pelottavaa kun Mastodon nyt kiertää Metallican kanssa niin tulee miljoonia faneja jotka kuuntelevat vain uutta kamaa. Thats lame I say.

Danko Jones - Never Too Loud Citymarketista 10 eurolla

En ostanut, koska kyseinen levy löytyy jo hyllystä. Tätä on hehkutettua aiemminki. Mastodonin Blood Mountain 3.99e Anttilasta. Osta tai kuole  >:(

Katoiks viime sivun viimesen viestin?-_- Ja toi tarjous on ollut ainakin 7 kuukautta jo.

Joo mutta viime ostoksia. Tämä ei sinäänsä ole levyostos mutta ihan sama. Ostin siis Coheed and Cambrian Live at the Starland Ballroom DVD:n sekä mukaan lähti The Darknessin sinkku 1 eurolla. DVD on täytä rautaa kuten koko yhtye.

Kotisivujen mukaan tulossa muuten Ruisrockiin tänä vuonna vaikka Rr:n sivuilla sitä ei sanotakaan vielä.

Ai Co&Ca? Jos asia on näin niin Ruisrockin liput löhtevät tulemään tänne heti. Muutenkin Ruisrockis on ehkäpä parhaat esiintyjät tähän mennessä. Pelkästään Neurosiksen ja Slipknotin takia voisi mennä. Mutta jos Co&Ca tulee.... Vitun mahtavaa. Mm. Paras bändi koskaan hehe.

Edit. NIINPÄ ONKIN! Siis tuo Slipknot kiertue kai tulee kokonaisuudessaan tuonne! Mahtavaa! Pitää vain odottaa virallista varmistusta ja sitten ostan lipun! Oi tätä ilo uutista. Kiitos tästä 720

Elikkä seedeeonista tuli taas tilailtua hienoa paskaa! Iron Maidenin levyjä keräilen ja nyt mulla on 11/14.

Tämä levy nosti aikoinaan 82-vuonna Iron Maidenin korkealle ja samalla DickInSon tekee debyyttinsä ja prööt. Kolmas levy siis kyseessä.
Ne ylikulutetuimmat biisithän tältä levyltä löytyykin. Number of the Beastiä ja Run to the Hillsiä ei ole jätetty kertaakaan pois biisilistasta keikoilla ja ne on ylläripylläri juuri ne ylikulutetuimmat. Kaikki penskat kuuntelee kerran Run to the Hillsin ja ostaa Iron Maiden paidan ja on hevareita, jou. Niin ja levyn paras biisi on viimoinen kipale, Hallowed Be Thy Name. Eeppistä paskaa, vitun hienoja, siis aivan helvetin fantastisia riffejä joita ei voi muuta kun ihailla. Sanoitus on aivan omaa luokkaansa ja hatunnostot Harrisille, joka on tehnyt melkein kaikki Maidenin eeppiset biisit. Hieno, hieno mies. (Äh, taas meni ihan aiheen ohi... ihan sama)


Tällä albumilla siis mahtava Bruce DickInSon palaa kuvioihin ja pyyhkäisee (IMO) paskan Blaze Bayleyn, joka lauloi kahdella levyllä, helvettiin. Tämä levy siis nosti Maidenin taas takaisin korkealle. Hienoja biisejä paljon ja ykköseksi voisin nostaa Dream of Mirrorsin, vaikka se Wickerman onkin niin IHQ! Joo ja tää tuli vuonna 2000.

Hihhihhii, enään 3 Maidenin levyä, jippii. Sattuu olemaan juuri ne paskimmat levyt. Blaze Bayleyn TÄHDITTÄMÄT X Favtor ja Virtual XI ja niiden lisäksi No Prayer For Dying.

Ei Blaze Bailey ole paskin. Esimerkiksi Man on the Edge lienee kolmen parhaimman Maiden-biisin joukossa. Oikeastaan itseä sytyttää tämä Blazen aikainen synkempi Maiden kuin Dickinsonin Maiden, jota ei vaan jaksa. Tuntuu, että ovat tehneet samaa biisiä jo yli 20 vuotta.

- Laukkakomppi
- Pallit ruuvipenkissä -ilmiö
- Sankariharmoniat

Olet oikeassa.

Mitä sitä voittokaavaa muuttaamaan. Tosin uusimmalla levyllä oli taas mukavasti uudenlaistakin kamaa mukana. Silti tuntuu että yleisesti porukka alkaa whineämään eniten kun Maiden tekee jotain epä-maidenmaisia biisejä. Itselleni ne erilaisemmat biisit iskevät siinä missä vanhatkin. Bändillä on oma perussoundinsa, joka tekee maidenista maidenin ja jonka puitteissa on silti liikkumavaraa.

Lähti tässä viime perjantaina muuten vihdoin Ayreon - Into the Electric Castle tulemaan CDON.comista. Vaikka olenkin ajatellut alustavasti lopettaa levyjen ostelemisen (joulu- ja syntymäpäivälahjaksi levyjä siis jatkossa), niin minun on silti vielä aivan pakko hankkia koko Ayreonin tuotanto loppuun (+ Star One). Ayreonilta ei siis puutu enää kuin jotain parisen levyä, mukava juttu sinänsä.

Ostin juu pari levyä, tällä kertaa artisteilta joita en ollut kuullut juur ollenkaan.



Kouvolalaisen rocktrion The Soulsin esikoinen, joka kuulosti MySpacen perusteella varsin mainiolta ja arvostelutkin lupaavat hyvää. Tämän lisäksi Souls ilmeisesti toimii itselleni tuntemattoman (mutta myös kehutun) Danko Jonesin lämppärinä Kulttuuritalon konsertissa.



Zen Cafén laulajan eka sooloalbumi totta tosiaan. Katsoo nyt mitä sisällään pitää, en oikein tiedä mitä odottaa mutta suomimusa uppoaa usein aika hyvin ja jos se on hyvin tehtyä niin mikäs siinä.

HUH HUH.

Fresh like damn.

Toi on kyl aika mageeta.


Ite ostin...



76:14

Vois kait täälläkin päivitellä ostoksia. Viimeksi tuli ostettua EyeHateGod - Take as needed for pain joka on perkeleen mahtava lätty. Kunnon sludgea hyvillä sanoituksilla. Vielä puuttuis yks levy näiltä herroilta.

Aijemmin ostin myös Reverend Bizarren - Death Is Glory... Now joka ON vuoden 2009 paras levy jollei mitään kummallista super-yber-julkaisua tule. Ohan tietenkin monilla hyvillä yhtyeillä tulossa uusi levy tänä vuona mutta Bizarren viimeistä on vaikea ylittää. Kyseessä siis Suomen doom-lahja maailmalle joka rutistaa kaikki muut mahtavuudellaan. Parasta doomia sitten Sabbathin.

