Itse kun olen lukenut juttua, ettei meno voisi enempää erota Xenobladesta reaaliaikaista tappelua lukuun ottamatta. En silti pistä pahakseni vaikka vanhaa genreä viedäänkin useampaan uuteen suuntaan ja Wiin vähän heikolta näyttävän pelivuoden huomioon ottaen tämä vaikuttaa ihan passelilta piristysruiskeelta - ihan Xenon veroista kokemusta en silti odota.

Hei, shmuppivuoden 2012 ensimmäinen valonpilkahdus on nyt täällä.

Latauslinkki

Kestihän siinä aivan luvattoman kauan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan: FB:n uusin demo on viimein ulkona. Valitettavasti kehitystyö jää kuitenkin taas pienelle tauolle, koska eebro siirtyy toviksi palvelemaan armeijan harmaisiin. Mutta toivottavasti tykkäätte uudesta versiosta, kaikenlaiset risut ja ruusut ovat myös tervetulleita.

Olen tässä pohdiskellut ikioman järkkärin hommaamista tuonne pukin konttiin ja nyt hieman asiantuntijoiden mielipidettä tiedustelisin. Rungoksi kaavailin Canonin EOS 600D:tä, hintaeroa tuohon 550D:n kun ei näyttäisi hirveästi olevan. Mikä objektiivi sopisi tuohon parhaiten kaveriksi, jos kokonaishinnan toivoisi pysyttelevän siinä tonnin tietämillä?

Toisaalta tuo Canon EOS 1100D tuplakit ei vaikuttaisi kyllä yhtään pöljemmältä vasta-alkajalle ainakaan hintansa puolesta. Saa toki heitellä muitakin ehdotuksia.

[Boss]

Ikaruga Defence Force ROLL OUT  

Tasojen ja vihollismuotojen opettelua ulkoa vaaditaan käytännössä missä tahansa huipputason shmupissa. Vaikka Ikaruga onkin melkoisen tarkka noista chaineista, väittäisin ettei moni Caven räiskyttelyt siitä jälkeen jää ja esim. Dodonpacheissa chainien katkeamiset rankaisevat pistepottia huomattavasti kovemmin kuin Ikarugassa tehdyt virheet - toisinaan pienet mokat on jopa mahdollista minimoida nopealla ajattelulla. Ikarugan pistesysteemi on myös siksi mieleeni, että se antaa tavallaan tarpeeksi tilaa valita omat taistelut. Jos jokin kohta tuntuu liian vaikealta chainittavaksi, sen kuin pelaa hetken hieman puolustavammin pelkästään vihujen luoteja nieleskellen ilman että chaini katkeaa - ajan kanssa sitten rauhassa opettelee niitä vaikeampia kohtia kunnes luottamus omiin taitoihin nousee. Jos peliä todella pelaa alusta asti siten, että ottaa mallia superplaysta ja ragequittaa jokaisen virheen jälkeen, Ikaruga on luultavasti hirveintä roskaa ikinä ja ymmärrän kyllä hyvin niitäkin tyyppejä, jotka eivät pelistä pahemmin nauti.

Tästä tuli muuten mieleen, että Ikarugan arcade-julkaisustahan on pian kulunut kymmenen vuotta. Kyllä se aika rientää.

Sitten muihin aiheisiin, sain tässä taanoin syntymäpäivälahjaksi Gradius III & IV kokoelmalevyn PS2:lle. Gradius kolmosen arcade-versio on kenties paras VMP-peli ikinä; pelkästään kakkostason kuplahelvetti saa selkäkarvat pystyyn armottomuudellaan ja kristallistaso onkin sitten jotain aivan käsittämätöntä. En tiedä onko se sitten sisäisen Gradius-faniuteni vai masokismin syytä että pelistä nautin luvattoman paljon. Ja onhan pelissä loistavat musiikit.

Ai niin, jos joku ihmetteli onko Final Boss projektimme enää edes elossa: kyllä siinä henki pihisee ja seuraava demo saadaan toivon mukaan pihalle ennen kuin eebrozgi lähtee tammikuussa armeijan harmaisiin.

Pelihän on käytännössä suunnilteltu Motion+:n ympärille eli kyllä tarvitsee.

Kohta enää pari viikkoa odotusta jäljellä...

