Kiitos vastauksista! Mites sitten, oliko tuo Amazonin kirjakauppa millään tasolla region-locked vai funkkaako ihan moitteettomasti Suomessakin? Kerrohan blindside ihmeessä pidemmän käytön myötä tulleista kokemuksista sitten kun olet vähän enemmän tuota näpräillyt. Entäs despire, käytätkö edelleen & onko ollut hintansa arvoinen?
Pikainen kysymyslitania: Paljonko maksoi, mistä ostit ja mitkä on fiilikset? Jossain määrin kiinnostaisi itseänikin meinaan Kindle tai jokin vastaava...
Aika paljon on tullut Cania kuunneltua lähiaikoina, etenkin tuota Tago Mago -albumia, joka on aikamoista laatua. Tai no, suurimmilta osin; Aumgn ja Peking O on paikoitellen aika... hankalia sulattaa. Muuten kyllä olen kovin tykästynyt. Myös Soon Over Babaluma -albumia olen jonkin verran kuunnellut. Vähän chillimpää tavaraa, muttei yhtään huonoa sekään. Ege Bamyasi pitäisi varmaan pistää seuraavaksi kuunteluun jossain vaiheessa... Asiaan liittyen tsekkasin internetin syövereistä myös BBC:n krautrock-dokkarin, joka oli suht mielenkiintoinen. Että jos kiinnostaa niin kannattaa kurkkia. Seuraava vaihe kai krautrockiin perehtymisessä olisi Amon Düül II tai Neu!...
Tähän kun vielä sekoittaa lähiaikojen kiinnostuksen sellaiseen oldschool-psyke-progeen (Dungen, Tame Impala, Beatlesin kummempi kama) niin kovasti tekis mieli päästä soittelemaan tällaista itsekin, vähän on vaan mahdollisuudet vähissä. :D
Joo, itseä kiinnosti suht paljon tämä ennen julkaisuaan, pitkälti siksikin että näitä tuli pelailtua aika paljon silloin kun ilmestyivät... Sitten julkaisu tuli ja arvostelut piikittelevät kontrolleista ja ties mistä, splitscreeniä ei kuulemma edes ole (?!) ja muutenkin vaikuttaa vähän laimean vastaanoton saaneen ko. peli. Tosin silloin tällöin näkee, että nostalgia + 1200 pisteen hinta (ei sentään täyshintaisena myy..) riittäisivät kyllä pitämään innon yllä tähän, mutta mitenhän on?
(en laske mitään Ridea ja Shrediä sarjan peleiksi).
Ja kieltämättä on vähän karua, että tekijätiimiksi tosiaan värvättiin Neversoftin sijaan Robomodo, joka yllämainitut tekeleet on tehnyt... Täytyy sanoa, että tällä hetkellä vaikuttaa melko rahastukselta - tosin aika tehokkaalta sellaiselta - mutta pitänee testata trialia, ehkä se antaisi vähän osviittaa siihen, onko peli ostamisen arvoinen vai ei...
Hyviä valintoja teillä täällä siellä sun täällä! Sharkien tavoin funk ja soul ja muu groovaava kama on kesällä se ykköskama mitä kuuntelen. Tosin kaikenlaista muutakin toki tulee kuunneltua... olenpahan jossain vaiheessa väkertänyt Spotifyyn jonkinlaisen kesäbiisisoittolistankin, joten kynnelle kykenevät sitä kuuntelemaan.
Kaikkialla melkein kyllästymiseen asti soitettu (tosin hyvä!) Somebody That I Used to Know oli Gotyen biisi, mutta siinä fiittaavan Kimbran soololevy on parempi kuin kumpikaan Gotyen omista plätyistä (AOTY-kamaa!), joten kuunnelkaa. Ei petä. Call Me on funkimmasta päästä ja toimii niin hyvin.
Itsellä käytössä muutamakin erilainen, vaikka mihinkään en ole vielä uskaltanut rahaa satsata. Dropbox isompien tiedostojen jakamiseen (5.2 GB:n kapasiteetti näyttää olevan); pikaiseen kuvien ym. jakamiseen vain Maceille oleva, kätevä CloudApp (jolle varmaan löytyy joku pätevä Windows-vastine täältä). Myös SugarSyncin ilmaistunnus löytyy, vaikken sitä ole vielä erityisesti hyödyntänyt.
