Pelaajalauta

http://www.findance.com/uutiset/16002/vahvistaako-11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisen-muistaa-olleensa-joku-muu (http://www.findance.com/uutiset/16002/vahvistaako-11-vuotiaan-pojan-tarina-jalleensyntymisen-muistaa-olleensa-joku-muu)


Tuota uutista lukiessa tuli mieleen, että uskotteko jälleensyntymiseen? Eli siihen että kuoleman jälkeen syntyy jossain vaiheessa uudelleen uuteen ruumiiseen. Itse ajattelen että se voi olla hyvinkin mahdollista, mutta silti uskomatonta. Keskustelua aiheesta.

No ei ole mahdollista. Kun me kuollaan niin madot syö meidän silmät ja that's it. Kuten kaveri joskus totesi.

En halua rajata mitään pois sen vuoksi, että "nykytiede ei pysty sitä selittämään".  Kun astutaan tälläisille alueille, kumpikaan osapuoli ei voi aukottomasti todistaa oman kantansa olevan se ainoa oikea, koska aukottomat todisteet puuttuvat.

Olen aika avoimin mielin mitä tulee tälläisiin asioihin. Toisaalta ajatus, että meissä asuu ikuinen sielu, joka jatkaa matkaansa nykyisen tomumajan viimeisen käyttöäpäivän mentyä umpeen, on lohduttava. Mutta se juontaa juurensa puhtaasti siitä, että tuntemattoman ja "olemattomuuden" pelko on niin suuri. Kuka haluaa olla tyhjyydessä ja pimeydessä kuolemastaan ikuisuuteen, jos elämä on ollut onnellista eikä jatkuvaa synkistelyä?

En siis naureskele tälläiselle mahdollisuudelle, mutta en toki sitä toitota varmanakaan asiana. Ajatus on varsin kiehtova.

Ne jotka uskoo jälleensyntymiseen on vaan liian paineissa kuolemasta. Hoho, ottais muakin pannuun jos vasta 2 viikkoa kuoleman jälkeen tajuaisin ettei täältä enää mihinkää nousta.

Usko voi lähteä muualtakin kuin "paineista". Ihmeellistä eikö totta?

Näihin on hankala sanoa mitään. Mutta kuten Epikin pidän vaihtoehdot pidemmälti auki. Ihmisenkäsitys on kuitenkin aika rajallinen, eikä avaruuden tai ajan luonteesta ole ihmisen tiedossa juuri mitään.

Eli en pidä mahdottomana että jälleen syntyminen olisi mahdollista tai oikeastaan ei sulje aivan täysin sitäkään pois että joka "vetelisi naruja" verhon toisella puolella, karkeasti sanottuna. Se kun on aina se käsityksen määrästä kiinni. Kuinka monen eläimen luulette ymmärtävän että he ovat tarkkailussa ja joidenkin hoivassa, jos eivät ole pienessä häkissä? Ja ei en edes vihjaa että ihmiset olisivat jotenkin eläinten "jumalia", vaan sitä että se mikä on ymmärryksen ulkopuolella, niin sitä ei vain tajua. Minusta on hiukan ylimielistä sanoa että "ei varmasti, se kuulostaa niin typerältä". Voimme ihan oikeasti olla "elukoita tarhassa", karkesti sanottuna (taas), emmekä tajua tuon taivaallista mitä ympärillä tapahtuu. En nyt sano että asia olisi näin, mutta en mene niin uskovia sen vuoksi tuomitsemaan idiooteiksi.

En. Kyllä tämä kerta riittää, kiitos.

Ymmärrän kyllä ideatasolla mistä tulevat ihmisen toiveet ja visiot jatkuvasta elämästä, se on normaalia.