Tarkennukseksi nyt vielä, jos JayeizH meinasi onko pelissä wagglea/pointteria: ei ole. Wiimote+nunchuk kombolla pärjää ihan mainiosti, ainoastaan kameran säätäminen on kömpelöä ilman toista tattia. Tosin etuna hahmojen liikuttelu ja erikoiskykyjen valinta onnistuu paljon paremmin yhtaikaa kuin Classic-ohjaimilla taistelun tiimellyksessä.

En ole mikään japsiropejen suurkuluttuja, vaikka onhan nuo pakolliset Chrono Triggerit sun muut tullut koettua - Persona 4 on tosin yhä kesken kiitos jäätävän hitaan aloituksen joka imi todella tehokkaasti mielenkiinnon peliä kohtaan.

Xenoblade Chronicles taas pärähtää käyntiin sen verran näyttävästi, että koukutus on välitön. Hämmentävää kun ottaa huomioon miten paljon valinnanvapautta peli tarjoaa heti ensimetreillä. Melkein jokainen NPC tuntuu tarjoavan jonkin sortin sivutehtävän tapaista ja hups, yhtäkkiä onkin kulunut viisi tuntia johonkin aivan muuhun kuin pääjuonen seuraamiseen. Nuo sivutehtävät ovat tähän asti pysytelleet melko turvallisesti "Tapa X kappaletta mölliä Y/Vie tavara A paikkaan B henkilölle Ö" -tasolla, mutta toisaalta tehtäviä voi ottaa kerralla hoitaakseen niin monta kuin lystää ja kun tehtävänannon vaatimukset on täytetty palkkio napsahtaa välittömästi ilman turhaa edestakaisin ravaamista (paitsi joidenkin monimutkaisempien questien kohdalla). Niinpä noita tulee suoriteltua miltei puolivahingossa pelkästään paikkoja tutkien ja hirviöitä mätkien. Hieman epärealistista kyllä, mutta lisää pelinautintoa huomattavasti; näin suoraviivaistetaan väsynyttä genreä oikein.

Suoraviivaisuus ja vaivattomuus näkyy mainiosti myös niin tutkimusmatkailussa kuin taistelujärjestelmässä, jotka on saatu nivottua varsin saumattomaksi yhteiskokemukseksi. Matsithan käydään siis reaaliajassa, hirviöt näkee kentällä jo hyvissä ajoin ja usein matsit voikin välttää helposti. Ei tosin vielä ole tullut tarvetta moiselle kuin aivan liian voimakkaiden hirviöiden tapauksessa, sillä matsit ovat mukavan nopeatempoisia ja vaativat jopa taktista silmää. Erikoisiskujen ei kestä spämmiä ihan minne sattuu, esim. tietyt iskut tekevät lisälämää kun iskee varomatonta vihollista takaapäin ja toiset taas laskevat monsterin puolustusta sivulta hyökätessä. Tietyt vihut saattavat olla täysin immuuneja vahingolle ennen kuin suojauksen saa auki oikeilla erikoishyökkäysyhdistelmillä. Uusia nyansseja ja taktisia elementtejä esitellään juuri sopivalla syötöllä - vielä reilun kymmenen pelitunninkin jälkeen riittää uutta opeteltavaa. Taistelumekanismien ja hahmonkehityksen syvällisyyttä voisi ylistää ties kuinka kauan, joten tyydyn vain toteamaan että tuntuu höpöltä mies.

Jos tämän pelin maisemat lukuisina vuonoineen ja notkineen ei innosta tutkimusmatkailuun niin en sitten tiedä mikä siihen pystyy. Mielenkiinto pysyy hyvin yllä erikoisempia esineitä metsästäen (peli jopa palkitsee esineiden keräilystä mukavalla lisäsälällä) tai ihan vain komeita postikorttimaisemia ihaillen. Toisaalta varuillaankin on oltava, kun yhtäkkiä vastaan saattaa tullakin tason 70 jättimonsteri joka pistää porukan lihoiksi jo ilkeällä mulkaisulla.

