Munatonta porukkaa siellä töissä kun kukaan ei edes viitsinyt asiaan puuttua...

Ihan oikeesti. Siihen kyllä vedän rajan että asutaan saakeli Tokiossa mutta aika menee siihen että istutaan pimennetyssä huoneessa ja pelataan jenkkiporukalla WoWia. Se on vain jotenkin niin väärin. Ei tätä, ei nyt.

Minä asun Japanissa.

Mistä valvelutuneet ja hintatietoiset pelaajat nykyään ostavat pelinsä?
Onko Play.com enää hyvä paikka? Katselin että oli siellä ihan kivannäköisiäkin hintoja, mutta punta-euro -konversio oli aika törkeää vedätystä.

Yritän pakottaa itseni ostamaan pelit nykyään Japaniksi, mutta monestakin syystä täytyy niitä kai joskus Euroopastakin ostaa...

Joo siis ihan oikeassa olette. Ongelma vaan usein on siinä, että jonnekin lähtiessään sitä ei useinkaan tiedä mihin sitoutuu. Nytkin todella luulin että kyseessä olisi tavallinen harrastetunti, en aavistanut mummokokousta. Ja pahinta on se että tämäkin paikka oli yllättävän kaukana kotoani, en siis esim. voinut jonkin tekosyyn varjolla hipsiä itsekseni pois.

Minusta tuntuu että ulkomaalaisille miehille tämä on hieman helpompaa, heitä kohdellaan "äijinä", tarjotaan drinksu ja jutellaan, kun taas naisia kohdella "nukkeina". (Suomessa tapojeni mukaisesti vaan kävelisin tylisti jätkien perässä sinne minne he menevät ja jättäisin tytsyt kukkahattujen luokse mutta täällä varmaan joutuisin siitä jonnekin suljetulle osastolle ja saisin sähköshokkihoitoa.) Tottakai minä haluaisin vain töksäyttää että "ei kiinnosta teidän jutut, naama kiinni", mutta en vaan ole kehdannut varsinkaan koska

1) olen näissä jutuissa vähän muiden armoilla,
2) en halua häpäistä mukana olevia aasialaisia kavereita ja
3) tuntuu kuitenkin että olen japseille jotain velkaa kun täällä asun ja he kuitenkin yrittävät olla kivoja...

Ja seli seli. Minä en vaan osaa olla Japaniksi tehokkaan ynseä. En edes niille friikeille jotka tulevat kyselemään että "onko sulla poikaystävää" kun kävelee kadulla. (Japanissa tällaista kadulla kyselevät ihmiset ovat yhtä friikkejä kuin Suomessa asiaa kadulla tiedustelevat.)

Edit: kyllä nyt alkaa pahasti näyttää siltä että ei ole hyvä tämä... Minun lisäksi täällä on muutama muu "länkkäri", jenkkejähän ne mutta pieni henkireikä nekin. Tänään kun tulin kotiin niin kaikki istuivat olkkarissa ja pelasivat porukalla WoWia. Järkeä tulla Japaniin ja aloittaa uusi harrastus: jenkkiporukalla WoWittaminen... Minä sitten tästä lähtien yksin pelaan huoneessani, opiskelen tai kävelen tuolla upeassa luonnossa, vuorilla ja pienissä kylissä. Vähän yksinäistä mutta ainakaan en WoWita.

Onko näin että PS3-pelit ei ole region codattuja? Onko jotain listaa peleistä jotka on/ei ole?

[minä en kestä]

Siis minä en kestä! Oikeesti en kykene enää! Tulen hulluksi jos ikinä enää joudun yhteenkään typerään Japanilaisten tätien kokoukseen!!!!1

Olen nyt ollut täällä Japanissa muutaman päivän, ja minulla ei varsinaisesti ole mitään tärkeää tekemistä. Voisi opiskella joo, mutta kuka sitä nyt lomalla kaiken aikaa jaksaa? Unirytmi on vielä jet lagin jäljiltä vähän outo, mutta onhan se virkistävää vaihtelua herätä neljältä aamulla ja mennä nukkumaan seitsemältä illalla.

