Heppoisin perustein tuli tuomio. Veikkaisin, että se tulee muuttumaan ylemmissä oikeusasteissa lievemmäksi, jopa kumoutumaan, elleivät sitten ruskeat kirjekuoret viihdeteollisuudelta ole vallanneet Ruotsin oikeuslaitosta.

Hohhoh, maanantaina on mulla juridisen ruotsin tentti. Kunpa jaksaisi lukea siihen edes vähän alusta, mutta kun opiskelumotivaatio on tälle lukuvuodelle aikalailla käytetty.

Minäkin olen aika aktiivisesti syksystä lähtien seurannut Halla-ahon kirjoituksia ja koko tätä mediamylläkkää. Oikeustieteen ylioppilaana huolestuttaa kyllä seurata tätä asiaa sananvapauden, muiden perusoikeuksien ja koko tuomioistuinlaitoksen uskottavuuden kannalta. Hemmetti soikoon, että Suomessa voi vielä saada syytteen "uskonrauhan rikkomisesta", kun kirjoittaa omin sanoin, mitä Koraanissa kerrotaan. Oletin, että uskonrauhapykälä koskee lähinnä konkreettista häiriköintiä esimerkiksi jumalanpalveluksia, mutta kyllä sillä näköjään saadaan poliittinen oikeudenkäyntikin aikaiseksi.

Nykyään pitäisi vissiin olla tosi varovainen, mitä näppäimistöstään päästää. Varsinkin jos kritisoi konsensusta.

P.S. Ja kolme nimeä lähetetty Mäki-Ketelälle valitsijayhdistykseen. Vaikka ei tällä demokratian rahjuksella enää oikein mitään tee...

Muok: Jiri Keronen kirjoittaa blogissaan aika hyvin, miksi Halla-ahon valitsijayhdistykseen kannattaa osallistua, vaikkei ehkä Halla-ahon suurin fani olisikaan tai ei häntä aikoisi äänestää.

YK:n ihmisoikeusneuvosto teki uskontojen kritisoimisesta ihmisoikeusrikkomuksen

YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi viime torstaina äänin 23-11 Pakistanin tekemän ja muiden muslimivaltioiden kannattaman päätöslauselman, jossa vaaditaan kaikkia maailman valtioita säätämään lakeja, joilla estetään uskontojen kritisoiminen.

Islam oli päätöslauselmassa ainoa nimeltä mainittu kritiikiltä suojelua tarvitseva uskonto...

Eikä ole vielä edes aprillipäivä. Pian on sananvapaus aika heikoissa kantimissa...

Sarjakuva-aiheinen keskustelu siirretty Pop-alueen Sarjakuvat-ketjuun, missä jorinaa voi mielellään jatkaa.

[Adnamsin The Bitter]

Tuntuu että nykyään ei enää löydy sellaista, niin vahvaa olutta joka ei olisi omaan makuun helposti juotava.

Samaa olen minäkin pohtinut. Toisaalta tuli eilen Adnams The Bitteriä ryystäessäni mieleen, kuinka se paras uutuudenviehätys on olutharrastuksesta mennyt. Vielä toissa syksynä tuli ihmeteltyä uusia oluttyylejä ja makuja, mutta nyt maistelu on vain näiden tyylien eri varianttien siemailua. No, ei oluesta silti maku ole mihinkään mennyt. Hyvää on ja maistuu, se on pääasia. Täälläkin oli muuten Kupittaan Citymarketissa noita Jolly Pumpkinin tuotteita, mutta liian kovan hinnan vuoksi jäi ostopäätös syntymättä.

Alkoon ei ole lähiaikoina tullut mitään järisyttäviä uutuuksia, joten olen keskittynyt ruokakauppojen tarjontaan. Tuo yllämainittu Adnamsin The Bitter oli oikein mainio ja virkistävä olut futsal-treenien perään. Maitokauppavahvuudesta huolimatta erinomainen bitter, jota voisin kuvitella ostavani useamminkin.

Lindemansin Faron ja Gueuzen join lauantaina. Olivat yllättävän samanmakuisia, Faro hieman makeampi, vaikka molemmat liian makeita. Harmi, ettei Suomesta saa kunnon, hapanta lambicia muualta kuin olutravintoloista.

Laitilan Kievari Mämmiltä odotin oluesta kuultuani edes jotakin, mutta maksalaatikkovertaukset olutoppaan puolella karsivat näitä odotuksia aika huolella. Ja kyllä, maksalaatikkohan se siinä oluessa maistui eikä mämmi. Suuri, suuri pettymys.

Alkon puolelta olen lähiaikoina maistanut mm. Svaneken Staerke Prebenin. Tavallista parempi viinalager, joten hintaansa ja alkuperämaahansa nähden tämä olut oli pettymys. Nyt kuitenkin pieni toivo elää, josko Alkoon tulisi ensi jouluksi Svaneken Choco Stoutia, jota maistoin 2008 Helsinki Beer Festivalilla. Siinä oli sellainen konvehtiolutherkku, jota haluaisin jouluruoan jälkeen jälkiruokana nauttia.