Kotkan Peli&Kirjakellarissa dvd:t 2€, kirjat -50% ja cd-levyt -50%. Kaikki on tainnut viedä jo hyvät levyt (Perkeleen Iva vei Black Sabbathin Paranoidin), mutta tarttui silti pari mukaan:

Pet Shop Boys - Very 2,5 €
Run-D.M.C. - Raising Hell 2,5 €

Meinasin ostaa Fatboy Slimin levynkin, mutta siinä oli kannet paskana ja en jaksaisi alkaa vaihtelemaan.

Suht kova ghettohouse pläjäys. Kovimmat bängerit Top Billinin In The Ass sekä Tittsworthin Thunderstruck remix.

Hieno genre.




Varmaan kovin dubstep-single mitä on julkaistu. Jokerin digidesign on sitä varmaa laatua kuten aina, ja 2000f & Kamata vie genreä ihan uusiin sfääreihin. Kunnon bassoilla kun pistää soimaan niin aijai.

http://www.youtube.com/watch?v=P_ffPVq4aUU


20e tais postikuluineen maksaa, Junosta. Dubstep kyllä vähän kallis genre ostaa kun levyt on 5-8e ja julkaisuformaatti lähes poikkeuksetta kahden biisin maksi. Kai sitä pitää digiin kohta siirtyä saatana. : <

Steven Wilsonin Insurgentes tuli hommattua Keltaisesta jäänsärkijästä.

Kyseessä siis mm. Porcupine Treen mastermindin soololevykokeilu, joka on mielestäni aika hyvinkin onnistunut. Levy yhdistää kaikkea, mitä Wilson on ikinä kokeillut rauhallisista pianonpimputuksista drone -ambientiin. Biisit on kivan yksinkertaisia ja tunnelmallisia ja niitä on juuri sopiva määrä.

Suosittelen Wilsonin tuotannosta digaaville ja mikse myös muuten minimalistisesta kokeilumusiikista pitäville heeboille.

Uusi Amorphiksen levy Skyforger tuli ostettua. Ilmeisesti kaikissa digipak painoksissa on jonkinlainen virhe. Kahdessa biisissä äänen taso laskee. My Sun kappaleessa hyvin lyhyt, mutta Skyforger kappaleessa taso laskee pidemmäksi aikaa. Toivottavasti jotain korjausta
tähän saadaan.

Muuten levy on todella hyvä. Paras levy Joutsenen kanssa.

Kyseinen lätty piti minunkin käydä ostamassa, mutten laiskuuttani saanut sitä tällä kertaa onneksi aikaan. Pitää odotella pari päivää, josko tuosta jotain virallista tietoa tulisi. Vähän tämä kyllä harmittaa, kun useamman kuukauden levyä kumminkin odotellut. Myspacen ennakkokuuntelumahdollisuuteenkaan en "sortunut", vaan halusin säästää ensikuuntelun siihen, että albumi olisi ihan fyysisessä muodossa hyppysissä.

Luulin jo että omassa kappaleessani oli vain jotain ongelmaa ja suunnittelinkin levyn vaihtamista. Ikävä juttu tämmöinen painovirhe. Toivottavasti saavat korjatun painoksen pian ilmoille.

Muuten levy rokkaa. Ehkä vähän kevyempää Amorphisiä tällä kertaa. Sky Is Mine on ihan tajuttoman kova biisi.

Normiversion kanssa on kaikki kunnossa. En tiedä pitäisikö käydä vaihtamassa siihen tuo digipak jos onnistuu. Tai sit odottaa jotain virallista lausuntoa asiasta.

Kuuntelin vasta nyt, ja toimii ihan perkeleen hyvin. Eritoten startti lähettelee ihan huimia viboja tuonne selkärankaan. Keskivaiheilla meni vähän himmailuksi noiden vokaalien kanssa.

Housen - ja toista kautta taas kunnon popping-funkin tyyliin Zapp & Rogers - myötä on konemusa ja electro alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Näköjään dubstep nappaa kans, vois perehtyä.

Kantsii perehtyä. Itseäni kiehtoo ne hemmetin likaiset ja synkät bassot eniten, erittäin energistä musiikkia mielestäni. On tosin näitä enemmän popahtaviakin artisteja/biisejä jotka toimii kuin häkä. Sekä myös ihan oikeaan dubiin pohjaava dubstep toimii. Muutamia artisteja joita itse fiilistellyt aika paljon:

-Joker
-Rusko
-Skream
-16 Bit
-Nero
-Boxcutter
-Burial

Jokerilta ei ole tullut yhtään huonoa biisiä, mieletön kaveri. Ruskolla meininki on nykyisin ehkä vähän liiankin poppia, erittäin kova jokatapauksessa. Skream julkaisee joka vuosi niiiin vitusti sitä materiaalia ettei millään pysy mukana, laatukin heittelee mielestäni. Yksi tunnetuimpia ja suosituimpia dubstep artisteja jokatapauksessa. 16 Bitiltä on tullut melko vähän julkaisuja, mutta olen tykännyt älyttömästi (esim biisi Chainsaw calligraphy). Boxcutter ja Nero on teknisesti hemmetin kovia. Burial on aivan kingi omassa hommassaan, mielettömiä äänimaailmoja, enemmän ehkä ns fiilistelymusiikkia.

^Jokaista artistia löytyy ihan youtubestakin, sen verran tunnettuja kuitenkin.
Suomessakin osataan, Tes La Rok, Clouds ja 501 kovia suomalaisia.


Joker - Snake Eater
http://www.youtube.com/watch?v=REFVWEkbdHE

^Snake eaterin tunnarista remix, kova!

Edit: No pistetään ny suatana muitakin hyviä biisejä

Rusko - Cockney Thug   (07 vuoden kovimpia.)
http://www.youtube.com/watch?v=dWQukgO1X6c  

Distance - Night Vision remix  (Diiiirty.)
http://www.youtube.com/watch?v=mxLv4cQn2ro

16Bit - Chainsaw Calligraphy
http://www.youtube.com/watch?v=ofS1S_JDLLc

Cotti & Cluekid - Sensidub (kova reggaesämple)
http://www.youtube.com/watch?v=FmCfV4ytD60&feature=channel_page

Rusko - Pro nails remix
http://www.youtube.com/watch?v=SUFbOh3Vzjo

Nyt saa sitten ladattua ilmaiseksi korjattuja versioita My Sun ja Skyforger kappaleista. Linkki: http://nuclearblast.de:8080/amorphis-cv/

Digipakista julkaistaan myös korjattu versio ja viallisen levyn saa vaihtaa siihen. Itselle tosin varmaan riittää nämä ladattavat kappaleet, kun aika pitkälti mp3 -muodossa musiikkia kuuntelen. Jos vaihdon voi tehdä suoraan kaupassa, niin sitten varmaan käyn vaihtamassa, mutta jos vaatii jotain Saksaan postittelua ja muuta säätöä niin saa olla.

