Pelaajalauta

Yleinen => Popkeskustelu => Aiheen aloitti: Melfice_ - 03.07.2007 22:17



Otsikko: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 03.07.2007 22:17
Itselleni kesäloma on kirjojen aikaa. Kouluvuoden aikana alkaa helposti kärsiä huonosta omatunnosta jos lukee fiktiokirjallisuutta samaan aikaan kun kirjahylly pullistelee tenttikirjoista. Eipä silti, tulee silloinkin luettua mutta vähän hitaampaan tahtiin. Viime kesät on mennyt suomalaisen kirjallisuuden parissa; vuosi sitten lueskelin Jari Tervon tuotantoa ja tänä kesänä olen lukenut suomalaisia klassikoita. Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen ja Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie on jo luettu, Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -eepos on vielä kesken. Täytyy sanoa että kirja on kyllä todella mielenkiintoinen kuvaus 1900-luvun vaihteesta, torpparikysymyksestä sekä kansalaissodan syistä. Tämäkin on lainassa kirjastosta. Itse en juuri osta kirjoja, mutta joitakin saan lahjaksi. Suomen kirjastojärjetelmä on mielestäni niin helppokäyttöinen ja toimiva etten viitsi kirjoja ostaa, vaikka olisihan se mukavaa kun olisi kirjahylly väärällään hyviä kirjoja. Ikävä kyllä mun yksiössäni on kirjahyllytilaakin varsin rajallisesti.

Suosikkikirjailijoitani ovat Jari Tervo ja Terry Pratchett, joista molemmat kirjoittavat älyttömän hauskaa tekstiä todella värikkäin ilmauksian. Ikävä kyllä molempien tuotokset tulee aina ahmittua muutamassa päivässä, jolloin ilo on lyhytaikaisempaa. Lyriikan puolelta suosikkini on Lauri Viita, jonka Betonimylläriä tulee välillä luettua. Pidän paljon enemmän vanhemmasta runoudesta kuin modernista, joka on lähinnä kikkailua ilman riimejä tai runomittaa.


Kiitos jo etukäteen siitä ettette tunge tähän keskusteluun sitä mangaroskaanne. Niitä jokaisen keskustelupalstan lapsellisia kirja-arvosteluja voitte postailla jos on ihan pakko. "Tosi hyvä. Suosittelen kaikille. 4/5"


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Koo - 03.07.2007 22:27
Nyt on ollu kyllä aika kuiva kausi lukemisesta, vaikka luenkin melko paljon. Kirjastosta varattuna Tulen ja jään laulu, osa 1. Sitä odotellessa. Luen enimmäkseen fantasiaa, suosikkikirjailijoita Robin Hobb ja Eoin Colfer. Myös Michael Mooren kirjoja tullut luettua. Harry Pottereita en kovin erikoisena ole ikinä pitänyt, ja en ole kuin kaksi osaa lukenut.. Suosikkikirjasarja varmaan Artemis Fowl. Aika lapsellisiahan ne on, mutta iskee jostain syystä. Tulen ja jään laulun jälkeen tarkotus olisi lukea Täällä pohjantähden alla tai Tuntematon Sotilas. Molemmat lukematta..


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Doinkki - 04.07.2007 01:01
Hieman on jäänyt tuo kaunokirjallisuus viime aikoina taka-alalle. Joskus vuodenvaihteen jälkeen lueskelin muutaman kovakannellisen H.P. Lovecraftin Cthulhu-aiheisia novelleja, ja siinä ne tämän vuoden lukemiset ovatkin olleet. Sitä kun ei mukamas "ehdi"  :(

Mutta tuosta Lovecraftista voisin pari sanaa tarinoida. Koskaan aiemmin en ollut kaverin tuotoksiin koskenutkaan, mutta jostain se kiinnostuksen kipinä syttyi. Ennakko-odotukseni povailivat mestarillista kauhua sekä paskaisia kalsareita. Suurimmalta osalta odotukseni täyttyivätkin (ei, en puhu jarrutusjäljellä varustetuista boksereista), mutta tietyssä pisteessä tarinoiden tietynlainen toisto alkoi tympimään: protagonistina lähes aina perinteisissä kehyksissä "ei-sankari" ja älykkö, adjektiiveilla kikkailu oli kuin jotain mäkikisaa (tosin syy taitaa mennä suomentajan niskoille) sekä novellien rakenne oli lähes aina sama (hämmästys -> epäusko -> kauhu -> vastatoimet). Kyllä noita kuitenkin ihan mielellään luki ja niskavillat nousivat useaan otteeseen pystyyn.

edit: Meinasin unohtaa, että olenhan tietysti lukenut äskettäin Juice Leskisen "Siinäpä tärkeimmät", joka sisältää sällin muistelmia aina lapsuudesta 90-luvun alkupuolelle. Näppärää luettavaa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 04.07.2007 12:03
Sain sen Emmanuel Carrèren Viikset -teoksen lopeteltua jokin aika sitten, ja sanonpa vain, että kannattaa perehtyä. Aihe on kauniisti sanottuna erikoisuudessaan varsin viehättävä, ja Carrèren tyyli vetää kyllä helposti mukanaan. Loppukin oli sitten jotain ihan muuta. Tekisi kovasti mieli lukea muutakin miehen tuotantoa jonain näistä päivistä.

Nyt on sitten työn alla James McBriden The Color of Water, omaelämänkerrallinen tarina McBriden äidistä, valkoisesta rabbin tyttärestä, joka nai mustan miehen ja kasvattaa reilun tusinan mustia lapsia köyhissä oloissa. Mukavaa huumoria, pohdintaa niin uskosta, minäkuvista kuin rotukysymyksistä(saako näin enää sanoa?) ja kaiken kaikkiaan miellyttävää luettavaa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Fraeon - 04.07.2007 15:12
Eehh...muutamaan kuukauteen ei ihan hirveästi ole tullut luettua. Viimeinen kirja, jonka luin, oli Birds of Prey, joka sattui kertomaan vaihtoehtoisesta antiikin Roomasta. Dinosauruksia, sapelihammastiikereitä ja aikamatkustusta. Kaikki mahdolliset yhtäkkiset ja epäuskottavat juonenkäänteet käytetään. Mutta hei, tämähän oli vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa kaikki tietenkin toimi eri tavalla kuin meidän maailmassa. No, jos ei kirjastoa olisi, en tätäkään ihmettä olisi missään kohtaa lukenut.

Kirjat tulee enimmäkseen lainattua, joskin Asimovin Säätiö-sarja, Douglas Adamsin Linnunrata-saaga, pari Philip K. Dickin kirjaa ja pari Vorkosigan-kirjaa löytyy ihan ostettuna. Onnistuvat täyttämään kokonaisen puolikkaan yhdestä Lundia-rivistä. Linnunrata-saaga löytyy jopa molemmilla kielillä, kun suomipainoksen sain joululahjaksi muutama vuosi sitten.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Ilezki - 05.07.2007 22:52
Lukeminen on vähän kausittaista, välillä menee toista kuukautta ilman kirjan kirjaa, ja sen jälkeen kaikki vapaa-aika hukkuukin kirjain parissa. Tällä hetkellä kovassa kulutuksessa on Musta Torni 4: Velho, jonka lainailin tässä aivan vähän aikaa sitten, ja alkaa sen verran kivalta opukselta vaikuttaa että pitääkin marssia lainastoon piakkoin ja hakea seuraava osa.  En kyllä muutoin liiemmin Kingin tuotoksista välitä, mutta poikkeushan vahvistaa säännön.

Yleisesti pidän nimenomaan Pratchettien kaltaisista teoksista, ja viime aikoina olen pienenä sivuprojektina ruvennut hommaileemaan Pratchettejä alkuperäiskielellä. Good Omens on tällä hetkellä näistä suosikki, pitää joskus taas eksyä heräteostolle lontoonkielen hyllylle heräteostoksille. Siihen myöskin jää omistuskirjani suunnilleen, paria mitäänsaamatonta joululahjaopusta ja perinteisiä LotRreja lukuunottamatta, muutoin on paikallinen fasiliteetti palvelemassa kirjallisia tarpeita kun sellasia iskee, vaikken vielä ole tämän vuoden puolella tainutkaan sinne astua.

..Niin, ja tämänkin postauksen kirjoituksen kaari venyi tuntien mittaiseksi hommaksi Gileadin hullun koiran takia, sen siitä saa kun tavaa liian tiiviisti.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 05.07.2007 23:11
Pratchettiahan kannattaa nimenomaan pyrkiä lukemaan englanniksi. Kieli ei ole kovin vaikeaa mutta useat äärimmäisen hauskat jutut eivät oikein käänny suomeksi.

Wossname! Wossname!


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: TseiTsei - 06.07.2007 10:23
Kultakauden dekkareita pureskellessa on mennyt tämä kesä. Nyt kahluuvuorossa on Waltarin Komisario Palmu -trilogia eli Kuka murhasi rouva Skrofin?, Komisario Palmun erehdys ja Tähdet kertovat, komisario Palmu.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: kep - 06.07.2007 16:27
Juuri päättyneen asepalveluksen aikana tuli luettua pääsykoekirjojen ohella Richard Pryorin omaelämänkerran PRYOR CONVICTIONS and other life sentences. Kirja ei ole missään tapauksessa "hyvä", eli Waltarimaisia ja Westömäisiä elämyksiä on turha hakea, mutta se onnistuu viihdyttämään. Kirja vie lukijaa Pryorin kotikaupungin, Peorian, slummeista ja brodelleista aina hänen miljoonien arvoisiin kartanoihin Los Angelesiin. Vaikka kirjaan meinaa tylsistyä välillä, on se erittäin hyvä katsaus legendaarisen stand-up-koomikon uraan. Sanotaan nyt vaikka bannien uhalla, että suosittelen.

Seuraavaksi olisi tarkoitus ottaa työn alle Shaft. Se alkuperäinen 1970 suomennettu.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Minna - 21.07.2007 22:08
Juoppuhullun päiväkirjat ovat kyllä jotain todella hauskaa ja hienoa viihdettä. Niihin jää totaalisesti kyllä koukkuun. Menin ostamaan 1. osan. Pakko oli hankkia kaikki muutkin. Juha Vuorinen muutenkin hallitseen kirjallisuuden viihteen.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: tetsuo - 22.07.2007 17:27
Eilen hankin viimeisen Potterin. Pääsin juuri loppuun seitsemän tunnin tauottoman lukemisen jälkeen. Vähän sekava olo, voisi tästä ruokaa lähteä ostamaan. Erittäin onnistunut loppu, viimeinen kappale oli vaan vähän turha.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: 720 - 22.07.2007 22:32
Erittäin onnistunut loppu, viimeinen kappale oli vaan vähän turha.

Itsekin lukaisin tuon heti eilen yhdeltä istumalta. Piti ihan lähteä pyörällä kymmenen kilometrin päässä olevaan kirjakauppaan aamulla 15 vaille 7. Itse kun en juuri mitään liikuntaa varsinaisesti harrasta ja kuntokin on todella huono, oli varsin hyvä saavutus että meni vain vähän yli tunti. :rollaus:

Mutta asiaan, viimeinen kappale ei mielestäni ollut turha. Sen sijaan se "ensimmäinen loppu" oli kuin isku vasten kasvoja. Loistava muuten, mutta olisin kaivannut vähän pitempää jaksoa
Spoileri (osoita katsoaksesi)
jälkeen. Ehkä yksi kappale jälkimaininkeja ennen tuota epilogia olisi tehnyt tästä aivan huippukirjan. Nyt loppu jää ihan tyngäksi. Esimerkiksi olisin halunnut ehdottomasti lukea
Spoileri (osoita katsoaksesi)
jälkeen. Ehkä hienoin osa kirjassa oli ehdottomasti
Spoileri (osoita katsoaksesi)
.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Turilas - 22.07.2007 23:02
Mika Waltarin...
Waltari on ehdottomasti mun suosikkikirjailija. Saattaa johtua siitä, että aikoinaan yläasteella piti äidinkielen tutkielmaa varten perehtyä herran tuotantoon. Historiallisista romaaneista oon lukenut Sinuhen, Mikael Karvajalan, Mikael Hakimin ja Turms Kuolemattoman. Turms kuolematon on näistä ehkä kaikkein parhain. Mielenkiintoisesti kaikissa näissä kirjoissa on aikalailla samanlainen rakenne, saman tyylisiä hahmoja ja ne pyörivät samojen teemojen ympärillä. Radikaalisti sanottuna voisi melkeinpä puhua yhdestä romaanista, joka on sijoitettu eri aikakausille, eikä se ole mielestäni lainkaan huono asia. Erittäin hyviä kirjoja kaikki.

Muutakin tuotantoa, kuten novelleja ja pienoisromaaneja olen lukenut Waltarilta. Erityisen mielenkiintoisia ovat aikalaiskuvaukset 1900-luvun alkuvuosikymmenten Suomesta, näistä hyvänä esimerkkinä Suuri illusioni, Waltarin läpimurtoromaani. Näihin aikalaiskertomuksiin liittyy vieläpä monesti oikein mainioita rakkaus- ja ihmissuhdekuvioita.

Tällä hetkellä luen pienoisromaanikokoelmaa, jossa on seuraavat romaanit: Vieras mies tuli taloon, Ei koskaan huomispäivää, Jokin ihmisessä, Kultakutri ja Fine van Brooklyn. Viimeistä pienoisromaania näistä eli Fineä en ole vielä ehtinyt lukea. Muista nostaisin parhaimmaksi romaanin Vieras mies tuli taloon, joka teki minuun melkoisen vaikutuksen. Siinä tuollaiseen 20-lukulaiseen maalaistaloon saapuu työtä etsimään vieras, joka saa pian huomata, ettei isäntäväen suhteissa kaikki ole aivan kohdallaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 27.07.2007 21:43
Täällä Pohjantähden Alla on nyt luettu. Juma-lau-ta kun oli hyvä. Olen helvetin tyytyväinen että lopulta tartuin tähän opukseen, vaikka 1040 sivua vaikuttikin etukäteen raskaalta. Varsinkin kun kyse ei ole mistään Harry Potter -hutusta, josta voi huoletta skipata puolet sivuista. Romaanissa käydään läpi Suomen historian käännekohdat hämäläisen Pentinkulman pikkukylän ja ennen kaikkea sen pappilan maita viljelevän Koskelan torppariperheen näkökulmasta. Käsiteltäviä aiheita ovat siis lrutkasti: kieliriita ja fennomania, vaalitoiminnan ja poliittisten puolueiden synty, sosialismi, Suomen itsenäistyminen, kansalaissota, puna- ja valkoterrori kuningasseikkailu, työväenliikkeen hajoaminen sosiaalidemokraatteihin ja kommunisteihin, lapuan liike muilutuksineen sekä talvi- ja jatkosota. Kaksi viimeksi mainittua Linna jättää luonnollisesti vähemmälle huomiolle, koska niiden todellinen käsitteleminen vaatii ihan oman kirjan (ks. Tuntematon Sotilas).

Täytyy myöntää että jopa kaltaiselleni raavaalle tosimiehelle nousi kyynel silmään suurien tunteiden lomassa kyläläisten kohtaloita seuratessa. Erityisesti kansalaissota on hyvin mielenkiintoinen aihe, joka ainakin omana kouluaikanani käsiteltiin historiankirjoissa varsin suppeasti, koska aihe on varsin arka. En edes uskalla ajatella miten vaivautuneita historiantunnit ovat olleet asian tiimoilta sitten aikaisemmin. Eihän tuo valkoiset/punaiset jako nykyään enään niin suoraan näy yhteiskunnassamme kun kolme valtapuoluetta muistuttavat täysin toisiaan, mutta kyllä joissain ihmisissä esiintyvä sokea puolueuskollisuus on peräisin äidinmaidosta johon se on tullut tuolta vuoden 1918 tapahtumien katkeruuden ja vihan jalostumana.

En yhtään ihmettele sitä että tämän eepoksen kirjoittaminen kävi Linnan terveyden päälle. Kaiken tämän keskellä on tietysti syytä muistaa, että kyseessä on kuitenkin fiktioromaani. Nyt sitten jälleen kerran Tuntemattoman Sotilaan kimppuun, viime kerrasta onkin jo aikaa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 28.07.2007 21:53
Postaan härskisti perään uudestaan, koska kenestäkään ei ole mua estämään.

Millasia kirjoja jengillä sitten on jäänyt kesken? Aika yleinen vastaus on tietysti koulussa luettavat eli pakotetut kirjat. Itselläni jäi aikoinaan lukiossa Seitsemän Veljestä kesken siihen kohtaan missä veljekset ovat härkien piirittämänä kivellä. Kurssin kokeessa piti tietysti kirjoittaa joku essee teokseen liittyen. Mukavahan sitä oli repiä kun oli puolet kirjasta lukematta.

Tosiasiassa Seitsemän Veljestäkin olisi voinut tulla luettua jos kyse ei olisi ollut pakosta. Lisäksi aikaa olisi saattanut mennä vähän enemmän, itse kun luen romaaneja vain pedissä nukkumaan mennessäni. Lukioaikoina oli luonnollisesti niin paljon kaikkea tärkeämpää ja kiinnostavampaa ohjelmaa ettei aikataulusta riittänyt uhrattavaksi Jukolan veljesten edesottamuksille.

Ennen Rikosta ja Ragaistusta yritin lukea toista Dostojevskia, Kaksoisolentoa. Se oli vaan niin helvetin venäläisen päivittelevää, hidastempoista ja puuduttavan toistavaa että lukeminen oli vähän liian raskasta. Lisäksi varsinainen koukku jäi ainakin ensimmäisen 30 sivun jälkeen hämäräksi, joten teos jäi sitten lopulta kesken parempien vaihtoehtojen ollessa tarjolla.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 29.07.2007 10:05
Silmarillion jäi aikanaan kesken, ja on kehittänyt sittemmin itsestään sen luokan noidankehän, että saa nähdä aloittaako tuon lukemista enää koskaan. Olin siinä kuitenkin melko pitkällä, mutta kun ei enää nykyisellään ole mitään muistikuvaa kaikista haltiakansoista, kuninkaista ja muista tärkeistä tapahtumista, niin alustahan se olisi otettava. Mikä ei taas hirveästi nappaa. Noh, onpahan jotain tehtävää vanhoille päivillekin.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: TseiTsei - 29.07.2007 11:09
Ilmari Kiannon Punainen viiva jäi lukiossa kesken. Ei olisi muuten jäänyt, mutta yläasteella kyseinen teos tuli luettua jo kaksi kertaa. Tässä ei ollut kyseessä mikään tyypillinen pinnaus tyyliin "luetaan sama kirja uudestaan", vaan ryhmätöissä tämä korpiteos pamahti aina minun ryhmälleni. Solisaliratti.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 12.08.2007 11:44
Tuossa vartti sitten kääntyi uusimmasta Potterista takakansi näkyviin. Loistava kirja, minkäs sille voi. Lähti vauhdilla käyntiin(asia, mitä parilta viime kirjalta jäin hiukan jopa kaipaamaan), ja loppui samalla tavalla. Välissä riitti pohdittavaa, naurua, vauhtia ja niitä vaarallisia tilanteita.

Spoileri (osoita katsoaksesi)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Turilas - 12.08.2007 12:53
Mä luin tuollaisena kepoisena kesälukemisena Arto Paasilinnan kirjan Koikkalainen kaukaa. Nauratti monessa kohdassa, mutta ei kuitenkaan ihan yhtä hauska ollut kuin esimerkiksi Ukkosenjumalanpoika tai Lentävä kirvesmies.

Paasilinna on kyllä löytänyt loistavan kaavan, millä saa varmasti myytyä kirjoja. Suomalaisethan ovat ikuisia narsisteja ja haluavat aina tietää, mitä muut meistä ajattelevat. Paasilinnan kirjoissa sitten suomalaisuutta pohtivat niin kivikauden germaanit, muinaissuomalaiset jumalat kuin avaruusolennotkin. Vaikka Paasilinnaa ei ehkä suuremmin arvosteta minään huippukirjailijana, vaan ennemmin häntä pidetään tusinatehtailijana, niin kyllä näissä kirjoissa jotain taikaa on. Niin hyvin ne pitää otteessaan, ettei millään malttais lopettaa lukemista parin luvun jälkeen.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 13.08.2007 14:37
Luin lentokoneessa George Orwellin Eläinten Vallankumouksen (Animal Farm.)

Useat ovat varmaankin tämän lukeneet, koska sitä tarjotaan muistaakseni ainakin jossain vaiheessa lukiota luettavaksi. Itse taisin silloin valita joko Mary Shelleyn Frankensteinin tai Ernest Hemingwayn Vanhuksen ja Meren. Anyway, kyseessä on siis vuonna 1945 julkaistu allegorinen satiiri totalitarismista ja etenkin Venäjän vallankumouksesta. Orwellhan ei ollut mikään perinteinen kommunismia vihaava oikeistoapina vaan vahva sosilamismin kannattaja, jonka katkeruus perustunee aika pitkälti hänen omiin kokemuksiinsa palveltuaan vapaaehtoisena Espanjan sisällissodassa tasavaltalaisten puolella 1930-luvun lopussa.

Kirjalla oli vahvan neuvostoliittokritiikkinsä takia vaikeuksia tulla julkaistuksi, koska Neuvostoliiton avustuksella voitetun maailmansodan jälkeen suurinta kritiikkiä pyrittiin sensuroimaan suurvaltojen välisen jännityksen lieventämiseksi. Täytyy kyllä myöntää että osa metaforista avautui minullekin vasta viime päivinä lukiessani kirjasta tehtyjä analyyseja, mutta suurin osa on kyllä perussivistyneelle ihmiselle selvää kauraa. Kirjallisuusklassikoksi teos on miellyttävän lyhyt, 126 sivua.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Fraeon - 19.08.2007 21:39
Silmarillion jäi aikanaan kesken, ja on kehittänyt sittemmin itsestään sen luokan noidankehän, että saa nähdä aloittaako tuon lukemista enää koskaan.

Silmarillioninin vika on pitkälti se, että se on tylsä historiankirja, jonka lukemisesta ei kuitenkaan valistu pätkääkään. En minä sitä missään vaiheessa pystynyt kahlaamaan loppuun eikä siitä edes jäänyt mitään sellaisia tuntemuksia, että joku päivä sen voisi jopa lukea loppuun. Ehkä sille oli syy, ettei sitä J.R.R:n elinaikana julkaistu?

Mitä omiin lukemisiin tulee, olen tässä hitaasti lukenut Heinleinin The Number of the Beastia. Mitä tästä nyt sitten sanoisi? No sanotaan nyt vaikka, että älkää missään nimessä lukeko tätä ensimmäisenä Heinlein-kirjananne. Eikä toisenakaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Doinkki - 21.08.2007 02:02
Joskus sitä tulee elämässä hetkiä vastaan, jolloin se kuuluisa vasara iskee oikeasti kirkkaalta taivaalta.

Hilarius-Hiiri ja RÖÖRIPUTKEN SALAISUUDET (http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=257)

SIIS MITÄ VITTUA?!  :lol: :lol: :lol: :lol:

(http://img250.imageshack.us/img250/4984/wtfsl1.gif)

Ja minä kun aikoinaan luulin, että tämä oli jäävuoren huippu.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: ~Sidekick~ - 19.09.2007 13:23
Surullisilla uutisilla lähti valitettavasti tämäkin päivä käyntiin.  :(
Nimittäin fantasiakirjailijoiden suuriin kuulunut Robert Jordan on hävinnyt pitkän ja kauan kestäneen taistelunsa syöpää vastaan. Jordan menehtyi sunnuntaina 16. syyskuuta. Jordan tunnetaan parhaiten Ajan Pyörä- kirjasarjan luojana. Jordan kirjoitti parhaillaan kyseisen sarjan viimeistä osaa, mutta vielä ei ole varmuutta, että jääkö sarja kesken vai tullaanko sarjan viimeinen osa kirjoittamaan loppuun Jordanin muistiinpanojen pohjalta.

Vaikka itse en kyseisen kirjasarjan suurin fani olekkaan, niin kumminkin kaikki osat on tullut tähän mennessä luettua. Sarja herättää paljon keskustelua niin puolesta kuin vastaankin. Suomessa sarja on käytännössä menty pilaamaan Kustantaja Kariston toimesta, joka julkaisee yhdestä englannin kielisestä osasta parhaimmillaan neljä eri osaa suomeksi. Suomennosten laatu on välillä todella heikkoa ja Suomessa mennään tällä hetkellä siinä 25:n osan paikkeilla, kun taas Jordan oli kaavaillut sarjan kaksitoista- osaiseksi.

Alla on Jordanin perheenjäsenen julkaisema tiedote asiasta.

Lainaus käyttäjältä: Dragonmount.com
Sunday, September 16th, 2007

It is with great sadness that I tell you that the Dragon is gone. RJ left us today at 2:45 PM. He fought a valiant fight against this most horrid disease. In the end, he left peacefully and in no pain. In the years he had fought this, he taught me much about living and about facing death. He never waivered in his faith, nor questioned our God's timing. I could not possibly be more proud of anyone. I am eternally grateful for the time that I had with him on this earth and look forward to our reunion, though as I told him this afternoon, not yet. I love you bubba.

Our beloved Harriet was at his side through the entire fight and to the end. The last words from his mouth were to tell her that he loved her.

Thank each and everyone of you for your prayers and support through this ordeal. He knew you were there. Harriet reminded him today that she was very proud of the many lives he had touched through his work. We've all felt the love that you've been sending my brother/cousin. Please keep it coming as our Harriet could use the support.

Jason will be posting funeral arrangements.

My sincerest thanks.

Peace and Light be with each of you,

Wilson
Brother/Cousin
4th of 3

To Catalyst: Never, never loose faith. RJ did not. Harriet hasn't. I haven't. Going through what we have, our faith is only strengthened. Besides, if God didn't exist, we would have never had Jim. We did. God does. Remember my Brother/Cousin, my friend, think of him fondly and glorify God's name.

Editor's Note:
The entire staff of Dragonmount.com would like to extend its most deepest sympathies to Robert Jordan's family. He touched all of our lives in some way and we wish him the rest and peace he deserves. We will be posting information in the near future about where you can send condolences. Please check the News Section for these updates


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 20.09.2007 19:21
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/d/d5/Halo_-_The_Fall_of_Reach.jpg)

Viime päivinä on tullut luettuna lähinnä Halon maailmaan sijoittuvaan kirjallisuutta, kai sitten innostuin kun H3:n julkaisukin kolkuttaa ovella.
Ensiksi luin tietysti kronologisesti ensimmäisen kirjan eli Halo: The Fall of Reach. Tarina alkaa John-117:n ollessa kuusivuotias, jolloin hänet kidnapataan kotoa ja hänestä tehdään osa SPARTAN-projektia. Kirja seuraa John-117:n ja muita Spartaneiden taistelua Covenantia vastaan aina Reach-planeetan tuhoon asti. Kirja loppuu siihen mistä Halo: Combat Evolvedin tapahtumat alkoivat, kattaen Master Chiefin koko rankan elämän ja antaen paljon mielenkiintoista tietoa sekä hyvän taustatarinan videopeleille. Ei varmasti mikään kirjallisuuden historia merkkiteos, mutta itse pelisarjan suurena fanina pidin kyllä paljon. Eric Nylund kirjoittaa ihan hyvää tekstiä, varsinkin ottaen huomioon että kirja kirjoitettiin seitsemässä viikossa.

Pistin sitten Play.comista tilaukseen myös seuraavat osat: Halo: The Flood, Halo: The First Strike ja Halo: Ghosts of Onyx. The Flood kertoo itseasiassa ensimmäisen Halon tapahtumat ja The First Strike sijoittuu Halon ja Halo 2:n väliin. Sarjan fanien ei kyllä kannattaisi missata näitä...

(http://www.lukiolaistenkirjakauppa.fi/kauppa/images/kirjat/1192876.jpg)

Muuten onkin sitten tullut viime aikoina luettua Otavan huiman jännittäviä ja hauskoja Lukion Maantiede 1-3 -kirjoja.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 23.09.2007 16:57
Tuli lainattua pitkän tauon jälkeen Dragonlancea, kun sattui sotkun kirjastossa vastaan. Kyseessä siis Sielujen Sodan viimeinen osa, ja melko lailla pääjatkumon päättäjä, Kadonneen Kuun Lohikäärmeet. Ihan mielenkiintoista oli aloitella tuota lukemista, kun mistään tapahtumista ei muistanut rahtuakaan. Aika äkkiä muistin rajamailta niitä infoja alkoi kuitenkin kirjan edetessä heräilemään, ja nyt lukeminen maistaa jo hyvälle. Eeppistä lopetusta odotellessa.

