Tuntuu että Sonyn piti vaan jotain paniikissa ostaa MS:n temppujen jälkeen.
Mjoo, ei taida tällainen kauppa ihan viikossa heilahtaa kasaan. Jossain jutussa taidettiin tiettyjen sisäpiiritietojen valossa arvioida, että jopa 6kk on ollut kauppa työn alla.
Mutta jännää on joka tapauksessa meininki näinä päivinä. Kovasti huutelevat, että Destinyn osalta ei vaikuta mihinkään ja tulevat pelitkin on multiplattaa, mutta nähtäväksi jää.
Tätä oli mukava lukea! Kaikkien ei tietenkään tarvitse tykätä kaikesta, mutta kun jossain näkee itse aivan timanttista pelisuunnittelua ja tunnelmaa, lämmittää se auttamatta sydäntä, kun joku muukin näkee samoin. Pisteet siitä, että annoit Epi pelille toisen mahdollisuuden! Maailma on pullollaan pelattavaa, joten ei ole mikään itsestäänselvyys, että jo kerran meh-luokkaan sijoitetun pelin pariin palaa toiste.
Viime vuosien trendillä jatketaan siinä mielessä, että vuoden aikana oikeasti julkaistuja pelejä pelasin melkein nolla. Katamari Damacy Reroll saisi tässä melkein pisteet, mutta ikävä kyllä sen PS4-julkaisu oli jo loppuvuodesta 2020. Noh, pelasin silti, ja aivan kiva nostalgiatrippi oli tämä. Taitaa silti Katamari Forever olla se kattavin ja kivoin Katamari-julkaisu kautta aikain, ainakin omissa kirjoissa.
Se ainoa oikeasti 2021-peli, johon kynteni iskin, oli Hades. (Ja siis tämäkin on a technicality, kun nimenomaan pleikkari- ja boksiversiot pelistä tulivat tänä vuonna.) Taitaa olla oma lempi-roguelikeni sitten Rogue Legacyn, ja Supergiantin pelikirjastosta tämä nousee arvoasteikollani sijalle kaksi heti Bastionin jälkeen. Todella toimiva kokonaisuus kaikin puolin: hahmon kontrollointi on pienen totuttelujakson jälkeen luontevaa, pelin tyyli tosi viehättävä, ja ensiluokkainen panostus elävään tarinaan, kiinnostaviin hahmoihin sekä ääninäyttelyyn pitää homman mielenkiintoisena rundi toisensa perään. Maailmoja/kenttäteemoja voisi olla hieman enemmän, mutta muuten grindaus ei käy kovinkaan helposti puuduttavaksi. Varsin mukavasti pelityyliä muuttavista aseista on myös tuossa kiiteltävä, ja eri vaihtoehtojen käyttämiseen on tarpeeksi porkkanoita jopa kaltaiselleni helposti ekaan lemppariin jumiutuvalle pelaajalle. Ansaitsee suitsutuksensa!
Mitenkäs sitten ne vanhemmat pelit? Laihaa on sielläkin, sillä vuonna 2021 vähästä vapaa-ajasta suurin osa sattui menemään elokuvien, sarjojen ja sarjakuvien parissa - erityisesti anime ja manga kiinnostivat nyt. Katselin tuossa verrokiksi vuosien 2019 ja 2020 paras peli -keskustelut (viime vuonna tällaista ei tainnut olla, vaan tilalla oli konsolisukupolvimuistelo), ja niissä olivat mulla vahvasti edustettuina Destiny 2 ja Hollow Knight. Huvittavaa sinänsä siis, että Hadeksen lisäksi taisin pelata vuonna 2021 eniten nimenomaan Destiny 2:sta ja Hollow Knightia. Molemmissa oli sitten viime näkemän reilusti tekemistä edelleen (D2 tietty kehittyy jatkuvasti) ja kun kerran erehtyi loikkaamaan fiilistelemään, sinnepä niitä tunteja taas holahti. On kovia pelejä, ja Destiny 2 näyttäisi jatkavan aktiivikierrossa vielä ainakin tovin taas, kiitos helmikuun jättiexpansionin.
Muita padin jatkeena pyörineitä vanhuksia olivat muun muassa:
Journey - Ihana matka edelleen.
Thumper - Tosi kiehtova ja tunnelmallinen rytmipeli, jota en kuitenkaan jaksa jostain syystä pelata ihan kauheasti putkeen. Pari leveliä täydelliseen suoritukseen vuodessa tuntuu olevan hyvä tahti, kai tämä joskus menee läpi näinkin.
The Last of Us II - Tätäkin pikkuhiljaa pelaillaan vaimon kanssa. Tarinan puolesta pitänee naputella loppuun, mutta vähän työlästä jotenkin on. Ykkönen koukutti ja piti mukanaan myös pelipuolella ihan eri tavalla.
Super Meat Boy - Lisää ikuisuusprojekteja! Mulla on ollut pidempään haaveena saada tämä joskus 100% läpi laastareineen ja warp zoneineen, ja tällä targetilla oon pelannut peliä on-off jo vuosia. Nelisen maailmaa on täysin kaluttu, mutta nyt alkaa meininki loppua kohti olemaan sitä tasoa, että saatan jossain vaiheessa todeta pelin teknisen läpipeluun ja jo siihen päälle läpi käymäni kiirastulen riittävän. Katsotaan. Vaan kävi miten kävi, onhan tämä eräs pelihistorian kovimpia 2D-tasoloikkia, jossa kaikki on tehty nimenomaan sarjauudelleenyrittämisen kannalta täysin oikein. Harvassa pelissä kestää ottaa yhtä paljon iskua naamariin putkeen ennen kuin on pakko ottaa paussia.