Jännästi noita korjattuja kappaleita kuunnellessa sitä on oppinut odottamaan niitä hiljaisia hetkiä.

50 senttiä paikallisesta osto-myynnistä. Levyjen metsästys on kyllä ihan leppoisaa puuhaa, voi vain arvailla miten tämäkin sinne iskelmien sekaan on aikoinaan päätynyt  :???:

Tänään tuli postilootaan taas vähän harvinaisempaa materiaalia:



SuperHeavyGoatAss - 60,000 Years

Erittäin hieno stonerbändi Texasista. Kaksi kitaraa mahdollistaa melkoisen monimutkaista riffi-iloittelua ja sitä tosiaan piisaa. Mukavissa southern rock -tunnelmissa mennään ja tämä onkin niitä levyjä, jotka laittavat pään väkisin nyökkymään musiikin mukana. Kyseenalaisesta nimestä huolimatta aivan erinomaisen rentoa ja hyväntuulista rokkia.



Toner Low - II

Sitten verrattain hämyisempää pärinää. Alankomaista ponnistava Toner Low soittaa stonerdoomia, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa erittäin hidastempoista, jyräävää ja minimalistista meininkiä. Välillä albumia kuunnellessa meinasi jopa vähän pelottaa, niin meditatiiviseksi ja transsihoureiseksi homma paikoin kävi. Pitää kuunnella levyä joskus rauhassa, pimeässä huoneessa, jolloin tämän levyn parissa saattaisi vaikka vahingossa loveen langetakin.

Tilasin levyt Allthatisheavy'stä (http://www.allthatisheavy.com) ja on kyllä pakko sanoa tässä ohessa pari sanaa tuosta putiikista. Aivan ykkösluokan palvelua! Ensinnäkin tilasin Toner Low'n ensimmäisen albumin, mutta sitä ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten ehdottivat pikaisesti, josko olisin halukas samaan hintaan ottamaan tuon II:n, vaikka se olisi normaalisti 5 dollaria kalliimpi. Levyt lähtivät sitten tulemaan Yhdysvalloista ja toimituksessa kesti vain viikko. Paketin avatessani huomasin -15% rajoittamattoman ajan alennuskupongin lisäksi toisenkin iloisen yllätyksen:



Yllärinä laittoivat vielä minulle tuntemattoman amerikkalaisbändin Snailin uunituoreen Blood-levyn mukaan kaupanpäällisiksi. Ja hyvältä kuulostaa tämäkin!

Jotenkin jäi tästäkin taas sellainen fiilis, että tuolla Atlantin toisella puolella asiakasta arvostetaan hieman eri tavalla kuin koti-Suomessa.

Vähän kenties offtopicina... Tämä toteutuu myös ihan kaupassa käydessäkin (Amerikassa siis). Henkilökunta heti kysyy mitä kuuluu ja mikäli tarvitsen apua ja auttavat jos tarvitsee ja jos ei niin kehottavat huikkaamaan jos jossainvaiheessa tulee avuntarve. Suomessa henkilökunta joko ei puhu mitään (ei mitään kontaktia kiitos) tai sitten tulee tyrkyttämään siihen viereen lähtemättä pois...

... Itse ostin tuolta ameriikasta levyjä kanssa aika urakalla.

The Crash - Pony Ride (advance version)

Ei mitään hajua mitä tuo advance tarkoittaa, kenties sitä että tämä oli se versio mitä arvostelijoille annettiin (Not for resale lukee levyssä :D)? Jokatapauksessa kaksi dollaria ei ole paha hinta (poistomyynti) ja vielä hyvää musaa. Suomalaistakin! :O

Blue Man Group - Audio

Totajoo. Blue Man Group oli semmonen... multimediashow Las Vegasissa ja tykkäsin musiikeista niin ostin levyn. Jos joskus satutte jossain näkemään niin menkää ihmeessä.

Closure in Moscow - First Temple

Mars Voltan tyylinen aussibändi, aikalailla heräteostos tämä levy - en ollut ikinä aikaisemmin kuullut bändistä mutta "for people who like: mars volta, dredg" -ilmoitus sai minut ostamaan levyn. Pienen kuuntelun perusteella saundit on ainakin kivat, en osaa itse levystä sanoa yhtään mitään vielä muuten.

Portishead - Third

Hmmm.... kuulin joltain paikalliselta kanavalta semmoisen biisin kuin "Jakatta - Feeling Blue" ja pidin siitä ja isä sitten sanoi, että jos tästä pidät niin voisit pitää Portishead-nimisestä bändistä. Ostin levyn. Kattoo nyt mitä pitää sisällään, hetken kuuntelinkin sitä jo paikan päällä autossa...

Mastodon - Crack the Skye

Tätä olinkin Spotifysta luukuttanut päivät pitkät niin piti nyt tukea itse artistiakin.

The Sound of Animals Fighting - The Ocean and the Sun

MySpace ja YouTube olivat olleet kovassa kulutuksessa tämän artistin suhteen niin ostin nyt levynkin. Circa Surviven (ei tuttu minulle, ehkä jollekin teistä?) sivuprojekti...

U2 - No Line in the Horizon

Virgin Megastoressa oli loppuunmyynti, kaikki alennuksella. Tämä oli 80 % alennuksessa - maksoi siis noin 4 dollaria. Ei paha.

Dredg - The Pariah, the Parrot, the Delusion

Dredgin uusin, oli jo seuraavana päivänä ilmestymisensä jälkeen alennuksessa. Ja myöhemmin hinta oli taas korkeampi. Miksi? En tiedä. Onneksi ostin kuitenkin alennuksessa. :)

Coldplay - Viva La Vida or Death and All His Friends; X & Y; A Rush of Blood to the Head; Parachutes

Coldplayn hittejä olen diggaillut mutten ollut aikaisemmin tutustunut ja neljä levyä 25 dollarilla oli sen verran kiva tarjous että ostin, jees.

