Pitäisi pikaisesti syöttää muutama sivu leipätekstiä taitto-ohjelmaan, mutta oikolukijan molopää lähetti tekstit niin että joka helvetin lause on pistetty uudelle riville enterin avulla, eikä tekstiä pysty siis sen takia syöttämään saumattomasti vanhempien tekstien tilalle kun sekaan tulee miljoonia turhia välejä.
Onkohan jollakin kikalla helppo poistaa automaattisesti nuo kaikki välilyönnit noitten lauseitten lopusta, koska ei kiinnosta rueta manuaalisesti deletellä niitä poistelemaan? Jos joku osaa vastata, niin ou jea.
Wordin korvaustoiminnolla pystynee tähän. Ota Ctrl+H:lla(Mac-komennosta en tiedä) esiin etsi ja korvaa -toiminto, laita ekaan kenttään ^p (=rivinvaihto) ja jätä korvaava kenttä tyhjäksi. Samalla tavalla saa kätevästi poistettua mahdolliset tuplarivinvaihdot laittamalla ensimmäiseen ^p^p ja toiseen kenttään ^p.
Vaikka kolme postausta ylempänä, ja kaikissa muissa ketjuissa, on tullut hehkutettua Darksiders 2:ta, on pakko hehkuttaa hieman lisää. 23 pelituntia takana, eikä tarinan loppu, saatikka peliin kyllästyminen, ole vielä edes näkyvissä. Seuraavana muutamia highlighteja pelistä.
Loottisysteemi, vaikka onkin verrattain simppeli, tuo peliin aivan järkyttävästi uutta, ja esimerkiksi kerätty equipatut varusteet muuttaa Kuoleman ulkonäköä konkreettisesti. Pelimaailman laajuus, kuten olen jossain täällä aiemmin hehkuttanut, on jotain aivan käsittämätöntä varsinkin ykkösosaan verrattuna. Jos viimeksi pelimaailma muistutti viemäriverkostoa, tällä kertaa ollaan täysin, tai ainakin lähellä, open-world -peliä. Eri paikkoja piristetään nokkelasti värifilttereillä. Esimerkiksi pimeä metsikkö on pitkälti harmaasävyistä muutamilla korosteväreillä, laavadungeoneissa mennään raa-alla punasävyllä ja viidakkodungeoneissa jopa ylivedetyllä värikylläisyydellä. Joissakin tapauksissa värifiltterit vaihtuvat lennossa, esimerkiksi yksi kuolemanharmaa dungeon muuttui kertaheitolla värikkääksi, kun avasi padotun vesisysteemin.
Ykkösosasta tuttu geneerinen ja mahtipontinen orkestraalimusiikkisoundtrack loistaa poissaolollaan ja tilalla on vaihteleva ja dynaamisesti pelitapahtumien mukaan muuttuva ääniraita. Musiikin "rakentuminen" Kuoleman ratsastaessa kohti Tree of Lifea on toistaiseksi yksi mahtavimmista kokemuksista. Ääninäyttely jatkaa ensimmäisen osan tiellä, ja on äärimmäisen pätevää työtä. Koska ykkösosa ja esim. Devil May Cry ja Ninja Gaiden Black ovat tuttuja pelejä, aloitin pelin heti vaikeimmalla vaikeustasolla, ja haastetta tuntuu olevan sopivasti. Jos speccaat hahmosi väärin pelitapaasi nähden, kovimmissa paikoissa tulee turpaan niin että tukka lähtee. Fiksulla pelaamisella ja speccauksella saa kuitenkin kaadettua paljon omaa leveliä korkeampia hahmoja, sekä jopa bosseja, mihin ei pitäisi olla vielä mitään asiaa.
Ei tätä oikeasti voi tarpeeksi suositella. Peli meni heilahtamalla oman GOTY-listan kärkeen.
Ketju painunut aivan liian alas, niin kirjoitetaan avautuminen vaikka tänne.
