Pelaajalauta

Ei mitenkään ennen kuulumaton soluvuokra. Ja eihän kelan asuntotuki ole kuin 80%. Ja suurin korvattava vuokrasumma taisi olla 250€. Mikä on naurettavan vähän. Olisi mukavaa nähdä kuinka suuret päättäjät hakisivat itse asunnon 250€:lla :rollaus:
Mutta tuleehan siihen vielä opintotuki niin tuet nousee sinne 400€/kk. Muistelisin...en ole tukia nostanut enään about 1,5 vuoteen :)

Niin tai tuki on 250€ asti. Tuki ei tietenkään jää saamatta vaikka vuokra olisikin euron korkeampi. Loppusumman vain joutuu maksamaan itse kokonaan. Itse olen ainakin ollut hyvin tyytyväinen ollut opiskelijan tukiin. Ainoastaan tulorajat ihmetyttää.

Se on mun mielestäni hassua että toimeentulotuki on korkeampi kuin opintotuki, ts. opiskelusta rankaistaan.

Ihan tyytyväinen mä olen silti opintotukeen, hyvä järjestelmä. Joidenkin ihmisten hustlaus ja sääntöjen kiertäminen vaan vituttaa.

Nimenomaan.

Tunnen yhden kaverin, joka korkeakoulussa opiskellessaan kikkaili itsensä ulos opintotuen piiristä, jotta sai toimeentulotukea. Sen tarkemmin en tiedä miten moinen onnistui/onnistuu.


Ja nouseehan tuo opintotuki onneksi taas tänä syksynä. Toki eläminen nyky-yhteiskunnassa on kallista, mutta opintotuella kitkuuttaminen maksaa kyllä tulevaisuudessa takaisin korkojen kera.

Taas?

Ei siitä muistaakseni ole kuin pari, kolme vuotta kuin nostivat sitä viimeksi. Vai ovatko muistikuvani vääriä?

Eikö opintotukea olla nostettu viimeksi joskus 90-luvun alussa? 15-16 vuotta sitten?

Ne ilmoittivat viime tupossa, että opintotuki nousee seuraavan lukuvuoden alussa, eli vasta nyt syksyllä. Niin eihän tuosta korotuksesta taida jäädä käteen mitään kun vuokrakin nousee samaan aikaan sen 20e. Olisivat nyt nostaneet samalla sitä asumislisää, kun oman huoneen vuokrakin on nyt 277e.

aaaa, tuohan (http://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/article35155.ece) minulla olikin mielessäni. Tuet eivät siis suoranaisesti 2006 nousseet, sääntöjä rukattiin.

No jaa...itse olen ajatellut että ainakin työilon kannalta oli aika sama tuliko opiskeltua vai ei. Eihän sitä voi tietenkään varmaksi tietää, mutta töitä ajatellen tuskin sen surullisempi tai pettyneempi olisin vaikka datanomi koulutuksen pohjalta. Olisin ehkä jopa päässyt jo jonnekkin työelämässä.

Mutta kun ajattelee opiskelu aikaa ihan elämänä, lukiosta tähän asti, niin en kyllä vaihtaisi pois. On nimittäin laittanut tämä valmistumisen läheneminen miettimään opiskeluaikaa, aikaa ennen sitä ja tulevaisuutta. Aiheeseen liittyen tänäänkin. Tulee aika haikea olo kun opiskelu alkaa nyt olemaan jo ohi. Todella haikea. Olen vielä onnistunut ottamaan opiskelun sen verran rennosti, että en kokenut mitään suurempia vaikeuksia missään vaiheessa. Vaikka onhan sitä pari stressi viikko muistissa. Mutta enemmän niitä muita asioita sieltä muistelee. Jälleen, haikeana.

Lisäksi tuntuu niin oudolta kun ajattelee kaikkea sitä mitä tässä reilun 20+ vuoden aikana on tapahtunut, kokenut ja muuttunut. Lapsuus, koulu, kaverit, tytöt (of course), harrastukset, muut merkittävät asiat,...tässä ajassa on tapahtunut aivan mielettömän paljon. Ja seuraavaksi pitäisi viettää sama aika (ehkä kauemminkin), vakiintuen, töitä tehden, samalla alalla. Siis samalla alalla jos meinaa oikeasti joskus tienata jotain. Tuntuu aika uskomattomalta.

Onhan sekin totta että ei tulevaisuutta ikinä tiedä. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Tuntuu vain niin oudolta että jotkut ihmiset oikeasti tekevät tästä eteenpäin joka päivä sen saman rutiinin. Kun vertaa sitä menneeseen niin... sanoisinko "pudotus" (?), on aika kova. No...ei se elämä ehkä ihan niin rauhallisesti loppuun mene. Tosin, ennustelin tälläistä tunnetta kuulemma jo alle kymmenen vuotiaana :) Ehkä kuuntelen tässä vielä nostalgian merkeissä pari biisiä, ja menen nukkumaan. Alphaville - Forever Young, taitaa olla juuri sopiva. Aamulla tunnelma saattaa olla erilainen.

Minä en tosin opiskele ainoastaan siksi, että saavuttaisin paremmat asetelmat työmarkkinoilla. Minä opiskelen, että se on helvetin palkitsevaa. En aio tässä elämässä viettää aikaa pelkästään tekemällä työtä joka ei minua kiinnosta, haluan myös oppia ja sisäistää mahdollisimman paljon erilaisia asioita. Se tekee minut onnelliseksi ja palkitsee.

Elämä on ikuista opiskelua, tavalla tai toisella.  :)

Minulla on aivan samat fiilikset, kun nyt alkaa lähestyä tuo pelottava opiskelijaelämä/työelämä -vedenjakaja. Tuntuu että vastahan mä koko homman aloitin, ei se vielä voi loppua. Entisestä ja tutusta elämästä luopuminen on raskasta. Toisaalta on hyvä että mulla ei ole vielä tarkkaa suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen, nyt sinkkuna varsinkaan. Aiemmin suunnitelma olisi näyttänyt jotakuinkin tältä; työ, yhteenmuutto, asuntolaina, koira, naimisiin, lapsi, vanhuus. En millään tavalla vähättele tuota "normaalia" elämän jatkumoa, mutta omalla kohdallani ja omassa elämäntilanteessani se ahdisti valtavasti. Joskus sitten, muttei vielä.

Mietin tässä sitäkin, miksi jotkut ihmiset taas näkevät valmistumisen ja siitä seuraavan elämänmuutoksen pelkästään positiivisena, ts. odottavat innolla että viimein saavat paperit ulos, ja pääsevät kiinni "oikeaan elämään". Motivoiko tässä raha, erilainen näkemys elämänkulusta vai mikä? Mun mielestä hirveän kiinnostavaa, miten eri yksilöt näkevät ja arvottavat menneen ja tulevan elämänsä niin eri lailla, että kokevat yhtä järisyttävät muutokset täysin päinvastaisina.


Näin minullakin. Ehkä sekin on osasyy siihen miksi tämä opiskelujen päättyminen tuntuu niin pahalta. Pelkää kai jonkinlaista taantumista. Toisaalta tällaiset oletukset kertovan todennäköisesti vain siitä miten nuori ja tietämätön sitä oikeasti onkaan. Hienoa. :)

Tuosta toimeentulotuesta vielä, että sen saaminen ei ole mikään maailman simppelein juttu. Jäin kerran ilman kesätyöpaikkaa, eikä kesäopintoja ollut tarjolla tarpeeksi opintotuen nostamiseksi. Toimeentulotukihakemukseen vaaditaan järkyttävä määrä papereita, muun muassa tiliotteet, olikohan kolmen edeltävän kuukauden ajalta kaikista tileistä. No, toimitin paperit, ja luukulla piti vielä vakuutella että ei, vanhemmat eivät todellakaan mitään minulle maksa, ja ei, en saa rahaa myöskään mistään muualta. Sain lopulta kotiini kieltävän päätöksen, koska viimeisimmän tiliotteeni saldo näytti 7 euroa. Päätöksen mukaan tililläni oli säästöjä, minkä takia en toimeentulotukea tarvinnut.

Et näin. Sitä voi sitten kukin tahollaan pohtia, että minkälaisella sijoitustoiminnalla saa 7 euroa poikimaan niin että saa maksettua kesän ajan 400 euron vuokran ja hankittua ruokaa ja selvittyä laskuista.

Vaikka toki tuo opiskelija/työelämä -vedenjakaja tietyllä tavalla "pelottaa" ja toisaalta nautin täysin siemauksin opiskelijaelämästä, minusta vain tuntuu joskus siltä, ettei jaksaisi enää opiskella - onhan sitä tullut tehtyä kohta jo 15 vuotta - ja että olisin kyllä jo valmis työelämään. Tuntuu välillä, että oppisin paljon enemmän, kunhan pääsisin tekemään sitä mitä haluan tehdä.

Toki raha on yhtenä motivaattorina. Voisi käyttää rahaa matkustelemiseen JA pelaamiseen JA leffoissa käyntiin JA kirjojen osteluun JA vaikka mihin, ei tarvitsisi aina valita joko tai tyylisesti vain yhtä tai kahta per kuukausi/muu ajanjakso ("tässä kuussa kävin Helsingissä bändin X keikalla, nyt minun täytyy juoda puuroa seuraavat kaksi kuukautta, koska parin seuraavankin kuukauden rahat menivät sitten siihen"). Tietty töitä voi tehdä myös opiskeluaikana, mutta sitten taas ei jäisi hirveästi vapaa-aikaa, johon käyttää niitä rahojaan. Sitäkään en halua. Mieluummin sitten hieman kituuttaa kuin viettää kaiket päivät opiskellen ja töitä tehden.


Kait sää nyt sait vähintään itkuraivarit sossun luukulla? Ei kukaan voi olettaa, että joku pärjäisi 7 eurolla kolme kuukautta, kun pitäisi laskut ja vuokrat maksaa, puhumattakaan sellaisesta pikkumenoerästä kuin ravinto. Tuossa tilanteessa kannattaa taistella, itkeä, valittaa, valittaa, valittaa ja vielä vähän valittaa. Ei ne byrokratian kiemurat muuten myönnä mitään tukia.

Miten sinä muuten selvisit tuosta kesästä? Otitko lainaa, kinusitko lopulta vanhemmilta/läheisemmiltä sukulaisilta rahaa vai pääsitkö lopulta sitten töihin?

Ja yhtenä ehtonahan toimeentulotuen myöntämiselle opiskelijalle kesällä on se, että opintolainat on nostettu täysimääräisenä... Tosin tämänkin suhteen menetellään riippuen kaupungista vaihtelevasti.

Nämä höpinät voisi muuten vaikka napsaista erilliseksi "opiskelu" -topiciksi.  :)

Valittaahan tuossa olisi saanut, mutta tuskin mitään olisi auttanut. Valituksen käsittelyssäkin olisi mennyt todennäköisesti koko kesä. Ihan oikeasti, toimeentulotukea hakiessa tilin tosiaan pitää olla aivan tyhjä. Tuon kesän vietin puoliksi sitten isovanhemmilta ja vanhemmilta lainatuilla (siis kyllähän vanhemmat avustavat pyydettäessä meikäläistä, mutta en tällä ikää oikeasti enää ilkeä pyytää mitään, varsinkaan kun tiedän miten joka penni menee heillä omaan elämiseen) ja heinäkuussa pääsin huonopalkkaiseen turistiopastyöhön.

Hommahan menee siis niin, että toimeentulotukea hakiessa opintolainaa EI ole tarvinnut nostaa, mutta vaikkei sitä olisikaan nostanut, niin Kela huomioi sen siitä huolimatta tuloksi. Siispä tuki voi jäädä saamatta, kun teoreettisesti tulot ovat liian hyvät. Ja sillähän ei toki ole mitään väliä, että lainaa voit aikaisintaan saada tilille vasta elokuussa, ja jos noudattaa oikeasti Kelan antamaa säännöstöä niin syyskuussa kun korkeakouluissa alkaa varsinainen opiskelu.  :rollaus: ja miksi ihmeessä eri menettely eri kunnissa/kaupungeissa? Mihin sekin perustuu?

Olisi se muuten hyvä, jos tuo järjetön yhdessä asuvien opiskelijoiden kuppaus saataisiin nyt loppumaan, kun sitä nyt vuoden 2009 budjettiin ollaan ehdottamassa. On se niin ihmeellistä, että Kela vaatii jotain kämpän pohjapiirrustuksia josta selviää missä kukin asunnossa asuva nukkuu.

Vähän nyt offia kyllä tämä jaarittelu. Tekisi kyllä mieli nalkuttaa vielä vähän tuosta uudesta väläytyksestä, jossa avoliitossa eläville meinataan antaa jotain avioliitonomaisia oikeuksia toistensa omaisuuteen, mut jääköön nyt kun on jo tarpeeksi offtopic.

Leivoin tänään mansikkarahkapiirakan ja suunnittelin vikoja opintoja syksylle.

Valittaa kannattaa aina, mahdollisimman kovaäänisesti ja sitkeästi, etenkin sossulle ja kelalle. Etenkin kun tuo on niin selvä tilanne. Eri asia olisi, jos olisi jopa huimat 150 euroa säästössä. Mutta 7 euroa? Ellei nyt ihan makaroonilla ja puurolla elä, niin tuo ei riitä kuin (oikein penniä venyttämällä) pariksi kolmeksi päiväksi. Ei siinä ajassa ehdi etsiä töitä saatika sitten ramppaamaan joka päivä sossun luukulla valittamassa. 150 eurolla pystyisi jopa elämään jonkin aikaa, jos saa lisäaikaa laskujen makseluun, ja löytämään töitä sekä ehkä myös saamaan ensimmäisen palkan (jos saisi sovittua niin, että saa palkan 2krt kuukaudessa).

No juu. Uusien valtaoikeuksieni turvin ja yleisön pyynnöstä sulautin nämä uuteen Opiskelu-ketjuun, jossa voi pähkäillä ja mietiskellä opintoja sekä avautua kaikista opiskeluun, opintotukiin ym. sellaisiin liittyvistä asioista.


