Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointisähköposti saamatta?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
Vaalea Tumma
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7
Tulostusversio
Aihe: Kirjallisuus, food for thought.  (Luettu 99472 kertaa)
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #30 : 14.12.2007 23:15 »
Melfice_ Rento ja seksikäs. Jäsen Viestejä: 1 033 Basaaripisteet: 0 Profiili Sain viikko sitten luettua loppuun sittemmin Finlandia-palkitun Kjell Westön (Missä kuljimme kerran) teoksen Leijat Helsingin yllä. Ei se palkinto ihan tyhjästä ole tullut, hyvin mies osaa kirjoittaa. Aihepiiriltään romaani käsittelee 80-luvun nousukauden juppien pintaliidon kaatumista 90-luvun alun lamaan erään suomenruotsalaisperheen näkökulmasta. Sinänsä mielenkiintoinen aihepiiri, koska itselleni nousukausi ja lama ovat jääneet hieman hämärän varjoon. Romaani on kai aluksi ilmestynyt ruotsiksi (Drakorna över Helsingfors tai jotain..?). Alku on hieman hankala, koska lukijalle sysätään heti about 57 eri suomenruotsalaista nimeä joilla on oleellinen osuus juonessa, ja aikajanalla ja kertojissa hypitään luonnollisesti. Jouduin siis välillä palaamaan taaksepäin tarkistamaan asioita. Tästähän on olemassa Claes Ohlssonin tekemä elokuvakin jossa Pirkka-Pekka Petelius esittää perheen isää, lakimies Henrik Bexaria. Ei ollut vissiin kummoinen menestys, mutta voisihan sen tsekatakin.

Ykkössivulla on keskusteltu Silmarillionista. Joku vois kertoa onko Hurinin lapset yhtä huono kuin miltä kuulostaa.
N
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #31 : 17.12.2007 10:22 »
Ramen Soup "Done in three minutes!" Jäsen Viestejä: 110 Basaaripisteet: 1 Profiili

Ykkössivulla on keskusteltu Silmarillionista. Joku vois kertoa onko Hurinin lapset yhtä huono kuin miltä kuulostaa.

Hurinin lapset on ehdottomasti yksi meikäläisen lempikirjoista. Tosin, pidin myös Silmarillionista, johon verrattuna Hurinin lapset on huomattavasti helppolukuisempi mutta silti tyyliltään vanhahtava. Me likey. Tarina on myös hyvin koskettava. Ja kuvitus on todella hieno. Voisin hypettää enemmänkin mutta en osaa.

Millä tavalla Silmarillion on saatu kuulostamaan huonolta? Alkoi kiinnostamaan.
"Aa sie nii kaunis, noin no ällee haalistu ku haaveisii sie vaa hukut sil’ aah! - eellä onni on, sinua kiin’ ei saa!"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #32 : 17.12.2007 12:40 »
Melfice_ Rento ja seksikäs. Jäsen Viestejä: 1 033 Basaaripisteet: 0 Profiili Kyse oli siis siitä että koko idea Hurinin Lapsista on huono, Silmarillionin mä olen lukenut.

Mulle tulee näistä postuumeista julkaisuista väkisinkin mieleen rahastus. Kustantaja pohtii $$$$-merkit silmissään mistä saisi lisää julkaistavaa materiaalia. Takoa pitäisi kun rauta on kuuma LOTR-elokuvien ansiosta, mutta ongelma on se että J.R.R. on kuollut eikä valmista materiaalia ole jäljellä. Ongelma ratkaistaan kaivamalla esiin kirjailijan vanhat pöytälaatikkosuunnitelmat jotka täydentää samantyylinen kirjailija - tässä tapauksessa vielä alkuperäisen kirjailijan poika, jolloin kritiikkiä ja rahastussyytöksiä on helpompi käsitellä. Eikä tätä ilmiötä pidä liittää pelkästään Tolkieniin tai fantasiakirjallisuuteen, ei siitä ole montaakaan vuotta kun Tuntemattoman Sotilaan "sensuroitu" versio julkaistiin uudestaan nimellä "Sotaromaani", kas kun ei Tuntemattoman Sotilaan Poika.
Ja onhan näitä musiikinkin puolella; Notorious B.I.G. - Born Again. Yök.

EDIT: Siis en mä tarkoita että varsinainen idea kirjasta tai juoni tai mikään muu olisi huono vaan se, että julkaistaan postuumisti kirjailijan valmistumaton teos. Huono ilmaisu.


« Viimeksi muokattu: 17.12.2007 13:08 kirjoittanut Melfice_ »
N
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #33 : 17.12.2007 13:05 »
Ramen Soup "Done in three minutes!" Jäsen Viestejä: 110 Basaaripisteet: 1 Profiili
Kyse oli siis siitä että koko idea Hurinin Lapsista on huono, Silmarillionin mä olen lukenut.

Mulle tulee näistä postuumeista julkaisuista väkisinkin mieleen rahastus. Kustantaja pohtii $$$$-merkit silmissään mistä saisi lisää julkaistavaa materiaalia. Takoa pitäisi kun rauta on kuuma LOTR-elokuvien ansiosta, mutta ongelma on se että J.R.R. on kuollut eikä valmista materiaalia ole jäljellä. Ongelma ratkaistaan kaivamalla esiin kirjailijan vanhat pöytälaatikkosuunnitelmat jotka täydentää samantyylinen kirjailija - tässä tapauksessa vielä alkuperäisen kirjailijan poika, jolloin kritiikkiä ja rahastussyytöksiä on helpompi käsitellä. Eikä tätä ilmiötä pidä liittää pelkästään Tolkieniin tai fantasiakirjallisuuteen, ei siitä ole montaakaan vuotta kun Tuntemattoman Sotilaan "sensuroitu" versio julkaistiin uudestaan nimellä "Sotaromaani", kas kun ei Tuntemattoman Sotilaan Poika.
Ja onhan näitä musiikinkin puolella; Notorious B.I.G. - Born Again. Yök.