Himottaisi kyllä tuon jälkeen pitää samat fiilikset, ja lueskella vaikkapa Hengen Miekka. Ensimmäinen DL-sarjasta lukemani kirja, ja siitä on nyt varmaan noin kuusi vuotta. Vähintään. Luulisi olevan nostalginen koekmus, ellei muuta.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 24.09.2007 13:34
Halo: The Fall of Reach
Halo: The Flood
Halo: The First Strike
Olin äsken asioimassa kaupungilla ja kävin aikani kuluksi tsekkaamassa Tampereen Akateemisesta Kirjakaupasta uusien Pratchettien tilanteen. Samalla sattui silmääni nämä kolme Halo-pokkaria sisältävä yhteispaketti hintaan 20,30€ jos jotain kiinnostaa.


Olin lauantaina erään kansantaloustiedettä opiskelevan ystäväni syntymäpävillä. Täytyy sanoa että kirjahylly teki sisällöltään kyllä vaikutuksen; Machiavellin Ruhtinas, Homerokselta Ilias ja Odysseia erikseen, Vergiliuksen Aeneis, Joycen Odysseus etc. Kotimaisia klassikoitakin löytyi Waltarin tuotanto, Kiannon Punainen Viiva, Putkinotko ja se perinteinen Seitsemän Veljestä Kalevaloineen. Eli varsin tyylikäs brassailukirjahylly jota kukaan ei tosin jaksaisi lukea läpi.

Täytyy tosin myöntää että illuusio tyylikkyydestä alkoi rapistua siinä vaiheessa kun päivänsankari alkoi tarjota lahjaksi tuomastani calvadospullosta maistiaisia vieraille suoraan pullon suusta...



Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Frank - 01.11.2007 22:31
Minulla ei ole niinkään mitään mainitsemisen arvoisia lukukokemuksia, mutta Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla teki vaikutuksen. Lueskelen parhaillaan kolmatta osaa, enkä usko sen tuhoavan mielipidettä trilogiasta. Todella hyvin kirjoitettua fiktiivistä historian kirjoitusta.

Tahtoisin myös jossain vaiheessa lukea Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -teoksen, jonka juuri kävin katsomassa näytelmänä Ryhmäteatterissa. Teoshan on hyvin monitasoinen, joten olisi mukava lukea, miten se on alunperin tehty.

On kyllä hieman omituinen olo, koska aikoinaan en ole pitänyt lukemisesta sitten yhtään. Nyt taas pidän siitä jollain tasolla, mutten silti ihan niin hirveästi. Osittain se johtunee siitä, että pidän paljon kirjoittamisesta. Pitäisi lukea enemmän, jos joskus jaksaisi.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 02.11.2007 22:54
Himottaisi kyllä tuon jälkeen pitää samat fiilikset, ja lueskella vaikkapa Hengen Miekka. Ensimmäinen DL-sarjasta lukemani kirja, ja siitä on nyt varmaan noin kuusi vuotta. Vähintään. Luulisi olevan nostalginen koekmus, ellei muuta.
Siitähän se ajatus sitten lähti, ja olen jo Kronikoissa menossa. Tässä vaiheessa on jo vaikeaa jättää kesken, joten lueskelen todennäköisesti Kronikat ja Legendat, ja harkitsen siinä vaiheessa jotain tuoreempaa luettavaa. Mukavan mutkatonta viihdettä bussimatkoille sun muille nämä, ja lukemisessa on sellainen vanhan uuden tunne, kun joitain osia stoorin kulusta muistaa ja joitain taas ei.


Peeäs. Hyh, mikä typo.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 02.11.2007 23:36
Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on ollut itsellänikin listalla jo pitkään, mutta se taitaa olla kuitenkin sen verran raskaampaa tavaraa että vaatii vähän enemmän aikaa ja syvempää paneutumista kuin mihin nyt pystyn, joten jäänee ainakin seuraavaan kesälomaan saakka. En ole lukenut kohta kolmeen kuukauteen yhtäkään uutta kirjaa. Tässä ei ole mitään järkeä, heti kun saan ensi viikon ruotsin tentin suoritettua käyn kirjastossa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Frank - 03.11.2007 00:07
Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on ollut itsellänikin listalla jo pitkään, mutta se taitaa olla kuitenkin sen verran raskaampaa tavaraa että vaatii vähän enemmän aikaa ja syvempää paneutumista kuin mihin nyt pystyn, joten jäänee ainakin seuraavaan kesälomaan saakka. En ole lukenut kohta kolmeen kuukauteen yhtäkään uutta kirjaa. Tässä ei ole mitään järkeä, heti kun saan ensi viikon ruotsin tentin suoritettua käyn kirjastossa.
Jep. Romaani on kuulemma todella monikerroksinen, aivan kuten näytelmäkin oli. Nautin kuitenkin Ryhmäteatterin versiosta sen verran, että tahtoisin lukea kirjan ja pohtia aihetta enemmänkin.

Tuli tuossa muuten mieleeni, että olen jonkin asteinen Italo Calvino -intoilija. Olen tosin lukenut vasta Halkaistun varakreivi- ja Ritari, joka ei ollut olemassa-romaanit. Pidin niistä todella paljon, etenkin kun Calvino kirjoittaa todella mukavasti, ottaen lukijan huomioon, ja selvästi kirjoittaa lukijalle. Tarinoista löytyy hyvä opetus, ja ne ovatkin aika syvällisiä ja jossain määrin tulkinnanvaraisia. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa perehtyä italialaisen herran tuotantoon syvemmin. Pitää nyt ensin saada Linnan Pohjantähden kolmas osa luettua.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 14.12.2007 23:15
Sain viikko sitten luettua loppuun sittemmin Finlandia-palkitun Kjell Westön (Missä kuljimme kerran) teoksen Leijat Helsingin yllä. Ei se palkinto ihan tyhjästä ole tullut, hyvin mies osaa kirjoittaa. Aihepiiriltään romaani käsittelee 80-luvun nousukauden juppien pintaliidon kaatumista 90-luvun alun lamaan erään suomenruotsalaisperheen näkökulmasta. Sinänsä mielenkiintoinen aihepiiri, koska itselleni nousukausi ja lama ovat jääneet hieman hämärän varjoon. Romaani on kai aluksi ilmestynyt ruotsiksi (Drakorna över Helsingfors tai jotain..?). Alku on hieman hankala, koska lukijalle sysätään heti about 57 eri suomenruotsalaista nimeä joilla on oleellinen osuus juonessa, ja aikajanalla ja kertojissa hypitään luonnollisesti. Jouduin siis välillä palaamaan taaksepäin tarkistamaan asioita. Tästähän on olemassa Claes Ohlssonin tekemä elokuvakin jossa Pirkka-Pekka Petelius esittää perheen isää, lakimies Henrik Bexaria. Ei ollut vissiin kummoinen menestys, mutta voisihan sen tsekatakin.

Ykkössivulla on keskusteltu Silmarillionista. Joku vois kertoa onko Hurinin lapset yhtä huono kuin miltä kuulostaa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Ramen Soup - 17.12.2007 10:22

Ykkössivulla on keskusteltu Silmarillionista. Joku vois kertoa onko Hurinin lapset yhtä huono kuin miltä kuulostaa.

Hurinin lapset on ehdottomasti yksi meikäläisen lempikirjoista. Tosin, pidin myös Silmarillionista, johon verrattuna Hurinin lapset on huomattavasti helppolukuisempi mutta silti tyyliltään vanhahtava. Me likey. Tarina on myös hyvin koskettava. Ja kuvitus on todella hieno. Voisin hypettää enemmänkin mutta en osaa.

Millä tavalla Silmarillion on saatu kuulostamaan huonolta? Alkoi kiinnostamaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 17.12.2007 12:40
Kyse oli siis siitä että koko idea Hurinin Lapsista on huono, Silmarillionin mä olen lukenut.

Mulle tulee näistä postuumeista julkaisuista väkisinkin mieleen rahastus. Kustantaja pohtii $$$$-merkit silmissään mistä saisi lisää julkaistavaa materiaalia. Takoa pitäisi kun rauta on kuuma LOTR-elokuvien ansiosta, mutta ongelma on se että J.R.R. on kuollut eikä valmista materiaalia ole jäljellä. Ongelma ratkaistaan kaivamalla esiin kirjailijan vanhat pöytälaatikkosuunnitelmat jotka täydentää samantyylinen kirjailija - tässä tapauksessa vielä alkuperäisen kirjailijan poika, jolloin kritiikkiä ja rahastussyytöksiä on helpompi käsitellä. Eikä tätä ilmiötä pidä liittää pelkästään Tolkieniin tai fantasiakirjallisuuteen, ei siitä ole montaakaan vuotta kun Tuntemattoman Sotilaan "sensuroitu" versio julkaistiin uudestaan nimellä "Sotaromaani", kas kun ei Tuntemattoman Sotilaan Poika.
Ja onhan näitä musiikinkin puolella; Notorious B.I.G. - Born Again. Yök.

EDIT: Siis en mä tarkoita että varsinainen idea kirjasta tai juoni tai mikään muu olisi huono vaan se, että julkaistaan postuumisti kirjailijan valmistumaton teos. Huono ilmaisu.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Ramen Soup - 17.12.2007 13:05
Kyse oli siis siitä että koko idea Hurinin Lapsista on huono, Silmarillionin mä olen lukenut.

Mulle tulee näistä postuumeista julkaisuista väkisinkin mieleen rahastus. Kustantaja pohtii $$$$-merkit silmissään mistä saisi lisää julkaistavaa materiaalia. Takoa pitäisi kun rauta on kuuma LOTR-elokuvien ansiosta, mutta ongelma on se että J.R.R. on kuollut eikä valmista materiaalia ole jäljellä. Ongelma ratkaistaan kaivamalla esiin kirjailijan vanhat pöytälaatikkosuunnitelmat jotka täydentää samantyylinen kirjailija - tässä tapauksessa vielä alkuperäisen kirjailijan poika, jolloin kritiikkiä ja rahastussyytöksiä on helpompi käsitellä. Eikä tätä ilmiötä pidä liittää pelkästään Tolkieniin tai fantasiakirjallisuuteen, ei siitä ole montaakaan vuotta kun Tuntemattoman Sotilaan "sensuroitu" versio julkaistiin uudestaan nimellä "Sotaromaani", kas kun ei Tuntemattoman Sotilaan Poika.
Ja onhan näitä musiikinkin puolella; Notorious B.I.G. - Born Again. Yök.

Hmm...voihan sen noinkin tietysti nähdä. Olen kuitenkin henk koht oikein iloinen siitä, että juuri Tolkienin poika jatkoi isänsä työtä. Kukapa sellaiseen urakkaan paremmin sopisikaan. Lisäksi Hurinin lasten tarina on Keskeneräisten tarujen kirjassakin varsin loistava, vaikka onkin keskeneräinen. Siksi olen onnellinen, että sain lukea sen kokonaisuudessaan. Kirjassahan on selityksiä aina niissä kohdin kun Christopher on ollut epävarma isänsä tarkoitusperistä, että miten tarinan eri versioissa ko. kohta on kirjoitettu.

Nyt en vielä ymmärrä ihan sitä, että miksi idea Hurinin lapsista on huono? Siis kyseessähän taitaa olla joku jo vuosia ennen Lotria ja Hobittia kirjoitettu/hahmoteltu tarina, joka liittyy keskimaan historiaan. Enkä Keskeneräisiä tajua lukiessani kokenut Hurinin lasten tarinaa niin keskeneräiseksi, etteikö siitä pienellä työllä olisi saanut mukavasti soljuvaa tarinaa. Siis ihan niin rippeistä kootusta kirjasta ei ole kyse. Eihän kyseessä näin ollen suinkaan ole teos tyyliin "Frodon Pojan Seikkailut" tai "Sauronin Paluu" joka olisi kirjoitettu juuri tyhjästä nyhjäisten. Ymmärtääkseni fanit ovat toivoneet Hurinin lasten tarinaa kirjaksi jo vuosia ennen leffoja, samoin kuin Berenin ja Luthienin (sniff) tarua.

En nyt muista oliko Silmarillionissa tai Keskeneräisten tarujen kirjassa pidempää tarinaa juuri Hurinista itsestään, mutta hänhän ei koskaan saanut tehtyä sitä mitä lähti tekemään; siis tappamaan Morgothia, vaan Morgoth kirosi hänet ja hänen perillisensä. Juuri tästähän Hurinin lasten tarinassa on kyse; Turin koettaa elää hyvin, mutta kirouksen takia kaikki menee enemmän tai vähemmän myttyyn. Yleensä enemmän. Se on vain niin riipaisevaa luettavaa. Itse kirjassa Hurinin kohtalo käydään läpi suurpiirteisesti, jotta päästään hetkeen jolloin Turin, Lalaith ja Nienor syntyivät. Mutta siis, juuri tämän takia tarina juuri Hurinin lapsista on minusta erittäin oikeutettu; se miten isän kirouksen varjossa elävien lasten käy.

Mä en taida ikinä lukea mitään Kjell Westöltä jos se on noin pöljä että kirjottaa kirjoissaan jotain jonkun huomattavista Kuninkaamman (mielipide) kirjailijan teoksista.  8) Liekö itsekään lukenut kirjaa ja Tolkienin omia hahmotelmia?


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 17.12.2007 13:13
Mä en taida ikinä lukea mitään Kjell Westöltä jos se on noin pöljä että kirjottaa kirjoissaan jotain jonkun huomattavista Kuninkaamman (mielipide) kirjailijan teoksista.  8) Liekö itsekään lukenut kirjaa ja Tolkienin omia hahmotelmia?
Eijei. Ei. Kjell Westö ei liity tähän mitenkään. Siksi siinä on kappale- ja rivinvaihto. Viittasin tuolla ykkössivulla tämän keskustelun ykkössivuun, jossa Sharkie kertoo että Silmarillion jäi aikoinaan kesken.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Ramen Soup - 17.12.2007 13:22
Mä en taida ikinä lukea mitään Kjell Westöltä jos se on noin pöljä että kirjottaa kirjoissaan jotain jonkun huomattavista Kuninkaamman (mielipide) kirjailijan teoksista.  8) Liekö itsekään lukenut kirjaa ja Tolkienin omia hahmotelmia?
Eijei. Ei. Kjell Westö ei liity tähän mitenkään. Siksi siinä on kappale- ja rivinvaihto. Viittasin tuolla ykkössivulla tämän keskustelun ykkössivuun, jossa Sharkie kertoo että Silmarillion jäi aikoinaan kesken.

 :lol:

Ok. Ehkä nyt pyörin kärryillä. D'oh! :rollaus:

Vilkaisenpa sen ykkössivunkin sitten.

Vähän mä aloin miettimään että mitä helkkaria, joku Kjell Westö alka dissaamaan kirjassaan Tolkienia, ja vielä ekalla sivulla. WTF?! Haha.

Voisi kirjoittaa tähän jotain asiaakin. Terry Pratchettin innokkaana lukijana uutinen miehellä todetusta Alzheimerin taudista musersi. Loppuuko kiekkomaailma? Mitkä ovat muiden tuntemukset? Jotenkin tuntuu, että kun Jordan kuoli, alkoivat ihmiset pommittaa kirjailijoita kuten George R.R Martinia viesteillä, joissa kehoitetaan kiirehtimään kirjasarjoja loppuun ennenkuin kuolema korjaa. Aika tylyä.

Mutta silti, sääliksi käy Terry. http://books.guardian.co.uk/news/articles/0,,2226306,00.html (http://books.guardian.co.uk/news/articles/0,,2226306,00.html)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 18.12.2007 13:39
Mä tutustuin vastikään Discworldiin Thief of Time -opuksen kautta. Aivan uskomatonta settiä. Puhdasta satiirisen, filosofisen ja umpihullun huumorin riemujuhlaa. Tulen lukemaan näitä jatkossa paljon lisää.

Harmi siis tietty sinänsä, jos kirjailijan ura päättyy moisella tavalla, mutta toisaalta taas, melkoisen läjän iloa ja riemua on Pratchet jo ehtinyt maailmaan suoltaa. Ei mikään huono perintö.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Ramen Soup - 18.12.2007 13:43
Jollain toisella foorumilla porukka mietiskeli, että mitäpä jos Pratchett kirjoittaa elämänsä parhaan kirjan taudistaan huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä. Aivoja rappeuttava tauti voi olla kova pala kirjailijalle, jonka tarvitsee niitä varmasti käyttää aikalailla (kenenpä ei toisaalta), mutta ainakin omassa tiedotteessaan Pratchett vaikuttaa olevan suht sinut asian kanssa. Toivottavasti näin on todellisuudessakin, ja toivottavasti herralla on monia hyviä vuosia vielä edessään.

Siinä olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä että iloa hän on maailmaan tuonnut. Hervotonta naurua myös.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 18.12.2007 21:36
Osa Discworldista on niin irrationaalista että Alzheimer saattaa vaan parantaa lopputulosta. Olisihan se kiva saada loputtomasti tuoretta materiaalia, mutta ehkä on parempi että Discworld päättyy ennen kuin kirjat alkavat toistaa itseään liikaa. Pratchett on siitä poikkeus että kirjoja tulee ostettua himaankin asti tavallisen lainaamisen sijaan, niiden pariin kun palaa mielellään yhä uudelleen. Making Money olisi kiva saada joululahjaksi, kyllä sitä ainakin Akateemisen nettikaupassa näyttää olevan.

(http://content.answers.com/main/content/wp/en/thumb/4/48/185px-Making_Money_Paul_Kidby.jpg)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: tuhis - 18.12.2007 21:55
On todella valitettava kohtalo että juuri tällainen tauti käy taloksi. En Alzheimerista muuta tiedä kuin sen, että itse taitaisin mieluummin askarrella jotain kohtalokasta kuin odottaa sitä avuttomuuden tilaa jonka tauti tuo tullessaan. En tiedä siis että onko Alzheimeria eriasteisia, että onko mahdollista säilyttää jonkinlainen ylläpidetty funktionaalisuus yhteiskunnassa.

Pratchett on perinteisesti melko viihdyttävää luettavaa vaikka jotkut jutut tuntuvatkin hieman kierrätetyiltä, mutta se nyt on ihan odotettavissa kun ottaa huomioon mistä kirjoitetaan ja kuinka paljon. Täytyypä tilata tuo Making Money kovakantisena, ihan vaikka Pratchettin tukemiseksi, vaikka mies tuskin minun pennejäni on vailla.

Uusimpia kirjahankintoja ovat Virginia Woolfin To The Lighthouse, sekä William Faulknerin The Sound and the Fury. Nyt kun pyhät alkavat ja on aika hiljentyä, aukeaa varmasti nuokin teokset, sekä toivottavasti moni muu.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Freeman - 13.01.2008 14:36
Tällä hetkellä luen joululahjaksi saanutta kirjaani.
Kirjan nimi on Maameren tarinat ja sen on kirjoittanu Ursula K.LE Guin.
Kirja sisältää neljä tarinaa ja itse olen lukenut niistä kaksi ja kolmannessa mennää.
Molemmat tarinat ollut hyviä kokonaisuuksia, mutta pidin enemmän ekasta kuin toisesta tarinasta.
Voin kyllä suositella kirjaa kaikille tähän astisen lukemisen perusteella. ;)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 05.02.2008 21:30
(http://www.picturebookart.org/images/uploads/EricCarleMuseum/shop/390_MD.jpg)


Tyttöystäväni suositteli minulle Benjamin Hoffin kirjaa Nalle Puh ja Tao. Kävin kirjastossa ja hain etsin kirjan tietokannasta. Luokitus 29.51; hmm, eikös fiktiokirjallisuus yleensä ole jotain 84.123? ... ja sitten olinkin yht'äkkiä hyllyllä jonka otsikko oli "Mytologia ja ei-kristilliset uskonnot."

Kirja siis käsittelee muinaista Kiinan tao-filosofiaa A. A. Milnen Nalle Puh -kirjojen avulla. Mukana on myös mielenkiintoisia metaforia Laotselta ja Chuangtselta. Idea on kerrassaan nerokas, ja teosta käytetään oppikirjana useissa lukioissa ja yliopistoissa ympäri maailmaa. Täytyy myöntää että itselleni taolaisuus oli katsomaton kortti ennen tätä kirjaa yläasteen "Maailman uskonnot"-kurssia lukuunottamatta.

Alkuperäinen teos julkaistiin 1982 ja kymmenen vuotta myöhemmin Hoff julkaisi lukevan yleisön ja ennen kaikkea kustantamon painostuksesta kirjalle seuraajan, Nasu ja Te. Teos on kuitenkin varsin erilainen yleisasenteeltaan; Hoff on kymmenen vuoden aikana selkeästi kyynistynyt ja tyytyy paasaamaan suu vaahdossa siitä mikä kaikki nykymaailmassa on vikana: sovinistit, feministit, kvartaalitalous sekä mikroaaltouunit. Kyllä, mikroaaltouunit.

Vuonna 2006 Hoff ilmoitti lopettavansa kirjoittamisen. Hän oli kyllästynyt suuriin kirjakustantamoihin, niiden pompotteluun sekä lähes kaikkeen muuhunkin.

Loppun vielä sitaatti kirjan alusta.
Lainaus
Tämä tapahtui sen jälkeen kun meistä muutama oli keskustellut Viisauden Suurista Mestareista ja joku oli sanonut että he kaikki olivat idästä kotoisin ja minä olin sanonut että jotkut eivät olleet, mutta hän vain jatkoi jaarittelua, aivan kuin tämä lause, eikä ottanut kuuleviin korviinsa, kunnes minä päätin lukea pätkän Länsimaista Viisautta osoittaakseni että on maailmassa enemmänkin kuin toinen puolisko, ja minä luin:

"Puh, kun aamulla heräät, mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?" kysyi Nasu viimein.
"Mitä tänään on aamiaiseksi?" sanoi Puh. "Mitä sinä sanot?"
"Minä sanon: 'Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?'" sanoi Nasu.
Puh nyökkäsi miettiväisesti.
"Se on sama asia", hän sanoi.


"Mitä tuo on?" Epäilijä kysyi.
"Erään länsimaisen taolaisen viisautta", minä sanoin.
"Se kuulostaa Nalle Puhilta", hän sanoi.
"Niin se onkin", minä sanoin.
"Ei se käsittele taolaisuutta", hän sanoi.
"Kyllä se vaan käsittelee", minä sanoin.
"Mitä se sinun mielestäsi käsittelee?" minä sanoin.
"Se kertoo pulleasta pikku karhusta joka kuljeksii ympäriinsä, kyselee tyhmiä, sepittää lauluja ja joutuu kaikenlaisiin seikkailuihin eikä ikinä saa kerättyä rahtuakaan älyperäistä tietoa eikä kadota omaa yksinkertaista onneaan. Sitä se käsittelee", hän sanoi.
"Se on sama asia", minä sanoin.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 10.03.2008 15:58
Lueskelin tossa parikin kirjaa.

Bob Marley - Mies, Musikki ja Mystiikka on Kari Kosmoksen kirjoittama elämäkerta. Itse olen kyllä diggaillut Marleyta jonkin aikaa ja etenkin Three little birds, Could you be loved ja Redemption song ovat todella kuumaa kamaa, mutta kyllä tää taas valotti paremmin kolmannen maailman ensimmäisen supertähden elämää. Kosmos on tosin valinnut tyylikeinoksi slangisanat ja anglismit jotka vähän häiritsevät itseäni, mutta täydet pisteet täytyy antaa kronologisesti etenevän teoksen laajuudesta. Olen aina ihmetellyt rastafarien Haile Selassie/Etiopia -jumalointia ja siitä oli varsin mielenkiintoista lukea Bob Marleyn ohessa. Bob oli muuten luonnollisesti kova kundi paneskelemaan vieraita naisia eikä silti hävennyt lyödä vaimoaan Ritaa (haastatteluissa Bob väitti aina ettei edes ollut naimisissa) jos tämä aiheutti Bobille syytä mustasukkaisuuteen. Se parhaiten nauraa joka viimeiseksi nauraa; Rita Marley onnistui hustlaamaan valtaosan Bobin laulujen oikeuksista itselleen ja vuolee tuohta jatkuvasti. Sääli että Marley oli niin syvällä rastafarismissaan tai muuten vain pajauttelustaan sekaisin ettei suostunut varpaansa amputointiin, jolloin miehen kohtaloksi koitui lopulta melanooma.

Veljeni Leijonamieli on Astrid Lindgrenin lastenkirja, joka käsittelee niinkin lutuisia teemoja kuin lapsen kuolemaa, itsemurhaa, kuoleman jälkeistä elämää, sotaa, kapinaa, pasifismia, tyranniaa ja petturuutta. Pisteet myös tekstissä kuvaillusta siviilin dekapitaatiosta, lapsen halvaantumisesta sekä loputtomasti ihmisiä tappavasta ikiaikaisesta lohikäärmeestä. Mun ala-asteen opettajani luki tän kirjan meille kolmannella luokalla, nykyisen sellaisesta saisi varmaankin syytteen. Halusin kuitenkin vähän verestää muistojani ja täytyy kyllä ihmetellä miten mä olen uskaltanut kuunnella tällästä pikkunaskalina, nytkin oli tippa linssissä lopun tullessa. Huh huh, kyllä tää lakaisee jotkut nynnyt Harry Potterit maton alle 100-0.

(http://boki.se/cover/9789129667158-135.jpg)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 04.04.2008 21:43
Mä postaan kolmasti peräkkäin, koska voin.

Making Money olisi kiva saada joululahjaksi, kyllä sitä ainakin Akateemisen nettikaupassa näyttää olevan.

(http://content.answers.com/main/content/wp/en/thumb/4/48/185px-Making_Money_Paul_Kidby.jpg)

Sain tämän sitten vasta nyt, syntymäpäivälahjaksi. Täytyy kyllä pitkästä aikaa sanoa että olen skidisti pettynyt. Kyllä mua taas nauratti mutta jotenkin sitä vaan odotti että koska homma lähtee todenteolla käyntiin ja sitten ollaankin yhtäkkiä jo lopussa. Joku koukku siitä vaan puuttui. Mun mielestä Moist von Lipwigissä on kuitenkin ainekset hyvään Discworld-kirjaan - ei sillä että päähenkilöllä olisi näissä kirjoissa välttämättä kovin suuri rooli.

Nyt vois vähän aikaa vaan lueskella ammatillista kirjallisuutta, seuraavaksi sitten vuorossa viimeinen Harry Potter (kyllä, luit oikein. Kaltaiseni bad motherfucker lukee myös Harry Potteria) jahka viimein saan sen kirjastosta.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Azu - 09.04.2008 23:39
Ensimmäistä scifi-kirjaani luen parhaillaan. Ihan heräteostoksena otin jo muutama kuukausi sitten Suomalaisen Kirjakaupan hyllyltä Dan Simmonsin Hyperionin sekä sen jatko-osan Fall of Hyperionin ja vein kassalle. Annoin kirjat aluksi lainaan tuttavalle, joka lukikin ne melko nopeasti, mutta nyt on ollut vasta aikaa (ja halua*) aloittaa kirjan lukeminen. Ja ihan hyvinhän tuo on lähtenyt käyntiin. Olen vasta ihan alussa (ehkä 50 sivua luettu), mutta mielenkiintoiselta on vaikuttanut. Mitään hirveätä äxöniä tässä ei ole vielä ollut, vaan enempi vain eri hahmojen kuin myös koko juonenkin pohjustelua, mistä olen kyllä pitänyt.

Alku oli hieman raskas, koska en ymmärtänyt läheskään kaikkea löpinää, mutta sitten säädin aivot asennolle "joku ihme scifi-juttu (englanniksi) tuossakin taas, jonka merkitystä en tajua, mutta aivan sama" ja sen jälkeen onkin ollut helpompaa. :) Osa teknisemmästä höpinästä menee siis yli hilseen (etenkin alusten/laitteiden kuvailuista), mutta toivottavasti niillä ei ole hirveästi merkitystä pidemmän päälle suurempien juonikuvioiden kannalta.



*vaikka parhaimpina vuosina silloin nuorempana on tullut luettua tahtia 1-3 kirjaa per viikko (parhaimmillaan), nykyään ei kaiken muun elämän ohella jaksa ottaa kaunista kirjaa kätöseen yhtä useasti. Tulee vain osteltua lempikirjailijoiden kirjoja hyllyyn pölyttymään ja odottelemaan hetkiä, jolloin lukuinto palaa taas takaisin. Nyt on taas sellainen kausi, että kirjoja lukee mielellään.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 10.04.2008 08:12
Pratchetin Hogfatherin aloittelin eilen ja eipä näytä pettävän. Sadan sivun jälkeenkään minulla ei ole mitään hajua mihin "aikaan" kirjan tapahtumat sijoittuvat, mutta mitä väliä. Joulupukki yritetään salamurhata ja kuolema joutuu tuuraamaan vanhaa läskiä. Sanomattakin selvää, että läppää tippuu tappavan tasaisesti ja enpä ole vielä lukenut Discworld teosta, jonka aikana en olisi nauranut ääneen. Ja lujaa!