Mulle tuli tästä mieleen minun ja parhaan kaverini elämäntilanteiden erilaisuus. Minä päätin mennä lukioon, kaveri ammattikouluun. Kaveri valmistui viime vuonna autonasentajaksi samaan aikaan kuin minä ylioppilaaksi. Nyt hän kerkesi ennen inttiä olla noin puoli vuotta töissä ja sai jo jonkin verran rahaakin kerrytettyä. Rahoilla hän on mm. ostanut projekti-Pontiacin, jota hän kasailee vapaa-ajallaan.

Amerikanraudat ovat myös minun sydäntäni lähellä, mutta minkäs teet, kun mahdollisuus tuohon harrastukseen tulee vasta sitten viiden tai kuuden vuoden päästä, kun olen valmis Phoenix Wright. Yksinkertaisella valinnalla kouluttautua ammattiin lukion sijasta, pääsee siis aika monta vuotta aiemmin käsiksi niihin haaveisiin, joihin tarvitaan tuohta.

Jotenkin tilanne tuntuu absurdilta sen takia, että olen melkein koko ikäni ollut tämän kaverin kanssa tekemisissä ja nyt tuntuu siltä, kuin hän olisi aivan eri elämäntilanteessa ja -vaiheessa kuin minä.

Kaikki "mitä tänään tapahtui" topicin vakiolukijat varmasti tietävätkin, että minäkin saavutti täksi syksyksi HIMOITSEMANI opiskelupaikan. Suhtauduin siihen oikeasti kuolemanvakavasti. Hain sekä tänä ja viime vuonna vain yhteen ainoaan paikkaan, joten tiesin/tiedän täsmälleen mitä haluan. Vaikkakin sitä tuli alkutalvesta avauduttua siitä mitä ongelmia media-alan työnhaussa on, niin en harkinnut vakavasti alanvaihtoa missään vaiheessa. Intohimonihan tämä on.

Tämän kuun lopussa alkaa nelivuotisen, varmasti sopivan makean ja herkullisen, kakun lusiminen. Ja sitä odotan jo malttamattomana! Eikun toista ammattinimikettä opiskelemaan.  :)

Huomenna alkaa fuksiviikko ja mulla on jo valmiiksi kolme peräkkäistä ravinteli-iltaa takana eli ei oikein baareissa riekkuminen nyt herätä suurta kiinnostusta. Jännittää kyllä silti, sillä nyt pääsee vihdoin tutustumaan kunnolla uusiin ihmisiin uudella paikkakunnalla. Pahin pelko on tietysti se, että kaikki ovat ihan ihme idiootteja ja minä syrjäydyn 18,3 neliön yksiööni viideksi vuodeksi.

Ei kait siinä. Viikko hurahti Limingan kansanopistossa todella nopeasti ja kivaa on ollut. Työtahti lähti heti alusta rullaamaan ja uusi mesta herätteli nukuksissa olleen inspiraationkin henkiin. Opettajat ja oppilaat tuntuvat mukavilta ja muutama kaverikin on jo löytynyt. Yksi heistä on Japsi ja suomenkielen ja englannin sekoittelu on hauskaa ja suht kehittävää molemminpuolin. Nettiä, videopelejä ja leffoja ei ole vielä tullut ikävä vaikka toisin luulin. Itseasiassa mietin jo vakavasti, että möisinkö plesen, telkun ja kaiken ylimääräisen materian vähiten tarjoavalle.

No kassellaan...

 

Voiko tästä lauseesta päästä myös johtopäätökseen, ettei tarjoamani Fire Emblemin ostokaan enää kiinnosta? Jos ei, niin laitan vaikka huutikseen jossain vaiheessa parin muun pelin, kunhan vaan jaksan.

Joo ei ollut mitään muistikuvaa edes tarjouksestasi, joten myy vaan muualle :lol:

Fuksiviikko on takana ja viikon varrelta jäi parhaiten mieleen:

-neljän päivän ränni
-helvetinmoinen väsymys
-karaoke ilman paitaa, mistä poke suuttui
-perseen näyttäminen ruotsinlaivalle
-missatut johdantoluennot
-ainejärjestön loistava meininki
-hienot tapahtumat ja tempaukset
-ennen kaikkea paljon uusia ystäviä

Eli viikko meni kokolailla loistavasti. Onneksi se on kuitenkin ohi, sillä keho ei olisi enää kauan kestänyt sellaista rääkkiä. Nyt vain odotellaan kastajaisia, joiden jälkeen saa täyttä fuksipassia vastaan haalarit. En malta odottaa.

Ehdoton suosikki. :lol:
Omaa fuksiviikkoa odotellessa.

No worries, ei tuu jäämään viimeiseksi.

Tänään oli yliopiston kastajaiset, joiden seurauksena tuli vietettyä seitsemän tuntia kännisten fuksien seurassa. Minä en juo kui spesiaalitapauksissa, eikä tämä ollut sellainen.

Hauskaa silti oli. Kahdeltatoista aloitettiin ja jakauduttiin ryhmiin. Siitä sitten lähdettiin kiertämään erilaisia rasteja Vaasan keskustassa jätesäkit päällä. Rentoa meininkiä ja pisteiden keräämistä.

Lopulta sitten saavuttiin yliopistolle, jossa oli viimeinen rasti. Se koostui erinäisestä kastelusta, mikä ei muuten olisi ollut paha, mutta ulkona oli koko päivän vajaat kuusi astetta lämpöä ja viimeisen rastin aikana vaatetuksena oli pelkät kalsarit ja jätesäkki. Siihen vielä kylmä vesi kylmällä säällä. Hauskaa oli, mutta hintana varmaan huomenna flunssa ja kuume. :\

Meilläkin on tänään luvassa fuksisuunnistus, mikä vastannee tuota teidän tapahtumaa. Itsehän olen varannut lämmintä päälle. Toivottavasti saan myös pitää kledjuni.

Tässä sais kyllä helpot päiväkännit, mutta illalla pitäisi skarpata harrastetoimintatreeneihin, joten en taas oikein tiedä.

Ai opiskelua? Mitä se on?

Kysy despireltä.

 :lol:

Kyllä minäkin olisin saanut pitää vaatteet päällä viimeisen rastin aikana, mutta meitä kehotettiin riisumaan kaikki vaatteet, joiden ei halunnut kastuvan. Matka yliopistolta kämpille kestää kuitenkin kävellen 20 minuuttia, joten päätin sitten riisua kaikki vaatteet kalsareita lukuunottamatta.


Ei ole kyllä minullakaan mitään hajua opiskelusta, vaikka humanistista alaa luenkin. Parin viikon päästä tentti, johon pitäisi lukea muutama kirja. Kai sitä ehtii vielä jossain vaiheessa...

Tein pienlehteä (sarjakuvaa) aamu yhdeksästä tähän viestin kirjoitukseen asti. Antoisaa ja vitun rasittavaa puuhaa kyllä. Silmiä särkee, jännetuppitulehdus on lähellä ja punaviiniä meni pullollinen. Ei pidä kuitenkaan valittaa, sillä aika täällä taidekoulussa on mennyt nopeammin kuin ikään ja voi olla, että ei koskaan elämässä ole ollut näin hauskaa. Rahanpuute vituttaa, mutta kyllä sitä aina jotenkin sluibaillaan viikko kerrallaan.

Voisin melkein jopa suositella.

EDIT: Niin ja joku taisi pölliä mun DS:n...
Ja tokalla viikolla oli ylä-osattomissa naisia mun kämpässä...
Ja viime viikolla dyykkasin ekaa kertaa elämässä!
Ja urbaani tissuttelu kuuluu kuin kuuluukin taiteilija-elämään. Naurettavan kliseistä.

:o

Niinhän siinä sitten kävi, ettei ne vaatteet koko päivää pysyneet päällä. Viimeiselle rastille olivat perkeleet keksineet, että otetaan "munaviesti". Tehtävänä kuljettaa raaka kananmuna oikeasta hihasta sisään, vasemmasta lahkeesta ulos, ja seuraavalle, jatkaen tätä ketjuna koko joukkueen läpi. Ja luonnollisesti homma helpottuu, mitä vähemmän sulla on vaatetta päällä. Ja jos on alasti, saa antaa suoraan munan toiselle...

....ei, siihen ei silti menty. Boksereissa puskettiin tämä läpi, ei tarvinnut kuin tiputtaa muna lävitse vasemman "lahkeen". Kliffa päivä oli. Kevyt päiväkänni, muutama hauska rasti, oikeasti ihan leikkimielistä kikkailua(paitsi se valerasti, jolla piti esittää saksalaista pornoa), selvänä jälleen iltaan mennessä, ja jatkobileissä Onnelassa oli jo niin kauhea meininki, että tulin verrattain varhain himaan.

Nyt pohdiskelen ainoastaan, että pitäisikö raahautua huomenna matriisialgebran luennolle. Njooh, vain aika näyttää.

Luennot on turhia. Käy vain harkoissa. Säästät aikaa ja vaivaa. Aromipesä on kätevä.

Sitä velipoikakin sanoi. Ja tähän asti olen tehnyt juuri toisinpäin. Go figure.

Nytkin olen taas menossa. Hihhei.

Eilen oli ensimmäistä kertaa bolognenpunaiset haalarit käytössä, joskin vielä kovin tyhjinä, sillä en ole ehtinyt kuin neljä merkkiä niihin ompelemaan. Merkkien ompelu oli kyllä aluksi tuskastuttavaa, varsinkin kun laitoin ensimmäisen merkin vahingossa väärälle puolelle lahjetta ja väärinpäin, joten kolmen vartin työ meni hukkaan. Neljäs merkki sen sijaan kiinnittyi jo vallan näpsäkästi ja ompeleminen oli jopa hauskaa. Saisipa jostain Pelaajalauta-merkin, se vasta komea olisikin. Ja oikkarina tarvitsisin tietenkin Phoenix Wright -merkin jostain, mutta enpä ole löytänyt. Kenelläkään ajatusta, mistä Ace attorney -merkin voisi saada?

Eka tenttikin oli tosiaan eilen ja melko luottavainen olen sen suhteen, että läpi pääsen. Mikään ei tietenkään ole täysin varmaa. Onneksi nyt voi kuitenkin hetken olla lukematta.

Meillä oli sama, mutta kettingillä. :rollaus: Piti siis pistää kettinki oikeasta lahkeesta vasemman hihan läpi. Se oli erittäin hauskaa pelkät kalsarit päällä...

Muokkasin aiheen otsikkoa niin saadaan selvemmin nämä aiheet tämän otsikon alle. Kuitenkin opiskelu ja opiskelijaelämä on niin keskusteluaherättävä aihe, että Mitä tapahtui tänään? -ketjun sijaan parempi paikka opiskelijaelämäkeskustelulle on täällä.

Meilläkin oli kastajaisissa reilu viikko sitten aika mielenkiintoisia juttuja, kuten raa'an kananmunan passaamista suusta suuhun sekä eräänlaista seksiasentopantomiimia, jossa asennoilla muodostettiin kirjaimia ja lopulta sanoja. Kivaa oli ja ilmaista viinaa oli tietenkin niin paljon, että tuli oltua ihan kivassa tunnelissa, vaikka itse yleensä pitäydynkin kohtuudessa. Muok: Ainiin, asusteenahan oli sukkahousut housujen päällä, paidan päällä ja päässä sekä stringit sukkahousujen päällä. Harvinaisen tyylikäs olo oli juuri silloin.

Jees, hyvin alkoi tämäkin opiskelijaelämä. Elin siinä luulossa, että eräs tentti olisi vasta kahden viikon päästä lauantaina, mutta kuulin tänään, että se onkin ensi viikon keskiviikkona. Toista kirjaa en ole vielä saanut. Olen kuitenkin ensimmäisenä kirjaston varausjonossa, mutta se tuskin auttaa mitään, kun ei eräpäivät mene yksiin. Pitää siis joltakulta kopioida lainata kyseinen teos.

Aloin sitten miettiä, mikä tentti minulla on kahden viikon päästä. No, se oli sitten tyystin eri tentti, johon vielä pitäisi lukea neljä kirjaa. Luennoista ei ole mitään hyötyä, kun niitä ei kyseisellä kurssilla ole. Pitää yrittää selvitä siitä, sillä en olisi muutenkaan siihen vielä lukenut, mutta jos näyttää pahalta, menen suosiolla uusintatenttiin.

Huomenna sitten pakollinen harjoitustentti. Onneksi ei tarvitse lukea mitään sitä varten.

EDIT (su 28.9.):

Tuli sitten jonkinmoinen stressi, kun keskiviikkona olisi tentti, enkä ole juurikaan lukenut. Kaksi kirjaa pitäisi lukea, eikä luentojen kalvojakaan pidä unohtaa. Toista kirjaa en ole vielä saanut, vaikka olenkin kirjaston varauslistalla tällä hetkellä ensimmäisenä. Yksi idea oli pyytää kurssitoverilta kirja lainaan, jotta voisin kopioida sen. No, päätin juuri, etten teekään sitä. Mielummin keskityn siihen kirjaan, joka minulla jo on ja toivon parasta.

Tenttiin tulee kaksi kysymystä, joista toinen pohjautuu luentoihin ja toinen toiseen kirjoista. Jos käy hyvin, kysymys on tästä kirjasta, joka minulla on. Jos taas käy huonosti, joudun uusintatenttiin. Toisaalta joutuisin uusintatenttiin joka tapauksessa, jos yrittäisin lukea molempia kirjoja seuraavien kahden päivän ajan. Siitä ei enää kyllä tulisi yhtään mitään, etenkin kun väsyttää älyttömästi. Pitää vaan yrittää puskea eteenpäin energiajuoman voimalla.