Nyt joulu-tammikuun aikana selvästi jokin vaihe vaihtoi silmää ja pelaaminen on ottanut isompaa roolia arjessa kuin koko viime vuonna ennen tätä. Pari viime vuoden kovinta missattua helmeä onkin jo kaivettu wishlistille tai kirjastoon alennuksista, ja lisäksi pidän paria tämän vuoden lupaavaa julkaisua jo silmällä. Ehkäpä 2022 nähdään Sharkien telkussa enemmän pelejä kuin pitkään aikaan!?
Tosiaan, sekä ajoittain saatavat lisäkyvyt että nuo charmit muokkaavat ohjattavuutta ja pelattavuutta sekä yleisesti monipuolisemmaksi että tietysti valintojen perusteella pelaajan toivomaan suuntaan. Pienestä ritaristamme kasvaa ajan kanssa paketti, jonka ohjaaminen on erittäin sulavaa niin taistelussa kuin sen ulkopuolellakin, ja homma rullaa tiukoissakin paikoissa kuin ajatus. Ja vauhdilla pääsee tarvittaessa. Eli en olisi huolissani tästä.
Pelin tyyli muuten onkin sitten aika vahvasti makuasia. Juuri tuo Fungal Wastes on hyvä esimerkki alueesta, jolla fiilis on hieman kepeämpi/eloisampi, ja useimmat alueet onneksi erottuvat jo ihan visuaalisesti todella hyvin toisistaan. Samoin hahmokaartissa nähdään vienoa huumorihelpotusta ajoittain ja sekä hahmodesignin että ääninäyttelyn "söpöys" vähentää pelikokemuksen raskautta. Mutta, onhan tämä silti kokonaisuutena erittäin melankolinen peli, jossa aiempien tapahtumien ja kaatuneiden kuningaskuntien paino tuntuu kaikkialla, minne pelaaja meneekin. Ja tietyillä alueilla kulkeminen on tarkoituksellisesti todella synkkää ja raskasta. Eli jos tämä tyyli ei vie mukanaan, iso osa pelin tarjoomaa uhkaa jäädä valjuksi. Omaan makuunhan tämä on ollut yksi kauneimpia ja kiehtovimpia videopelimatkoja niin visuaalisesti kuin tunnelmaltaan ja teemoiltaan, mutta kaikki ei tykkää kaikesta.
Reilu 56 000 kuunteluminuuttia, 104 eri genreä, kärjessä Chillhop, Synthwave ja Suomalainen metalli. Tosin, minuuteissa on hyvä ottaa huomioon, että tilin kautta soitetaan unimusiikkia lapsille iltaisin. Varmaan ainakin kolmannes tuosta menee siihen. Yksittäisten biisien kärjessä oli viime vuonna Viimeinen mammutti, tänä vuonna Tiitiäisen tuutulaulu. :D
Kuunnelluin artisti oli kuitenkin ihan omaa valikoimaa, nimittäin The Altogether (ja niiltä ennen kaikkea levy Silo). Tuli jossain vaiheessa maratoonattua suht. tiiviisti Polygonilla aikanaan hommia tehneen Brian David Gilbertin Unraveled-sarjaa ja myös mestarin oman kanavan huuruisia tuotoksia, ja sitä kautta sitten eksyin kuuntelemaan The Altogetheriä myös. Hieno mies, hieno bändi, hieno albumi. Viimeisen parin vuoden aikana on ollut aika paljon tilausta maadoittavammalle musalle: akustista, indietä, pehmeää rokkia, viimeisen päälle isämoodi siis. BDG:n poppoon ohella soitossa on ollut aktiivisesti esimerkiksi Pinegroven äärimmäisen tunnelmallinen Skylight sekä Phoebe Bridgersin tuorein kokopitkä Punisher. Nämä menee aamuhämärässä, duunijunassa, pyykkiä viikatessa ja hiljaista koti-iltaa viettäessä - käytännössä millon vaan.
Podcasteja tulee kuunneltua aika valikoidusti. Laudallakin joskus mainittu Stuff You Should Now on ollut jo vuosia luottokamaa, poimin sieltä aina tasaisin väliajoin mielenkiintoiselta / häröltä kuulostavia aiheita valmiiksi Pocket Castsiin, niin niitä voi sitten läväytellä tulille hetken mielijohteesta. Pandemian alussa kuuntelin jälleen sellaisena lempeänä elementtinä Dan Harrisin meditointia pääasiassa eri kulmista sivuavaa Ten Percent Happier -podcastia. Ja nyt tänä vuonna, kun tuli tuota mangan parissa seikkailua aloitettua, olen myös aika aktiivisesti kuunnellut Anime-lehteä aikanaan toimituspäälliköineen Petterin ja hänen puolisonsa Mangakartta-podcastia. Leppoisaa ja erittäin asiantuntevaa turinointia kaikesta alaan liittyvästä.
Olihan täällä D2-ketjukin! Ja vahvasti on näemmä aikanaan lähtenyt triidi käyntiin.