Eilen menin sitten aamupäivällä morjestamaan tuossa alakerrassa asuvaa kiinalaista tyttöä. No se on hirveän mukava muija, vähän oudon mukava mutta silti. Kysyi mitä olen tehnyt, sanoin en mitään kun ei ole nyt ohjelmaa... No hän on aina menossa ja kutsui minut mukaan iltapäivän origamikurssille. No ei minua nyt varsinaisesti huvittanut mennä mutta kun olin jo sanonut että ei ole ohjelmaa niin päätin sitten olla reipas enkä vain homehtua kotona itsekseni koko päivää.

No sinne tunnille sitten mentiin, minä, kolme kiinalaista tyttöä ja n. 8 japanilaista tätiä. Siellä sitten väkerrettiin yhtä origami-kukka-asetelmaa kolme tuntia. Minulta siihen meni tunti, kyseessä oli lähinnä monotonista terälehtien väkerrystä, ei mitään taitoa vaativaa. Loppuajan sitten auttelin niitä kiina-tytsyjä, joilla ei näemmä ollut kykyä edes siihen monotoniseen räpläykseen.

Ja ne kysymykset. Ne samat... ikuiset...kysymykset. Jokainen japanilainen täti uskoo hartaasti että minä ja muut kaltaiseni ovat Japanissa viihdyttämässä heitä. Ja koska kielitaitoni on varsin alkeellinen, minun oletetaan olevan myös muuten tyhmä ja yksinkertainen. Minulta kysytään kaiken aikaa asioita kuten onko Suomessa jääkarhuja, olenko tavannut joulupukin, minkälaista ääntä revontulet pitävät... Ja kun on kahvipaussin aika, joka samperin kerta minulle _tavataan_ ja vielöä _englanniksi_ (kaikki muu on tietenkin aina japaniksi) että T Ä M Ä  O N J A P A N I L A I S T A  T E E T Ä. Siis ei *itussa? Olen asunut täällä vuoden ja juuri mistään ei ikinä saa mitään muuta juotavaa kun sitä samaa vihreää teetä, ja se täytyy minulle silti joka kerta, joka päivä erikseen selittää?!

Ja kun tämä origami-kidutus oli vihdoin ohitse ja minä ainakin halusin kotiin, niin meidät neljä raahattiin johonkin mummojen amatööritaiteilijoiden kuppaiseen taidenäyttelyyn jossa uusi joukko japanilaisia tätejä aloitti saman rumban. Tässä vaiheessa minä yritin vajota koomaan, mutta eiväthän ne antaneet. Ja kun rumat maalaukset oli töllistelty, niin taas kahvitauko... Ja taas selitettiin että nyt juodaan kuulkas tytöt japanilaista teetä... Hyvä etten sykäriä saanut järkytykseltäni.

Siis, japanilaisethan ovat kaikki rasisteja. Piste. Toiset vaihtat kadunpuolta kun näkevät ulkomaalaisen tulevan vastaan. No tämä on minusta ok, se on ainakin rehellistä. Mutta pahinta rasismia on se, että kohdellaan "liian hyvin". Ollaan niin kivoja ja kiinnostuneita että. Mutta ei minua silti ihmisenä kohdella, ei suinkaan, enemmänkin kuin lemmikkinä. Olen hirveän kiva ja jännä, mutta olen olemassa muiden iloksi. Ja niin minua raahatan jokaisiin kissanristiäisiin että voidaan osoittaa kuinka kansainvälisiä ollaan. Amerikkalaisia tämä ei muuten haittaa yleensä ollenlaan: Jos kerran heitä kohdellaan kivasti, niin mitä väliä sillä on jos "oikeasti" heitä ei ajatella tasa-arvoisina ihmisinä? Pinnallisuus FTW.

No joo, siellä taidenäyttelyssä taas istuin, yritin olla näkymätön, tuloksetta. Jokainen täti haluaa "olla ystäväni" ja kutsua minut johonkin toiseen kuolettavan tylsään tapahtumaan. Jokaiseen kutsuun yritän parhaani mukaan selittää että ei nyt voi luvata kun en ole varma miten on menoa ja töitä... Ja tämä _ei_ mene jakeluun. Minut buukattiin ainakin seitsemään erilliseen mummotapahtumaan, joista en mene yhteenkään vaikka aseella uhattaisiin. Jokaiselle tyypille yritin parhaani mukaan sanoa että "en nyt oikein viitsisi kun tuota tuota..." mutta ei. En oikeasti tiedä eivätkö ne ymmärrä, vai eikö niitä kiinnossa hevon kettua _haluanko_ minä osallistua heidän mummorinkinsä apaattisiin syylänlaskentailtamiin vai en.