Kun perkele...Darksiders 2 on alkanut polttamaan takaraivossa. Ihan pirusti. Pelejä vinopino pelaamatta ja niin tekisi mieli vaan ostaa lisää. Halon Anniversarykin on ajan puutteen vuoksi täysin kesken vielä. Ja vielä ihan ajan puutteet vuoksi. Joten eihän siinä ole mitään järkeä ostaa uutta peliä. Eihän!!?? Vai löytäisinkö jostain aikaa jos ostaisinkin pelin jo? Mutta toisaalta jos odotan vaan suosiolla, todennäköisesti pelin hintakin laskee pari kymppiä. Tosin tällä viikolla olisi vasta klo 9.00 meno töihinkin, niin saisi vähän nukkuttua verrattuna 7.00 menoon jos löytäisi yön pimenevistä tunneista aikaa. Hitto pitäisi myydä joka ikinen peli ja alottaa "tyhjältä pöydältä" tää peliharrastus. Helvetti kun menee vähän fiilis kun on koko ajan jotain mitä "pitäisi" pelata. Perse...
Hommaa ei varmaankaan helpota se, että Darksiders 2 on aivan jumalattoman kova peli. Zeldaa, Devil May Cryta ja Diabloa kaikkea yhdessä, aivan käsittämättömän hiotussa paketissa. Myös pelin mittakaava verrattuna ykkösosaan on jotain käsittämätöntä.
Tulipa tuosta Kabanossin nostosta mieleen, että olen viime aikoina harkinnut josko joskus ostelisi vähän paitoja tuolta Threadlessista. En vaan ole koskaan muistanut katsella. Nyt olisi kumminkin mitä oivallisin mahdollisuus mokomaan, sillä näköjään eilen alkanut perjantaihin asti jatkuva ale. Eli tuttuun tapaan paidat ovat 50% alennuksessa, maksaen 9.99 dollaria kappale.
Despirelle ja muillekin mahdollisesti lähiaikoina tuolta ostaneille, kuinka laadukkaita paidat ovat olleet? Onko Scarfin tarina huonosta laadusta vain yksittäistapaus vai tätä nähtävissä laajemminkin?
Muutama Threadlessin paita löytyy ja kaikkien laatu on priimaa, eikä kaverit ole myöskään sanoneet mitään negatiivista. Toivottavasti vain yksittäistapaus, siis.
Vaikkei tuosta nyt kauheasti saanut selkeyttä, että onko peli nettimoninpeli, RTS, tasohyppely vai näitä kaikkia, vaikuttaa aikas mielenkiintoiselta ja vähintään kokeilun arvoiselta. Jaappanissahan peli on jo ulkona.
Ilmaiskanava NHK:lta näin jossain lifestyle-ohjelmassa kun tuota esiteltiin. Vaikutti silloin pelillisesti normi-tasohyppelyseikkailulta, mutta kaikki ympärillä oleva onkin sitten asteen verran oudompaa. Ilmeisesti pelissä aloitetaan valitsemalla jokin eläin, esimerkiksi tipu on se extreme-vaikeustaso, joka sitten täytyy pitää hengissä saalistamalla pienempiä tai etsimällä ruokaa, ja lajina kartalla etsimällä muita lajitovereita.
Kun Darksiders 2 on tulossa vasta tiistaina ulos ja Dark Soulsia ei jaksa millään, piti viikonlopuksi keksiä jotain muuta pelattavaa. Heitinpä sitten sisään Pro Evolution Soccer 2011:n, koska muistelin, että Master League oli jäänyt aika pahasti vaiheeseen. Paria päivää ja 13 pelituntia myöhemmin on kyllä pakko todeta, että hemmetin hyvä pelihän tämä on edelleen.
Master League on edelleen kaikkien kausimoodien kuningas. On aivan eri fiilis ottaa divarin rupusakki ja kasvattaa siitä omilla keinoilla voittava joukkue. Peli vihjaa aika paljon ikääntyvien veteraanien ostoon, mutta itse olen käyttänyt kaikki paukut nousevien nuorten kykyjen ostamiseen muista seuroista ja omasta akatemiasta. On aivan eri tavalla tyydyttävää voittaa itse kasaamalla porukalla, mistä omia kasvatteja on murtautunut jo maajoukkueisiin ja joista tarjotaan miljoonien siirtokorvauksia isoihin seuroihin.
Pelillisellä tasolla mukana on edelleen ärsyttäviä PES-konventioita, kuten pelaajien ärsyttävä raiteilla liikkuminen ja ottelutapahtumien ajoittainen skriptaus(!), mutta itse pelaaminen on sen verran timanttia, että nämä on helppo sivuuttaa. Jos 2013 on kehittänyt ML:ää vielä asteen verran paremmaksi ja poistanut noita pikkuärsykkeitä, pitäisi olla kasassa todella kova paketti.