Sää kyllä näköjään sressaat ihan kamalasti noista tenteistä! Ota relasti vaan, olet kuitenki vielä fuksi joten sulla on ~7 vuotta aikaa tehdä (uusia) tenttejä. :)

Vietin tänään opiskelijaelämää. Lähdin päivällä luentojen jälkeen lounastamaan ja päädyin kiertämään paikallisia baareja. Tulin kotiin iltakymmeneltä. Nuo oli oikeastaan treffit, ihan kivat sellaiset. Nyt tarvii alkaa jo kyllä vähän skarppaamaan lukemisen ja esseiden kanssa. Loppuviikon aion olla oikeasti ahkera (aika kulunut lause johon en jaksa uskoa enää itsekään).

Johtuu varmaan ihan siitä, että kyseessä on ensimmäinen yliopistotason tenttini. Opettaja vielä kertoi luennoilla pitävänsä oppilaiden reputtamisesta ja että puolet tulevat tämän tentin reputtamaan. Tietenkin on hirveet paineet päällä.

Toisaalta se saattaa olla hyväkin. Olen opiskelun suhteen älyttömän laiska ihminen, eikä minua saa lukemaan tenttejä varten muulla kuin stressillä. Sitä aikaisemmin kiinnostusta ei juuri ole. Tällä kertaa tosin stressi on mennyt ihan omituisiin sfääreihin, mikä kyllä saattaa johtua ihan muistakin asioista. Tässä on kuitenkin viime päivien aikana tapahtunut yhtä sun toista... Seuraava tentti on varmastikin helpompi. :)

Tenttejähän varten tässä opiskellaan, eikä elämää.

Itselläni on tällä hetkellä helpompi vaihe koulussa, mutta samalla pitäisi tehdä syventävää tutkimusta mediaalisista lukkolevyistä. Ei oikein kiinnosta. Mielestäni suomen kielessä pitäisi olla vastine englannin termille "postphone".

Postphone = lykätä?

Nyt osuin taas johonkin piilomeemiin ja failaan.

Herkullisen oivallisesti lähteneet opinnot rullaamaan täällä päässä. Motivaatiota on vaikka lampaiden syötäväksi. Tosin, sitä en missään vaiheessa epäillytkään. 

Uusia tuttavuuksia ja nimiä facebookiin on tarttunut mukaan jo aika liuta, ja pyörä senkuin jatkaa vyörymistään rinnettä alas, napaten mukaansa mitä milloinkin. On niin makeeta olla taas geimeissä mukana.

Vapaa-ajan suhteen olen kyllä melko huikeassa tilanteessa, sillä sitä ei oikein tahdo löytyä, vaikka en edes duunissa käy. Nostan hattuani armottoman korkealle niille, jotka vielä opintojen ohessa tienaavat puurtaen rahaa, ja siitä kiireestä huolimatta hoitavat tentit ja tehtävät kotiin. Arjen sankareita ovat he.

Pelaajalaudallakin olen käynyt hirmu vähän viime kuukauden aikana. Sivun olen avannut vain muutaman kerran. On vain niin hirmuinen hinku käyttää aika opiskeluun. Ja toki ihmissuhteitakin pitää hoitaa. Niiden saralla uunissa paistuu varsin makoisia, sydämenmuotoisia sokerikuorrutettuja pullia....


Vuoden 2006 kuljin synkän kolkossa tunnelissa. 2007 pimeästä kajasti valoa.



Tänä vuonna valo häikäisee aurinkolasien tarpeiksi asti!

Ensimmäinen yliopistotason tentti on ohi. Hirveä stressailu oli kyllä aika turhaa, sillä opettaja oli laittanut aika helpon tentin peruskysymyksillä. Toisaalta, ilman hillitöntä stressiä olisin tuskin lukenut ollenkaan, joten on siitäkin jotain hyötyä.

Yllätyksekseni tentissä olikin yksi kysymys luennoista sekä molemmista kirjoista. Opettaja oli sanonut, että toinen kysymys on luennoista ja toinen toisesta kirjasta. No, kakkoskohdassa pitikin valita kahdesta kysymyksestä, joista toinen oli toisesta kirjasta ja toinen toisesta. Todella hyvä tuuri, etenkin kun luin vain toisen kirjoista. :)

Läpi pääsen aika varmasti, mutta en tiedä, millaisella arvosanalla. Toivottavasti kävisi hyvä tuuri.


Puolentoista tunnin päästä lähtee junani Helsinkiin. Pääsen siis viikonlopuksi eroon opiskelijaelämästä. :P

Lukio-opinnot on taas palanneet raiteilleen. Viime keväänä onnistuin tippumaan sieltä kasin/ysin tasolta nelosen-kutosen tasolle. Olin aivan sekaisin opintojen suhteen, masennus vaivasi ja ihmissuhteetkin kärsi. Nukuttua tuli pari tuntia yössä. Kesällä sain koottua itseni ja nyt tilanne on parempi kuin koskaan. Kolmesta ensimmäisestä kokeesta on irronnut 9, 8 ja 10. Uusia kavereita on tullut roppakaupalla ja masennuskin on saatu melko hyvin kuriin. Pääsin aloittamaan myös salibandyharrastuksen monen vuoden tauon jälkeen. Tolppien väliin oli makeaa palata.


Tällä hetkellä tuntuu opiskelu oikein hyvältä, täytyy varmistaa etten päästä itseäni samaan jamaan kuin ennen.

Pääsin vihdoin opiskelijaelämän makuun. Järjestin eilen pienimuotoisen peli-illan, johon paikalle saapui neljä muuta opiskelijaa. Totesin, että Wii Sports ja WarioWare: Smooth Moves toimivat todella hyvin, vieläpä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka eivät ole peleistä pahemmin kiinnostuneita. Eräällä vieraistani oli aluksi ehkä hieman epäilevä mieli koko peli-illan suhteen, mutta kyllä hänenkin suu aukesi nauramaan useaan otteeseen illan aikana. Hyvä homma. :)

Olimme kämpilläni muutaman tunnin, jonka jälkeen lähdimme keskustaan "jatkoille". Baarireissun jälkeen päätimme mennä yöksi yhden keskustassa asuvan opiskelijan kämpille. Nukuttua ei tullut ollenkaan, kun päätimme katsoa Sin Cityn. Seurueen naiset tosin nukahtivat sen aikana, mutta me muut sinnittelimme koko rainan läpi. Eikä se kyllä vaikeaa ollutkaan, kun elokuva oli ihan kelpo pätkä. Valvoimme elokuvan jälkeen johonkin seitsemään jutellen ja aamupalaa syöden. Päätimme silloin kahden opiskelijan kanssa lähteä takaisin omille kämpillemme. Pääsin nukkumaan kahdeksan jälkeen ja heräsin neljältä. Eipä tuotakaan ole tullut tehtyä sitten viime kevään.

Ja tänään varmaan aika pitkälti sama homma. Liikennevalobileet yökerhossa, jota ennen etkot ja jonka jälkeen mahdollisesti jälleen kerran jatkot. Tänään jopa saattaa olla alkoholiakin pelissä, kun eräs kaveri lupasi tarjota. Katsotaan silti vielä, kulautanko sitä kurkustani alas.

Tänään en minäkään kyllä tajua, mitä se opiskelu oikein on.

Kuulostaa hurjalle. Ja jatkoillehan mennään aina vasta baarin jälkeen sen luokse kenellä on eniten viinaa.

Toisaalta, eihän kukaan opi jos talutetaan alati kädestä pitäen. Mielestäni onkin aivan toimiva metodi opettaa kehottamaan ensiksi lukemaan muistiinpanot tai katsomaan lähdekirjallisuus läpi, ja eikö tämä reaktio pitäisi tulla opiskelijalle itselleenkin heti ensiksi? Jos heti ensimmäisessä ongelmatilanteessa kysyy apua joltain muulta, jää oppimisessa tärkeä oman päättelyn ja havainnoinnin aspekti täysin pois. Eri asia sitten, jos opettaja on kyvytön/haluton auttamaan useamman kerran kysyttäessä...

Mielestäni tätä voitaisiin harjoittaa vasta opitun soveltamisessa, kun perusasiat on opittu. En ymmärrä mitä vikaa perinteisessä opettamisessa* on vikana kun Suomen korkeakouluissa ei sitä enää saa.

*= Opettaja oikeasti opettaa ryhmälle asian perusteita. Ensin taustaa, perustaitoja ja sitten käytännön esimerkkejä.

Tottakai perusasioita ja teoriaa pitää opettaa sun mainitsemalla tavalla, mutta puhuinkin käytännön tehtäviä tehdessä, koska oletin, että muutkin puhuivat samasta. Ja kyllä ainakin AMK:ssa liiketalouden linjalla ensimmäisenä vuonna esimerkiksi talouslaskennan perusteita käytiin hyvä mitta pelkkänä teoriana ennen tehtäviä. Oli nyt toisenakin vuonna ensimmäinen luento varattu pelkän teorian kertaamiseen, eli omakohtaisista kokemuksista en ihan allekirjoita sun väitettä, että perusopetusta ei saa.

Nykyään opiskelijoita rohkaistaan omaan tiedonhakuun ja sen katsotaan olevan muuttuvassa tietoyhteiskunnassa järkevämpi lähestymistapa. Esimerkiksi Tampereen lääkiksessä on ollut jo pidemmän aikaa käytössä aiemmin Maastrichtin yliopistosta omaksuttu Problem Based Learning (= Ongelmalähtöinen oppiminen) -metodi, joka toimii mielestäni loistavasti. Tänä päivänä tutkijat tuottavat uutta dataa jatkuvalla syötöllä ja tietoa hakiessaan opiskelijat oppivat tuikitärkeää lähdekritiikkiä.

Ei luonnollisesti sovi kaikkeen / kaikille.

Jep. Ja Laureassa on käytössä Learning by Developing (LBD), jonka idea on niin ikään hyvä, mutta sen käytännön toteutus ei aina ole ollut onnistunutta. Konseptin mukaan opintojaksoilla pyritään oppimaan toimimalla kehityshankkeissa. Toteutuksessa tämä on näkynyt niin että heti kurssin alussa perustetaan projektiryhmät ja jaetaan hankeaiheet, jonka jälkeen voi alkaa hommiin. Voi kuulostaa toimivalta, mutta kun pitäisi kylmiltään osata käyttää jotain uutta tekniikkaa tai työkalua, joihin ei useinmmiten olla annettu minkäänlaista pohjustusta. Kurssin alkuun siis tekniikoiden ja yleensäkkin aiheen perusteet niin voisi ihan vakavalla naamalla alkaa jotain kehittämäänkin.

Opetuksen taso riippuu aina oppilaitoksesta, luennoitsijasta/opettajasta, aineesta ja monesta muusta asiasta. Kyllä meilläkin joissain aineissa opetuksen taso on oikeasti hyvää, jopa isompikokoisilla luennoilla, mikä on jo saavutus sinänsä. Toisissa taas ei niin hyvää. Ohjelmointiin, josta itse siis olen pelkästään puhunut, tuntuu kuitenkin ihan oikeasti pätevän se, että mennään sellaisesta kuolleesta välistä kurssien kanssa. Oikeasti harrastavat ja rutinoituneet tekijät pääsevät kyllä kurssit läpi, mutta niistä ei ole heille haastetta taikka hyötyä, ja tavallinen kansa taas karsiutuu saman tien pois, kun työskentely on todella itsenäistä, alusta alkaen. Ja meidänkin yliopistossa on nyt tälle syksylle vaihdettu ensimmäistä kertaa tämä python-kieli, koska jengi ei päässyt aiempia C-kielen kursseja koskaan läpi. Niin, kielestähän se varmaan olikin kiinni.

Opintojen alussa on kyllä meillekin toitotettu, kuinka kaikki voivat päästä kelkkaan mukaan, ja harrastuneisuutta tai esim. matikan ja fysiikan lukio-opintoja ei tarvita. Heh, just joo. Ei se tietenkään tarkoita sitä, että kädestäpitäen pitäisi mennä seuraavat viisi vuotta, ollaanhan nyt sentään yliopistotasolla(=ketään ei kiinnosta miten sulla menee) ja aikuisia ihmisiä. Mutta en minä myöskään halua maksaa lukuvuosimaksuja siitä, että googlaan ja teen yksin kotona.

Toisena Laurealaisena ja tosiaan Liiketalouden opiskelijana on pakko sanoa, että mielestäni tämä systeemi on oikein hyvä ainakin omille opinnoille. Uusien periodien alussa pieni opastus aiheeseen, jonka jälkeen sitten lasketaan ryhmien kanssa suunnittelemaan ja tekemään projektityöt. En tiedä sitten, että johtuuko se siitä, että mitään uusia tekniikoita ja työkaluja ei enää tässä vaiheessa tule, vaan kaikki työt on tehty alusta asti miltei täysin Word- ja PowerPoint-tandemilla.

Liiketaloudessa se toimiikin pääosin hyvin. Valitettavasti toisiin koulutusaloihin siirrettynä tulos ei aina niin onnistunut olekaan ollut. Tietojenkäsittelyn opiskelijat eivät ainakaan hirmu innoissaan tästä ole olleet.

Itse pidän kyllä Lbd:stä, kunhan vain tosiaan saadaan jotain kättä pidempää siihen kurssin alkuun. Tosin opiskelin kanssa liiketaloutta, eli asiat ovat sen suhteen aika hyvin.

Kuulostaa tutulta. Juuri tenttiviikolla oli luppopäiviä, niin piti osallistua pikakurssille uuteen rajapintaan liittyen. Tosiasiassa meille näytettiin pari esimerkkiohjelmaa, sanottiin "tämmönen se sit ny on" ja sanottiin, että muutaman päivän sisällä piti sitten olla oma ohjelma tehtynä dokumentteineen. Kurssin kuvauksessa luvattiin, että kaikki tarpeellinen opetetaan, eli ohjelmointikieltäkään ei tarvitse osata.

Loppupeleissä:
1) Oppilaiden oletettiin tekevän softat copy-pasteamalla esimerkkiohjelmista koodinpätkiä.
2) Tietävän kielen jo etukäteen (kysyä voi, mutta aika oli niin vähän, että silloin piti tehdä kolmea asiaa yhtä aikaa: oppia, koodata ja kehittää tekemästään ohjelmasta suunnitteludokumentti)
3) Rajapintaa ei oltu edes dokumentoitu, vaan se oli kurssin luennoitsijoiden ylläpitämä uusi projekti. Ei siis voinut edes googlettaa, kun sitä tietoa ei yksinkertaisesti ollut.