En tietenkään usko. Ei ole mitään syytä uskoa. Enkä usko että tulee mitään syytä uskoa.


http://en.wikipedia.org/wiki/Russell%27s_teapot
http://en.wikipedia.org/wiki/Flying_Spaghetti_Monster

Nyt on suht diippi aihe.  :lol: Kyllähän kuoleman jälkeinen ikuinen pimeys hieman ahdistaa ja on lohdullisempaa ajatella, että olemassaolo jatkuisi kuoleman jälkeenkin. Ihminen ei käsitä paskaakaan kokonaisuudesta, jossa elämme. Mikäli aika on ikuista voisi olla pieni mahdollisuus siihen, että samat olosuhteet toteutuvat ja ihminen voisi syntyä uudelleen. Maailmankaikkeudessa useat asiat tuntuisivat kulkevan sykleissä, miksei myös elämä.

Mikä kuoleman jälkeinen pimeys? Kun ihminen kuolee niin kaikki loppuu. Ei ole piemeyttä eikä valoa. Koko olemassaolo häviää joten ette ole missään pimeydessä koska mitään pimeyttä ei ole. Mitään ei ole. You just don't exist anymore. Selvää ku saippua ja sillälailla.
Ei ole mitään hemmetin sielua. Ei taivasta. Ei helvettiä. Kun henki lähtee niin kaikki loppuu ja siinä se. Mikäs siinä jos välttämättä haluaa tuollaiseen diibadaabaan uskoa. Heille se sallittakoon jos se oloa helpottaa.

Pimeys on varmasti tässä kohtaa pelkkä kielikuva.


Mutta miten sen voi tietää mikä siellä odottaa? Sama jos asuisit Suomessa etkä tietäisi mitään ulkomaiden olemassaolosta ja toitottaisit, että "mitään muuta ei ole, kaikki on tässä". Et voi mitenkään tietää varmasti, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Kuten ei kukaan muukaan, koska sieltä on aika vaikea tulla takaisin runoilemaan miten asiat ovat.

Mielestäni on todella arroganttia mennä teilaamaan ajatus täydellisesti. Kuka tietää, tyyliin tuhannen vuoden päästä "henkimaailman" olemassaolo saattaa olla itsestäänselvyys ihmiskunnalle ja sen aikaiset ihmiset naureskelevat miten ahdasmielisiä sitä oltiinkaan tuhat vuotta sitten. Maapallo on litteä ja sitä rataa.

Missä siellä? Et sinä mihinkään mene kun aika koittaa. Kun kaikki aistit sammutetaan ja viimeinenkin neuronirata lakkaa toimimasta aivoissasi, et vain voi kokea enää yhtään mitään, etkä edes muistella ja anlysoida kokemaasi. Vaikeahan se on näin elävänä tuollaista käsittää, että kaikki loppuu joskus.

Valitettavasti totuus on näin karu. Väitteet sielusta ja elämästä kuoleman jälkeen ovat juuri niitä absurdeja ja arrogantteja, joilla vedätetään ihmisiä harhaan ja aiheutetaan näin harmia. Extraordinary claims require extraordinary evidence.

Mutta jos ruumis sammuu ja sielu jatkaa matkaansa? Autokin voi hyytyä ja akku olla yhä toimintakelpoinen. Akun voi siirtää toiseen autoon, jossa se jatkaa elämäänsä.

Epäilemättä tämä minun nykyinen olomuotoni ei menisi kuin mullan alle, se on selvää. Mutta jos sielu on olemassa ja se todella on kykeneväinen jatkamaan matkaansa, niin osa minua voisi kuoleman tapahtuessa siirtyä jonkinlaiseen välitilaan, jossa tietynlaisten ehtojen täyttyessä olisi mahdollisuus syntyä uudelleen.