Dropboxista tykkään kyllä kovasti sen ollessa niin mukavan multiplatform ja toisaalta niin käytännöllinenkin. CloudApp taas on ehkä vielä nopeampi kun voi suoraan drag & dropata tuonne yläpalkkiin.
Liian montaa synkronointipalvelua ei kuitenkaan viitsisi koneella pitää, vaikka jokaisen ilmaiset versiot kun yhdistää, saa ihan kivasti tallennustilaa.
Tämä on kyllä pointti tämäkin, ja siksi ehkä pitäisi jossain vaiheessa vain pistää pätäkkää kehään ja hankkia maksullinen jäsenyys johonkin. Minne tosin, se on ehkä pulma.
Purity Ringsin debyytti on kovassa odotuksessa, eikä uusi biisi ainakaan hypeä laannuttanut. Lofticriesin aloittamalla linjalla mennään eli eri persoonallista poppia tiedossa.
Tuli eilen tsekattua Huoratron Circuksessa. Mies rupesi soittamaan reilun tunnin myöhässä, mutta oli aika jumalaton show. Stroboja, jäätävän diipit bassot ja hurja meininki. Muutama juoma kaatui vieressä olevilta päälle ja hiki tuli, muttei se mitään, oli ehkä intensiivisimpiä keikkoja vähään aikaan. Tämän lisäksi reilun kybän hinta ei ollut kovinkaan ilkeä lompakolle, joten kelpasi.
Itselle käynyt samaa. Harvemmin, tosin, mutta kumminkin. Sama käy sekä HTC:n omassa viestisoftassa että GoSMS Prossa silloin kuin käy, joten minkään yksittäisen softan vajavaisuuksista ei liene kyse. Kerro ihmeessä jos löydät jonkun syyn tuolle, mutta ainakin noin suht simppelinä ratkaisuna boottaus on tähän mennessä lopettanut venkoilun sen siliän tien joka kerta.
Crystal Castlesia! Enpä tiennytkään, käy kivasti yksiin sen kanssa, että olen löytänyt bändin vasta lähiaikoina. Sigur Rós luonnollisesti odotuksissa, vaikka näin sounditasolla ei mitään hurjia harppauksia vissiin otetakaan. Ei se mitään, tosin, Sigur Rósilta en välttämättä niitä kaipailisikaan. Eniten odotuksissa itselleni tältä vuodelta on kyllä varmaan tuo Flying Lotuksen uusi levykäinen, Until the Quiet Comes, sen verran mullistava juttu oli Cosmogramman löytäminen nimittäin itselleni. (Ja toki Tooliakaan en suinkaan pistäisi pahitteeksi jos suinkaan suvaitsisi ilmestyä; GY!BE:n matskuissa on vielä paljon kuunneltavaa ilman uuttakin levyä. :p)
Uuden Mars Voltankin olen kuunnellut muutaman kerran läpi, eikä sinänsä kyllä yhtään pahemman kuuloista. Paha sanoa, miten selviää pidemmällä aikavälillä, mutta näin alustavasti kuulostaa kyllä paremmalta kuin esimerkiksi Octahedron. Syntikat ovat aika framilla suhteessa aikaisempiin levyihin - mikä ei ole huono juttu - ja rumputyöskentely on jälleen kerran aika mainiota.
Echoesin hype vakuutti kyllä, kovat on odotukset tuota levykäistä kohtaan.
Itse päätin ostaa Logicin ja ottaa askeleen GarageBandista eteenpäin... Tähän mennessä olen yhden Logicilla tekemäni biisin nettiinkin pistänyt (Taui - See), kuunnelkaa ihmeessä jos kiinnostaa. Pointsit sille joka tunnistaa samplen... Rakentavaa kritiikkiä luonnollisesti otetaan vastaan ilomielin. :]
Pilvikartaston luin muuten joskus taannoin, nimenomaan johonkin filmatisointiuutiseen törmättyäni. Aika epätyypillinen kirja noin rakenteen kannalta, pysyi muistaakseni silti ihan hyvin kasassa ja ihan maittavaa scifi/historiallinen fiktio -menoa kyllä. Filmatisointi toki kiinnostaa, osin siksi että hyvä kirja ja osin siksi että toteutus voi olla aika kiintoisa...