Summa summarum: sanoin mielipiteeni kurssista ekan päivän päätteeksi enkä ikinä palannut.


Ainakin meillä sitä logiikkaa opittiin matikan kursseilla, varsinainen ohjelmointi oli vain sitä käytäntöä (tosin tässä vaiheessa täytyy noteerata, että multa on alunperinkin löytynyt intoa koodailuun ja säätämiseen). C:ssä on tosin vähän sitä ongelmaa, että ohjelman saa helposti kirjoitettua siten, ettei siitä ota Erkkikään selvää. Jäljet siivotaan täysin itse, muistinhallinta tehdään käsin plus muuta kivaa ekstravaihetta, joita kertyy pienempiinkin hommiin. Pythonia taas on puolimahdotonta kirjottaa tavalla, josta ei saisi selvää.

Ainakin TKK:n Ohjelmoinnin perusteet -kurssi (http://users.tkk.fi/t1061203/) lähti kyllä aivan perusteista liikkeelle ja luennoitsija selitti kaiken jopa vähän liiankin perusteellisesti. Luentokalvot olivat myös erittäin informatiiviset ja harjoitustehtävät (http://users.tkk.fi/t1061203/tehtavat/tehtavanannot.html) oli dokumentoitu erittäin selkeästi. Tästä saisivat kyllä ottaa muutkin kurssit oppia täällä...

Taitaa olla ainoa kurssi tänä syksynä josta napsahtaa vitonen :) (tosin työtäkin joutui tämän eteen tekemään melkoisesti)

edit: Niin ja ohjelmointikielenä toimi Java, viimeistä kertaa tosin. Ensi keväänä peruskurssin kieli vaihtuu Pythoniin. Jatkokurssit taitavat kuitenkin olla vielä Javaa, C:tä ja C++:aa.

Postiluukusta tipahti tänään yllättävän paksu ja tukeva kirje. Vahvasti epäillen sisältöä revin ison kirjeen innokkaasti auki. Arvasin oikein: Tutkintotodistus. Se on siis tässä. Olen pitkän (ei ehkä niin ahkeran) opiskelun jälkeen saanut ammatin, olen insinööri. Tietotekniikan linjalta, suuntautumisena tietoverkkotekniikka.

Olenhan tämän jo tiennyt about viikon, mutta jotenkin en vain uskaltanut siitä kenellekkään edes puhua, etten kiroa koko hommaa ja joudu ottamaan vastaan soittoa jossa kerrotaan vielä jotain mitä pitäisi tehdä :) Nyt olo on helpottunut, innostunut, mutta ehkä hiukan tyhjäkin. Käytännössä opiskelu on ollut jo jonkin aikaa ohi, mutta jotenkin tämä virallinen tutkintotodistus vasta toi sen totuuden, että nyt pitäisi alkaa siirtyä työelämään. Ei sillä että olisin surullinen valmistumisesta, mutta kun ajattelee, niin ainoa mitä en jää opiskelussa kaipaamaan on köyhyys. Se oli suhteellisen raivostuttavaa, mutta muuten eihän siinä ollut valittamista. Päinvastoin. Hienoa aikaa.

Ainoa asia mikä tässä kyrsii on valmistumisen ajankohta. Taantumankynnyksellä on paskamaista valmistua ja paskamaisempaa olla työttömänä. Herättelin jo toiveita että pääsisin firmaan johon tein opinnäytetyön, mutta kun palautin virallisen version työstä ja kyselin paikasta, sain kuulla että koko konsernilla on rekrytointikielto. Ja en varmasti veikkaa kauheasti väärin jos sanon että todella monella firmalla on sama tilanne, eikä parannusta oikein näy. Mutta, nyt lähes 20 vuoden koulussa käymisen jälkeen, homma kai olisi siis ohi ja töitä pitäisi löytää. Joten eihän siinä hittoakaan.

Kannustuksena muille opiskelijoille ja opiskelemaan hakijoille voin sanoa rohkaisuksi, että minua laiskempaa opiskelijaa ei ole. Joten kun minä siihen pystyin, niin jokaisella on mahdollisuus.

Onnea valmistumisen johdosta!  :)

Meikä tässä vielä nauttii siitä matkasta maaliin jokusen vuoden. Maali sinällään ei ole niin tärkeä kuin matkan varrella mukaan tarttuvat taidot, uudet ihmissuhteet ja muistot kosteista opiskelijabileistä. Tutkintotodistus, kaikesta hyödyllisyydestään huolimatta, on vain sanoja sekä numeroita paperilla.

Vaikuttaa todella asialliselta. Sen verran hyvin jäsenneltyä tavaraa että voisinkin tuota käyttää ihan itseopiskelumateriaalina.

Onnea valmistumisen johdosta.

Minkä tyyppisiä opintoja nuo sinun suuntautumisopinnot pitivät sisällään? Ciscon verkkolaitteet varmaan tuttuja?

Edt: Sori, tuplat.

Kiitoksia :) Ja olet kyllä aivan oikeassa, että maali ei lopulta ole tärkeää opiskelussa. Pieni plussa on se että työnantajat näkevät että toi kaveri on ainakin jotain saanut aikaiseksi ja ainakin pohja tiedolle on. Mutta lopulta itse tutkintotodistus on enemmän itselle kuin millekkään muulle. Töitä kun saa ihan yhtä hyvin muutakin reittiä. Ehkä jopa helpomminkin. Ja sitä paitsi, minun numerot ovat keskiarvoltaan alle numeron 3, joten en voi sanoa että kyrsisi se että lopulta niillä ei välttämättä teekkään mitään :) Keskityin enemmän elämiseen ja opiskelusta nauttimiseen kuin opiskeluun aikanaan ja valehtilisin jos sanoisin, että hoitaisin hommat suuremmalla antaumuksella jos saisin toisen mahdollisuuden :) No okei, onhan sielä pari kurssia joihin olisin ehkä keskittynyt paremmin, tai valinnut toisin.

Onneksi olkoon, JayeizH!
Juu, niinhän se taitaa olla. Juttelin viime viikolla erään viime kesänä naimisiin menneen kurssitoverini kanssa. Joku siitä porukasta kysyi sitten, että eikö ole vaikeaa, kun oma tuore aviomies on täysin eri kaupungissa kuin hän. No, mies on kuulemma yrittänyt hakea täältä töitä, mutta ainoa paikka, johon tämä pääsisi koulutuksellaan (laivanvarustamot) ovat rekrytointikiellossa. Kettumainen tilanne heillekin.

Mutta joo, toivotaan, että tämä vaihe loppuu piakkoin ja töitä löytyy taas kaikille.

Mites porukoilla on muuten kirjoitukset menny?

Kävin tänään koululla kyselemässä opettajien antamia pisteitä ja koin onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita. Äikän essee jäi harmittavasti alta odotusten 30 pisteeseen, eli tekstitaidon 27 pisteen kanssa tiedossa olisi C. Fysiikka puolestaan yllätti positiivisesti, opettajakin oli yllättynyt, sillä en käynyt tentissä tai tehnyt tunneilla koskaan mitään. Fysiikasta opettajan antamia pisteitä 29. Fysiikan M:n rajat ovat keväisin olleet 25, 27 ja 28 pistettä, joten sieltä voisi olla tulossa M. Ihan jees, koska (vitun näppis, paristot alkaa loppua >:() lähdin hakemaan sieltä maksimissaan C:tä.

Vielä on edessä perjantaina matikka ja maanantaina saksa. Muut kielet ja toisen realin kirjoitin jo syksyllä...
Lyhyt ruotsi: B
Pitkä enkku: E
Biologia: C

Siirsin tänne opiskeluketjuun, sillä keskustelua tulee kirjoituksista varmaan ihan mukavasti. -Turilas

Nyt olisi hakujen aika meikäläiselläkin edessä ja pakko on päästä ensi yrittämällä sisään, muuten vituttaa niin helevetisti.

AMK ja kauppakorkea ovat tavoitteet, tai AMK pikemminkin varatavoite, mutta en nyt kauheasti masennu jos pääsen sinne, enkä kauppikseen. Voihan amk:stakin yletä maisteritasolle myöhemmin. Pääasia olisi vain päästä opiskelemaan jotain ja saada se oma kämppä, oli se sitten yhden neliön solu tai tulevan kämppiksen kanssa vuokrattu highroller kolmio.

Katselin tuossa juuri vanhaa ylioppilastodistusta vuodelta nakki(-07) ja CCCCM oli tulos, eli miltei mega failure, mutta vittuakos noilla tekee, ellei puhdasta laudaturia ole tullut.

YO-kilpailujen aineista eniten panostamani, eli äidinkieli lähti (huhuh) ällänä. Filosofian kirjoitin viime syksynä ja C sieltä tuli. Olin tänä keväänä uusimassa sitä, mutta ei hyvältä näytä. Pidin E:tä mahdollisena, M:ää todennäköisenä, mutta uusi C ei käynyt edes mielessä. Sinä se kuitenkin taas lähti, vähän kyrpii. Terveystiedosta on alla M, englannista en vielä tiedä ja perjantaina viimeinen aine, eli lyhyt matikka, joka ei pahemmin huolta aiheuta. Korkealle ei kuitenkaan jaksa tähdätä.

Gba, joko olet hommannut pääsykoekirjat kauppakorkeaan? Voisin myydä nuo viime vuoden kirjani sulle. Neljä viidestä on pysynyt samana, taloustiede vaihtui johonkin toiseen.

Jos joku muu on kiinnostunut, niin ilmoittakoon.

Pistin privaa sulle. Kai se täytyy lukeminen aloittaa, kun kirjojakin tyrkytetään oikein. ;D

Nyt on muute kaikki kirjotettu. Saksa oli vielä tänään, ja kai se jotenkin meni...

Kauhulla odottelemaan virallisia tuloksia. Eikös ne toukokuussa tule?

Nyt on AMK-haut tehty.

1. Laurea liiketalouden ko
2. Haaga-Helia liiketalouden ko
3. Metropolia liiketalouden ko

Vielä kauppakorkeaan hakeminen on edessä. Scarface jo shippasi kirjat ja niitä selailinkin. Saa nähdä onko minulla motivaatiota lukea. Valtio aiheutti mukavan kahden vuoden katkoksen opiskeluputkeen, joten hieman on hakusessa lukurutiinit, mutta näinhän se on suurimmalla osalla suomalaisista miehistä. Keskimäärin jatko-opiskelut aloitetaan juuri 21-vuotiaana. Mikäköhän mahtaa olla keskimääräinen valmistumisaika? Osa frendeistä valmistuu jo tänä vuonna, vaikka samaan aikaan päästiin lukiosta.

Tervetuloa vain LBD:n ja Yleisten Kompetenssien pariin!

Itse heitin hakemukset Lahden ja Kankaanpään ammattikorkeisiin. Taiteilijaksi sieltä valmistuu  :P

Tai sit kävis kesällä töissä ja lojuis Limingassa vielä vuoden kun on niin rentoa.

Ensimmäinen yliopistovuosi on kohta puoliin takana. Huomenna näillä näkymin viimeinen tentti. Uusinta on tietty mahdollinen, mutta sitä en todellakaan toivo. Jos taas opintopisteitä ei tule tarpeeksi, on pakko suorittaa joitain kursseja kesäyliopistossa, jotta saisin Kelalta tukea ensi vuonnakin. Huomisen tentin jälkeen onkin sitten enää varmasti Tampereen yliopiston pääsykoe, jonka jälkeen näillä näkymin voin rentoutua ihan kunnolla. Huomenna olisi tarkoitus lähteä kesän viettoon Helsinkiin, ja tänne loukkuun palaan ensi syksynä ellen saa sitten Tampereelta paikkaa.


Huomasin muuten, että tavaraa on aivan älyttömät määrät taas kertynyt. Konsolit otan tietenkin mukaan ja niille joitain pelejä. Kirjoja pitää myös raahata, eikä vaatteita tietenkään voi asunnolle jättää. Pitää mennä taksilla juna-asemalle, sillä en varmasti ala raahaamaan matkalaukkua, isoa reppua, olkalaukkua, PS3-lootaa ja pussillista ruokaa kävellen kolmea kilsaa. :\

Heh. Pääsin kuin pääsinkin sitten lukemaan fysioterapiaa Lappeenrantaan vaikka lukuhommat menivät perinteisesti aika vituiksi. On se kahvi kova aine.

Be aware: saatan tulevaisuudessa kouria kipeää persettäsi.

edit: Ainiin ja syntymäpäiväkin vielä. Tjugoett.

Tää on niin tätä. Jos tuollaista kirjoittaa netissä se ei voi olla kuin pohjustus lopetukselle: "...eli siis osan lukijoista suhteen tilanne on entisellään."

Jea, suuret onnittelut vain kaikille kouluun päässeille!  Se oli ainakin itselleni yksi ikimuistoisimmista hetkistä viime kesänä kun sain tietää haun tulokset (http://www.dvdplaza.fi/forums/images/smilies/thumbsup2.gif)

Tuntuuhan se hyvältä, etenkin jos pääsee sinne minne oikeasti haluaa. Sitten taas jos on hourehöyryissään hakenut jollekin persettäimevälle alalle (paperi) ja sattuu pääsemään kirjoille, on tuloksena aika yhdentekevä fiilis.


Rakastaa internettiä : )

Olihan se juu. Odotan kuitenkin enemmän siltä kun täältä pääsee pois. Skumpat on jo varattu siihen hetkeen.

Minä viihdyin opiskelemassa. Ainoa miinus oli rahan puute. Nyt kun on tässä jo reilu puoli vuotta ollut paperit kourassa, niin en ole köyhempää ja/tai vituttavampaa ajanjaksoa elämässäni vielä kokenut. Ja muutosta ei ole tätä menoa tiedossa vielä piiiiiiiitkään aikaan.