Uskallan väittää, että pelkästään jrpg-mittarilla Xenoblade on mitä hienoin tekele, mutta ennen kaikkea Xenoblade on erinomainen peli. Se ei tyydy jämähtämään genren luomiin muotteihin, vaan rohkeasti uudistaa ja suoraviivaistaa genrensä väsähtäneitä, pakkopullamaisia traditioita. Väitteet länsimaalaisista roolipeleistä otetuista vaikutteista eivät ole suinkaan liioiteltuja. Suosittelen kyllä todella lämpimästi kaikille, etenkin niille jotka valittelevat Wiin pelitarjonnan kuivakkuutta.

Vähiin käy ennen kuin loppuun. Itse kävin Xenon noutamassa paikallisesta Gamestopista, laittoivat pelit hyllyyn juuri kun saavuin paikalla - molemmat kaksi kappaletta.

Xenoblade vaikuttaa aika jäätävän kovalta paketilta näin parin tunnin poran jälkeen. Tekemistä tuntuu riittävän aivan hävyttömästi - heti alusta saakka pääsee vapaasti suorittamaan kasapäin sivutehtäviä tai muuten vain häröilemään. Englanninkielinen ääninäyttely on niin brittiä että se on jo charmikasta, tosin jos ei sitä jaksa kuunnella niin aina voi vaihtaa kielen jaappaniksi.

Tätä pelatessa Skyward Swordin odotus ei tunnu enää lainkaan niin sietämättömältä.

Kuulopuheiden perusteella Deathsmilesin käännös oli erittäin kiitettävää tasoa, joten Dodonpachikin lienee mitä parhaimmissa käsissä. Toivottavasti RSG jatkaa samalla linjalla jatkossakin.

En ite kyllä ymmärrä miksi tuosta on noussut niin paljon hypeä, näyttää todella perus monsujen raidaamis peliltä.

Toisaalta ehkä viihdyt sitten vaan paremmin FFXIII putkijuoksu ropejen parissa

Todellakin. Nykyään kaikki on vain räiskettä sinne ja tänne. En voi ymmärtää miten (mielestäni) monipuolisimmasta viihteen alasta on tullut näin helvetin kapea katseinen.

Taisin tästä jo aiemmin jossain ketjussa parkua, mutta vastaus löytyy ihan sieltä peilistä. Kyllä täälläkin näkee sitä jatkuvaa itkua pelien nykytilasta, mutta "tuleehan toi joka tapauksessa pelattua". Niin se vain menee.

Damn, I'd still hit it 

Näyttää ainakin noin miljoona kerta eeppisemmältä kuin joku Otomedius.

Treasure kelpaa aina

Kyllä se vastaus pelialan nykytilaan löytyy peiliin katsomalla. Kuinka moni meistäkin ostaa sen uuden, aivan varmasti pelaamatta paskan tusina fps räiskyttelyn/mätkintäpelin/urheilupotkupallojääkiekko/rallivrumvrumsimulaattorin vaikkapa Deathsmilesin tai Sin and Punishmentin sijaan. Vaikka foorumeita selaamalla voisi aivan hyvin elää uskossa, ettei kukaan noista "AAA" luokan vuosipäivityksistä tunnu välittävän ja ne ovat muutenkin ihan kökköjä, kummasti ne heiluvat aina myyntilistojen kärjessä vuodesta toiseen. Kyllähän siinä kuka tahansa pelintekijä ajautuu nurkkaan. Jos itse olisin jonkin massiivisen pelistudion puikoissa, seuraavan pelin myyntitavotteiden heiluessa parin miljoonan kappaleen hujakoilla ja harteillani olisi koko studion tulevaisuus, niin ei tarvitsisi kauaa miettiä lähtisimmekö kehittämään perusvarmaa, suurelle yleisölle suunnattua jatko-osaa vai täysin uutta peliä.

Ja sehän on vain karu totuus, ettei isojen peliyritysten kannattaisi edes yrittää miellyttää "tosipelaajia". Heille ei kelpaa uuden vuosipäivityksen kohdalla pieni ryppyjen silottelu, vaan samalla pitäisi tarjota jotain täysin ennennäkemätöntä, tunteita puhuttelevaa ja muutenkin elämää suurempaa menoa - mutta auta armias sitä parkua jos menevätkin muuttamaan peruskaavaa liiaksi: peli muuttuu automaagisesti loistavasta sysipaskaksi. Kummasti sitä peliä tulee sitten kuitenkin pelattua, vaikka se täyttä roskaa onkin. Toisinaan näiden hc-pelaajien pelimaku on vieläpä niin pirstaloitunut, ettei mikään sitä pysty täysin miellyttämään.