Erään tutkimuksen mukaan kuolevat ihmiset kevenevät kuoleman hetkellä joitakin kymmeniä grammoja... Sielun paino?

http://www.snopes.com/religion/soulweight.asp

Mutta mitä jos se "maailma" tai "tila" johon siirryt voisikin toimia eri tavalla? Ruumis on vain tapa toimia tässä maailmassa kun aistimiseen tarvitaan ruumiin kaltainen välikappale. Karkea esimerkki: Että näet infrapunasäteilyn tarvitset erilliset lasit. Kun heität lasit menemään kykysi nähdä infrapunasäteilyä on kadonnut mutta sinä olet edelleen et vain näe maailmaa samalla tavalla. Mitä jos, kun ihminen (ruumis) kuolee, et vain näe/tunne maailmaa samalla tavalla, mutta olet kuitenkin? Tai vaikka siirtyisit toiseen paikkaan. Kosminen "virtuaalitodellisuus" ;D Ruumis olisi vain välikappale tähän maailmaan. Mietippä sitä ;)

Ei kukaan voi täysin varmaksi sanoa että kaikki loppuu kuoleman jälkeen, aivan kuin itsekään en voi sanoa täysin varmasti että elämä jollain tapaa jatkuu. Tahdon vain jollain tapaa uskoa että jotain "elämää" jossain muodossa senkin jälkeen on. Näkemyseroja. Mielestäni ei ole myöskään syytä rueta haukkumaan sitä toista ajattelutapaa millään muotoa kun et loppujen lopuksi voi itsekään tietää oletko asian suhteen oikeassa.

Uskonnot ovat aina mielenkiintoinen puheenaihe :)

Mistä siä tiiät?

Tämä juuri. Usein puhtaan ateistisesti näihin asioihin suhtautuvat tuppaavat tuomitsemaan kaikki muut idiooteiksi, ja ovat muutenkin kamalan jyrkkiä. Se on vähän surullista nähdä.

Itsekään en usko uudelleensyntymiseen, vaan perinteiseen luterilaiseen pelastukseen. Kun katson maailmaa, kaikkia sen ihmeitä, sattumia ja luonnonlakeja, en voi olla näkemättä suunnitelmaa ja johdatusta siinä. Myönnettäköön, että usko antaa lohtua pimeillä hetkillä, mutta ei se silti mitään irrationaalista kuolemanpelkoa ole. Se vain tuntuu loogiselta. En myöskään tunne mitään tarvetta todistella asiaa kenellekään, sillä let's face it - todisteita ei ole, mihinkään suuntaan. Joko uskot johonkin suurempaan, tai sitten uskot kaiken olevan tässä, tällä planeetalla. Valinta on sinun.

En usko. Enkä myöskään oikeastaan osaisi sanoa, mitä se muuttaisi, vaikka jälleensyntymistä tapahtuisikin. Kysymys kuolemanjälkeisestä elämästä on mielenkiintoinen, mutta lopulta merkityksetön.

Itseä aina kummastuttaa tämä "todisteita ei ole kumpaankaan suuntaan" -argumentti, sillä onhan niitä.

Tieteellisesti/fyysisesti/biologisesti/kemiallisesti on päivänselvää että mitään ei tapahdu kuoleman jälkeen. Niin sanoo järki ja kaikki todisteet.


Se on sitten jokaisen oma asia sivuuttaako nämä todisteet uskon nimissä (aika moni ohittaa, sillä se tuo hyvän mielen), mutta älkää nyt rationaalisia ihmisiä leimatko niin ikään oman uskonsa varassa toimiviksi.

Huvittava lausahdus, sillä jokainen ihminen elää jonkun uskon varassa. Emme me voi suurinta osaa vastaanottamaamme informaatiota todentaa millään tavalla.

Ettei nyt vaan lipsahtanut saivartelun puolelle. Mutta ok, minä uskon maailman olevan olemassa vaikka suljen silmäni.

Millä tavalla tämä on ristiriidassa rationaalisuuden kanssa?