Tämähän on 20's Discworld novelli ja ennen tätä olen lukenut vain kolme ensimmäistä, joten pieni leap of faith tässä otettiin. Onneksi näyttää toimivan näinkin ilman mitään ongelmia. Niin ja enklanniksi tietenkin.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Azu - 10.04.2008 10:05
Hogfather onkin yksi parhaista Pratchettin kirjoista, näin sellaisenkin näkökulmasta, joka on lukenut suurimman osan miehen tuotannosta.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 10.04.2008 16:01
Discworldit on kyllä siitä kivoja, että niitä voi ihan hyvin lukea yhden sieltä toisen täältäkin, tai sitten kronologisesti. Viihdettä riittää aina. Pitäisikin taas hakea kirjastosta pari iltojen viihteeksi.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Dr. Scientist - 10.04.2008 22:06
Mitäs Discworldin kirjaa suosittelette minulle, henkilölle joka ei ole lukenut yhtään sarjan osaa. Erittäin kiinnostavalta kuulostaa nuo, mutta en vain tiedä mistä aloittaisin, sillä jos luen jonkun uudemmasta päästä niin en välttämättä tajua mitään jutuista vai onko nuo teokset itsenäisiä vai mitä? Neuv0kaa tyhmää.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Azu - 10.04.2008 22:43
Hmm.. Kirjat ovat semi-itsenäisiä teoksia. Toisaalta voit kyllä ottaa käteesi minkä tahansa kirjan ja nauttia siitä (melkein) yhtä paljon kuin enemmänkin Pratchettin kirjoja lukenut (jotain hassunhauskoja viittauksia edellisiin saattaa jäädä ymmärtämättä, mutta sehän ei ole hirveän vaarallista), sillä jos tarvitaan tietämystä aikaisemmista kirjoista ja niiden tapahtumista, pääpointit selitetään kyllä myöhemmissäkin teoksissa uudestaan tarpeeksi hyvin. Käytännössä Discworld-kirjat jaotellaan niiden päähenkilöiden mukaan. Osa kertoo surkuhupaisasta Rincewind-velhosta, toiset Kuolemasta, jotkut muut Muori Säävirkku noidasta tai jostain muusta Pratchettin mielikuvituksen luomuksesta.

Mutmut, kuten jo sanoin, voit sinänsä aloittaa melkein mistä tahansa kirjasta. Yksi tapa on tietty aloittaa alusta asti lukemaan kirjoja suurin piirtein niiden julkaisujärjestyksessä. Sitten jos sinulle muodostuu lempihahmoja (minä pidän erityisen paljon Kuolemasta sekä Rincewindistä kertovista kirjoista), voit valita aluksi niistä kertovat kirjat ja vasta sitten siirtyä eteenpäin muiden kirjojen pariin.

Ensimmäinen Discworld kirja on Color of Magic (suomeksi tietysti Magian Väri), aloita vaikka siitä.

EDIT: Jatketaanpas hieman. Eli jos nyt luet ensin tuon CoM:n, voit joko jatkaa Rincewindin matkassa ja lukea seuraavaksi Valon Tanssin (Light Fantastic), joka on kyllä muutenkin 2. Discworld kirja, sitten Velhous Verissä (Sorcery), Eric, Kiintoisia Aikoja (Interesting Times) jne. jne. tai jatkaa koko ajan julkaisujärjestyksessä lukemista, jollon Valon Tanssin jälkeen tulee noidista ja Kuolemasta kertovat kirjat ennen kuin Rincewindin matka taas jatkuu.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 11.04.2008 08:14
Ja jos luulet, että ymmärrät englanniksi tarinat niin älä hommaa suomennettuja opuksia. Vaikka käännökset ovatkin melko hyvää tasoa, niin iso läjä läppää joko jää väliin, tai muuttuu vähemmän hauskaksi. (joskus tosin toisinkin päin).

Ainakin Fantasiapeleistä löytyivät melkein kaikki opukset, kun viimeksi Oulussa kävin.

Ja aloita tosiaan vaan siitä ensimmäisestä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 11.04.2008 10:53
Kyllä, Discworldia kannattaa tosiaan lukea englanniksi. Kieli on helppoa, kaikki jutut eivät oikein toimi käännettyinä ja saatavuus on huomattavasti parempi.

Itse suosittelen aloittelijoille aina helppoja ja hauskoja opuksia kuten Mort tai Guards! Guards! (sisältää yhden hauskimmista omistuskirjoituksista.) 52-vuotias isäni aloitti tosin suoraan Night Watchista, joka on kyllä yksi parhaista Discworldeista, eikä hihitykselle tullut loppua.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Dr. Scientist - 11.04.2008 23:14
Kiitti vastauksista. En siis tosiaankaan aikonut alkaa Discworldia lukemaan suomeksi, sillä tiedän että läppiä ei voi kääntää aina ja en muutenkaan tykkää lukea suomeksi kirjoja yleensäkään.

Damn, ainakaan Fantasiapelien sivuilta en löytänyt ensimmäistä osaa, vaan ihan random valikoima siellä on noita Discworldeja. Ja huonona puolena luki että suurin osa niistä on poistumassa valikoimasta :(
No, koitan sitten vaikka Suomalaisesta etsiä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: kep - 22.06.2008 02:16
Darkly Dreaming Dexterin sain luettua vihdoin loppuun työmatkoilla. Olipa mahtava kirja, paljon tiiviimpi ja vähemmän rönsyilevä kuin tv-sarjan ensimmäinen kausi. Keskityttiin myös Dexterin pään sisäiseen maailmaan enemmän ja en voi ymmärtää, miksi sarjasta jätettiin esimerkiksi Dark Passenger pois. Lindsayn kirjoitustyyli sopii kirjan tunnelmaan mainiosti ja intensiteettikin vaihtelee hienosti. Kannattaa lukea ainakin tämä ensimmäinen kirja jos sarjasta on tykännyt.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: blindside - 22.06.2008 13:10
Darkly Dreaming Dexterin sain luettua vihdoin loppuun työmatkoilla. Olipa mahtava kirja, paljon tiiviimpi ja vähemmän rönsyilevä kuin tv-sarjan ensimmäinen kausi. Keskityttiin myös Dexterin pään sisäiseen maailmaan enemmän ja en voi ymmärtää, miksi sarjasta jätettiin esimerkiksi Dark Passenger pois. Lindsayn kirjoitustyyli sopii kirjan tunnelmaan mainiosti ja intensiteettikin vaihtelee hienosti. Kannattaa lukea ainakin tämä ensimmäinen kirja jos sarjasta on tykännyt.
Darkly Dreaming Dexter oli vielä ihan ok kirja, mutta seuraavat kaksi kirjaa ovat jo sellaista shaibaa että rupesi itkettämään. Varsinkin viimeisin, Dexter in the Dark meni niin metsään että rupesi jo säälittämään kirjailija Jeff Lindsayn puolesta. Voin rehellisesti sanoa että kirjojen inspiroiman sarjan käsikirjoitukset ovat huomattavasti alkuperäisteosta korkealuokkaisempia, ja Dexter onkin yksi suosikkisarjojani.

Tuo Dexter in the Dark taitaakin sitten olla viimeisin kirja jonka olen jaksanut kokonaan lukea pitkään aikaan. Ei vaan ole osunut kohdalle sellaista teosta joka herättäisi intoa, vaan olen uppoutunut ihan videopeleihin. Yritin lukea Neil Gaimanin Fragile Thingsiä mutta jotenkin tuollaiset novellikokoelmat eivät vain iske, joten se on seisonut kirjahyllyssä puoliluettuna jo pitkään. Mun lukeminen on muutenkin aika kausiluontoista, ja olen huomannut olevani uskollinen parille kirjailijalle, aika harvoin kokeilen mitään uutta. Ehkä eniten mieleen painuneet lukukokemukset viime vuosilta on ollut Tuomas Vimman Helsinki 12 ja sen "jatko-osa", Toinen. Niin överiksi vedettyä pröystäilyä huumeiden- ja rahankäytöllä, kalliita luksuskämppiä ja merkkivaatteita, seksiä jne. Täysin uskomatonta hedonistista fantasiaa mutta jostain syystä noi kaks kirjaa viihdyttivät mua suuresti.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 17.07.2008 19:17
Puolentoista viikon päästä on startti Ameriikanmaalle, ja teki mieleni saada Pratchettia reissulukemiseksi. Paikallisissa kirjakaupoissa noita on kuitenkin aina hyllyssä vähän miten sattuu, joten napsautin Playsta tulemaan pari Discworld-sarjan ensimmästä opusta, The Colour of Magic sekä The Light Fantastic. Halpaa kuin saippua, ja maistuu takuulla. Tähän mennessä en ole lukenut Discworldeja kuin pari kirjaa sieltä sun täältä, joten oli jo aikakin saada homma potkaistuksi kunnolla käyntiin.

Rincewind!


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: tuhis - 17.07.2008 20:45
Harmittaa Prattchetin kohtalo, mutta elämä on laiffia. Kaverikin sairaalassa syöpäepäilyn vuoksi. Perna jo revittiin pihalle. Jos on sisäelimissä paskaa, niin se siitä sitten. Alle 30 vuotta.

Paskaa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Riepu - 03.09.2008 18:45
En ole koskaan ollut mikään innokas lukija, mutta joskus sitä meikäläinenkin innostuu. Sain nimittäin jonkin aikaa sitten lukaistua Arto Salmisen teoksen nimeltä Lahti kannesta kanteen, ja lukukokemus oli peräti hyvinkin mielekäs.

Alkujaan lainasin kirjan äidinkielenkurssia silmällä pitäen ja samalla ajatellen, että tulen lukemaan siitä noin kymmenisen sivua. Kuitenkin aiemmista lukemistani kirjoista poikkeava kerronta iski kumman hyvin. Kirjahan kertoo sekaisin kaksi yllättävän erilaista tarinaa, jotka lopulta nidotaan joten kuten yhteen. Kuulostaa tietynlaiselta kliseeltä, mutta ainakin se iski minuun ja onnistui vieläpä pitämään otteessaan, sillä tahdoin nähdä kuinka tarinat mahtavat liittyä toisiinsa.

Hattua on nostettava myös kirjan helppolukuisuudesta ja juuri sopivasta pituudesta, jotka tekevätkin tästä yhden parhaista lukemistani kirjoista.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: tuhis - 13.09.2008 09:00
(http://www.tolkienlibrary.com/press/images/children-of-hurin-deluxe-ed-HM.jpg)

Children of Hurin

Mielenkiintoinen kirja jota lukiessa ei voinut välttyä Kalevalamaisista turmiontunnelmista, ja olihan Tolkien itse sanonut että suurimpia vaikuttimia oli Kullervon tarina - sekä Oedipuksen myytti.

Kirjasta ei tee sanotun vaikeaselkoista erikoiset nimet, vaan pikemminkin se että maantiedettä ja ajanjaksoa ei käsitellä tarkemmin. Harmittaa ettei tarinaa saatu ulos hieman eri tavoin kuin epäsuorasti muistiinpanoista kasattuna, sillä tässä olisi kaikki klassikon ainekset kasassa, mutta lähestyttävyys ja kuljetus on jokseenkin vaillinaista ja alkukantaista. Lukeminen on raskasta jo muutoinkin aiheen vuoksi ja yhdessä tämmöisten käytännön asioitten kanssa ei tätä voi oikeastaan suositella kuin niille joita Tolkien on kiinnostanut ns. pääteoksia pidemmältikin.

Ostin kirjasta tuon kuvassa olevan deluxe editionin. Sivut ovat mukavan paksuja ja tasaisin välein kirjassa on Alan Leen maalauksia ja piirroksia. Ainut oikeasti negatiivinen asia oli se että kirja ei haise kovinkaan miellyttävälle, mutta laittelinpa fiksuna poikana kirjan kansien väliin kahvinpuruja talouspaperin sisällä ja käänsin kotelon kannalleen jonne noita kahvinpuruja myös ripottelin, ahtasin sitten kirjan koteloon (en kuitenkaan ihan perille asti) ja annoin siinä hajustua viikonverran.

Nyt ainut huono puoli on se, että kirjaa lukiessa tekee mieli kahvia.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 17.10.2008 23:28
Pitkä kuiva kausi on ohi. Luin Alexander Dumasin vuonna 1844 julkaistun seikkailuklassikon Monte Criston Kreivi.

Juoni lienee kaikille suhteellisen tuttu; Edmund Dantesilla on kaikki menossa nappiin, kunnes kateelliset ystävät pettävät miehen ja hän joutuu vankeuteen. Vapauduttuaan hän rikastuu vankitoverinsa avulla ja kostaa kaikille.

Kirja oli yllättävän pitkä, 700 sivua. Tämä johtuu siitä että jännittävän ja jouhevan alun jälkeen jumiudutaan osittain jopa tylsään ranskan aatelispiiriin Edmundin vapauduttua vankilasta alustamaan kostosuunnitelmaansa. Kirjan ideahan on hyvä, ketä nyt ei kylmä verinen kosto kiehtoisi? Lisäksi täytyy antaa kiitosta mielenkiintoisesta viitekehyksestä - 1800-luvun alun Ranskassa nähdään niin 100-päiväinen valtakunta, bonapartistit ja Napoleonin paluu sekä tuona aikana Ranskassa vallinnutta naurettavaa yläluokan materialismia. Lisäski kiehtomaan jäivät Edmundin selkeä Messiassyndrooma, pohdinnat koston oikeutuksesta sekä hasiksen ja oopiumin rehti ja peittelemätön vetäminen.

Juonessahan on helvetin suuri aukko; Edmund on 14 vuotta eristyssellissä jossa tapaa satunnaisesti vanki-skolaaria. Tuloksena nuoresta merimiehestä kehkeytyy sulava sosiopaatti joka on enemmän kuin kotonaan muuttuneessa maailmassa, saati sitten Ranskan sisäsiittoisessa aatelisluokassa.

Seuraavaksi työn alla on elokuvateatteristakin tuttu Kari Hotakaisen kevyt Klassikko, sillä kirjastossa ei ollut kärkkymääni Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Myös Jari Tervon juuri julkaistu Troikka kiinnostaa todella paljon.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 29.11.2008 17:49
(http://www.loistopokkarit.com/images/160px/klassikko.jpg)


Jep, Hotakaisen Klassikko on nyt luettu. Onhan tästä tehty elokuvakin jossa Kari Hotakaista näyttelee kukapas muukaan kuin Martti Suosalo. En ole nähnyt. Hotakaisella on kyllä selkeästi tunnistettava tyyli kuten hieman samaa aihepiiriä liippaavalla Jari Tervolla. Hienoa suomalaista mieskuvaa kyllä maalaillaan, ja teoksen keskiosan muodostavat fiktiiviset päiväkirjat ovat kyllä hauskaa luettavaa. Ei ehkä silti ihan yhtä hyvä kuin Finlandia-palkittu Juoksuhaudantie.

Tällä haavaa luen Mauri Sariolan lääkäriromaania Ei loitsu eikä rukous.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: teidon - 29.11.2008 18:04
Book Depository niminen nettikirjakauppa tarjoaa paria kirjaa PDF muodossa ilmaiseksi. En ole kumpaakaa vielä lukenut, mutta arvostelujen perusteella molempien pitäis kai olla hyviä kirjoja.

In Stitches (http://www.bookdepository.co.uk/WEBSITE/WWW/WEBPAGES/viewblogarticle.php?id=1760&utm_source=NL_welcome&utm_medium=email&utm_content=free-book&utm_campaign=Newsletter_Oct08)
Dawnthief (http://www.bookdepository.co.uk/WEBSITE/WWW/WEBPAGES/viewblogarticle.php?id=2008&utm_source=NL_welcome&utm_medium=email&utm_content=free-e-book&utm_campaign=Newsletter_Nov08)


Siin on jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Azu - 11.01.2009 22:08
AHAHAHA!

http://www.amazon.com/Dance-Dragons-Song-Ice-Fire/dp/0553801473/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1230732605&sr=1-1

October 27, 2009 :/

Ei tuossa muuten mitään, mutta alun perin tuo luvattiin loppuvuodelle 2006, sitten epämääräisesti "2007 aikana". Noh, 2007 meni eikä kirjaa kuulunut, arvioitiin kirjan ilmestyvän kesällä 2008, sitten syksyllä 2008, minkä jälkeen kirja viivästyikin jo kesän aikana 2009 alkupuoliskolle/keväälle. Nyt tuon julkaisun arvioidaan optimisesti näin vuoden alusta olevan lokakuun lopulla. Saas nähdä missä vaiheessa kevättä/kesää tuokin perutaan ja kirja myöhästyy 2010 puolelle. Alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää tämä odottelu. Vois Martin hieman vähentää niissä ComiConeissa sun muissa fanitapahtumissa käymistä ja keskittyä kirjaan.

Saas nähdä käykö Martinille Robert Jordanit eikä hän saa kirjoitettua pitkään jatkunutta kirjasarjaansa loppuun.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 27.02.2009 17:52
Ei loitsu eikä rukous
Mauri Sariolan lääkäriromaani kiinnosti lähinnä aihepiirinsä takia. Mielenkiintoista havaita että 50-luvun fiktiivisellä alan opiskelijalla pyörii päässä samat ajatukset kuin vielä 2000-luvullakin. Varsinaiseen pääjuoneen liittyvä imelä rakkaustarina olikin sitten ehkä vähän liikaa.

Bravo Kaksi Nolla
(http://www.krishnamoorthi.com/wp-content/uploads/2008/02/bravo-two-zero.jpg)

Yllätyin positiivisesti. En yleensä lue sotakirjoja kun niistä tulee mieleen joku vitun Korkeajännitys. "Bravo Kaksi Nolla" (yksikön kutsukoodi) on entisen SAS-veteraanin tositapahtumia kuvaava romaani eräästä vahvasti pieleen menneestä tehtävästä ensimmäisessä Persianlahden sodassa. Kerronta on varsin suoraviivaista mutta uskottavaa. On jännää huomata miten samanlaisia toimintamalleja SAS-erikoisjoukoilla on verrattaessa ihan perus varusmiesjantteriin. Asiat tosin väänetään niin rautalangasta että maallikkokin ymmärtää mistä on kyse. Tapahtumat etenevät nopeasti eikä tylsiä kohtia tule. Erityisesti mieleen painui tapa, jolla taisteluosasto hajoaa: lapsellisia virheitä tapahtuu ilmeisesti erikoisjoukkojen ammattisotilaillekin. En tiedä kuinka paljon jutuissa on totuuspohjan päälle laitettu "SAS-lisää", kaunistelua tai Britannian puolustusvoimien siloittelua, mutta ei se häiritsemään pääse ja kirja on varsin hyvä. Kidutuskohtausten lukemisen koin erityisen ahdistavaksi.

Andy McNab (salanimi) on sittemmin siirtynyt Hollywoodin palvelukseen asiantuntijaksi elokuviin/videopeleihin.

Nation
Pratchettin uusin ei sijoitu Discworldiin, mutta periaatteessa sekin olisi täysin mahdollista. Muutamia ihan hauskoja juttuja, paljon alleviivaavampi ja osoittelevampi kuin aikaisemmat. Enpä tiedä, Thud!:in jälkeen sekä Making Money että Nation ovat olleet lieviä pettymyksiä. Kannattaisiko Pratchetin lopettaa? Tahtoo Granny Weatherwax tai Samuel Vimes -kirjan!


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 01.03.2009 21:53
Kannattaisiko Pratchetin lopettaa?

Eioo varmaan sedästä itsestään kiinni.

Itte oon lukenu venäläistä raskasta sarjaa ja kirjoituksia kellarista jäi varmaan vahvimpana mieleen. Vitun ahdistavaa, mutta pakko vaan jatkaa ja nähdä mitä päähahmolle seuraavaksi tapahtuu. Järjetöntä millaisia ajatuksia Dostojewskilla oli jo 1800-luvulla. Lukekaa pois kun on niin lyhytkin opus.

Niin ja joku suositteli supernaiivia. Pari vessareissua riitti siihen niteeseen ja voin vannoa, etten muihin Loen "teoksiin" ole koskaan tarttumassa. Hieno kuvaus autistisesta mielestä, mutta aika paskasti kirjoitettu.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 27.03.2009 10:14
Taas on Playsta tulossa Discworldia, tällä kertaa vuorossa Mort. Odotellaan tämän kirjan mukana uutta nostetta touhuun, edellinen lukemani, Equal Rites, kun ei iskenyt ihan samalla lailla kuin aiemmat, vaikka kirvoitti kyllä ajoittain naurua sekin. Velhomeininkiä on kyllä arvostettava, samoin kuin Granny Weatherwaxia, mutta Esk sen sijaan oli melko hällä-väliä-hahmo. Ainahan ei voi voittaa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 27.03.2009 10:33
Itse ainakin pidän Mortista hyvin paljon. Se on myös mielestäni oikein hyvä aloituskirja Discworldien pariin siirtyessä. Osittain syy taitaa olla se, että siinä on suuressa roolissa Kuolema, joka on yksi suosikkihahmoistani. Equal Rites on sen sijaan aika huono, eipä siitä ole edes paljoa jäänyt mieleen. Hitto, jahka pääsen tämänpäiväisistä isoveljen valmistujaisista joskus pois niin voisin tulla tekemään tänne Discworldin virallisen "Parasta/Paskaa"-arvioinnin.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 27.03.2009 10:56
Itse ainakin pidän Mortista hyvin paljon. Se on myös mielestäni oikein hyvä aloituskirja Discworldien pariin siirtyessä. Osittain syy taitaa olla se, että siinä on suuressa roolissa Kuolema, joka on yksi suosikkihahmoistani. Equal Rites on sen sijaan aika huono, eipä siitä ole edes paljoa jäänyt mieleen. Hitto, jahka pääsen tämänpäiväisistä isoveljen valmistujaisista joskus pois niin voisin tulla tekemään tänne Discworldin virallisen "Parasta/Paskaa"-arvioinnin.

Jep, synopsiksen vuoksi mäkin odotan Mortilta aika paljon, sillä kuolemasta digailen myös. Toivottavasti opus tulee pian.

Itsehän aloitin näiden lukemisen intissä Thief of Timesta. Ei starttikirjana ehkä mitenkään parhaasta päästä, sillä siinä tapahtuu perkeleesti, mutta kunhan kyytiin pääsi, niin se taitaa edelleenkin olla lempiosani. Himmee viitekehys, tapahtumia ja tahtia riittää, hahmot ovat loistavia ja huumori sitä parasta. Syvistä filosofisista mietteistä lisäpisteet. Sekin pitänee jossain välissä lukea uudelleen, ja katsoa kuinka paljon enemmän siitä saa irti kun universumi on hieman tutumpi.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Tzibo - 30.03.2009 21:14
David Mitchellin Pilvikartasto tuli luettua loppuun ja positiivinen kokemushan se oli. En lue kirjoja paljon, mutta pidän hyvien kirjojen lukemisesta. En vain ole vaivautunut etsimään näitä hyviä kirjoja, mutta tämä jostain pisti silmään ja juonikuvaus oli erittäin mielenkiintoinen, joten nappasin kirjastosta.

Kirja on monen eri henkilön näkökulmasta ties milloin millä tavalla kuvattu. Muun muassa amerikkalaisen notaarin Adam Ewingin päiväkirja matkoiltaan Tyynellämerellä (1500-luvulla, kenties?) ja säveltäjä Robert Frobisherin (ensimmäisen maailmansodan jälkeistä aikaa) kirjeet ystävälleen Sixsmithille ovat pari näistä tarinoista. Vain yksi tarina ei katkea kesken kaiken, muut jatkuvat sitten joskus myöhemmin jonkun muun tarinan jonkun osan jälkeen, mutta tämä ei suinkaan haitannut lukemista, heti kun uusi osa alkoi niin muisti hyvin edellisen osan tapahtumat vaikka aivan eri aikakauteen ja paikkaan sijoittuva tarina oli ollut juuri hetki sitten.

Kirjan kieli on erittäin monipuolista ja tietyt yksityiskohdat värittävät eri ihmisten kirjoitustapoja, esimerkiksi Adam Ewing käyttää "ja"-sanan sijasta &-merkkiä, joka näyttää aluksi hassulta mutta siihen tottuu. Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja heidän mielipiteensä ja kuvailunsa maailmasta ovat varsin eläviä ja kuva suorastaan piirtyy silmiesi eteen. Tulevaisuuteen sijoittuvia tarinoita on kaksi (joista toinen on se ainoa tarina kirjassa joka ei katkea kesken kaiken jatkuakseen myöhemmin) ja odotin aina, että siitä toisesta tulisi se seuraava osa ja kun se tuli, oli sitä erittäin mukava lukea. Lienee sanomattakin selvää että kyseenomainen tarina on myös lempitarinani koko kirjasta, vaikka säveltäjän seikkailut yltää likelle.

Suosittelen kirjaa erittäin paljon kenelle tahansa johon iskee hyvä, monilta osin myös kovin koskettavakin tarina. Loistava opus.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 30.03.2009 22:17
-- voisin tulla tekemään tänne Discworldin virallisen "Parasta/Paskaa"-arvioinnin.
PARASTA:
The colour of magic
Mort
Wyrd sisters
Guards! Guards!
Reaper man
Witches abroad
Small gods
Lords and ladies
Men at arms
Interesting times
Feet of clay
Carpe Jugulum
The truth
Thief of time (Lu-Tze OWNZ.)
Night watch
Going postal
Thud

INDIFFERENTTI:
Pyramids
Soul music
Maskerade
The fifth elephant


PASKAA:
The Light fantastic
Equal Rites
Sourcery
Eric (Faustin remake, miksi?)
Moving Pictures
Hogfather
Jingo (Ainoa huippukohta on Vimesin avautuminen Lord Rustille)
The last continent (Velhojen sekoilu evoluutiosaarella on kauheaa, Bursar helpottaa tilannetta hieman)
Monstrous regiment
Making money (Ei vaan käynnisty missään vaiheessa kunnolla)

Asioista saa olla eri mieltä. Tarkempia perusteluja tarvittaessa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 31.03.2009 01:09
(Lu-Tze OWNZ.)

Quoted for truth. Ja kaikkien minun lukemieni opusten pohjalta näyttää listaus menevän oikein, mitä nyt Light Fantastic saisi olla vähintään indifferentissä. Kerron sitten joskus, kun olen jostain oikeasti eri mieltä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 01.04.2009 11:22
Hogfatherhan oli hyvä. Muistan kyllä nauraneeni sen parissa. Loppu ehkä vähän lässy, mutta muuten ei valittamista.

Monstrous Regiment oli kyllä outo. Siitä ei ole paljon muistikuvia? Kai mä odottelin kokoajan, että mitä se Vampyyri keksii, mutta eihän se kahvinkeiton lisäksi tehnyt oikein mitään.



Luin ton Good Omensin ja olihan se paska. Hirvee fanilauma tälläkin.



Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 14.06.2009 13:40
(http://www.like.fi/kirjakeko/kannet/9789520101862.jpg)


Kurmootin tuossa aika tiukkaa tahtia läpi Paulowin uusimman, eli Viimeisen vartiomiehen. Arin kirjathan siis pyörivät oululaisen yksityisetsivä/baarimikon, Jesse Hackmanin ympärillä, ja olen lukenut näitä jo parit, alkupäästä pari ekaa vielä lukematta. Nyt saattaa tosin riittää viimein inspiraatio korjata se puute, sillä tämä opus oli loistava. Teksti ja Paulowin ajatuksen juoksu ovat sujuvaakin sujuvampia, hahmot hyvin rakennettuja ja karikatyyrisen yksityiskohtaisia, toimintaa riittää, juonikuviot rakennellaan pienestä loppua kohden melkoisiin spektaakkeleihin, ja ennen kaikkea huumorissa löytyy. Dialogissa, niin seesteisinä hetkinä kuin tiukan toiminnan keskellä, kukkii niin riihikuiva huumori että vesilasi olisi tarpeen. Kun poliisipäällikkö vaikkapa kuittaa asian käsitellyksi tokaisemalla "Eteenpäin, sanoi siittiö vulvassa", ei sanottavaa paljon jää. Paljolti näistä tuleekin mieleen vanhat hyvät Jerry Cottonit, joita Paulow itsekin on itseasiassa kirjoittanut jonkin verran. Sillä erotuksella tosin, että mies on selkeästi kehittynyt kirjailijana.

Se toinen seikka, mikä tekee näistä allekirjoittaneelle mukavaa luettavaa, on se, että kirjat sijoittuvat Ouluun. Paikkoja, ja erityisesti paikasta toiseen siirtymistä kuvaillaan todella tarkasti, joten ne real-life-maisemat piirtyvät mielen päälle upean kirkkaasti kirjan takaa-ajojen keskellä tai baari-illan melskeessä. Myös hahmoja, joille useimmille löytyy tosielämän vastineet jossain muodossa, on mukava bongailla(baarikeisari Svedu Oksanen, anyone?).

