Tämä on tarina pyyteettömästä työstä ja rakkaudesta lajiin...
Lauta oli kuollut. Aluksi se ei vaivannut ketään, "Eiköhän Joel-san käy tarkastamassa esikoisensa kunnon jossain..." - totesi Sharkie mielessään. Päiviä kului ja Lantun mieltä alkoi jo kalvamaan, ei kai se tähän loppunut? Vieroitusoireista kärsinyt Ephram oli tuplannut normaalin 4.7h päiväannoksensa Nintendon lapsille suunnattuja käsienheilutteluita, eikä Laudan puute enää vaivannut. Heinz harhaili bittiavaruudessa vailla suuntaa pohtien ostaisiko 30 euron pelin, vai sijoittaisiko koko rahan pörssiin. Despo päivitteli selainta, totesi pitäkööt tunkkinsa, valkohäntäpeuran penisluun seinälle asettelussa on ihan riittävästi hommaa. Migge avasi hevibändin mainosoluen ja antoi dopamiinin virrata suonissa...
Hetken aikaa heimo selvisi ilman kotikylää, mutta päivien kuluessa alkoi askel painaa. Lopulta Lanttu päätti sytyttää Gondorin merkkitulen. Aluksi pimeydessä ei näkynyt mitään, epäilys valtasi mielen, vetikö lauta joukkosudokun? Eikai TK ja Gba tosissaan olleet sen ilmatorjuntatykin ja joukkoteloitusten kanssa? Lopulta Tampereen suunnasta alkoi häämöttää 11 tuumainen - Freijon soihtu. Lantun kehon valtasi lämmin tunne, lauta oli kuollut, mutta heimo oli elossa!
Long story short, Joel-san vastasi alle 45 sekuntia merkkitulen näkemisestä ja paahtoi pää märkänä Lautaa pystyyn viimeiset viisi päivää ja yötä. Pakko arvostaa miestä, joka jaksaa nähdä vaivaa foorumin eteen ja millä vastausajalla. Pohdittiin jo tuossa jotain mainosbannereita sivuille, niin voidaan klikkailla massinpaskaa miehelle.
Iso kiitos Joel kaikesta ajasta jota olet käyttänyt Laudan eteen.
Olen käyttänyt aina aivan liikaa aikaa internetissä muutamien sivujen jatkuvalle latailulle. Pelaajalauta on ollut yksi näistä sivuista, josta statistiikkojen top 10 "Most Time Online" myös muistuttaa. Kirjoittelemaan olen aina ollut kovin huono. Tuntuu, etten osaa jäsennellä ajatuksiani tarpeeksi hyvin tai värikkäästi, mutta merkittävimpänä viestien kirjoittamiseen menee itselläni tolkuttoman pitkään.
Ihan viime aikoina Laudan lueskelukin on jäänyt hieman vähemmälle. Sitä voisi helposti alkaa pohtimaan olisiko aika vaan siirtyä eteenpäin. Etenkin siinä vaiheessa, kun sivu alkaa palauttamaan tyhjää eikä ylläpitäjää ole näkynyt ikuisuuksiin. Mutta eihän mistään mitään tuolla asenteella tule.
Ensimmäisenä päivänä tyhjä sivu meni vielä satunnaisuuden piikkiin. Seuraavana alkoi jo epäilyttää. Kolmantena ongelmat ovat jo päivänselviä.
Aloin pohtimaan, että mitähän kautta Joeliin voisi yhteyttä saada. Kun Joel-san ei kummoisia tuloksia google-haulla tuottanut, ja sukunimen olin vuosien aikana unohtanut, Facebook tuntui viimeiseltä oljenkorrelta. Muistin aikanaan siellä Joelin profiilin nähneeni ja yhteisiä kavereita oli, kiitos Finngamerin miittien (en muista olenko itse koskaan samaan aikaan niissä Joelin kanssa ollut). Pienen kavereiden kavereiden stalkkauksen jälkeen tuokin vaihtoehto tuotti vesiperän. Ilmeisesti Joel on jossain välin tehnyt sen ainoa järkevän vaihtoehdon ja poistunut Facebookin suoran ikeen alta.
Vaan kylläpä tuo Facebook auttoi lopulta silti. Kiitos pienen foorumin valaman ja miittien vahvistaman yhteisöllisyyden, Facebookissakin oli aikanaan ryhmäkeskustelu luotu jonkinnäköisiä miitinkejä ajatellen.
Tässä kohtaa oli hyvä hetki tehdä kunkin yksinäisestä surusta ja tuskasta yhteistä, harrastaa niinsanottua viestiketjunekrofiliaa miltei viisi vuotta vanhan ryhmäkeskustelun osalta ja pohtia ääneen saataisiinko tilanne vielä jotenkin korjattua. Onneksi kollektiivinen muisti ja aloitekyky on usein yksilöä vahvempaa. GBA:lta tuli Joelin sukunimi kuin apteekin hyllyltä ja sen avulla löytyivät myös kotisivunsa. Sharkie ehti alkaa jo pohtimaan kellä olisi pokkaa laittaa LinkedIn-yksityisviestiä, kun GBA oli ehtinyt jo pistää tekstiviestiä. Hyvä, että pisti. En tiedä olisinko itse lopulta onnistunut rykäisemään tätä kriittisintä tehtävää, vaikka yhteystiedot oli(si)vatkin (omatoimisesti) löytyneet.
Aivan valtava hatunnosto Joelille, että yhä jaksoi lähteä sivustoa korjaamaan. Semminkin, kun oma käyttö ja lukeminen on ilmeisesti jäänyt hyvin vähälle viime vuosina. Ei sitä ihan jokainen jaksaisi omalla vapaa-ajalla ja jopa rahallisella panostuksella lähteä enää vanhaa pienen piirin foorumia korjailemaan sen kerran hajottua.
Erittäin isot propsit myös nopeasta toiminnasta ja etenkin statuspäivityksistä. Niiden ansiosta toivottavasti kukaan ei päässyt putoamaan kelkasta.
Vastaesimerkkinä suomalainen metallimusiikkisivu Imperiumi päivitti ulkoasuaan kolmisen vuotta takaperin. Samalla päivittivät myös foorumia... hyvin hitaasti. Messulauta palautti 404 viikkojen ajan eikä mistään tuntunut löytyvän mitään informaatiota ovatko haudanneet koko foorumin vai mikä on homman nimi. Lopulta foorumit palasivat ilman mitään sen kummempaa uutisointia, ja silloinkin linkki foorumeille puuttui etusivulta. Voi vaan kuvitella kuinka moni on luovuttanut ja unohtanut koko homman aikana, jolloin foorumit ovat muutenkin hiljenemään / kuolemaan päin.
Vaan eipä sillä. Toivottavasti Pelaajalauta jatkaa hiljaisen aktiivista eloaan vielä pitkään tulevaisuudessakin. Kyllä tässä on viime vuosina huomannut miten kankeita ja huonoja Facebookit, Redditit sun muut ovat oikeaan mielenkiintoiseen ja pitkäjänteiseen keskusteluun. Ennen kaikki oli paremmin, nuoriso on pilalla, kun eivät enää tietään foorumeille löydä ja sitä rataa. Ehkä pitäisi itsekin ryhdistäytyä ja koittaa edes silloin tällöin jotain kirjoitella. Eihän kirjoittamisen vaikeuskaan helpota kuin kirjoittamalla. Samalla tulisi tehtyä se pieni oma osansa, ettei näin hieno yhteisö pääsisi täysin näivettymään.