Hmm...voihan sen noinkin tietysti nähdä. Olen kuitenkin henk koht oikein iloinen siitä, että juuri Tolkienin poika jatkoi isänsä työtä. Kukapa sellaiseen urakkaan paremmin sopisikaan. Lisäksi Hurinin lasten tarina on Keskeneräisten tarujen kirjassakin varsin loistava, vaikka onkin keskeneräinen. Siksi olen onnellinen, että sain lukea sen kokonaisuudessaan. Kirjassahan on selityksiä aina niissä kohdin kun Christopher on ollut epävarma isänsä tarkoitusperistä, että miten tarinan eri versioissa ko. kohta on kirjoitettu.

Nyt en vielä ymmärrä ihan sitä, että miksi idea Hurinin lapsista on huono? Siis kyseessähän taitaa olla joku jo vuosia ennen Lotria ja Hobittia kirjoitettu/hahmoteltu tarina, joka liittyy keskimaan historiaan. Enkä Keskeneräisiä tajua lukiessani kokenut Hurinin lasten tarinaa niin keskeneräiseksi, etteikö siitä pienellä työllä olisi saanut mukavasti soljuvaa tarinaa. Siis ihan niin rippeistä kootusta kirjasta ei ole kyse. Eihän kyseessä näin ollen suinkaan ole teos tyyliin "Frodon Pojan Seikkailut" tai "Sauronin Paluu" joka olisi kirjoitettu juuri tyhjästä nyhjäisten. Ymmärtääkseni fanit ovat toivoneet Hurinin lasten tarinaa kirjaksi jo vuosia ennen leffoja, samoin kuin Berenin ja Luthienin (sniff) tarua.

En nyt muista oliko Silmarillionissa tai Keskeneräisten tarujen kirjassa pidempää tarinaa juuri Hurinista itsestään, mutta hänhän ei koskaan saanut tehtyä sitä mitä lähti tekemään; siis tappamaan Morgothia, vaan Morgoth kirosi hänet ja hänen perillisensä. Juuri tästähän Hurinin lasten tarinassa on kyse; Turin koettaa elää hyvin, mutta kirouksen takia kaikki menee enemmän tai vähemmän myttyyn. Yleensä enemmän. Se on vain niin riipaisevaa luettavaa. Itse kirjassa Hurinin kohtalo käydään läpi suurpiirteisesti, jotta päästään hetkeen jolloin Turin, Lalaith ja Nienor syntyivät. Mutta siis, juuri tämän takia tarina juuri Hurinin lapsista on minusta erittäin oikeutettu; se miten isän kirouksen varjossa elävien lasten käy.

Mä en taida ikinä lukea mitään Kjell Westöltä jos se on noin pöljä että kirjottaa kirjoissaan jotain jonkun huomattavista Kuninkaamman (mielipide) kirjailijan teoksista.  8) Liekö itsekään lukenut kirjaa ja Tolkienin omia hahmotelmia?
"Aa sie nii kaunis, noin no ällee haalistu ku haaveisii sie vaa hukut sil’ aah! - eellä onni on, sinua kiin’ ei saa!"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #34 : 17.12.2007 13:13 »
Melfice_ Rento ja seksikäs. Jäsen Viestejä: 1 033 Basaaripisteet: 0 Profiili
Mä en taida ikinä lukea mitään Kjell Westöltä jos se on noin pöljä että kirjottaa kirjoissaan jotain jonkun huomattavista Kuninkaamman (mielipide) kirjailijan teoksista.  8) Liekö itsekään lukenut kirjaa ja Tolkienin omia hahmotelmia?
Eijei. Ei. Kjell Westö ei liity tähän mitenkään. Siksi siinä on kappale- ja rivinvaihto. Viittasin tuolla ykkössivulla tämän keskustelun ykkössivuun, jossa Sharkie kertoo että Silmarillion jäi aikoinaan kesken.
N
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #35 : 17.12.2007 13:22 »
Ramen Soup "Done in three minutes!" Jäsen Viestejä: 110 Basaaripisteet: 1 Profiili
Mä en taida ikinä lukea mitään Kjell Westöltä jos se on noin pöljä että kirjottaa kirjoissaan jotain jonkun huomattavista Kuninkaamman (mielipide) kirjailijan teoksista.  8) Liekö itsekään lukenut kirjaa ja Tolkienin omia hahmotelmia?
Eijei. Ei. Kjell Westö ei liity tähän mitenkään. Siksi siinä on kappale- ja rivinvaihto. Viittasin tuolla ykkössivulla tämän keskustelun ykkössivuun, jossa Sharkie kertoo että Silmarillion jäi aikoinaan kesken.

 :lol:

Ok. Ehkä nyt pyörin kärryillä. D'oh! :rollaus:

Vilkaisenpa sen ykkössivunkin sitten.

Vähän mä aloin miettimään että mitä helkkaria, joku Kjell Westö alka dissaamaan kirjassaan Tolkienia, ja vielä ekalla sivulla. WTF?! Haha.