Tuommoisia ostoksia, jeh. Ja uutta Mars Voltaa ja Dream Theateria pitäis ostaa...

Third on ehkä hiukkasen paha aloituslevy Portisheadiin, ja jos ei levy ihan kunnolla iske, niin kannattaa ottaa yksi kaikkien aikojen levyjä Dummy kuunteluun ja tehdä vasta sen jälkeen lopullinen päätös bändistä. Itsenimetty toinen levy on kategoriassa "ihan kiva" ja tunnelmallinen teos itsessään, mutta Dummy on kokonaisuutena paras kolmesta ja Third todella onnistunut fiilikseltään ja sisältää pari todella kovaa biisiä, kuten singlelohkaisu Machine Gun.

Eipä vissiin, pitkästä aikaa taas vähän levyostoksia.


Blake - Saturnus

Kumma etten ole tullut kuunnelleeksi tätä aiemmin. Biisi tai pari on silloin tällöin tullut radiossa vastaan, mutta jotenkin tarkempi kuuntelu on jäänyt. Nyt sattui onneksi pari kertaa lyhyen ajan sisään Radio Rockilta vastaan jäätävän hieno ralli, Spirit of Cane (http://www.youtube.com/watch?v=tf71KxkFlkQ), ja oli viimein pakko ottaa selvää. Mukava sekoitus rehellistä riffittelyä stoner-henkeen sekä raskaampaa metallista otetta. Tulee ajoittain kovasti mieleen 45 Degree Woman, jota kans diggailen paljon. Laitoinkin siis saman tien tilaukseen. CDONista vajaan 8 euroa.


Monsteriser - The Long Snap To Zero

Kun nyt kerran CDONissa asioin, eikä tämä maksanut tuota Blakea enempää, niin pistin kaveriksi. Ovat itse asiassa vähän samanhenkisiäkin, notta mikäs siinä. Biisistä Days Like These (http://www.youtube.com/watch?v=y3gSHVbVMZM) vaikka maistiaisia, jos jotakuta kiinnostaa. Monsteriserhan on vanha tuttu, mutta kyseinen levy puuttuu vielä omasta hyllystä, enkä ole kuunnellut sitä pitkään aikaan.

Kotimaisella rockiksella voittoon.

Madvillain - Madvillainy

Joo, oisko peräti toka englanninkielinen räplevy koskaan ja varmaan eka minkä olen uutena ostanut. Spotifystä luukuttanut jonkin verran, mutta etenkin biisien ollessa kummasti sen 1-4 minuuttia niin Spotify-kuuntelu ei ole mitään kovin railakasta. Joka tapauksessa aika mielenkiintosta judua, tyylikkäitä biittejä ja Doomin omalaatuinen räbäytys. Kelpaa! :)



Mew - Frengers

Joo, Mewiä. Spotifysta jälleen olin kuunnellut aikaisemmin ja piti sitä sitten levykin ostaa jotta voi perehtyä vähän paremmin ilman niitä mainoksia ja voipa sitten ottaa myös matkalle mukaan. :p Laatukamaa vissiin tämäkin.

Spotifyn mainokset onnistuu ohjaamaan mua ostamaan levyjä aika hyvin, tiedä sitten onko se niiden tarkoitus. :D

Ainii, viimeksi kun hävisin Hesassa, niin ostin pienen tauon jälkeen cd-levynkin. Nyt löytyy Stig Doggin Stigidilaatio aitonakin. Oujee! Aivotoiminnan amputaatio! Jeejee! Fraeon! Jee!

Onhan tuo kova levy, käy itsellänikin kuuntelussa vielä silloin tällöin ja Jonas Bjerren laulu soi vieläkin komeasti. Oman lajityyppinsä merkkipaaluja ainakin täällä Pohjoismaissa.

Omia ostoksia taas pitkästä aikaa:


Explosions In The Sky - The Earth Is Not A Cold Dead Place
Hemmetin kovaa kitaravetoista instrumentaalimusiikkia. Tehty yhteen putkeen kuuntelua varten.


Yeah Yeah Yeahs - Is Is
YYYs:n välimallin työ raa'an Fever To Tellin ja mielestäni ylituotetun Show Your Bonesin välistä. Viiden biisin rykäisy iskee kuitenkin täysillä jokaisen kappaleen kohdalla, ja on aika helposti paras EP minkä omistan tai olen koskaan kuunnellut läpi.

Explosions in the Skyta pitäisi itsekin ostaa, jonkinlaista post-rockin kärkikastia sekin vissiin on. Pitänee vaan jostain kuunnella sitä ennen ostamista. Bai tö wei, kep, musamakusi vaikuttaa aika hyvältä ja mennee monelta osalta yhteen Sputnikmusicin (http://sputnikmusic.com/) tarjonnan kanssa, joten kai olet tutustunut sivun tarjontaan? 2009 parhaat levyt -lista oli varsin mielenkiintoinen tuolla. Toki Sputnikmusicin käyttäjien kommentit uutisiin on ihan paskaa ja monesti tuolla näkee ehkä jonkinlaista lo-fi/garage/indie-ihannointia ihan vain sen indien vuoksi, mutta menkööt, kiinnostavimmat uutiset tuolla ainakin itselleni on ollut musasivustoista mitä tiedän. (Joskaan en kovin paljoa tiedä)

Hyviä levyjä olette ostelleet, ihmiset!

Tänään lähti Helsingistä mukaan vähän itsellenikin...





Gojira - From Mars to Sirius

Mukavaa Ranskanmaalaista karjuntarytinää, jossa ihokarvat nostattavat sanoitukset ja riffit.





Dream Theater - Six Degrees of Inner Turbulence

Aikaisemmin jo kuultu, mutta vasta nyt levyn hommasin. Yksi lempparini DT:n levyistä.





Björk - Medulla

Viides Björk -levyni. En ole vielä ehtinyt kuunnella, mutta laatua on varmana tämäkin.





Porcupine Tree - Up the Downstairs

Vanhempi Porcu iskee yhtä kovaa kuin uusikin, mutta vanhojen fiilis ja kokeellisuus on vain jotain mitä herra Wilson ei ole saanut enää uudempaan tuotantoon. Vaan enpä tiedä tarvitseekokaan.





AMM - Fine

Täysin imporvisoitua musiikkia soittava "legendraainen" Brittibändi.


Nyt kuuntelemaan.

Äh, Porcuun on pitänyt tutustua jo pitkään, mutta jotenkin ei koskaan saa aikaiseksi. Alkuviikosta kiire hellittää, joten etsin silloin käsiini levyjä kuunneltavaksi.