Toinen, kovin kehuttu uutuuskaan, Traquair Jacobite Ale, ei maistunut minulle. Siinä oli sellainen tympeän karvas maku, josta en välittänyt ollenkaan.

Tänään taidan kaataa lasiin Oppigårdsin Easter Alen.

En tosin tiedä miltä tuo rokote lihakseen tuntuu.

Kylläpäs varmaan tiedätkin. Jos en ihan väärässä ole niin kaikki tetanus-, kurkkumätä- ym. piikit tökätään lihakseen. Eli ei tunnu kovin kummoiselta.

- 11 x 50€=550€ puhtaana käteen.

Hmm, menikö sulla verot? Mä tosiaan bruttoan tosta tutkimuksesta 438 euroa, mutta siitä menee verot eli n. 400 euroa tulee nettona.

Osallistuin rahanahneena Turun kliinisen tutkimuksen keskuksen lääketutkimukseen ja pääsin eilen pois tutkimuskeskukselta. Aiemmin olin käynyt jo alkutarkastuksessa, magneettikuvauksessa ja yhdessä PET-kuvauksessa, mutta nyt olin tutkimuksessa kiinni tiistai-illasta torstaiaamuun. Vielä lopputarkastus ja sitten kilahtaa ihan mukavasti tuohta tilille. Tutkimuksessa tutkittiin jonkin uuden aivo-/mielenterveyslääkkeen sitoutumista aivojen tiettyihin reseptoreihin.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kolmelta alkoivat operaatiot ja en muista yhtä ikävää herätystä koskaan kokeneeni. Hoitaja tuli iskemään laskimokanyyliä taipeeseen, mutta sepä ei onnistunutkaan ensimmäisellä yrityksellä. Meni nimittäin laskimon läpi lihakseen ja sattui aivan saatanasti. Verta tuli niin paljon, että oli pakko siirtyä viereiseen laskimoon. No, lopulta kanyylin laitto onnistui neljännellä pistolla. Loppuyö kuluikin rattoisasti, sillä puolen tunnin tai tunnin välein otettiin verikoe, EKG ja verenpaine.

Aamulla pääsin siirtymään PET-keskukseen. Ensin käytiin lastenklinikalla laitattamassa toinen laskimokanyyli ja lisäksi rannearteriakanyyli anestesialääkärillä. Aikaisempaa, viikko sitten otettua PET-kuvaa varten laitettuun valtimokanyyliin pyysin puudutuksen, mutta ranne turposi sen verran ikävästi, että ajattelin tällä kertaa selvitä pistosta ilman Lidokaiinia. Sattui aivan saatanasti, eikä kyllä tulee mieleen toista yhtä kovaa vihlaisua kuin mikä tuli kanyylin puskiessa valtimon seinien läpi. Vieläkin vääntyy naama irvistykseen sitä tilannetta ajatellessa. Onneksi anestesialääkäri oli rautainen ammattilainen, joten kanyylit asettuivat heti oikein mainiosti.

Käsissä oli nyt tosiaan kolme kanyylia joista kahdesta lähti letkut, joten olo oli melko rajoittunut. Kymmenen maissa pääsin päivän ensimmäiseen PET-kuvaukseen. PET-kuvauksen aikana pitää maata liikkumatta n. tunnin ajan ja pään asento varmistetaan pelottavan näköisellä maskilla. Aikaisemmalla kuvauskerralla kävi niin, että noin vartin jälkeen alkoi niskaa särkemään samalla tavalla kuin joku hieroisi oikein imelästä paikasta, mutta siitä ei vaan päässyt pujahtamaan karkuun. Tällä kertaa kävi sama juttu ja vaati melkoista tahdonlujuutta, etten karjunut poispääsyä.

Onko se Hannibal Lecter? Onko se kuuluisa pelitoimittaja S&M-leikeissä? Ei, se on joku Pelaajalaudan idiootti PET-maskissaan!

Kuvauksen jälkeen makoilin sitten vuoteella kanyylit kourissa viitisen tuntia, sillä viimeinen kuvaus oli varattu neljäksi. Olin huojentunut siitä, että valtimokanyyli ei tällä kertaa tuntunut kädessä juuri miltään. Edellisellä kerralla se juili niin saatanasti, että en ollut varma, olisinko kestänyt viittä tuntia sitä. Viimeiseen kuvaukseen yritimme sitten pehmustaa niskan seutua, mikä oli suuri virhe. Kuvaus oli suorastaan infernaalinen... Kipu alkoi kymmenen minuutin jälkeen ja tuplasti pahempana ja laajempana kuin aikaisemmilla kerroilla. Aika kului tuskallisen hitaasti ja kipu vain yltyi ja yltyi kunnes olin kosahtamispisteessä. Toivonkipinä kuitenkin syttyi, kun kuulin että enää on vain viisi minuuttia jäljellä.