Meikäkin pääsi sisään uuteen paikkaan.

Eli mediatekniikkaa alan opiskelemaan Metropolian Espoon Leppävaaran toimipisteessä heti kun intti on suoritettu, eli vuoden päästä. Sinänsä kivuton siirtyminen, kun on vuosi tullut opiskeltua tietotekniikkaa samassa mestassa.

Ja kauniimpi puoliskokin pääsi opiskelemaan graafista suunnittelua Tikkurilaan. All is well ja fiilis on ihan hjuva..  :)

Joo, itelläkin lepuskissa alkaa hommat. Ei paljon kauppiksen kokeet kiinnostanu. Ei kyllä muutenkaan tuo opiskelu sinänsä(bileet ja uudet tuttavat kiinnostaa enemmän), mutta pääasia että pääsee muuttamaan pois ja tuet alkaa rullata. Siinä voi pokeria sitten rauhassa vääntää. Se tulee kumminkin olemaan se pääasia tänä ja seuraavana vuonna, ainakin jos menee näin hyvin, kuin on nyt mennyt. Tradenomin paperit nyt vääntää puolivaloilla helposti.

Joo, meikäkin pääsi opiskelemaan! Tarkemmin vielä Tampereen teknilliseen yliopistoon.. Helpottava olo kyllä kun tietää että on joku opiskelu paikka.

Oikeastaan minäkin pääsin. Aloitan meinaan nyt maisteriopinnot mutta uudella kv-linjalla, Suomessa. On hyvä mieli, ja tulen siis nyt täältä kotiin. :3

Muuten olisin jo elokuun alussa Suomessa, mutta tuli se Shanghain opintomatka "voitettua" joten puolen välin jälkeen vasta sitten... On vähän ikävä jo joitain lautalaisiakin. :P

Olen otettu!

Minä kun aloin rukoilemaan että:"kumpa minä olisin yksi niistä", niin Epi tekikin itsevarman oletuksen. Tämä on kai se juttu mikä erottaa miehet pojista :)

Pojat haaveilijoita, miehet realisteja...? ;)

Kaverini sai tänään aamulla yhdeksän maissa mailiinsa pääsykoekutsun Haaga-Heliaan, journalismin ko:hon, jonne itsekin hain ja odotin nyt vittu vähintään kutsun saavani. Maksimipistemäärä yhteensä on sata ja minulla sentään 59 on kasassa jo ennen pääsykoetta. Kaverillani oli suunnilleen saman verran. Pienen viiveen kutsun lähettämisessä ymmärtää, mutta ei tämä enää kyllä viiveeltä tunnu.

Niin ja enitenhän tässä ehkä korpeaa, kyrpii, kyrsii ja vituttaa se, että äidinkielen L:llä ei taida tehdä käytännössä mitään, varsinkin kun se asetetaan sen rinnalle minne kaikkialle pitkän matikan L:llä (ja E:llä?) pääsee suoraan. Se ainut kerta kerta kun jossakin koulujutussa yritin ja tähtäsin korkealle, äikän YO-koe - Wasted. :???:

Mutta sentään voin hyvällä omatunnolla katkeroitua elämälle, lakaista pihoja vittua huutaen ja lapsia päähän potkien, nukahtaa umpikännissä ja aamulla herätä taas uuteen paskaan päivään. 8)

[E] Mutta tosiaan huomenna on viimeinen päivä jolloin tulosten pitäisi saapua, joten kaipa tässä toivoa vielä on.

Frendi haki tuonne viime vuonna hyvät paperit plakkarissa ja ei päässyt edes pääsykokeeseen, oli myös asiasta suht ihmeissään. Vissiinkin kohtalaisen vaikeaa tonne on päästä, taitaa olla sen verran suosittu linja. Ei muuta kuin uutta mestaa hakuun jos ei huomenna kutsua napsahda.

Hei mään, yksi vuosi kamoon. Kyllä siihen urautumiseen kerkeää sit joskus.

Täytyy kyllä sanoa, että urautuminen ei kiinnosta yhtään, työnteko muutenkaan. Haluan vain opiskella, niin jännältä kuin se kuulostaakin. ;D
Opiskella ensin yhtä ja jos ei ammattina kiinnosta, niin sitten opiskelee toista. Ja sen takia haluaisin paljon mielummin yliopistoon (jonne olen kaksi kertaa hakenut ja myös feilannut). Esimerkiksi kirjallisuustieteitä kun yliopistossa opiskelee, niin eihän sieltä todellakaan suoraan töihin pääse, mutta saapahan opiskella.

Saa todellakin, kaveri jotain kuudetta vuotta siellä kirjallisuutta "pänttäämässä" :b

Hah, nykyään ei paljoa journalistin koulutuksia tartte. Turhaan murehdit. Pistä vain kirjoituksia joka puolelle nettiä niin kyllä joku pelilehti sut palkkaa.

E: Äidinkielen L:n kanssa olet varmaan muutenkin pätevämpi kuin nämä nykyiset journalistit.

Mitäs mieltä porukka muuten on kouluista/aloista missä nyt opiskelevat?

Itselle ei ainakaan tullut yllätyksenä, kuinka sluibaamista opiskelu(liiketalous) AMK:ssa on. Toisaalta tuntuu, että mitään ei opeteta ja kaikki pitäisi itse lukea kirjasta, mutta toisaalta tenteistä selviää läpi lukematta sivuakaan.

t. viime viikolla oli kaksi oppituntia(ja neljät bileet), rankkaa tämä opiskelu  :lol:

Kajaanin AMK on aika uniikki tapaus. Koulua on joka viikko 40 tuntia, josta kolme päivää pelkkiä käytännön projekteja ja asiakastöitä. Opettajat pyörivät vain neuvomassa. Luennot siis maanantaina ja tiistaina. Kaikki perustuu omaan kiinnostukseen. Sluibailemalla ei täältä saa mitään irti. Tähän asti homma on toiminut, tosin pitkälti siksi, että graafikoilla on niin loistava opettaja. Pelisuunnittelijoista ei voi sanoa samaa... luokalla on kaksi tuottajaa ja koodareilla on hommat kans kuulemma hyvin. Äänipuoli puuttuu vielä kokonaan, joten jos pelimusa kiinnostaa, niin tulevaisuudessa voisi täällä sitä tehdä täyspäiväisesti jos munkki käy.

Rahaa voi takoa kouluajalla niin paljon kuin itseään lystää. Hyväntekeväisyysrahoilla ollaan ekat pelit väännetty, mutta monille nörteille joku tonnikin kuukauden työstä voi tuntua suurelta (varsinkin, kun moni tekee sitä hommaa vapaaehtoisesti kotonakin). Opintopisteitä heruu hyvistä projekteista siinä missä kursseistakin. Kontakteja haalitaan koululle aktiivisesti. Ens viikolla paikalla ainakin Remedyltä konseptitaiteilijaa ja suunnittelijaa. Microsoftin persettä myös nuollaan aktiivisesti.

Kuulostaa todella hienolta paikalta. Meillä on omasta mielestäni vain muutama todella hyvä opettaja(tämä ongelma tosin on seurannut ihan ala-asteelta asti), joiden opetusta on oikeasti mielenkiintoista seurata ja joiden opetuksesta saa irti todella paljon.

Jotkut opettajat taas puhuvat pelkkää skeidaa ja kun pyytää ohjausta, neuvot ovat vain ympäripyöreää sanahelinää tyyliin "nyt on voimaantumisen aika" tai "ei teidän kuulukkaan ymmärtää mitään, aivoilta menee tähän 2kk ja sitten te ymmärrätte kaiken". Nuo ovat siis sanatarkkoja ohjeita opettajilta.

Parasta ovat olleet juuri nuo ulkopuoliset luenoitsijat, joilla on oikeasti jotain sanottavaa työelämästä ja siitä oliko tästä koulutuksesta mitään hyötyä siellä.

Ite oon nyt reilut kaksi kuukautta opiskellut Inkeroisissa graafista suunnittelua. Koulu on pieni (35 opiskelijaa?) kansanopistotyyppinen maksullinen taidepainotteinen koulu asuntoloineen kaikkineen. Viis eri linjaa; sarjakuva, kuvitus, graafinen suunnittelu, valokuvaus ja audiovisuaalinen viestintä. Kyseessä on 9kk valmistavat koulutukset alan jatkokoulutukseen eli pääsykokeisiin blahblahblah.

Tää mesta on aika outo. Täällä on suurin osa 18-21v aika tavallisia ihmisiä, jotka ei vaan päässy haluamaansa kouluun viimeks ja tuli tänne viettämään välivuotta tai sit ihan kunnon drop-outteja, jotka ettii elämällensä suuntaa. Muutama 30-40v opiskelijakin löytyy, toisilla työtaustaa ja toisil ei. Emmätiä.

Opetus on tosi sekalaista vaihdellen savitöistä piirtämiseen ja photariopetuksesta valokuvaamiseen, vaik pääpaino pitäs olla lähinnä vektoreis ja muissa kivoissa graafikon työkaluis. Toki piirtäminen yms on tosi tärkeetä, mut ei mua kiinnostais nää kaikki, ois siistimpää saada enemmän _opetusta_ esim. Illustratorin ja InDesignin käytössä. Vähän vituttaa, ku meidän opettaja on joku 25v nainen, joka on oikeestaan aika käsi tietokoneiden kanssa, eikä kykene opettamaan meille paljoakaan. Lähinnä rekvisiittaope, turhauttaa... Onneks av-linjalla on fiksu ja opettavainen vanha gubbe, joka oikeesti osaa juttuja. Harmi vaan, että se ei opeta meille niin usein, mutta löytyy samasta pikkurakennuksesta kylläkin joka päivä.

Silloin tällöin meillä käy Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta vierasopettajia, mutta niitä ei ole vielä käynyt kuin yksi tänään, en oikein saanut hänestä mitään käsitystä. N. kuukausi sitten täällä oli pari päivää Jari Lehtinen Japan Popista (?) ja piti kaikille esitelmää mangasta ja animesta, ja opetti sarjakuvalinjan tyyppejä...

Harkitsin itsekin tulevani sinne valokuvailemaan, ihan siis välivuotta viettämään, mutta taidan nytkyllä keksiä jotain muuta. Toisin sanoen varmaan ensi kevät ja kesä menee taas jälleen kerran ASFALTTIHOMMISSA, O RANKKOI RÖITÄ, HYVIÄ.

Voi vittu, joka kesä olen sanonut asfalttiasemalla ollessani, että "tää on vika kerta täällä" mutta kas vain, ensi kesä olisikin jo viides.

Valokuvaajille tää koulu on kai aika hyvä, jos jaksaa panostaa. Kaks opettajaa kaitsee ryhmää (tai ryhmiä). Toinen panostaa tekniikkaan ja teknologiaan ja toinen pitää pirun yksityiskohtaisia, tylsistyttäviä ja junnaavia luentoja kuvien tulkinnasta ja hyvistä kuvista. Aamutunnit on monelle myrkkyä; yleensä luokka pimennetään pimennysverhoilla ja diaprojektorista heijastetaan seinälle kuvia, joista opettaja alkaa blastaamaan.. huh! Jengi nukkuu kyl siel aika huolella. Tai sit skippaa nää.
Mut tosiaa, valokuvauslinja kestää vain 4kk ja siitä syystä päivät on usein muita linjoja pidemmät. Esim. muut opiskelevat (ohjattua toimintaa) 8.45-14.15 mut valokuvaajat 8.45-17.00.

Kansanopistot on täyttä parhautta. Kannattaa tajuta, että noin rentoa oppimisympäristöä ei tule vastaan muualla. Siellä voi joko sluibailla tai sitten opetella mitä ikinä lystää ja hyvät tsäänssit, että joku vieläpä ohjaa ja opettaa. Limingan hippikommuunia suosittelen jokaiselle seipään nielleelle. Paluu oikeaan maailmaan voi tosin olla kova.

Olen kuullut juttua, että kansanopistot tekevät ihmisestä pilvenpolttajan. En mee ku en oo mikä nisti.

Avaudun vielä hituc.

Quote tuolta Haaga-helian journalismin koulutusohjelman hakuoppaasta: "Opiskelijavalintaan vaikuttavat koulumenestys, ensimmäinen hakutoive, valintakoe ja työkokemus."

Äsken tuli kirje postilaatikkoon, jossa kerrottiin, että eivät riittäneet pisteet valintakoekutsuun. Minua sitten vähän halutti tietää omat pisteeni ja pisteraja, koska niitä ei kirjeessä mainittu, joten soitin sinne. Naikkonen sanoi pisterajan ja minua ihmetytti, koska mielestäni olin saanut juuri sen verran pisteitä. Varsinaisena pommina tuli sitten se kun nainen sanoi, ettei työkokemusta huomioida tässä haussa.

Jaa. Kyllä se aika moneen kertaan tuolla hakuoppaassa kerrotaan, että työkokemuksesta saa sen viisi pistettä, mutta ei kai sitten. Varmaan tarkoituksena on vaan totuttaa opiskelijat heti tällaiseen journalistisen vittumaiseen kierouteen.

Sekin yllätti, että tämä kaverini joka kutsun sai, sai pisteen alle tämän pisterajan.

[E] Niin, vai otetaanko työkokemus huomioon vasta sitten, kun on aika ynnäillä valintakoepisteet, aiempi koulumenestys ja muut? Siis vasta ihan lopussa?

[E2] Joo, näin näkyy olevan. Eipä mitään.

Oma valmistumiseni Laurean tradenomimyllystä on aikalailla loppusuoralla ja ainoa jäljellä oleva tehtävä onkin opinnäytetyö. Tällä hetkellä siitäkin on kasassa 30 sivua ja pitäisi 75 % työ luovuttaa arviointiin 3.1. Lopullinen arviointiseminaari onkin sitten tammikuun lopulla, joten aikaa on vielä yli kuukauden verran. Ei tämä kuitenkaan sitä estä, että on järjetön stressi päällä koko ajan kun naaman edessä roikotellaan houkuttimena stipendiä jos arvosana on 4 tai 5.

