Hehheh piristi päivää kyllä tämä thread. Mutta miksi Mario on huono hahmo ? Tasoloikka jossa mennään viemäreihin/putkiin ym pieksämään pahoja kilpikonnia sienet taskussa vaatii vähän persoonallisemman pelihahmon kuin joku satunnainen 15-vuotias lippispää. Ja sitäpaitsi niillä uskomattomilla viiksillä mennään vielä seuraavatkin rapiat 20-vuotta eteenpäin.

Ja Donkey Kong on minusta aika hyvä hahmo ensinnäkin ensi esiintymisessään King Kongin korvikkeena ja sen jälkeen viidakossa samoilijana.


Ja David Hayter ei ole pelihahmo.

[Metal Gear Solidin]

Pidän sarjaa suunnilleen yhtä kiinnostavana kuin Mary Kate & Ashley Licensed to Drive tai Metal Gear Solidin jatko-osat.

kerettiläinen.
poltetaan roviolla

Ensimmäistä jatko-osaa olen pelannut ehkä 2/5, enempää ei jaksanut.

Eikun muuten vaan töhö

Piirtelyä. Jopa siinä määrin, että sallin itseni joskus kuvittelevan ammattiakin jollain tasolla tästä aiheesta. Mutta se vaatii kyllä harjoittelua vielä aivan liikaa. Sitten tietenkin nämä kaikki musan kuuntelut, leffailu ja lukeminen.

Lenkkeilyn aloitan heti kunhan saan murtuneen? varpaani kuosiin. Kävin tässä pari päivää sitten juoksemassa testi-lenkin ensimmäistä kertaa intin jälkeen ja yllätyin! Normaali lenkki-reittini meni kolmesti putkeen eikä edes kunnolla hiki noussut. On mahtavaa huomata juostessa, että voi mennä melkein täyttä vauhtia eikä tuuperru heti maahan oksentamaan. Melko Terminator fiilis oli kieltämättä ja olipahan intistä näköjään senverran hyötyä.

Puhtaasti peleinä Primet ovat ihan jotain muuta. Jokaisessa pelissä oma valtava pelimaailma jota tutkia ja ihmetellä. Puzzlet, taistelu ja seikkailu nyt vain on niin kivaa, että nämä ovat elämää suurempaa tavaraa.

Halo ykkönen on ainoa trilogiasta jonka yksinpelin olen läpäissyt ja se oli mielestäni kenttäsuunnittelultaan tylsää poksuttelua. Juonikaan ei oikein "klassikon" kriteereitä täyttänyt

Mutta moninpelinä Halot ovat parasta FPS-paskaa mitä löytyy.

Silti siis Primejen puolella ollaan.

Penelo FFXII:ssä. Maailman turhin hahmo. Ei pahemmin ehdi ärsyttää kun hahmolla on 100-tunnin pelissä noin viisi lausetta dialogia. Square-Enix WTF!?

Materchief on kyllä kans peruspaska hahmo jota on kiva dissata kun se on niin suosittu.

Skate iski täälläkin. Ensimmäinen yli 2000 kombo oli jotain aivan mahtavaa. Peli näyttääkin vielä niin vitun tyylikkäältä hidastuksissa joita voi itse säätää. Nousu ramppia ylös kun aurinko alkaa paistamaan ja älyttömät temput siihen perään niin johan kelepaa. Haukka on tapettu. Ja se kopioi seuraavassa osassa kaiken.

Musakin kuulosti demossa hyvältä.

Jos peli pitää otteessaan alusta aivan viimeiseen sekuntiin asti ja koskettaa pelaajaa jollain aidolla tavalla niin se on täydellinen. Oli sitten grafiikka teknisesti vanhentunutta tai ohjaus epätäydellinen niin sillä ei mitään väliä. Mikään peli ei voi olla täydellinen jos se hajotetaan osiin ja etsimällä etsitään "virheitä".

Esimerkkinä Killer 7. Arvosanat heiluivat ala-arvoisista hyviin. Silti peli oli minulle täydellinen. Se tarjosi jotain uutta jokaisessa mutkassa, yllätti, nauratti, järkytti ja stressasikin jopa. Aataminaikainen pelattavuus ja viidentoista polygonin ulkoasu eivät merkinneet mitään. Peli oli trippi eikä se lässähtänyt lopussa. Aivan päinvastoin.