Sain sitten vihdoin kanyylit pois käsistä. Valtimokanyylin reikä vaatii tietenkin painesidettä, jottei veri ala tyrskimään seinille. Matka jatkui tästä takaisin tutkimuskeskukselle, jossa ilta meni televisiota katsellessa ja tenttikirjoja lukiessa. Yöllä minut herätettiin taas kolmen jälkeen ja otettiin verikoe, EKG ja verenpaine. Loppuyön sain onneksi nukkua rauhassa. Itse tutkimuslääkkeestä ei muuten tullut pienintäkään päänsärkyä tai muuta haittavaikutusta. En edes kussut yöllä housuun, vaikka mahdollisiin haittavaikutuksiin lukeutuikin yökastelu.

Aamulla pääsin syötyäni kotiin - 12 neulanreikää käsivarsissani, 11 millisievertiä säteilevämpänä, henkisesti vahvistuneena ja hitusen rikkaampana. Kannattaa osallistua!

[Watchmen]

Watchmen nähty täälläkin viimein menneenä viikonloppuna. Mä luin sen sarjakuvan toissa talvena kaverin suosittelemana, joten elokuvaa tuli vähän odoteltuakin. Ehdottomasti yksi parhaista ellei paras sarjakuvaelokuva mitä on, ehkä osittain senkin takia, että lähtökohdat tarinalle ovat jo jotain muuta kuin sankari vastaan konna -huttua. Aika hyvin oli oleellinen osattu sarjakuvasta laittaa pakettiin, ja koska en mikään fanipoika ole, en keksi oikein mitään hirveitä epäkohtiakaan.

Voi olla, että paikoin jotkin hahmojen ja tarinan yhteydet eivät avaudu tuossa elokuvassa niille katsojille, jotka eivät sarjakuvaan ole perehtyneet. Varsinkin alussa oli sen verran hektistä tykitystä, että siinä saattaa vähäksi aikaa pudota kärryiltä.

Hyvän leffan merkki on se, että alkaa harmittamaan, kun huomaa elokuvan olevan loppumaisiallaan. Watchmenin kanssa kävi juuri niin.

Viime aikoina olen keskittynyt enemmän pelaamiseen ja vähemmän Pelaajalaudalla lätisemiseen. Dead Space ja Mirror's Edge ovat nyt molemmat pelattu läpi ja hieman täytyy ihmetellä kaikkea pikkuasioista nillittämistä, mitä näistäkin peleistä on noussut. Molemmat ovat nimittäin mitä loistavimpia pelejä, jopa aivan kärkikastia tässä genissä.

Dead Space tosiaan oli melkoinen hybridi useampaa peliä ja elokuvaa, mutta onnistuneesti paketoituna. Tunnelma ainakin piti mut hyvin kourissaan ja oon sen verran herkkä uppoutumaan peleihin, että paskat meinas valahtaa pari kertaa housuun. Monesti tuli myös pientä Silent Hill -efektiä, eli oli pakko lopettaa, koska ei enää hermot kestäneet pelaamisen jatkamista. En oikeastaan keksi mitään valittamisen aihetta, loistava peli, jonka pariin en silti halua palata vähään aikaan, eli myös onnistunut kauhupeli.

Mirror's Edgeä sitten suorastaan rakastin. Ainut valittamisen aihe on ehkäpä se, että tarina tuntui tyssäävän kuin seinään ja tarinankuljetus kangerteli muutenkin välillä siten, että Faithin menemisille oli paikoin vaikea löytää motiivia. Potentiaalia tarinassa toki oli ja taustatarina on oikein mielenkiintoinen.

Visuaalinen ja audiovisuaalinen puoli olivatkin sitten aivan kärkiluokkaa. Graafinen ilme oli mahtava ja musiikeista löytyi paljon minua miellyttäviä kuvioita. Faithiin oli helppo samaistua ja muutenkin hän on piristävä poikkeus normaaleissa pelisankareissa.

Pelimekaniikasta ei ole oikeastaan mitään valitettavaa. Kiipeily ja loikkiminen toimii lähes moitteettomasti ja pelaaminen on nautinnollista. Tykkään myös tällasesta old school -tyyppisestä haasteellisuudesta, jossa pitää hioa kuviot yrityksen ja erehdyksen kautta kuntoon, jotta pääsee lopulta kentät mestarin ottein läpi. Äkkikuolemat eivät siis haitanneet. Tai no, pari kertaa kunnon jumipaikoissa kiristelin vähän hampaita, mutta se kuuluu asiaan.

[Mepit haluavat pelikonsoleihin turvapainikkeen]

Mepit haluavat pelikonsoleihin turvapainikkeen

Europarlamentaarikot haluavat pelilaitteisiin ja tietokoneisiin ”punaisen painikkeen”, jonka avulla vanhemmat voivat estää lapsilta aikuisille tarkoitettujen pelien pelaamisen. Painikkeen avulla voitaisiin myös rajoittaa pelien pelaamista tiettyinä kellonaikoina.

Europarlamentaarikot haluavat suojella alaikäisiä videopelien haitoilta, sillä nykyisin yhä useampi peli on kehitetty aikuisille.

Mepit kehottavatkin EU-komissiota, jäsenvaltioita ja peliteollisuutta tarkastelemaan, voitaisiinko pelilaitteisiin ja tietokoneisiin kehittää järjestelmä, jolla vanhemmat voisivat rajoittaa väkivaltaisten tai muuten haitalliseksi koettujen pelien pelaamista.