Voisi kirjoittaa tähän jotain asiaakin. Terry Pratchettin innokkaana lukijana uutinen miehellä todetusta Alzheimerin taudista musersi. Loppuuko kiekkomaailma? Mitkä ovat muiden tuntemukset? Jotenkin tuntuu, että kun Jordan kuoli, alkoivat ihmiset pommittaa kirjailijoita kuten George R.R Martinia viesteillä, joissa kehoitetaan kiirehtimään kirjasarjoja loppuun ennenkuin kuolema korjaa. Aika tylyä.

Mutta silti, sääliksi käy Terry. http://books.guardian.co.uk/news/articles/0,,2226306,00.html


« Viimeksi muokattu: 17.12.2007 13:28 kirjoittanut Ramen Soup »
"Aa sie nii kaunis, noin no ällee haalistu ku haaveisii sie vaa hukut sil’ aah! - eellä onni on, sinua kiin’ ei saa!"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #36 : 18.12.2007 13:39 »
Sharkie Valikoiva pelaaja. Moderaattori * Viestejä: 3 170 Basaaripisteet: 5 Profiili Mä tutustuin vastikään Discworldiin Thief of Time -opuksen kautta. Aivan uskomatonta settiä. Puhdasta satiirisen, filosofisen ja umpihullun huumorin riemujuhlaa. Tulen lukemaan näitä jatkossa paljon lisää.

Harmi siis tietty sinänsä, jos kirjailijan ura päättyy moisella tavalla, mutta toisaalta taas, melkoisen läjän iloa ja riemua on Pratchet jo ehtinyt maailmaan suoltaa. Ei mikään huono perintö.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #37 : 18.12.2007 13:43 »
Ramen Soup "Done in three minutes!" Jäsen Viestejä: 110 Basaaripisteet: 1 Profiili Jollain toisella foorumilla porukka mietiskeli, että mitäpä jos Pratchett kirjoittaa elämänsä parhaan kirjan taudistaan huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä. Aivoja rappeuttava tauti voi olla kova pala kirjailijalle, jonka tarvitsee niitä varmasti käyttää aikalailla (kenenpä ei toisaalta), mutta ainakin omassa tiedotteessaan Pratchett vaikuttaa olevan suht sinut asian kanssa. Toivottavasti näin on todellisuudessakin, ja toivottavasti herralla on monia hyviä vuosia vielä edessään.

Siinä olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä että iloa hän on maailmaan tuonnut. Hervotonta naurua myös.
"Aa sie nii kaunis, noin no ällee haalistu ku haaveisii sie vaa hukut sil’ aah! - eellä onni on, sinua kiin’ ei saa!"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #38 : 18.12.2007 21:36 »
Melfice_ Rento ja seksikäs. Jäsen Viestejä: 1 033 Basaaripisteet: 0 Profiili Osa Discworldista on niin irrationaalista että Alzheimer saattaa vaan parantaa lopputulosta. Olisihan se kiva saada loputtomasti tuoretta materiaalia, mutta ehkä on parempi että Discworld päättyy ennen kuin kirjat alkavat toistaa itseään liikaa. Pratchett on siitä poikkeus että kirjoja tulee ostettua himaankin asti tavallisen lainaamisen sijaan, niiden pariin kun palaa mielellään yhä uudelleen. Making Money olisi kiva saada joululahjaksi, kyllä sitä ainakin Akateemisen nettikaupassa näyttää olevan.

N
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #39 : 18.12.2007 21:55 »
tuhis Vieras On todella valitettava kohtalo että juuri tällainen tauti käy taloksi. En Alzheimerista muuta tiedä kuin sen, että itse taitaisin mieluummin askarrella jotain kohtalokasta kuin odottaa sitä avuttomuuden tilaa jonka tauti tuo tullessaan. En tiedä siis että onko Alzheimeria eriasteisia, että onko mahdollista säilyttää jonkinlainen ylläpidetty funktionaalisuus yhteiskunnassa.

Pratchett on perinteisesti melko viihdyttävää luettavaa vaikka jotkut jutut tuntuvatkin hieman kierrätetyiltä, mutta se nyt on ihan odotettavissa kun ottaa huomioon mistä kirjoitetaan ja kuinka paljon. Täytyypä tilata tuo Making Money kovakantisena, ihan vaikka Pratchettin tukemiseksi, vaikka mies tuskin minun pennejäni on vailla.

Uusimpia kirjahankintoja ovat Virginia Woolfin To The Lighthouse, sekä William Faulknerin The Sound and the Fury. Nyt kun pyhät alkavat ja on aika hiljentyä, aukeaa varmasti nuokin teokset, sekä toivottavasti moni muu.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #40 : 13.01.2008 14:36 »
Freeman Jäsen Viestejä: 10 Basaaripisteet: 0 Profiili Tällä hetkellä luen joululahjaksi saanutta kirjaani.
Kirjan nimi on Maameren tarinat ja sen on kirjoittanu Ursula K.LE Guin.
Kirja sisältää neljä tarinaa ja itse olen lukenut niistä kaksi ja kolmannessa mennää.
Molemmat tarinat ollut hyviä kokonaisuuksia, mutta pidin enemmän ekasta kuin toisesta tarinasta.
Voin kyllä suositella kirjaa kaikille tähän astisen lukemisen perusteella. ;)
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #41 : 05.02.2008 21:30 »
Melfice_ Rento ja seksikäs. Jäsen Viestejä: 1 033 Basaaripisteet: 0 Profiili


Tyttöystäväni suositteli minulle Benjamin Hoffin kirjaa Nalle Puh ja Tao. Kävin kirjastossa ja hain etsin kirjan tietokannasta. Luokitus 29.51; hmm, eikös fiktiokirjallisuus yleensä ole jotain 84.123? ... ja sitten olinkin yht'äkkiä hyllyllä jonka otsikko oli "Mytologia ja ei-kristilliset uskonnot."