Minä siis kutsun Killer 7:skaa täydelliseksi peliksi. Sinä voit kutsua sitä vaikka rusinaksi.

Tekisivät vain Tekken 5:n muutamilla uusilla hahmoilla, uusilla liikkeillä ja grafiikalla.

Joo ei helvetti.

Hyvä, että edes jotain uutta yrittävät. Ja näyttää minusta vieläkin liikaa viitoselta, vaikka lihaksiin onkin mukavasti panostettu. Nuo isku-efektit vain vaikuttavat hirveiltä. Jotain PS2-linssi efektiä mukana!!!

Mutta siis hyvä vain, että on lisää sekoilukamaa mukana. Bob tulee saamaan meikältä aika runsaasti peliaikaa.

Melko "kylmiä" faktoja kyllä ladoit.

Mutta Valkyrien tilasin lähinnä halvan hinnan (36€) takia ja lyhyen tesmaamisen jälkeen voin sanoa, että näyttää ehkäpä hienoimmalta PS2-peliltä mitä vastaan on kävellyt, pelittää hyvin ja juoni on jo nyt vituillaan

Mutta oliko se yllätys niin ei se ollut. Näemmeköhän vielä 10 vuoden sisään yhtään Japanista tullutta ropetusta, jossa juoni toimisi ?

Nojoo enköhän katsomistilanteessa ole Kiinankielen tunnistanut, mutkun ei sitä kaikkea voi muistaa.

Katsoin eilen Story of Rickyn aka Ricky Oh:n ja onhan se parasta mitä maa päällään kantaa. Ne nuoruuden fläshbäckit on jotain sellaista, ettei kilpailua ole 

Contra Shattered Soldier on henkilökohtainen suosikkini. Ei se paras ole, mutta pelasin sen kahdella kuolemalla läpi mikä on aika hyvä saavutus. Kokeilkaa ihmeessä

Niin ja onko kukaan pelannut sitä Pyhän Proteiinin Legendaa!!!

Hyvää musaa voi myös leffasta bongata joskin välillä tuntui vähän liian tyrkyllä biisit olevan. Alkuperäinen oli parempi, vaikkei Korealaisia näyttelijöitä oikein toisistaan erotakaan.

HUAHAUHauHAUHAUHAUHAUHA! Ei siinä korealaisia ollut.

Kuka niitä erottaa ?

Voiko Sassy Bitchin rinnastaa vaikkapa Olsenin kaksosten tuotantoon ? Eli Roth niistä kuulemma diggailee.

[Pan's Labyrinth]

Pan's Labyrinth

Jee jee leffa oli odotuksia heikompi tapaus ja täysinäinen toisto ohjaajan vanhemmasta leffasta "Devils Backbone". Täysin samankaltainen miljöö, rakenne ja kuljetus. Fantasia-mausteet olivat ihan jees huttua ja hienosti toteutettu. Musiikki ei jäänyt päähän leffan jälkeen, mutta toimi kuitenkin elokuvan aikana. Näyttelijät vetivät melko rutiinilla roolinsa ja onhan elokuvan tapahtuma hetkessä ja paikassa hieno tenhonsa. Digitaaliset efektit näyttivät kakoilta ja jatkuva goretus ihmetytti paljoudessaan ja tökeryydessään. Keskivertoa parempi pläjäys kuitenkin.

Edmond

Keittiöfilosofiaa uraputkessa elävän miehen suusta kun herra tajuaa elävänsä paskaa elämää ja pistää rahat sekä maineensa haisemaan. Kuljetus toimi kuin häkä ja päänäyttelijä ruletti. Jos olet tylsä ihminen niin tsekkaa ihmeessä!

The Departed

Todella nopeaa leikkausta ja tarinankerrontaa korealaisen esikuvaelokuvan muodossa. Liikaa nimekkäitä näyttelijöitä vaikka viihdyttävä elokuva onkin kyseessä. Ei kyllä todellakaan mikään Oscarin arvoinen suoritus, mutta tokihan tämä kannattaa katsoa jos lajityyppi ja jenkkirainat uppoavat. Niin ja digitaaliset veri-efektit ovat niin paskaa paskaa, että ihmetyttää miksi tällaisen kokoluokan leffassa niihin sorruttiin. Piiitkä miinus.