Ihminen on yllättävän hyvä näkemään sellaisia asioita mitä ei ole olemassakaan.  :) (esimerkiksi tuo viereinen hymiö ei ole oikeat iloisen ihmisen kasvot vaikka aivosi sellaisen viestin vastaanottaakin)

Oikeestaan parempi lopettaa tämä(kin) keskustelu omalta osaltani hyvän sään aikaan. Eli adjö vaan.

Mikäli ihminen pystyisi sanomaan 100-prosenttisen varmasti, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, tulisi hänen ymmärtää maailmankaikkeus täydellisesti ja ikuisen ajan käsite. Rationaalisinkaan ihminen ei pysty tällaisia asioita käsittelemään, joten hänen argumenttinsa perustuvat oletuksille.

Tämä keskusteluhan ei tule ikinä johtamaan mihinkään konsensukseen argumenttien puutteesta johtuen, mutta hauskahan tätä on spekuloida.

En ihan noin diippeihin vesiin halunnut lähteä. Moni meistä uskoo aatteisiin, moraalisuuteen, rahajärjestelmiin. Näiden kanssa pelaaminen vaatii paljon "uskoa" ja tuskin ilman mittavaa tutkimusta voi edes sanoa tietävänsä perusteita monestakaan asiasta, johon elämänsä nojaa. Usko on rakennettu ihmiseen. Sillä ylittää ne pahimmat allonpohjat, vaikkei siihen mikään hengellinen liittyisikään.

Uskoon tosiaan pohjataan moni asia, mutta on vissi ero uskoa lentäviin lautasiin ja joulupukkiin kuin siihen että uskoo maan kiertävän aurinkoa.

Siis tässähän on tämä että ihmisellä ei välttämättä ole havaintovälineitä tähän ;) Aikaisempaan vertaukseeni viitaten, emmehän nähneet infrapunasäteilyäkään ennen kuin siihen keksittiin keino. Lisäksi on tämä Duncan MacDougall johon Epikin viittasi, että ihmisen paino tippuu 21 grammaa kun ihminen kuolee. Mm. koirilla tätä ilmiötä ei tapahtunut.

Siis kun asiahan on niinkin että tieteellisesti/fyysisesti/biologisesti/kemiallisesti ei ole todisteita kuinka maailman kaikkeus pysyy kasassa. Se vain pysyy. Ihminen on "keksinyt" tähän tarkoitukseen pimeän energian joka pitää kaikkeuden kasassa. Kova oletus, asiaan josta ei ole mitään suoraa tieteellistä, fyysistä, biologista tai kemiallista todistusta tai näyttöä, muuta kuin että tämä on yksi mahdollisuus ja "jokin" pitää kaikkeuden kasassa. Tämä todistaa hyvin senkin kuinka alkeellisella tasolla ihmisen havainnointi kyky vielä on.

Säieteoria on myös hyvin mielenkiintoinen. Suora lainaus Wikipediasta: "Säieteoriat lähtevät siitä, että alkuräjähdyksen hetkellä olisi ollut 9–11 tai mahdollisesti jopa 26 aika-avaruuden eri ulottuvuutta, joista osa on surkastuneita. Ihmisen havaintomaailmaan kuuluu vain neljä ulottuvuutta, pituus, leveys, syvyys ja aika." Pyörittäkääpä mielenne tuon ympärille. Ja nämä ovat siis ihan tiedemiesten teorioita, ei uskonnonlahkojen. Näitä teorioita kun lueskelee hetken niin kuoleman jälkeinen elämä tai olemassa olon jatkuvuus ei välttämättä kuulosta ihan niin kaukaa haetulta. Ihminen on vielä niin totaalinen lapsi tässä kaikkeudessa.

Heh, vai että oletetulla sielulla olisi massa. Silloinhan sielun voisi laittaa leikkauspöydälle ja katsoa mitä se pitää sisällään. Tuota tieteellistä julkaisua odotan innolla. :D

Tätä voidaan suoraan verrata yhtälön ratkaisemiseen, jossa on tuntematon muuttuja X. X:n täytyy olla olemassa, vaikka sen tarkkaa arvoa ei vielä tiedetäkkään. Sen olemassaolo voidaan siis todistaa, vaikka itse X:ää ei ollakkaan ratkaistu. Puhdasta matematiikkaa.