Tulin vain ilmoittamaan, että muiden pelatessa Haloa mulla yksi asia johti toiseen, ja nyt vähän hotsittaisi palata Destinyn pariin pitkästä aikaa. Parin kaverin kanssa tuossa katsottiin eilen pelejä, joita voitaisiin ehkä pelata porukassa, ja siinä sitten kävi ilmi, että D2 jopa heitä kiinnostaa. Itsellä pelitunnit hupeni aika olemattomiin Forsaken-lisäriin panostuksen jälkeen, ja kokonaan peli jäi tauolle heti Shadowkeepin julkaisun jälkeen. Yhdistelmä vähää peliaikaa ja sitä, että ensin Suomen luottopeliporukka siirtyi paljolti PC:lle ja sen jälkeen netistä kaivettu jenkkihöntsäporukka kuivui kans parin kuukauden kivan pelailun jälkeen kasaan.
Noh, otin asiakseni päivitellä pelin ajan tasalle ja katsoa, mitä tässä reilun vuoden aikana on taas tapahtunut - ja onhan sitä. Nopsalla vilkaisulla skeneen D2 tuntuu monien aktiivien mielestä olevan aika hyvässä jamassa juuri nyt, tekemistä ja hyvää lorekontenttia riittää ihan okei, ja seuraava ns. jättilaunchi The Witch Queen saapuu helmikuun lopulla. Eli aika potentiaalinen aika nostaa peli ainakin toviksi takaisin lautaselle.
Näillä saatteilla, jos joku sattuu läpsyttelemään Destinyä edelleen tai saattaisi kans olla kiinnostunut haistelemaan pitkästä aikaa meininkejä, laitelkaahan viestiä. Mitä enemmän edes toisinaan onlinessä olevaa porukkaa löytyy listoilta, sitä mukavampaahan tämä tunnetusti on.
Kurvasin kuitenkin viime hetkellä eri ramppiin ja vedin nyt liipasimesta Razer Barracuda X -kuulokkeiden kohdalla, hinta esim. Gigantissa 69,95€.
Melko lailla identtinen feature set Arctis 1 Wirelessin kanssa (tärkeimpänä se monipuolinen USB-C-donkka), mutta koska reilusti uudempi malli, esimerkiksi lataus hoituu myös USB-C-liitännällä, mikä on luonnollisesti plussaa. Pitäisi olla oikein käypä kampe omiin tarpeisiin ja tuohon hintaan.
7P taitaa olla pleikkariversio ja siten valkoinen. 7X (musta) on taas xboxeille, mutta en nyt muista oliko noilla jotain muuta eroa värin lisäksi. Velcro nauha on varsin mukava päässä, enkä näe että olisi herkästi menossa rikki. Omassa yksilössäni on kuitenkin mikrofonikytkimessä hieman häikkää.
Ainakin maailmalla pleikkariversiota on myös mustana, siinä on edelleen yksityiskohdat sinisenä. Mutta en ole varma, onko sitä meillä myyty ikinä - ainakaan nyt ei näy missään. 7X on ulkoisesti muuten vastaava, mutta kuviot tietty vihreällä. Molemmat kävis kyllä siinä mielessä, ja käsittääkseni 7X saattaa toimia pleikkareillakin, mutta tätäkään mallia ei tunnu enää Suomen kaupoista löytyvän.
Kerrottakoon, että uudet pelikuulokkeet ois haussa tänä vuonna, kun vanhoista PS-kuulokkeista on kuoriutunut nahat jo tovin. Toimivuuden pitäisi olla ainakin PS4, PS5 ja PC, kaikki muu sen jälkeen vaan plussaa.
Kärkisijoilla hintaluokan ja mallin vuoksi olisi SteelSeries Arctis 1 Wireless: laatukampe ilman turhaa krumeluuria, USB-C-lähetin käytettävyydeltään monipuolinen (takaa mm. Nintendo Switch -tuen), eikä tässä mallissa ole sitä kalliimpien Arctis-luurien velcro-hässäkkää, joka hämmentää ratkaisuna ja epäilyttää kestävyydeltään. Toki myös 7P ois luonteva vaihtoehto, mutta sen velcron lisäksi tätä ei tunnun enää saavan ku valkoisena, ja musta malli olisi ollut paljon tyylikkäämpi.
Muita harkittuja luureja on olleet mm. Turtle Beach Stealth 700P sekä Corsair HS70 Pro Wireless. Eli olen katsellut tätä 100-150 euron suositushintalaaria, tarvetta ei sen high-endimpään oikein ole. Eli, jos jotain näistä tulee vastaan taskurahalla, saa vinkata. Ja siis toki myös jostain kohtuuhintaan nyt saatavista superkuulokkeista saa kans vinkkailla, äkkiähän nämä budjetit yleensä eskaloituvat kun laittaa ostohousut kunnolla jalkaan. :D
Kaikille sarjasta pitäneille suositellaan tietysti seuraavaksi sitä alkuperäistä Squid Gamea, eli Kaiji: Ultimate Survivor.
Ilmeisesti animesta kyse? Tuosta näköjään on useampi elokuvakin Kaiji Ultimate Gambler?. Ei taida olla missään laillisessa streampalvelussa? Täytynee latailla piraattilahdesta.
Joo, animea tosiaan on. Leffoista en tiedä, mutta sarja-kausia on käsittääkseni kaksi - ensin tuleva Ultimate Survivor ja sitten tarinaa jatkava Against All Rules. Molemmat löytyy ainakin HiDive-palvelusta, ja sitä saa muistaakseni pari viikkoa kärkeen ilmaiseksi, eli sieltä vaan rykäiset huiviin! (Ellei varmuuskopio nyt sitten muuten vaan houkuta.)