E: Tulevan PES:n Steelbook-versio on muuten todella makean näköinen:
-Tässä kuussa tuleva Darksiders 2. Ykkösosa on yksi genin aliarvostetuimpia helmiä ja kakkonen tullee olemaan kaikin puolin parempi.
-Odotan myös, varsinkin demon testaamisen jälkeen, uutta Pro Evolution Socceria. Viime vuoden versio jäi väliin, mutta demo vakuutti siitä, että itse pelituntumaan on tehty tarpeeksi paljon konkreettisia muutoksia.
-VAROVAINEN odotus on myös NHL13:lle. Aivan paska tuokin tulee todennäköisesti olemaan yksinpelaajalle, mutta muutokset maalivahteihin ovat herättäneet kiinnostuksen.
EDIT: Tuota vaan mietin että miten hemmetissä kaikilla on alussa se Drake Swordi? Siis katsooko kaikki surutta netistä mistä aseita löytyy, ennen kuin on peliä edes pelannut läpi, vai olenko vaan ainoa joka missasi tavaran vahingossa?
Vielä tulee silloin tällöin palattua tän pariin. Pelitunteja taisi olla mittarissa hieman alle 20 ja oon vasta menossa Queelag's domainissa, kun olen yrittänyt mahdollisimman paljon vetää vain sokkona eteenpäin ilman oppaita. Tässä pelissä on kyllä aivan järkyttävän makea tunnelma ja tunne siitä, että on yksin jossain käymättömillä korpimailla ja kuolema odottaa minkä tahansa nurkan takana.
Otin aloitusclassiksi Banditin ja alkuvaiheilla hommattu Drake Sword on vieläkin käytössä. Armoreissa on käytössä oikeastaan parhaat mahdolliset, kunhan eivät haittaa väistelyä liikaa. Blighttown on ollut toistaiseksi ylivoimaisesti veemäisin paikka surkean ruudunpäivityksen ja niiden hemmetin myrkkynuolia sylkevien hiippareiden takia.
Kannattaako alussa grindailla noita muutamia ekoja vihuja ja aina palailla bonfirelle level-uppaamaan?
Tuollainen yhdessä paikassa jankkaus ei oikeastaan ole se ykkösjuttu. Kannattaa vain kokeilla niin pitkälle menemistä kuin pystyt sekä samalla tuhlata niitä sieluja niihin asioihin joita haluaa kehittää statseissaan ja mitkä ovat esim. vaatimuksia tietyn aseen käytössä. Sielut toimivat myös valuuttana, joten niitä käytetään myös aseiden ja niiden upgradejen tekoon sekä kaikenlaisen tarpeellisen ostamiseen.
Tämä jatkuva rajojen kokeilu ja kepillä jään tökkiminen on todellakin pelin suola. Pelin kuviot oppii nopeasti kantapään kautta ja oppirahoja tulee alussa maksettua reilusti, mutta se kuuluu asiaan.
Muuton myötä on tullut siistittyä liikoja lihoja noista pelikokoelmista ja muusta sälästä - kuten varmaan Basaarin puolella on näkynytkin. Tämän myötä kävin myös PS2- ja DS-kokoelmani läpi ja keräsin molemmista reilut pinot poismyytävää(parhaat ja rakkaimmat jäivät toki hyllyyn, ja molemmille riittää pelattavaa vielä reippaasti). Noita en kuitenkaan jaksanut alkaa mihinkään nettiin väkertämään, joten pakkailin pelit laukkuun ja läksin pitkästä aikaa rehelliseen kivijalkapelikauppaan - Järvenpään Megaswapiin.
