Mutta miten henkiset darrat voivat olla koville tyypeille, sillä sehän tarkoittaisi että on nimenomaan munakasta omata omatunto...? ???

Tottakai se on munakasta. Mitä kovaa on siinä, että mikään ei tunnu miltään ja astuu pesästä pudonneiden linnunpoikasten päälle?

Tämä on vähän sama juttu kuin se, että siinä ei ole mitään erikoista että tykkää käydä töissä ja sitten käy siellä. Työn sankareita on ne, jotka vihaa töissä käymistä ja menee silti joka aamu.

Sääliksi käy niitä joille mikään ei tunnu miltään. Joskus pitää rypeä ja hävetä. Jossain sopukassa sekin tuntuu hyvältä kun tietää että jotain tuli tehtyä oikeinkin.

Käväisin torstaina katsomassa Black Sheepin, ja kun odotuksia ei ollut niin varsin mukavaa kauhukomediaahan se oli. Toisinaan sorruttiin aivan turhaan splätteröintiin ja tietenkin ne typerät kliiseet olivat paikallaan, mutta oikein mainioitakin kohtia oli tarpeeksi joten lipusta maksoi mielellään. Hahmot olivat pääosin hauskoja ja onnistuneita, maisemat kauniita, lampaat villaisia ja tehosteet juuri tarvittavat hauskoja. Zombi-genren innokkaana ystävänä lampaiden käyttö oli helppo ymmärtää. Bää.

Joyta vähän väsyttää. Ketarat oikosenaan vaihteeksi.

Ensin vettä, jos sillä ei lähde niin sekaan vähän Funlightin "vedenraikastajaa" - yllättävän hyvää lisäainemössöä.

Sitten Coca Cola Zeroa, sitä äijien juomaa. Tätä menee liikaa meidän taloudessa, mutta kohtuus ei ole vahvimpia puoliani.

Kun täytyy siirtyä alkoholiin niin hyvät, kuitan brittisiiderit ovat poikaa: Strongbow ja vastaavat, ja tietysti Bulmers Irlannista.

Jos nämäkään ei toimi, niin sitten geeteetä.

Yleisesti ottaen sitrus- ja muut kirpeät ja happamat, kuivat maut. Jotkin mehut siis käy, mutta sokerisen ylimakeita juomia en mielelläni juo.

Olutta en muuten juo ollenkaan, paitsi että Irlannissa Guinnes maistuu aivan erilaiselta ja erinomaiselta.

Krapulaan pystyy kuka tahansa, mutta armoton henkinen krapula edellisillan sanomisista onkin koville jätkille/muijille! Jeah!

Älä nyt Zoukka kuitenkaan liikaa avaudu, olet ihan hyvä tinkimättömänä fanipoikana ja TK:n pahana kaksosena. Eli vain sen verran kun on tarpeellista hyvään oloon, ok?

itseasiassa toivon että molemmat boardit menestyisivät toistensa rinnalla, niin että molempien vahvuuksia painotettaisiin.

Ihanan hyveellistä ja kilttiä.

HeinZ saisi kyllä ilmaantua. Täytyy ahdistella sitä vähän lisää.

Täytyy vai haluat...?

Näiden kahden välillä on hienoinen ero. En tiedä mikä se on.

HeinZ kai hengaa täällä sitten vain osaksi, kun on kuulemma nyt sitoutunut Boardiin.

Mitä sanoisitte jos tehtäisiin tähän ketjuun sellainen jännittävä uusi muutos että linkkien sisältö oikeasti kuvailtaisiin edes yhdellä järkevällä lauseella postauksen yhteydessä? Olen jo liian monta kertaa menettänyt sekunteja  elämästäni joita en koskaan saa takaisin erehtyessäni avaamaan linkin (jonka sisältöä postaaja kuvailee parhaaksi viihteeksi sitten marjanpoiminnan) vain nähdäkseni todella laadutonta toimistotarvikepornoa tai SM-tason lypsäntäkilpailun tubessa. Jännitystä elämäänsä kaipaavat voivat vain jättää ne kuvaukset lukematta, ja kaikki ovat iloisia!

Heräsin juuri kun en kuulemma saa nukkua koko päivää. Miksi muka?

Kaksistaan vietimme city-juhannusta, kävimme eilen aamulla vielä viimeisillä ruoka- ja herkkusiduostoksilla ja kyllä sitä kannettavaa ja syötävää sitten olikin enemmän kuin kaksi ihmistä ansaitsisi. Söimme päivällä raikasta fetasalaattia, uusia perunoita, pihvejä ja kaikkea muuta tuorretta härpäkettä. Sitten kävimme kävelyllä, pelasimme minigolfia ja nautimme kauniista säästä. Ja sitten alkoi se armoton grillaus: vartaisiin laitettiin paloina kanaa, possua, nautaa sieniä (pekonissa...) ja kolmea eri makkaraa + kasviksia sekaan. Niitä sitten ahmittiin ihanien kuivien brittisidujen kanssa ja väliin pari geeteetä.