Hollantilaismepin esittelemä mietintö videopeleistä hyväksyttiin EU-parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa torstaina ylivoimaisella ääntenenemmistöllä. Mietinnön puolesta äänesti 552 meppiä ja sitä vastaan vain 12 edustajaa.

Hahah, ilmeisesti ei ole mennyt jakeluun taaskaan, että nykykonsoleissa on jo tuollaiset suojaukset, kun ne suojaukset eivät satu olemaan ison, punaisen napin takana. Iloitkaamme siitä, että meillä on jokaisessa poliittisessa instanssissa niin teknisesti päteviä päättäjiä...

Toisaalta positiivista tässä uutisessa on tuo huomio, että yhä useampi peli on kehitetty aikuisille.

[Mikkellerin It's Alight]

Turkuun oli Kupittaan Citymarkettiin tullut Nøgneä, Mikkelleriä, Nynäshamnsia ja Huvilaa! En osannut ollenkaan hillitä itseäni, vaan oluita lähti 30 eurolla reppuun. Ei pitäisi ostaa varastoon, sillä join kaikki viikossa pois.

Mikkellerin It's Alight (Mikkellerin nettisivujen mukaan Alright) oli kyllä erikoinen elämys. Erittäin hapanta olutta, muistutti happamuudessaan mielestäni hieman valkoviiniä. Mausta löytyi roppakaupalla omenaa. Aivan mahtava olut, kuten Gbakin taisi aiemmin hehkuttaa. Hienoa, että pääsin tätä maistamaan.

Nynäshamnsilta ostin Sotholmen Stoutin ja Bedarö Bitterin. Sotholmen Stout muistutti hieman Guinnessiä ollen kuitenkin mielestäni hieman paahteisemman ja katkeramman makuinen. Bedarö Bitter puolestaan oli kaiketi yksi parhaista ruokakauppaoluista, mitä olen juonut. Kukkeaa hedelmäisyyttä ja neulasia. Nam!

Nøgneä oli valikoimassa Brown Ale, Bitter, Havrestout ja Wit. Ostin kaikkia lukuunottamatta Witiä. Havrestout oli aika perussettiä, mutta ehkä hivenen kermaisempi suutuntuma oluessa oli kuin normaalisti stouteissa. Kaura ei maun puolesta erottunut mitenkään mainittavasti ainakaan. Brown Ale oli hyvää, mutta tyylilleen kummallisen katkeraa ja erittäin paahtunutta. Itse nauttisin brown aleni pähkinäisen makeina ja suklaisina, mutta Nøgnen Brown Ale toi mieleen jopa stoutin. Värikin oli erittäin tumma.

Nøgne Ø:n Bitter korjasi tänään päivän päätteeksi koko potin kotiin. Aurinkoisena helmikuun päivänä tunnelma oli kohdillaan, kun kippasin Bitterin lasiin. Kuohkeaa vaahtoa tuli aika perkeleesti, mutta mallasjuoma asettui tuoppiin lopulta oikein nätisti. Oluessa on erittäin upea oranssinkultainen väri. Tuoksussa olin haistavinani sitruunalakritsaa. Maku on erittäin katkera, kukkean hedelmäinen ja mäntyisen pihkainen.

Näistä jatkoon:
Mikkeller It's Alright
Bedarö Bitter
Nøgne Ø Bitter

Sitten pitäisi vielä käydä Nöökkenin Wit ja Huvilan oluet ostamassa, kunhan vain olisi varaa.

[Sólstafir - Köld]

Hyödynsin sitten sen Äxän viiden levyn tarjouksen.

Sólstafir - Köld

Islantilaiset osaavat tällaisen himmeän ja hämärän musiikin säveltämisen ihailtavalla tavalla. Jokseenkin bläkmetallihtavaa musiikkia, mutta ei kuitenkaan, sillä paikoin mennään vähän pop-sfääreihin ja toisaalta liikutaan hyvässä rokkiryskeessä tai masentavassa doomissa, välillä goottimeiningissä, sitten vähän folk-elementtiä jne... Saatanan hyvä levy, johon pitää todellakin keskittyä, että siitä saa kaiken irti. Angstia kyllä piisaa ihan kappaleiden aiheista laulajan ääneen ja yleiseen tunnelmaan, mutta saa sitä välillä ollakin. World Void of Souls -biisi on musiikin, sanoitusten ja tunnelman puolesta täyttä Silent Hilliä.

Looptroop Rockers - Good Things

Se vähä, mitä olin levyä kuullut, pelotti kyllä perkeleesti, mutta tää onkin loistava levy. Hieman on meininki muuttunut ja levyllä tulee paikoin sellaisia muistumia vanhasta Looptroopista, että toivoisi tämänkin levyn olevan samanlaista. Ei se tyyli kuitenkaan hirveästi ole muuttunut, mutta erotettavasti kuitenkin. Kaksi biisiä, Naïve ja Al Mazika, ovat sellaisia, että pitää skipata yli, sillä ei nappaa ollenkaan. Muuten levy on rautainen alusta loppuun, ja huippukappaleiksi nousevat ehkä Marinate, Ginger & Lemon ja Puzzle. Cover-versio Living on a Prayeristä on mahtava!