Kirja siis käsittelee muinaista Kiinan tao-filosofiaa A. A. Milnen Nalle Puh -kirjojen avulla. Mukana on myös mielenkiintoisia metaforia Laotselta ja Chuangtselta. Idea on kerrassaan nerokas, ja teosta käytetään oppikirjana useissa lukioissa ja yliopistoissa ympäri maailmaa. Täytyy myöntää että itselleni taolaisuus oli katsomaton kortti ennen tätä kirjaa yläasteen "Maailman uskonnot"-kurssia lukuunottamatta.

Alkuperäinen teos julkaistiin 1982 ja kymmenen vuotta myöhemmin Hoff julkaisi lukevan yleisön ja ennen kaikkea kustantamon painostuksesta kirjalle seuraajan, Nasu ja Te. Teos on kuitenkin varsin erilainen yleisasenteeltaan; Hoff on kymmenen vuoden aikana selkeästi kyynistynyt ja tyytyy paasaamaan suu vaahdossa siitä mikä kaikki nykymaailmassa on vikana: sovinistit, feministit, kvartaalitalous sekä mikroaaltouunit. Kyllä, mikroaaltouunit.

Vuonna 2006 Hoff ilmoitti lopettavansa kirjoittamisen. Hän oli kyllästynyt suuriin kirjakustantamoihin, niiden pompotteluun sekä lähes kaikkeen muuhunkin.

Loppun vielä sitaatti kirjan alusta.
Lainaus
Tämä tapahtui sen jälkeen kun meistä muutama oli keskustellut Viisauden Suurista Mestareista ja joku oli sanonut että he kaikki olivat idästä kotoisin ja minä olin sanonut että jotkut eivät olleet, mutta hän vain jatkoi jaarittelua, aivan kuin tämä lause, eikä ottanut kuuleviin korviinsa, kunnes minä päätin lukea pätkän Länsimaista Viisautta osoittaakseni että on maailmassa enemmänkin kuin toinen puolisko, ja minä luin:

"Puh, kun aamulla heräät, mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?" kysyi Nasu viimein.
"Mitä tänään on aamiaiseksi?" sanoi Puh. "Mitä sinä sanot?"
"Minä sanon: 'Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?'" sanoi Nasu.
Puh nyökkäsi miettiväisesti.
"Se on sama asia", hän sanoi.


"Mitä tuo on?" Epäilijä kysyi.
"Erään länsimaisen taolaisen viisautta", minä sanoin.
"Se kuulostaa Nalle Puhilta", hän sanoi.
"Niin se onkin", minä sanoin.
"Ei se käsittele taolaisuutta", hän sanoi.
"Kyllä se vaan käsittelee", minä sanoin.
"Mitä se sinun mielestäsi käsittelee?" minä sanoin.
"Se kertoo pulleasta pikku karhusta joka kuljeksii ympäriinsä, kyselee tyhmiä, sepittää lauluja ja joutuu kaikenlaisiin seikkailuihin eikä ikinä saa kerättyä rahtuakaan älyperäistä tietoa eikä kadota omaa yksinkertaista onneaan. Sitä se käsittelee", hän sanoi.
"Se on sama asia", minä sanoin.
N
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #42 : 10.03.2008 15:58 »
Melfice_ Rento ja seksikäs. Jäsen Viestejä: 1 033 Basaaripisteet: 0 Profiili Lueskelin tossa parikin kirjaa.

Bob Marley - Mies, Musikki ja Mystiikka on Kari Kosmoksen kirjoittama elämäkerta. Itse olen kyllä diggaillut Marleyta jonkin aikaa ja etenkin Three little birds, Could you be loved ja Redemption song ovat todella kuumaa kamaa, mutta kyllä tää taas valotti paremmin kolmannen maailman ensimmäisen supertähden elämää. Kosmos on tosin valinnut tyylikeinoksi slangisanat ja anglismit jotka vähän häiritsevät itseäni, mutta täydet pisteet täytyy antaa kronologisesti etenevän teoksen laajuudesta. Olen aina ihmetellyt rastafarien Haile Selassie/Etiopia -jumalointia ja siitä oli varsin mielenkiintoista lukea Bob Marleyn ohessa. Bob oli muuten luonnollisesti kova kundi paneskelemaan vieraita naisia eikä silti hävennyt lyödä vaimoaan Ritaa (haastatteluissa Bob väitti aina ettei edes ollut naimisissa) jos tämä aiheutti Bobille syytä mustasukkaisuuteen. Se parhaiten nauraa joka viimeiseksi nauraa; Rita Marley onnistui hustlaamaan valtaosan Bobin laulujen oikeuksista itselleen ja vuolee tuohta jatkuvasti. Sääli että Marley oli niin syvällä rastafarismissaan tai muuten vain pajauttelustaan sekaisin ettei suostunut varpaansa amputointiin, jolloin miehen kohtaloksi koitui lopulta melanooma.