Olisihan se kiva ollut taas käväistä maalla ja grillata porukalla, uida kylmässä vedessä ja kärtsätä itsensä saunassa, mutta oli tämä juhannus kivaa näinkin. Onneksi näitä todennäköisesti on vielä jokunen edessä, joten jussia ehtii viettämään ulkomailla ja Suomessa, maalla ja kaupungilla, kaksin ja porukassa.

Pelinovellisoinnin paluu! Kirjoita tarinamuotoinen teksti sinua koskettaneesta pelihetkestä. Taiteilijanvapaus olkoon suuri.

Kuten lupasin, tässä (ainoa?) kirjoittamani peliaiheinen novelli. Tuulisti productions vuosimallia 1997.

Armored Golem

Vuosisatoja oli Armored Golem virunut pimeässä ja kosteassa luolassa jonka ainoat äänet olivat toisiaan teurastavien luonnonoikkujen vertahyytävät tuskanhuudot ja kuolinparkaisut. Hän oli yksi maailman merkillisimmistä ihmeistä - elottomasta materiaalista syntynyt elollinen - joka oli itse kehittänyt itselleen keinoälyä ja vuosisatojen, ei, vuosituhansien aikana luonut siitä persoonallisuuden, älykkyyttä ja aitoa viisautta. Kerätessään tietoa ja näkemystä hän oli pysynyt täysijärkisenä huolimatta häntä kaiken aikaa ympäröivästä  mielettömyyden tulvasta, toinen toistaan hirveämpien helvetillisten sikiöiden eläessä omaa tarkoituksetonta ja brutaalia elämäänsä. Vuosien paineiden ja kiduttavan raskaan luomistyön tuloksena alkoi Armored Golem tiedostaa elämän suurimpia kysymyksiä, kunnes äkkiä, vihreän energiasuihkun purkautuessa kalliosta hänen vierellään hän saavutti ylimmän asteen tietoisuuden, suurimman älykkyyden mitä elävä olento voi koskaan jumalattomassa ruumiissaan omistaa.

Armored Golem odotti kärsivällisesti. Vuosisadat kuluivat pimeässä onkalossa jonka syvyyksiin ei aurinko koskaan yltäisi. Mutta sitten koitti hetki, jota varten Armored Golem tiesi eläneensä koko elämänsä. Kaukaa hänen yläpuoleltaan kuului vielä heikkoa ihmisäänten keskustelua. Ääni lähestyi ja lähestyi kunnes hän saattoi nähdä sen aiheuttajat. Kolme ihmistä - ihmistä joiden kanssa Armored Golem tulisi jakamaan suurimman ajatuksensa, ajatuksensa joka esille tuotuna voisi nostaa maailman ylempiin taivaisiin.

Siinä he seisoivat, kolme ihmistä, suorassa rivissä tuijottaen Golemia, ja vihreän valon purkaus sai Golemin tyylikkään ruskean metallikuoren hohtamaan pyhää valoa. Henkeään vetäen Armored Golem astui askeleen eteenpäin, aukaisi suunsa syvän liikutuksen vallassa valmistuessaan ikiaikaisen tehtävänsä täyttämiseen. Hetki oli taivainen ja vihreä valo joka suihkusi suoraan peruskalliosta pyhitti jokaisen läsnäolijan, ja suuri laupeus kosketti heitä.

Armored Golem oli valmis. Hän avasi silmänsä, mutta sitten, ilman syytä tai varoitusta, valkohohtoinen miekka, nopea ja kirkas kuin salama yössä lävisti hänen kylkensä kiiltävän metallin surmaten Armored Golemin siihen paikkaa.

Teksti on suhteellisen tarkka kopio alkuperäisestä, korjasin ainoastaan kaikkein kaameimmat kielioppivirheet. Paljon olisi ollut vielä korjattavaa niin tyylissä kuin kielessäkin, mutta tämä 10 vuotta vanhan novellin postaaminen menettää aika paljon ideaansa jos autenttisuuden uhraa laadun alttarilla.

Edit: Niin tarkoitus oli, että tälle saa nauraa tyyliin: "olitpa sinä *aska kirjoittamaan silloin vuonna keppi, nyt toivottavasti olet paljon parempi..." Ja minä sanon että "joo joo, ihan sikana parempi."

Kyllä täältä ainakin pari tyyppiä löytyy tuosta listasta. Eri nimimerkeillä tosin, tiedä sitten miksi näin.

En siis olekaan vainoharhainen.

HeinZ saisi kyllä ilmaantua. Täytyy ahdistella sitä vähän lisää.

Minäkin (valitettavasti) n. kuukausi sitten maksoin suolaisen hinnan vuoden tilauksesta. Taidan kyllä huomenna pistää viestiä asiakaspalveluun että se oli toistaiseksi viimeinen tilaus. Muutan mieleni sitten ensi vuonna ja tilaan uudelleen JOS on aihetta. Nyt lehti ansaitsisi mielestäni pienen näpäytyksen, ja mikäs sen parempi näpäytys kun edes hieman tavallista useampi tilauksen peruutus...

Hyvältä näyttää!

Tuollaisesta viestistä olisi kyllä tullut miinusta pelaajaboardilla.
Vaan eipähän tule täällä.

Jännityksellä odotan, mitä tästä tulee.