Hyvää musaa voi myös leffasta bongata joskin välillä tuntui vähän liian tyrkyllä biisit olevan. Alkuperäinen oli parempi, vaikkei Korealaisia näyttelijöitä oikein toisistaan erotakaan.

PSP:stä näyttö paskana.

Laitoin eilen illalla kaupungista tullessani PSP:n päälle musiikillisia nautintoja varten, ja ruutuun ilmestyy sellainen värisotku, jota halkoo muutama keskelle johtava halkeama. Itse näytössä ei ole jälkeäkään, vaan tämä groteski näky ilmaantuu vain laitteen ollessa päällä. Kai se on sitten johonkin kolhinut itseään, vaikken tajua missä, miten, ja kuinka se tommottees reagoi. Muuten vehje toimii niinkuin pitää, ja osa näytöstäkin näyttää kuvaa. Todennäköisesti tällaiselle vialle ei ole tehtävissä mitään, joten uuden ostoonhan se menee.

Saatana.

Ai saatana. Se on merkki korkeammalta taholta, että nyt ollaan pojat väärällä alalla

Mutta asiasta kolmanteen se slim & lite on oikeasti aika kova kivi. Kaverilla testasin ja vaihtoon meni oma vanha ennen julkaisua ostettu jööti. Sen uuden tärkein uutuus on ehdottomasti toimiva ristiohjain (kyllä Sony osaa  ) ja uskomatonta kyllä noin GBA:n mitat ja paino. Siis aivan sairaan kepeä kapine. Nyt sillä voi jopa musaakin kuunnella ilman, että housut roikkuu ojassa.

Ilman kikkailua se on tosin luokattoman kallis. Jos vertaa 99-tarjoukseen.

Ropenälkään seuraavat ehdokkaat.

Shadow Hearts: From the New World
Rogue Galaxy
Valkyrie Profile Silmeria

Rehellisesti vaan tärkeimpiä pointteja esiin eikä mitään liirumlaarumia. FFXII:n juoni oli paska eli sillä suuntauksella mennään. Silmerian juoni on kuulemma kauheaa sontaa joten sitä tuskin hankin, mutta hands-oneja silti kaipaan. Rogue Galaxy kiinnostaa ehkä eniten jo tekijöidensä puolesta ja pidin Shadow Hearts Covenantin old-school menosta.

Persona 3 on jo hankinnassa, mutta milloinkahan ilmestyy ?

Join us! (mee...)

Intin lopetus oli kyllä mulle oikea veto. Elämä siviilissä on rahattomanakin jo ruusuilla tanssia kun päivät menee piirrellessä, kaupungilla kierrellessä (taidetalot, divarit jne) sekä urheillessa ja tietenkin kamujen kanssa aikaa viettäen. On jotenkin niin sairaan hienoa herätä aamulla auringon paisteeseen ja tietää, ettei ole jumalaton kiire tekemään aivotonta paskaa ja kuuntelemaan jokapäivästä vittuiluamme (aamen). Nyt vaan pitää säästää rahat maalaus-vehkeisiin  ja muihin härpäkkeisiin ja alkaa harjoittelemaan kunnolla sitä mikä intissä jäi kesken...

Niin ja joku vitun kliseinen 100-tunnin RPG kiinnostaisi myös näin kolmen kuukauden tauon jälkeen

PS: Jalat menee muuten intissä ihan vituiksi varsinkin tulenjohto hommissa. Lihasmassaa kyllä saa, mutta jalat on kuin  norsulla ja venyttelyn puutteesta jatkuvasti kipeinä ja kramppaamassa. Juuri juoksin kaverin luo kuutisen kilsaa ja jumittaa aivan kympillä pohkeet ja takareidet



Nyt vain joku hyvä sivaripaikka haltuun ja elämä hymyilee!

Pelistä en tiedä, mutta pelihistorian hienoin tv-mainoshan tästä pyörii. Lisää tällaista legendaa!

Planescape Torment kirpparilta. Täysin MINT ja vissiin jenkkipainos. Liekkö tällä arvoakin muutenkin kuin vain pelillisesti ?

Enää puuttuu se PC

Siviilipalvelus.

Päätös oli vaikea kuin Gradius yhdellä elämällä, mutta nyt olen kassulla rötväämässä ja odottamassa, että joku skappari palaisi leiriltä käsittelemään pois pääsyni. Sukuhan pistää minut tästä pannaan ja kavereiden "kaveruus" punnitaan, mutta en todellakaan ala vaarantamaan mielenterveyttäni ryhmäpaineen ja sosiaalisten jääsiltojen takia. Maailma saa haistaa vitut jos tämä alentaa ihmisarvoani.

