Jouluna vedetään pohjat. Se on satavarmaa.

En ehkä malta odottaa.

Mielestäni kysymys kuuluu, pidätkö 50 centistä vai vihaako perheesi sinua vain todella paljon?   

Tai sitten poikaa ei ole paljoa kotona näkynyt, ja kuva mieltymyksistä on pikkasen päässyt erkanemaan todellisuudesta.

Transformers lupaa hyvää varttuneemmalla tyylillään, mutta muutenhan leffa voi olla kamalaakin huttua. Toivottavasti kuitenkaan ei. Pakko varmaan tsekata.

Die Hard on tietty pakkokatsastus myös, vaikkakaan en usko alkuperäisten(ensimmäisen eritoten) meininkeihin päästävän. Kunhan munakasta toimintaa löytyy, niin toimii.

Simpsons-leffa ei yllättäen kiinnostakaan niin paljon. Mitä siltä sitten pitäisi odottaa? Erikoispitkää Simpsons-jaksoa? En näe miten se voisi olla muutakaan. Taatusti viihdyttävä pätkä, mutta samoin on itse sarjakin, ja sen kausien laskemiseen eivät evää sormet riitä. Joten yllättämään tuskin päästään. Vuan voihan sen silti käydä tsekkailemassa, jos sille päälle sattuu. Niin, ja ei ole dubattu, ainakaan defaulttina. Todennäköisesti sellaistakin versiota pyöritetään.

Huom! Yhtä syrjähyppyä lukuunottamatta kaikki mahtavan Nintendon laitteita. Mistähän syystä sinulla ei ole konsoleita hajonnut? 

Hyvä pointti Nintendo tekee kyllä kestäviä laitteita. En muista että SNESit tai GBAt olisvat hajonneet mietnkään paljon vaikka myyntiluvut ovat kymmeniä miljoonia. Itseasiassa en ole kuullut kenenkään Nintendo laitteen hajoavan...No okei NESissähän oli niitä käynnistys ongelmia, pitkän käytön jälkeen. Siis yleisesti, ei minulla

Höhhöh, se oli sitä vanhaa hyvää aikaa. On tainneet nuo Wiit jo muutamilla kenkkuilla, kuten muutkin nykykonsolit. Ja muutenkaan, kuten filosofian tunneilla opimme, "en ole kuullu" ei ole sama kuin "ei ole".

Mullahan ei ole yksikään konsoli hajonnut, vanha '02 PS2:kin toimii kuin unelma edelleen. Samoin käsikonsolit, mutta ne nyt ovatkin verrattain tuoreita. Kieltämättä joskus käy silti mielessä, että halvan slimmi-pleikkarin tullessa vastaan sellainen pitäisi ostaa talteen, ettei sitten joku päivä satu ikävää ylläriä. Vanha on silti vanha, vaikka toimiikin toistaiseksi.


EDIT. Ai niin, näistä puhuessa pitää aina koputtaa puuta.

Tuota, kuinkas suoraa jatkoa tämä nyt tosiasiassa aikoo WW:lle olla? Kysellen siis sellainen, jolta tuo GC:n helmi on pelaamatta(oh the shame).

Erittäinkin suoraa ymmärtääkseni. Peli alkaa melkeinpä siitä mihin WW loppuu.  Pelaa ihmeessä Wind Waker alta nyt kun vielä ehdit, rakastat sitä.

Tiedän, mutta ei tässä oikein enää ehdi. Intti nääs kolkuttaa jo ovelle. Tai no, kai sen viikonloppupelaamisillakin saa tahkottua. On ehkä otettava työn alle. Kaverilta Cube lainaan, se pelaa kuitenkin Wiitä nykyään. Voisi sivistää itseään samalla muutenkin.

Hei joo!!  :D

Pakko-ostos, ei kait siitä pääse mihinkään. Vaan ei tässä silti importtaamaan aleta, tällaisesta pelistä ei kyllä pysty nauttimaan läheskään täysillä japsilan kielellä. Ja minä ainakin haluan pystyä.