1.4-päivitys kiinnostaisi lähinnä siksi, että se korjaisi yhden bugin, jonka takia en pysty jatkamaan main questia tällä hetkellä ollenkaan. :p Onhan tuossa toki muutakin tehtävää, mutta se olisi kiva läpäistä jossain vaiheessa. :D
On muuten aika kovaa materiaalia, etenkin Tearjerk kolahti. Onko syna samplattu jostain vai omaa kamaa? Ei sillä sinänsä merkitystä, mutta kiinnostaisi toki. :p Muuten sellaista musaa kyllä väsäät, etten etenkään tämänhetkisten musiikkimieltymysteni pohjalta voi muuta tehdä kuin nauttia; jatka samalla linjalla...
Nimi on aika kehno, mutta toivottavasti musiikki ei. Kansi ainakin täysin erilainen kuin aikaisemmissa (lieneekö edes sama tekijä) ja toisaalta Omarhan lupaili, että biisintekoprosessi olisi ollut aikaisempaa demokraattisempi. Innolla odotan! Circuksessahan nuo joitain uusia biisejä soittivat, mutta ei niistä ihan niin paljoa selkoa saanut. Ei vissiin mikään ihan täysi suunnanmuutos niiden perusteella kuitenkaan tulossa.
Yle järjesti pari HBO-maratonia sarjojen Ylellä alkamisen kunniaksi... Toissapäivänä vissiin True Blood, eilen Game of Thrones. Kaveri oli jostain kilpailusta repäissyt tuohon Game of Thrones -maratoniin pari lippua, siispä eilinen kului paljolti Game of Thronesin parissa. Paikkana toimi Bio Rex Helsingin keskustassa ja Game of Thronesista katsottiin koko ensimmäinen tuotantokausi.
Joskus kello kymmenen aikaan illalla maratonista poistuessani olo oli hämmentyt - tämäkö on se sarja jota hypetetään ihan jumalattomasti kaikkialla? Roolisuoritukset olivat toki peruspäteviä (kuten tällaisen kokoluokan sarjalta on varmaan syytä odottaakin) ja pointsit täytyy antaa etenkin Peter Dinklagen sarkastiselle ja persoonalliselle suoritukselle Tyrion Lannisterin roolissa. Tästä huolimatta sarjassa ei ollut mitään mikä olisi tehnyt siitä erityisen kiinnostavan. Jonkinlainen kliseisyys paistoi tuon tuosta erinäisissä kohtauksissa, musiikki oli perustusinatavaraa ja juoni ei napannut mukaansa juur ollenkaan. Toki sen verran, että loppuun asti tuotantokauden katsoin, muttei yhtään sen enempää. Kyseessä ei ole siis mikään täydellinen epäonnistuminen, mutta noin yleisesti ottaen Game of Thrones tuntui lähinnä ison budjetin keskinkertaiselta fantasiasarjalta.
Ehkä kirjat pitäisi lukea jonkinlaisen eri näkökulman saamiseksi, mutta tämän TV-sarjan pohjalta en kyllä viitsisi... pitää harkita.
Myöhäisenä lintuna tuli tsekattua Drive (teatterissa, jopa!) tuossa jokin aikaa sitten ja olihan se kieltämättä aika säväyttävä kokemus. Sinänsä melko modernin näköisessä leffassa oli miljööllä ja kuvauksella (ei niinkään efekteillä, mikä on kenties vain hyvä) luotu pastellinomainen, rauhallinen ja verkkainen tunnelma. Musiikit olivat aika innovatiivisia leffamusiksi ja Kavinskyn Nightcall - josta aikaisemmin olin kuullut vaan remixin joskus aikoja sitten - sopi leffaan kuin nenä naamaan. Muutenkin ehkä parhaita leffasoundtrackeja vähään aikaan, tykkäsin myös syna-ambient-matoista hiljaisempien kohtausten taustalla. Kunnianhimoisemmissa leffoissa tuntuu yleensä olevan sääntö, että hiljaisissa kohtauksissa ei ole mitään "oikean maailman" ulkopuolista ääntä, mutta tässä näistä käytännöistä poikkeaminen toimi vain ja ainoastaan leffan eduksi.