Kaiken kaikkiaan mainio kirja. Kuten etukannessakin hehkutellaan, on Paulowin tekstissä tosiaan imua, joten mikäs siinä lukiessa. Pulp-dekkaria parhaimmillaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: kep - 18.06.2009 15:57
Toisen Dexter-kirjan, Dearly Devoted Dexterin, sain loppuun nyt kesän duunimatkojen aikana. Blindside(?) jossain vaiheessa haukkui melkein pystyyn tämän toisen kirjan, ja vaikka ei kirja millään tavalla päässyt ensimmäisen osan tasolle, oli se silti mukava lukukokemus. Itse olen mieltynyt Jeff Lindsayn tyyliin kirjoittaa anteliaalla kädellä Dexterin pään sisäisiä asioita, ja tätä olenkin jäänyt kaipaamaan itse tv-sarjassa kirjojen lukemisen jälkeen. Toisen kirjan pahiksen tapa silpoa uhrinsa oli myös aika pysäyttävää tavaraa luettavaksi ensimmäisellä kertaa, ja ei tässä voi muuta kuin pistää sarjan kolmas kirja tulemaan ja kahlata se läpi, kunhan olen saanut valmiiksi tällä hetkellä luvussa olevan Jeremy Clarksonin "And Another Thing...", joka on toinen kokoelma Clarksonin kolumneja The Sunday Timesille.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: blindside - 18.06.2009 20:30
Toisen Dexter-kirjan, Dearly Devoted Dexterin, sain loppuun nyt kesän duunimatkojen aikana. Blindside(?) jossain vaiheessa haukkui melkein pystyyn tämän toisen kirjan, ja vaikka ei kirja millään tavalla päässyt ensimmäisen osan tasolle, oli se silti mukava lukukokemus. Itse olen mieltynyt Jeff Lindsayn tyyliin kirjoittaa anteliaalla kädellä Dexterin pään sisäisiä asioita, ja tätä olenkin jäänyt kaipaamaan itse tv-sarjassa kirjojen lukemisen jälkeen. Toisen kirjan pahiksen tapa silpoa uhrinsa oli myös aika pysäyttävää tavaraa luettavaksi ensimmäisellä kertaa, ja ei tässä voi muuta kuin pistää sarjan kolmas kirja tulemaan ja kahlata se läpi, kunhan olen saanut valmiiksi tällä hetkellä luvussa olevan Jeremy Clarksonin "And Another Thing...", joka on toinen kokoelma Clarksonin kolumneja The Sunday Timesille.

Tuo toinen kirja, vaikka olikin melko heikko esitys, vielä menetteli mutta kolmas meni sellaiseksi huuhaaksi että teki melkein mieli lopettaa kesken. Mutta kannattaa tosiaan lukea itse ja vetää omat johtopäätökset. Kerro toki luettuasi mitä olet Dexter in the Darkista mieltä :D.

Itsellä lepää tuossa yöpöydällä Dexter by Design josta oon lukenut ekat 5-6 lukua. Lainasin sen lähinnä nähdäkseni miten Lindsay yrittää paikata (vai yrittääkö edes?) edellisessä osassa häränpyllyä heittäneen tarinan. Niin ja vähän helpottamaan TV-sarjasta aiheutuneita vieroitusoireita, uudet jaksot alkavat vasta 101 päivän kuluttua! Ennen tätä tuli luettua suomenruotsalaisen kirjailijan Stefan Nymanin jännäri Anna Online (http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/anna-online/), ja täytyy myöntää että tuo oli paikoin aika kuumottavaa luettavaa. Kirjan asetelmaan oli tällaisena reiluna parikymppisenä, yksiössä asuvana, tietokoneen ääressä paljon aikaa viettävänä melko helppo samaistua. En ole koskaan ennen saanut kirjoista sellaisia fiilareita että pitää välillä vilkuilla olan yli lukiessa yksin omassa kämpässään.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Koo - 03.07.2009 11:58
(http://www.like.fi/kirjakeko/kannet/9525194329.jpg)


Hyvä oli, ensimmäinen beat-ajan kirja jonka luin. Vuorikiipeilyä, mietiskelyä ja länsimaalaisen elämäntavan kritisointia. Henkilöhahmot ihan onnistuineita ja tarina eteni sujuvasti. Ei nyt mikään mullistava lukukokemus, mutta toimii.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 17.07.2009 12:58
Kesälomalla:

Kenelle kellot soivat Ernest Hemingway
Aluksi tylsä. Äijät vaeltelevat Espanjan maaseudulla, ilmeisesti joku silta pitäisi räjäyttää? Sijoittuu siis Espanjan sisällissodan aikoihin. Lopulta homma lähtee luistamaan ja on aika helvetin mielenkiintoinen, mitä nyt espanjankieliset kiroukset kääntyvät hiukan huonosti espanjasta englanniksi ja edelleen suomeksi. Lisäksi härkätaisteluiden fiilisteleminen ei oikein auennut minulle. Espanjan sisällissota alkoi kiinnostaa enemmän, piti vähän perehtyä.

Minun sukuni tarina Jari Tervo
Taattua Tervo-sekoilua, paikoitellen nauratti aivan helvetisti. Lopussa mennään vähän turhankin kovaa haipakkaa ja koko juoni lähtee vähän lapasesta. Ei yhtä hyvä kuin Pohjan hovi tai nämä uudemmat histroialliset romaanit, parempi kuin Rautapää tai Tuulikaappimaa. Todella hauskoja henkilöhahmoja, jälleen.

Jäähyväiset aseille Ernest Hemingway
Sotaa, paneskelua, viinanjuontia, what's not to like? No romanssihommat ovat vähän tylsiä mutta ne ovatkin lähinnä sivuosassa. Nuori amerikkalaisupseeri palvelee vapaaehtoisena Italian armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Rinaldi, kovin italialainen jätkä vähään aikaan.

Kokonaisuudessaan Ernest Hemingway jätti kyllä todella hyvän kuvan. Aiemmin on tullut luettua mieheltä Vanhus ja Meri joka ei ollut aivan yhtä hyvä. Tai sitten olin vaan lukioaikana vielä epäkypsä miehen tekstille. Molemmissa kirjoissa on paljon yhtäläisyyksiä; päähahmona hienoja miehisiä miehiä jotka eivät lässyt sekä hienot, konstailemattomat loput. Ilmeisesti mies ammensi romaaneihinsa hyvin runsaasti omista kokemuksistaan. Täytyy laittaa muutakin tuotantoa harkintaan, ikävä kyllä muut kirjat eivät käsittääkseni ole yhtä hyviä kuin nämä pääteokset.

Tällä hetkellä luvussa Richard Mathesonin I am legend sekä Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Tarkoituksena olisi pian saada myös Tervon Troikka lukuun ja kai se uusin harry Potterkin pitäisi jossain vaiheessa pois lukea vaikkei hirveästi kiinnostakaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: MasterTK - 17.07.2009 14:01
En ole mikään kirjojen suurkuluttaja todellakaan, mutta jostain syystä Stephen Kingin kirjat ovat minusta äärimmäisen hyviä. Nyt vuosien lukutauon jälkeen aloin taas lukemaan niitä ja monta kirjaa on vielä lukematta. Tyyli jolla King kirjoittaa on vaan niin vangitsevaa. Sitä vaan jatkaa lukemista ja yhtäkkiä huomaa lukeneensa melkein koko kirjan putkeen.

Nyt on menossa Christine, joka vaikuttaa oikein hyvältä. Tosin en tiedä miksi kirjan toisesta päähenkilöstä tulee koko ajan Heinz mieleen.  :lol:
Seuraavana sitten vuorossa kaksiosainen tukikohta.

Kingin Uinu uinu lemmikkini teki kyllä joskus sellaisen vaikutuksen, ettei mikään muu kirja varmasti pysty enää samaan. Kirjassa perheen kissa kuolee auton alle ja poika löytää sen kuolleena, niskat vääntyneenä tieltä. Meidän toinen kissa oli juuri ennen tuota kirjan lukemista jäänyt auton alle. Löysin sen tienreunasta eräänä kouluaamuna niskat vääntyneenä, kallo murtuneena ja naama ihan vääristyneenä. Siitä sitten kannoin sen kotiin ja hautasin metsään. Kirjan kissa sattuu olemaan samanvärinen, samanlainen käytökseltään, poika löytää sen, hautaa jne. Aivan kuin oman kissan kuoleminen ei olisi ollut tarpeeksi traumaattista, niin sitten vielä lukaisin kirjan päälle. Näin varmaan vuoden ajan painajaisia siitä, miten se herää haudasta jotenkin kallo hajalla. D:


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 13.09.2009 18:22
Intissä on nyt pitkästä aikaa kunnolla aikaa kirjojen lukemiseen ja kolmisen kirjaa olen nyt läpi tahkonnutkin. Tarkoituksena olisikin tässä syksyn ja talven aikana vähän pienentää tuota lukemattomien kirjojen suurehkoa määrää hyllyssä. Muutamia uusiakin kirjoja on jo tullut ostettua tietysti.

Viime viikolla saapui Play.comista ja Book Depositorystä Halo: Contact Harvest (6,5€) ja Halo: The Cole Protocol (9€), jotka olivatkin ainoat minulta uupuvat Halo-sarjan kirjat. Lisäksi äsken tuli tilattua Book Depositorystä David Perry on Game Design: A Brainstorming Toolbox (~23€), joka on varmaan ihan mielenkiintoista selailtavaa vaikka mitään peliä en tässä nyt olekaan suunnittelemassa. Kokoa mokomalla järkäleellä on 912 sivua ja painoa kaksi kiloa  :)

Viimeisen kahden viikon aikana olen lukenut kaksi Halo-kirjaa, joten seuraavaksi voisi lukea jotain ihan muuta eli jatkaa vaikka tuota antropologian pääsykoekirjaa...


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Mr.Universum - 14.09.2009 16:49
Despiren tavoin minullakin on täällä intissä aikaa aina kello 16 eteenpäin tehdä oikeastaan mitä haluan ja nyt olisinkin kirjavinkkien tarpeessa. En yleensä lue juuri mitään kirjoja, joten kaikki yleissivistävätkin vinkit ovat tervetulleita. Hakusessa kuitenkin olisi jonkinmoinen teos, jossa joku henkilö päättää muuttaa elämänsä totaalisesti. Syytä ei varmaan tarvitsekkaan kysyä :rollaus:


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 14.09.2009 17:33
Eikös noissa Juoppohullun päiväkirjoissa päähenkilö koita muuttaa elämäänsä totaalisesti. En ole lukenut kuin raskausarpia teoksen, mutta se ainakin oli yksi hauskimmista kirjoista minkä olen koskaan lukenut. Pitääkin itseasiassa laittaa tilaukseen loputkin.

Sopivan kevyttä, joten kelpaa varmaan sellaiselle joka ei normaalisti kirjoja lue. Noi on myös niin saatanan hauskoja, että sopii hyvin sinne intin 24h kokovartalo vitutuksen lomaan hyvin.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 20.09.2009 16:45
En montaa sivua tuota ensimmäistä juoppista päässyt etiäpäin, ennenkuin aivot sammuttivat itsensä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 20.09.2009 18:01
Itse ainakin krapulassa luin raskausarpia vedet silmissä, tota ekaa en ole lukenut.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 20.09.2009 18:03
Itse ainakin krapulassa luin raskausarpia vedet silmissä, tota ekaa en ole lukenut.

Varmaan tykkäisit mun peruskoulun kirjoitustehtävistä ja esseistäkin. Paljon maksat?


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 20.09.2009 18:35
Jos ne on foorumitekstien arvoisia, niin sä maksat mulle.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 01.01.2010 23:29
Eniten Vituttaa Kaikki, Pasa, Atpo

Ensimmäinen puhdas huumorikirja joka nauratti.  Listattu asioita jotka pistää vituttamaan.

"Luonnonsuojelijahipit
-Ne, jotka itkevät kun tää metsämurattikäsämälepakko joutuu uhanalaiseksi sen takia, että Kalliossa joku aivastaa. Tajuatteko te spedet, että evoluutio on vuosisatojen saatossa pyyhkinyt satojatuhansia lajeja unohdukseen jo ennen kuin te olette olleet niitä unohtamassa. Se on luonnollisesta kehitystä ja jos joku valitsee sen edesauttamisen, sehän on vain tulevaisuuteen panostamista. Olisitte iloisia, että joku ajattelee huomista!"



The Hobbit, J. R. R Tolkien

Vielä kesken, mutta vaikuttaa paljon helppolukuisemmalta kuin Taru Sormusten Herrasta-trilogia, mutta tämähän onkin enemmän lapsille suunnattu. Ehkäpä siksi vielä kesken. Ei ihan samanlaista imua aiheuttanut kuin TSH, vaikka kyllä senkin lukemisessa se kuukausi vierähti. Normaalisti luen kirjan kannesta kanteen yhdeltä istumalta tai maksimissaan parissa päivässä.

Playsta laitoin tulemaan vielä;

-Lord of the Flies - William Golding

Tää on pitänyt lukea jo vuosia, elokuvakin olisi rento nähdä. Pitäisiköhän lukea ensin ja pettyä sitten? Vai nauttia elokuvasta ja lukea kirja sen jälkeen? Molemmissa puolensa.


-The Way of the Warrior - Chris Bradford

Tätäkin kehuttiin jossain, joten läpällä laitoin tulemaan.


-Shut Up and Deal - Jesse May

Kuulemma realistisin ja hienoin kuvaus mitä on kirjoitettu ammattipelaajan elämästä. "Mickey's advice to a dilettante who is considering following in his footsteps: "All I can tell you is that it's lonely out there, real fuckin' lonely, and your play doesn't matter so much as how tough you are and whether or not you fall apart."


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 02.01.2010 15:01
-Lord of the Flies - William Golding

Tää on pitänyt lukea jo vuosia, elokuvakin olisi rento nähdä. Pitäisiköhän lukea ensin ja pettyä sitten? Vai nauttia elokuvasta ja lukea kirja sen jälkeen? Molemmissa puolensa.

Leffaa en ole nähnyt, mutta kirjan lukenut. Ei se niin vaikuttava teos ollut - alkaa tosi hitaasti, mutta loppupörinät toimii - että uskoisin pettyväni leffaan, enemmänkin mielenkiintoista olisi nähdä miten tämäkin stoori kääntyy. Melkein voisi nyt sen Viikset ja tämän etsiä jostain, ja pitää oman pienen "books to film" -illan.

Lukisin siis ehkä ensin, silläkin uhalla että leffasta saa sen jälkeen piirun verran vähemmän irti. Jos saa. Voi saada enemmänkin. :)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sarkoni - 03.01.2010 00:32
-Lord of the Flies - William Golding

Jos allegorisista teksteistä diggailee, niin ei parempaa ole vastaan tullut. Ei tosin saa kammota sitä "klassikon" leimaa. ;)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Turilas - 17.01.2010 22:13
Jos joku haluaa mullistaa maailmankuvansa tai syventää sitä niin lukekoon Daniel Quinnin Ismaelin. Oon nyt kahdessa päivässä ahminut kirjaa puoleen väliin ja pää meinaa haljeta, hyvällä tavalla. Vaikka ajatukset ovat muutenkin viime vuosina siirtyneet tämän kirjan osoittamiin suuntiin, avaa teos silti jatkuvasti uusia lukkoja mielessäni.

Kirjassa ajattelemaan kykenevä gorilla opettaa kirjailija-päähahmolle, miten ihmiskunta on tähän pisteeseen tullut, mikä on vialla ja miksi me olemme menossa kohti tuhoamme, ihan juurta jaksain. Älytöntä, että tämä kirja on aika vaikeasti saatavilla, sillä teosta ei ihan joka kirjastossa ole ja kaverini mukaan kirjakaupoistakin tätä on nihkeää löytää. Kirja on kuitenkin sellainen, joka jokaisen vähänkin kriittiseen ajatteluun kykenevän ihmisen pitäisi lukea. Toisaalta ymmärtäähän sen, että kirjasta ei liiemmin meteliä pidetä, kun sen tarkoitus on osoittaa ihmiskunnan kymmentuhatvuotinen mielettömyys ja kumota ne premissit, joiden pohjalta lajimme kohtaloa toteutamme.

Silti kirjan alussa gorillan kertojalle antama varoitus kannattaa lukijankin ottaa tosissaan: Älä jatka eteenpäin, jos et halua tuntea oloasi vast'edes ulkopuoliseksi.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Tzibo - 17.01.2010 22:49
Ois varmaan kohtapuoliin tulossa projektiksi lukea joku englanninkielinen (alkuperäiskieleltään englanti siis myös) kirja tuota enkunkurssia varten, suosituksia? Englanti sujuu aika hyvin, että tuskin kielen kanssa tulee ongelmia ellette pistä jotain ihan häröä jargon-soppaa.

Eniveis, jotain koukuttavaa, mieluiten ehkäpä kantaaottavaa tai sitten vain jotenkin tunnelmallista ja sellaista, että kuvittelee olevansa kirjan sisällä. Aihepiiri on vapaa (tai siis, näin käsittääkseni... Pitää toivoa, ettei sitä rajoiteta, huomenna saan lisäinfot), pistäkää joku pieni briiffaus siitä mitä kirja sisältää. Kuvitelkaa se mainospuheeksi. :D


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 17.01.2010 23:16
Ois varmaan kohtapuoliin tulossa projektiksi lukea joku englanninkielinen (alkuperäiskieleltään englanti siis myös) kirja tuota enkunkurssia varten, suosituksia? Englanti sujuu aika hyvin, että tuskin kielen kanssa tulee ongelmia ellette pistä jotain ihan häröä jargon-soppaa.

Eniveis, jotain koukuttavaa, mieluiten ehkäpä kantaaottavaa tai sitten vain jotenkin tunnelmallista ja sellaista, että kuvittelee olevansa kirjan sisällä. Aihepiiri on vapaa (tai siis, näin käsittääkseni... Pitää toivoa, ettei sitä rajoiteta, huomenna saan lisäinfot), pistäkää joku pieni briiffaus siitä mitä kirja sisältää. Kuvitelkaa se mainospuheeksi. :D

Nyt ekana tuli mieleen James McBriden The Color Of Water. Jo siis senkin takia, että tuosta oli aikoinaan otettu pätkä kappaleeksi omaan enkunkirjaani, luulisi siis opelle kelpaavan. ;) Kirja on kuitenkin loistava muutenkin. Kyseessä on siis sellainen omaelämänkerrallinen teos ja tribuutti McBriden äidille, valkoiselle juutalaiselle joka kasvattaa 12 mustaa lasta Nykin syövereissä. Erittäin koskettava tarina, josta löytyy myös huumoria ja kevyttä pohdiskelua identiteeteistä ja uskosta.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: kep - 18.01.2010 16:16
Ois varmaan kohtapuoliin tulossa projektiksi lukea joku englanninkielinen (alkuperäiskieleltään englanti siis myös) kirja tuota enkunkurssia varten, suosituksia? Englanti sujuu aika hyvin, että tuskin kielen kanssa tulee ongelmia ellette pistä jotain ihan häröä jargon-soppaa.

Eniveis, jotain koukuttavaa, mieluiten ehkäpä kantaaottavaa tai sitten vain jotenkin tunnelmallista ja sellaista, että kuvittelee olevansa kirjan sisällä. Aihepiiri on vapaa (tai siis, näin käsittääkseni... Pitää toivoa, ettei sitä rajoiteta, huomenna saan lisäinfot), pistäkää joku pieni briiffaus siitä mitä kirja sisältää. Kuvitelkaa se mainospuheeksi. :D
Catcher in the Rye. J.D. Salingerin klassikko, jonka luin itsekin aikoinaan lukion englanninkurssia varten. Hemmetin tunnelmallinen teos ja kieli miellytti minua sen vanhuuden takia. Ensimmäinen Dexter-kirja on myös ihan ok, ja legendaarisen koomikon, Richard Pryorin, omaelämänkerta on ihan hauska luettava.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Tzibo - 22.01.2010 21:35
Okei, kirja tuli valittua. En ikävä kyllä valinnut mitään noista teidän kirjoista. Kävin Richardinkadun kirjastossa tsegailemassa eikä noista yksikään ollut siellä. Tsekkasin myös, josko tuo Ismael olisi ollut, mutteipä ollut.

(http://www.serpentstail.com/methods/displayImage?type=publication&subid=thumb&id=10677)


Tuollaisen lainasin, lähinnä tsekkailin arvosteluja & takakansitekstejä ja tuo vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Tuli siellä vietettyä kyllä aikaa siellä kirjastossa ja pohdin myös Animal Farmin lainaamista, mutta kun on tuo Orwellin 1984 tosiaan luettu niin pohdin jotain muuta kirjailijaa. Onhan Orwellikin loistava, mutta ei viitti rajoittaa sitä kirjamakua vaan klassikkostatuksen omaaviin kirjoihin. En ole vielä alkanut lukea, mutta joop.
--
Äikänkurssilla taasen piti lukea Veikko Huovisen Havukka-Ahon Ajattelijan lisäksi novelleja ja vaikkei muut näistä lyhykäisistä novelleista juuri kolahtanutkaan oli Roald Dahlin Vuokraemäntä -novelli tunnelmaltaan aivan uskomaton. Ja ahdistava. Huhhuh.

Havukka-Ahon ajattelija oli muuten loistava. Toiset haukkuu tylsäksi kirjaksi, jossa on kuivaa huumoria eikä tapahdu mitään, mutta omasta mielestäni se oli laadukas kirja,  jossa oli lievästi eksentriset hahmot & huumori, maanläheinen tunnelma ja jotenkin hienosti kuvattu maailma. :)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Koo - 11.02.2010 23:12
The zombies that ate Pittsburgh

Paul R. Gagnen kirja Romeron leffoista ja elämästä ylipäänsä. Ihan hyvä syväluotaus aiheeseen ja kiinnostavaa luettavaa, mitä nyt tiettyjä asioita toisteltiin useassakin kohtaa kirjaa ja oli masentavaa lukea jokaisen leffan teosta ja heti perään siitä kuinka kukaan ei nähnyt elokuvaa ja se ei myynyt paskan vertaa. Kova äijä, Day Of the Deadiin olisi saanut 6,5 miljoonan budjetin jos olisi suostunut studion ehtoihin, eli siihen että elokuva leikataan sen verta pliisuksi, että MPAAlta irtoaa R-luokitus. Ei suostunut ja teki leffan sitten 1,5 miljoonalla. Paskahan siitä tuli, tosin alkuperäinen isommalle budjetille räätäloity käsis olikin täysin erilainen.

Edelleen, paras Romeron leffahan on Dawn of the Dead, ylivoimaisesti. Pitää ainakin Knightriders ja Martin tsekata joskus tässä, vaikutti kirjan perusteella ihan mielenkiintoselta.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sarkoni - 04.07.2011 22:01
Koska täällä on suurimmaksi osaksi keskusteltu Sir Terry Pratchettista, monia saattaa kiinnostaa katsoa miehen oma dokumentti Terry Pratchett: Choosing To Die (http://topdocumentaryfilms.com/terry-pratchett-choosing-to-die/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+TopDocumentaryFilms+%28Top+Documentary+Films+-+Watch+Free+Documentaries+Online%29), jossa siis seurataan hänen pohdintojaan päättää oma elämänsä, ennen kuin alzheimerin tauti rappeuttaa hänen aivonsa siihen tilaan, ettei hän pysty päättämään enää mitään.

Vaikka en ole lukenut Pratchettiltä kuin pari kirjaa, eikä minulla täten sen kummempaa suhdetta ole häneen, niin kyllä tuossa nenäni edessä tämän jälkeen aika lammikko oli.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Doinkki - 08.08.2011 01:05
Stieg Larsson - Miehet jotka vihaavat naisia

Yksi parhaimmista, koukuttavimmista ja samalla yksi ahdistavimmista kirjoista joita on koskaan tullut luettua! Kaksi muuta lähtevät välittömästi hankintaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Tzibo - 08.08.2011 01:54
Itse en hirveästi lue, vaikka yleensä koenkin kirjojen lukemisen olevan aika miellyttävää. Aloittaminen on vaan vaikeaa, tai jotain. Kesän aikana tuli kuitenkin luettua John Irvingin Last Night in Twisted River (suomeksi vissiin Viimeinen yö Twisted Riverillä). Aikaisemmin olin lukenut Irvingiltä Kaikki isäni hotellit -kirjan (koulutehtävää varten), ja koska pidin siitä niin päätin tarttua tähänkin. Ja tykkäsin kovin, tunnelmaa riittää ja se on mainion maanläheinen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat myös yllättävän laajalle aikavälille, mikä oli aika erikoinen yksityiskohta. Kirjahan sijoittuu jenkkeihin ja käsittää noin 50 vuoden aikavälin. Paljon informaatiota tuollaiselle aikavälille mahtuu, mutta missään vaiheessa kirjaa ei tuntunut siltä, että vähän liikaa olisi yritetty änkeä yhteen kirjaan.

En nyt jaksa alkaa tehdä mitään syvempää analyysiä, mutta jos kiinnostava juoni, persoonalliset henkilöhahmot ja maanläheinen tunnelma ovat yhtään mieleen niin suosittelen tsekkaamaan. Myös kieli on ihan sutjakkaa ja onnistuu kuvailemaan asioita aika hyvin, näin siis ainakin englanninkielisessä versiossa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 26.01.2012 13:28
Jahka tuo UPS:n mies tuo Kindleni tänään, niin pitää pistää parit kirjat lataukseen.

Cormac McCarthyn The Roadin sekä Song of Ice and Fire-sarjaa ajattelin ottaa ensimmäiseksi lukuun. Lisäksi Hobitin voisi lukea pitkästä aikaa nyt kun leffat on tulossa ja Tarzaneita (jes, ilmaisia) suunnittelin myös, kun olen vain lukenut niistä sen ensimmäisen. Näin niinkuin alkajaisiksi..

Lukeminen on muutenkin jäänyt aika vähälle viime vuosina, mutta nyt olisi tarkoitus ottaa vähän kiinni  :)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Aivis - 26.01.2012 13:46
Kindlen avulla voisi oma sisäinen lukutoukkani herätä jälleen henkiin. Nykyään ei vaan kiinnosta ottaa sitä kirjaa käteen ja tuleekin luettua lähinnä asiatekstejä Wikipediasta ja loreja sattumanvaraisista fantasiapeleistä.

Klassikoita on vaikka kuinka ja kaikki "pitäisi" lukea, huhhuh.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 26.01.2012 14:23
Kindlen avulla voisi oma sisäinen lukutoukkani herätä jälleen henkiin. Nykyään ei vaan kiinnosta ottaa sitä kirjaa käteen ja tuleekin luettua lähinnä asiatekstejä Wikipediasta ja loreja sattumanvaraisista fantasiapeleistä.

Klassikoita on vaikka kuinka ja kaikki "pitäisi" lukea, huhhuh.

Vähän sama vika.

Kotona ei tule juuri luettua nykyään eikä laukussakaan jaksa kanniskella jotain tiiliskiviä koko aikaa, joten on jäänyt lukeminen aika vähiin vaikka pidänkin siitä. Tuo on sen verran näppärän kokoinen masiina, että uskon lukuharrastuksen heräävän taas henkiin tämän kanssa  :)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 26.01.2012 14:39
(http://www.savonsanomat.fi/multimedia/dynamic/00207/Kyr_n_kansi_207275a1.jpg)


Joululahjaksi saatu Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis on ollut nyt jokusen päivän luvussa, ja onhan tämä aika mahtavaa luettavaa. Tapahtumat soljuvat sujuvasti, kieli on rikasta ja onnistuneesti rytmitettyä ja eritoten hahmokuvauksiin putoilee vähän väliä. Ne on selvästi tehty rakkaudella. Tekstistä tulee hieman Hotakainen mieleen, mitä nyt (ainakin tämän teoksen) yleisfiilis on Kyröllä lämminhenkisempää.

Kotimaisen kaunokirjallisuuden tarpeeseen voin kyllä suositella tätä huoletta. Seuraavaksi on todennäköisesti pakko lukea Kyrön kehuttu Mielensäpahoittaja, sen verran mukavalta tämäkin opus tuntuu. Muita jonossa olevia kirjoja ovat ainakin jo viime jouluna saatu Mikko Rimmisen Nenäpäivä(Äiti piti kirjaa vähän kuivana, mutta katsotaan kuitenkin itse) sekä jokin tänä jouluna tädiltä saatu dekkari, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista. Toki myös Discworldeja on lukematta iso pino, ja niitä onkin mukava nauttia yksi sinne, toinen tänne.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Scarf - 26.01.2012 14:48
Jahka tuo UPS:n mies tuo Kindleni tänään, niin pitää pistää parit kirjat lataukseen.