Noniin  8) pitää vain muistaa että Porcupine Treen musiikillinen tyyli on muttunut lähes joka kolmannen levyn jälkeen, vuosien saatossa psykedeelisestä kokeilumusiikista progressiiviseen rokkimetalliin. Kannattaa vaikka Wikipediasta (eng) vähän katsella discografiaa, tai sitten ei.

Näin olen kuullut. Aluksi kaivan varmaan huvin vuoksi yhdestä useampaan levyä ihan arvalla, ja tarpeen mukaan vilkuilen julkaisulistaa sitten jossain vaiheessa. Pidetään jännityksestä kiinni. ;)

Katselin nopeasti läpi ja kyllähän tuolta jotain mielenkiintoista löytyi. Jäi itse sivustonkin tarjonnasta samaa mieleen, mitä sinulla oli käyttäjien kommenteista. Noh, eipä ole sentään samanlaista vaahtoamista kuin Pitchforkissa joistain tietyistä bändeistä, kuten Animal Collectivesta. (Meriweather Post Pavilion EI ole hyvä levy, lopettakaa!)

Pitääkin laittaa tuo Vampire Weekendin uusi soimaan. Edellinen levy oli yllättävän hyvä, jos vain osaa filtteröidä pois erittäin teennäiset sanoitusaiheet.

Jatkaen pientä offaria vielä - tuo Animal Collective on kyllä ihan jäätävän yliarvostettu. Merriweather Post Pavillion on tyyliin joka ikisen "best of 2009"-listan päässä ja jos "Best of 00's"-listan päässä ei ole Kid A, on se samainen Eläinpossen levy. Pari biisiä olen kuullut ja enpä ole mitenkään erityisen vakuuttunut. Okei, kivat soundit ja kaikkea muttei se tässä vaiheessa vielä minään mullistuksena ole minulle auennut. Pitchfork on taasen sinänsä ihan mielenkiintoinen, vaikkakin vaikuttaa melko elitistiseltä. (Tai sitten vihaan vaan niiden Mars Volta -arvosanoja)

Pöh, olette vaan väärässä. Levy toimii nimenomaan kokonaisuutena loistavasti - jopa mulle, vaikka en juurikaan tuollaista electro/indietä kuuntelekaan. Jos nyt pitää pari biisiä nostaa esiin niin kuunnelkaa vaikka My Girls ja Brothersport, näistä varsinkin ensiksi mainittu toimii aivan mielettömän hyvin yksinäänkin ja on selvästi yksi vuoden parhaista yksittäisistä biiseistä.

Kep, jos Explosions in the Sky iskee niin suosittelen tutustumaan Godspeed You! Black Emperorin Lift Your Skinny Fists Like Antennas to Heaven -levyyn ja etenkin biiseihin Sleep ja Static. Post-rockin ehdoton merkkiteos.

Joo, ja jos haluaa vielä kyllästyttää itseään post-rockilla, niin jokainen itseään kunnioittava ihminen kuuntele tämän ehdottoman klassikon:

Mitäs...

Kanye West - The College Dropout

Joo, Kanye on kusipää. Joo, Kanyen uusi matsku on autotunepelleilyä. Mut eihän se muuta vanhan matskun laatua mikskään! Late Registration on aika jees albumi ja tämäkin vaikuttaa ihan hyvältä, tosin ei yhtä hyvältä. Noh, 3½ euron hinnalla on paha valittaa.

Mos Def - The Ecstatic

Oli kehuttu ja jotenkin tämmöisenä heräteostoksena napsahti mukaan. Noh, onneksi napsahti sillä Mos Defin lievästi etniset biitit sopivat aika hyvin jäbän riimittelyyn, tykkään.

Strong Arm Steady - In Search of Stoney Jackson

Jeba, eli Madlibin tekemiä eri sielukkaita biittejä Strong Arm Steadyn räppiin sovitettuna. SAS ei varsinaisesti ole mikään riimijumalien kerho, mutta runsas guestivalikoima hoitaa hommansa eikä SASinkaan riimeissä mitään valittamista varsinaisesti ole.

Dangerdoom - The Mouse and The Mask

Tätä ei ollut varastossa tilaushetkellä -> ei ole saapunut vielä -> en anna sen suurempaa arviota, mitä nyt Spotifysta olen kuunnellut niin on aika jees.
--
Ja sitten räpistä muille seuduille!
--
Bob Marley - A Legend: 50 Reggae Classics

Marleyn veikkosen kolmen levyn koksu tuli ostettua kun halvalla lähti. Yllätyksekseni tuossa oli vain yksi sama biisi (Satisfy my Soul) kuin jo valmiiksi kotitaloudessamme olevalla toisella Legend-koksulla. Kelpaa. :)

Sigur Rós - Agætis Byrjun

Rósin klassikkodebyytti, pakkohan tuo oli ostaa kun oli myös tarjouksessa. Maistuu!

Orphaned Land - Mabool

Israelilaista, suht itämaisvaikutteista progemetallia. Erittäin hyvän kuuloista! (Levy ei ole vielä saapunut - Spotify on avain.)

Kuuskymppiä nämä teki yhteensä; Play.com.

Siis, Kanyelta College Dropout on huomattavasti kovempi kuin Late Registration tai Graduation. Kuten debyyteillä yleensäkin on tapana. Yksi vuoden 2004 klassikkolevyistä (vai tuliko se jo 2003, ei voi muistaa.)

Ilahduttava löytö Jumbon Citymarketissa: Moppi ja Aivokurkiaisten toka levy neljällä eurolla. Pyllykenraali!

Radioheadin box set tuli ostettua. Setti sisältää siis 6 studiolevyä (kaikki paitsi In Rainbowsin) ja yhden livelevyn. Radiohead ei ole vielä koskaan avautunut minulle täysin (paitsi OK Computer) ja ajattelin että tässäpä tilaisuus - box setti nimittäin maksoi Keltaisessa Jäänsärkijässä vaivaiset 40 euroa (TARJOUS, eipä tullut netissäkään halvemmalla nähtyä!), joka 7:stä Radioheadin albumista ei kovin paljoa ole. Ja boksit on aina staileja, toki. Tähän mennessä olen kuunnellut Pablo Honeyn ja, öh, poikkeuksellisesti Spotifysta Thom Yorken soololevyä nimeltä The Eraser. Pablo Honey oli ihan jees alt. rockia, aika poikkeavaa Radioheadin myöhäisemmästä elektronisemmasta matkusta mutta ihan menevä. Eraser taasen on jotenkin kolahtanut tosi hyvin, pitänee tämäkin hankkia. :)

Loistava ostos! Radiohead on kyllä helposti meikäläisen lempibändi nykybändeistä. Innovatiivisempaa musaa saa hakea ja bändi tuntuu uusiutuvan mukavasti joka levyllä. Kannataa ehdottomasti se In Rainbowskin hommata, loistolätty sekin.