Vain lievästi kärjistetyn provon pointtina oli, että pelaajat valittavat aivan liikaa pelialan nykytilasta. Jos teitä kismittää luovuuden puute ja yllätyksettömät jatko-osat, jättäkää ne pelit ostamatta ja kokeilkaa rohkeasti jotain uutta.

Käsittääkseni Link's Awakening on tulossa 3DS:n omalle Virtual Console palvelulle ladattavaksi eli eiköhän sitä pääse pelailemaan täälläkin.

Paketti on kyllä feikiksi oikein nätti, mutta niinhän ne useimmiten ovat

Ihmetyttää kyllä hieman tuo Ikarugan suosio lännessä näiden Caven pelien jäädessä huomattavasti vähemmälle huomiolle. Ketsuikin on lähes joka osa-alueella parempi: 2D graffat > 3D, pelimekaniikka parempi ja musat ovat agressiiviset ja melodiset. Ja tuo Ikarugan tiukka chainaaminen tarkoittaa sitä, että tulee hinkattua sitä ekaa kenttää loputtomiin. Onhan se Ikaruga jäätävän hyvä, mutta ei mielestäni yllä mitenkään Caven tasolle. Miksi Ikaruga on niin suosittu?

"Our frothing demand for this game increases!"

Pähkinänkuoressa Ikaruga oli tismalleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos itse en olisi sattunut peliä ostamaan GC:lle useiden eri hehkutusarvosteluiden innoittamana, niin koko genre olisi jäänyt hyvin todennäköisesti täysin vieraaksi. Ikarugassa on paljon sellaista, joka yksinkertaisesti vetoaa paljon helpommin jopa näihin "mainstream" arvostelijoihin ja pelaajiin: polariteettisysteemi on petollisen simppeli konsepti eikä pistejärjestelmänkään perusidean ymmärtäminen vaadi rakettitiedettä (koetapa sitä vastoin selventää vaikka Ketsuin hienouksia ummikolle). 2D/3D grafiikoista voi nyt olla mitä mieltä tahansa, itse pidän molemmista kun ne on tehty oikein. 3D:een heikkouksiin kyllä kuuluu se, että huonosti tehtynä ulkoasu vanhenee käsiin hyvinkin äkkiä, mutta Ikaruga on harvinaisen onnistunut poikkeus tällä saralla.

Tavallaan ymmärrän tuon pointtisi siitä, että Ikarugan yllä leijuu edelleen aika vahva kultti ja harvassapa ovat ne shmuppien peliarvostelut, joissa ei vähintään uhrata sivulausetta Ikarugan ylistykseen ja siitä syntyy toisinaan hieman epäreilua vertailua. Mutta toisaalta Ikarugasta näkee myös puhuttavan paljon pahaa tuolla shmups.comin foorumeilla ja rehellisesti sanoen kommenteista paistaa useimmiten lähinnä kiukku pelin suosiota kohtaan, vaikka tuskin asiat olisivat yhtään eri tavalla, jos vaikka Dodonpachi nauttisi genren kultapojan maineesta yhtä laajasti.


Ja jooh, itse en ole juuri ehtinyt pelailla näitä uutuuksia, lähinnä Battle Gareggaa ja S&P2:ta tulee porailtua (joista jälkimmäinen saattaa ajan kanssa ohittaa jopa Ikarugan kaikkien aikojen pelit -listallani...)

Johan on! En kyllä tikun laadusta mitään osaa sanoa, mutta pakkohan tuo oli tilata kun lähtee halvemmalla kuin Classic Controller

Harmi vaan, että Super Castlevanian biisivalikoima on kevyesti sarjan huonoimpia, eikä peli muutenkaan erityisen loistelias ole.

Voi olla, että LoS on loppujen lopuksi menettelevä toimintaseikkailu, mutta Konami ei liiemmin ole peitellyt sitä seikkaa, ettei pelillä ollut mitään tekemistä sarjan kanssa ennen Konamin ja Kojiman väliintuloa.

- tässä on oltu 1,5 kuukautta kipeänä. Yhtäkään täysin tervettä päivää en ole nähnyt. Kiitos home.

