Onnellisuus tulee jokaisen ihmisen sisältä ja on hyvin mahdollista kontrolloida sitä itse, huononakin aikoina. Ulkoiset asiat taas luovat tyytyväisyyttä ja iloa, jota ei pidä sekoittaa aitoon onnellisuuteen. Olen paljolti pohdiskellut näitä asioita viime kuukausina ja huomannut, että aina kun olen ollut onnellisimmillani, nämä hetket eivät ole millään tavalla olleet yhteydessä materiaan tai ulkoisiin seikkoihin. Se on kummunnut minusta sisältäni.
En minä kuitenkaan halveksu sitä, että ihmiset hakevat iloa elämäänsä. Itsekin teen niin. Monesti ongelman ydin kuitenkin yritetään haudata, sillä esimerkiksi uusien asioiden osteleminen on kuin laittaisi pienen laastarin pahaan ja syvään haavaan: ongelma ehkä peitetään vähäksi aikaa, mutta silti pinnan alla tapahtuu pahoja asioita.
Se on nähty, että mikään menestys, materia tai edes kukoistavat ihmissuhteet eivät takaa sitä, että ihminen olisi aidosti onnellinen.
Kuulostaa hiukan Krishnamurtilta. Ja ei sillä, mies tulkitsi mielestäni hyvin sitä kuinka ihminen pääsee vapaaksi ja kuinka voi olla onnellinen. Pari esimerkkiä miehen mietteistä:
"Itsepetos alkaa, kun ihminen alkaa pitää oman mielensä keksimiä kuvia, käsitteitä ja symboleita totuutena. Hän alkaa elää kahdessa todellisuudessa: itse luomassaan ja todellisessa. Nämä ovat ristiriidassa, jonka ihminen yrittää ratkaista luomalla ihanteen, mutta se vain pahentaa tilannetta ja pitkittää ongelman ratkaisua. Krishnamurti sanoo, että kohdatessaan tosiasiat sellaisenaan mieli on hiljaa, passiivisen tietoisuuden tilassa. Sellaisessa tilassa mielen luomat ongelmat ratkeavat itsestään ja ihminen intuitiivisesti tietää, miten hänen tulee toimia."
"Ihminen kuvittelee olevansa vapaa, koska hänellä on vaihtoehtoja. Vapaus on aidosti ja suuntaamattomasti tarkkailemista, eikä siihen liity rangaistuksen pelkoa tai palkkion odotusta. Vapaudella ei ole vaikutinta. Vapaus ei ole ihmisen kehityksen päätepiste, se on hänen olemassaolonsa ensimmäinen askel. Tarkkaillessaan ihminen alkaa havaita, että ei ole vapaa. Vapaus on olla valikoimattomasti tietoinen arjen olemisestaan ja toimistaan."
Suomen wikipediasta kohdasta Opetus löytyy pari kohtaa vielä mitkä laittaa miettimään.
Sinänsä Krishnamurtin ajatuksista kyllä löytyy mielestäni hyvin pikälle totuus kuinka pääsee "vapaaksi" tai irti oravanpyörästä. Täydellisenä muotonaan tämä tosin tarkoittaa jonkin asteista eristäytymistä tai irtautumista nykyihmisyydestä. Jota Krishnamurti ymmärtääkseni tarkoittaakin opetuksillaan.
Itse olen lopulta sitä mieltä että avoimuus tuo sen onnellisuuden. Antaa sille onnelle mahdollisuuden. En lähtisi siis sulkemaan "maallisia asioita" pois, vaan pikemmin tarttuisin niihin ja ottaisin niistä kaiken irti. Embrace on englannissa hyvä sana, jolle ei oikein löydy vastinetta suomenkielessä. Tämä tarkoittaa myös sitä että asiat jotka eivät luonnistu tai tuovat murhetta, osataan jättää taka-alalle, eli osataan myös lopulta luopua asioista. Huonoihin asioihin tarttuminen ja itsesääli on itsekkyyden huipentuma joka ei ikinä johda mihinkään.
Ja nyt kun olen kertonu "viisauksia", sanon että eihän se käytäntö tietenkään näin yleensä mene. Hienoja ideoita sinänsä tietenkin, mutta jos sattuu niinkin traagisesti käymään että lapsi tai perhettä kuolee, siinä ei paljon auta että kehoitetaan kiinnittämään huomio niihin asiohin mitkä on hyvin. Omassa tilanteessa turhautuminen, arvostuksen vähyys ja osin väsymys on vienyt voiton avoimuudesta ja tästä Krishnamurtin "vapaasta ja suuntaamattomasta tarkkailemisesta" ja tilalle on tullut tämä huonoihin asioihin tarttuva itsekkyys. Ja sinänsä Krishnamurti kertoo että näin tässä käy, kun elää itse luomassa todellisuudessa ja todellisessa todellisuudessa. Tehdään ehtoja ja tavoitteita onnellisuudelle, jolloin lopulta homma kaatuu jossain vaiheessa. Tässä tilanteessa pitäisi siis jättää taakse tämä nykyinen tilanne ja etsiä jotain muuta. Katsoa maailmaa avoimesti, ennakkoluulottomasti ja suuntaamattomasti.
Mutta Krishnamurtikin oli sinkku, äiti kuoli kaverin ollessa kymmenen, perheen yhdestätoista sisaruksesta selvisi kuusi ja Krishnamurti joutui usein opettajiensa ja isänsä hakkaamaksi. Varmasti tuolloin keksiikin filosofian joka erkaantuu kaikesta ja keskittyy havainnoimaan maailmaa kokonaisuutena, pitäen omaa, ihmisen havainnointia valheena. Eli mitä sekään kaveri nyt oikeasti tiesi....