Fu Manchu - California Crossing

Sitten sitä stoneria taas. Tämä on täydellinen bilelevy, sillä meno on koko albumin ajan reipasotteista ja positiivista rokkia, joka nostattaa fiiliksen väkisinkin kattoon. Kaikkein parhaiten siinä onnistuu ehkä Squash That Fly, mutta muutkin kappaleet ovat erinomaisia. Brant Bjork on näköjään tällä levyllä rumpukapuloissa. Aikaisemmin en ollut oikein tykännyt Fu Manchun laulajan, Scott Hillin, lauluäänestä, mutta siihen on vähitellen tottunut ja bändi alkaakin olla yksi suosikeistani.

Fu Manchu - We Must Obey

Hienoinen pettymys loistavan California Crossingin jälkeen. Kappaleet ovat järjestään jotenkin synkempiä eivätkä niin mieleenpainuvia ja se pirteä meininki uupuu levyltä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta lähes tyystin. Tottakai tämäkin on taattua riffitykitystä, mutta ei pärjää tuolle edellämainitulle. Paras biisi: Hung out to Dry.

Causa Sui - Free Ride

Tämä tanskalaisbändi olikin sitten oikein positiivinen yllätys. Pitkiä, letkeitä ja hendrixmäisellä otteella soitettuja stoner / acid rock -biisejä. Laulajan persoonallisesta äänestäkin tykkään. Mahtavaa rentoutumis- ja fiilistelymusiikkia.

Jep, minuakaan ei tuo ammattipaini yleensä kiinnosta, mutta tämä elokuva oli silti hyvä, erittäin hyvä ja suositusten arvoinen. Ja eivät todellakaan yrittäneet uskotella katsojille, että tappelevat oikeasti, vaan elokuvasta saa melko karulla tavalla selville, mitä se ammattipainijan arki varsinkin tuolla alemmilla tasoilla on. Eli ennakkoluulot pois ja elokuvaa katsomaan!

Menin opintosäästöillä tilaamaan hintavahkon takin.

Tänään hain takin postista ja... EN HALUA OTTAA TÄTÄ IKINÄ POIS YLTÄNI! Maailman paras ja tyylikkäin takki. Tulisi nyt nopeasti kevätkelit, niin voisi siirtyä villakangastakista tähän.

Mitä he eivät tuolla Soul Revolverissa sivuillaan kerro, on se, että takit tehdään Pakistanissa, josta ne lähetetään Englantiin. Säikähdin ekaksi tuota tietoa, että minkähänlaista laatua sieltä on tulossa. Mutta pelkäsin turhaan, sillä takki on oikein jämäkkää lehmänvuotaa, tosi napakan tuntuinen ja muutenkin laadukkaan oloinen. Mitatkin osuivat hyvin kohdilleen. Että ei kannata Gba enää empiä, vaan tilata tuolta loistorotsi kevään menoihin.

Niin, ja maksu meni läpi Osuuspankin Elektroonerilla.

[Nuuttipukki-olutta]

Närke Kaggenia Alkoon ja sassiin! Joop, mutta pieni rajapyykki tuli vastaan omassa olutharrastuksessani, sillä männä viikolla bongasin kolmannensadannen olueni. Vielä on pitkä matka sinne tuhanteen, mutta näillä opintotukirahoilla ei oikein voi hirveästi tahtia kiristää.

Tampereella tuli pistäydyttyä vaihteeksi Nordicissa, missä join Huvilan valmistamaa Nuuttipukki-olutta. Mainio katajalla maustettu olut, sillä kataja tosiaan maistui siinä erittäin selvästi eikä vain häivähdyksen verran. Minä miellyin tähän tuotteeseen, mutta harmillista on, että se taitaa olla kausituote ja valmistettu ainoastaan Tampereen Gastropubeille.  Nordicissa otin myös Mallaskosken Pohjanmaa Pale Alea, mutta siinä ei ollut mitään erikoista, melko mautonta ja vetistä. Saunan jälkeen maistuisi varmaan tuollainen pale ale, vaikka rapsakkaa humalointia kaipaisi silloinkin roimasti enemmän.

Gastropub Tuulensuussa maistoin Harviestounin Ola Dubh Special Reserve 12:ta. Highland Park -viskitynnörissä kypsytetty skottilainen ale. Maistui hieman Old Engine Oililta, jolle olisi tykitetty epo-hormoonia suoneen, eli vielä roimasti parempi olut kuin Old Engine Oil, joka on sekin mainio. Oli myös mielestäni parempi kuin Brewdogin Paradox, joka on sekin skottilainen viskitynnyrissä kypsytetty stout.

Plevnassa piti tietty vielä käydä uutuustuote Nokikana maistamassa. Oli kyllä mielenkiintoinen tuote, savuvehnäolut siis kyseessä. Savuisuus peitti tyypillistä vehnäoluiden hedelmäisyyttä ja banaanisuutta, joka hieman jäikin taka-alalle. Maut kuitenkin olivat tasapainossa, sillä ne tukivat toisiaan ja hyväähän se soppa loppujen lopuksi oli.