Veljeni Leijonamieli on Astrid Lindgrenin lastenkirja, joka käsittelee niinkin lutuisia teemoja kuin lapsen kuolemaa, itsemurhaa, kuoleman jälkeistä elämää, sotaa, kapinaa, pasifismia, tyranniaa ja petturuutta. Pisteet myös tekstissä kuvaillusta siviilin dekapitaatiosta, lapsen halvaantumisesta sekä loputtomasti ihmisiä tappavasta ikiaikaisesta lohikäärmeestä. Mun ala-asteen opettajani luki tän kirjan meille kolmannella luokalla, nykyisen sellaisesta saisi varmaankin syytteen. Halusin kuitenkin vähän verestää muistojani ja täytyy kyllä ihmetellä miten mä olen uskaltanut kuunnella tällästä pikkunaskalina, nytkin oli tippa linssissä lopun tullessa. Huh huh, kyllä tää lakaisee jotkut nynnyt Harry Potterit maton alle 100-0.



« Viimeksi muokattu: 04.04.2008 21:44 kirjoittanut Melfice_ »
N
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #43 : 04.04.2008 21:43 »
Melfice_ Rento ja seksikäs. Jäsen Viestejä: 1 033 Basaaripisteet: 0 Profiili Mä postaan kolmasti peräkkäin, koska voin.

Making Money olisi kiva saada joululahjaksi, kyllä sitä ainakin Akateemisen nettikaupassa näyttää olevan.


Sain tämän sitten vasta nyt, syntymäpäivälahjaksi. Täytyy kyllä pitkästä aikaa sanoa että olen skidisti pettynyt. Kyllä mua taas nauratti mutta jotenkin sitä vaan odotti että koska homma lähtee todenteolla käyntiin ja sitten ollaankin yhtäkkiä jo lopussa. Joku koukku siitä vaan puuttui. Mun mielestä Moist von Lipwigissä on kuitenkin ainekset hyvään Discworld-kirjaan - ei sillä että päähenkilöllä olisi näissä kirjoissa välttämättä kovin suuri rooli.

Nyt vois vähän aikaa vaan lueskella ammatillista kirjallisuutta, seuraavaksi sitten vuorossa viimeinen Harry Potter (kyllä, luit oikein. Kaltaiseni bad motherfucker lukee myös Harry Potteria) jahka viimein saan sen kirjastosta.
N
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #44 : 09.04.2008 23:39 »
Azu Aivot sanoi ei mutta sielu oli hiljaa, so I did it Jäsen Viestejä: 993 Basaaripisteet: 1 Profiili Ensimmäistä scifi-kirjaani luen parhaillaan. Ihan heräteostoksena otin jo muutama kuukausi sitten Suomalaisen Kirjakaupan hyllyltä Dan Simmonsin Hyperionin sekä sen jatko-osan Fall of Hyperionin ja vein kassalle. Annoin kirjat aluksi lainaan tuttavalle, joka lukikin ne melko nopeasti, mutta nyt on ollut vasta aikaa (ja halua*) aloittaa kirjan lukeminen. Ja ihan hyvinhän tuo on lähtenyt käyntiin. Olen vasta ihan alussa (ehkä 50 sivua luettu), mutta mielenkiintoiselta on vaikuttanut. Mitään hirveätä äxöniä tässä ei ole vielä ollut, vaan enempi vain eri hahmojen kuin myös koko juonenkin pohjustelua, mistä olen kyllä pitänyt.

Alku oli hieman raskas, koska en ymmärtänyt läheskään kaikkea löpinää, mutta sitten säädin aivot asennolle "joku ihme scifi-juttu (englanniksi) tuossakin taas, jonka merkitystä en tajua, mutta aivan sama" ja sen jälkeen onkin ollut helpompaa. :) Osa teknisemmästä höpinästä menee siis yli hilseen (etenkin alusten/laitteiden kuvailuista), mutta toivottavasti niillä ei ole hirveästi merkitystä pidemmän päälle suurempien juonikuvioiden kannalta.



*vaikka parhaimpina vuosina silloin nuorempana on tullut luettua tahtia 1-3 kirjaa per viikko (parhaimmillaan), nykyään ei kaiken muun elämän ohella jaksa ottaa kaunista kirjaa kätöseen yhtä useasti. Tulee vain osteltua lempikirjailijoiden kirjoja hyllyyn pölyttymään ja odottelemaan hetkiä, jolloin lukuinto palaa taas takaisin. Nyt on taas sellainen kausi, että kirjoja lukee mielellään.
Nyt/Kohta meneillään: Borderlands (PS3), Bayonetta (PS3), LocoRoco Midnight Carneval

Menneen talven lumia: Uncharted 2: Among Thieves

Me wants: Ratchet & Clank: A Crack In Time, Muramasa: The Demon Blade
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #45 : 10.04.2008 08:12 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili Pratchetin Hogfatherin aloittelin eilen ja eipä näytä pettävän. Sadan sivun jälkeenkään minulla ei ole mitään hajua mihin "aikaan" kirjan tapahtumat sijoittuvat, mutta mitä väliä. Joulupukki yritetään salamurhata ja kuolema joutuu tuuraamaan vanhaa läskiä. Sanomattakin selvää, että läppää tippuu tappavan tasaisesti ja enpä ole vielä lukenut Discworld teosta, jonka aikana en olisi nauranut ääneen. Ja lujaa!