Nämä pienemmät pelikaupathan alkavat olla jo kuoleva luonnonvara, ja oli todella mukavaa huomata, että ihan tavallisena kesän arkipäivänä liikkeessä kävi oikeasti kuhina. Aina välillä muistaa herätä harmittelemaan sitä, miten paljon netistä tilaaminen on kätevyydellään ja halvoilla hinnoillaan korvannut tämän sielukkaamman tavan tehdä peliostoksia, ja nyt oli tosiaan sellainen hetki. On siinä ihan eri fiilis, kun hoitaa asiansa samanhenkisen ihmisen kanssa kasvotusten, ja voi ostosten sivussa porista niitä näitä peleistä yleensäkin. Lafkan henkilökunta vaikutti oikein mukavalta ja asiansa tuntevalta, ja pelivalikoima liikkeessä on hyvinkin kiitettävä. Lisäksi sydäntä lämmitti kieltämättä sekin, kun myyjä pelejäni läpikäydessään kehaisi erityisesti PS2-pelien kuntoa. Yli kahdeksankympin vaihtokorvaus oli enemmän kuin olisin osannut näin vanhoista (eikä mitenkään erityisistä) peleistä odottaa, vaikka varmasti jokunen uudempi DS-peli siellä vaakakupissa pääasiassa painoi. Eniveis, diili tuntui kohtuulliselta, ja laitettiin massit liikkeen lahjakortille. Saman tien kaivelin hyllystä mukaan PS3:lle Rock Band 2:n ja Mass Effect 3:n, ja yli puolet rahoista jäi vielä käyttämättä. Mikä tarkoittaa, että minulla on hyvä syy mennä liikkeeseen uudemmankin kerran, mistä olen suoraan sanottuna todella iloinen.
Vaan oli lahjakorttia tahi ei, niin aion kyllä piipahdella liikkeessä silloin tällöin eniveis. Jos ei uutuuspelejä ostamassa - sillä let's face it, ovathan ne vähän hintavia - niin sitten haistelemassa (pun not intended) atmosfääriä ja kaivelemassa käytettyjen pelien valikoimia. Lisäksi taisin jo mielessäni päättää hommata syksymmällä 3DS XL:n noilta. Se tuntuu mukavalta tribuutilta eläkkeelle siirtyvää DS Liteäni kohtaan, jonka hain aikanaan julkaisupäivänä Oulun Pelimiehestä. Voi niitä aikoja.
Oikein. Järvenpään legendaarisen Megaswapin palveluita pyöreästi kymmenisen vuotta käyttäneenä voin ainoastaan puhua hyvää puljusta. Edes toiselle paikkakunnalle vaihto ei tätä muuttanut.
Ms. Splosion Manin runttasin läpi vihdoinkin. Kenttäsuunnittelu - ainakin yksinpelin osalta - oli täyttä paskaa, mutta viimeinen bossi melkein pelasti koko homman. Järkyttävää huomata miten loistavan Splosion Manin jälkeen voi kenttäsuunnittelun osalta vetää tällaisen syväkyykyn; tuntui että melkein kaikki tasot olivat pelkkiä pitkiä ilmalentoja, joiden aikan täytyy millintarkasti räjäyttää itsensä tynnyrin kohdalla. Vielä kun tämän yhdistää kiltisti sanottuna säästeliääseen checkpointien käyttöön, on kasassa sellainen sontavoileipä, mitä ei olisi todellakaan jaksanut, ellei Twisted Pixelin huumoripuoli olisi kunnossa.
Expendables oli todella tylsä. Väkisin yritetty tehdä äijämäinen leffa. Parin ihan ok kohtaa löytyi. Toiminta ei ollut mitenkään erityisen siistiä. Onlinerit toimintaleffatasollakin todella typeriä ja hahmot aivan uunoja. Terminator 2 on edelleen toimintaleffojen selkeä ykkönen!
Vähän samoilla linjoilla, Rambo 4 on esimerkiksi toimintapätkänä täysin ylivertainen Expendablesiin. Pitää toivoa, että jatko-osan ilmeinen more is more -taktiikka kantaa hedelmää ja meno maittaisi paremmin.
Tässä 4h Fez-session aikana pelistä tulee mieleen lähinnä Myst eikä oikeastaan mikään tasohyppely. En sitä oikein muuten osaa summata: skrollaava Myst. Toistaiseksi ollut hurjan kiinnostavaa tutkia eri maailmoja ja ottaa selvää, mitä missäkin maailmassa on ollut juonena.
Juuri näin. Aivan käsittämättömän vangitseva ja pelaajalta todella paljon vaativa peli. Vastaavasti tuntuu kyllä aivan mahtavalta kun on itse ratkaissut esimerkiksi aakkoset tai numerot ilman apuja.