Huhujen mukaan olisi tänä vuonna uutta levyä tulossa, kovat on odotukset!

Fiilisten ja sen myötä myös musiikkimaun heitellessä välillä laidasta laitaan, ei levyjen ostaminen ole koskaan ollut mikään erityinen pakkomielle minulle. Silloin tällöin täytyy kuitenkin tehdä poikkeuksia, joista tällä kertaa yhden on saanut aikaan Sigur Rós.

Kaveri esitteli minulle kyseisen bändin lähemmäs vuosi sitten tohkeissaan, ja vaikkei tarjonta vielä tuolloin erityisen kummoiselta tuntunutkaan, palasin kuuntelemaan biisejä useaan otteeseen, jos esimerkiksi jotain menevämpää tavaraa ei kyseisenä hetkenä huvittanut kuunnella. Spotify-kutsun saatuani kasvoi Rósin kuuntelu kuitenkin merkittävästi. Suurehkon osan tarjonnasta oltua helposti ja nopeasti käsissä, menivät useat yöt tätä rauhaisaa ja erilaista musiikkia kuunnellessa. Samalla pikku hiljaa aloin huomata, että mitä enemmän päädyin biisejä kuuntelemaan, sitä enemmän ne alkoivat myös upota. Enää olikin vain ajan kysymys, milloin levyjä täytyi alkaa kanniskella kotiin asti.

Viimeisen kuukauden levyostokset näyttävätkin nyt seuraavalta:



Sigur Rós - Agætis Byrjun

Ostoskasan vanhin levy, joka ei Spotifyssa kerännyt minulta mitään järin suurta suosiota. Jo pelkkä Starálfurin (http://www.youtube.com/watch?v=rltDyTu8rV4) studioversion mukanaolo riitti kuitenkin loistavaksi syyksi poimia lätty mukaan, vaikka tokihan myös mukana olevat muutkin biisit ovat ehdottomasti hienoa kuunneltavaa. Itse asiassa levy olisi varmaankin arvokkaampi silmissäni, jos siitä ei löytyisi selkeäksi suosikikseni muuttunutta Starálfuria. Nyt kyseinen biisi vie nimittäin huomion muilta tuotoksilta.

Sigur Rós – Takk...

Mahdollisesta bändin paras levy tai ainakin parhaimpia ()-albumin kanssa (Vonia en ole kuullut). Starálfurin tasoista biisiä ei löydy, mutta muuten levy on varsin tasaisen laadukas alusta loppuun muutamalla varsin kovalla helmellä varustettuna (Hoppípolla, Sé Lest).

Sigur Rós – Hvarf-Heim

Eräänlainen levy-yhdistelmä, josta löytyy niin vanhoja tuttuja biisejä livenä, mutta myös muutamia aiemmin julkaisemattomia biisejä. Setti olikin poimittava jälkimmäisestä syystä mukaan, vaikka suurimmassa kulutuksessa onkin tosin - yllätys yllätys - ollut Starálfurin live-versio.

Jónsi – Go (Experience Edition)

Sigur Rósin levyjen tapaan kuuntelin Jónsinkin sooloalbumia silloin tällöin Spotifysta, mutten kuitenkaan ehtinyt lämmetä sille mitenkään erityisemmin. Jónsin tyyli oli kulttibändiin verrattuna yllättävän erilainen jo pelkästään runsaan englannin kielen käytön takia, mutta samalla Go on myös paljon ”menevämpi” ja ”hilpeämpi”, mikä vaati odotettua enemmän totuttelua. Näin ollen Go'ta voidaankin pitää heräteostoksena. Se ei ollut ehtinyt niinkään vakuuttaa minua, mutta kun kaupassa levy osui ensimmäisen kerran tähtäimeeni, ei pakotietä ollut – onneksi.

Sigurin tapaan Jónsi iskee aluksi vähän kerrallaan, mutta tuntuu paranevan joka kuuntelukerralla vielä viikkojenkin jälkeen. Kun levyn ilmeeseen pääsee sisälle, on Go mukavaa kuunneltavaa, josta saan lähes poikkeuksetta aina hyvän mielen, jollaista harvemmin muusiikkia kuunnellessa tulee vastaan. Toki mukaan mahtuu muutama tyyliltään tutumpikin kappale, jotka nekään eivät kuitenkaan tunnu laadullisesti yhtään heikommilta. Go on alusta loppuun todella tasapainoinen, enkä ole kyennyt löytämään siitä yhtään biisiä, joka nousisi esiin heikkona esityksenä. Koko setti putoaakin todella hyvin, eikä kyllästymisestä ole tietoakaan.

**********************

Kuten jotkut kuitenkin tietävät, on tämä kaikki vasta alkua. Olen ehdottomasti enemmän kuin mielelläni suunnittelut vielä jäljellä olevien Sigur Rós -albumien (Von, (), Með suð í eyrum við spilum endalaust) hommaamista, eikä levyjen ostaminen ylipäätänsä taida vielä jäädä tähänkään. Pian Disturbedilta pukkaisi nimittäin uutta albumia, joka sekin täytynee varmaan ostaa. Näin ollen tämä vuosi taitaakin olla minulle aika historiallinen, sillä näin paljoa en ole aiemmin levyjä ostellut.

Loistavaa! Itsellä on ollut myös tässä jonkin aikaa suunnitteilla, että hankkisin koko Sigur Rósin tuotannon, mutta en ole hirveästi askelia ole kyseisen projektin eteen ottanut. Antaa ajan tehdä tehtävänsä - jossain vaiheessa niitä tarjouksia tulee eteen kuitenkin. Tällä hetkellä omistan ( ):n, Agætis Byrjunin ja Jónsin Go-levyn (vaikkei projektiin sinänsä liitykään). Ylipäätänsä olisi aika makeeta jos omistaisi jonkun bändin koko diskografian. ( ) on mitä mahtavin albumi ja Untitled 1 on edelleen yksi mahtavimmista biiseistä koskaan. Agætikseltä lempibiisejä ovat mainitsemasi Staralfurin ohella Flugufrelsarinn - ne falsettilopetukset lauseisiin ovat mahtavat - ja Sigur Rósiksi yllättävän menevä (joskin melko hitaahkoksi muuttuva) Hjartað Hamast.