Tämähän on 20's Discworld novelli ja ennen tätä olen lukenut vain kolme ensimmäistä, joten pieni leap of faith tässä otettiin. Onneksi näyttää toimivan näinkin ilman mitään ongelmia. Niin ja enklanniksi tietenkin.
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #46 : 10.04.2008 10:05 »
Azu Aivot sanoi ei mutta sielu oli hiljaa, so I did it Jäsen Viestejä: 993 Basaaripisteet: 1 Profiili Hogfather onkin yksi parhaista Pratchettin kirjoista, näin sellaisenkin näkökulmasta, joka on lukenut suurimman osan miehen tuotannosta.
Nyt/Kohta meneillään: Borderlands (PS3), Bayonetta (PS3), LocoRoco Midnight Carneval

Menneen talven lumia: Uncharted 2: Among Thieves

Me wants: Ratchet & Clank: A Crack In Time, Muramasa: The Demon Blade
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #47 : 10.04.2008 16:01 »
Sharkie Valikoiva pelaaja. Moderaattori * Viestejä: 3 170 Basaaripisteet: 5 Profiili Discworldit on kyllä siitä kivoja, että niitä voi ihan hyvin lukea yhden sieltä toisen täältäkin, tai sitten kronologisesti. Viihdettä riittää aina. Pitäisikin taas hakea kirjastosta pari iltojen viihteeksi.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #48 : 10.04.2008 22:06 »
Dr. Scientist Jäsen Viestejä: 700 Basaaripisteet: 3 Profiili Mitäs Discworldin kirjaa suosittelette minulle, henkilölle joka ei ole lukenut yhtään sarjan osaa. Erittäin kiinnostavalta kuulostaa nuo, mutta en vain tiedä mistä aloittaisin, sillä jos luen jonkun uudemmasta päästä niin en välttämättä tajua mitään jutuista vai onko nuo teokset itsenäisiä vai mitä? Neuv0kaa tyhmää.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #49 : 10.04.2008 22:43 »
Azu Aivot sanoi ei mutta sielu oli hiljaa, so I did it Jäsen Viestejä: 993 Basaaripisteet: 1 Profiili Hmm.. Kirjat ovat semi-itsenäisiä teoksia. Toisaalta voit kyllä ottaa käteesi minkä tahansa kirjan ja nauttia siitä (melkein) yhtä paljon kuin enemmänkin Pratchettin kirjoja lukenut (jotain hassunhauskoja viittauksia edellisiin saattaa jäädä ymmärtämättä, mutta sehän ei ole hirveän vaarallista), sillä jos tarvitaan tietämystä aikaisemmista kirjoista ja niiden tapahtumista, pääpointit selitetään kyllä myöhemmissäkin teoksissa uudestaan tarpeeksi hyvin. Käytännössä Discworld-kirjat jaotellaan niiden päähenkilöiden mukaan. Osa kertoo surkuhupaisasta Rincewind-velhosta, toiset Kuolemasta, jotkut muut Muori Säävirkku noidasta tai jostain muusta Pratchettin mielikuvituksen luomuksesta.

Mutmut, kuten jo sanoin, voit sinänsä aloittaa melkein mistä tahansa kirjasta. Yksi tapa on tietty aloittaa alusta asti lukemaan kirjoja suurin piirtein niiden julkaisujärjestyksessä. Sitten jos sinulle muodostuu lempihahmoja (minä pidän erityisen paljon Kuolemasta sekä Rincewindistä kertovista kirjoista), voit valita aluksi niistä kertovat kirjat ja vasta sitten siirtyä eteenpäin muiden kirjojen pariin.

Ensimmäinen Discworld kirja on Color of Magic (suomeksi tietysti Magian Väri), aloita vaikka siitä.

EDIT: Jatketaanpas hieman. Eli jos nyt luet ensin tuon CoM:n, voit joko jatkaa Rincewindin matkassa ja lukea seuraavaksi Valon Tanssin (Light Fantastic), joka on kyllä muutenkin 2. Discworld kirja, sitten Velhous Verissä (Sorcery), Eric, Kiintoisia Aikoja (Interesting Times) jne. jne. tai jatkaa koko ajan julkaisujärjestyksessä lukemista, jollon Valon Tanssin jälkeen tulee noidista ja Kuolemasta kertovat kirjat ennen kuin Rincewindin matka taas jatkuu.


« Viimeksi muokattu: 10.04.2008 22:54 kirjoittanut Azu »
Nyt/Kohta meneillään: Borderlands (PS3), Bayonetta (PS3), LocoRoco Midnight Carneval

Menneen talven lumia: Uncharted 2: Among Thieves

Me wants: Ratchet & Clank: A Crack In Time, Muramasa: The Demon Blade
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #50 : 11.04.2008 08:14 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili Ja jos luulet, että ymmärrät englanniksi tarinat niin älä hommaa suomennettuja opuksia. Vaikka käännökset ovatkin melko hyvää tasoa, niin iso läjä läppää joko jää väliin, tai muuttuu vähemmän hauskaksi. (joskus tosin toisinkin päin).

Ainakin Fantasiapeleistä löytyivät melkein kaikki opukset, kun viimeksi Oulussa kävin.

Ja aloita tosiaan vaan siitä ensimmäisestä.
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #51 : 11.04.2008 10:53 »
Melfice_ Rento ja seksikäs. Jäsen Viestejä: 1 033 Basaaripisteet: 0 Profiili Kyllä, Discworldia kannattaa tosiaan lukea englanniksi. Kieli on helppoa, kaikki jutut eivät oikein toimi käännettyinä ja saatavuus on huomattavasti parempi.

Itse suosittelen aloittelijoille aina helppoja ja hauskoja opuksia kuten Mort tai Guards! Guards! (sisältää yhden hauskimmista omistuskirjoituksista.) 52-vuotias isäni aloitti tosin suoraan Night Watchista, joka on kyllä yksi parhaista Discworldeista, eikä hihitykselle tullut loppua.