Vielä en ole mitään oikeita sisältöjä ehtinyt katsoa, mutta täytyypä heti sanoa, että Maxin myötä HBO:n käyttökokemus ainakin loikkasi kilometrin eteenpäin. Vieläkin ihmetyttää, miten Nordicista ei saatu edes miljoonasta hyvästä esimerkistä matkimalla toimivaa oikein ikinä, vaikka ne kaikkein eniten Geneven sopimusta rikkoneet synnit jossain vaiheessa saatiinkin kitkettyä. Ja siis ei toki Maxikaan täydellinen ole, mutta on sujuvuus ja kamppeiden asettelu silti aika paljon mainiompaa. Kehtasin jopa tablettiin asentaa.
Ja mitä tulee tuohon tarjonnan pirstaloitumiseen, niin eipä se tosiaan uusi "ongelma" ole. Onneksi aika ei kellään meistä riittäisi kuin murto-osaan kaikesta kiinnostavasta, vaikka kuinka olisivat yhden ikonin takana, joten hyvin helppo pitää 1-2 tilausta voimassa kerrallaan ja vaihtaa laivaa aina, kun parhauden vaaka keikahtaa toisen lafkan suuntaan.
Pitipä muuten taas pari anime-kilkettä, joita ei rahalla päässyt katsomaan mistään, yrittää nauttia ns. ihan vaan netistä, ja yh, mitä hommaa. Virallinen ja maksullinen palvelu/taltiointi ennemmin kuin tuo säätö, any day. Oikeasti hyvät, ja jopa ihan vaan kohtalaiset, käyttökokemukset ovat näemmä hemmotelleet miehen pilalle.
Joo, ehdottomasti teatteriin, ainakin kerran. Sit voi katsoa muut kerrat jostain muualta. Dune on tosiaan erittäin upea ja onnistunut sovitus, jolle soisi nyt kaiken mahdollisen tuen, jotta projektin loputkin pätkät saadaan maaliin.
Itse katsoin ekan kerran filkan paikallisessa teatterissa, mutta voipi olla, että joutuu pyörähtämään vielä IMAXissa toisen kierroksen.
Check. Tuo ehtojen "koskee ainoastaan uusia HBO Max -tilaajia" olisi aika suoraviivainen RIP, ellei harmaa alue olisi juuri siinä, että lasketaanko vuosia kuolleena olleen Nordic-tilin omistaja uudeksi vai vanhaksi asiakkaaksi Maxin puolella. FB:ssä tuli kans nyt mainos vastaan ja siellä kommenttikenttä oli täynnä valmiita Nordic-asiakkaita harmistumassa, että uusille asiakkaille tarjoillaan tässä puoleen hintaan -kuukausimaksua iäksi samalla, kun vanhoille asiakkaille tarjottiin vain kalliimpi tarjoustilaus, joka piti maksaa koko vuodeksi kerralla. Eli yleisesti tämä on nähtävästi ymmärretty niin, että toimii vain aidosti uusille HBO-asiakkaille (eli maileille), minkäänlaisen aiemman tilin omaavat pitäkööt tunkkinsa.
However. Alunperin ajattelin, että tähän voisi tarttua ensi kuun puolella, sillä seuraavan viikon tai parin aikana ei näillä näkymin kauheasti ehdi katsella. Mutta, kiinnosti sen verran teknisesti, että testasin nyt suosiolla itse - ja läpihän se näyttää menneen vanhalla Nordic-tiliin liitetyllä maililla. Eli ainakin, jos ei ole koskaan Maxin puolelle kirjautunut / tilaustaan siirtänyt, niin homma futaa myös vanhoilla Nordic-käyttäjillä. Olettaisin, että tilaus ei kestä olla aktiivisena valmiiksi, mutta mistä näistä tietää.
Summa summarum, tattis tipsistä! Voi viimein katsella Snyder Cutin, Frendien reunionin ja pari rikosdokkaria ainakin pois alta. Mutta varmasti tilaus kyllä silti katkeaa jossain vaiheessa, vaikka olisikin nyt puoleen hintaan forever, sillä ei näille yksinkertaisesti riitä joka kuukausi aikaa kaikille kilkkeille.
Kolmosta ja San Andreasia, ja näistä kahdesta varmaan vielä jälkimmäistä, pelasin aikanaan itse eniten. Vice City meni jostain syystä paljolti ohi, vaikka miljööllisesti olisi omiinkin mieltymyksiin aika nappiosuma.
Kovia leikkikenttiä olivat kyllä silloin, kun oli rajattomasti aikaa kaikkeen, mutta en kyllä usko, että tulen näitä enää uusiksi hankkimaan. Jos jossain vaiheessa on useampi tunti ylimääräistä ja GTA-hammasta kolottaa, laitan ennemmin vitosen viimein tulille, sillä se on edelleen pelaamatta.
Joo, se alkuperäinen dock ainakin on suurimmaksi osaksi tyhjää muovia. Saman piirin saa halutessaan siirrettyä esim. ihan murto-osakokoiseen matka-dockiinkin suht. ongelmitta, siihen myydään valmiita modikittejä.
Ässäjuristia 1900-luvun taitteen Lontoossa! Tässä on paljon mikä toimii: uusi hahmo kaarti on kovaa kakkaa ja taustalla on sitä samaa tuttua Phoenix Wrightia kuin aiemmin. Ongelmana on vain se, että pulmat on vähän liiankin valmiiksi purettuja pitkän aikaa ja dialogia on vähän jo liiaksikin. Ensimmäisen pelin tutoriaaliksi tarkoitettu osuus oli yhtä pitkä kuin ensimmäisen trilogian vikat keissit käänteineen ja homma lähtee vain kovempaa lapasesta sen osalta. Silti tätä nauttii ihan tarinan vuoksi, kunhan vetää vain keissin kerrallaan. Muuten tulee pikavauhtia ähky.