Pistäpäs lopullista hinta-arviota tulemaan alveineen kaikkineen.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 26.01.2012 15:04
(http://g-ecx.images-amazon.com/images/G/01/kindle/tequila/dp/KT-slate-02-lg._V166940136_.jpg)

Kindle, Wi-Fi, 6" E Ink Display - for international shipment
Item(s) Subtotal:   EUR 86,94
Shipping & Handling:   EUR 16,74
    -----
Total Before Tax:   EUR 127,53
Sales Tax:   EUR 0,00
Import Fees Deposit   EUR 23,85
    -----
Total for This Shipment:   EUR 127,53


(http://ecx.images-amazon.com/images/I/315DNdYlSFL._SL500_AA300_.jpg)

Amazon Kindle Leather Cover, Black  £31.77

Kotelon tilasin tosiaan briteistä, niin säästi veroissa. Postikulut oli ilmaiset myös:
http://www.amazon.co.uk/gp/product/B004SD1XB0


Eli yhteishintaa tuli tuon valitsemani koten kanssa sellaiset ~165€.

Mitään lisäverojakaan ei pitäisi enään tulla, ainakin UPS:n täti ilmoitti siihen suuntaan mailissa. Toissayönä Suomen aikaa tuo lähti tulemaan, joten ihan nopeaa toimintaa kyllä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Scarf - 26.01.2012 15:08
Ei lainkaan paha, pitääpä laittaa tulemaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: teidon - 26.01.2012 15:30
Itse tulee lueskeltua kirjat iPhonen ruudulta. Pieneltä ruudulta on kätevä lukea, koska silmiä ei tarvitse liikuttaa sivusuunnassa niin paljoa ja Retina-näytöltä tekstin lukeminen on hyvinkin miellyttävää. Sivujen kääntö myös tapahtuu hetkessä ja puhelin on tietenkin kannettavista laitteista kaikkein kannettavin - se on aina mukana. E-Ink -näytöistä minulla ei tosin ole kokemusta.

Kirjat tulee ostettua Kindle Storesta puhtaasti DRM:n takia - Amazonin DRM:n voi murtaa helposti, kun taasen iBookstoren DRM:ää ei voi murtaa. Lukemiseen kuitenkin käytän iBooks -sovellusta miellyttävämmän ulkoasun ja paremman fonttivalikoiman takia. Tyhmää säätämistähän tuo on, mutta DRM on syvältä.


(http://images.amazon.com/images/P/B003AQBBT0.01.LZZZZZZZ.jpg) (http://askmeaboutzombies.files.wordpress.com/2012/01/ex-patriots.jpg)

Viimeksi luetut kirjat on Peter Clinesin Ex-Heroes (http://www.amazon.com/Ex-Heroes-ebook/dp/B003AQBBT0) ja Ex-Patriots (http://www.amazon.com/Ex-Patriots-Ex-Heroes-Book-2-ebook/dp/B005LD2ZXQ/). Lyhyt kuvaus: Superheros vs Zombies. Eli, joku viruksen kaltainen muuttaa lähes koko ihmiskunnan zombeiksi ja joukko eloonjääneitä linnottautuu Paramount Picturesin tiloihin (The Mount) apunaan ja turvanaan joukko supersankareita.

Ensimmäisen kirjan ensimmäinen puolikas oli jokseenkin tylsä, mutta suurin piirtein puolen välin paikkeilla kirja "käynnistyy" ja loppua kohden tempaisee mukaansa sellaisella intensiteetillä, ettei kirjaa haluaa laittaa pois ennen viimeistä pistettä. Toinen kirja jatkaa suunnilleen siitä mihin ensimmäinen jäi ja tempaisee lukijansa mukaan samaan tapaan kuin ensimmäinenkin.


Seuraavaksi ajattelin minäkin kokeilla Song of Ice and Fire -sarjaa. Yksi sähköisten kirjojen ilo on uusiin kirjoihin tutustumisen helppous: Raapustaa kirjan nimen, painaa Get Sample -nappia ja eikun lukemaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: kaiku - 26.01.2012 16:04
Luettua on tullut täälläkin päin viime aikoina. Syksymmällä tuli katsastettua Tulen ja jään laulusta kaksi ensimmäistä osaa, loppujen pariin pitää uppoutua sitten myöhemmin. Toinen osa ei oikein tuntunut ensimmäisen tasolle pääsevän, ja joidenkin hahmojen osiot eivät oikein jaksaneet pitää otteessaan niin hyvin kuin toisien. Erinomaisia teoksia kuitenkin molemmat, ja on mielenkiintoista nähdä miten jotkut Kuninkaiden koitoksen kohdista vääntyvät television ruudulle.

Vuoden vaihteessa aloin lukemaan myös The Witcher -kirjoja, eli Viimeistä toivomusta ja Kohtalon miekkaa. Pelisarjaan en ole päässyt tutustumaan, mutta voin helposti kuvitella suosion syytä luettuani kirjat läpi. Kaksi ensimmäistä kirjaahan ovat kokoelma toisiinsa liittyviä novelleja, joka toi kirjoihin perinteisestä poikkeavan rytmityksen, kun novellien väliset ajanjaksot saattoivat huomaamatta olla vuosienkin pituisia. Tarinatkin olivat normaalista poikkeavia hirviönlahtauksineen, ja vaikka maailmaa esiteltiinkin aika niukkasanaisesti, sai siitä luotua ihan mielenkiintoisen käsityksen. Mitään fantasiaperinteiden mukaista karttaahan kirjojen sivuilta ei löytynyt. Voisin väittää nauttineeni sarjasta tähän mennessä enemmän kuin Tulen ja jään laulusta, jota laajalti parhaaksi fantasiasarjaksi aina kehutaan. Kesällä julkaistaan käsitykseni mukaan sarjan kolmas osa, joka onkin sitten ihan ehta romaani. Innolla odottelen.

Seuraavaksi meinasin siirtyä vähän scifimpään teokseen fantasian jälkeen ja ottaa luentaan Pilvikartaston. Nimeen törmäsin jossain uutisessa kirjan tulevasta filmatisoinnista (Cloud Atlas), ja teoksen kuvaus kuulosti jotakuinkin kiinnostavalta.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Tzibo - 26.01.2012 16:53
Pilvikartaston luin muuten joskus taannoin, nimenomaan johonkin filmatisointiuutiseen törmättyäni. Aika epätyypillinen kirja noin rakenteen kannalta, pysyi muistaakseni silti ihan hyvin kasassa ja ihan maittavaa scifi/historiallinen fiktio -menoa kyllä. Filmatisointi toki kiinnostaa, osin siksi että hyvä kirja ja osin siksi että toteutus voi olla aika kiintoisa...


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: kep - 27.01.2012 09:45
Jahka tuo UPS:n mies tuo Kindleni tänään, niin pitää pistää parit kirjat lataukseen.

Cormac McCarthyn The Roadin sekä Song of Ice and Fire-sarjaa ajattelin ottaa ensimmäiseksi lukuun. Lisäksi Hobitin voisi lukea pitkästä aikaa nyt kun leffat on tulossa ja Tarzaneita (jes, ilmaisia) suunnittelin myös, kun olen vain lukenut niistä sen ensimmäisen. Näin niinkuin alkajaisiksi..

Lukeminen on muutenkin jäänyt aika vähälle viime vuosina, mutta nyt olisi tarkoitus ottaa vähän kiinni  :)
The Roadia voin suositella aivan varauksetta. Luin kesän aikana ja aivan loistava kirja kyseessä. Hemmetin hienoa tunnelmointia ja jännitystä on saatu irti nykyään niin läpikolutusta post-apokalyptisesta maailmasta.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Minna - 28.01.2012 18:54
Tuollaisen Kindlen haluaisin minäkin. Reissussa olisi todella kätevä, ei tarvitsisi raahata mukana montaa kirjaa. Luen todella paljon, joten tuossahan ne mukana kulkisi kaikki. Voisi kyllä harkita tuon hommaamista. Aika monella tuollaisia kyllä reissussa ollessa nähnyt.

Kirjasuosituksena voisi laittaa Peter Jamesin Kuolema ei riitä. Kertoo miehestä, jonka väitetään tappaneen oman vaimonsa. Erittäin koukuttava kirja. Suosittelen.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 07.02.2012 19:48
Aika paljon on nyt tullut käytettyä tuota Kindleä. Ihan helvetin hyvä masiina kyllä, paras ostos pitkään aikaan. Erittäin hyvä lukea tuolta näytöltä ja laite on niin pieni, että se menee käytännössä ihan mihin tahansa laukkuun vaan huomaamatta koteloineenkin. Tulee jatkuvasti kannettua mukana ja otettua bussissa/junassa esille. Nyt saa muuten ilmeisesti myös sen Touch-mallin ostettua tännepäin maailmaa.

The Roadia olen lukenut johonkin puoliväliin, mutta nyt on ollut pari päivää taukoa kun innostuin lukemaan erästä painonnostoon liittyvää kirjaa. Song of Ice and Fire -sarja on vielä hankkimatta, mutta mm. Metro 2033 tuli ostettua jollain 6€:lla. Lisäksi noita tekijänoikeuksia vailla olevia ilmaisia klassikkoja on laitteessa joku 17kpl, saa tosin nähdä milloin niitä tulee luettua.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Jubi_ - 14.03.2012 00:02
Kirjoja tulee kyllä luettua reilusti ja varsinkin viime aikoina on tullut päntättyä paljon hyviä kirjoja. Viimeisimpänä sain luettua taas pitkästä aikaa yhden suosikkikirjoistani.

(https://www.pelaajalauta.fi/files/619/irving-john-a-prayer-for-owen-meany.jpg)


Ja olihan se edelleen niin hyvä kun muistinkin. On Irvingillä muitakin hyviä teoksia, mutta jos yksi pitäisi valita luettavaksi, niin tämä se on. Ja sama juttu kuten kaiken muunkin kertomakirjallisuuden kohdalla, niin tämäkin kannattaa lukea (jos mahdollista) alkuperäisellä kielellä. Suomennetun version olen myös kerran lukenut ja kyllä tämän kirjan kohdalla käännöksen yhteydessä moni asia yksinkertaisesti kääntyy niin huonosti, ettei teksti enään toimi alkuperäisen version tapaan.

Seuraavaksi olisi tarkoitus lukea J.D. Salingerin The Catcher in the Rye.  :)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Ephram - 14.03.2012 10:52
Hiljattain tuli luettua Kaija Juurikkalan kirjoittama Varjojen taika - matka edelliseen elämään.

(http://3.bp.blogspot.com/_AmAnad12440/TVJTejFp4AI/AAAAAAAABUc/nZaeOetY0fU/s640/Varjojen_taika_web.jpg)


Juurikkala on suht tunnettu elokuvaohjaaja Suomessa ja siitä harvinainen julkisuuden henkilö, että on ollut monessa yhteydessä avoimesti puhumassa uskostaan henkimaailmaan ja yliluonnolliseen. Varjojen taika -kirja on koottu Juurikkalan omakohtaisista kokemuksista ja kasvusta kieltovaiheesta alkaen.

Kirjassa esitetään asiat hyvin tunteelliseen tyyliin, mutta ei kuitenkaan sorruta saarnaamaan. Kirja ei käännytä ketään uskomaan aihealueeseen, mutta voipa se antaa uutta mietittävää ja pureksittavaa. Jos henkimaailma aiheena yhtään uppoaa, niin takuulla nämä hyvin kirjoitetut 150 sivua uppoavat lukijaan.

Seinähulluja ja kiihkoisasti aiheesta puhuvia ihmisiä löytyy läjäpäin, mutta kun Juurikkalan tapainen selkeästi artikuloiva, aiheesta kiihkottomasti ja tarkasti puhuva ihminen löytyy, joka on vieläpä hankkinut elämässään kohtuullisesti menestystä, on se oikeasti varsin kiinnostava juttu. Suomi on pieni maa ja julkisuuteen asian kanssa astumalla saa helposti hullun leiman.

Kiehtovaa luettavaa, yhtä kaikki.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Wyrkk - 14.03.2012 14:12
Viimeisin lukemani kirja oli joululahjaksi saamani Stephen Kingin Kuvun alla . Kuten nimestä voi päätellä, monelle tulee varmasti mieleen Simpsons movie. Ja toden totta idea on lähes tulkoon sama. Ja ennen kuin kukaa väittää Kingiä kopioijaksi niin pelastan hänet sanomalla, että kirjan alkuperäinen käskirjoitus on kirjoitettu vuonna 1974.

Myönnän, että kirja oli minulle ensimmäinen kokemus Kingin kirjoista. Muutaman elokuvan olen nähnyt, mutta eipä niitä nyt kirjoihin voi verrata. Kuvun alla oli itselleni mukava kokemus. En nyt viitsi juonta kertoa sen kummemmin kuin että erään kaupungin ylle ilmestyy kupu ja sisällä alkaa taistelu vallasta jne. Kirja kertoo mielestäni todella hyvin juurikin tuosta vallasta, että miten eri ihmiset tulevat käyttäytymään.
Kirja ei ole kauhua vaan jonkin sortin jännitys. Toki väkivaltaakin esiintyy melko paljon.

Kirjassa on yli 1100 sivua joten jonkin aikaa sitä saa lukea. Suosittelen lukemaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Ephram - 19.03.2012 20:00
Kävin lainaamassa Valtaistuinpeli -kirjan eli Tulen ja jään laulun ensimmäisen osan. Myöhemmätkin osat ovat jo varauksessa, sillä jos yhtään Pottereiden lukutahdissa etenen, niin toinen kirja voi olla käsissä yllättävänkin pian. Olisi mahtavaa saada 1. kirja luettua ennenkuin TV-sarjan toka kausi starttaa jenkeissä aprillipäivänä.

Hymyilytti, kun olin maksamassa kirjastovirkailijalle 50 sentin varausmaksua kirjasta, mutta tämä sanoi että kyse on lasten aineistosta josta ei kyseistä maksua peritä. Ei siinä, hyvä niin. Mieleen vain putkahti TV-sarjan perusteella melko rujo kavalkadi tapahtumia, joita en millään ilveellä voi yhdistää lasten aineistoon! Ja ymmärtääkseni HBO:n sarjassa on vieläpä karsittu jonkin verran näitä rajuimpia juttuja.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: teidon - 19.03.2012 21:49
Hymyilytti, kun olin maksamassa kirjastovirkailijalle 50 sentin varausmaksua kirjasta, mutta tämä sanoi että kyse on lasten aineistosta josta ei kyseistä maksua peritä. Ei siinä, hyvä niin. Mieleen vain putkahti TV-sarjan perusteella melko rujo kavalkadi tapahtumia, joita en millään ilveellä voi yhdistää lasten aineistoon! Ja ymmärtääkseni HBO:n sarjassa on vieläpä karsittu jonkin verran näitä rajuimpia juttuja.
Eipä se tosiaan mikään lastenkirja ole. Se tv-sarja on melkein yksi yhteen kirjan kanssa. Joitain yksityiskohtia on tietenkin jouduttu karsimaan "tilan puutteen vuoksi" ja joitain kohtauksia (mutta ei kovinkaan montaa) lisätty selittämään asioita, mutta suurimmaksi osaksi sama teos.

Toinen kirjasta kääntynyt tv-sarja, eli True Blood, sen sijaan lähtee ensimmäisen kirjan puolen välin jälkeen omille poluille. En tiedä onko neljännellä tuotantokaudella ja neljännellä kirjalla enää mitään yhteistä. Edes kaikki päähenkilöt ei ole enää samoja, vaan osa tv-sarjassa olevista päähahmoista on kirjoissa joko jo kuolleet, niitä ei koskaan ollut olemassakaan tai ne on sivuhahmoja.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Minna - 20.03.2012 15:18
Toinen kirjasta kääntynyt tv-sarja, eli True Blood, sen sijaan lähtee ensimmäisen kirjan puolen välin jälkeen omille poluille. En tiedä onko neljännellä tuotantokaudella ja neljännellä kirjalla enää mitään yhteistä. Edes kaikki päähenkilöt ei ole enää samoja, vaan osa tv-sarjassa olevista päähahmoista on kirjoissa joko jo kuolleet, niitä ei koskaan ollut olemassakaan tai ne on sivuhahmoja.

Ostin kaksi ensimmäistä osaa tuosta kirjasarjasta. Petyin todella pahasti. Meno ei ollut edes läheskään yhtä rajua kuin itse sarjassa. Enpä ostanut enempää osia. Pidin enemmän tv-sarjasta. Yleensä kirjat ovat parempia, mutta ei tässä kohtaa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: teidon - 20.03.2012 23:30
Toinen kirjasta kääntynyt tv-sarja, eli True Blood, sen sijaan lähtee ensimmäisen kirjan puolen välin jälkeen omille poluille. En tiedä onko neljännellä tuotantokaudella ja neljännellä kirjalla enää mitään yhteistä. Edes kaikki päähenkilöt ei ole enää samoja, vaan osa tv-sarjassa olevista päähahmoista on kirjoissa joko jo kuolleet, niitä ei koskaan ollut olemassakaan tai ne on sivuhahmoja.

Ostin kaksi ensimmäistä osaa tuosta kirjasarjasta. Petyin todella pahasti. Meno ei ollut edes läheskään yhtä rajua kuin itse sarjassa. Enpä ostanut enempää osia. Pidin enemmän tv-sarjasta. Yleensä kirjat ovat parempia, mutta ei tässä kohtaa.
Samaa mieltä tuosta, että tv-sarja on tässä tapauksessa kirjaa parempi. Itseä kirjoissa häiritsi lähinnä se, että ne on kokonaan kirjoitettu Sookien perspektiivistä. Eli tapahtumien ja hahmojen välillä ei hypitä vaan etiäppäin mennään täysin lineaarisesti. Tv-sarja on mielestäni parempi juuri siitä syystä, että siinä eri tapahtumien välillä hypitään ja saadaan siten enemmän rytmitystä aikaiseksi ja se on monipuolisempi kuin kirjat koska siinä ei keskitytä ainoastaan Sookieen. Mutta tuosta johtuen tv-sarjan kynäilijät joutuu kirjoittamaan omia tarinoita, joten kirjat ja tv-sarja eroaa toisistaan ja vieläpä melko paljon. Sinänsä tietenkin hyvä asia, että voi sekä lukea kirjat että katsoa tv-sarjan. Game of Thronesin kohdalla voi valita jomman kumman ja skipata toisen, koska ainakin ensimmäinen kausi oli tosiaan yksi yhteen kirjan kanssa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 21.03.2012 00:36
Kyllä mun mielestä kannattaa lukea myös Game Of Thrones kirjoina, varsinkin jos tykkää TV-sarjasta ja miksipä ei tykkäisi, imo paras TV-sarja mitä on ikinä tehty. Kirjat tuovat hieman syvyyttä hahmoihin ja itse ainakin huomaan eroja siinä miten TV-sarjassa on hahmot esitetty ja miten ne esitetään kirjoissa.



Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Ephram - 21.03.2012 10:06
Noin sata sivua Valtaistuinpeliä takana ja tosiaan hyvinkin yhteneväisesti mennyt TV-sarjan kanssa. Aloitus on varsin hidas ja monet ovatkin valittaneet, että alun lukeminen tuntuu jossain määrin jopa pakkopullalta. Enemmän ehkä, jos sarjan 1. kauden on jo katsonut liikkuvan kuvan muodossa ja tietää mitä tuleman pitää.

Silti on kiva päästä enemmän hahmojen pään sisään. Hahmojen, joilla on jo kasvot ja olemus, kiitos tv-sarjan.

Luulen, että tv-sarja voi kuulua niin kertomuksiin, joista nauttii itseasiassa enemmän jos on lukenut kirjat jo ennakkoon ja osaa yhdistellä nopeasta tarinankerronnasta johtuvat aukot paikoilleen. Kaikkeahan ei ehdi näyttää näyttää eikä se toisaalta ole välttämätöntäkään, koska 10 osainen tv-sarja on sen verran erilainen formaatti kuin pitkä kirja.

Ihannetilanne, jos saan 2. kirjasta sata sivua sisään ennenkuin TV-sarjan toka kausi pärähtää käyntiin.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: teidon - 21.03.2012 11:30
Itse katsoin pari ensimmäistä jaksoa tv-sarjaa ja aloin sitten lukemaan kirjaa. Sarjan puoleen väliin mennessä olin lukenut kirjan jonka jälkeen hädin tuskin enää jaksoin katsoa tv-sarjaa, koska tiesin mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja suunnilleen mitä kukin tulee sanomaan. Ehkä tuo olisi toiminut paremmin, jos kaikki tapahtumat ei olisi ollut niin hyvin muistissa.

Mutta tietenkin jos viimeisestä katsomis/lukemis kerrasta on jo jonkin aikaa, niin voihan sitä sitten tutustua siihen toiseen vaihtoehtoon. Molemmat on ehdottomasti lukemisen/katsomisen arvoisia. Ja kirja on tietenkin aina yksityiskohtaisempi, mutta kaikki tärkeät tapahtumat on kyllä mahdutettu tv-sarjaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: kaiku - 21.03.2012 11:50
Noin sata sivua Valtaistuinpeliä takana ja tosiaan hyvinkin yhteneväisesti mennyt TV-sarjan kanssa. Aloitus on varsin hidas ja monet ovatkin valittaneet, että alun lukeminen tuntuu jossain määrin jopa pakkopullalta. Enemmän ehkä, jos sarjan 1. kauden on jo katsonut liikkuvan kuvan muodossa ja tietää mitä tuleman pitää.

Martinilla on kyllä aika hidastempoinen ja tapahtumia melko perusteellisesti kuvaileva teksti kirjoissaan. Melko usein koko luku on suurimmaksi osaksi pelkkää tylsää jaarittelua, kunnes lopussa on parin sivun huipentuma ja cliffhangeriin jäävä lopetus. Ja kun sama toistuu seuraavassakin luvussa, tulee lukemisesta melkein välttämättä sitä pakkopullaa, kun lähinnä odottaa tarinan jatkuvan siitä sata sivua sitten olleesta cliffhangerista. Onneksi opin tämän jo neljännessä kirjassa ja luin odottamatta niitä huippuhetkiä, koska nelososa on ehdottomasti sarjan tähän mennessä tylsin. Näitä kirjoja lukiessa oppii nopeasti pitämään joidenkin hahmojen kertomuksista, kun taas toisten hahmojen nimi jo luvun alussa antaa odottaa vähemmän mieleistä lukukokemusta. Neljäs kirja oli kokonaan lähinnä jälkimmäistä. Miekkamyrsky taitaa edelleen olla se paras osa, Valtaistuinpelin seuratessa perässä.

Itse luin myös ensimmäisen osan vasta sarjan jälkeen, joten on mielenkiintoista seurata nyt toista kautta kirjan jo lukeneena. On mukava katsoa, millaisiin roolituksiin on päädytty, mitä kompromisseja juonen suhteen on täytynyt tehdä ja miten kirjan paikat on lavastettu. Making of -videoista on jo saanut hyvää esimakua. Tarinan etukäteen tietämisen voi helposti korvata muulla viihdykkeellä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 21.03.2012 14:21
Game of Thronesia lukiessa pitää olla oikea tilanne. Itse luen kirjaa aina ennen nukkumaanmenoa, eli rauhallisessa ympäristössä, missä en kaipaa nopeatempoista tekstiä, vaan juuri tuollaista Lotrimaista kuvailevaa tyyliä. Kun lukee pari kappaletta kerrallaan, niin jaksaa keskittyä tekstiin ja antaa mielikuvituksen lentää ja muodostaa kuvan tekstin perusteella.

Itse pidän Martinin tyylistä erittäin paljon, eli siitä miten kuvataan henkilöiden tuntemuksia ja ympäristöä. Kuppi vihreää teetä, hieman väsynyt olo, peiton alle makaamaan raskaan päivän jälkeen ja pari kappaletta tätä kirjallista kultaa. Voin sanoa, etten ole pitkään aikaan nähnyt mielenkiintoisempia ja todenmukaisempia unia.  :)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: teidon - 27.03.2012 20:46
Harry Potterit on nyt tarjolla ekirja muodossa. Ensimmäiset kolme kirjaa kustantaa 5,97€/kpl ja loput neljä 8,36€/kpl tai vaihtoehtoisesti 46,19€ koko setti (5€ säästöä). Kirjat on EPUB -muodossa, jota lähestulkoon kaikki ekirjojen lukulaitteet ja ohjelmat tukee. Tunnettuin poikkeus sääntöön on Kindle, mutta sille tarjotaan omaa versiota samaan rahaan.

Kirjoista on toistaiseksi ainoastaan englannin kielinen versio tarjolla, muiden kielien seuratessa perässä. Suomen kielisestä versiosta ei ole mainintaa, mutta ei kai se ihan mahdottomuuskaan ole. Kirjoista on myös tulossa jonkinlainen "enhanced" versio myöhemmin tänä vuonna, jotka "saattaa sisältää videota ja muita ominaisuuksia". Ekirjat voi ostaa ainoastaan Pottermore Shopista (http://shop.pottermore.com/).


Parasta noissa on se, että ne on DRM-vapaita (paitsi Kindle-versio). Niissä on ainoastaan yksilöivä vesileima. Harry Potter on "kohtuullisen" tunnettu kirjasarja, joten jos tuo DRM-vapaus toimii hyvin Pottereiden kohdalla, niin ehkäpä ekirjakaupat/julkaisijat on halukkaampia luopumaan DRM:stä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Ephram - 27.03.2012 21:10
Ihan hyvin hinnoiteltuja ainakin ovat.

Jos nuo "laajennetut" myöhemmin tulevat versiot ovat makeita, niin ajattelin kyllä iPadille ne hommata. Olisi kiva lukea kirjat uudestaan läpi visuaalisten mausteiden kera. Se jos mikä saisi kahlaamaan ainakin minut koko kirjasarjan taas uudestaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: kas - 12.04.2012 23:41
Itse pidän Martinin tyylistä erittäin paljon, eli siitä miten kuvataan henkilöiden tuntemuksia ja ympäristöä. Kuppi vihreää teetä, hieman väsynyt olo, peiton alle makaamaan raskaan päivän jälkeen ja pari kappaletta tätä kirjallista kultaa. Voin sanoa, etten ole pitkään aikaan nähnyt mielenkiintoisempia ja todenmukaisempia unia.  :)
Mulla on ollut eri tyyli, parisataa sivua päivässä noin kahden päivän ajan ja sitten se unohtuu moneksi kuukaudeksi jonka jälkeen mietitäänkin mitähän tässä taas olikaan tapahtunut. Tällä hetkellä noin puolessavälissä Clash of Kingsiä, jospa katsoisin vaikka tuon sarjan viisi ekaa jaksoa ja jatkaisin sitten kirjaa, saisi taas kiinni.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: teidon - 25.04.2012 19:40
Tor UK ja Tor/Forge aikoo luopua DRM:stä. Tor UK menee DRM-vapaaksi seuraavan kolmen kuukauden aikana ja Tor/Forge heinäkuun alusta alkaen. Lisäksi samaan rytäkkään huhuillaan ("luotettavat lähteet" laulelee), että kaksi kuudesta suuresta julkaisijasta olisi myös luopumassa DRM:stä. Varsin positiivisia uutisia. Lähde (http://www.tor.com/blogs/2012/04/tor-uk-e-book-titles-to-go-drm-free) jos toinenkin (http://www.tor.com/blogs/2012/04/torforge-e-book-titles-to-go-drm-free).


Tulipa ostettua ja lukastua nuo Potterit. Joitain kirjotusvirheitä eksynyt mukaan, mutta ei mitenkään häiritsevän paljon paitsi olisiko ollut neljäs vai viides kirja, missä oli vähän turhan paljon virheitä lyhyellä välillä. Muuten ihan peruspätevästi tehdyt nuo ekirjat. Ja aika tehokkaastihan ne Potterit edelleen tempaisi mukaan vaikka kirjat on jo ennestään kertaalleen luettu ja elokuvatkin nähty.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Koo - 29.07.2012 20:25
Tulen ja Jään Laulun ykkösosa tuli luettua ja kakkososankin sain kirjastosta jo haettua. Paskaa kun joutuu suomeksi lukemaan mutta ei voi mitään. Eka osa oli turhan samankaltainen kuin tv-sarjan ykköskausi (hämmästyttävää tosin sarjan kannalta miten hyvin oltiin saatu teksti puristettua kymmeneen jaksoon). Välillä vähän tympi kun tiesi ennalta mitä tulee tapahtumaan, mutta kyllähän tuo silti tuli aika nopsaaan luettua. Hyvät fantasiakirjat on kyllä mainiota eskapismia.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: kas - 30.07.2012 00:15
Noita Tulen ja Jään Lauluja saa muuten alkuperäiskielellä pokkareina ainakin ensimmäiset kolme tai neljä kappaletta, hintaa sen vajaan kympin.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: blindside - 24.08.2012 12:17
Vannoin etten ikinä hankkisi mitään tablettia, mutta joudunkin syömään sanani.