Hylkäät siis tieteellisen teorian, jos et ymmärrä sitä? Jep, jeesusten ja menninkäisten selitykset ovat huomattavasti helpommin ymmärrettävissä. Ihan kuin ihmistä varten tehtyjä selityksiä.

Hmm tämähän kuulostaa aivan siltä, että vaikka jokin asia ei aukeaisi/kuulostaisi järkevältä, olisi se silti hyvä uskoa, koska se on tiedettä...

"Minä uskon sieluun, koska uskonasioita ei tarvitse selittää tieteellä. Mutta sitäpaitsi sielu painaa 21 grammaa, joten siinä teille tiedettä!"

Saahan aiheesta kiehtovia nettikirjoituksia ja elokuvia, mutta aika sensaationhakuista tutkimustahan tuo on. Ja jotenkin surullista, että usko ei riitä uskovaiselle, vaan pitää yrittää keksiä jokin fyysinen asia, mihin sielu ei jo määritelmältäänkään voi liittyä mitenkään.

Juuri näin! Tiedettähän väittämä on vasta sitten, kun se on todistettu todeksi.

Tieteen nimissä toki tehdään myös huijauksia, kuten väitetään homeopatian perustuvan lääketieteeseen. Silloin ei ole kyse tieteestä.

Ei niinkään ettei tarvitse, vaan että ei voi. Vielä ainakaan. Ehkä ei koskaan. Oma näkemykseni on, että tiede ja usko eivät sulje toisiaan mitenkään pois. Kuten jo aiemmin viittasin, herättävät vaikkapa hämmästyttävän loogiset fysiikan lait minussa vahvoja ajatuksia suunnitelmallisuudesta. Se, että kaikki tämä olisi rakentunut sattumalta, on aikamoinen oletus sinänsä.

Historian luulisi osoittaneen, että ihmiskunta oppii jatkuvasti uutta ja moni tänä päivänä faktana pidetty asia tullaan vielä kääntämään päälaelleen. Kuten Platon sen aikanaan määritteli, tieto on hyvin perusteltu, tosi uskomus. Paino sanalla uskomus. Näihin asioihin on luotettava, kunnes toisin todistetaan. Luotan tieteeseen ja fysiikkaan hyvin pitkälti, mutta kun puhutaan hengellisistä tai universaalin kokoluokan asioista, ei minulla ole pokkaa sulkea lähes mitään täysin pois.

Kuten echoes sen sanoi:

Aikamoinen aihe kyllä, muttei se mitään, näistä aina syntyy kovaa keskustelua. :D

Mielestäni on vähän liian helppo oikotie sivuuttaa jumalusko kuolemanpelolla. Voi toki olla - mikäli oletetaan että jumalusko on lähtöisin ihmisestä eikä esimerkiksi Pyhästä Hengestä tjv. - että kuolemanpelko on se, mikä aikoinaan synnytti uskonnot. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö uskomiselle voisi olla muitakin perusteita. Omasta mielestäni ei ole millään lailla järjetöntä, että joku kokee maailmamme liian monimutkaiseksi ja hyvin järjestellyksi ollakseen puhdasta sattumaa. Eri asia tietenkin, miksi sitten tämä johtaisi jälleensyntymiseen uskomiseen ja/tai jumaluskoon (ja mihin jumalaan/-iin?)... Koen kuitenkin vähän karuksi teilata jonkun jumaluskon noin helposti kun sen ei kaiken järjen mukaan pitäisi niin onnistua.