Aijai, tämän pariin pitää kyllä ehtiä jossain välissä. Kiitos muistutuksesta!
Itsellä lähti tuo Hollow Knight -homma taas vähän lapasesta, kun erehdyin palaamaan pelin pariin. Lopulta sellaiset 70 tuntia sisällä pelissä, läpäisyprosentti 107. Pari trophya vaatisi vissiin tarinan pelaamista uusiksi eri ratkaisuin, mutta sen lisäksi taitaa jäljellä olla enää niitä Godhomen pomohurjasteluja, mitä olen vähän neppaillut, mutta en ole jaksanut alkaa täysiä suorittamaan. Ja noista vaikeimmat ovat nähtävästi sitä luokkaa, että tuskin tarvitsee koskaan haaveilla läpäisystä. Pähkinänkuoressa kaiken tämän jälkeen: helposti Top 10 Of All Time -tavaraa, saattaa mahtua Top 5:eenkin. Nyt olisi varmaan aika hyvä aika Silksongille alkaa tipahdella saataville (ei ole ihan heti tapahtumassa).
Sen sijaan päädyin laittamaan roguelike-vaihteen päälle. Ensin tyyppasin viimein Enter The Gungeonia, ja fiilikset on vähän ristiriitaiset. Pohjimmiltaan tykkään tosi paljon, mutta prosessi pelissä edistymiseen ei oikein taida olla mua varten. Alkuun oli useamman tunnin hyvä tekemisen meininki, mutta sitten peli jäi ainakin itsellä vähän polkemaan paikoilleen. Hissimies lupasi alkaa hommiin, mutta siellä se vaan seisoo aulassa vaikka kuinka paljon pelaa. Pikku hiljaa avautuvat uudet aseet ovat ihan siistejä, kun sattuvat kohdalle, mutta eivät silti tunnu tekevän suurta muutosta pelisuoritukseen. Homma siis tuntuu junnaavan vähän paikallaan: tasaisia 3-4 kerroksen mittaisia rykäisyjä, jotka harvoin avaa mitään uutta hahmoa tai muuta, ja juuri koskaan nuo eivät nyt alun jälkeen tunnu tekevän mitään merkittävää tai mielenkiintoista. Voi olla, etten vaan osaa, tai sitten peli on juuri nytkähtämässä eteenpäin ja märisen vaan vartin liian aikaisin. Pitänee koettaa vielä jossain vaiheessa, mutta saa olla vähän aikaa tauolla - ja uhkaa jäädä kesken.
Sen sijaan Hades, jonka ostin PS4:lle heti julkaisun jälkeen mutta starttasin vasta lähipäivinä, maistuu heti ihan erilailla. Jo pelkästään tarina- ja dialogipuoli tekee grindaamisesta mielenkiintoista, minkä lisäksi kunkin yrityksen vaikutukset pelikokemukseen ovat paljon Gungeonia konkreettisempia - muutenkin kuin vain omien taitojen karttumisessa. Tämä taas pitää ainakin omalla kohdalla pelaamisen merkittävästi mielekkäämpänä. Odotin hyvää, eikä toistaiseksi peli ole pettänyt. Ja ihan alussa vasta ollaan. Tähän keskitytään nyt toistaiseksi.
(Tässä ohessa koetan palailla God of Warin pariin, mikä jäi varmaan melkein pari vuotta sitten kesken. Lainapeli kaverilta, niin olisi vähän velvollisuudentuntoa pelata jossain vaiheessa läpikin, mutta ei ole oikein koukuttanut. Näyttää upealta, tuntuu keskiverrolta.)
Ekan uuden Tomb Raiderin pelasin aikanaan, ja se oli ihan okei. Parhaimmillaan saaren samoilussa oli ihan oikeasti toimivaa seikkailun tuntua - alueet eivät ole superisoja, mutta niillä saa tietyissä pisteissä pyöriä vapaasti ja tekemistä on (muistaakseni) mukavasti. Plus, esim. artefaktien etsintä ja kataloggaus sopii kerrankin just hyvin pelin teemoihin, kun taas monessa muussa pelissä random kerättävä kama voi tuntua hyvin päälleliimatulta.
Mutta, tosi iso osa pelistä on myös sitä perinteistä Hollywood-reaktiopeliä ja ampumarata-toimintakohtausta. En ole itse koskaan esim. Unchartedeja pelannut, mutta olettaisin, että näiltä osin hyvinkin vastaavaa meininkiä. Jos tykkää, niin tykkää näistäkin. Jos ei siedä yhtään, ei varmaan maistu nämäkään. Jos on so-so tällaisen pelisuunnittelun kanssa, TR:n vapaammat tutkimisosiot keikkaavat varmasti kokonaiskokemuksen plussan puolelle.
Summa summarum: ihan kiva, että tuli pelattua. Toisaalta, ekan osan jälkeen olin kyllä tähän meininkiin täysin kylläinen, eikä tähänkään päivään mennessä sarjan muiden osien pariin ole kaipuuta lainkaan.
Jahas jahas. Olen koko elämäni onnistunut välttelemään mangan lukemista. Sarjakuvia muutenkin olen lukenut aikuisiällä erittäin valikoidusti, ja varsinkin viime vuosina ihan tavan kansan kirjojenkin lukeminen on ollut aika laiskaa - joten likaisen anime-onlyn elämä on vetänyt tähän asti puoleensa.