Kirjoittelen joku ilta intistä pienen tietopaketin "zoukan silmin", jonka pitäisi kyllä vastata monelle empivälle, että mitä siellä touhutaan ja mitä paikkoja/linjoja kannattaa välttää. Vaikka helvetti tämä onkin niin miekat ovat aina kaksiteräisiä (heh) ja kolmen kuukauden ryönäyksestä on ollut hyötyäkin.

Osaan arvostaa elämääni enemmän.
Fyysinen kuormajuhtakunto on kasvanut huimasti.
Pohkeet ovat kasvaneet kaksinkertaisiksi.
Junnaavan ja monotonisen työn sietokyky nousi nollasta viiteen prosenttiin
Ehkä voin jopa baarissakin alkaa käymään, sillä kyllä kymmenen amista 24/7 lisää sietokykyä jonkinverran.

jne... huonoja puolia lähinnä vanhat kunnon masennukset pitkästä aikaa ja muut simputukset, kiusaamiset sekä tappamisen harjoittelun aiheuttamat omantunnon tuskat. Aika monena yönä olen intissä herännyt laittamaan tetsareita päälle siinä kolmelta aamulla ja herännyt jostain nurkasta/pöydältä. Pahinta on lomilla herätä "aave-herätykseen" puoli kuudelta




Mutta joo jostakinhan sen muutoksen pitää alkaa, eli elekää saatanassa opettako vanhaa ja toimivaa sivari on homoille propagandaa pennuillenne. Ei siitä mitään hyvää seuraa. Niin ja Melfice haista jo etukäteen paska

Murayama: Frankly, we have no plan to update the PS3 version like that, for online versus mode or Version C.

Toiveet murskattu?

VF5?

Pelasin muuten VMTK:ssa 48-tuumaisella HD-töllöllä DoA4:sta. Ja olihan se pahinta paskaa ikinä sori vaan kaikki, mutta ei helvetti miten jähmeää paskaa se pelaaminen on. Graafisestikin peli on kyllä niin kliininen, että ei elämä. Mutta enpä osaa peliä pelatakaan joten tuskin ketään kiinnostaa, mutta pitipähän päästä avautumaan

Ei sillä, sillä T6 ei myöskään kiinnosta tällä hetkellä hirveästi. Jugglejen huononnus on jees, mutta vitosen HD-versiolta tuo näyttää. Lopullinen tuomio sitten aikanaan tietenkin.

Bob on tosin aika HOT.

Johnny löytyy myös SoLissa siinä kun pitää suojella Emmaa Snipulla. Ensimmäisen ison putken takaa kun kuuntelee micillä niin tulee kunnon tavaraa.

Mutta olipas video! Näin vain sen cam-version japsiäänillä, mutta meno on todella siistiä. Ja sekoa

Se Ray taisi olla sitten hienointa peligrafiikkaa ikinä. Muuten peli ei teknisesti loista, mutta näyttää kyllä enemmän kuin tarpeeksi hyvältä. Välidemoissa ei tosin vieläkään ole aivan samaa tyylikkyyttä kuin edeltäjissä. Ja se Bowie häiritsee vieläkin

[Expert players will delight to find some truly advanced CQC combos that require incredibly precise timing to pull off moves such as the gruesome crotch grab and a crafty disarm that actually snags the foe's firearm.]

KYLLÄ. Ehdin jo huolestua edellisen trailerin kohdalla, että mitä vittua se Kojima duunaa, mutta 1UP:in ennakko ainakin lupaa naurettavan hienoa kokemusta jälleen kerran. Myös rumble on pelissä mukana jonkun ihme Dual Shock 3:sen muodossa (joo olen out peli-asioissa tällä hetkellä) ja sixsux ohjaus on jätetty suosiolla mäkeen. Lukekaa!