Mitäkäs olette tehneet kun into on kokonaan lopahtanut opiskelun suhteen? Loppu jo häämöttää, vielä pitäisi loppurutistus...

Heh, ihan hullua että joku on innoissaan opiskelun suhteen! Kun into loppuu, sitten vaan tehdään. Ei olla lopettajia vaan koska kova työ ei olekaan kivaa. Ei opiskelussa se itse kirjojen pänttääminen/kokeet/luennot/tehtävät ole kivaa paitsi jos on jossain "tulin juuri lukiosta ja sain unelmieni opiskelupaikan" -pilvessä. :P

Sitten jos oikeasti uskoo olevansa väärällä alalla kannattaa varmaan vaihtaa.

Opiskelumotivaatiota on aika vaikea "pakottaa" itselleen takaisin. Joka jutussa on vähemmän hyviä hetkiä, mutta yleensä ne ovat ohimenevää sorttia.

Joillekin toimii, että luo itselleen palkintosäännöstön: kun tekee asian a, palkitsee itsensä jollakin tavalla. Palkinnon ei tarvitse olla suuri, vaikka leffalippu riittää. Kun tavoitteeseen pääsee, vapaa-ajasta nauttii paremmalla omallatunnolla.

Tavoitteet voivat olla osatavoitteita, eikä "kirjoitan nyt 15 sivuisen esseen".  Osatavoite tuossa tehtävässä voisi olla vaikka kahden ensimmäisen sivun kirjoittaminen. Minulla on tapana kirjoittaa esseitä sivu kerrallaan pikkuhiljaa. Tärkeintä on, että esseen pariin palatessa siellä odottaa jotakin konkreettista valmiina, eikä tyhjä asiakirja.


Itselläni lähti viime syksynä käyntiin kolmas vuosi AMK:ssa. Aika on mennyt kyllä hirmuisen lujaa ja välillä tielle on mahtunut myös ylämäkiä. Pääosin AMK on kuitenkin ollut tähän asti ehdottoman hieno kokemus, varsinkin uusien ihmissuhteiden saralla. Kuuluisa "hetkeäkään en vaihtaisi pois" -klisee pätee.

Sitä jopa huomaa muistelevansa nostalgiahuuruissa ensimmäistä koulupäivää ja varsinkin ensimmäisiä viikkoja koulussa. Se oli silloin vuonna 2008, eli hirmuisen kauan sitten!

Ihan ensimmäiseksi kannattaa mennä opiskelemaan sitä mitä haluaa. Ei sitä mitä äiti sanoo. Ei sitä mitä kukkaro sanoo. Ei sitä mitä kaverit sanoo...

Ja loppu tuleekin aikalailla itsestään.

Pahin skenaario siltikin lienee, jos ei tiedä mitä haluaa. Ei funtsimistakaan pitkään jaksa jos variaatioina ovat paskaduunit, sossun luukku, dokaus ja muu joutava.



edit:

Voihan sitä tietysti iskeä nykytrendin mukaisesti rinkan selkään ja lähteä jonnekin huitsinvatunnevadaan hengailemaan ja hiisailemaan. En tiedä.

Paras motivaatio tulee, kun jättää asiat viime hetkeen. Vikan illan lukemisella ja tekemisellä on aina hommat hoidettu ja hyviä tuloksia tulee vielä AMK:ssakin(siellä varsinkin koska taso on huonompi kuin ala-asteella).  ;D

zoukkaakin on pakko kompata, tekee elämässä yleensäkin sitä mistä pitää, silloin ei tarvitse etsiä sitä motivaatiota.

No nyt on todellakin viimetingassa  :lol: Niin kusinen tilanne että olen kirjoittanut jo, mutta kurssit ei oo vielä kasassa, jonka takia 4 vuosi tulee kohta jo täyteen.

Kiitos laiska tokavuosi <3

Jaa lukio...

Ensimmäinen syksy vietetty kauppakorkeakoulussa ja hyvältä maistuu. Pääasiassa hyvin kosteita iltoja ja viimeisenä päivänä tenttiin valmistautumista ollut ohjelmassa. Opiskelen siis Jyväskylässä, joka on ihan mukavan tuntuinen kaupunki pääasiassa 20 000 opiskelijan takia. Tässä olen pohtinut kuitenki koulun vaihtamista Helsinkiin, sillä sinne ehti puolessa vuodessa pesiytyä oikeastaan koko vanha tuttavapiiri. Joka tapauksessa opiskeltava aihe (kansantaloustiede pääpainonaan rahoitus) kiinnostaa valtavasti ja oli syksyn 2011 osoite mikä tahansa olen win-win tilanteessa.

Niin. On se niin väärin.

Joo, yritäpäs nyt vaan jaksaa istua siellä kursseilla niin saat lukion plakkariin jos kerran kirjoitukset on jo suoritettu. Istumalihaksiahan se vaatii. Voit vaikka ajatella jotain ihan muuta.

Tai sitten voit mennä satamaan töihin, opiskeluhan perustuu vapaaehtoisuuteen.

Et varmaan ole itse kustantanut oppikirjojasi sun muita matskuja? Itseäni ainakin vituttaisi armottomasti jos joutuisin diagnosoimaan kaiken rahoituksen jälkeen (oletetulta tulevaisuuden) jälkikasvultani tämän ns. motivaation puute -oireyhtymän. Mutta tämä on vain minun näkemykseni.  ;)

Tosin pakkohan ei ole kuin kuolla (+ jotkut yhteiskunnan normit), että siinä suhteessa pelikenttä on avoin. Pääsee sitä AMK:n sisään ilman lukion papereitakin.

Joku meikäläisen ei-niin-lähisukulainen vietti kuulemma 8v lukiossa. Siinä saattoi jo olla kyse motivaation puutteesta  ;D

Keväällä tosiaan valmistumassa amiksen kuvallisen ilmaisun (graafinen suunnittelija) linjalta. Lopputyökin jo mietitty ja periaatteessa jo puoliksi tehty. Seuraavaksi pitäisi kai miettiä opintojen jatkoa, tosin, musailu on alkanut kiinnostamaan yhä enemmän ja enemmän ja suoraan työelämään hyppäämällä saisi alkaa keräämään rahnaa vakavampaan taiteiluun ja vähän muuhunkin elämään. Sivarikin odottaa, senkin puolesta pyrin varmaan "jatkamaan" siitä mihin opinnot tältäerää päättyvät.

Pakko hieman postailla hyvistä fiiliksistä.

Oppari on tosiaan viime postauksen jälkeen saatu kunnialla loppuun ja kieltämättä aika kovan vääntämisen jälkeen työstä tuli hyvä ja nelosen arvoinen. Tästä napsahti hieman palkintoa koululta, ja kun taskussa on vielä työsopimus koulutusta vastaavaan duunipaikkaan huhtikuusta elokuuhun, voi sanoa että on mennyt ihan kohtalaisesti putkeen. Vielä kun on mahdollisuus saada jatkettua elokuun jälkeen firmassa vakinaiseen soppariin, sitä menee ihan mielellään viikoksi Isoon Omenaan (ei kauppakeskukseen) pyörimään tällä viikolla.

(http://i.imgur.com/B3K2k.png)

Opiskelijaelämä on nyt ohi. Valmistuin viime viikolla lääkäriksi. Vannoin valan ja kättelin arkkiatrin. Fiilis on kyllä oikein hyvä. Aloitin lääketieteen opiskelut elokuussa 2005 joten aikaa kului hieman vajaat kuusi lukuvuotta. Se on itse asiassa aika lailla minimiaika, jossa tosin vähintään 90% opiskelijoista suorittaa tämän tutkinnon. Opetusohjelma sekä valmistumisen myötä nouseva palkkaus ei juuri rohkaise opintojen pitkittämiseen.

Hyppy jatkuvaan arkityöhön on itselleni suuri, onhan tässä tullut painettua 18 vuotta eri oppilaitoksissa melko suoraa huutoa. Vuosi sitten kun valmistuminen alkoi näyttää vääjäämättömältä sitä alkoi väkisinkin miettimään, että kuinka arki maistuu 8-16 töissä rentoon opiskelijaelämään verrattuna. Syksyn mittaan asia on käynyt kuitenkin itselleni päivä päivältä selkeämmäksi; opinnot on nyt lusittu. Teoriaa ei voi loputtomiin tankata, nyt pitää päästä enemmän toteuttamaan itseään käytännön puolelle.

Lääkis on kuitenkin varsin sisäsiittoinen laitos. Ainakin Tampereella yksikkö sijaitsee erillään kaikesta muusta yliopistosta ja muun yliopiston kursseja opiskellaan yleensä maksimissaan 15 valinnaisen opintopisteen verran. 100 hengen vuosikurssi pysyy kuuden vuoden ajan lähes samassa permanentissa lukuun ottamatta muutamaa vaihto-opiskeluun, armeijaan tai äitiyslomalle lähtevää. Haikeinta onkin se, että tämä 100 hengen luokka jonka kanssa on kahden lukion mittaisen pätkän aikana koettu kaikenlaista hajoaa nyt töihin ympäri Suomen. Hätäpäissäni jopa rekisteröidyin Facebookiin jotta pystyisin pitämään edes jonkin asteista yhteyttä vanhoihin kurssikavereihini.

Nyt on töissä tullut rullailtua jo kolmatta viikkoa ja kivaa on ollut. Nautin työstäni, olenko varmasti suomalainen nuori mies? Välillä on tietysti raskasta ja epävarmuutta joutuu sietämään, mutta tuntuu kyllä hyvältä ajaa autolla töistä himaan ja miettiä kuinka taas on pystynyt muutamaa ihmistä auttamaan. Joinain päivinä näitä ihmisiä on enemmän, joinain vähemmän.

Itsellä ensimmäinen vuosi kauppakorkeakoulussa takana ja fiilikset hieman ristiriitaiset. Ala on oikea, mutta kaupunki väärä tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Lähinnä vanhojen kavereiden puuttuminen risoo nykyisellä paikkakunnalla. Kolmen viikon päästä on jälleen valintakoe Helsinkiin ja sinne lähdetään kokeilemaan. Valmistautuminen ei ole ollut hampaat irvessä lukemista, vaan rennosti asioiden silmäilemistä. Tässä ehtii kuitenkin vielä hieman pänttäämäänkin ulkoalukua ja nippelitietoja. Suuret kokonaisuudet ovat hallussa ensimmäisen opiskeluvuoden ansiosta.

Itse en kuitenkaan nauti suunnattomasti opiskeluajasta. On mukavaa oppia uusia asioita ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta omat elämänarvoni vaatisivat hieman enemmän kahisevaa kuin 469 euron opintotuki pystyy tarjoamaan. Työelämä siis kiinnostaa ja ensimmäisen vuoden laiskottelun jälkeen syksyllä otetaankin aivan toisenlainen ote opiskeluun, oli se kaupunki mikä hyvänsä. KTK ja KTM tutkintojen suorittamiseen menee keskimäärin viisi vuotta ja itse onnistuin pysymään kyseisessä suunnitelmassa noin viiden kuukauden opiskelulla. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, kuinka jotkut jaksavat notkua yliopiston kirjoilla monta vuotta pidempään kuin standardinmukaisen opiskeluajan. Joitakin voi miellyttää rännätä haalareissa ja painua Sedulaan, itse en tästä juurikaan pidä. Toivottavasti keväällä 2014 tämä maisteri ottaa kahvia ja tutkii työpaikkoja myös Suomen ulkopuolelta.

KTM-ihmiset ovat pääsääntöisesti ärsyttäviä, pänttääviä, kilttejä ja tylsiä tyttöjä tai sitten lipeviä poikia hyväosaisista perheistä. Ja olinhan siellä minäkin. >_>

Linjan pystyy kyllä käymään läpi paljon alle viiden vuoden, varsinkin jos osaa priorisoida, ei usko kaikkea mitä proffat sanovat ja omaa hyvän vitutuksensietokyvyn. Mutta toisaalta on erittäin epätodennäköistä että vastavalmistunut 22-vuotias ekonomi saa koulutusta vastaavan työn ja yli kolmen tonnin palkan. Omasta mielestäni on hyvä tehdä esim. kandi, himmailla vähän ja hankkia relevanttia työkokemusta, mieluiten ainakin yksi pidempi työsuhde yrityksessä jossa voi edetä.

Juurikin kironnut tässä kun kesätöitä ei ole löytynyt, jotta saisi "jalkaa oven väliin" edes jonnekkin suuntaan. Haaveissani on käydä vaihdossa/työharjoittelussa ulkomailla ja lopulta muuttaakin sinne opinnot suoritettuani. Työharjoittelu olisi varmaankin järkevintä suorittaa kandin jälkeen, jotta edes jonkinnäköistä alalla vaadittavaa tieto/taitoa. Katsotaan nyt minne elämä vie.

Edit: Olen muuten työläisperheestä  ;)

En tiedä kuinka nuori ja sitoutumaton olet, mutta itse jos nyt olisin n. 19 ja kaikki mahdollisuudet auki, harkitsisin esim. yritysten harjoittelijaohjelmia joihin sitoudutaan vuosiksi ja joista osa tehdään ulkomailla. Myös ulkomaiset työharjoittelumahkut katsoisin aika tarkkaan. Mutta tämä siis on vain oma mielipide siitä mikä olisi hauskaa ja mielenkiintoista.

Nyt ole liian vanha enää "aloittamaan uraa alusta" harjoittelussa tms., mutta onneksi ei tarviikaan. Kivaa kun on jo saanut matkustella ja päässyt uraan kiinni. :)

21 napsahti tänä vuonna mittariin ja eipä juuri mikään pidättele minua tällä hetkellä. Muutamia vaihtoehtoja työharjoitteluiden osalta on tullut koulun puolesta, mutta hieman nihkeää lähteä esimerkiksi viimeksi ehdotettuun kohteeseen Lontooseen palkattomaan harjoitteluun. Avoimin mielin kyllä katselen kaikkia vaihtoehtoja. Hieman dialogiksi menee, mutta kertoisitko Tuulisti vielä mikä oli pääaineesi ja millaisissa tehtävissä toimit nyt?