Tänä vuonna kuitenkin otin pitkästä aikaa vähän uutta otetta lukemisesta yleisesti, ja siinä samalla päätin viimein repäistä ja testata jokusen mangan läpiselailun samalla. Ensimmäisenä suuntasin paikalliseen kirjastoon tsekkaamaan tarjontaa, ja isoimpia normie-sarjoja olikin tarjolla jo ihan hyvin. Berserk (kevyet mullat Miuralle) olisi kiinnostanut eniten, mutta sitä ei tietysti tietokannoista löytynyt. Jos jollain on kovia vinkkejä siitä, mistä sarjan pääsisi lukemaan helpoiten (fyysisenä tai diginä) ilman tarvetta täyttää omaa kirjahyllyään pysyvästi monenkympin pokkareillla, niitä otetaan mieluusti vastaan.
Berserkin sijaan päädyin nappaamaan mukaan pinon One-Punch Mania. Anime-version molemmat kaudet on katsottu ja varsinkin eka tuottarihan on yksi kaikkien aikojen kovimmista tuotannoista aika lailla kaikilla osa-alueilla. Kakkoskauden studion vaihdos ja monet taustaongelmat ovat kuitenkin tehneet sarjan tulevaisuudesta liikkuvassa muodossa melkoisen epävarman, joten tämä tuntui järkevältä kokonaisuudelta ottaa kiinni ja seurata jatkossa myös mangamuodossa. Eritoten kakkoskauden tarinakaarta odottelen kovasti, sillä mangan taiteen pitäisi pyyhkiä animen keskivertolaadulla melkoisen railakkaasti lattiaa.
Sivumainintana, tuo animetuotantojen arvaamattomuus on myös ollut yksi syy siihen, miksi mangapuoleen perehtyminen on viimein alkanut oikeasti kiinnostaa. OPM:n ohella hyvä esimerkki on The Promised Neverland, jonka ensimmäinen kausi on yksi kaikkien aikojen lempianimaatioasioitani. Kakkoskausi sen sijaan olikin täysin epäjohdonmukainen, laadultaan nopeasti käsiin lahoava ja rikollisen kiirehditty kikkare, joka skippaili kymmeniä chaptereita ja kokonaisia tarinakaaria mangasta ja päättyi lopulta kirjaimellisesti minuutin diashow'hun, jolla koko olemassa oleva tarina paketoitiin ja samalla minkäänlaisen järkevän jatkon toivo haudattiin lopullisesti. GG. Tämä on siis virallisesti yksi niitä sarjoja, jotka voi nyt ja todennäköisesti myös jatkossa kokea oikeasti vain lukemalla - vaikka ensimmäisen kauden katsomista suosittelen kyllä edelleen kaikille.
Kirjastoreissun ohessa googlailin nopeasti, mikä olisi helpoin tapa lukea mangaa meillä päin diginä. Shonen Jump+ olisi aika lailla täydellinen ja halpa ratkaisu, mutta taitaa vaatia melkoista kikkailua päästä palveluun käsiksi Suomessa. Päädyin siis ekaksi kokeilemaan Shueishan Manga Plus -sovellusta, joka toimii Euroopassa ja jossa on reilu 120 nimikettä englanniksi, kaikki ilmaiseksi luettavissa. Toki suurimmassa osassa on saatavilla vain muutama ensimmäinen ja sitten muutama uusin chapteri, eli mikäli ei ole sarjoissa valmiiksi ajan tasalla, palvelu on näiden osalta hyödytön (mitä nyt pienellä alkumaistiaisella voi toki olla arvoa myös).
Onneksi katalogissa on kuitenkin pari uutta sarjaa, jotka ovat kokonaan luettavissa, sekä joitakin one-shotteja myös. Näistä päädyin ekaksi tutustumaan viime vuonna startanneeseen, vauhdilla palkintoja ja hypeä keräilevään Kaiju No. 8 -sarjaan. Noin 15 chaperin alkufiilisten perusteella, hyvää kamaa on. Kuvitus on tyylikästä, tarina etenee hyvällä vauhdilla ja jatkuvasti vanhukseksi haukuttava sekä nuoruuden unelmansa roskikseen laittanut 32-vuotias päähahmo Kafka resonoi näin 32-vuotiaana aika tuntuvasti. :D Ei pitäisi ikinä verrata pop-kulttuurituotoksia toisiin pop-kulttuurituotoksiin, mutta jos nyt joku vääntäisi kättä, niin jonkinlaiseksi Attack on Titanin ja One-Punch Manin risteymäksi saattaisin äkkiseltään kuvailla konseptia. Lyhyesti: Tokio elää jatkuvien kaiju-hirviöhyökkäysten ikeessä ja kansaa suojelee pääasiassa erityisten hirviötaistelijoiden joukko. Päähenkilömme Kafka ei kuulu näihin taistelijoihin, vaan erilliseen siivousyksikköön, jonka usein groteskina tehtävänä on siivoilla megaluokan hirviöiden ruhot pois kaupungin kaduilta elämää häiritsemästä. Asioita kuitenkin tapahtuu, uudenlaisia kykyjä ilmaantuu, ja Kafka päättää kerran vielä tavoitella unelmiaan ennen babylonin oravanpyörälle antautumista. Tällä hetkellä veikkaan, että tämän seuraamista voisi jatkaa mangana ihan viikoittain, niin olisipahan sitten kerrankin sillä aidan toisella puolella myhäilemässä, kun sarjasta (tässä vaiheessa melko lailla väistämättä) tulee animeadaptointi.