Patiently waiting two years to get our hands on Hideo Kojima's ultimate entry in the wildly popular Metal Gear Solid stealth-action franchise hasn't been easy. A steady trickle of gorgeous trailers and impressive gameplay demonstrations (climaxing with the gleefully absurd new Tokyo Game Show promo clip featuring a diaper-wearing monkey and a monumental Metal Gear Rex-versus-Metal Gear Ray showdown) has millions of fans across the globe wondering if Metal Gear Solid 4 will deliver on the game's promise to "transfuse life into Sony's war machine, the PlayStation 3" (Konami's words, not ours). So many aspects of the MGS experience have changed here, from the setting (chaotic, war-torn urban battlegrounds replace the drab enemy bases and organic jungles of previous titles) to the hero (the edgy maverick Solid Snake has become an embittered, war-weary old man due to advanced aging), that longtime fans may wonder if this is still the Metal Gear Solid they've grown to love over the past decade.
We're pleased to report that they have little to worry about: While MGS4 surely represents a quantum leap in terms of accessibility and technology, it still retains the core elements that make the series so endearing. The Tokyo Game Show demo begins roughly 15 minutes into the game proper, dropping Snake (who's now jokingly referred to as "Old Snake" throughout) into the desolate, bombed-out city of Medina, Saudi Arabia on a mission to rendezvous with allies and search for Snake's nemesis, Liquid Ocelot. Visually, the game instantly impresses. The stark, harsh sunlight beats down on richly detailed streets as clouds of dust carrying bits of debris waft by. The world itself looks stunningly realistic, with a vast array of detailed textures covering the surfaces, a multitude of objects (including Snake himself) casting lifelike shadows (including perfect self-shadowing), and highly effective use of depth-of-field and subtle motion blur which lends the whole experience a graphical blitzkrieg unlike anything currently on consoles. Sure, MGS4 still falls back upon the series' long-running trick of reducing the color palette in order to up the visual fidelity, but it's such an evocative world that you won't complain. Likewise, the immersive 5.1 sound design does a remarkable job of transporting you to the battlefield, as distant explosions crackle in the periphery and haunting melodies weave in and out of the mix.


Before you set out on your mission, Snake receives a codec call from his old pal Otacon. The new Codec screen offers a full-color wide-angle view of your caller (but no image of Snake this time) that you can pan around, just as in MGS2. The big change here, however, is the ability to either fast-forward the message (that'll come in handy if Raiden's ladyfriend Rose calls to discuss her favorite monster movies) or rewind to catch key details you may have missed. Also, these codec scenes now feature full lip synching, and the U.S. version will also match up perfectly.

Before jumping into the fray, it's crucial to wrap your head (and hands) around MGS4's seriously revamped control scheme. Moving Snake around the battlefield with the analog stick feels simple and responsive, and the new camera angle (a tweaked take on MGS3: Subsistence's third-person view) automatically makes you feel like a more active participant than the old-fashioned top-down view ever did. Aiming and firing have been simplified, as you now simply hold down L1 to aim and press R1 to fire. While holding down L1, pressing Triangle moves the action into a full first-person view from which you can play the entire game&though, admittedly, we can't imagine actually wanting to do this. R1 also doubles as CQC at close range, and every weapon now has some manner of CQC attack, even rifles and machine guns. Expert players will delight to find some truly advanced CQC combos that require incredibly precise timing to pull off moves such as the gruesome crotch grab and a crafty disarm that actually snags the foe's firearm. The X button still allows Snake to crouch (and from this position, he can now walk at a decent clip while hunched over), but in order to lay flat on the ground you have to hold X for a few seconds. This thankfully alleviates the problem the past games had that often found players lying immobile on the ground at inopportune moments due to a stray button tap. And you might actually want to lay prone in MGS4, as you can still fire freely from this position as well as use the surprisingly effective play-dead fake-out move.


Perhaps the biggest change to MGS4's control scheme is the addition of Triangle as a context-sensitive action button. Pressing it will make Snake jump into trash bins, hug walls (which causes Snake's cool new Octocamo to kick in), or grab onto ledges. The Square button toggles the game's surprisingly useful auto-aim feature on and off, but we found the manual aiming to be considerably more fun -- moving while shooting now feels a lot like Gears of War, and you can switch your firing position from left to right with another simple button press as in GRAW. We were a tad surprised that very little Sixaxis control seems to have made it into the final game: Outside of using it to pop up out of trash bins, we didn't spy any uses for the tilting mechanism. We did enjoy the various rumble effects employed by the new Dual Shock 3 controller, though: As explosions rattled around Snake, we could actually feel the direction from which they were coming based on what part of the controller virbated. Overall, the controls feel incredibly streamlined and accessible, while still retaining the precise movement and aiming fans have come to expect from the franchise.