Muihin albumeihin en ole vielä niin hirveästi tutustunut, mutta oletan niiden olevan suhteellisen samaa laatua. :) Taisi muuten olla Pelaajalauta joka sai minut Sigur Rósia edes kuuntelemaan!

(http://kaaoszine.fi/wp-content/uploads/2012/08/Wintersun-Time-1.jpg)

Tuli ennakkotilattua ihan fyysinen kopio Levykauppa Äx:stä. Mukana tulee itse CD + DVD ja hintaa 21,90€ + postit. En edes muista, milloin olisin viimeksi ostanut fyysisen levyn koska niitä ei tule kuunneltua, mutta tämä on se poikkeus joka vahvistaa säännön.

Hyvin kevyesti ei voi sanoa että joku levy on paras ikinä mutta kaikesta musiikista mitä olen ikinä tähän päivään mennessä kuunnellut, alla oleva tulee varmasti kulkemaan mukanani elämäni loppuun saakka:


http://emancipator.bandcamp.com/album/safe-in-the-steep-cliffs

Löysin tämän levyn noin vuosi sitten, hetkenä jolloin elämässä oli kaikenlaista ikävää meneillään. En nyt muista tarkalleen miten päädyin tätä kuuntelemaan mutta löysin levystä siihen tilanteeseen sopivan henkireiän, joka onkin varmaan osasyy miksi se on tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen. Parsta mielestäni levyssä on se että vaikka jokainen raita on erilainen, levyn fiilis jatkuu samanlaisena alusta loppuun ja luo melkein saumattoman kokonaisuuden. Yleensä tuleekin kuunneltua levy alusta loppuun kun kerran aloitan.

Tuolta bandcampista löytyy myös Emancipatorin vanhempi levy Soon it will be cold enough joka on myös varsin hyvä tekele muttei mielestäni pääse lähellekään Safe in the steep cliffsin mahtavuutta. Sieltä löytyy myös artistin muita biisejä (pari ilmaistakin raitaa) ja yksi remix-levy, kaikki hyvää kamaa. Mutta jos jotain kuuntelette, aloittakaa tästä.

EDIT: Niin ja kun täällä kesällä hehkutettiin Sigur Rosia niin erityisesti tämä raita saattaa kiinnostaa: http://emancipator.bandcamp.com/track/shook-sigur-ros-x-mobb-deep

Nyt oli kyllä sen verran sydämellinen suositus, että pitää ehdottomasti laittaa kuunteluun kun on kunnolla aikaa perehtyä. Palataan asiaan. :)

Sain veljeltä vinyylisoittimen jo vähän aikaa sitten, mutta vasta nyt viimeviikkoina sain sen kaivettua kaapista ja laitettua soittokuntoon. Siispä on tullut hankittua muutama vinyylilevy kuunteluun. Iron Maidenilta Piece Of Mind ja Seventh Son Of A Seventh Son. Helloweeniltä Keeper Of The Seven Keys Part 1 ja 2. Ja vielä Guns n' Rosesilta Use Your Illusion 1 (2 löytyi jo hyllystä). Kirpparilta löytöinä Bon Jovin New Jersey sekä 7800 Fahrenheit.

Tarkoitus olisi aloittaa pienimuotoinen keräys ja ostella lähinnä 70-80 luvun rokkia ja heviä. Onko laudalla muita vinyyleiden kuuntelijoita? On siinä joku oma juttunsa asettaa levy soittimeen ja laittaa neula paikalleen.

Kauan on pitänyt oma vinyylisoitin hommata, mutta vielä ei ole oikein saanut tarpeeksi massia kerättyä hankkeeseen. Arvioin, että itselläni menisi ehkä joku 1500 e kunnollisiin Hi-fi setteihin, pieni sijoitus siis.

Joka tapauksessa omistan vielä aika vähän vinyylejä, niitä on tultu lähinnä kuunneltua kaverin luona. Onhan siinä oma viehätyksensä; Vinyylikotelot ovat hienoja ihan itsessään ja tekevät levyn kansitaiteelle parhaiten oikeutta. Neulan seuraaminen raitoja pitkin ja se pieni rätinä mikä siitä lähtee, sekä vinyylin kääntäminen tuovat omituista lisämaustetta kuunteluun. Äänenlaadullisestikin vinyyleissä on oma vibansa, ehkä vähän lämpimämpi ja paksumpi kuin digitaalisissa formaateissa.

Itse hommaile nykyään kaiken fyysisen musan viinyleinä. Siinä on joku psykologinen juttu, että levyn omistaminen tuntuu parhaimmalta juuri vinyylimuodossa. Onhan noissa myös parempi jälleenmyyntiarvo, joten ostos on helpompi perustella kuin vertaa vaikkapa CD-levyihin. Onhan vinyylissä etunsakin, levyn artworkit ovat paljon isompia ja yleensä niissä on mukana kaikenlaista sälää. Myös soundi on lämmin analogisuudesta johtuen.

Täällä Kalliossa on pilvin pimein kauppoja, joista löytyy hyvään hintaan klassikkolevyjä kohtalaiseen hintaan, niin uutena kuin käytettynäkin. On ihan leppoisaa käydä palkkapäivänä pyörimässä eri kaupoissa ja tutustua uuteen musaan. Suurin osa musadiggarifrendeistäni ostaa musan vinskana ja aina löytyy jotain uutta tsekkailtavaa.

Viimeaikoina on jäänyt vähän vähemmälle ostelut, lähinnä ostellut jotain kotimaisia punkkihommeleita ja seiskoja. Viimeisimmät hankinnat taisi olla Räjäyttäjien LP, Hopeajärven LP, Yo La Tengon Mr Tough 7' ja Atlas Soundin Logos. Tänään meinasi lähteä Rollareiden Some Girls kaupasta, mutta ei sitten raaskinutkaan.

Olen alkanut taas pitkästä aikaa kuuntelemaan hieman enemmän musiikkia, joka on heijastunut myös uusiin levyostoksiin.

Casualities of Cool - Casualities of Cool

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/0/05/Casualties_of_Cool.jpg)

Tästä levystä kirjoitinkin keikkatriidissä (https://www.pelaajalauta.fi/forum/popkeskustelu/keikkatriidi/msg80315/#msg80315), joten en tässä ala sinne kirjoittelemiani asioita toiselemaan. Pitkälti täysin normaalista kuuntelemastani musiikista poikkeavaa materiaalia, enkä varmasti tähänkään olisi tutustunut ilman Devinin nimeä. Mistäpä minä tällaisesta muuten olisin kuullutkaan. Sen sijaan joka ikinen Devininsä kuunnellut varmasti tunnistaisi kuka musiikin takana on, vaikkei taustoja entuudestaan tietäisikään.