Tasaisen harmaa työelämä on selvästi alkanut tehdä tehtävänsä, koska olen tässä jo jonkin aikaa pyöritellyt ajatusta opiskelujen aloittamisesta ensi vuonna. Logistiikan koulutus AMK:ssa täällä jyväskylässä houkuttelisi ja tuntuisi luonnolliselta valinnalta kun tässä on siunaantunut työkokemusta alalta jo kolmisen vuotta. Toisekseen ala kiinnostaakin aidosti, muutenkin kuin ruohonjuuritasolta tarkasteltuna. Kolmanneksi, alan olla jotenkin jo aika väsynyt työntekoon (oma moka, liikaa työtunteja takana), niin tuollainen neljän vuoden kakku koulua kuulostaisi varsin piristävältä vaihtoehdolta kaikkine rahamurheineen. Auton varmaan joutuisi 97% todennäköisyydellä myymään ellei nyt jotain pikkuvoittoa satu veikkaukselta tippumaan.

Outoa miettiä kouluun hakemista tämän ikäisenä. Jos ensi vuonna pääsee sisään, olisin lähes kolmekymppinen valmistuessaan. Likimain kaikki kaverit ovat jo valmistuneet (osin työttömäksi  :P) AMK:sta kun itse vasta haikailee sinne lähtöä. Toisaalta luulen että tuosta kenttätyön kokemuksesta voi olla hyötyäkin, kun tietää mitä se duuni tällä alalla sillä tasolla on.

Pitää tässä mietiskellä.

Ei oo tarvinnu opisleluiden ohessa rahasta ressata. Opintotukia pitää tämän tästä jättää ottamatta koska tulorajat vituttaa. Mutta mieluusti käyn ensisijaisesti työssä jos toisessakin. Yks iso meriitti on myös se, että koulutusohjelmaan kuuluvat 5 harjoittelua ovat kaikki omalla kohdalla palkallisia

Minä aloitin elokuun lopussa KyAMK:ssa liiketoiminnan logistiikan. Kivaa vaihtelua ollut kyllä tämä opiskelu, tosin en kyllä vuosien varrella ole oppinut vieläkään minkäänlaista itsekuria pitämään. Kaikki tehtävät on palautettu aina viime tingassa, ja nytkin liiketoimintasuunnitelmani deadline lähestyy, enkä ole mitään saanut aikaiseksi. Osittain sen takia, että on niin perkuleen hankala tehtävä näin alkuun, kun meille ei ole vielä mitään opetettu noista talouspuolen asioista. En vielä tiedä onko tämä ollenkaan minun alaa. Enemmän olen ehkä pitänyt meidän luokan ilmapiiristä ja luokkahengestä - se on paljon yhtenäisempi kuin koskaan minulla aikaisemmin missään.

Tiedän tunteen. Itse aloitin opiskelut 22-vuotiaana ja tuntui, että olen kaikista vanhin luokalla ja kaikki frendit ovat jo valmistumassa ja itse olen ainut failure. No todellisuus on kumminkin eri, meidänkin luokalla aloitti 18v-35v ikähaitarilla porukkaa. Ei ketään kiinnosta enää siellä koulussa paljon sulla on ikää ja ei ketään kiinnosta oletko valmistunut 23v, 27v vai 30-vuotiaana.

Pointti on siis, että mene sinne kouluun. Noi sun duunit on - varsinkin nuorena - ihan täysi sosiaalinen itsemurha, kun työ on niin itsenäistä. Opiskeluelämä on ihmisen parasta aikaa on klisee, mutta hemmetin totta myöskin.

Olen itse myös tehnyt ennen opiskeluita esimiesasemassa noita 200h työkuukausia, joten ymmärrän myös sen puolen. Ei jumalauta enää ikinä. En kadu sekuntiakaan kouluun vaihtamista.

Joo kannattaa lopettaa mietiskely samantien ja hakeutua kouluun. Aivan sama jos satut olemaan vanhempi kuin muut, ylemmillä koulutusasteilla sopeutuminen on erittäin helppoa ja yhteishenki kasvaa nopeasti. Vaikuttaa siltä, että olet aika umpikujassa tuon nykyisen hommasi kanssa.

Ostovoiman pienenemistäkään ei kannata spennailla. Kyllä sitä vanhempana kerkeää kuluttamaan. Tässä iässä on parasta hankkia hyviä kokemuksia. Sitäpaitsi pikku sniiduilu voi olla ihan hauskaa.

Hyppään bandwagoniin: kouluun. Itse opiskelen Kotkassa itseäni sairaanhoitajaksi, eikä tosiaankaan ole niin mitään väliä minkäikäinen joku on tai mistä lähtökohdista on kouluun tullut. It's all good, man.

EDIT: Sanottakoon vielä siis sen verran, että ikähaitari on jotain 19-40, löytyy miestä, naista, yksinhuoltajaa, perheellistä ja kaikkea muuta kivaa.


Eikös sitä opeteta tuolla Metsolan kampuksella?

Kyllä.

Jaahas, vika kunnon koeviikko edessä. Aika nopeasti tämä lukio on mennyt ohi. Nyt täytyisi vielä jaksaa ensi jakso painaa kunnolla kirjoitusten eteen, että saisi jonkinlaiset paperit. Ei ole kyllä vielä ihan täyttä varmuutta, mihin olen hakemassa jatko-opiskelemaan, mutta eiköhän se ala hahmottumaan kirjoitusten jälkeen. Toisaalta kiinnostaisi lähteä yliopistoon lukemaan yhteiskuntatieteitä, mutta taas toisaalta tietotekniikan diplomi/normi-insinööri kiinnostaa myös kovasti.

Lukio ja ennen kaikkea akilleen kantapääni ruotsi alkaa vihdoin olemaan takanapäin. Työtähän sen vaati kun syksyn alussa en periaatteessa ja käytännössä osannut yhtään ruotsin kieltä. Uskomattoman helpottunut olo. Loputon pänttääminenkään ei ole tuntunut alkukankeuden jälkeen kovin pahalta.

Lukiossa opiskelu yleisesti ottaen tuntunut jo pitkään aika tylsältä ja mielenkiinnottomalta, muutamia aineita lukuunottamatta. Lähinnä tästä syystä poissaolotuntejakin kertynyt lähemmäs 300  :P  Nyt sitten vielä ylioppilaskirjotukset kunniakkaasti läpi ja keväällä yliopistohaku vetämään. Ei tosin vielä täysin selvää, että mihin, mutta eiköhän se ajatus tässä pikku hiljaa muotoudu. Ja pääasia että pääsee vihdoin ns ''eteenpäin''.

Itsellä oli kanssa yli 270h poissaoloja, vaikka lukio maistukin todella hyvältä, niin käytin kaikki lailliset poissaolot mitä sai käyttää. Kirjoitin silti ihan riittävän hyvät paperit. Lukion ainoa tarkoitushan on olla vain portaana eteenpäin, kukaan ei tule ikinä sulta enää kysymään mitää siellä opetettuja asioita tai että mitä numeroita sait. Saisi tiivistää koko paskan kahteen vuoteen.

Tsemppiä kirjoituksiin, panosta kunnolla äläkä ryyppää koko lomaa, kuten itse tein. Ei tarvitse jäkikäteen sitten miettiä, että "helposti olisi tuostakin L napsunut".

Jaahas, se olisi sitten viimeinen pakollinen ruotsinkurssi edessä ensi maanantaista lähtien koko kevään ajan. Saas nähdä miten lähtee käyntiin, kun on kyllä niiiin hyvin unohtunut kaikki kieliopilliset asiat ja sanasto, että huhheijaa. Kirjoitin kyllä M:n, mutta kun yhtään käyttöä ei ole ollut lukion jälkeen, niin rapistuuhan se. Kuka sitä kielen osaamista keinotekoisestikaan jaksaa pitää yllä, jos oikeassa elämässä ei vain ole ollut tarvetta – ainakaan tähän mennessä..

Parasta vielä se, että oman alan kieliryhmän ajoitus ei sopinut lukkariin, joten pitää mennä eri alan ryhmään ja sanasto on tietysti ihan uppo-outoa. Puhu siinä sitten ruotsiksi jostain metsänhoidosta, kun ei muutenkaan tajua koko hommasta mitään  :lol:

Ai että mä olen tyytyväinen kaksikielisyydestäni.  ;D Ja jos lapsia saan niin jaan tämän rikkauden heillekin.

Jes, lukion ruotsit ja kaikki muutkin vihdoin reilassa. Lukiossa vietetty kolme vuotta tuntunut kyllä aikamoiselta ajan haaskaukselta mutta minkäs teet. Pitäs keksiä varmaan vähitellen, että mihin sitä hakee opiskelemaan. Vaikeeta. Kaikki kiinnostaa ja toisaalta taas ei kiinnosta oikeen mikään. Onneksi sentään sivari antaa mahdollisuuden puntaroida yhden vuoden vielä, että mitäs nyt.

Itselleni sivari oli kyllä äärettömän hyödyllinen valinta. Pääsin Kiasmaan viestintäassistentiksi (hyödyntäen kuva-artesaanin koulutustani) ja sain siitä vuoden työkokemuksen ja lisäyksen CV:hen. Kannattaa hakea jonnekin mikä on lähellä omaa mielenkiintoa, vaikka vaihoehdot onkin rajattu kunnallisiin yms. Kulttuuripuolella on yllättävän paljon paikkoja tarjolla, olettaen siis että sua varmaan ennemmin sellanen kiinnostaa, kuin vaikka ala-asteella/vanhainkodissa hilluminen?

Ala-asteella hillumisessakaan ei olisi mitään ongelmaa mut se olis vähän turhan tylsä ja turvallinen valinta. Mut siis joo, paikka itseasiassa löytyy jo, teatterin äänipuolelle pääsen eli ihan hyvin on pullat uunissa. Kiasma oli kanssa yks mitä itekki mietin.

Viimeinen vuosi menossa elämän parasta aikaa. Opiskeluelämä alkaa olla siis kohta takana päin. Nytkin jäljellä on käytännössä enää vain opinnäytetyö. Huomasi jo heti vuoden alusta, kuinka paljon elämä opiskeluiden jälkeen muuttuu. Kaikki frendit ovat duunissa koulun sijaan, niin käytännössä viikoilla ei ehdi nähdä ja viikonloppuinakin enää harvoin.

Pakko varmaan hakea yliopistoon ja jatkaa letkeää elämää. Kiitokset vedonlyönnille, sijoitustoiminnalle ja pokerille, että on nyt on vielä saanut viettää suurimman osan vuodesta ystävien kanssa. Hajoaisi nuppi hyvin nopeasti normaaliin 11kk töissä 1kk lomalla jaksotteluun.

Pitää mennä duuniin mistä diggaa.

Helpommin sanottu kuin tehty. Toimii ehkä jos piirtelee sarjakuvia työkseen, mutta omalla alalla sinne duuniin ei vain "mennä". Tarvitaan työkokemusta tai suhteita että saa edes sen ensimmäisen paskaduunin omalta alalta ja sitten vuosien työ, että pääsee tekemään duunikseen sitä mistä diggaa.

Tällä hetkellä pankki- ja finanssialalla ihmisiä vaan potkitaan ulos ja uusia ei palkata.

Tämä on kyllä niin surullisen totta. Usein siihen ei auta edes vuosien työ. Totta kai on paljon kiinni itsestäkin, mutta paljon on myös kiinni siitä mihin firmaan menee. Itse olen huomannut että isossa firmassa eteneminen on ainakin hankalaa. Kovasti työnnetään eteen päin mitä haluaisi tehdä, mutta kun ei ole kokemusta hommista, niin tietenkään osaaminen ei ole sillä tasolla kuin pitäisi. Sitten kun kysyy voiko mennä kursseille: Ei, pitäisi tekemällä oppia. Tämä ok, sitten kun kysyy että saisiko oikeuksia järjestelmiin että voisi laajentaa osaamistaan ja vastuutaan: Ei, se ei kuulu työtehtäviesi piiriin. Tästä kehkeytyy hyvin nopeasti oravanpyörä. Käytännössä pitäisi itse kustantaa avoimen yliopiston kursseja jos oikeasti haluaa tehdä sitä mitä haluaa.

Pienemmissä firmoissa roolit ja prosessit eivät ole niin pitkälle hiottuja (tai pikemminkin rajattuja), niin sielä työntekijä valinnan vapaus on varmasti laajempi. Ja sielä on tietysti tiiviimpi piirikin, joten työntekijöiden tunteminen hommasta mitä itsekin tekisi mielellään on varmaan helpompaa, jolloin voi saadakin pikku hommia sieltä, jolloin saa kerrytettyä kokemusta.

Toinen mikä on hankala juttu isoissa firmoissa on palkka. Palkan korotuksen on sidottu niin tiukasti tiettyihin prosesseihin/tavoitteisiin/etenemiseen, että paremman palkan pyytäminen vain siksi että on duunissaan hyvä, on käytännössä mahdottomuus.

Tietty sen tunnustan että kyllähän eteneminen joiltain onnistuu isoissakin firmoissa. Käytännössä tämä tarkoittaa kovaa röyhkeyttä ja tietynlaista perseen nuolentaa. Jos osaat kysyä tai vaatia oikeilta henkilöilta oikeita asioita röykeästi, ovet voi aueta paremmin. Mutta työnteolla isossa firmassa eteneminen on vaikeaa.

Voin kertoa, että taiteilijat ovat huonoiten työllistynyt ammattikunta ja ihan syystä :b Ei sitä millään alalla etene tai töitä saa ilman omalla ajalla puurtamista ja aktiivisuutta. Voisin väittää, että jokaisen isomman työprojektini olen itse etsinyt ja toteuttanut, eli harvalla alalla joutuu näin paljon laittamaan itsensä likoon ja ottamaan niin suurta vastuuta työstään.