Ja kun homma muuten olisi ohi... niin valokuvia. Jokaisen osallistujan kameralla pitää ottaa valokuvia meistä kaaaaikista yhdessä. Ja erikseen. Ja japsit haluavat järjestää hiukseni nätimmin kuvaa varten. Ja pitää kädestä. Anteeksi nyt vaan, mutta minusta on pirun rasistista että jopa täysin tuntemattomat, minulle ei koskaan edes puhuneet ihmiset haluavat ottaa kuvan kanssani vain koska olen "länkkäri". Tämä on saakeli vieköön vielä Tokio eikä mikään Kiinan maaseutu, täällä on ulkomaalaisia varmaan ainakin 10%!

Ja kun vihdoin ollaan menossa juna-asemalle (voi luojan kiitos kotiin!!!) kuuden tunnin kidutuksen jälkeen, niin viimeiseen asti ne tädit vannottavat että nähdään sitten ensi viikolla siellä pitsinnypläysmuseossa... Ja millään eivät tahtoisi päästää menemään, kävelevät niin hitaasti että melkein mennään takaperin, ja joka kerta kun keksivät uuden puheenaiheen, se vaatii _pysähtymistä_, vaikka oltaisiin keskellä autotietä ja muutenkin kiireistä ja ahdasta porraskäytävää, tai vaikka sataa.

Ja...miten helevetin vaikeaa on voida muistaa että minä olen _Suomesta_ enkä esim. Norjasta tai Venäjältä? Myöskään nimeni ei ole mahdoton muistaa, siinä on kaksi tavua ja sukuni on kaiken lisäksi vielä "japanilainen" sukunimi. Enkä edes ole turhantarkka ääntämyksestä, ja kumpi tahansa nimi riittää. On ihan normaalia että puolitutun vieraskielisen nimen tai kotimaan voi unohtaa silloin tällöin, mutta jumalauta joku raja! Siis ihan oikeasti on todella naurettavaa olla esim. pitämässä esitelmää Suomen kulttuurista kun joku viittaa ja kysyy voisinko kertoa hieman Sveitsin perinneruuista. Siihen ei kyllä auta sanoa kuin että en nyt kyllä valitettavasti voi kun en niistä mitään tiedä. Ja oikeasti, jos tuntee ihmisen edes joitakin kuukausia, niin nimi ja kotimaa on sellaisia asioita jotka voisi edes yrittää muistaa tai jos ei muista niin ei ainakaan sitten kuuluta sitä että ei muista!

Japani on ihan kiva maa, mutta jumalauta se on täynnä japanilaisia! Minä en kestä! Aaaaaarrrrrgqqh!

Rivo-Riitta on vaan niin paras.

Eihän se nyt _aina_ ole kultaa se Fingerporikaan, mutta just yksittäiset stripit joskus on niin hyviä että saa nauraa ääneen. Useammin ne naurattaa kun Viivi ja Wagner, jonka senkin jaksan kuitenkin päivittäin lukea.

On se jännää miten makaronilaatikko on nykyään gratiini.

Minä lopetan ruuanlaiton, prkl. Se on kallista. Täällä Japanissa syön tästä lähtien vain ulkona. Kun tulen Suomeen niin en tiedä mitä sitten teen kun ravintolatkin on niin kalliita. Muutan pois, ongelma ratkaistu...

Laitoin tuossa yksi päivä kyllä kaverin tupareihin piiraan hyppyantilooppipiiraan. Täysin kokeellista, mutta oli se ihan hyvää.