Jälleensyntyminen sen sijaan on erikoinen konsepti. Tietenkin on helppo sanoa, että kun synapsit menee naps niin kaikki on ohi. Sanoohan itse Tiedekin niin. Jonkinlaisen epävarmuuden tähän voi kuitenkin asettaa mukaan melko helposti, jos ajattelee vertauskuvana vaikkapa nk. "tasomaata" (Flatland, aiheesta on kirjakin jota tosih en ole lukenut), jossa kaikki oliot ovat kaksiulotteisia. Kolmiulotteisuutta ei ole, mikä tekee tällaisen asian ajattelemisenkin käytännössä mahdottomaksi. En ymmärrä, miksei sama voisi päteä myös meidän maailmaan - olisi muita ulottuvuuksia, joita emme näe ja jotka koemme hankaliksi, ellei mahdottomiksi, edes kuvitella. Tämä mielestäni on tieteen ongelma. Tai no ei sinänsä tieteen, mutta siihen täysin luottamisen ongelma. Sehän on melkein tieteen periaatetta vastaan - siinä missä uskonnot saattavat pitää hyvinkin vakaata aatemaailmaa "ikuisesti", pitäisi tieteen olla aina muokattavissa uuden informaation ollessa ristiriidassa vanhan kanssa. Silloin funtsitaan ja yytsitään ja sovitellaan teorioita yhteen ja joissain tapauksissa hylätään vanha teoria kokonaan. Siksi en näe pointtia siinä, että kieltää täysin tällaisen asian, joka voisi hyvinkin mennä tieteen piiriin joskus. Joskus; ei tänään, tuskin huomenna, ei välttämättä koskaan ihmisten elinaikana.

Niin, en tiedä. Vähän epäselvästi muotoiltu, mutjoo. Itsehän olen agnostikko, koen jotenkin absurdiksi käsityksen juuri esimerkiksi kristillisen kuolemanjälkeisen elämän olemassaololle (ja sen vaatimuksille), enkä sinänsä koe minkään muunkaan uskonnon kuolemanjälkeistä elämää omaksi käsitykseni. En kuitenkaan voi sitä varmasti kieltää, kuten en voi varmasti kieltää Jumalaakaan, joten siksi koen parhaana roikkua tässä välissä. :)

PS. Jos tieteilijät sanovat, että universumi ja aika ovat molemmat ikuisia eikä materia katoa (vain muuttaa muotoaan), niin eikö jokainen ihminen joskus tule syntymään uudelleen, olkoot se keskelle avaruutta tai johonkin muualle? Tai jos ei, niin mikä erottaa sen "entisestä minästä"? Ihan mietintänä vaan. En tiedä ovatko oletukseni (universumi + aika + materia ovat ikuisia) oikeat, mutta jos ovat niin eikö tämä olisi suht looginen päätelmä?

Menee vähän sivuraiteille, mutta sattumaa kaikki tietenkin on. Maailmankaikkeudessa on niin monta triljoonaa planeettaa, että lukematon määrä planeetan koko-, kiertolais- ja kiertoratayhdistelmä on yhdistetty lukemattomaan määrään etäisyyksiä erikokoisista tähdistä. Eli käytännössä loppumaton määrä eri mahdollisuuksia tuottaa elämää ja erilaisia fysiikan attribuutteja.

Älyllisen elämän syntyminen ei ole sattumaa vaan ennemminkin väistämätöntä, mutta meidän joilla on tuuri käynyt ja olemme täällä olemassa ajattelemassa näitä asioita, on meidän helppo kuvitella olevamme erityisiä tai suunniteltuja.


Ehkä siinä onkin kaiken uskon alku ja juuri? Kuvittelemme olevamme jotain erityistä, vaikka olemme vain roskaa maailmankaikkeudessa.

Aihe käsitelty.

Joo toivon ettei kukaan uskonut että Pelaajalaudan kollektiivinen äly selvittää onko elämää kuoleman jälkeen.

Mutta on usein hauska kuulla tällaisia asioita ja mielipiteitä keskustelukumppaneiltaan. On hauska tietää miten muut kokevat asiat ja elämän.