Niin hyvä laulaja kuin Devin itse onkin, nousee Ché Aimee Dorval itseoikeutetusti levyn päätähdeksi. Häntä on kuultu Devinin tuotannossa aiemminkin Ki-levyllä mutta syystä tai toisesta ko. tuotos on jäänyt itselleni todella vähälle huomiolle, joten Ché tuli minulle käytännössä uutena tuttavuutena. Flightissa (http://www.youtube.com/watch?v=muNLqPPTuDQ) laulu on äärimmäisen kaunista kuunneltavaa. Keikkapaikalla taisi itse asiassa olla jotain Chén omaakin levyä myynnissä ja näin jälkikäteen harmittaa todella paljon, etten sitä ostanut.

Devinin monipuolisuus on kyllä aivan käsittämätöntä. Kuinka henkilöstä tietämätön uskoisi esimerkiksi Strapping Young Ladin (http://www.youtube.com/watch?v=3f20L0msLsM) olevan saman herran käsialaa.


Machinae Supremacy - Phantom Shadow

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/b/b6/Machinae_Supremacy_Phantom_Shadow_album_cover.jpg)

Ajattelin ostaa tämän vasta bändin keikalta bändiä paremmin tukeakseni, mutta piti käydä ostamassa paitasetti Levykauppa Äxästä, jotta sai autoon kuunneltavaksi.

Hämmentävimpiä tapauksia ikinä itselleni. Taustoina ätä edeltänyt Rise of a Digital Nation ei syystä tai toisesta ole koskaan lähtenyt kunnolla lentoon siinä missä A View from the End of the World oli selvästi bändin paras levy. Näistä lähtökohdista odotin uutta levyä kohtuullisella mielenkiinnolla, vaikken AVftEofW-nimihirviön tasolle uskonutkaan pääsevän. Levystä etukäteen kuultu traileri vain vahvisti tätä oletusta.

Ensimmäisellä kuuntelulla uutukainen aiheutti hyvinkin vahvan meh-fiiliksen. Luonnollisesti ajattelin suoda levylle lisäkuunteluja mutten millään ajatellut sen parantuvan tarpeeksi merkittävästi. En erityisesti odottanut seuraavaa kuuntelukertaa. Vaan kuinkas sitten kävikään? Yksi välipäivä ja toisella kuuntelulla levy alkoikin iskeä jo todella kovaa. Myöhemmät (lukuisten) kuuntelujen perusteella levy saattaa sittenkin olla jopa bändin paras. Ihan vielä en uskalla näin sanoa, katsoo sitten, kun mahdollinen uutuudenviehätys on karissut.

Levy on selvästi monipuolisin mitä Machinae Supremacy on koskaan tehnyt. Samalla se on kaikkine vanhojen kappaleiden viittauksineen ja lainauksineen kuin rakkauskirje faneille. Esimerkiksi Renegadesin (http://www.youtube.com/watch?v=VI5J1HNcxF8) Nemesis (http://www.youtube.com/watch?v=o1O1OdIeO6U)-laina (http://youtu.be/VI5J1HNcxF8?t=3m5s) 10 vuoden takaa oli todella siisti juttu jo sillä ensimmäisellä heikommalla kuuntelukerralla. Fanisuosikki Indiscriminate Murder Is Counter-Productiven (http://www.youtube.com/watch?v=8Y05TDInaeU) henkinen jatko-osa The Second One (http://www.youtube.com/watch?v=ElLe2U4Pw4s) toimii itse asiassa itselleni alkuperäistä paremmin.

Levyn ehdoton kohokohta itselleni on kuitenkin The Bigger They Are the Harder They Fall (http://www.youtube.com/watch?v=o74GsmbSDpI). Ensimmäisellä kuuntelukerralla suorastaan rukoilin, että kappale pysyisi täysin instrumentaalisena mutta lisäkuuntelulla olen tullut siihen lopputulokseen, että kokonaisuuden kannalta keskivaiheilla kuultava laulu on ehkä sittenkin vain positiivinen asia albumikokonaisuuden kannalta. Silti toivon enemmän kuin koskaan, että bändi tekisi jälleen edes yhden täysimittaisen täysin instrumentaalisen kappaleen. The Bigger... olisi mennyt heittämällä omaan top kolmeen istrumentaalisissa Machinae Supremacy -kappaleissa. Harva kappale on onnistunut aiheuttamaan kylmiä väreitä ensimmäisellä kuuntelulla. Vielä harvempi onnistuu aiheuttamaan niitä joka ikinen kerta sen kuunteluun kunnolla keskittyessä. The Bigger... on tässä toistaiseksi onnistunut.

Kolmen viikon päässä olevaa keikkaa odotellessa. Tällä kertaa huomattavasti enemmän kuin edellisellä kerralla.


Mainittakoon nyt vielä ohimennen Battle Beastin Steel ja Battle Beast -albumit, jotka lähtivät 8 euron kappalehintaan matkaan Anttilasta. Kertapyöräytyksiä enempää en ole näihin ehtinyt vielä tutustua, mutta takuuvarmaa heavyä/poweria vahvoilla naisvokaaleilla. Etukäteen olin lähinnä yksittäisiä kappaleita, joiden perusteella tiesin bändin nappaavan täysillä. Laulaja on toki vaihtunut levyjen välissä mutta tämä ensimmäisen levyn tiimoilta Nightwishin lämppärinä vedetty Iron Hand (http://www.youtube.com/watch?v=q2HAi9vkSno) on kyllä törkeän kova veto.

Lopuksi ostin vielä Tuomas Holopainen - Music Inspired by the Life and Times of Scrooge, joka oli kiinnostanut pidemmän aikaa mutta jonka kuitenkin lopulta unohdin. Levykauppa Äxällä on ikävä leimasysteemi, joka saa yrittämään tasaamaan ostokset 17 jaollista lukua lähelle. Machinaen levypaitasetille kaveria etsiessäni tämän levyn digibook iski silmään ja kokonaisloppusummaksikin tuli täydellinen 51,80 euroa, niin kauaa ei tarvinnut miettiä. Levy itsessään kuulostaa hyvältä, mutta parin ei täysin keskittyneen kuuntelun jälkeen on paha sanoa vielä sen kummempia. Mieluusti olisi korvannut Tony Kakon jollain muulla korvaani miellyttävämmällä äänellä, mutta eipä tuokaa taida loppupeleissä niin paha tällä levyllä olla.