Snake's HUD features a slew of new indicators in MGS4. Rather than traditional radar, you now use the "Threat Ring" -- a transparent circle around Snake that spikes into waveforms pointing in the direction of danger. This, coupled with a compass pointing you towards your objective and a subscreen map that can be viewed at any time, make navigating the more open-ended, multi-tier level a breeze. Although they didn't factor into the demo, you can also see two new meters beneath Snake's health bar: A Stress meter and a Psyche meter. Konami tells us that the Stress meter increases depending on how the battle progresses, and if Snake gets really freaked out he'll enter a "Combat High" that greatly increases his accuracy while halving all damage he receives. The Psyche meter represents his mental stability, and it lowers as you fight, causing Snake's accuracy to diminish. You can refill this gauge by looking at dirty magazines, but looking at the same page for too long simply won't work -- Snake must look at a variety of scantily-clad lasses if he wants to clear his troubled mind.

The demo's first objective is to meet up with Otacon's little Metal Gear Mk II robot, but a garrison of private military corporation (PMC) forces stands in the way. Taking these guys out isn't tough, as the demo outfits Snake with oodles of killer weapons including various pistols, machine guns, rifles, grenades, mines, sleeping gas, and an electrified knife. Several weapons feature alternate fire methods, and one gun in the arsenal demonstrated the new customization feature that allows you to graft a grenade launcher, flashlight, or other add-ons to a shotgun. These PMC troops do have some serious firepower, though: A Stryker armored personnel carrier armed with a powerful machine gun. Getting past this monstrosity requires nimble reflexes (or a little stealth), but once you're past it you get a nice reward. Otacon's cuddly robo joins Snake and delivers the new Solid Eye scanning device (which features three different modes that allow Snake to see what equipment enemies carry, see thermal signatures such as footprints in the sand, and zoom in à la the classic MGS scope), along with another sizable cache of guns, including the wildly powerful RPG and Javelin (a heat-seeking missile) that can obliterate those pesky Strykers.


The Mk.II itself is a blast to control (even if you can't steer it with the Sixaxis as we all expected), as it can quickly switch into full stealth camo mode, roll up behind an enemy and deliver a stunning electrical charge. After scouting ahead with Snake's robotic buddy, you press onward to find a local militia group engaged in a deadly exchange with the PMCs. You walk through some realtime scripted sequences of heavy artillery fire, then look up to see birdlike UAV drones screeching overhead dropping bombs. At this point, it's up to you whether or not to help the militia. Saving their sorry asses is enough to endear them to Snake (evidenced by cute heart icons above their heads), but you can take the cooperation even further by handing them your own rations on the battlefield, which will in turn inspire them to share their weapons. Once all the PMC troops are disposed of, the demo ends as you meet up with a mysterious group of soliders...who turn out to be the reformed Foxhound unit led by Snake's old flame Meryl Silverburgh (whose flame-colored coif has mercifully been reworked from its plastic appearance in previous trailers). She's joined by two hulking grunts (Ed and Johnathan) and an unlikely ally -- staple MGS joke character Johnny Sasaki (whose been given the new nickname "Akiba" as a reference to Tokyo's nerd mecca, Akihabara). Meryl and Snake have a bittersweet yet awkward reunion, but the drama quickly evaporates as Johnny's chronic diarrhea quite literally cuts the sexual tension in the room.

JOHNNY! En ole vielä nähnyt traileria, mutta toivottavasti saan sen vilkaistua viikonloppuna.

Seuraavana Vagrant Storyn pariin--->

Varaa aikaa ja hermoja tai vaihtoehtoisesti läpipeluuopas siihen hommaan 

Niin ja imuta mullekin sellainen versio, että pyörii psp:llä!!! Tekisi mieli pelata pitkästä aikaa läpi.

Sain.

Kojima teki mammuttimaisen virheen kun MGS-sarjan bosseista alettiin tehtailemaan friikkejä. Ei noihin saa millään sellaista kosketuspintaa mitä esimerkiksi ensimmäisen MGS:n ihmismäisiin vastuksiin.

Se, miten Sniper Wolf aikoinaan pohjustettiin ja millaiset vaikutukset kyseisen bossin voittamisella oli itse tarinaan, oli nerokasta. Se oli oikea, hengittävä ihminen eikä mikään perkeleen sarvipäinen snaippaaja-nainen jolla on häntä, millaisen MGS4:ssä voisimme nähdä!