Unelma hajosi juuri. ;D

Minustakin on nimenomaan mielenkiintoista, miten kukin tällaisiin kysymyksiin reagoi ja minkälaisin ajatuksin. Kenenkään pää tuskin tulee kääntymään, kun "argumentit" ovat ikivanhoja aikalailla kaikille näkemyksille, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Näkemysten jakaminen, vertailu ja tutkinta riittää.

Vaikka toki olisi kingiä, jos vahingossa antaisikin toiselle vähän pohdittavaa.

Nimenomaan sattumaa. Pokeria useita vuosia pelanneena olen oppinut ymmärtämään mitä sattuma todella tarkoittaa. Hyvin moni ihminen ei opi sitä koskaan, pokeripiireissä taikausko on hyvin yleistä. Se on kuin pienoiskoossa maailmankaikkeus, mitä ei ymmärretä ja pystytä käsittämään selitetään uskomuksilla. Kuolema on vieras asia ja sitä on vaikea hyväksyä, joten pyrimme keksimään helpotusta siihen uskomalla kiertokulkuun ja toisaalta niinhän se menee, lopulta niistä samoista atomeista voi syntyä uusi ihminen kun riittävän pitkä aika kuluu.

Toisaalta onko mikään sattumaa, eikö kaikki tapahtumat ole vain reagointia tapahtumiin ja se reagointi on täsmälleen samanlaista samoissa olosuhteissa? Eli tavallaan suunniteltua. Synnymme tiettyyn muottiin ja reagoimme sen takia tietyllä tavalla eri ärsykkeisiin, onko ihmisellä tai maailmankaikkeudella omaa tahtoa ollenkaan?

Itse en usko jälleensyntymiseen. En näe syytä uskoa siihen, en muista edellisestä elämästäni mitään, joten mitä hyötyä jälleensyntymisestäni olisi, melkoista elämän tuhlausta.

Nää on näitä juttuja, mitä aina yön viimeisinä tunteina laskuhumalassa mietiskellään laiturinnokassa.  :)

offtopic:

Vapaa tahto on ideana siitä jännä että jo sen nimessä on ristiriita. Entä jos haluaisit tahtoa jotain mitä et tahdo? Eikö se olisi vapaan tahdon mukaista, että saisi itse valita mitä tahtoo. Vai moniko pystyy tahtoa jotain ikävää, vaikka maailmanloppua, ihan vaan tuosta vapaasti valitsemalla? Että minäpä tahdon nyt tätä.

Vapaalla tahdolla yleensä vissiin tarkoitettaan sitä, että voi tehdä mitä haluaa. Vitsi piilee siinä, että harvoin kukaan tekee mitään tahtomattaan. Ja jos nyt joku sattuu tekemään, niin onko se sitten sitä vapaata tahtoa? >_>

No et voi veitselläkään vettä tutkia leikkauspöydällä vaikka sillä on massa. Joten miksi ei jos keksit millä se pilkotaan tai millä sitä tutkitaan ;)
No empä tuota nyt tarkoittanut tieteenpuolelta tulevana aukottomana todisteena siitä että ihmisessä on muutakin kuin mitä päälle päin näkyy :) Ja en hakenut tällä mitään todisteita itselleni tai uskovaisille. Uskossahan ei ole kyse todistelusta, mutta sen pois sulkemisessa on. Joten heitin oman "haasteeni" selvästikin kiven koville ateisteille ;) Eli maailmassa on selittämättömiä asioita, miksi yksi ei olisi kuoleman jälkeinen olemassa olo?