En tiedä oliko tuo joku kompakysymys, mutta kyllähän vakityössä palkka juoksee kesälomallakin ja aina ennen lomia saa vielä tuplapalkan + muut bonukset että varmasti riittää rahat lomailuun. Eihän kesää saa töiden tekemiseen käyttää.
Peukkua tälle. Eka kerta evör kun on kunnon palkalliset kesälomat, joten kyllä kelpaa.
Ja pelattua tulee varmasti enemmän, kun jäi niin vähälle töiden takia.
Onko ilmaista, toimivaa ja yksinkertaista videoeditoria olemassa?
Olen hakenut ja hakenut ja hakenut mutta ihan mahdotonta kyllä löytää mitään järkevää ratkaisua. Ihan perus leikkaa liimaa operaatioita pitäis saada tehtyä, videon hidastaminen ja nopeutus olisi kanssa kivoja ominaisuuksia.
Psychonauts toimii 360-pädillä itsellä ainakin ihan hienosti. Joka on muuten pirun hyvä juttu - peli on ollut hyllyssä jo vuosia, mutten koskaan pitänyt siitä. Nyt tajuan, että suurin osa vastentahdosta pelata johtui luultavasti siitä että pelasin tasoloikkaa näppäimistöllä.
Psychonauts on vielä ihan ok sovitus näppikselle ja hiirelle, toisin kuin esimerkiksi Rockstarin Bully, jonka kontrollointi on aivan karmeaa paskaa. Vielä kun tähän yhdistää timanttisen huumorin, käsikirjoituksen, graafisen tyylin ja ääninäyttelyn, niin kyllä kannattaa lopettaa pillittäminen ja pelata. Varsinkin jos peli on jo ostettu.
Syitä häviöön on monia, mutta minusta maalivahtipeli oli yksi. Myönnän että tekihän Vehanen hyviäkin torjuntoja, mutta ei se nyt ihan niin menny mitä tällä tasolla vaadittaisiin...
Tämä pitää kyllä kutinsa. Vehanen meni täysin rikki Venäjä-ottelussa ja perustorjunnatkin näyttivät todella vaikeilta pronssimatsissakin. Kun puolustus jätti hänet täysin yksin, eikä hän Vehanen pystynyt paikkaamaan heidän virheitään, oli tulos tämä. Kolmannessa erässä vihdoinkin joukkue sai pelinsä kuntoon ja sitä myötä Tshekin pistohyökkäykset(joista heidän 2. ja 3. maalit tulivat) järjestään tyrehtyivät joko alkuunsa tai johtivat helppoon laukaukseen.
Kokonaisuutena Suomen turnaus oli aikalailla maksimisaavutus. Välierässä ylivertainen Venäjä otti omansa ja Tshekki oli scoutannut Leijonien pelitavan täysin ja vei lopun rynnistystä Suomea täysin. Pronssiin olisi tietysti siis ollut mahikset, mutta Tshekki oli vain yksinkertaisesti parempi.
Ja kyllä. Otan hiukan varovaisesti tämän Suomen joukkueen arvostelun, koska viime vuoden perusteella täällä ei kovin rankasti kannata arvostella huonoa pelaamista
Ei siinä itse arvostelussa ole mitään vikaa, mutta kun sun analyysit oli viimekin vuonna aivan paskoja.
Lainaus käyttäjältä: JayeizH
Vehanen ja nyt jo loukkaantunut Lehtonen ovat olleet yllättävän epävarmoja ja paraati venymiset ovat jääneet aika vähiin.
Kärppä tosiaan oli aika epävarma ennen telakallelähtöä ja Vehanenkin on pudottanut kiekkoja eteen (johtuu myös suurilta osin torjuntatyylistä), mutta ootko oikeasti edes katsonut Vehasen pelaamista turnauksessa? Varsinkin USA-matsissa häneltä tuli pari aivan käsittämätöntä pelastusta. Nämä paraatipelastukset jäävät Vehasen pelityylin takia kyllä useimmiten piiloon, koska se on rauhallinen ja nojaa täysin perustekniikkaan. Pekkarinnemäiset spagaatit ja "desperation savet", joita Lehtosellekin on viime aikoina kertynyt repertuaariin, jäävät siis raumalaiselta näkemättä, mutta hallitulla liikkumisella ja ennen kaikkea laukaisukulmien peittämisellä tekee helponnäköisiä pelastuksia todella pahoista maalipaikoista.