Jyväskylässä join perjantaina Vihreässä Haltijattaressa vanhaa tuttavuutta North Coastin Old Rasputin Imperial Stoutia. Aivan esimerkillinen tyylinsä edustaja. Siemailin yhtä pullollista puolitoista tuntia, sillä jälkimaku oli niin vahva, ettei tarvetta uudelle hörpylle tullut vähään aikaan. Brewdogin Cult Lageria maistoin myös ja olihan oikein mainio vaalea laakeri. Sopivan rapsakka ja raikas, ihanteellista saunajuomaa, jos Alkosta saisi.

Niin, ja Karhun Korpisavukin tuli testattua. Se oli juuri sitä mitä siltä saattoi odottaa, eli savun maku oli ammattitaidolla piilotettu. Jos etiketissä ei savua mainittaisi, tuskin sitä sieltä kunnolla löytäisikään. Turhan makeaakin oli. Ei jatkoon.

[Truckfightersin Gravity X]

Helvetti, mitä pörinää! Stoneriin tutustuminen jatkui ruotsalaisvoimin, kun ostin Truckfightersin Gravity X -albumin. Uskomattoman hienoja riffejä sopivasti täydennettynä kirkkaammilla, paikoin jopa videopelimäisillä kitaramelodioilla. Soundeissa on munaa niin paljon, että pornotähtienkin kalut säikähtävät ja menevät katkarapurullalle. Kirkkainta kärkeä levyllä edustavat aloitusbiisi Desert Cruiser, Gargarismo, Superfunk ja Manhattan Project. Loputkin kappaleet saavat kyllä pään nyökkymään ja suun muikeaksi.

Perhana, kun Äxässä on tuo tilin kannalta paskamainen viidestä levystä -20% -kampanja päällä. Voi olla, että se pitää vielä tässä hyödyntää ja turvautua hernekeittokuuriin loppukuuksi. On nimittäin niin monta hyvää levyä mielessä.

[American History X]

Elokuvasivistyksessäni oli suuri aukko ennen eilistä, sillä katsoin silloin ensimmäistä kertaa elämäni aikana loistavan elokuvan nimeltään American History X. Ehdottomasti yksi parhaimmista leffoista ikinä, ja Edward Norton teki tähän astisen elämänsä parhaan roolisuorituksen. Leffahan oli kuin Boyz 'n' the Hood, paitsi että siinä tarina kerrottiin South Centralin street thugien näkökulmasta, kun AHX:ssä päähenkilöinä toimii uusnatsit. Mahtava leffa kuitenkin ja pitää katsoa joskus uudestaan ehdottomasti.

Jep, minunkin mielestäni tämä on yksi parhaimmista elokuvista. Moneen otteeseen olen elokuvan nähnyt, mutta silti sen voi katsoa aina uudestaan ja uudestaan. Kivulias ja koskettava tarina. Bite the curb -kohtaus muuten pistää vähän irvistyttämään kotisohvallakin.

http://www.wimp.com/goodart/

Uskomattoman hienoa taidetta pelkällä hiekalla!

Onpas nyt india pale alen -ystävillä sesonki Alkossa! Flying Dogin Snake Dog India Pale Ale tuli viikko sitten myyntiin ja tällä viikolla Alkoihin rantautuu Brewdogin Punk IPA. Snake Dogia olin aiemmin maistanut 5,8% versiona, mutta tämä Alkoon tullut oli 7,1%:nen. En pysty mitään vertailua suorittamaan, sillä tuota vähempialkoholista join reilu vuosi sitten. Joka tapauksessa 7,1:nen oli erittäin kelvollinen olut. Aluksi humalointi oli verrattain pistävän oloinen, mutta muutaman siemauksen jälkeen makuhermot tottuivat ja herkkuahan se oli. Pelotti, kun Olutoppaassa niin haukkuivat tämän uuden version.

Punk IPAa olen aiemmin juonut Uudessa Apteekissa viime kesänä, joten siitäkään en hirveästi osaa nyt sanoa. Mielessä on vain sellainen hämärä ajatus siitä, että se olisi ollut jotenkin erikoislaatuista. Ja sen muistan tietenkin, että kyllähän se maistui! 3 euroa ja rapiat nyhtävät pullosta, joten ei ole edes älyttömän paha hinta. Voi olla, että päätyy vakiorotaatioon, jos nyt sitten säväyttää.

Karhu Korpisavukin tulossa tällä viikolla Alkoihin. Naurattaa kuitenkin tuolla Alkon kuvauksessa seuraava kohta:

"Oluttyyppi: savuolut
Muuta: Savuoluista poiketen Korpisavussa on vain mieto savunmaku"

Pitihän se arvata... Toivottavasti eivät nyt sitten Schlenkerlaa tuon edestä nakkaa pois valikoimasta.