Spoileri (osoita katsoaksesi)


Mode-EDIT: Vaikka onkin hauskaa, että apple-ketjuissa keskustelu siirtyy helposti mukavampiin aiheisiin, niin livautin kuitenkin alkavan keskustelun sopivampaan paikkaan. -Sharkie


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Tzibo - 24.08.2012 13:31
Pikainen kysymyslitania: Paljonko maksoi, mistä ostit ja mitkä on fiilikset? Jossain määrin kiinnostaisi itseänikin meinaan Kindle tai jokin vastaava...


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 24.08.2012 14:01
Pikainen kysymyslitania: Paljonko maksoi, mistä ostit ja mitkä on fiilikset? Jossain määrin kiinnostaisi itseänikin meinaan Kindle tai jokin vastaava...

Amazoniltahan noita saa. Jotkut muutkin puljut toki myyvät, mutta Suomessa ei taida saada mistään kivijalkakaupoista. Amazon taitaa silti olla halvin ja järkevin, kun hehän tuota valmistavat.

Eihän tuo laite maksa itsessään kuin alle satasen, mutta siihen tulee sitten verot ja postit päälle (ainakin jenkeistä tilatessa).


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: blindside - 24.08.2012 14:25
Pikainen kysymyslitania: Paljonko maksoi, mistä ostit ja mitkä on fiilikset? Jossain määrin kiinnostaisi itseänikin meinaan Kindle tai jokin vastaava...

Amazoniltahan noita saa. Jotkut muutkin puljut toki myyvät, mutta Suomessa ei taida saada mistään kivijalkakaupoista. Amazon taitaa silti olla halvin ja järkevin, kun hehän tuota valmistavat.

Eihän tuo laite maksa itsessään kuin alle satasen, mutta siihen tulee sitten verot ja postit päälle (ainakin jenkeistä tilatessa).

Maksoi ihan liikaa. Itse laite (Kindle Touch 3G +WiFi)  ja erillinen laturipalikka yhteensä 234e veroineen. Jenkkien vastaava hinta olisi ollut 203$ eli melkein 50€ halvempi. Ensivaikutus, pienempi kuin mitä odotin mikä on tekstimäärän kannalta huono mutta liikuteltavuuden ja painon kannalta hyvä. Pari kirjaa ostin valmiiksi eilen ja ne valui laitteelle samantien kun sen paketista otin. Laite on siis valmiiksi linkattu amazon-tiliisi, sillä voi periaatteessa ruveta lukemaan samantien. Akussakin oli latausta n. puolet eli varmaan pariksi viikoksi.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 24.08.2012 15:46
Itse tosiaan pistin vähän tietoja hinnanmuodostumisesta, kun laitteen viime talvena ostin:

https://www.pelaajalauta.fi/forum/popkeskustelu/kirjallisuus-food-for-thought/msg60048/?topicseen#msg60048

Itse laitteen tilasin siis jenkeistä ja kotelon taas briteistä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Tzibo - 24.08.2012 17:25
Kiitos vastauksista! Mites sitten, oliko tuo Amazonin kirjakauppa millään tasolla region-locked vai funkkaako ihan moitteettomasti Suomessakin? Kerrohan blindside ihmeessä pidemmän käytön myötä tulleista kokemuksista sitten kun olet vähän enemmän tuota näpräillyt. Entäs despire, käytätkö edelleen & onko ollut hintansa arvoinen?


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 24.08.2012 17:37
Kiitos vastauksista! Mites sitten, oliko tuo Amazonin kirjakauppa millään tasolla region-locked vai funkkaako ihan moitteettomasti Suomessakin? Kerrohan blindside ihmeessä pidemmän käytön myötä tulleista kokemuksista sitten kun olet vähän enemmän tuota näpräillyt. Entäs despire, käytätkö edelleen & onko ollut hintansa arvoinen?

Käsittääkseni kaikki kirjat toimii, ei ainakaan ole tullut vastaan tapausta jossa en olisi voinut haluamaani kirjaa ostaa. Itse kauppa toimii kyllä todella moitteettomasti, kun tosiaan ostonappulaa tietokoneella klikkaat ja otat Kindlen käteen, niin kirja on jo latautunut masiinaan. Omia tiedostoja/kirjoja voi myös lähettään Kindleen sähköpostin avulla, mikäli vain tiedostomuoto on tuettu.

Mulla on tuo käyttö vähentynyt viime aikoina aika nolliin tuon iPadin oston takia. Lähinnä luin keväällä/kesällä erilaisia kirjoja esim. treenaamisesta, joissa oli paljon kuvia jolloin niiden lukeminen oli luontevampaa iPadilla. Toisekseen en ole nyt jaksanut aloittaa mitään uutta kirjaakaan, kun aika on ollut aika tiukassa. Saa sitten nähdä taas syksyllä, mitä tapahtuu kun kulkeehan tuo Kindle vähän iPadia kätevämmin laukussa. Eli jos nyt lukisin jotain ihan kaunokirjallisuutta, niin käyttäisin varmaan Kindleä mutta on tosiaan rajoittunut vähän eri laitaan tuo lukemisto viime aikoina ja siinä on ollut tuo iPadin näyttö hyvä.

Laite on ehdottomasti hintansa arvoinen ja erittäin hyvä kapine, ainakin nuo halvemmat mallit. Suosittelen ehdottomasti jos yhtään kiinnostaa. iPadin tai muun laadukkaan tabletin omistajalle voi toki olla vähän turha ostos. Tuo Kindlen näyttöhän on muuten sellainen, ettei se heijasta yhtään auringonvaloa normaalin näytön tapaan, joten ulkona lukeminenkin sujuu ongelmitta. Ihan kuin kirjaa lukisi.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 24.08.2012 21:01
Jos ei kerkee lukea novelleja tai romaaneja, niin kokeilkaa runoja. Suosittelen charles bukowskia kaikille ,jotka epäilevät runojen olevan tylsiä ja tekotaiteellisia. Helvetin osuvaa settiä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sarkoni - 24.08.2012 21:10
Ja potkii pienessä krapulassa ihan citusti.

Ps. Alkuperäiskielellä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: sleepy - 24.08.2012 21:55
Jos ei kerkee lukea novelleja tai romaaneja, niin kokeilkaa runoja. Suosittelen charles bukowskia kaikille ,jotka epäilevät runojen olevan tylsiä ja tekotaiteellisia. Helvetin osuvaa settiä.

Hmm! Runot ovat aina jollain tavalla kiehtoneet, varsinkin kirjakaupoissa runo-osastot näyttävät aina jännittäviltä pikkuine, kauniine kirjoineen. En silti ole oikein ikinä päässyt runouteen varsinaisesti sisälle, enkä oikein tiedä onko Bukowskikaan se oikea runoilija minulle, kun en miehen kirjoita niin kovasti ole tykännyt. Joten, lisää ehdotuksia! Haikukin on tyyli, joka näyttää hauskalta!


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Koo - 25.08.2012 16:02




runot kiinnostaa

charles bukowski on jees

mistä aloittaa


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 25.08.2012 17:19
Lauri Viita, Betonimylläri - Suomen paras.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Doinkki - 26.08.2012 11:10
Itseänikin on alkanut runous hieman enempi kiinnostamaan. Asiaan paneutuneet voivat tosiaan heitellä lisää ehdotuksia.

...


Tosin aivan kuin ehtisin tässä jotain ekstraakin lukea... Hamstrasin kesän mittaan yöpöydälle Umberto Econ Ruusun Nimen, Waltarin Sinuhen, Dumasin Kolme Muskettisoturia ja viimeisimpänä eilen George R.R. Martinin A Song of Ice and Fire -jöötipaketin.  :rollaus: Ehkä parin vuoden päästä tuo läjä on tällä tahdilla sitten kahlattu läpi  :lol:


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Fyysinen Preesens - 26.08.2012 19:40
Onks runot nyt joku pelaajalaudan muotijuttu vähä niinku everwood joskus vuonna 2004?


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 26.08.2012 19:43
Onks runot nyt joku pelaajalaudan muotijuttu vähä niinku everwood joskus vuonna 2004?
Näitä teemoja näköjään tulee ja toivottavasti menee...


Otsikko: Vs: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Vin - 26.08.2012 19:54
Onks runot nyt joku pelaajalaudan muotijuttu vähä niinku everwood joskus vuonna 2004?
Näitä teemoja näköjään tulee ja toivottavasti menee...
Runokirjapodcastia odotellessa.

Mua ei ainakaan haittaa että täällä löytyy näitä keskustelun aiheita muualtakin kuin pelien/urheilun/applen jne saralta. Pysyy foorumi mielenkiintoisena.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Koo - 28.08.2012 21:19
Onks runot nyt joku pelaajalaudan muotijuttu vähä niinku everwood joskus vuonna 2004?

Jotainhan tässä on kehiteltävä kun kaikki uudet pelitkin on paskaa


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Dr. Scientist - 28.08.2012 21:48
Onks runot nyt joku pelaajalaudan muotijuttu vähä niinku everwood joskus vuonna 2004?

tee uus ava


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Scarf - 06.09.2012 23:29
Joku oli hiljattain kiinnostunut Kindlen hommaamisesta. Sieltä on pukannut uutta mallia ulos: Kindle Paperwhite (http://www.amazon.com/gp/product/B008GEKXUO/ref=fs_cl), josta löytyy mm. taustavalo.

(http://uncrate.com/p/2012/09/kindle-paperwhite-xl.jpg)


Menee hankintaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: blindside - 07.09.2012 12:26
Joku oli hiljattain kiinnostunut Kindlen hommaamisesta. Sieltä on pukannut uutta mallia ulos: Kindle Paperwhite (http://www.amazon.com/gp/product/B008GEKXUO/ref=fs_cl), josta löytyy mm. taustavalo.

Menee hankintaan.

Jepjep, oma Touchihan on n. puolitoista viikkoa vanha. Hetken harkitsin palauttamista mutta päätin kuitenkin pitää nykyisen mallin. Paperwhite-mallia on uudistettua näyttöä lukuunottamatta karsittu verrattuna Touchiin. Tallennustila on tiputettu 3 gigasta 1.25 gigaan, kuulokeportti ja kaiuttimet on poistettu (Text to Speechiä varten, ominaisuus jota tod. näk. en kyllä edes tulisi kaipaamaan). Tämän lisäksi 3G-malli ei tietenkään ole saatavilla kansainvälisesti heti kättelyssä (muita malleja en edes kokaillut tilata), joutuu varmaan hetken odottamaan ennenkuin toimittavat tänne.

Näillä näkymin skippaan tämän ensimmäisen sukupolven Paperwhite-mallin ja katson asiaa uudestaan kun Kindlet päivittyvät seuraavan kerran.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Doinkki - 16.04.2013 23:30
Sain juuri kahlattua läpi toistaiseksi viimeisimmän osan George R.R Martinin A Song of Ice and Firesta eli A Dance with Dragonsin. Vitutuksen määrä on kyllä huomattava kun ottaa huomioon kuinka kutkutteleviin cliffhangereihin homma jäi ja seuraava kirja tuleekin ehkä hyvällä säkällä ensi vuonna.... tai sitten sitä seuraavana... tai sitten kun se on valmis  :lol: Tulee olemaan kyllä HBO:lle aika kova homma pitää homma paketissa sen verta villisti kun juonikuviot rönsyilevät ristiin ja rastiin.


No olihan tuota muutakin kaunokirjallisuuttakin nurkissa pölyttymässä. Toisaalta tekisi mieli sivistää itseään universumin ihmeillä ja alkaa käydä iltalukemisena läpi Stephen Hawkingin Ajan lyhyttä historiaa. No katellaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: kaiku - 03.07.2013 20:16
Loistavan Noituri-sarjan (eli tutummin luultavasti The Witcher -sarjan) kolme ensimmäistä osaa eli Viimeinen toivomus (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510365696), Kohtalon miekka (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=951036570X) ja Haltiain verta (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510390232) irtoavat nyt Adlibriksen tarjouksesta lähes naurettavaan hintaan. Omaan makuuni tämä voittaa Tulen ja jään laulun, joka sekin siis on mielestäni erinomainen sarja. Vähänkin fantasiakirjallisuudesta kiinnostuneille nämä ovat tutustumisen arvoisia - ja myös pelisarjasta pitäville.

Lisäksi sarjan neljäs osa eli Halveksunnan aika (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510397520) ilmestyi kauppoihin vastikään.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Riepu - 03.07.2013 20:38
Lisäksi sarjan neljäs osa eli Halveksunnan aika (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510397520) ilmestyi kauppoihin vastikään.
No juuri alkaa Haltiain veret olla päätöksessä, joten tämäpähän osui. En edes tiennyt, että vielä löytyi Suomessa intoa kääntää sarjaa :)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Taist0 - 03.07.2013 22:53
Loistavan Noituri-sarjan (eli tutummin luultavasti The Witcher -sarjan) kolme ensimmäistä osaa eli Viimeinen toivomus (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510365696), Kohtalon miekka (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=951036570X) ja Haltiain verta (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510390232) irtoavat nyt Adlibriksen tarjouksesta lähes naurettavaan hintaan. Omaan makuuni tämä voittaa Tulen ja jään laulun, joka sekin siis on mielestäni erinomainen sarja. Vähänkin fantasiakirjallisuudesta kiinnostuneille nämä ovat tutustumisen arvoisia - ja myös pelisarjasta pitäville.

Lisäksi sarjan neljäs osa eli Halveksunnan aika (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510397520) ilmestyi kauppoihin vastikään.
En tiennytkään, että sarjaa löytyy suomeksi noin monta. Luulin vain että ensimmäinen on käännetty, mutta en koskaan tajunnut etsiä sanalla "Noituri"  :)


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 10.08.2013 07:58
Tulipa hommattua Kindle Paperwhiten Wi-Fi malli. Hinnaksi tuli vähän päälle 60 euroa ja siihen vielä suojakotelo 15 euroa.

Ensimmäinen kirjakin tuli jo luettua alkuinnostuksen vauhdittamana. Nyt voikin unohtaa koko laitteen olemassaolon. Kirja jonka luin oli Escape from Camp 14. Kertoo vangista joka oli ollut syntymästään asti Pohjois-Korealaisella vanki/työleirillä ja selviytyi sieltä hengissä.

Onko kenelläkään mitään suosituksia hyvistä elämänkerroista tai muista nonfiction kirjoista?


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 10.08.2013 10:05
Jos sotameininki yhtään kiinnostaa, niin tämä tuli luettua intissä:

Born a Soldier: The Times and Life of Larry A Thorne (http://www.amazon.com/Born-Soldier-Times-Larry-Thorne/dp/1439214379/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1376117992&sr=8-1&keywords=larry+thorne)


Lauri Törni AKA Larry Thorne oli kyllä sen verran kova sälli, että jokaisen suomalaisen pitäisi tietää. Mieshän siis soti yhteensä kolmen lipun alla. Toisessa maailmansodassa alunperin tietysti suomalaisten puolella, mutta kun rauha tuli, niin värväytyi saksalaisten puolelle tappelemaan venäläisiä vastaan. Kun sota loppui, lähti jenkkeihin erikoisjoukkoihin ja soti vielä Vietnamissa. Ei mikään ihan turha sälli muutenkaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Melfice_ - 10.08.2013 11:44
Andre Agassi - Open

Itse en ole juuri koskaan tennistä seurannut, mutta kirja on oikein hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Tappoi uskoni lahjakkuuteen kun toiset treenaa tennistä (pakotettuna) kolmevuotiaasta lähtien ja silti jostain tulee aina kovempi pelaajaa vastaan.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 10.08.2013 12:55
Pitääpä laittaa nuo molemmat lukulistalle. Vaikuttavat mielenkiintoisilta ja helppolukuisilta.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 10.08.2013 13:43
Joskus olen tainnut tästä ohimennen puhuakin, mutta The Color Of Water (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Color_of_Water) on yksi omia lemppareitani elämänkerrallisen kirjallisuuden saralla. Lyhyesti sanottuna opus kertoo valkoisesta juutalaisesta naisesta, joka muuttaa 40-luvulla ankaraa rabbi-isäänsä pakoon Harlemiin, perustaa kirkon ja saa kaksitoista mustaa lasta. Kirjailija on yksi ko. naisen lapsista. Todella mielenkiintoinen tarina, joka keskustelee monilta kanteilta mm. rotuasioista, uskonkysymyksistä ja kasvukivuista.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 17.08.2013 09:07
Tuli luettua Richard Dawkinsin The God Delusion. No melkein luettua. Muutama kappale tuli skipattua, kun asia meni niin teoriapainotteiseksi. Kokonaisuudessaan kuitenkin mielenkiintoista asiaa ja paljon hyviä perusteluja miksi uskonto on perseestä. Kannattaa lukea varsinkin, jos haluaa vihata vielä enemmän uskontoa ja fanaattisia uskovaisia.

http://www.amazon.com/The-God-Delusion-Richard-Dawkins/dp/0618918248

Nyt lueskelen ensimmäista Witcher-kirjaa. Helppoa ja viihdyttävää luettavaa.


Otsikko: Vs: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: kaiku - 17.08.2013 19:43
Nyt lueskelen ensimmäista Witcher-kirjaa. Helppoa ja viihdyttävää luettavaa.

Toivottavasti luet suomeksi, toista osaa kun ei ole jostain kumman syystä englanniksi käännetty. Se kuitenkin pohjustaa romaaneja jonkin verran, joten ratkaisu on ollut vähintäänkin erikoinen.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 17.08.2013 20:30
Toivottavasti luet suomeksi, toista osaa kun ei ole jostain kumman syystä englanniksi käännetty. Se kuitenkin pohjustaa romaaneja jonkin verran, joten ratkaisu on ollut vähintäänkin erikoinen.

Englanniksi. Toinen osa pitää kai sitten hommata suomeksi tai hypätä suoraan romaaneihin.

Edit: Löytyi fanikäännös tuosta toisesta osasta. Kelpaa.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 17.06.2014 20:03
Tämän vuoden puolella luettua:

Console Wars
(https://www.pelaajalauta.fi/files/7/temp/cw.jpg)

Hyvä katsaus 90-luvun konsolisotaan. Keskittyy lähes ainoastaan Amerikan puolen tapahtumiin, tosin Japanin johto pääsee mukaan pahiksena. Mukana oli tarinaa Nintendon ja SEGAn CD-sekoiluista Sonyn kanssa, ja lisäksi siitä seuranneesta PlayStationin synnystä.

Ron Jeremy: The Hardest (Working) Man in Showbiz
(https://www.pelaajalauta.fi/files/7/temp/rj.jpg)

Anekdootteja ja jauhantaa pornon maailmasta. Jeremy on sen verran kouluja käynyt äijä, että tämä kirja lienee pornotähtien muisteloista mielenkiintoisin. Tarinaa useammalta vuosikymmeneltä. Välillä vähän vakavampaa juttua ja välillä pornotähden vinkkejä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Vin - 18.06.2014 00:16
Game of Thrones, 1 kirja.

Pari lukua takana ja ruumiita jo iso pino. Mielenkiintoiselta vaikuttaa, varsinkin kun olen skipannut koko tv-sarjan enkä tiedä tulevasta mitään. 

Luin myös Sormusten herran pitkästä aikaa läpi, enkä kyllä muistanut kuinka paljon kirja erosikaan elokuvista. Tulin myös siihen lopputulokseen, että perinteisen kirja vs leffa-väittelyn voisi unohtaa, kirja ei toimisi leffana sellaisenaan, ja leffat jäisivät kirjaversioina hieman pinnallisiksi.

Teki kyllä hyvää englannin sanavarastolle lukea Tolkienin tekstiä, joka on kuin raamattua lukisi. Vanhoillinen teksti oli jossain määrin jopa hankalaa lukea, koska Tolkien käytti paljon sanoja aja ilmaisuja, joita nykykielessä ei enää näe. Martinin teksti tuntuu tämän jälkeen melko helppolukuiselta.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 17.05.2016 20:36
Noituri/Witcher-saagan viimeinen osa Järven neito ilmestyy suomeksi sitten ensi viikolla  :)

Esim. täältä:
http://cdon.fi/kirjat/sapkowski%2c_andrzej/j%C3%A4rven_neito-35857912


Kiinnostavaa olisi tietää jotain myyntilukuja. Ei tämä nyt kuitenkaan mitään myyntitilastoja ole rikkonut, mutta ilmeisesti ihan kannattavaa kun kaikki osat saatiin ulos hyvässä järjestyksessä.


Otsikko: Vs: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: JayeizH - 18.05.2016 08:53
Noituri/Witcher-saagan viimeinen osa Järven neito ilmestyy suomeksi sitten ensi viikolla  :)

Esim. täältä:
http://cdon.fi/kirjat/sapkowski%2c_andrzej/j%C3%A4rven_neito-35857912


Kiinnostavaa olisi tietää jotain myyntilukuja. Ei tämä nyt kuitenkaan mitään myyntitilastoja ole rikkonut, mutta ilmeisesti ihan kannattavaa kun kaikki osat saatiin ulos hyvässä järjestyksessä.

Aina silloin tällöin näitä on tullut katseltua, jos saisi digitaalisena hyvään hintaa, mutta ei ole tullut vielä vastaan. Mistä näiden lukeminen muuten kannattaa aloittaa? Wikipedia puhuu noituri tarinoista ja noituri saagasta. Menettääkö jotain oleellista jos aloittaa Haltiain verta -kirjasta (outo nimi)?




Tuli tässä toinenkin kysymys mieleen. Ostaako porukka digikirjoja? Tuli perustabletti hommattua viime vuoden loppupuolella ja mietin että voisi testiksi ostaa digikirjoja. Mutta hämmästys oli aika huima, kun huomasin että digikirjat maksaa poikkeuksetta enemmän kuin fyysiset kappaleet. Ei taas mitään järkeä. Tai näin ainakin niissä palveluissa jotka itse löysin. En tiedä johtuuko tämä kaupoista vai jostain kulissien takana tehdyistä sopimuksista, että digijakelua ei hyödynnetä kunnolla. Aivan varmasti menisi kirjat ja pelit paremmin kaupaksi jos ne olisivat halvempia kuin fyysiset versiot, mutta kun ei...


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 18.05.2016 09:02
Kyllä se kannattaa aloittaa alusta, eli Viimeisestä toivomuksesta, koska sieltä se tarina alkaa. Itse tykkäsin erittäin paljon noista novellimittaisista tarinoista kahdessa ekassa kirjassa. Osahan on itse asiassa oma versionsa klassisista Grimmin saduista, vaikka sitä ei heti välttämättä tajua. Tai kyllähän esim. joku Kaunotar ja Hirviö tulee  mieleen, mutta en tiennyt että kirjoittaja on ihan tahallaan halunnut tehdä oman realistisen version siitä tarinasta. Ja on siellä muitakin. Eli nuo kaksi ekaa kirjaa ovat täynnä erilaisia lyhyempiä tarinoita (koska julkaistiin alunperin lehdessä), jotka liittyvät enemmän tai vähemmän toisiinsa ja saagan kirjat ovat sitten ihan romaanimittaisia tarinoita, jotka jatkavat ekoissa kirjoissa alkanutta tarinaa.

Lista järjestyksessä:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Noituri

Saagassa olen päässyt Pääskytorniin asti. Jos sitä ehtisi kesällä lukea noi molemmat vikat kirjat... Digitaalisena näitä ei taida suomeksi edes saada? Ja enkunkieliset käännökset on vissiin vähän huonoja.

http://m.youtube.com/watch?v=eHfS2TzzqIM

Noin niinkuin ylipäätään ostelen kyllä digitaalisia kirjoja Kindlelle aika paljonkin, mutta ne tuppaavat yleensä olemaan jotain tietokirjoja tms eikä kaunokirjallisuutta. Lisäksi englanninkielisiä, joita saisi sitten muuten tilailla jenkeistä asti niin ei kiinnosta. Onhan ne kätsyjä, kun kulkee mukana mutta on niissä oikeissa kirjoissakim hyötynsä.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 18.05.2016 09:13
Tuli tässä toinenkin kysymys mieleen. Ostaako porukka digikirjoja? Tuli perustabletti hommattua viime vuoden loppupuolella ja mietin että voisi testiksi ostaa digikirjoja. Mutta hämmästys oli aika huima, kun huomasin että digikirjat maksaa poikkeuksetta enemmän kuin fyysiset kappaleet. Ei taas mitään järkeä. Tai näin ainakin niissä palveluissa jotka itse löysin. En tiedä johtuuko tämä kaupoista vai jostain kulissien takana tehdyistä sopimuksista, että digijakelua ei hyödynnetä kunnolla. Aivan varmasti menisi kirjat ja pelit paremmin kaupaksi jos ne olisivat halvempia kuin fyysiset versiot, mutta kun ei...
Kindlellä tulee luettua paljon. iPadilla enemmän sarjakuvia. Digikirjojen hintojen takia ei tule hirveästi ostettua, mutta jostain kumman syystä niitä kirjoja on ilmestynyt Kindleen ostamattakin...


Otsikko: Vs: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: JayeizH - 18.05.2016 09:33
Kyllä se kannattaa aloittaa alusta, eli Viimeisestä toivomuksesta, koska sieltä se tarina alkaa. Itse tykkäsin erittäin paljon noista novellimittaisista tarinoista kahdessa ekassa kirjassa. Osahan on itse asiassa oma versionsa klassisista Grimmin saduista, vaikka sitä ei heti välttämättä tajua. Tai kyllähän esim. joku Kaunotar ja Hirviö tulee  mieleen, mutta en tiennyt että kirjoittaja on ihan tahallaan halunnut tehdä oman realistisen version siitä tarinasta. Ja on siellä muitakin. Eli nuo kaksi ekaa kirjaa ovat täynnä erilaisia lyhyempiä tarinoita (koska julkaistiin alunperin lehdessä), jotka liittyvät enemmän tai vähemmän toisiinsa ja saagan kirjat ovat sitten ihan romaanimittaisia tarinoita, jotka jatkavat ekoissa kirjoissa alkanutta tarinaa.

Lista järjestyksessä:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Noituri
Täytyy varmaan etsiä ensin novellikokoelmat sitten. Niistä on tietty hyvä lähteäkin kun ovat lyhyempiä. Tuo wikipedian lista on vähän hassu noiden tarinoiden osalta. Kohtalon miekka kun näköjään ilmestyi Puolassa ennen Viimeistä toivomusta, kun Suomessa julkaisujärjestys on toisin päin. Onko näissä jotain aikajärjestystä? Tuskimpa sillä suuremmin on väliä, mutta olisi kiva lukea aikajärjestysessä.



Täytyy varmaan vähän katsella tota Kindleä, mitä sielä on. Taisin senkin asentaa tablettii, mutta jäi seuraaminen vähän pienemmälle, kun ei sieläkään hinnan osalta mitään erikoista diiliä ollut. Mutta jos niitä saa ilmaiseksi niin sitten...


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 18.05.2016 09:58
En muista oliko tossa joku hyvä syy, mutta ainakin tuo suomenkielisten versioiden järjestys on kronologisesti oikein.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 18.05.2016 10:31
Täytyy varmaan vähän katsella tota Kindleä, mitä sielä on. Taisin senkin asentaa tablettii, mutta jäi seuraaminen vähän pienemmälle, kun ei sieläkään hinnan osalta mitään erikoista diiliä ollut. Mutta jos niitä saa ilmaiseksi niin sitten...

Kindle (tai muu e-book laite) on ehdottomasti parempi lukemiseen kuin mikään tabletti. Eli jos oikeasti haluaa korvata perinteiset kirjat, niin silloin kannattaa hommata erillinen laite. Oma Kindle ei maksanut kuin ~70€. Akku kestää viikkoja ja lukea voi pimeässä ilman, että silmät rasittuu. Kirjojakin mahtuu mukaan enemmän kuin ehtii lukemaan.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: despo - 18.05.2016 10:35
Täysin luokaton offtopic - ja todennäköisesti raivoisan vanha läpyskä - mutta huomasin vasta nyt, että despo on ihan virallisesti despo. Miittiporukka changing the internet for the better.  :lol:

On se jo jokusen kuukauden ollut tässä muodossa  ;D



Kindle vs tabletti-asiaan liittyen, Kindle on toki parempi pelkkään lukemiseen mutta ihan iloisesti se homma hoituu iPadillakin. Lisäksi kuvat näkyy vähän paremmin, kuin mustavalkoiselta ePaper-näytöltä. Itse omistin aikoinaan Kindlen, mutta viimeiset neljä vuotta olen lukenut kaikki iPadilta tai puhelimelta.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: JayeizH - 18.05.2016 12:33
Kindlen hommaamistakin harkitsin yhdessä vaiheessa, mutta päätin testata ensin valikoimaa tabletilla. Ja tällä valikoimalla tuskin tulee heti hommattua Kindleä. Tiedä sitten tulisiko enemmän luettua kaiken näköistä jos Kindle olisi. Mutta tosiaan, jos hinnat saataisiin 1,99€-9,99€ paikkeille per kirja, niin voisi harkita. Mutta nyt ei taida kaunokirjallisuutta olla edes 9,99€:n hinnoissa.