Pohjaksi paketti pakastettua piirakkataikinaa

Täytteeksi
1 antiloopin ulkofile pilkottuna ja kevyesti paistettuna
muutama kevätsipulin varsi
1 punasipuli
1/2 pkt pilkottuja herkkusieniä
1 pkt maustamatonta tuorejuustoa
2 munaa
(kermaa)
pippuria
suolaa
(valkosipulia)

Esipaistoin pohjan ja sillävälin pilkoin ja paistoin täytteet. Sekoitin palaset tuorejuuston ja munie kanssa ja kippasin pohjan päälle, sitten n. 200C uunissa kunnes näytti kypsältä, ehkä n. 30 min. Ihan jees tuli.

Palasin Japaniin tänään. Vähän on meh olo, ei ehtinyt Suomessa tehdä juuri mitään kun piti jo palata. Täällä on kyllä kaunista ja keväistä, tänään oli n. 20 astetta ja kukat alkavat jo kukkia. Kiva ylläri oli, että mun kämpästä _on vesi katkaistu_. Nyt kello on neljä yöllä, aamulla kaupungintalolle asiaa selvittelemään...

No et kai sinä ainakaan minusta paljon uutta oppinut. Olisihan ne minun jutut pitänyt arvata!
Oli se vähän yllättävä lopetus miitille.  Mutta hyvä. Kaksikin valomerkkiä käytiin läpi.

Kivaa oli, kiitos jälleen! Olen tullut vanhaksi, mutta en _niin_ vanhaksi että ei miitit maistuisi. Vaikka nyt palaankin Japaniin, niin erityisesti Snaken, HeinZin ja Epin RL-persoonien läppää tulee ikävä.

Minusta on kyllä tullut ihan onneton pelaaja, ennen sentään pystyi vähän haastetta antamaan joissakin peleissä koko miittiherrasväelle. No, jos tästä pääsisi taas kiinni vanhoihin tapoihinsa...

Kiitos vielä Finski jälleen miitistä, toivottavasti nähdään syksyllä kakskymppisessä.

12.07 Tampereelta sitten. Toivottavasti törmäillään jo junassa...

Tulossa, jos Finnairin lakko ei estä maahan saapumista...
Mun yöpyminen on kuten ennenkin, kiinni siitä kenen viereen pääsee nukkumaan.

HeinZ on jumalan lahja kaikille niille kilteille naisille jotka eivät muuta toivokaan kuin kunnollisya miestä jonka kanssa hankkia 2,3 kultaistanoutajaa ja lapsi. Sitä en tiedä sitten, että mitä tapahtuu kun ne samat hepsankeikat tajuavat että haluavatkin oikeastaan jonkun elämän murjoman pahan pojan jonka parantaa. Sitten on varmaan aika vaihtaa nuorempaan naiseen.

Mää olen varmana kovin jätkä koko miitissä sitten.

En muuten oikeasti tarkoittanut vain eväitä vain sananmukaisessa mielessä. Eli jos jotain tiettyä krääsää kaivataan niin sitäkin voi ainakin ehdottaa.

Nyt jos joku haluaa Japaniasta jotain evästä miittiin niin vinkkejä sais laittaa.

Jos meno on jo miittitopicissa tätä, niin saa nähdä mitä itse miitissä. DS:t mukaan niin päästään taas piirtelemään mielenkiintoisia kuvia.

No minä en tietenkään tiedä (ainakaan ihan jokaisen) miittiläisten kikkeleistä mitään, mutta tiedän että TK:lla on ainaskin uusi Pictochat-stylus.

Ja älkää nyt herranjestas ottako tosissanne kun pyydän olemaan hellä, jos sen teette niin ei ole mitään järkeä raahautua täältä asti miittiin pehmoilemaan!

No minä olen ollut niin kauan miittiselibaatissa että lienee neitsyys palautunut. Että olkaahan helliä...

Tai siis tulen. Tuulisti, nyt sitten toteutetaan ne suunnitelmat, joita meillä oli jo edellisen miitin varalle.

...Ei kai me nyt niitä kaikkia...  *blush*

Ok sitten. Siellä nähdään, palaan Japanista sopivasti kaksi päivää ennen.

Mitäs täältä tuodaan? HeinZille varmaan kyllä riittää jo se että saa taas nähdä minut... <3

Japanin vahvistus tulee jos miitti on 21.2.

Perkele, nyt pistit pahan. Pitäisiköhän lopettaa nämä elämähommat, ja alkaa täyspäiväiseksi miittiläiseksi...?