Pelaappa se peli uudelleen läpi. Ei Sniper Wolf ollut sen kummempi hahmo kuin vaikkapa The Endikään. Sillä vain sattui olevan löyhä sidos Otaconiin mikä kieltämättä toimi aikoinaan todella hyvin. Mistään hienosti käsikirjoitetuista hahmoista ei MGS1:sessäkään ollut todellakaan kyse. Nimenomaan pomot MGS:issä ovat kunnioittaneet old-school tyyliä karikatyyrimäisyyksissään. Tosin ykkösessä niillä kaikilla oli joku mahtava elämän-filosofia annettavanaan. Toimi skidinä kuin HÄKÄ.

Mutta Guns of the Patriot kärsii kyllä selvästi taiteellisista puutteista. Siinä missä edeltäjissä oli jokaisessa joku oma selkeä teema ja   tunnusmainen graafinen ilme niin MGS4 näyttää niihin verrattuna lähinnä mustavalko-filmiltä. Ihmisten naamatkin näyttävät rumemmilta kuin Snake Eaterissa. Saa nähdä voiko Kojima muka pelin ryssiä, mutta ei tämä tässä vaiheessa parhaalta MGS:ltä kyllä millään näytä eikä kuulosta.

Jees aukin vältin ja pääsin TULENJOHTOMIEHEKSI/viestimieheksi tulenjohtopartioon. Ilokseni sain kuulla, että tämä poppoo ei enää neljään kuukauteen pahemmin mudissa ryönää. Yliluti tosin sanoi, että minä saan kuulemma tämän jälkeen "rankaista itseäni" ja kokeilla rajojani oikein kunnolla

No mikään ei voi olla nurmiporaa pahempaa joten ehkä se neljä kuukautta vielä kestetään. Saatan silti hypätä marraskuussa maitojunalla sivariin jos vain päästävät ja hyvä paikka löytyy. Yksi päivä inttiä = kaksi päivää sivaria


Maanpäällinen helvettihän tämä edelleen on ja kuten Scarf jo mainitsikin niin saatanan epälooginen ja vanhoillinen myös. Mätäpaise Suomen sivistysvaltiossa.

EDIT: Niin ja kuntsarin ammuin tietenkin ATT:ssä. Eihän sitä merkkiä kehtaa pitää erkkikään puvussa, mutta se loma oli JEES. Ja vihaan vielä sitä vitun RK:ta.

Itse vältin AUK:in vemppaamalla taistelijan perustutkinnossa melkein kaikki rastit ja löysäilemällä kuntsarissa. Haastattelussa myös valehtelin, että mulla on jo tammikuulle opiskelupaikkakin

Tammikuu tuntuu kyllä vielä saavuttamattomalta, mutta kaipa se joskus koittaa. Ja elämä sen mukana jälleen. JA OPISKELU!

Heitä Essentialsilla vesilintua ja osta Syphon Filter: Dark Mirror. Et svedussa pety.

Täytyy vielä testata laitteen ominaisuudet MP3-soittimena ja elokuvalaitteena.

Leffat toimii MP:t ei. Liian iso murikka ja liian hankala käyttää.

Eikö Melfice osaa muka pistää teinejä salissa ojennukseen ?! Jo on markkinat.

Mutta sitä vaan, että olihan se Bartin skedeily-kohtaus aivan nerokas. Aivot meinasi flipata.

Blade Runnerin näin ensimmäistä kertaa juuri ennen prikaatille lähtöä ja olihan se pojat PERKELEEN HYVÄ. Odotin jonkinlaista Star Wars kohtaa Indy mättöä ja muuta sensellaista, mutta leffahan tarjoili oudolla kuljetuksella hienoja ajatuksia, hienoa visuaalista näkemystä ja niin epäjenkkimäistä kerrontaa, että oikein nauratti. Intiimi ilmapiiri ja turhan epiikan roskiin heittäminen oli mahtava veto ohjaajalta. Directors Cut nimellähän tuo kulki, mutta liekkö se kuitenkin se yleisempi versio kuten Gladiaattorissakin ?

Ehdoton sci-fi klassikko ja muutenkin hieno pätkä. Musatkin sopivat visuaaliseen ilmeeseen kuin nyrkki otsaan.