Kaiken kaikkiaan jotenkin oli just omanmakuinen leffa. Toki, minut on helppo vakuutta sillä, että leffa välittää jonkun tunnelman musiikin ja kuvauksen avulla (tyyliin Norwegian Wood, josta myös kovin pidin) ja on muutenkin jotenkin tyylillisesti yhtenäinen - ja Drive teki juuri sen.
Muistan joskus Pelaajalaudan kautta (kuka ikinä teistä olikin, kiitos sinulle!) löytäneeni Tenhi-nimisen artistin. Ilmeisesti Tenhiltä on nyt tulossa uusi levy marraskuun 25. päivä ja teaserin perusteella melkoisen kaunista kamaa.
Heräsi hinku perehtyä siihen Tenhin aiempaan matskuun syvemmin, kun en ole sitä oikein muuten kuin muutaman biisin kuunnellut.
En ole täysin varma, paljonko peliä on takana (näkeekö tuon konsoliversiossa jostakin?), mutta useampi tunti tämän parissa on vierähtänyt joka tapauksessa. Joten pieniä ajatelmia:
Paljon on näkynyt valitusta (lähinnä PC-pelaajilta) siitä, kuinka valikot ym. kusevat täysin, lähinnä siksi, että ne ovat suunniteltu konsoleille. Itse olen pelannut aikaisemmin Elder Scrollsit PC:llä, mutta moisen masiinan puutteen vuoksi (ehkä seuraava kone sitten) ostin Skyrimin boksille. Ja oikeassa olette - valikot ovat selkeästi konsoleita ajatellen tehdyt, sillä ne skulaavat melko moitteettomasti. Tykkään, mutta ottaisi varmaan itseänikin päähän jos samoja valikkoja joutuisin PC:llä käyttämään.
Jos valituksia on kuulunut valikkojen konsolikeskeisyydestä niin on sitä kuulunut myös grafiikoiden vastaavanlaisesta ilmiöstä. "Kun piti pakata levy Xbox-levylle niin grafiikat vedettiin alas" ja niin edelleen. Ja täytyy myöntää, odotin ehkä grafiikoilta enemmän. En ole pettynyt sinänsä - pelin maailma on sen verran iso, että grafiikat eivät välttämättä voikaan olla mitään "parasta ikinä" koko ajan. Tiedä sitten mitä olen pelannut, mutta minusta Skyrimin grafiikat näyttävät boksilla kuitenkin hieman vanhentuneilta paikka paikoin. Onneksi kuitenkin maisemat ja maailma ovat molemmat sen verran immersiivisiä, etten itseasiassa tule pidemmässä peluussa huomanneeksi grafiikkojen puutteita juur ollenkaan. Eli sinänsä aika pikkuseikka tämäkin.
Itse peli sen sijaan on ainakin tähän mennessä ollut mitä loistokkain. Oblivionin jos ei tylsien niin "vähän elottomien" kaupunkien sijaan kaupungeissa tapahtuu jotain ja ihmiset oikeasti tekevät jotain. Yksi hakkaa puuta, toinen takoo aseita ja kolmas kaupittelee kaaleja. Eikä tällainen eloisuus rajoitu vain kaupunkiin - satunnaiset tapaamiset rosvojen ynnä muiden mantuja matkustavien heppujen kanssa rehevöittävät peliä entisestään. Itseasiassa hitaahkolla hepusellani eteen ravatessa tapasin ainakin viime matkalla pysähtyä jokaisen ihmisen kohdalle toivoen, että jollakin olisi jotain sanottavaa. Ja olihan niillä aina välillä - varkaidenkin kanssa keskusteleminen oli ihan kiintoisaa, vaikka keskustelut niiden kanssa on vissiinkin aina samanlaisia (?). Keskustelusysteemi on aika peruspätevä ja ainakin Oblivionin järkyttävä "keskusteluympyrä" on poissa. Musiikit ovat taattua TES-laatua ja juoni... noh, juonesta en ehkä vielä viitsi heittää pahempaa arviota kun en kovin pitkällä ole. Ihan kiinnostavia tehtävät tähän mennessä ovat olleet.