Kaiju No. 8:n lisäksi Manga Plussan lukulistalle livahti ainakin Tatsuki Fujimoton (mm. Chainsaw Manin mangaka) tuore one-shot Look Back. Pitäisi olla taattua kamaa tämäkin ja tarjota tuolle shonen-räpellykselle hieman taiteellisempaa vastapainoa. Katsotaan, miten uppoaa!
Deadly Premonition on vissiin se Lowkey Twin Peaks: The Game? Käsittääkseni kyllä erittäin rakastettu oman yleisönsä parissa, mutta taitaa olla sen verran erikoinen ja monilta osin vinoutuneilla visuaaleilla varustettu kokonaisuus, että tavan kriitikko ei pääse sisään.
Omissa aiheissa. Samalla kun Scarf rännäsi puolivahingossa Apexia suoraan suoneen ja laittoi taas elämänsä tauolle, itse ajauduin katsomaan tämän SmallAnt-videon Hollow Knightista ja kohtasin välittömästi aivan älyttömän ikävän Hallownestin maisemiin. Viimeisen päälle kova peluri kun kohtaa yhden kovimmista peleistä, niin ai ettien että. Käy taas välittömästi ilmi tuo HK:n pelisuunnittelun upeus: normikansaa johdatellaan lempeästi about oikeisiin suuntiin lainkaan kädestä pitämättä tai ilman tarvetta näkymättömille seinille, mutta jos pokkaa ja pelisilmää on, käytännössä minne vaan pääsee ja ihan endgame-kontenttiakin voi testailla skillivalikon huutaessa tyhjyyttään ja miekan ollessa edelleen mallia "mummolta peritty". "That was a late game boss? Should I try to beat him anyways, though? I think that would be funny." Frigging chef's kiss, miten hienoa.
Noh, yksi asia johti toiseen ja nyt on taas useampi tunti seulottu Hollow Knightin nurkkia pitkän tauon jälkeen, ja kylläpä maistuu edelleen. Alla jotain fiilistelyä, varuiksi jemmattuna, vaikka pelin rakenteen takia on tietty ihan mahdotonta sanoa, että mikä yksityiskohta olisi kellekin "spoileri". Jos on about perusstoorin läpäissyt ja/tai ei väkisin halua pelata peliä 116% läpi ilman ainuttakaan ulkopuolelta tulevaa tiedonmurusta, pitäisi olla turvallista luettavaa.
Splittaisin, mutta arvon keskustelukansa on taas tehnyt siitä mukavan vaikeaa jatkamalla tänne uuden aiheen sekaan myös Apple-aiheilla. Plus en edelleenkään osaa siirtää erää viestejä yhdestä ketjusta toiseen jo olemassa olevaan ketjuun, vaan ainoastaan splitata osan ketjusta kokonaan uudeksi ketjuksi. Summa summarum, nyt mennään off-topikilla, ellei paremmat modet jaksa tulla paikalle tai ellei aktiivit ihan itsenäisesti hyppää toisen ketjun puolelle jatkamaan. Ei tästä ensi viikolla enää keskustella kuitenkaan.
Puhelinten pienuudesta jutellaan aika tasaiseen muistaakseni täälläkin, ja mediassa ainakin. Oma kantani on sama kuin ennenkin: jos esim. Android-maailmassa pienelle huippupuhelimelle olisi aidosti tilausta, niitä tehtäisiin kyllä - ei korporaatiot ilmaiselle rahalle sano ei. Eli jokin siinä yhtälössä ei vain toimi. Todennäköisesti huippuraudan mahduttaminen aidosti pieniin kuoriin on sen verran haastavaa - ehkä tietyillä spekseillä jopa mahdotonta - että luurin hinta karkaa pilviin eikä tavan kansa sitten sellaista osta. "Samalla rahalla saa paljon paremman ja isomman näytön sekä enemmän akkua!" Itsekään en ihan hirveästi yli 6 tuuman näyttöihin mielelläni menisi, eli joutuu olemaan aika valikoiva, mutta olen silti jo aikaa sitten luopunut asiasta itkemisestä. Markkina ei vain ole kanssani samaa mieltä, se on hyväksyttävä.
Mua häiritsee puhelimen käytössä nämä automaattiseksi muuttuneet rutiinit. Selaan Facebookin läpi, vaikkei siellä ole enää kuin roskaa, selaan instastoorin läpi vaikkei siellä ole kuin pari ihmistä jonkä päivitykset kiinnostaa, itse en ole lisännyt ainuttakaan kuvaa, ja selaan IS:n otsikot läpi avaamatta uutisia kuin harvakseltaan. Youtubea käytän aivan liikaa, ja yleensä kaikkeen roskaan enkä mihinkään kehittävään, vaika sitäkin sisältöä löytyisi roppakaupalla. Siihen päälle vielä nämä muutamat höyryllä toimivat keskustelufoorumit mitä tulee vilkuiltua.
Tätähän se tosiaan on. Voin suositella hyvää testiä: laittakaa jonkin käytetyimmän somesovelluksen tai välilehden kohdalle toviksi vaikka linkki kikkelinkuvaan ja katsokaa, montako kertaa se aukeaa päivässä ihan vahingossa. Itse en ole koskaan käyttänyt esim. Facebookia mobiilisovelluksella, mutta selaimen kirjanmerkeissä oli vuosia linkki mobiilisivulle. Nyt joku vuosi takaperin viimein tajusin, että sillä palvelulla ei tee joitakin vanhoja ryhmächatteja lukuun ottamatta yhtään mitään, ja poistin puhelimesta kaikki valmiit reitit Faboon. Tuloksena useamman viikon ajan löysin itseni monta kertaa päivässä xkcd:stä, koska se oli noussut välilehtilistassa FB:n paikalle. Naurahdus ja puhelin pois. Pikkuhiljaa tuo pakkoliike jäi arsenaalista.