Tämä on niin totta. Itse käytännössä yskin koko intin ajan ja joinakin öinä ei voinut edes nukkua kun koko ajan yskitti - luonnollisesti myös muut tuvan asukkaat olivat aamusta tavallista "virkeämpiä" - ja kun intti päättyi, loppui yskäkin kuin seinään. Ei kai mikään ihme kun tuvan luontaistuoksu toi mieleen perunakellarin.

Kymysys: Onko kokemusta Wiin classic controllereista? Kannattaako hankkia? GC-ohjaimisia ei oikein saa, ja en kestä kapulan kanssa tunaamista. Onko classic controller hyvä ratkaisu?

Kyllä sillä oikein mainiosti pelailee noita retropelejä, ainoastaan tatit tuottavat päänvaivaa tuossa perusohjaimessa - ovat turhan lähekkäin eivätkä siksi tunnu kovin tarkoilta (tosin se ei ole häirinnyt pahasti kuin Sin and Punishmentissa). CC Prota en ole päässyt testaamaan, mutta pelkästään kahvojen kuvittelisi tekevän tattien käsittelystä helpompaa.

Eipä se kovin hirmuinen laitos ole ollut aikoihin. Toisaalta ei meitä päästetty edes sotkuun parin ensimmäisen viikon aikana eikä iltalomia tainnut ollut lainkaan (ainakaan virallisia  ), ilmeisesti sen verran hurjassa kunnossa oli porukka niistä taannoin tullut.

Dodonpachi Daifukkatsu portataan... iPhonelle 

Varmasti taloudelliselta kannalta paras mahdollinen alusta, mutta toivotaan että X0 versio ei häämötä liian kaukana tulevaisuudessa.

[Child of Eden]

REZin henkinen jatko-osa, Child of Eden.
Näyttää ja kuulostaa melkoisen hypnoottiselta. Ohjaus onnistuu niin Kinectillä kuin perinteisemmillä ohjaimilla.

[Sin and Punishment: Successor of the Skies]

Kaikkien Nintendon omien tekeleiden alta muita kirkkaammin paistaa ehdottomasti Sin and Punishment: Successor of the Skies. En voi ihmetellä miten arvostelumenestyksistä ja pelaajien miltei evankelistisista kehuista huolimatta Treasuren pelit on tuomittu jäämään useimpien ihmisten tutkan alle, kunnes ne kaivetaan esiin naftaliinista kymmenen vuotta myöhemmin - ja silloin niitä tuntuvat kehuvan kilpaa jopa ne ihmiset, jotka eivät moisista tekeleistä olleet kuulletkaan aikaisemmin. Joka tapauksessa, S&P2 on kevyesti Wiin pelitarjonnan kärkikastia ja mahdollisesti Treasuren paras peli sitten Ikarugan. Ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Sin & Punishment 2 läpi Normalilla. Tämä nyt on vain yksi monista peleistä, ei kyllä tarvitse kenenkään sanoa enää yhtään mitään Wiin pelivalikoimasta tämän kesän jälkeen.


On ihan uskomatonta miten se Treasure osaakin. Pojat hallitsee aivan suvereenisti 2D:n lisäksi myös 3D-pelit, S&P2:ssa on niin naurettava määrä vaihtelua sekä designin että pelattavuuden suhteen, että tästä olisi helposti saanut pumpattua kolmekin peliä ulos. Mutta sen sijaan että jotain hyvää ideaa käytettäisiin (normaaliin tyyliin) yhden kentän verran, onkin yhden kentän sisällä niin monta täyskäännöstä temmon ja toiminnan suhteen, että et edes tiedä mitä peliä pelaat parhaillaan. Ja pisteet toki myös 2D ammuskuvioiden käyttämisestä kolmiulotteisessa pelissä. Ja niitä pomoja lykätään noin viisi per kenttä, ihan älytöntä.

Niin paljon vaihtelua, niin tyydyttävää räiskintää. Genrensä paras, piste.

Aamen
Kaksinpelin puutteellisuus ei yksinkertaisesti jaksa harmittaa, kun peli tarjoaa sellaista tykitystä johon ei törmää edes isojen poikien konsoleilla. Hillitöntä miten ohjauskin säilyy kokoajan samanlaisena, vaikka kamera pyörii ja zoomailee välillä aivan mielivaltaisesti kohtauksesta toiseen eikä silti kertaakaan tunne olevansa hukassa laserhelvetin keskellä. Ohjauskin on sitä luokkaa, että tämä peli yksinään oikeuttaa Wiin olemassaolon - ei tätä yksinkertaisesti voi kuvitella pelaavansa muulla kuin Wiimote+nunchuck kombolla.