Ai niin, ja se vaikeustaso joka ei säädy on aika mainio juttu kanssa. Olen aina ihan kauhuissani kun näen jättiläisen tai jonkin muun olion, minkä voittamiseen minulla ei ole mitään mahdollisuuksia...
No huh! En ole aikaisemmin GTA:ita edes pelannut, jotain pientä testausta lukuunottamatta, mutta siitä huolimatta (vaiko juuri siksi?) trailerista jäi aika hyvä fiilis. Maisemat olivat kivan aurinkoiset ja muutenkin jotenkin lunkin näköinen tunnelma. Pitäisiköhän sarjaan tämän myötä tutustua, mahdollisesti...?
Itse en ole koskaan oikein hiffannut omalla kohdallani mitään selkeää eroa viihteen ja taiteen välillä - jos leffa on hyvä, niin se viihdyttää. Se voi olla hauska tai vaihtoehtoisesti se voi tarjota ajateltavaa (joskus molempiakin), mutta jos en koe aikaani hukatuksi leffan jälkeen, voisin sanoa sen viihdyttäneen minua ja täten olevan hyvä elokuva. Tiedä sitten vaatiiko viihde oikeasti sen positiivisuus/rentoutumis-aspektin siihen.
Itse olen katsellut tässä lähiaikoina melkoisesti leffoja. Pulp Fiction ja Oldboy tuli katsottua kavereiden kanssa ja sain sitten kaverilta lainaan Tarantino-boksin, josta olen tsekannut Kill Billit ja Reservoir Dogsin. Selkeästi joukon heikoin oli Reservoir Dogs, joka oli sellaista "ihan ok"-tasoa. Kyllähän sen katsoi, mutten ehkä mitään erityistä hehkutusta antaisi. Musat olivat mainiot - mikä on muuten selkeästi Tarantinon vahvoja kohtia. Leffojen soundtrackit ovat jumalaisen hyviä ja tehostavat tilanteita jäätävän paljon.
Pulp Fiction oli huikea. Sopivan kieli poskessa -menoa, Samuel L. Jacksonin rooli oli sana "badass" leffarooliin tiivistettynä ja muutenkin meno oli suhteellisesta karuudesta huolimatta aika lunkia.
Oldboy oli taas paljolti päinvastaista menoa - tunnelma ei ollut kovinkaan positiivinen, mutta sitäkin tiiviimpi. Ehkä lievästi epäuskottava juonikuvio saatiin hyvin toteutetulla etenemisellä, hahmokaartilla ja musiikkivalinnoilla (ne olivat tässäkin kultaa) tehtyä ihan toimivaksi ja yleisesti ottaen leffa olikin aika pätevä. Pitäisi varmaan perehtyä Aasian leffatarjontaan enemmänkin, tiedä sitten mistä aloittaisi.
Kill Billit olivat kanssa mahtavia. Ykkönen oli ihan pätevää mättöä jälleen kerran asiallisella soundtrackilla varustettuna. Hyvä leffa jo itsessään, mutta kakkonen räjäytti pankin olemalla vielä parempi. Tarantino-tyylinen epäkronologinen eteneminen toimi tyylikkäästi ja näyttelijä- sekä musiikkivalinnat olivat jälleen kerran mitä pätevimpiä.
Täytyy sanoa, että Tarantino aika varmasti vakuuttaa paikkaansa lempiohjaajanani. Joiltakin ohjaajilta olen nähnyt useampia leffoja ja ainoastaan Tarantino on vakuuttanut minut näin hyvin, näin usein.
Aika ylisanainen leffapaketti tuli tästä nyt, mutta vastapainoksi voin sanoa että Johnny English 2 oli jumalattoman huono.
Ice Cream Sandwich paljastettiin ja se näyttää erittäin, erittäin hyvältä. Tosin voi olla, että kuluu jonkin aikaa ennen kuin se saapuu muille luureille, kun Googlen Galaxy Nexus saapuu marraskuussa ja on vissiinkin ensimmäinen puhelin jolle ICS tulee.
Tuota CyanogenModia olen pohtinut, että pitäisköhän se hankkia? Tai siis, kuinka riskialtista roottaaminen esmes on? Kuinka suuret brickautumisen vaarat on ja toisaalta kuinka helppo masiina on palauttaa tehdasasetuksiin jos joku muuten kusee? Ja onko tuo CM hyvä, onko kellään kokemusta?