Jos jo sen itseään kiinnostavan alan ensinmäinen "paskavaihe" hajottaa päätä, niin voihan siinä miettiä että onko se sittenkään välttämättä edes se oikea unelma-ala.
Tietenkin riippuu vähän duunistakin. Varmaan se pankissa työskentelyn alin hierarkia on kakkaa kenelle tahansa, vaikka unelmoisikn ylemmän portaan duuneista.

Taideala on kyllä siitä kiva, että jos siitä vaan yleisesti tykkää, on jo se pohjamudassa lilluminenkin mielekästä puuhaa.

Tämä on nykypäivää. Valmistuneet haluavat suoraan johonkin helvetin esimies hommiin tai asiantuntijaksi. Täysin absurdia ja nämähän jantterit nauretaan heti työhaastattelusta ulos.


Ei se muuten ole :)

Mutta jos työttömänäkin jaksat päivät pitkät ammattitaitoasi parantaa, niin on se aina kotiin päin.

Minusta tässä tapauksessa koulutusjärjestelmässä on vikaa. Jos on valmistunut yliopistosta, pitäisi olla valmiudet parempiin hommiin kuin amislaisella. Aina ja oletusarvoisesti. Jos koulut eivät anna sellaista työntekijämateriaalia joka kelpaa yrityksille, vika on kouluissa. Jos tämä tarkoittaa parempaa teoriaa, koulujen/opinto-ohjelman pitää sitä tarjota. Jos tämä tarkoittaa enemmän käytännön kokemusta koulun/opinto-ohjelman pitää sitä tarjota. On aivan naurettavaa että opinto-ohjelma tarjoaa ammattinimikkeen, mutta ei valmiuksia toimia ammatissa.

Kouluille tarvitaan enemmän kilpailua. Koulujen pitäisi taistella siitä, että opiskelijat pääsisivät omalle alalle ja pohjaa korkeammalle töihin valmistumisen jälkeen. Tämä on tärkein osa-alue kuinka kouluja pitäisi arvostella.

Nykymeininki kannustaa koulun ottamaan mahdollisimman paljon opiskelijoita sisään ja saamaan ne mahdollisimman nopeasti ulos. Muulla ei koululle ole käytännön merkitystä. Ja tämähän ei ole millään tavalla mittari hyvälle koulutukselle.

Nykypäivänä pitäisi myös tajuta ettei kaikille riitä näitä esimies tai asiantuntijan hommia. Myös teoriaa arvostetaan liian pitkälle, päntätään vaan diipadaapaa kirjoista ja loppujenlopuksi ei osata käyttää omia aivoja, sillä joku on jossain kirjassa selittänyt miten homman pitäisi hoitua. Jos oikeasti haluaa edistyä urallaan niin pakko se on sieltä pohjalta aloitettava ellei ole hyviä suhteita. Mielestäni tuota "pohjaa" pitäisi arvostaa enemmän ja ymmärtää se mahdollisuutena sekä velvollisuutena, tosin se on vaikeaa tällaisessa rahataloudessa missä arvostetaan enemmän päätöntä hakkaamista kuin luovaa päättelyä.

Joo jostain kuulin, että aikanaan ammattikorkeat piti saada joka kylään maksoi mitä maksoi ja siitä johtuu ehkä se pohjimmainen laadun puute koulutuksen tasossa. Hyviä opettajia on vain muutama per koulu. Ja avainasemassa nimenomaan on se käytännönläheisyys tai oikeastaan sen puute.

Niin tämä. Kuten zoukka jo tuossa yllä totesi, niin opettajien laatu vaihtelee todella paljon. (Näin kärjistettynä)On se oikeistosiipi mikä tajuaa mitä työelämä vaatii ja sitten on se vihervasurisiipi joka opettaa meille täyttä paskaa, jolla ei tee käytännön työelämässä mitään. Oikein pistää vituttamaan, kun joutui niitä global responsibility kursseja käymään. Noita dissasi ihan avoimesti puolet meidän opettajista. Ei pidä silti ymmärtää väärin, olen minäkin ympäristönsuojelun kannalla(kuka ei oikeasti olisi), mutta mun mielestä AMK:n tarkoitus on valmistaa meidät vastaamaan työelämän tarpeita ei suunnittelemaan mitään valtion ympäristöstrategiaa. Sitä varten on eri koulut.

Harvat hyvät opettajat ovat ihan omatoimisesti hommanneet meille kontakteja finsanssilaitoksiin omien vanhojen kauppisopiskelukavereidensa kautta ja kehittäneet opetusta sellaiseen suuntaan, että se vastaa tarkalleen sitä, mitä oikeasti työssä vaaditaan. Siinä on sitä oikeaa intohimoa opettajan hommaan.

zoukka, ei kai nykyään enää kukaan oikeasti haihattele kovia hommia heti valmistuttuaan. Tuo on vain niiden ekan vuoden kauppislaisten haihatteluita, mutta kyllä ne karisee nopeasti, kun tajuaa, että jokaista paskaduuniakin hakee 1000 samanlaisen koulun käynyttä. Tällä alalla paikoista on aivan älytön taistelu.

Onneksi luin itse rahoitusta, että on edes jotain konkreettista ammattitaitoa sekä oma harrastuneisuus ja mielenkiinto tukee tulevaa työtä todella hyvin. Uskon vakaasti siihen, että saan vielä joku päivä sen duunin mitä haluan, mutta ei se päivässä käy.

Syytän juuri mainontaa ja liian suuria lupauksia. Ehkä netti myös vaikuttaa asiaan, kun kaikki ja niiden kaveritkin vaikuttavat joltain web-design mestareilta ja maalareilta. OIkeasti se on vain murto-osa ihmisistä, jotka ovat niin hyviä, että laittavat jotain edes nettiin näytille. Nykyään halutaan olla "suunnittelijoita". Hahmosuunnittelija, sisustussuunnittelija, web suunnittelija ja niin edelleen. Se vaan kuulostaa hienolta ja siinä on sellainen kaiku, että raakaa pakertamista ei tehdä, vaan sinä vain suunnittelet ja joku muu vääntää asiat valmiiksi.

Itse ainakin voisin väittää, että käytäntöä ja tarpeellista teoriaa kyllä opetettiin, mutta että miten se on jaettu kymmenniin eri kursseihin, joista puolet ovat käytänössä turhia lähinnä ajan puutteen vuoksi (ei ehditä opettaa edes perusasioita kunnolla). Se on hienoa, että yhden koulun aikana saa kokeilla monia eri mahdollisuuksia ja oppia uutta, mutta silloin opetusvuosia täytyisi lisätä jottei se "piiperrys" veisi pois sitä mitä oikeasti "täytyisi" opiskella (siis sitä mitä nykyään työelämässä arvostetaan). Joku yhden jakson mittainen kurssi ekana vuonna ei jätä loppujenlopuksi mitään käteen, ellei sitten juuri omalla ajalla innostu pitämään taitoja yllä.

Tämä. Vierestä olen katsonut, kun significant other on avautunut siitä, miten yliopistossa keskitytään vain teoriapuoleen, eikä esimerkiksi ollenkaan työnnetä käytännön töihin työharjoitteluiden kautta. Vastapainona Laureassa meille toitotettiin joka välissä, miten tärkeää käytännön työkokemus on, ja jopa annettiin mahdollisuuksia näihin harjoittelujaksoihin ilmoittamalla niistä koulun sisäisissä kanavissa. Tätä kautta päädyin toiseen koulun aikaiseen työharjoitteluun ja päädyin sen ansiosta nykyiseen opiskeluja vastaavaan ammattiin. En todellakaan ole esimiesasemassa, eikä kolme kiloa pauku joka kuukausi pankkitilille, mutta hyvien otteiden myötä vastuu kasvaa ja palkkaakin alkaa tulla lisää.

Monelle herättää ihmetystä se, että miksei suoraan koulun penkiltä pääse johdon tehtäviin, mutta nämä ihmetykset on täysin turhia. Jos olet istunut viitisen vuotta koulun penkillä ja tehnyt Siwan kassalla töitä arki-iltaisin, ei sinulla pidä kaiken järjen mukaan ollakaan mitään mahdollisuutta päästä suoraan opiskelujasi vastaavaan johtotehtävään. Tässä yliopistoilla olisi oikeasti opittavaa ammattikorkeakouluista.

Vielä disclaimerina: voi olla, että todellisuudessa yliopistossa tarjotaan näitä harjoittelumahdollisuuksia ja menen hieman metsään näissä kärjistyksissä, mutta kuulemani perusteella meininki on tämä.

Joo ja ei. Varsinaisia harjoittelujaksoja ei kuulu yliopistotutkintoon, ainakaan meillä Aallon tietotekniikalla. Moni tekee kyllä dipan tai viimeistään DI:n johonkin firmaan, ja Aalto rummuttaa paljon työkokemuksen hankkimista ja tarjoaa erilaisia kanavia tieksi työllistymiseen. Asiaan on siis alettu selvästi viime vuosina panostaa, mutta edelleen koko 5-7 vuoden opiskelurykäisy on täysin mahdollista suorittaa tekemättä päivääkään alansa töitä. Mahdollisuuksia siis koitetaan tarjota, mutta mitään virallista/pakollista harjoittelujärjestelmää ei ole, ja näin ollen se viime käden vastuu työkokemuksen hankkimisesta on aina opiskelijalla.

Toisaalta on hyvä huomata, että kun DI-tutkinnon suoritussuositus on 5 vuotta, suorittaa jengi sen keskimäärin reilussa seitsemässä vuodessa, eivätkä lähemmäs kymmentä venyvät suoritusajat ole lainkaan harvinaisia. Yleisin syy opintojen venymiseen on työllistyminen opintojen aikana, joten ei sieltä nyt niin paljon käsiä kirjaviisaita voi tulla. Mutta toki nämäkin luvut - ja panostus työkokemuksen hankkimiseen - vaihtelevat sekä yliopistoittain että eritoten tiedekunnittain. Itse en osaa puhua kuin näiden teknisempien linjojen puolesta.

Riippuu varmaan aika pitkälti siitä tutkinnosta, mitä opiskelet. Olen tämän sanonut aiemminkin vissiin, mutta esimerkiksi meillä Maa- ja metsätaloustieteellisessä kasvintuotannon linjalla on kaksikin harjoittelua. Kandivaiheessa on 4kk pitkä maatalousharjoittelu, jonka tarkoituksena on varmistaa että kaikki kaupunkilaisetkin osaavat varmasti kaikki perusasiat. Itsehän olin koko viime kesän Viikin koetilalla lehmien parissa duunissa. Maisterivaiheessa on vielä 3kk erikoisharjoittelu, joka käsittääkseni tehdään aika usein jossain yrityksessä/järjestössä tms. Itse ajattelin pyrkiä Eviraan tekemään tuon, mutta en tiedä mitkä tsäänssit siinä on. Yliopisto vielä maksaa tuosta 3kk ajasta 1kk palkan, jolloin pääsee helpommin fimoihin duuniin kun saavat yhdeksi kuukaudeksi ns. ilmaista työvoimaa. Sitten tietysti aika moni tekee vielä gradun jollekin firmalle..

Motivaatio ihan nollassa. Syksyllä aloitin KyAMK:ssa. Ei vaan huvita käydä koulussa, kun opetuksen taso ei miellytä, ryhmätöitä ryhmätyön perään ja alkaa muutenkin tämä oma kotikaupunki riittämään. Liiketalous sinällään vielä ehkä vähän kiinnostaa, joten aattelin hakea ehkä Porvooseen liiketaloutta opiskelemaan. Ja kattoo, jos joku muukin paikka kiinnostaisi.

Hitto kun ei tiedä yhtään, että mihin hakisi. Yliopistoon pitää varmaan hakea kun itsenäinen opiskelu on kyllä juttu jota pidän kovassa arvossa ja en kestä enää vuoden syrjähypyn jälkeen ammattikoulussa + lukion jälkeen mitään diipadaapa perseilyä, kyllä tässä vois jo vähitellen opiskella jotain ihan tosissaan. Noista AMK:sta on jotenkin paha mennä sanomaan, mistä sitä voi etukäteen tietää onko opetuksen taso millaista?

Alasta ei ole vielä mitään hajua, biologia voisi olla yks, tai yhteiskuntatieteet. Monet jutut kiinnostaa, eli sitä ongelmaa ei ole ettei mikään kiinnostaisi. Kauppiskin alkanut kuulostamaan viime aikoina ihan hyvältä. Toisaalta sitä en jaksaisi jos pitäisi useampana vuonna peräkkäin yrittää ennenkuin pääsee sisään.

Sitten on myös paljon noita kulttuurialan opintoja jotka kiinnostaisi, musiikintutkimus ja mitä vielä, mutta noissa on sitten se riski että menee ihan diipadaaksi ja työllistymismahdollisuudet on mitä on. Vaikeaa.

Jos vaan soveltava bilsa kiinnostaa, niin voin suositella kasvintuotantotieteitä, mitä itse opiskelen. Semihelppo päästä sisään ja työllisyysnäkymät todella hyvät. Maa- ja metsätaloustieteellisestä valmistuneet taisivat olla 4. parhaiten työllistyviä juuri tehdyn selvityksen mukaan.

Mutta tätä alaa ei tule nimittäin välttämättä heti ensimmäiseksi ajateltua, vaikka bilsan opiskelu kiinnostaisikin.

Aattelinpa kysyä kysymyksen johon paras vastaus on, että soita ja kysy.
Soittaminen ei tänään onnistu joten ajattelin tiedustella täällä.

Oon parhaillaan intissä ja sain pääsykoe kutsun sairaanhoito AMK. Pääsykoe on merkattu minule 5.6. mutta intin takia päivä sattuu olemaan huonoin. Toinen pääsykoe järjestetään 6.6 joten onko mitään mahdollisuuksia saada siirrettyä pääsykoetta päivällä?
Toki saisin 5.6. vapaaksi mutta edelleen se olisi palveluksen kannalta huono vaihtoehto.

Soita siihen oppilaitokseen missä koe pidetään, luulisi tuollaisen nyt onnistuvan.

Mikä intissä voi olla niin tärkeää, että sieltä ei haluaisi ottaa lomaa? :D