Nojaa siis torjumisessaan täysin vetojen blokkaamiseen/peittämiseen samoin kuin maailman paras maalivahti Henrik Lundqvist. Työnjako pitää tosiaan olla puolustuksen kanssa tällöin absoluuttisen vesiselvä - maalivahti pyrkii blokkaamaan kaiken ja puolustajat siivoavat sitten ne pikkunamit veräjän edestä pois - muutoin käy kylmät ja tuloksena helvetin paljon maaleja reboundeista.
Osaako joku kertoa miksi tätä pitäisi pelata? Trialia en jaksanut testata 10 minuuttia enempää, mutta ilmeisesti pelissä on melko mielenkiintoisia puzzleja. Tämähän ei ole ilmestynyt PS3:lle tai Wiille, joka selittääkin Hypen puutteen tällä boardilla, mutta olisiko joku silti eksynyt pelaamaan peliä?
Pelattavuudeltaan sairaan keskinkertainen uusi indie darling, jonka graafinen tyyli on kuitenkin aivan mieletön. Ehkä ensimmäinen tasohyppelypeli, missä itse tasohyppely on loppupeleissä yhdentekevää. Salaperäinen pelimaailma ja älyttömästi selvitettävää ja ratkaistavaa.
Nythän on 4 päivää siihen kun NFL Draft on ja aika odotetusti Indianapolis Colt tulee varaamaan QB Andrew Luckin ensimmäisellä kierroksella. Coltshan luopui Peyton Manningista, jota pidetään yhtenä NFL:n historian parhaista pelirakentajista. Toisena varaamaan pääsee Washington Redskins joka tulee varaamaan Robert Griffin III:n. Redskins tarvitsee kipeästi uutta pelinrakentajaa ja ainakin omissa paperiessani pidän RG3:a mielenkiintoisempana kuin Luckia. Johtunee siitä, kun Luck on enemmän perinteinen perinrakentaja joka heittää vain palloa, kun taas RG3 on tarkka heittämään ja todella hyvänä juoksiana. Esimerkiksi Combinessa RG3 juoksi 40-jaardin dashin aikaan 4.41 sekuntia.
Tuon lisäksi RG3 on juossut vuonna 2007 110m aidat aikaan 13,46 0,9 metrin vastatuuleen. Kivana huomiona, että RG3 on syntynyt vuonna 1990, joten aikaa voidaan pitää kyllä äärimmäisen kovana.
Vaikka offseasonin aikana en seuraakaan sarjaa juuri ollenkaan, eikö vähän aikaa sitten spekuloitu että RG3 ja Luck olisivat melkein tasavahvoja kamppailemaan ykkösvalinnasta? Vai oliko tämä pelkästään jonkin hypemasiinan tuotosta?
Todennäköisesti Colts tosiaan tulee varaamaan Luckin, koska on pelaajatyyppinäkin ja persoonana enemmän rauhallinen ja analyyttinen, kuten Manning. RG3 taas on pelityyliltäänkin dynaaminen ja räjähtävä kaveri, josta tulee ehkä hieman Michael Vick mieleen, joka parhaina vuosinaan pystyi ratkomaan pelejä täysin yksin ilmiömäisten fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi.
3. peliä pelattu ensimmäinen erä ja tilanne 4-2 Philadelphialle. Maalien lisäksi nähty myös jo tappelut Claude Giroux vs. Sidney Crosby ja Kris Letang vs. Kimmo Timonen. Jälkimmäinen pari lensi samantien suihkun puolelle, joten molemmat joukkueet pelaavat loppupelin ilman "ykköspakkiaan". Suihkun puolelle lensi myös Arron Asham teurottuaan yhtä Philadelphian nuorukaista jäihin/jäissä. Mitähän on vielä tänään luvassa.
Tuon kolmannen matsin eka erä on paras yksittäinen 20-minuuttinen jääkiekkoa mitä olen nähnyt. Kaikkea parasta tai, katsojasta riippuen, pahinta mitä jääkiekko tarjoaa: maaleja, tappeluita, taklauksia, jatkuvia torikokouksia melkein tunnin(!) edestä.
Näytä kirjoitukset