Minäkin jälkijättöisenä sain juuri The Dark Knightin katsottua ja heitän oman roponi tähän keskusteluun. Heath Ledgerin näyttelijänsuoritus oli teknisesti kyllä hyvä, jopa erinomainen, mutta kun ennakkohypen perusteella sen olisi pitänyt olla yksi leffan kantavimmista voimistakin, niin sitä se ei kyllä aivan ollut. Toisaalta tässä saattoi minun kohdallani käydä niin, että vitkuteltuani liian pitkään elokuvan kanssa, hehkutus paisui niin suureksi, etten olisi voinutkaan nähdä tuossa suorituksessa sitä, mikä oli sen kaiken hypen arvoista.

Ja miksi sen Jokerin olisi pitänyt olla hypen perusteella yksi elokuvan kantavimmista voimista? No siksi, että The Dark Knight -leffaa ei missään kontekstissa mainita ilman Heath Ledgerin tajunnanräjäyttävää suoritusta Jokerina. Yksinkertaisesti elokuvasta piirtyi mieleeni sellainen kuva, että se olisi yksin tuon roolisuorituksen takia katsomisen arvoinen.

Erinomainen roolisuoritus, mutta ehkä osin omasta syystäni kun hypeen lankesin, jäi hieman vajavaiseksi. Mutta kuinka näin läpitunkevaan hypeen voi olla lankeamatta? Objektiivisesti, tekniseltä kannalta kaikin puolin mahtavaa työtä Ledgeriltä, mutta subjektiiviselta kantilta, eli miltä minusta tuntui elokuvan jälkeen: en ollut vaikuttunut. Vaikuttunut, kuten olin esimerkiksi The Assassination of Jesse James -elokuvan jälkeen Brad Pittin roolisuorituksesta Jesse Jamesina.

Jaap, eli eipä tästä oikeataan ollut mitään hyötyä keskustelulle. Samaa mieltä olen monien kanssa suorituksen erinomaisuudesta, mutta ehkä omien mieltymyksieni vuoksi Jokerin hahmo ei kuitenkaan välittynyt minulle niin vahvasti kuin monille muille.

Kaveri onkin pari biisiä laittanut mulle tolta Somera Sólilta ja oikein mainiolta kuullostaa. Heh, ja edellisen viestin listassa unohtui mainita myös sellaiset tutustumissuunnitelmissani olevat bändit kuin Super Heavy Goat Ass ja Alabama Thunderpussy. Täytyypä tuo Spiritual Beggarskin painaa mieleen.

Stoner rockia, stoner rockia. Siinä minun viime aikojen musiikkikattaukseni. Miten olenkaan vasta nyt kunnolla löytänyt tämän hienoista hienoimman genren?

Ensinnäkin, piti tässä huumassa tukea paikallista, turkulaista bändiä. Suomen stonerskene on vieläpä niin olematon, että pitää osoittaa arvostusta niille, jotka tätä aavikkomusaa kylmässä pohjolassa vääntävät. Mangoon Neolithic ei ehkä ole ihan tyypillisintä stoneria industrial-elementteineen, mutta hyviä riffejä löytyy ja kitarat ovat alavireisiä, kuten asiaan kuuluu. Hyvä levy, mutta en nyt tällä hetkellä osaa tätä levyä arvostaa aivan älyttömästi, sillä tein sen virheen, että ostin...

... Brant Bjorkin Jalamantan samalla reissulla. Sanotaanko näin alkajaisiksi, että tiedän jo nyt, että tämä levy tulee olemaan yksi niistä timanteista levyhyllyssäni, joita pidän virheettöminä. Muhkean syvät bassottelut siivittävät kekseliäitä ja paikoin hapokkaita riffejä eteenpäin kuin hiili höyryveturia autiomaassa. Levyn alkusoiton, Lazy Bonesin, jälkeinen Automatic Fantastic pakottaa mielen Dodge Challengerin rattiin ja sen jälkeen ajatukset lepäävätkin aavikkomaisemissa lasettelussa. Levyllä suurin piirtein joka toinen kappale on hieman rauhallisempi instrumentaali, ja näiden aikana olo on suorastaan höyhenenkepeä sängyllä röllötellessä. Kohta kuitenkin muikeat riffit alkaavat taas rokkaamaan ja fiilis nousee kattoon. Todellinen mielialalevy.

Niin vähän rahaa ja niin paljon tutustumisen arvoisia bändejä: Fu Manchu, Orange Goblin, Clutch, Kyuss jne...

Menin opintosäästöillä tilaamaan hintavahkon takin. Tuskinpa tuo minusta Tyler Durdenia tekee, joten otan varmaan snägärijonossa aivan entiseen malliin pataan. Kyselin kavereilta vähän, että mitä ovat mieltä tuosta takista, ja tuntui jakavan mielipiteitä. Toisaalta mua ei paljon haittaa, jos oikiskaverit kauluspaitoineen ja villaneuleineen eivät mun vaatteista tykkää.

On muuten muitakin hienoja vintage-nahkatakkeja tuolla Soul Revolverissa. Kannatta tsekata, jos retrot nahkarotsit kiinnostavat.

Stoneria Turusta: Mangoo

Aluksi kuulosti melko tylsältä ja yksinkertaiselta, mutta lisäkuunteluilla biisit saivat pontta. Varsinkin Blinders-kappale iskee hyvin.