Saman tein myöhemmin toisella tavalla Twitterille. Jätin itseni kirjautuneeksi sisään (jotta tarvittaessa muiden lähettämät meemilinkit aukeavat oikein), mutta jemmasin itse sovelluksen yleisen sovellusvalikon ja siellä vielä sellaisen dumppikansion taakse, mihin ei tule mentyä ikinä. Kotinäytöillä tilalle tullut Skype (johon en ole tällä hetkellä edes kirjautunut sisään, mutta pidän hollilla työtilanteiden varalta) aukesi jatkuvasti hyvän tovin, mutta pian homma rauhoittui. Nykyään käytän Twitteriä ja FB:tä vaan pöytäkoneella ollessani - eli harvoin. Mobiilissa melko lailla ainoat somet ovat IG (valokuvausharrastuksen takia) ja yleisimmät pikaviestimet sekä selaimessa Lauta.
Kuten parilla muullakin täällä, oma akilleen kantapää on ehdottomasti YouTube, jonka kulutus on kovaa. Tähän pitäisi jotkut pelisäännöt keksiä itselle, sillä en halua luopua contentista kokonaan, mutta alkaa myös vähän ahdistaa, että jokainen viiden minuutin vessatauko menee automaattisesti heti videoiden parissa.
Minusta THPS:n pelaaminen tatilla on mahdotonta. Olen kuvitellut, että kaikki pelaavat tietenkin ristiohjaimella
Itse samaa tuossa kanssa ihmettelin, että ei kai pitkän linjan SkeittiSneikki sentään tatilla pelaa? Olkootkin, että Dual Shockeissa on parhaiten sijoitellut tatit.
Jatkoin kankealla aasinsillalla virustelua aiheen omassa ketjussa. Sinne voi siis mennä vaikenemaan keskustelun kuoliaaksi, kuten yleensä keskustelujen siirrossa käy.
Pitkittynyt Covid ei ole mitenkään harvinainen. Tuoreen tutkimuksen mukaan jopa puolella 16-30 vuotiaista taudin sairastaneista esiintyi long covidia. Lähipiirissäkin useammalla ihmisellä tauti jatkunut puolesta vuodesta vuoteen eikä ole pystynyt käymään normaalisti töissä. Hyväkuntoisia, nuorehkoja ihmisiä ilman perussairauksia. Ei siinä paljon lohduta, jos foorumeilla naureskellaan, ettei siihen kuole, rajoitukset pois vaan. Oireet saattavat olla jossain määrin kiusana koko loppuelämän, ei sitä tiedä.
Olisin siirrellyt muutaman koronaviestin potkupalloketjusta tänne aiheen luontevammaksi siirtämiseksi, mutta en äkkiseltään keksinyt sopivaa työkalua siihen, kun splittaaminen olisi pakottanut siirtämään viestit kokonaan uuteen ketjuun. Ja mergaaminen ei taas ole mahdollista muuta ku kokonaisilla ketjuilla. Voi olla, ettei toivomani ole mahdollista, tai sitten kerran vuodessa moderointi on vaan liian harvoin. :b Eniveis, jatketaan nyt tästä eteenpäin aihetta tässä ketjussa, niin Huuhkajien kurautuksen jälkimaininkeja voi puida rauhassa sille tarkoitetussa ketjussa.
Itsellä kans yksi tuttu (nuori, liikkuva) meni useammaksi kuukaudeksi tuosta sellaiseen kuntoon, että roskien vienti uloskin oli about liikaa rasitusta. Eipä sillä, etten olisi aiemminkin ollut varovainen, mutta sen nähtyäni ei ole kyllä senkään vertaa kiinnostanut ottaa riskejä kontaktien kanssa periaatteella "en siihen kuitenkaan kuole höhö". Samalla en koe "lopettaneeni elämistä" tai "hyvesignaloineeni", vaikka ne touhottajien suosimia avainsanoja ovatkin. Jännästi on näemmä mahdollista elää useampi vuosikin ihan rauhallista ja silti antoisaa elämää, jos siihen kokee olevan hyvät perustelut.
Mites muuten Cyrus / muut jo puolitoista vuotta sitten ns. syvällä pelissä olleet, miten pandemia on näin pitkällä aikavälillä alun worst case -uhkakuviin verrattuna mennyt? Menikö about niin reisilleen kuin tiesitte, vai päästiinkö vähemmällä? Infran kaatumiset eivät ainakaan olleet lähelläkään ja varusteiden hamstraamisestakin oli trendi-ilmiönä lähinnä haittaa kuin kellekään edes yksilötasolla hyötyä. Toisaalta, juuri nuo pitkän aikavälin oirevaikutukset taitavat lääketieteelle olla edelleenkin ihan hämärän peitossa, että kuka niitä saa, miksi ja kuinka pitkäksi aikaa. Poistuuko Suomi tätä myötä TV-kokki- ja huippu-urheilukentiltä tulevina vuosikymmeninä, kun seuraava sukupolvi syntyykin yhtäkkiä ilman hajuaistia ja kävelystä kroonisesti hengästyvänä?
Nyt perustellut spekuloinnit ja kiistanalaisten 1900-luvun valtionpäämiesten lainaukset kehiin!
Näytä kirjoitukset