Voi luoja tuota S&P2:sta on tullut porattua. Koska en keksi tarpeeksi kauniita sanoja tunteitani kuvaamaan, lainaan NeoGAFia.

I finally got to play the game in a non work related setting.

9 hours later I need to take a shower and I don't really know where I am.

HOLY FUCKKKKKKKKKKKKKKKK

I thought Uncharted 2 was going to be this year's thrillride game to play, but man, I was wrong. I was way wrong. Sin and Punishment 2 grabs a hold of your dick and won't let go until it's done with you. Every level is just jam fucking packed with the coolest shit you will see in a game this year, maybe even this decade (lol, sure why not?). Just when you thought Treasure has run out of ideas, they totally fucking flip the switch and say "oh yeah, now you've gotta do THIS crazy shit!" and you're like "FUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUCKKKKKKKKKKKKKKK!!!!!" but somehow you make it through and you are left for only a brief moment thanking your lucky stars until shit goes absolutely nuts again.

Every encounter in this game, EVERY SINGLE ONE, is just so fucking clever. Fuck, I mean levels 3 4 and 5 may be my favorite levels in any game ever. 1 and 2 are awesome, but they are like the appetizer to the biggest, juiciest prime rib you will ever eat.

I just put the controller down, I can't really form a complete sentence, I wish I could spoil it all butttt ffuuuuuuck this game is soooooooooooooooooooooo gooooooooooooooooooooooooooooooood.

Jooh, Miharakin kuulemma todennut blogissaan, että porttaus on Mushi kakkosen tasoa. Ja ainakin Shmups.comin foorumeilla vastaanotto on ollut lämpöinen:

5pb. have really done the business with this conversion. It's the best Cave conversion I have ever played surpassing anything by M2 and Cave themselves included. There were a lot of doubters but I always had faith that this would be the dog's bollocks and it really is. It's the king of Cave games, the king of modern day shoot 'em-ups and the most loved by the Japanese so it was never going to be rubbish. Ketsui veterans and newcomers alike are in for a real treat. Playing Ketsui without the wait/slowdown is a real joy and something that I asked 5pb. for ever since I first played the beta at a TGS a couple of years ago. It doesn't look as good as the PCB does on a Japanese RGB arcade machine but that is the sad reality of the modern home TV-Game system age unfortunately. All those that bought a fancy high res. telly are to blame for that one. However, it plays just as well and removes the graphical glitches and there is the option for the wait/slowdown to the eliminated if one so desires. I don't like the arranged BGM but again, it's a nice extra for those that might. This game is proper mint. The end.

Tuossa postauksessa oli myös joukko kuvia varsin kattavista valikoista:
http://shmups.system11.org/viewtopic.php?p=572563#p572563

Shmups.comin foorumeilla on pelistä jo pari ketjuakin. Idea on kyllä melko omaperäinen, mutta kuten kehittäjä itse on todennut, peli on selvästi suunnattu niille pelaajille, jotka pitävät bullet hell shmuppeja liian vaikeina tai pelottavina. Eli veteraaneille pelistä tuskin liiemmin liikenee purtavaa. Ja mitä olen pelattavuudesta kommentteja lukenut, tehokkainta on vaan levittää alukset ympäri kenttää ja käyttää kilpeä, joka tappaa viholliset nopeammin kuin mitkään muut aseet ja torjuu vielä luodit... En tiedä, itseeni ei vetoa tuollainen euroshmupmainen pelisuunnittelu, mutta toisaalta ei tuosta köyhdy kuin euron ja näyttää tuo silti vähintään satakertaa paremmalta kuin Duality ZF tai Decimation X.

[Sin & Punishment 2]

Sin & Punishment 2 taitaa olla ainut tekele joka oikeasti kiinnostaa tältä vuodelta. Treasure on kuuleman mukaan onnistunut erittäinkin mainiosti jatko-osan kanssa, ainut asia mikä hieman hirvittää taitaa olla pelin kesto, joka on kuuleman mukaan miltei kolme tuntia.