Voih, minun vuokseni se olisi jos sen arvoista. ;3

Japanin vahvistus tulee jos miitti on 21.2.

Tarvii varmaan mennä pöllimään, ei tällä samperin saarella ole muitakaan kattelemisen arvoisia miehiä.

Kuulin juttua että se viimeinen katselmisen arvoinen lähti vähän ennen joulua.

Mitä muuta luulit minun tarkoittaneen?

Mitä ihmettä sä oot tehny? Yritit pölliä sen Sephirothin sieltä S-E liikkeen lattian alta vai mitä?

Tarvii varmaan mennä pöllimään, ei tällä samperin saarella ole muitakaan kattelemisen arvoisia miehiä.

Se parhaiten nauraa kellä on kovin lääkitys. Minä olin ihan lääkepilvessä uuden vuoden, ja se alkoi kyllä minulla muutenkin 7 tuntia suurinta osaa lautalaisista aikaisemmin. Todellinen Silent Hill -sairaalakokemus.

Pojot Zoukalle. *I smiled*

Mutta kai se nyt vaan on kaikille selvää että helpompaahan se elämä olisi, kun voisi vaan relasti odotella että muut tekevät aloitteen, ottavat riskin ja niin edelleen. Itselle jäisi vaan se rankka homma että pitäisi osata joskus sanoa ei kun ei voi aikarajoitusten vuoksi valita kuin parhaat päältä.

Joskus ihmiset oat liian ujoja, eivätkä tee aloitetta edes silloin kuin todella pitäisi. Mutta täydellisessä maailmassa kahden ihmisen välillä oleva jännite on sen verran huomattava että osapuolet voivat "tunnustella" normaalin kanssakäymisen lomassa olisiko mahkuja. Ja jos nyt puhutaan sellaisten ihmisten "suhteista" joissa mitään normaalia kanssakäymistä esim. työpaikalla tai koulussa ei ole vaan viehätys perustuu ainoastaan ulkonäköön tai toisen tarkkailuun hyvin kaukaa, niin näihin juttuihin minä olen liian vanha ja saatoin olla jo syntyessäni. ó_ò

Muutaman tunnin päästä vedän paikallisella kaupungintalolla suomalaisen ruuanlaiton kurssin. Japaniksi. Tästä tulee juhlaa! Lupaan että menisin vetämään eeppiset perseet heti jälkeen, mutta kun sunnuntaiaamuna on japaninkoe.

Onko suomalaiset/länsimaalaiset jotenkin muotia Japanissa, kun teitä ihastellaan/ihmetellään koko ajan ja pyydetään ties minne vaatekauppojen tuulipukuosastoille malleiksi? Minkäväriset hiukset sulla muuten nyt on? Yhdessä vaiheessa olit blondi, joten ajattelin, että sillä olisi myös jotain säväyttävää vaikutusta nippon-olentoihin.

Ihan oikeestiko kiinnostaa? XD

Ei täällä nyt mitään levytyssoppareita tulla tyrkyttään. Mutta joo, mitä enemmän "ulkomaalaisen näköinen" niin sitä enemmän on kiinnostava. (Toisaalta mummot kyllä oikeesti vaihtaa kadunpuolta kun tulee vastaan.) Mää olen hiuksineni (on blondit) ja isoine tisseineni, reisineni ja perseineni aika erottuva olento täällä Tokion työssäkäyntialueella. Minusta tykkää kotiäidit ja pervot. Mitään en ole koskaan halunnut julkisuudessa tehdä kun en tykkää olla valokuvissa, mutta on sitä jotain pientä joutunut tekemään. Kaikki tuntee apinan mutta apina ei tunne ketään...

Mutta tänään kotiäidit laitetaan tekemään karjalanpiirakoita.

Muutaman tunnin päästä vedän paikallisella kaupungintalolla suomalaisen ruuanlaiton kurssin. Japaniksi. Tästä tulee juhlaa! Lupaan että menisin vetämään eeppiset perseet heti jälkeen, mutta kun sunnuntaiaamuna on japaninkoe.

Sun kämpässä oli muuten eka kokolattiamatto jonka Japanissa näin. Meilläpäin on ihan tatamit.