Mikään kirjasto ei muuten taida tarjota lukemista e-muodossa? Ei luulisi olevan kovin vaikeaa iskeä kirjan koodiin aikarajoitus, kuinka kauan kirjaa saa lukea. Tosin itse en saa kirjaa niin nopeasti luettua, että kirjaston e-kirjoja tulisi käytännössä kauheasti luettua.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Kabanossi - 18.05.2016 12:50
Mutta tosiaan, jos hinnat saataisiin 1,99€-9,99€ paikkeille per kirja, niin voisi harkita. Mutta nyt ei taida kaunokirjallisuutta olla edes 9,99€:n hinnoissa.

Mulle tulee ainakin kerran viikossa sähköpostiin mainos Elisa Kirja -palvelusta. Aina siellä on jotain kirjoja 3,5€ hintaan tarjolla.

Lainaus
Mikään kirjasto ei muuten taida tarjota lukemista e-muodossa? Ei luulisi olevan kovin vaikeaa iskeä kirjan koodiin aikarajoitus, kuinka kauan kirjaa saa lukea. Tosin itse en saa kirjaa niin nopeasti luettua, että kirjaston e-kirjoja tulisi käytännössä kauheasti luettua.

Avopuolison isäpuoli ainakin lainaa sähköisesti kirjoja. Asuvat Porissa ja ovat ruotsinkielisiä, joten en tiedä mistä kirjastosta niitä lainaa. Ja ainakin täällä Turussa kaupunginkirjastosta saa e-kirjoja kahden viikon laina-ajalla. Valikoimaan en ole tutustunut.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 18.05.2016 14:05
Mikään kirjasto ei muuten taida tarjota lukemista e-muodossa? Ei luulisi olevan kovin vaikeaa iskeä kirjan koodiin aikarajoitus, kuinka kauan kirjaa saa lukea. Tosin itse en saa kirjaa niin nopeasti luettua, että kirjaston e-kirjoja tulisi käytännössä kauheasti luettua.

https://www.ellibslibrary.com/collection

Lainelevat. En ole tosin testannut, mutta lienee simppeliä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: JayeizH - 29.08.2016 15:02
Tuli vihdoin hommattua Witcher -kirja. Eli ensimmäinen, Viimeinen toivomus. Ihan fyysisenä kappaleena. Olen lukenut näitä vähän sanoisko kevyempiä (paremman sanan puutteessa) fantasia tarnoita aikaisemmin, eli Eddingsin kirjoja, Tolkienit, Potterit ja vähän Terry Pratchetia. Vaikka Discworld on vähän erilainen kuin aikaisemmin mainittujen maailmat, niin ei voinut olla vähän hymähtelemättä sitä kontrastia mikä tuli jo ensimmäisen 20 sivun aikana, verrattuna muihin fantasia kirjoihin mitä tuli luettua. En ole päässyt edes kunnolla alkuun vielä, mutta jo nyt on aika selvä, että nyt ollaan erilaisen fantasian äärellä. Ei sillä että se ei olisi ollut tiedossa, tai että se olisi tullut yllätyksenä, mutta se että se ero konkretisoituu heti alussa niinkin räikeästi oli sinänsä pieni yllätys.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 30.08.2016 01:09
Viime aikoina on tullut luettua kirjoja itsensä kehittämisestä.

Malcolm Gladwell: Blink: The Power of Thinking Without Thinking


Kertoo vaistomaisesta ajattelusta ja päätösenteosta ja kuinka sitä voi harjoittaa. Mielenkiintoisesti kirjoitettu ja todella helppolukuinen, kuten kaikki Gladwellin teokset. Olen lukenut jokaisen, Blink on ehkä heikoin näistä, mutta ei missään nimessä huono. Suosittelen lukemaan jokaisen, mutta ainakin The Tipping Pointin(Leimahduspiste), jotka käytetään yliopistoissa ja amk:ssa täälläkin oppikirjana.

Dale Carnegie: How to Win Friends and Influence People

Mielenkiintoinen teos vuodelta 1936 ja Self-help kirjojen klassikko. Todella monta mielenkiintoista tarinaa menestymisestä ja kuinka muihin ihmisiin pystyy vaikuttamaan. Tämän lukemisen jälkeen tosin alkoi vain vituttamaan muiden käytös, kun tajusi kuinka syvällä kirjan perusajatus ihmisistä on eli että jokaista kiinnostaa vain oma napa.

Roy Baumeister: Willpower: Rediscovering the Greatest Human Strength

Royn kirjassa sivutaan myös Carnegien juttuja, mutta paljon tieteellisemmin. Kirja kertoo itsekontrollista/tahdonvoimasta ja kuinka sitä voi kehittää. Ehkä tärkeimpänä ajatuksena tästä jäi käteen se kuinka tärkeä osa ravinnolla on päätöksenteossa. Todella hyvä kirja tämäkin ja täynnä hyviä tarinoita. Tämän tyylisistä kirjoista itse ainakin pidän ja nämä onkin helppolukuisia teoksia jos aihepiiri kiinnostaa.

Totuus on siis tarua ihmeellisempää. Todella mielenkiintoisia juttuja siitä miten ihmismieli toimii.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Fraeon - 30.08.2016 01:47
Viime aikoina on tullut luettua kirjoja itsensä kehittämisestä.

Malcolm Gladwell: Blink: The Power of Thinking Without Thinking


Kertoo vaistomaisesta ajattelusta ja päätösenteosta ja kuinka sitä voi harjoittaa. Mielenkiintoisesti kirjoitettu ja todella helppolukuinen, kuten kaikki Gladwellin teokset. Olen lukenut jokaisen, Blink on ehkä heikoin näistä, mutta ei missään nimessä huono. Suosittelen lukemaan jokaisen, mutta ainakin The Tipping Pointin(Leimahduspiste), jotka käytetään yliopistoissa ja amk:ssa täälläkin oppikirjana.

Aihetta liippaa myös Thinking, Fast And Slow (https://en.wikipedia.org/wiki/Thinking,_Fast_and_Slow), mikä on myös jokseenkin helppolukuinen, mutta ihan ehdan psykologin kirjoittama.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 30.08.2016 08:15
Tämän lukemisen jälkeen tosin alkoi vain vituttamaan muiden käytös, kun tajusi kuinka syvällä kirjan perusajatus ihmisistä on eli että jokaista kiinnostaa vain oma napa.

Niin jotkut jopa lukee kirjoja miten menestyä ja paremmin vaikuttaa muihin ihmisiin.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 30.08.2016 22:14
Tämän lukemisen jälkeen tosin alkoi vain vituttamaan muiden käytös, kun tajusi kuinka syvällä kirjan perusajatus ihmisistä on eli että jokaista kiinnostaa vain oma napa.

Niin jotkut jopa lukee kirjoja miten menestyä ja paremmin vaikuttaa muihin ihmisiin.

Tahallaan väärin ymmärtäminen ja röllääminen on toki ammattilajisi, mutta lue tuo kirja niin ymmärrät ettei sen opeilla ole tarkoitus manipuloida tai kusettaa ihmisiä.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: ZepKi - 31.08.2016 11:24
Aihetta liippaa myös Thinking, Fast And Slow (https://en.wikipedia.org/wiki/Thinking,_Fast_and_Slow), mikä on myös jokseenkin helppolukuinen, mutta ihan ehdan psykologin kirjoittama.

Tästä taas jos jää minkäänlaiseen koukkuun mielen ja aivojen salaisuuksiin, niin edesmenneen neurologi Oliver Sacksin teokset, kuten The Man Who Mistook His Wife for a Hat (https://en.wikipedia.org/wiki/The_Man_Who_Mistook_His_Wife_for_a_Hat), ovat hyvää tavaraa.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 15.02.2018 09:09
Olen kuunnellut nyt mielenkiinnosta ja lopputyötä varten kirjaa: Social Engineering: The Art of Human Hacking. Täytyy sanoa, että erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen paketti kyseessä. Kannattaa lukea. Jos joku haluaa, niin voin laittaa e-bookiin linkin. Aikoinaan tuli hommattua HumbleBundlesta. Nyt vielä sitten äänikirjana Audiblesta.

Lisäksi täytyy vielä kerran mainostaa Audiblea. 3/2017 - 12/2017 välillä tuli:
*Kuunneltua ~18000 minuuttia eli 300 tuntia
*Kuunneltua noin 20 kirjaa
*Ostettua 31 kirjaa
*Rahaa mennyt ~100 euroa


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 01.01.2019 21:46
Nykyään tulee luettua todella paljon suhteutettuna siihen miten velliperse tuli aikaisemmin oltua itsensä kehittämisen ja opiskelujen suhteen.

Luin 2018 yli 40 kirjaa ja yhden niistä haluan nostaa ylitse muiden.

David Goggins - Cant Hurt Me


Moni on varmaan tutustunut tähän jätkään Joe Roganin Podcastin kautta. Niin minäkin. Sen jälkeen oli pakko ostaa kirja Amazonista. On tällä hetkellä Amazonin toisiksi luetuin kirja Obaman muijan kirjan jälkeen. Aika hyvin tyypiltä jota kukaan ei aikaisemmin tuntenut. Tähtiarvosteluissa pelkkää 5 -tähteä. Täysin oikea arvio.

Maailmassa on paljon kaikkea selfhelp ja positiivuus paskaa. Ja sanon paskaa, koska sitä ne ovat. Jokainen tietää sen ihmistyypin joka haksahtaa kaikkiin verkostomarkkinointi Zinzino, Tuppervaara, Juice+ jne höpöhöpö juttuihin. Samat ihmiset lukee vuodesta toiseen kaikkia opuksia jotka muuttavat elämän, mutta eivät ne muuta. Edelleen ollaan läskiperseitä ja finanssiasiat on mallia Kreikka. Lopulta päädytään lekurilta hankkimaan se Prozac -kuuri siihen Live Laugh Love -taulun viereen.

Gogginsin kirjaa ja tarinaa voi myös luonnehtia selfhelpiksi jos näin haluaa, mutta pitää ymmärtää kirja on aivan toisen kategorian ja tyypin kirjoittama. Goggins on oikeasti muovannut 300 paunaisesta pullahiirestä ja vastuunvälttelijästä yhden kovimmista tyypeistä joka tätä palloa tallaa. Todellakin tosielämän Rocky -tarina. Tarina siitä mihin ihmisen pystyy, kun ei etsi tekosyitä muista vaan katsoo sinne peiliin ja muuttaa itsensä. En halua spoilata niitä jotka kirjaa eivät ole lukeneet, mutta uskon jokaisen tän kirjan lukeneen asenteen muuttuvan parempaan suuntaan. Jotain kertoo, että Podcastin jälkeen luin tän melkein putkeen ja kun aamulla klo 5.30 olin lopettanut, lähdin klo 6:30 töihin. Entinen Gba olisi varmaan miettinyt ettei ihminen nyt 1h unilla voi pärjätä yhtä päivää, mutta Goggins Gba vain nauroi.  8)




Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 01.01.2019 22:38
2018 tuli luettua ja kuunneltua noin 40 kirjaa. Parhaat kirjat itselleni olivat:

Thinking Fast and Slow - Daniel Kahneman. Pitkä ja puiseva, mutta äärimmäisen kiehtova kirja ajattelumme vinoutumista ja rajoitteista. Tunteet, ego ja pelot määrittävät elämämme suunnan ja rajat, mutta muunmuassa tämän kirjan tieteellisillä havainnoilla voi alkaa selkeyttämään omaakin päätään.

Sapiens - Yuval Noah Harari. Tätä kirjaa suositellaan joka tuutista, eikä turhaan. Ihmisen ja länsimaisen kulttuurin historia selitetty auki selkeästi ja viihdyttävästi. Toisin kuin ylempi kirja, Sapiens etenee kuin jännitysromaani. Hararia voi ahmia vaikka koko päivän ja tämän kirjan jälkeen luin suoraan kaksi muutakin tyypin kirjaa, jotka olivat aivan yhtä kutkuttavia. Kirjan rinnastukset ja historialliset havainnot aiheuttavat varmasti itsepäisemmissä lukijoissa ahdistusta, mutta itselleni tuli kirjan loppua myöten runsaasti lisää mielenrauhaa ja tyyneyttä.

Eleanorille kuuluu hyvää - Gail Honeyman. Suurin osa vuoden kirjoista oli tieteellistä/historiallista tai sitä kammottua self-helppiä. Fiktiosta eniten jäi mieleen tarina Eleanorista, jonka äiti on psykopaatti ja joka opettelee elämään normaalia elämää laitoshoidon jälkeen. Itselleni vuoden paras kirja ja pitkästä aikaaa tuli kirjan loputtua surullinen olo ja ikävä tarinan hahmoja.



Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 02.01.2019 04:34
Sapiens ja Kahneman on molemmat tuossa, mutta vielä en ole ehtinyt aloittaa. Nytkin on neljä kirjaa vielä kesken. Tykkään lukea useampaa kerralla, jolloin tylsät osuudet kirjoissa eivät niin paljoa paina. Kuuntelemaan en oo vielä oppinut, muutamia koitin, mutta sellainen eläytyvä lukijaääni ei sovi itselle ollenkaan. Alkaa vaan ärsyttämään. David Gogginsin Dont Hurt Me:n aion silti kuunnella vielä. Joe Rogan ja useat muut ovat tuota suositelleen myös audio bookkina koska Goggins heittää lisäkommentteja siinä.

Vaikka määrätavoitteet kirjoissa ovatkin vähän tyhmiä, niin otan silti tavoitteeksi 52 kirjaa vuonna 2019. Ei siksi että sillä olisi väliä luenko yhden vai 52, vaan siksi että se pakottaa lukemaan ja vielä tähän päivään mennessä en ole kertaakaan katunut jos olen jonkun kirjan aloittanut. Elokuvia ja pelejä on lukuisia tullut lopetettua kesken, kirjoja hyvin harvoin. Varsinkin kun vielä vähän taustatutkimusta tekee, niin laadukkaita tekeleitä on luettavina vielä satoja ellei tuhansia. Lisäksi mitä enemmän lukee sitä paremmaksi siinä tulee ja lukeminen myös nopeutuu. Vielä vuosi sitten tuntui kuin olisi nykyajan ADHD -jonne jonka on pakko keskeyttää aina muutaman sivun jälkeen ja tehdä jotain muuta. Keskittymiskyky on parantunut huomattavasti, vaikka ei se edelleenkään ole samaa tasoa kuin joskus parikymppisenä.

Nyt on menossa Tuomas Vimman - Enkeleitä ja yksisarvisia. Kertoo suomalaisen start-up skenen synnystä ja useamman firman tarinan. Pelifirmat vahvasti mukana Remedystä ja Housemarquesta lähtien. Suosittelen kyllä. Löytyy mm. bookbeatista. Tuli heti itselle taas pitkästä aikaa fiilis oman firman perustamisesta. Olin ite mukana myös silloin 2010 -luvun alkupuolella kaikennäköisissä "start up yrityshautomoissa" ja yhden firman liiketoimintasuunnitelma tuli tehtyä suht pitkälle, mutta toteutus vain puuttui ja vuotta myöhemmin yhdet julkisuudenhenkilöt lanseerasivatkin vastaavan palvelun.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 02.01.2019 15:19
Lukeminen on nopein tie sivistykseen. Tietenkin sillä lisäyksellä, että lukee monipuolisesti.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: JayeizH - 03.01.2019 11:55
Meikällä on jäänyt lukeminen vähän heikolle viime aikoina ja on parhaimmillaan ollut kolme kirjaa kesken kun ajatus ja mielenkiinto harhailee eri aiheisiin. Mutta joulun aikaan otin työn alle jo kirjamessuilta ostetun Risto Siilasmaan Paranoidi optimisti. Oikeastaan jopa yllätyin että sain sen loppuun asti, koska loppujen lopuksi aihe oli hyvin oppikirjamainen. Joka oli siis johtaminen. Paljon pelasti se että se oli sekoitettu Nokian tuhon ja uuden nousun raameihin. Ja oliha se mielenkiintoinen kun sen jaksoi loppuun asti lukea. Nokian osalta varsinkin, mutta myös Siilasmaan pointtien vuoksi. En nyt tietty sanoisi että mitään mullistavaa tietoa siitä sai, mutta mielenkiintoista lukea kuinka huipulla toimitaan. Esim. mitä Nokia & M$ kauppojen neuvottelujen raameista ja käänteistä kerrottiin.

Erikoisinta oli kuinka erilaisen kuvan henkilöistä sai kirjasta kuin mitä itse oli muodostanut. Tai no, ei sinänsä ehkä yllätys, mutta jos kirjasta pitää edes osa paikkansa henkilöiden osalta, ei voi kun surullisena miettiä median nykytilaa. Käytännössä media ei aja asiaansa ollenkaan, koska vaikka se asiakin oli mukana, suurin osa jutuista oli ihan silkkaa paskaa. Ja uskon että varsinkin kun puhutaan siitä kuinka joku henkilö kokee toisen henkilön (Siilasmaa koki kirjassa mainitut henkilöt) siihen sekoittuu paljon mielidettä ja ihmiset käyttäytyvät erilailla eri henkilöiden kanssa. Mutta silti jo ihan kirjojen faktojen perusteella moni median kirjoittama juttu oli ihan paskaa. Toki on tiedossa että media ja journalismi on nykyään enemmän klikkien keräänmistä kuin oikeaa faktojen välitystä, mutta tämä jotenkin korostaa sitä vielä niin paljon, että tuntuu että yhtäkään sensaatiohakuista otsikkoa (80-90% kaikista jutuista) ei kannattaisi klikata tai lukea ollenkaan.

Mutta itse kirjaa takaisin. Siitä löytyy myös mielenkiintoista tietoa mitä Nokia & M$ ja Nokia & Alcatel-Lucent kaupasta ei mediasta saanut lukea. Esim. Nokia kaupat oli kyllä vedetty niin hienosti Nokian osalta, että ei voi kuin hattua nostaa. Tietty tässä on sekin, että kun kirjan kirjoittaja (tai sanelija?) on Nokian hallituksen nykyinen puheenjohtaja ja kauppojen pääasiallinen vetäjä Nokian puolelta, tekstissä on varmasti vedetty vähän kotiinkin päin. Mutta jo ihan faktat lueteltuna (ja tiedetty lopputulos) saa kaupasta aika hyvän kuvan Nokian osalta.

Mutta ihan mielenkiintoinen kirja siis. Johtajuudestahan se tosiaan kertoo ja käytännön tapaukset on otettu Nokian murroksesta. Osittain löytyy toistoakin, koska "Paranoidi optimismi" on todellakin ajattelutapa johon Siilasmaa tuntuu uskovan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Kabanossi - 03.01.2019 17:15
Tuli lomalla kuunneltua tuo Siilasmaan kirja. Oli todella mielenkiintoinen monelta kantilta. Hyvää juttua johtajuudesta ja samalla tietoa Nokian tilanteesta murrosvaiheessa. Tuossa tietysti vain Siilasmaan näkökulma, mutta on kirjaan toki haastateltu useampaa henkilöä, eikä kirjan julkaisun jälkeen tainnut oikeastaan kukaan rientää korjailemaan faktoja. Ollilalla oli kai joitain eriäviä mielipiteitä tapahtumista, mutta sen ymmärtää, mikäli Siilasmaan kertoma Ollilasta on totta.

Nokian tilanteen tekee tietysti mielenkiintoiseksi sen asema Suomessa, mutta myös se, että olin siellä töissä 2007 ja 2008 tuotannon puolella ja myöhemmin yhdellä alihankkijalla. Muistan oikein hyvin iPhonen ensiesittelyn ja miten ylimielisesti siihen suhtauduttiin lähes kaikissa keskusteluissa. Windows Phone -aikakaudella fiilis oli todellakin positiivisempi ja toiveikkaampi, mutta Androidin sivuuttamista ihmeteltiin kyllä ihan lattiatasollakin. Oli kiva saada tietää näistä käänteistä lisää.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: JayeizH - 03.01.2019 22:12
Ollilalla oli kai joitain eriäviä mielipiteitä tapahtumista, mutta sen ymmärtää, mikäli Siilasmaan kertoma Ollilasta on totta.
Jotain pahasti Siilasmaan ja Ollilan välillä on kyllä ristissä. Huomasin heti kirjan alussa että Siilasmaa ei ainakaan nimeltä Ollilaa kiittänyt kirjan muutaman kymmenen nimen listassa, joten eivät taida tulla toimeen vieläkään keskenään. En tiedä onko siellä jotain henkilökohtaista, vai oliko johtamistavat vain niin erilaisia jolloin jomman kumman tai molempien egot ei sitä kestänyt. Luonnollisesti Siilasmaasta saa kirjassa diplomaattisemman kuvan kuin Ollilasta, mutta tiedä sitten miten oikeasti kalistelivat miekkoja. Vaikka onhan sekin sanottava että Ollilahan on ihan yleisesti jo mielletty mulkuksi äijäksi. Oli se sitten johtajan ominaisuus tai ei.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 14.02.2019 17:56
Nykyään tulee luettua todella paljon suhteutettuna siihen miten velliperse tuli aikaisemmin oltua itsensä kehittämisen ja opiskelujen suhteen.

Luin 2018 yli 40 kirjaa ja yhden niistä haluan nostaa ylitse muiden.

David Goggins - Cant Hurt Me


Moni on varmaan tutustunut tähän jätkään Joe Roganin Podcastin kautta. Niin minäkin. Sen jälkeen oli pakko ostaa kirja Amazonista. On tällä hetkellä Amazonin toisiksi luetuin kirja Obaman muijan kirjan jälkeen. Aika hyvin tyypiltä jota kukaan ei aikaisemmin tuntenut. Tähtiarvosteluissa pelkkää 5 -tähteä. Täysin oikea arvio.

Maailmassa on paljon kaikkea selfhelp ja positiivuus paskaa. Ja sanon paskaa, koska sitä ne ovat. Jokainen tietää sen ihmistyypin joka haksahtaa kaikkiin verkostomarkkinointi Zinzino, Tuppervaara, Juice+ jne höpöhöpö juttuihin. Samat ihmiset lukee vuodesta toiseen kaikkia opuksia jotka muuttavat elämän, mutta eivät ne muuta. Edelleen ollaan läskiperseitä ja finanssiasiat on mallia Kreikka. Lopulta päädytään lekurilta hankkimaan se Prozac -kuuri siihen Live Laugh Love -taulun viereen.

Gogginsin kirjaa ja tarinaa voi myös luonnehtia selfhelpiksi jos näin haluaa, mutta pitää ymmärtää kirja on aivan toisen kategorian ja tyypin kirjoittama. Goggins on oikeasti muovannut 300 paunaisesta pullahiirestä ja vastuunvälttelijästä yhden kovimmista tyypeistä joka tätä palloa tallaa. Todellakin tosielämän Rocky -tarina. Tarina siitä mihin ihmisen pystyy, kun ei etsi tekosyitä muista vaan katsoo sinne peiliin ja muuttaa itsensä. En halua spoilata niitä jotka kirjaa eivät ole lukeneet, mutta uskon jokaisen tän kirjan lukeneen asenteen muuttuvan parempaan suuntaan. Jotain kertoo, että Podcastin jälkeen luin tän melkein putkeen ja kun aamulla klo 5.30 olin lopettanut, lähdin klo 6:30 töihin. Entinen Gba olisi varmaan miettinyt ettei ihminen nyt 1h unilla voi pärjätä yhtä päivää, mutta Goggins Gba vain nauroi.  8)




Gogginsin oman kirjan jälkeen tuli luettua kuusi muuta kirjaa tässä välissä, ne eivät tehneet suurtakaan vaikutusta, mutta onneksi löytyi miehestä vielä yksi teos. Täytyy tähän todeta että mikään muu kirja tai henkilö ei ole itseen tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin yllä oleva Cant Hurt Me. Kirja minkä löysin oli multimiljonääri Jesse Itzlerin kirjoittama Living with a SEAL: 31 Days Training with the Toughest Man on the Planet

Jesse oli itsekin nähnyt juoksukisoissa Gogginsin ja miettinyt että mitä aktuaalista vittua mies! Tämän jälkeen kutsui Gogginsin elämään kuukaudeksi luokseen. Goggins lupasi tulla yhdellä ehdolla, hän päättäisi kaikesta. Amazonissa 1145 arvostelusta 82% on antanut täydet viisi tähteä. Varmaan enemmänkin olisi, jos Amazonin arvosteluissa olisi jotain pointtia, mutta arvostelut on tehty niin vaikeaksi etten ole ikinä sellaista onnistunut antamaan. Pitäisi kirjoittaa kaikkea paskaa, eikä pelkkä tähtiarvostelu riitä. Noh takaisin itse kirjaan. Aivan hemmetin hauskaa tekstiä, mikä on yllätys sillä Itzler ei sinänsä mikään kokenut kirjailija ole. Goggins rääkkää Izlerin äärirajoille ja näistä vielä 150% yli. Taas yksi opetus siitä, kuinka paljon ihmisellä on voimavaroja vielä senkin jälkeen kun miettii että ei jaksa. Muistutti myös siitä, että moni meistä laittaa riman aivan liian alas omassa elämässään. Lopuksi Izler toteaa kaikista sadoista miljoonista dollareista huolimatta, että hän haluaisi Gogginsin elämän johon ei mitään ylimääräistä kuulu. Suosittelen jokaiselle tätä sekä yllä mainittua Gogginsin omaa kirjaa. Ei näitä voi edes verrata mihinkään muuhun, moni kaveri on lukenyt nyt molemmat ja huomannut elämässään totaalisen muutoksen parempaan. Saman viestin voi lukea myös lukemattomista arvosteluista ympäri maailman. Huikea ukko ja huikeat kirjat. Lukekaa!  :)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: JayeizH - 16.02.2019 13:53
Laitoinpa ihan hyvikseni tilaukseen. Olen yleensä hyvin skeptinen näitä "Elämä paremmin, elä näin" tai "Näin saat elämäsi kuntoon" tai "Näin ihminen on onnellinen" kirjoja kohtaan. Kaikki nämä asiat kuitenkin lähtee itsestä, ei muista tai muiden jutuista. Mutta jos kirja on oikeasti niin hyvä, niin sillä pitäisi olla jotain vaikutusta. Helpompi ja vähemmän pinnaa kiristävä arki on aina tervetullutta. Usein nämä vain sulkevat toisensa pois. Haastava, kiirenen tai pinnaa kiristävä arki ei kannusta etsimään sitä 1,5h väliä jostain että pääset jonnekkin muualle pois kuin istahtamaan ruudun tai kirjan ääreen. Lisäksi olen sitä mieltä että kaiken alku ja juuri on nukkuminen ja mielen tyhjentäminen. Ja kun arjen haasteet on sillä tasolla, että joko nukut kunnolla tai pääset nollaamaan itsesi jotenkin sen lisäksi että käyt töissä ja katsot että kukaan ei kuole (kärjistäen, mutta perimmäinen tavoite kuitenkin), en näe että siinä kauheasti kirjat auttaisivat.

Harmillisesti en löytänyt tästä käännöstä. Mutta tuskin on tulossakaan, joten laitoin kuitenkin tilaukseen. En ole kovin montaa kirjaa lukenut kannesta kanteen englanniksi, joten niiden lukeminen on luonnollisesti vähän raskaampaa. Vaikka ei sillä, näinhän se helpottuu.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 16.02.2019 22:20
Laitoinpa ihan hyvikseni tilaukseen. Olen yleensä hyvin skeptinen näitä "Elämä paremmin, elä näin" tai "Näin saat elämäsi kuntoon" tai "Näin ihminen on onnellinen" kirjoja kohtaan. Kaikki nämä asiat kuitenkin lähtee itsestä, ei muista tai muiden jutuista. Mutta jos kirja on oikeasti niin hyvä, niin sillä pitäisi olla jotain vaikutusta. Helpompi ja vähemmän pinnaa kiristävä arki on aina tervetullutta. Usein nämä vain sulkevat toisensa pois. Haastava, kiirenen tai pinnaa kiristävä arki ei kannusta etsimään sitä 1,5h väliä jostain että pääset jonnekkin muualle pois kuin istahtamaan ruudun tai kirjan ääreen. Lisäksi olen sitä mieltä että kaiken alku ja juuri on nukkuminen ja mielen tyhjentäminen. Ja kun arjen haasteet on sillä tasolla, että joko nukut kunnolla tai pääset nollaamaan itsesi jotenkin sen lisäksi että käyt töissä ja katsot että kukaan ei kuole (kärjistäen, mutta perimmäinen tavoite kuitenkin), en näe että siinä kauheasti kirjat auttaisivat.