Tuota, kuinkas suoraa jatkoa tämä nyt tosiasiassa aikoo WW:lle olla? Kysellen siis sellainen, jolta tuo GC:n helmi on pelaamatta(oh the shame).

...niin määrätietoinen nainen etten uskalla olla kuuntelematta.

Domina?


Niin, tästä mainoksesta. Olisinko itse koskaan tehnyt tällaista? En. Onko se tyylikäs? Ei. Seksistinen? Kyllä. Toimiiko se? Todennäköisesti.

Ehkä olen jotenkin turhankin liberaali, taikka vain puutunut, mutta ei tämä mainos nyt mitenkään maailmaani järisyttänyt. Hupaisa idea, ja taatusti tarkoituksella rönsyilevä tyyli toiminee juuri siinä missä niiden on tarkoituskin. Sonylta voi odottaa mitä vain, ja faktahan se tosiaan on, että mieleen nämä jäävät. Ainoa, mikä tässä mietityttää on se, että Sonyn mainoslinjasta on tulossa varsin rönsyilevä. Third place -aikoihin(you sentimental fool!) häröiltiin ihan yhtä paljon, mutta tyylilinjaus oli kuitenkin tiukka. Näin värikästä ja sarjakuvamaista matskua ei heti Sonyyn yhdistäisi. Vaan liekö se sitten monipuolisuutta vai dorkuutta...?

Naispelaajiahan tällä mainoksella ei haalita, mutta rajaveto miesten ja naisten välille on kyllä kampanjassa niin tiukka, että joko Intiassa naiset eivät pelaa, tai sitten peli on menetetty ja kaikilla naisilla on jo Wii.

Ero esim iPodien perusnappeihin on merkittävä.

iPodien perusnapit ovat muuten yllättävänkin kamalat, ottaen huomioon itse laitteen laadun. Toista se oli esimerkiksi (nyt jo edesmenneissä) Sony Beanin defaulttinapeissa. Huikea muotoilu ja todella hyvä äänenlaatu bassoista diskanttiin. Laitteen mukaan pakatuiksi erittäin laadukkaat pelit, vaikka tietty aina rahalla saa parempaakin.

Itsehän olen jo pidempään soitellut mp3:sia sellaisilla Sonyn parinkympin norminapeilla. Sekä muotoilu että äänenlaatu perushyvää. Syy tähän valintaan kuitenkin pääasiassa on se, etten siedä ajatustakaan mistään korvanraiskaus-penetraatio-kuulokkeista, joita suurin osa laadukkaammista napeista nykyisin on. Ehkä sillä pääsisi syvempään musiikkikokemukseen, mutta mielenterveys menee edelle. Korvatulpat keikoilla ovat jo tarpeeksi.

Tuli sitten täytettyä 20 vuotta. Ilmeisesti perhe oli saanut vihiä pienestä motivaation puutteesta opiskeluun, kun lahjaksi tuli A2-kokoa oleva 50 Cent -juliste, kuulapyssy, pääkalloilla varustettu huivi ja 50 Cent Bulletproof -peli. Koko setti maksoi kuulemma ruhtinaalliset 25 euroa. Olisihan ne rahat muuhunkin kelvanneet.

Että tämmöinen perhe täällä. En todellakaan tiedä, mitä sanoa. Varmaa on vain se, että jouluna vedetään pohjat.

Tuota, haluttiinko tässä nyt että vedät kuulan kalloon, vai?

Kyllä perhe on paras.

Edelleen varsinaisena MP3-soittimena 1,5 vuotta vanha Sony "Bean" E305, 512 megainen pikkujätti radiolla. Tosin kyseinen vehjas on jo jonnin aikaa ollut epäkunnossa, jotenka näinä päivinä reissun päällä musiikin soittaa PSP, joka ei itseasiassa ole ollenkaan huono peli siinäkään käytössä, koostaan huolimatta. Mulle tärkeintä on kuitenkin se, että shuffle löytyy ja musiikki soi, joten vaatimukset täyttyvät. Kun vielä biisejä on helppo ja nopea selata, kansioiden avulla jonkinlaista ryhmitystäkin voi tehdä, ja useinmiten mukana on myös reppu jossa itse soitinta on kätevä pitää, niin no problemo. Eipähän tarvitse olla miljoonaa eri laitetta mukana, kun ajelee päivät pitkät bussilla kaupungin ja himan väliä, välillä pelaten ja välillä musaa kuunnellen.