Aivan. Ja ihminen on päättänyt että se on pimeä energia, koska se mahtuu ihmisen ymmärrykseen. Mutta miten voisi olla että ihminen ei tajuaisikaan kuinka asia oikeasti olisi? En väitä että kosminen menninkäinen pitää kaikkea kasassa, mutta loppujen lopuksi tiedemiehillä ei ole sen enempää oikeita, kiven kovia todisteita että pimeä energia olisi sen paremmin asialla kuin kosminen menninkäinenkään. On vain oletuksia. Ja ei, en väitä vieläkään että asialla olisi kosminen menninkäinen, vaan kärjistän nyt hiukan sitä että nämä kaikkihan ovat hyvin pitkälti oletuksen, eli ironisesti uskomuksen varassa. Kilpaileviakin teorioita kun on.

Ei ei, ymmärsit nyt tarkoitukseni väärin, en nyt hylännyt mitään, päinvastoin :) Tuo voi olla hyvinkin totta, mutta se kuulostaa aivan normaalin elämän ja ymmärryksen toiselta puolelta tulevalta. Eli maailmankaikkeudessa on asioita jotka ovat uskomattoman vaikeita ymmärtää. Ja on todella kiehtovaa ajatella mikä kaikki onkaan mahdollista ja kuinka maailmankaikkeus toimii. Tämän vuoksi oma uskomukseni on että tiede ja uskonto eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Emme vain ymmärrä läheskään kaikkea. Siis periaatteessa, uskontojahan on satoja enemmän tai vähemmän toistensa kaltaisia. Joten sitä en sano tai spekuloi millä tasolla uskonnot olisivat yhteneviä tieteen kanssa.

Jos siis maailmassa olisi 26 eri aika-avaruuden ulottuvuutta, emme voi mitenkään tietää mitä kaikkea meiltä jää havaitsematta. Ja lisätään vielä tähän että 4% maailman kaikkeuden massasta on näkyvää ainetta, 23% pimeää ainetta ja loput 73% pimeää energiaa. Eli 96% maailmankaikkeuden massasta/energiasta on ihmiselle arvoitus ihan peruskoostumukseltaan, luonteeltaan,...täysin. Joten...lopulta uskonnot eivät tunnu niin kaukaa haetulta tai täysin mahdottomilta, tieteelliseltä kannaltakaan.

Afterlife exists says top brain surgeon (http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/northamerica/usa/9597345/Afterlife-exists-says-top-brain-surgeon.html)

Juuri tälläiset tapaukset, joissa henkilö, jolla ei ole periaatteessa minkäänlaisia intressejä valehdella, astuu julkisuuteen ja kertoo kokemastaan, ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Tällä kaverilla ei varmaankaan ole tarve hankkia kyseenalaista mainetta puhumalla täysin läpiä päähänsä. Mies siis uskoo kokemustensa todenperäisyyteen, mutta tietenkään se ei ole tarpeeksi todistamaan asiaa kenellekään.

Minä uskon. Tunnen ihmisiä, joilla on vastaavanlaisia kokemuksia ja joihin voin sanoa luottavani 99,9 prosentin todennäköisyydellä. Toki sitä täyttä sataa ei voi koskaan saada.

Lukematta paskaa. Veikkaan että tyyppi käyttää Dr -etuliitettä nimessään hyväksi ja julkaisee vuoden sisään kirjan "kokemuksistaan". Nää on nähty.

Ei kannata pelätä.  :)


Täällä lisää: http://www.skeptiko.com/154-neurosurgeon-dr-eben-alexander-near-death-experience/


Ja Suomeksi: http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288506877830.html

Ainoa mikä aina vähän hämää, on se että noissa tapauksissa puhutaan aina "taivaasta" tai "paratiisista", mikä ainakin itselläni vähentää väittämän uskottavuutta roimasti. Tietenkin siinä saatetaan vain puhua yleisesti opituilla termeillä, mutta itse uskon, että jos kuoleman jälkeinen todellisuus on olemassa, se ei ole mikään ikuisen euforian "paratiisi", vaan jotain aivan muuta, mitä emme edes pysty maallisilla aivoillamme käsittämään.