« Viimeksi muokattu: 12.04.2008 02:53 kirjoittanut Melfice_ »
N
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #52 : 11.04.2008 23:14 »
Dr. Scientist Jäsen Viestejä: 700 Basaaripisteet: 3 Profiili Kiitti vastauksista. En siis tosiaankaan aikonut alkaa Discworldia lukemaan suomeksi, sillä tiedän että läppiä ei voi kääntää aina ja en muutenkaan tykkää lukea suomeksi kirjoja yleensäkään.

Damn, ainakaan Fantasiapelien sivuilta en löytänyt ensimmäistä osaa, vaan ihan random valikoima siellä on noita Discworldeja. Ja huonona puolena luki että suurin osa niistä on poistumassa valikoimasta :(
No, koitan sitten vaikka Suomalaisesta etsiä.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #53 : 22.06.2008 02:16 »
kep Jäsen Viestejä: 807 Basaaripisteet: 0 Profiili Darkly Dreaming Dexterin sain luettua vihdoin loppuun työmatkoilla. Olipa mahtava kirja, paljon tiiviimpi ja vähemmän rönsyilevä kuin tv-sarjan ensimmäinen kausi. Keskityttiin myös Dexterin pään sisäiseen maailmaan enemmän ja en voi ymmärtää, miksi sarjasta jätettiin esimerkiksi Dark Passenger pois. Lindsayn kirjoitustyyli sopii kirjan tunnelmaan mainiosti ja intensiteettikin vaihtelee hienosti. Kannattaa lukea ainakin tämä ensimmäinen kirja jos sarjasta on tykännyt.
Missähän Suomi olisi, jos 1939 olisi ollut rajalla 300 000 dosenttia.
-Gba

Katsoppas kirjoitusasuasi ja vertaa minuun. Itse olen viisitoista vuotias joten älä tule ruikuttamaan, piste.
-IceCold
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #54 : 22.06.2008 13:10 »
blindside Jäsen Viestejä: 151 Basaaripisteet: 1 Profiili
Darkly Dreaming Dexterin sain luettua vihdoin loppuun työmatkoilla. Olipa mahtava kirja, paljon tiiviimpi ja vähemmän rönsyilevä kuin tv-sarjan ensimmäinen kausi. Keskityttiin myös Dexterin pään sisäiseen maailmaan enemmän ja en voi ymmärtää, miksi sarjasta jätettiin esimerkiksi Dark Passenger pois. Lindsayn kirjoitustyyli sopii kirjan tunnelmaan mainiosti ja intensiteettikin vaihtelee hienosti. Kannattaa lukea ainakin tämä ensimmäinen kirja jos sarjasta on tykännyt.
Darkly Dreaming Dexter oli vielä ihan ok kirja, mutta seuraavat kaksi kirjaa ovat jo sellaista shaibaa että rupesi itkettämään. Varsinkin viimeisin, Dexter in the Dark meni niin metsään että rupesi jo säälittämään kirjailija Jeff Lindsayn puolesta. Voin rehellisesti sanoa että kirjojen inspiroiman sarjan käsikirjoitukset ovat huomattavasti alkuperäisteosta korkealuokkaisempia, ja Dexter onkin yksi suosikkisarjojani.

Tuo Dexter in the Dark taitaakin sitten olla viimeisin kirja jonka olen jaksanut kokonaan lukea pitkään aikaan. Ei vaan ole osunut kohdalle sellaista teosta joka herättäisi intoa, vaan olen uppoutunut ihan videopeleihin. Yritin lukea Neil Gaimanin Fragile Thingsiä mutta jotenkin tuollaiset novellikokoelmat eivät vain iske, joten se on seisonut kirjahyllyssä puoliluettuna jo pitkään. Mun lukeminen on muutenkin aika kausiluontoista, ja olen huomannut olevani uskollinen parille kirjailijalle, aika harvoin kokeilen mitään uutta. Ehkä eniten mieleen painuneet lukukokemukset viime vuosilta on ollut Tuomas Vimman Helsinki 12 ja sen "jatko-osa", Toinen. Niin överiksi vedettyä pröystäilyä huumeiden- ja rahankäytöllä, kalliita luksuskämppiä ja merkkivaatteita, seksiä jne. Täysin uskomatonta hedonistista fantasiaa mutta jostain syystä noi kaks kirjaa viihdyttivät mua suuresti.
"The ships hung in the sky in much the same way that bricks don't."
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #55 : 17.07.2008 19:17 »
Sharkie Valikoiva pelaaja. Moderaattori * Viestejä: 3 170 Basaaripisteet: 5 Profiili Puolentoista viikon päästä on startti Ameriikanmaalle, ja teki mieleni saada Pratchettia reissulukemiseksi. Paikallisissa kirjakaupoissa noita on kuitenkin aina hyllyssä vähän miten sattuu, joten napsautin Playsta tulemaan pari Discworld-sarjan ensimmästä opusta, The Colour of Magic sekä The Light Fantastic. Halpaa kuin saippua, ja maistuu takuulla. Tähän mennessä en ole lukenut Discworldeja kuin pari kirjaa sieltä sun täältä, joten oli jo aikakin saada homma potkaistuksi kunnolla käyntiin.

Rincewind!
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #56 : 17.07.2008 20:45 »
tuhis Vieras Harmittaa Prattchetin kohtalo, mutta elämä on laiffia. Kaverikin sairaalassa syöpäepäilyn vuoksi. Perna jo revittiin pihalle. Jos on sisäelimissä paskaa, niin se siitä sitten. Alle 30 vuotta.