Tilausta toimivalle, nimenomaan Beanin kaltaiselle, pienelle soittimelle olisi kuitenkin silti. Illanvietot ja baarisreissut, tai vaikkapa päivä jona mukaan haluaakin ottaa DS:n, eivät oikein ole romuluisen PSP:n ystäviä. Paljon huolettomampi olo olisi, mikäli taskun pohjalla ei heilu hurjaa laajakuvanäyttöä. Pitäisikin siis käyttää Beania jossain liikkeessä näytillä, jotta saisi tietää, kannattaako sille enää mitään tehdä, mutta ei vain ole saanut aikaiseksi.

Vika on käyttäjääkin hajottava, sillä soitin reagoi kyllä esimerkiksi USB-yhteyteen ja lataa itseään ilman mitään ongelmia, ja samoin vehkeen sisältöä voi manageroida aivan kuten ennenkin. Ongelma piileekin siinä, että mihinkään napinpainalluksiin soitin ei reagoi mitenkään. Soitinta ei siis saa päälle, eikä se myöskään reagoi holdin käyttöön, vaikka pitäisi. Todennäköisesti mahdollinen korjaus tulisi maksamaan niin paljon, ettei se ole kannattava, ja sitten ollaankin uuden soittimen oston edessä. Mitä haluaisin välttää, sillä näillä eväillä pärjäisin vallan mainosti jos vain Bean toimisi. Se kävisi jokapaikansoittimesta, ja radion(joka on yhtäkuin Groove FM, suurin osa elämästäni näinä päivinä muutenkin) ansiosta pieni tila ei menoa haittaa. Muille reissuille taas kävisi PSP, johon saa tilaakin tarpeen vaatiessa ihan kiitettävästi(gigan kortti alla nyt) ja voisi kuitenkin tehdä raakajakoisia soittoryhmiä vaikkapa tanssitunteja varten.

Jep, mitkään avautumiset ei kyllä merkkaa tasan mitään. Ihminen kun voi dorkailla ihan oikeastikin mikäli sille päälle sattuu.

Ja intissähän sitä tosiaan tuolloin ollaan, joten liveseuranta taitaa jäädä. Ehtiihän niitä megapaljastuksia myöhemminkin...

Tämä on vähän sama juttu kuin se, että siinä ei ole mitään erikoista että tykkää käydä töissä ja sitten käy siellä. Työn sankareita on ne, jotka vihaa töissä käymistä ja menee silti joka aamu.

Entä jos tykkää käydä töissä, mutta jättää menemättä, ja potee vaikka vielä päälle huonoa omaatuntoa?

Tottapuhuen taas, niin tietysti. Eihän se häpeäminen enää mihinkään auta, kun viina on jo mahassa, laatta toisen kengässä tai mitä vaan, mutta tietääpähän ainakin sisimmässään että voi olla parempikin. Että haluaa olla. On se kaunista. Tässäkin nyt on kuitenkin ääripää olemassa, sillä jokin on kyllä pielessä jos pitää joka viikonloppu olla häpeämässä. Se ei ole enää kovaa.

Eilen oli monenlaisen pelaamisen päivä. Guitar Hero 2:ta tuli taas pitkästä aikaa pelailtua, mutta jo muutaman biisin jälkeen Psycho-Billy Freakout lannisti sankarin. Pakko treenailla joku päivä tuota ihan erikseen. Sen lisäksi pelaisin bit Generations: Soundvoyageria, joka siis on astetta erikoisempi musiikkipeli. Tarkoituksena tässä on ohjata "alusta" ääntä pitävien porttien läpi(monenlaisissa pelimoodeissa) pelkän kuulon varassa. Portin löytää hakemalla paikan, jossa portin ääni kuuluu samalla volalla sekä oikeasta että vasemmasta kuulokkeesta. Löydetty ääni jää sitten taustalle soimaan, ja pala palalta muodostetaan mitä erikoisempia biisejä. Taattua eufoorimatskua yön pimeydessä.