Harmillisesti en löytänyt tästä käännöstä. Mutta tuskin on tulossakaan, joten laitoin kuitenkin tilaukseen. En ole kovin montaa kirjaa lukenut kannesta kanteen englanniksi, joten niiden lukeminen on luonnollisesti vähän raskaampaa. Vaikka ei sillä, näinhän se helpottuu.

Kumman kirjan tilasit, tuon Gogginsin vai Itzlerin? Molemmat on hyviä, mutta Gogginsin kirja on se jonka jokaisen maanpäällä kävelevän ihmisen tulisi lukea. Itzlerin kirjassa on myös paljon samaa ja enemmän huumoria kuin Gogginsin kirjassa, mutta Gogginsin kirja on se joka tekee syvemmän vaikutuksen.

Molemmat saa myös Amazonista yhdellä klikkauksella kindleen (eli sun älypuhelimeen) ja voit lukea ne samantien. Molemmat kirjat luin melkein yhdeltä istumalta.

Toi on hyvä, että olet skeptinen sillä 99% noista motivaatio yms haistapaskakirjoista on sitä itseään. Läskit pysyy läskeinä ja kukaan saa mitään aikaiseksi elämässään luettuaan niitä kirjoja. Goggins taas on elävä todiste siitä, kuinka hän nousi laiskasta selkärangattomasta läskiperseestä maailman kovimmaksi mieheksi ja elää edelleen joka päivä kuten opettaa, toisin kuin nämä perinteiset motivaatiokirjailijat jotka istuvat rahojensa päällä ja muistelevat menneitä saavutuksiaan.

En viitsi spoilata yhtään. Parasta kun lukee itse ja huomaa sen ettei voi laskea kirjaa alas. Ja vaikka se elämä ei siitä mihinkään muuttuisi, niin molemmat noista kirjoista on huikeaa viihdettä :)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 17.02.2019 12:34
Ei yksi kirja tietenkään tee läskistä supermiestä eikä idiootista kriittisesti ajattelevaa filosofia. Tuskinpa tämäkään mies supermieheksi muuttui lataamalla kirjan älypuhelimeensa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: JayeizH - 17.02.2019 15:07
Kumman kirjan tilasit, tuon Gogginsin vai Itzlerin? Molemmat on hyviä, mutta Gogginsin kirja on se jonka jokaisen maanpäällä kävelevän ihmisen tulisi lukea. Itzlerin kirjassa on myös paljon samaa ja enemmän huumoria kuin Gogginsin kirjassa, mutta Gogginsin kirja on se joka tekee syvemmän vaikutuksen.
Gogginsin. Ymmärsin (ilmeisesti ihan oikein) että se on parempi.

Ei yksi kirja tietenkään tee läskistä supermiestä eikä idiootista kriittisesti ajattelevaa filosofia. Tuskinpa tämäkään mies supermieheksi muuttui lataamalla kirjan älypuhelimeensa.
No sehän se onkin. Mutta sillä mielellähän ne tehdään. Ja GBAkin kertoi että tämä olisi jotenkin onnistunutkin. Ja eihän kukaan rationaalisesti ajatteleva usko minkään yksittäisen asian muuttavan elämää mihinkään suuntaan. Ja vaikka myönnänkin että tälläisiäkin tapauksia toki on, itseä kiinnostaa kirjassa se että onko sillä oikeasti mitään vaikutusta omaan elämän tai universumin katsomukseen. Harvalla meikäläisen tapauksessa on.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 17.02.2019 17:21
Kumman kirjan tilasit, tuon Gogginsin vai Itzlerin? Molemmat on hyviä, mutta Gogginsin kirja on se jonka jokaisen maanpäällä kävelevän ihmisen tulisi lukea. Itzlerin kirjassa on myös paljon samaa ja enemmän huumoria kuin Gogginsin kirjassa, mutta Gogginsin kirja on se joka tekee syvemmän vaikutuksen.
Gogginsin. Ymmärsin (ilmeisesti ihan oikein) että se on parempi.

Ei yksi kirja tietenkään tee läskistä supermiestä eikä idiootista kriittisesti ajattelevaa filosofia. Tuskinpa tämäkään mies supermieheksi muuttui lataamalla kirjan älypuhelimeensa.
No sehän se onkin. Mutta sillä mielellähän ne tehdään. Ja GBAkin kertoi että tämä olisi jotenkin onnistunutkin. Ja eihän kukaan rationaalisesti ajatteleva usko minkään yksittäisen asian muuttavan elämää mihinkään suuntaan. Ja vaikka myönnänkin että tälläisiäkin tapauksia toki on, itseä kiinnostaa kirjassa se että onko sillä oikeasti mitään vaikutusta omaan elämän tai universumin katsomukseen. Harvalla meikäläisen tapauksessa on.

Jep, sehän varmasti on itsestäänselvyys etteivät ne kirjaimet sieltä kirjan sivuilta kenenkään puolesta sitä työtä menestyksen eteen tee (pitää myös ymmärtää lukemansa). Ideana onkin antaa aivoille työkalut suhtautua eri tilanteisiin eri tavalla kuin aiemmin on tottunut. Mikään tavoittelemisen arvoinen ei koskaan tule helpolla, eikä sormia napsauttamalla. Selvää on että se vaatii työtä ja AIKAA. Motivaatio kuolee hyvin nopeasti ellei ole selvää fokusta mitä tavoittelee tekemisellään, mutta keskustellaan kun olet kirjan lukenut vaikuttiko se sinuun ja millä tavalla. Uskon kirjalla on positiivinen vaikutus ja elämänlaatu paranee kun ei stressaile enää samalla tavalla tuon jälkeen. Kirjan jälkeen on hyvä recappina katsoa Joe Roganin podcast kun Goggins on vieraana. Roganikin oli kuin pieni innostunut fanipoika koko haastattelun ja taitavat nykyään treenaillakin yhdessä  :)


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: IPlayer - 24.02.2019 00:00
https://www.adlibris.com/se/assets//Muumi_pokkariboksi.pdf

Tämän parissa teen itsestäni supermiehen ja kriittisesti ajattelevan filosofin.

Ei vaines, mutta saattaa väitöksessäni jotain perääkin olla. ;D Tove Janssonin alkuperäiset Muumikirjat ovat nimittäin jääneet tyystin lukematta, ja tuli fiilis että yleissivistyksen kannaltakin pitäisi varmaan ryhtyä tuumasta toimeen. Ensi viikolla starttaavan Muumilaakso-tv-sarjan tiimoilta julkaistava boksi kerää yhteen nippuun kaikki kahdeksan Muumistooria, miinus se ensimmäinen eli n. 60-sivuinen Muumit ja Suuri Tuhotulva. Pitäisiköhän se ihan ensimmäiseksi, jos meinaa kronologisesti edetä...

Hell yeah I'm gonna. Onhan kyseessä sentään Suomen käännetyin kirjailija!

EDIT: No okei, Lönnrotin Kalevalaa on käännetty Finlit:in mukaan 59:lle kielelle, mutta kaikkiaan Janssonia on käännetty 45:lle. Eli heti kannoissa kiinni.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Kraidi - 24.02.2019 00:48
Suuret kiitokset IPlayerille tästä, laitoin saman tien tilaukseen. Tulee varmaan luettua heti, kun olen saanut kaikki Maameren tarinat päätökseen. Saisivat tosin olla kovakantisia kaikki, vaikka edullisuushan se tässä ajaa laadun edelle. Ja onhan tuo boksi itsessään jo todella kaunis.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: IPlayer - 24.02.2019 01:07
Suuret kiitokset IPlayerille tästä, laitoin saman tien tilaukseen. Tulee varmaan luettua heti, kun olen saanut kaikki Maameren tarinat päätökseen. Saisivat tosin olla kovakantisia kaikki, vaikka edullisuushan se tässä ajaa laadun edelle. Ja onhan tuo boksi itsessään jo todella kaunis.

Jep, kun vertaa esim. juuri tuon putiikin kovakantisten Muumien hintoja tämän boksin yhden pokkarin laskettuun hintaan, niin hintaero on massiivinen.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 13.06.2019 23:20
Kumman kirjan tilasit, tuon Gogginsin vai Itzlerin? Molemmat on hyviä, mutta Gogginsin kirja on se jonka jokaisen maanpäällä kävelevän ihmisen tulisi lukea. Itzlerin kirjassa on myös paljon samaa ja enemmän huumoria kuin Gogginsin kirjassa, mutta Gogginsin kirja on se joka tekee syvemmän vaikutuksen.
Gogginsin. Ymmärsin (ilmeisesti ihan oikein) että se on parempi.


No onko luettu? (ei varmana ole, muuten olisit heittänyt viisi volttia ja kirjoittanut klo 04.20 foorumille palopuheen)  ;D

Mites, oma tavoitteeni? Viikko per kirja piti vetää, mutta todellisuudessa se on ollut kirja per kaksi viikkoa.

Yksi mielenkiintoisimmista kirjoista oli Cannonballin ex-johtajan Janne Naccin kirja. Kyllä, ostin tän. Hieman ristiriitaiset fiilikset tukea verojen välttelijää ja kriminaalia ostamalla kirja, mutta uteliaisuus vei voiton. Itse kun on elänyt hyvinkin säntillistä elämää ja suorittanut kaikki velvoitteet yhteiskuntaa kohtaan on mielenkiintoista lukea tarinaa ihmisestä, joka on valinnut joka käänteessä toisin.

Jocko Willink - Extreme Ownership oli sitten täysin toista lajia kuin mopojengiläisten sekoilut. Jocko näyttääkin Rambolta, mutta myös pään sisältä löytyy hyvinkin sivistynyt kaveri. Todella mielenkiintoinen kirja johtajuudesta esitettyinä tosielämän esimerkein Irakin sodasta. Tyypillä on myös hyvä podcast. Suosittelen kuuntelemaan Joe Roganin tekemän haastattelun, hyvää läppää SEAL -meiningeistä ja Irakin sodasta.

Sami Yaffa - Tie taipuu. Huonoin Hanoi -kirja, mutta suurelle fanille kelpaa kaikki. Toivottavasti Hanoi Rocks palaa vielä yhteen tekemään keikan tai jopa levyn. Selvästi ainakin Andy omassa kirjassaan tätä halusi eikä Samillakaan taida sitä vastaan olla mitään. Yhdessähän nuo soittavat Pelle Miljoonassa. Ehkä kaikki on kiinni Michaelin ja Andyn egoista lyödä homma pakettiin vielä kerran. Yksinhän nuo ovat melkoista paskaa. Monroen levyjä ei jaksa kuunnella ollenkaan ja uusin Andy on ylituotettua paskaa, vaikka Valon Villekin kävi jeesailemassa.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: JayeizH - 16.06.2019 12:26
Vähän on jäänyt kesken. En sen puoleen ole lukenut hetkeen mitään muutakaan. Ehkä kesällä. Jos kakarat pysyy aisoissa.

Ensireaktiotakaan on turha suuremmin antaa kun kovin pitkällä en vielä ole.


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 17.06.2019 08:41
Itsellä olisi Gogginsin äänikirja ostettuna, mutta en ole vielä kuunnellut. Pitänee kuunnella kunhan saa muita kirjoja ensin alta pois. Tosin onkos tuossa järkeä, koska ei yksi kirja tee läskistä supermiestä tai idiootista kriittisesti ajattelevaa filosofia.

Onkos täällä kukaan lukenut Jordan Petersonin kirjaa? Sekin tulee varmasti jossakin vaiheessa hommattua, vaikka tuo Gogginsin kirja vaikuttaakin olevan itselle osuvampi.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: zoukka - 17.06.2019 12:57
Pitää lukee se Petersonin kohuteos ihan vaan, että tietää mistä kohistaan (ja, että oppii petaamaan petinsä).


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 17.06.2019 13:01
Pitää lukee se Petersonin kohuteos ihan vaan, että tietää mistä kohistaan (ja, että oppii petaamaan petinsä).

Vähän samoilla linjoilla. On sen haastatteluja ym. väittelyitä tullut katseltua ja suurimmaksi osaksi ihan järkeviä puhuu. Tuosta kirjasta en vain tiedä, että tarjoaako se mitään niin mullistavaa. Ilmeisesti monille on tarjonnut.


Otsikko: Vs: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 17.06.2019 18:59
Pitää lukee se Petersonin kohuteos ihan vaan, että tietää mistä kohistaan (ja, että oppii petaamaan petinsä).

Vähän samoilla linjoilla. On sen haastatteluja ym. väittelyitä tullut katseltua ja suurimmaksi osaksi ihan järkeviä puhuu. Tuosta kirjasta en vain tiedä, että tarjoaako se mitään niin mullistavaa. Ilmeisesti monille on tarjonnut.
Riippuu täysin mitä odottaa. Kirja ei millään muotoa ole yhtä raflaava ja provosoiva kuin Pettersonin julkisuuskuva ja mielenkiintoiset haastattelut. Päin vastoin, kirjassa käydään hyvin yksityiskohtaisesti ja monesti tylsästi Pettersonin 12 "käskyä" läpi. En jaksanut ite lukea ihan lause lauseelta. Hyvä kirja silti oli ja oppii petaamaan sängyn. :  D


Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Rocky_Balboa - 02.07.2019 08:37
Kuuntelin tuon Gogginsin kirjan. Mielenkiintoinen äijä kyllä, mutta ei hänen metodit oikein iskeneet niin lujaa. Sen verran kuitenkin, että kyllä sieltä pieni kipinä itsensä parantamiseen löytyi. Hyvä lkirja kuitenkin kaiken kaikkiaan. Lisäksi Gba ehkä tykkäisi myös tuosta äänikirjasta, kun siinä on paljon extraa lätinää ghost writerin ja Gogginsin välillä. Tosin tuo ghost writer lukee sen kirjan, vaikka Gogginsia olisi ollut paljon mukavampi kuunnella.



Otsikko: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Sharkie - 02.07.2019 09:59
Täälläkin on nyt ollut, harvinaista kyllä, non-fiction-putki kirjojen saralla päällä. Viime vuonna esimerkiksi sain viimein luettua Patton Oswaltin Silver Screen Fiendin, joka on erittäin mielenkiintoista tarinaa kaverin nuoruusvuosien addiktiosta elokuviin ja standup-komiikkaan. Ei suuria filosofisia läpimurtoja, mutta leffafanille kiehtovia knoppeja sekä hersyvän terävää kerrontaa.

Juuri nyt kesken on Dan Harrisin Meditation for Fidgety Skeptics. Repäisin tammikuussa Harrisin 10% Happier -meditointisovelluksen luotsaaman 20 päivän meditointihaasteen kokeeksi, kun tuli sopivasti Twitterissä vastaan, ja sen sekä miehen Minimalism-dokkarissa vilahtamisen innoittamana hommasin kirjan. Erittäin fiksu ja aidosti hauskaa tekstiä tuottava kaveri tämäkin, ja toimittajahenkinen asennoituminen meditointiin salilla käymiseen verrattavissa olevana mielen treenaajana suitsukehuminan sijaan resonoi vahvasti.

Gogginsin kirjan ostin alkuvuodesta valmiiksi hyllyyn GBA:n innoittamana, sen otan varmaan lukuun Harrisin jälkeen. Lisäksi tutkalla on vahvasti esimerkiksi Adele Faberin How to Talk So Kids Will Listen & Listen So Kids Will Talk. Pitäisi tarjota hyvää, tutkittuihin viestintäperiaatteisiin perustuvaa perspektiiviä ihan kenen kanssa tahansa keskustelemiseen, mutta näin semituoreena isänä erityisesti toki kiinnostaa oman jälkikasvun kanssa jubailu.


Otsikko: Vs: Re: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 02.07.2019 18:43
Kuuntelin tuon Gogginsin kirjan. Mielenkiintoinen äijä kyllä, mutta ei hänen metodit oikein iskeneet niin lujaa. Sen verran kuitenkin, että kyllä sieltä pieni kipinä itsensä parantamiseen löytyi. Hyvä lkirja kuitenkin kaiken kaikkiaan. Lisäksi Gba ehkä tykkäisi myös tuosta äänikirjasta, kun siinä on paljon extraa lätinää ghost writerin ja Gogginsin välillä. Tosin tuo ghost writer lukee sen kirjan, vaikka Gogginsia olisi ollut paljon mukavampi kuunnella.



Oon lukenut kahteen kertaan ebookin ja kuunnellut tuon äänikirjan myös kerran. Äänikirja ei kommenttiraidasta huolimatta iskenyt samalla tavalla, ehkä johtuen siitä tahdista. Jään monesti omiin ajatuksiini muutamien sivujen jälkeen aina ja muutenkin pohdin lukemaani. En todellakaan ole siis nopea lukemaan, vaan hommassa vierähtää pitkään. Siksi toi ebook iski itseeni todella paljon kovemmin, sen jotenkin sisäisti ja ymmärsi paremmin kuin äänikirjan "tykityksen". Äänikirjan kommenttiraita on toki timanttia, mutta mieluimin Joe Roganin tekemä haastattelu + ebook. Tai toki ne kaikki :)

Sharkielle suosittelen myös kuuntelemaan ensin tuon Joe Roganin haastattelun Gogginsista, siinä saa sellaisen sopivan hypen alle ja kun alkaa lukemaan kirjaa niin näkee mielessään tyypin ja osaa yhdistellä kirjan syvemmän kertoman itse haastettelun nopeisiin heittoihin. Kestää joku pari h, mutta huippusettiä koko haastis.

Sharkien kannattaa ottaa kuunteluun myös Joe Roganin Naval Ravikantin haastattelu. Kaikki mitä jäbä sanoo on kuin hunajaa korvaan kaataisi ja dopamiinit vaan valuu verenkiertoon. Todella hyvää settiä meditoinnista myös. Nimenomaan käytännön meditoinnista. Aloin kuuntelee tätä haastattelua yhden Instagram clipin takia ja en vaan voinut lopettaa kesken. Todella älykäs ja menestynyt ihminen. Älykkyyden huomaa helposti siitä kuinka helppoa tälle jäbälle on selittää monimutkaiset asiat yksinkertaisesti.

Joe Rogan - Naval Ravikant (https://www.youtube.com/watch?v=3qHkcs3kG44)

Naval Ravikant - Meditation (6:29min osuus Joe Roganin haastattelusta) (https://www.youtube.com/watch?v=KGCc1cUbx90)

Ravikantin haastattelun suosituin kommentti kertoo kaiken oleellisen "This podcast reminded me why I started listening to JRE."


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 29.07.2019 23:55
Antti Tuuri - Talvisota

Harvoinpa voi todeta kirjan olevan todella paska verrattuna siitä tehtyyn elokuvaan. Tällä kertaa näin on. Tuurin kirjasta tehty elokuva on yksi suomalaisen elokuvahistorian hienoimmista kuvauksista, mutta itse kirja on tylsääkin tylsempää yksinpuhelua. Kuin lukisi lakonista listausta päivän tapahtumista päivästä toiseen. Jos kuvauksia taisteluista haluaa lukea, niin mieluummin lukee ihan oikeita historiankirjoja - tämäkin toki perustuu sotapäiväkirjoihin ja sen huomaa - huonolla tavalla.



Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: JayeizH - 17.10.2019 09:16
David Goggins - Can't Hurt Me. Jaksoin lukea about puolet. Alku oli suurimmilta osin ihan mielenkiintoista. Sitten alkoi toistamaan itseään pahasti.

Kukaan ei voi väittää etteikö Goggins olisi lähtöisin rankoista oloista. Moni olisi menettänyt järkensä, elämän halunsa tai jopa elämänsä samanlaisessa ryöpytyksessä. Enkä voi sanoa että Gogginsillakaan ihan kaikki muumit on laaksossa pysyneet. Kaikki käsittelee vastoinkäymisiä, traumoja, epäonnea ja yleisesti elämän tuomaa paskaa omalla tavalla. Goggins on ollut käytännössä orja alusta asti, kunnes pääsi pois. Duunia alusta asti ja hakataan kun ei yllä "tavoitteisiin". Hienosti Goggins on kääntänyt kärsimyksen haasteeksi ja asiaksi joka on vain hidaste, eikä läpäisemätön muuri.
Mutta kuten jo vihjailin, ei voi olla ajattelematta että jossain vaiheessa jokin on naksanut jonkin rajan yli, kun mies lähes etsii masokismin tasolle meneviä haasteita ja hokee kuinka kipu on parasta mitä on. Ja tässä ei puhuta hiertyneistä kantapäistä, vaan murskana olevasta polvesta ja murtuneista luista. Sisua mieheltä löytyy huimasti, mutta eihän miehen elämän nuorassa ole järjen hiventä, puhumattakaan siitä että olisi mielentila jota pitäisi tai edes kannataisi tavoitella.

Tämä oli myös se mikä alkoi toistamaan itseään. Alku oli mielenkiintoista kun mies taisteli itsensä kuopasta ja sai tavoitteita. Mutta sitten kun kirja meni käytännössä haasteesta toiseen ja jokainen käsitteli sitä kuinka kroppa hajoaa ja kuinka kivusta pidetään,... siitä tuli tylsä. Mielen kovuus ja mielen hallitseminen, se oli tietyllä tavalla mielenkiintoista. Mutta kun armeijan päällystökin alkoi (Gogginsin mukaan) katsoa miestä niin että "Sä kuolet kohta jos et lopeta", homma menee joksikin muuksi kuin mielen kovuudeksi ja/tai "kunnollisten elämänohjeiden" noudattamiseen. Se menee pakkomielteeksi ja masokismiksi.

Kirja ei siis antanut oikein pohjaa opetukselleen eikä mitään "toi on kova, noin se pitääkin tehdä" tunnetta. Minusta Goggins on vain mieleltään rikki. En sano tätä silti mitenkään alentavasti. Onhan mies kaikesta huolimatta kova jätkä ja käynyt kovan elämän koulun ja onhan se hienoa kuinka "Tuhkimo -tarinoita" löytyy oikeastakin elämästä. Mutta eihän tästä jollain tasolla vakaan mielen omaava oikein mitään opetusta perustellusti itselleen saa.


Myönnän tietty, että on hyvin lyhytnäköistä tulla huutelemaan kaverista kun kirja on vasta puolessa välissä. Mutta kirjan kaava oli mielestäni selvä, kuten miehen habituskin. Lisäksi mielenkiinnosta olen katsonut miehen haastatteluja ja esiintymisiä, niin näissä jatkuu tuo sama kivun ja masokismin tietynlainen tavoittelu ja niiden kestäminen. Toki otan nöyrästi vastaan valistuksen joka sanoo että kirjan loppussa kaikki muuttuu.


Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Gba - 17.10.2019 19:58
Nuo urheilusuoritukset ja Navy Seal jutut olivat vain Gogginsille, entiselle nallekarkin selkärangan omaavalle läskille niitä suurimpia pelkoja elämässä - että onko hänessä miestä kohtaamaan ja tekemään niitä juttuja. Se Gogginsin opetus onkin, ettei kaikkien pidä olla kuin hän vaan etsiä ne omat suurimmat pelot ja heikkoudet ja mennä niitä kohti. Ja olemaan luovuttamatta heti kun tuntuu hieman fyysistä tai henkistä kipua. Niistä syntyy se henkinen kasvu ja lopulta onnellinen elämä. You're in danger of living a life so soft and comfortable, that you will die without ever realizing your true potential. Tää voi tarkoittaa paljon muutakin kuin yli 300 km lenkin juoksemista (kuten Goggins tässä viikolla juoksi). Esimerkiksi moni epäilee jatkuvasti kykyjään työpaikalla eikä uskalla hakea kovina pidettyihin positioihin, mutta sitten kun voittaa sen "pelon" ja huomaakin että pärjää bossina niin elämänlaatu paranee huomattavasti siihen, että olisi grindannut siellä mukavuusalueella koko ikänsä. Tän voi ulottaa kaikkiin elämän alueisiin, moni jää huonoon suhteeseen kun ei uskalla olla yksin jne. Pelätään muutosta ja jämähdetään mukavuusalueelle. Se on se kirjan pointti ja se miten sieltä mukavuusalueelta pitäisi välillä pyrkiä pois.  Mutta ei kirja varmasti kaikille kolahda sehän on selvä.  :)

Luin toissapäivänä Immu Ilmenin kirjan Immu prätkäjengivuosistaan. Itselle nämä kriminaalien kirjat kolahtaa, olen lukenut tyyliin kaikki mitä kirjoitettu. Kultainen vasikka juuri menossa, joka kertoo järjestäytyneestä rikollisuudesta Suomessa. Immunkin kirja oli mielenkiintoinen varsinkin jos vapaaottelun suomalainen historia kiinnostaa. Nykyään luen romaanit ja elämänkerrat päivässä, korkeintaan kahdessa. Lukunopeus ja lukutaito on kehittynyt huimaa vauhtia. Keskittymiskyky on parantunut huomattavasti parin vuoden takaisesta, jolloin olin taantunut aivan adhd tasolle lukemisen suhteen. Hyvä että jaksoi paria sivua lukea ettei Spotifysta vaihtanut biisiä.

Kimlandia
on myös melko silmiä avaava kirja Pohjois-Koreasta. Media antaa kuvan, että kansa on aivan sokeana siellä Kimittäjän vallan alla, mutta todellisuudessa porukka katsoo Etelä-Korealaisia kanavia ja korruptio näkyy isosti. Kapitalismi tulee tuhoamaan tuon diktatuurin lopulta. Meneekö siinä 10 vai 100 vuotta en tiedä, mutta lopulta näin käynee.



Otsikko: Vs: Kirjallisuus, food for thought.
Kirjoitti: Tingle - 14.01.2021 03:01
Sain luettua Dostojevskin Idiootin. Lukiossa luin häneltä Rikoksen ja Rangaistuksen, ja päätin pitää sitä suosikkiromaanina. Sen jälkeen en olekaan kertomakirjallisuutta juuri harrastanut, mutta Idiootin pokkariversio päätyi parilla eurolla verkkokaupan tilauksen kylkeen.

Ruhtinas Myskin ansaitsee Idiootin arvonimen paitsi epilepsiansa, myös naiivin persoonallisuutensa vuoksi. Lapsellinen päähenkilö on jeesusmainen hahmo, joka näkee hyvää kaikissa - jopa murhaajissa ja naisissa. Luonteensa ja vaurautensa vuoksi hän on Venäjän seurapiireissä yhtälailla suosittu kuin naurettavakin. Määrätietoisuuden puute johtaa Idiootin myös vaikeuksiin. Ristiriita puhtoisen Myskinin ja materialistisen ympäristön välillä onkin romaanin kantava teema.

Myös muut hahmot ovat varsinaisia persoonallisuuksia. Eksentrinen Nastasha käyttäytyy täysin arvaamattomasti, kun taas kujeileva Aglaja peittää todelliset mietteensä kiusanteon alle. Pakkomielteisen Rogozinin läsnäolo tuo hyytävän viiman kirjan sivuille. Suosikkini on nuori keuhkotautia sairastava Ippolit, jolle lääkäri on ennustanut vain muutaman viikon elinaikaa. Hän haluaa ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä, ja yrittää ampua itsensä ruhtinaan syntymäpäiväkesteillä. Kun suunnitelma paljastuu, juhlavieraat järkyttyvät. Mutta kun ase ei laukeakaan, alkaa juhlaväki nauramaan ja pilkkaamaan epäonnistunutta Ippolitia.

Kokonaisuutta on vaikea arvioida. Teoksella ei ole selkeää rakennetta tai päämäärää, vaan osat on vain kirjoitettu toisensa perään. Se tekee tarinasta hyvin hahmovetoisen, eikä koskaan voi tietää mihin suuntaan päättömät henkilöt juonta vetävät. Samalla osa sivujuonista päättyy antikliimakseihin kirjailijan kyllästyttyä niihin. Moni kommellus on juonen kannalta yhdentekevä, ja niiden laatu vaihtelee hurjasti. Enimmäkseen tarina koostuu lukuisista keskusteluista, joista eksistentiaaliset ja uskonnolliset aiheet olivat kiinnostavimmat. Välillä saippuaoopperaimen pälinä vain tylsistytti, ja halusin teoksen loppuvan mahdollisimman nopeasti. Tuhatsivuisen opuksen kahlaaminen veikin minulta puolen vuotta. Vaan painaessani kirjan kannen kiinni olisin vielä halunnut jatkaa yhteistä eloa omituisten hahmojen kanssa. Täydellinen mestariteos Idiootti ei ole, mutta tulen todennäköisesti arvostamaan sitä muistoissani rakkaammin kuin lukiessani.