Paskaa.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #57 : 03.09.2008 18:45 »
Riepu Oh nice. Moderaattori * Viestejä: 984 Basaaripisteet: 2 Profiili En ole koskaan ollut mikään innokas lukija, mutta joskus sitä meikäläinenkin innostuu. Sain nimittäin jonkin aikaa sitten lukaistua Arto Salmisen teoksen nimeltä Lahti kannesta kanteen, ja lukukokemus oli peräti hyvinkin mielekäs.

Alkujaan lainasin kirjan äidinkielenkurssia silmällä pitäen ja samalla ajatellen, että tulen lukemaan siitä noin kymmenisen sivua. Kuitenkin aiemmista lukemistani kirjoista poikkeava kerronta iski kumman hyvin. Kirjahan kertoo sekaisin kaksi yllättävän erilaista tarinaa, jotka lopulta nidotaan joten kuten yhteen. Kuulostaa tietynlaiselta kliseeltä, mutta ainakin se iski minuun ja onnistui vieläpä pitämään otteessaan, sillä tahdoin nähdä kuinka tarinat mahtavat liittyä toisiinsa.

Hattua on nostettava myös kirjan helppolukuisuudesta ja juuri sopivasta pituudesta, jotka tekevätkin tästä yhden parhaista lukemistani kirjoista.
To defy me is a senseless act which goes against your world's wishes...
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #58 : 13.09.2008 09:00 »
tuhis Vieras

Children of Hurin

Mielenkiintoinen kirja jota lukiessa ei voinut välttyä Kalevalamaisista turmiontunnelmista, ja olihan Tolkien itse sanonut että suurimpia vaikuttimia oli Kullervon tarina - sekä Oedipuksen myytti.

Kirjasta ei tee sanotun vaikeaselkoista erikoiset nimet, vaan pikemminkin se että maantiedettä ja ajanjaksoa ei käsitellä tarkemmin. Harmittaa ettei tarinaa saatu ulos hieman eri tavoin kuin epäsuorasti muistiinpanoista kasattuna, sillä tässä olisi kaikki klassikon ainekset kasassa, mutta lähestyttävyys ja kuljetus on jokseenkin vaillinaista ja alkukantaista. Lukeminen on raskasta jo muutoinkin aiheen vuoksi ja yhdessä tämmöisten käytännön asioitten kanssa ei tätä voi oikeastaan suositella kuin niille joita Tolkien on kiinnostanut ns. pääteoksia pidemmältikin.

Ostin kirjasta tuon kuvassa olevan deluxe editionin. Sivut ovat mukavan paksuja ja tasaisin välein kirjassa on Alan Leen maalauksia ja piirroksia. Ainut oikeasti negatiivinen asia oli se että kirja ei haise kovinkaan miellyttävälle, mutta laittelinpa fiksuna poikana kirjan kansien väliin kahvinpuruja talouspaperin sisällä ja käänsin kotelon kannalleen jonne noita kahvinpuruja myös ripottelin, ahtasin sitten kirjan koteloon (en kuitenkaan ihan perille asti) ja annoin siinä hajustua viikonverran.

Nyt ainut huono puoli on se, että kirjaa lukiessa tekee mieli kahvia.
tallennettu
Vs: Kirjallisuus, food for thought. « Vastaus #59 : 17.10.2008 23:28 »
Melfice_ Rento ja seksikäs. Jäsen Viestejä: 1 033 Basaaripisteet: 0 Profiili Pitkä kuiva kausi on ohi. Luin Alexander Dumasin vuonna 1844 julkaistun seikkailuklassikon Monte Criston Kreivi.

Juoni lienee kaikille suhteellisen tuttu; Edmund Dantesilla on kaikki menossa nappiin, kunnes kateelliset ystävät pettävät miehen ja hän joutuu vankeuteen. Vapauduttuaan hän rikastuu vankitoverinsa avulla ja kostaa kaikille.

Kirja oli yllättävän pitkä, 700 sivua. Tämä johtuu siitä että jännittävän ja jouhevan alun jälkeen jumiudutaan osittain jopa tylsään ranskan aatelispiiriin Edmundin vapauduttua vankilasta alustamaan kostosuunnitelmaansa. Kirjan ideahan on hyvä, ketä nyt ei kylmä verinen kosto kiehtoisi? Lisäksi täytyy antaa kiitosta mielenkiintoisesta viitekehyksestä - 1800-luvun alun Ranskassa nähdään niin 100-päiväinen valtakunta, bonapartistit ja Napoleonin paluu sekä tuona aikana Ranskassa vallinnutta naurettavaa yläluokan materialismia. Lisäski kiehtomaan jäivät Edmundin selkeä Messiassyndrooma, pohdinnat koston oikeutuksesta sekä hasiksen ja oopiumin rehti ja peittelemätön vetäminen.

Juonessahan on helvetin suuri aukko; Edmund on 14 vuotta eristyssellissä jossa tapaa satunnaisesti vanki-skolaaria. Tuloksena nuoresta merimiehestä kehkeytyy sulava sosiopaatti joka on enemmän kuin kotonaan muuttuneessa maailmassa, saati sitten Ranskan sisäsiittoisessa aatelisluokassa.

Seuraavaksi työn alla on elokuvateatteristakin tuttu Kari Hotakaisen kevyt Klassikko, sillä kirjastossa ei ollut kärkkymääni Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Myös Jari Tervon juuri julkaistu Troikka kiinnostaa todella paljon.
N
tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7
Tulostusversio
Siirry:  

Pelaajalauta 2007-2024
Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2006-2008, Simple Machines