Tässä on nyt kaksikin biisiä, mutta tuli bongattua jokin aika sitten tällainen bändiuutuus kuin Harmaja. Laulajana on Charonista ja muista heviprojekteista tuttu JP Leppäluoto. Erittäin maanläheistä ja tunnelmallista musiikkia, joka sopii mainiosti näin talvipakkasilla kuunneltavaksi. Varsinkin tuo ensimmäinen kappale "Sydäntalvella" on kuin tämänhetkisestä säätilanteesta kirjoitettu.

Esimerkillistä rekrytointityötä, Gba!

Sitten asiaan. Nyt on tulossa Alkoon taas ameriikanherkkua: Flying Dog Snake Dog IPA. Tämä oli jo 5,6 prosenttisena "ruokakauppaversiona" tujakkaa tavaraa, joten uskallan odottaa, että 7,1%:nen keitto on sellainen humalapommi, että se räjäyttää pankin.

Kyllä voi ihminen kaikkeen typerään ryhtyä. Pelasimme kaverin kanssa viime yönä Gears of War 2:n maratoonina läpi Hardcore-vaikeustasolla. Yhdeltätoista illalla aloitettiin ja kymmeneltä saatiin homma pakettiin. Pelattiin oikeastaan yhtä soittoa siis melkein kellonympäri. Aika hyvin homma luisti pitsan, sipsien, limpparin ja oluen voimalla, mutta siinä seitsemän aikoihin alkoi haukotuttamaan ja kahdeksan jälkeen homma meni suorittamiseksi, sillä kokoajan toivoi enemmän ja enemmän lopputekstien vilisevän ruudulla. Nukuin juuri yöuneni, mutta olo on silti kuin heroiininarkomaanilla, joka ei ole saanut päivittäistä satsiaan viikkoon.

Hyvä peli tuo oli joka tapauksessa. En kuitenkaan ihan heti uudestaan aio yöllistä pelimaratonia suorittaa.

Hahah, olinkin unohtanut tuon Chappelle's Show'sta. Mä oon noista Samuel Adamseista maistanut vuosi sitten Winter Lageria, josta mielikuvaksi on jäänyt mausteinen. Kesällä maistoin Old Bankissa Boston Lagerin, joka muistutti hieman Brooklynin Lageria, mutta oli kaiketi hieman vaaleampi.

Tämän takia tulee aina mieleen, että pitäisiköhän sitä alkaa tehdä ihan muistiinpanoja oluista. Kauan sitten juoduista olosista kun ei tuppaa muistamaan paljon mitään. Varjopuolena muistiinpanoille on kuitenkin mielestäni harrastuksen liika systematisoituminen, jolloin ei oikein tunne enää nautiskelevansa mallasjuomaa, vaan suorittavansa jotakin.

[Brewdogin Hop Rocker]

Aijaiih, sattuu sydämeen tuo Sellolla pröystäily. No, mutta onpas minullakin tällä kertaa jotain kehuskeltavaa. Pääsin yli puolen vuoden tauon jälkeen Jyväskylän parhaaseen olutravintolaan, Vihreään haltiattareen ja siellä olikin melkoisia aarteita. Mm. Brewdogin oluita oli runsaasti sekä uusia pienpanimojenkkejä.

Brewdogin Hop Rocker oli erittäin monimuotoisen hedelmäinen, makeahko lager-olut. Nimestään huolimatta humalointi ei ollut mitenkään tajunnanräjäyttävää, suutasupistavaa sorttia, mutta ne kukkeat ja hedelmäiset maut juontuivat varmasti siitä. Kelvollinen olut.

Flying Dogin Road Dog Porter puolestaan oli kuin Gonzo Imperial Porterin pikkuveli. Mainiota Gonzoa olen juonut monesti aiemmin, joten Road Dog ei sen takia oikein säväyttänyt.

Sitten päästiinkin aarreaittaan. Brewdogin Paradox Grain (Whisky Cask Aged Imperial Stout). 10%:nen nimensä mukaisesti viskitynnyreissä kypsytetty imperial stout. Etiketin mukaan ovat Ameriikasta rahdanneet bourbon-tynnyreitä Skotlantiin oluenpanoa varten. Kumma juttu, että eivät omia skottitynnöreitään käytä. Joka tapauksessa tässä oli melkoinen oluttapaus. Voimakkaan vaniljainen ja miedon suklainen imperial stout, jossa oli hieman viskimäistä alkoholisuutta. Mahtavaa tavaraa.

Illan päätti kauan etsimäni Anchor Old Foghorn. Alkoholipitoisuudeltaan (8,7%) varsin mieto barley wine -olut, mutta india pale alemainen humalointi yhdistettynä belgimäiseen makeuteen toimii talvisena virkistysoluena mainiosti.

Tykkään aivan älyttömästi amerikkalaisten pienpanimoiden tuotteista. Oikeastaan kyselen olutpaikoissa aina ensimmäisenä niitä. Siksi pitää ehdottomasti tehdä joskus kunnon lomamatka Oregoniin, Portlandiin. Salon Seudun Sanomien juttu Portlandin olutskenestä. Jutun myydyimmät oluet USA:ssa lista pistää silti naurattamaan. Bud Light, Miller Lite, Budweiser, Coors Light...