Le Havre oli ihan ookoo kyllä. En ole muita Kaurismäen leffoja nähnytkään, mutta tykkäsin siitä, että vaikka kuvaus oli tuollaista "hitaampaa" jne. niin "taide-elokuville" epätyypillisesti juoni tosiaan oli aika yltiöpositiivinen. Ja jopa naiivi, mahdollisesti, kuten sanoit. Ei mikään maata mullistava, mutta ihan kelpo viihdettä.
Itse tykkäsin kovasti kyllä Norwegian Woodista, etenkin ääniraita oli puhdasta timangia. Muutenkin yksi makeimpia leffoja vähään aikaan. Ehkei kaikkiin kolise. Sen sijaan...
Piti mennä katsomaan eräs toinen leffa, mutta kun myöhästyimme kaverin kanssa niin otettiin sitten lonkalta vaan joku muu samana päivänä tuleva. Hollannin vastine Rare Exportsille, sanotaan tästä. Jos näin on, niin en tiedä haluanko nähdä Rare Exportsia, sillä tämä oli jotain niin huonoa ettei mitään rajaa. Kliseiset ja ontot hahmot, "juoni" ja kaikki muu oli erittäin kehnoa. Älkää katsoko.
Tätä piti siis alunperin mennä tuona Saint-päivänä katsomaan. Onneksi sama leffa tuli myös eräänä toisena päivänä, joten tuli tämäkin sitten tsiigattua. Parempi tämä oli kuin Saint, mutta koska siihen ei vaadita käytännössä yhtään mitään niin se ei vielä riitä takuuksi. Oletin leffalta pysähtyneitä (maisema?)kohtauksia ja sielukasta tunnelmaa (á la Norwegian Wood). Edeltäviä kyllä löytyi, mutta koska niiden seuraksi ei ollut saatu tuota jälkimmäistä - eli sielukasta tunnelmaa - niin täytyy sanoa, että leffa oli enemmänkin tylsistyttävä kuin vaikuttava. Minulla ei ole hidastempoisuutta vastaan sinänsä mitään, päinvastoin, mutta kun se on toteutettu tylsästi niin se on, öh, tylsää. Leffa oli täynnä maisemakohtauksia jotka pääsisivät enemmän oikeuksiinsa National Geographicin taustakuvagalleriassa kuin elokuvassa. Myös juonellinen jatkumo loisti poissaolollaan ja vaatii mielestäni enemmän taitoa toteuttaa juoneton leffa kuin mihin Le Quattro Volte kykeni. Ei ollut minun mieleeni, mutta ehkä tästä joku saa jotain irti.
Itse en hirveästi lue, vaikka yleensä koenkin kirjojen lukemisen olevan aika miellyttävää. Aloittaminen on vaan vaikeaa, tai jotain. Kesän aikana tuli kuitenkin luettua John Irvingin Last Night in Twisted River (suomeksi vissiin Viimeinen yö Twisted Riverillä). Aikaisemmin olin lukenut Irvingiltä Kaikki isäni hotellit -kirjan (koulutehtävää varten), ja koska pidin siitä niin päätin tarttua tähänkin. Ja tykkäsin kovin, tunnelmaa riittää ja se on mainion maanläheinen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat myös yllättävän laajalle aikavälille, mikä oli aika erikoinen yksityiskohta. Kirjahan sijoittuu jenkkeihin ja käsittää noin 50 vuoden aikavälin. Paljon informaatiota tuollaiselle aikavälille mahtuu, mutta missään vaiheessa kirjaa ei tuntunut siltä, että vähän liikaa olisi yritetty änkeä yhteen kirjaan.
En nyt jaksa alkaa tehdä mitään syvempää analyysiä, mutta jos kiinnostava juoni, persoonalliset henkilöhahmot ja maanläheinen tunnelma ovat yhtään mieleen niin suosittelen tsekkaamaan. Myös kieli on ihan sutjakkaa ja onnistuu kuvailemaan asioita aika hyvin, näin siis ainakin englanninkielisessä versiossa.
Näytä kirjoitukset
Sen sijaan...