Olin myös varsin lähellä aloitella jälleen kerran ekaa Phoenix Wrightia, kun tuli netissä soundtrackeja selatessa ikävä. Hillitsin kuitenkin itseni, ja tartuin sen sijaan LocoRocoon. Se on jo pitempään maannut muoveissaan hyllyssä, kun sattui saapumaan pyytämättä ja yllätyksenä Platinumina. Kiitos Play. Uskottelin siis pitkään itselleni, että myyn tämän pois ja ostan jostain originellin, mutta en sitten enää malttanutkaan, vaan korkkasin. Ostetaan se originellikin joskus jostain, jos oikein alkaa ahdistaa.

LocoRoco on kyllä rentouttava peli. Laulua, kauniita maisemia, leppoisaa pelailua. Kesäpeli fo sho'. Heti ensimmäisen kentän biisi vei sydämeni täysin, mutta ikävä kyllä läheskään kaikki kappaleet eivät ole samaa tasoa. Mukavia lurituksia silti, ja vaihtelevat kiitettävän paljon ettei laulu ala kyrpimään. Hieno yksityiskohta on myös se, miten LocoRocojen määrä vaikuttaa taustalaulujen saundiin. Konseptuaalisesti peli on melko lailla täydellinen tuotos PSP:tä ajatellen. Nätti ku MuiMui mutta tarpeeksi yksinkertainen tukemaan täysin kannettavaa luonnetta. Toisin sanoen LocoRoco toiminee paremmin näin kuin vaikkapa PS2:lla. Vain harvasta konsolin pelistä voi sanoa tätä.

Läpihuutojuttuhan LocoRoco olisi muuten, sillä haasteessa ei paljoa löydy, mutta kaikkien Locojen, Muikkareiden ja Pickoriesien keräämisestä heruu jo oikein mukavasti lisäelinkaarta, mikä on erityisen kivaa sillä LR on sen verran ilahduttava peli, että sen mielellään soi olevan mahdollisimman täysi kokemus. Toiset kentät menevät kyllä täydellisestikin ykösellä, mutta toisia taas saa hinkata hetkenkin. Nähtäväksi jää, alkaako touhu missään vaiheessa maistumaan puulta. Jos, niin ehkä sitäkin voi sitten lievittää vaikkapa talonrakennuksen merkeissä.

Ainiin, onnistuin muuten repimään lähes pelottavan paljon hupia siitä, miten ekan kentän kuorolaulajat kuulostavat veisaavan "tyh-mä tyyyh-mä". Kai sitä tällaisen tuotoksen parissa taantuu lapseksi jälleen, ja se on okei!

:D

Onnittelut juhlakunnosta. Olin jo vähän hämmentynyt, että mitä täällä tapahtuu, mutta tämä selitti paljon.

Vaan hei, vanha meininki vissiin tosiaan on bäkkii. Ei ole känniavautumisiakaan näkynyt sitten kulta-ajan.


EDIT. Ja vielä tästä darra-aiheesta, niin meikällä ei kyllä oo palleja nousta krapulassa ylös itseään kiusaamaan. Se on hirveää(sen YHDEN klassikkohumalan jälkeen koulussakäynti riitti opettamaan). Mitään hätää niin kauan kun saa olla sängyssä seljällään.


Mutta miten henkiset darrat voivat olla koville tyypeille, sillä sehän tarkoittaisi että on nimenomaan munakasta omata omatunto...? ???

HeinZ kai hengaa täällä sitten vain osaksi, kun on kuulemma nyt sitoutunut Boardiin.

Ihanan hyveellistä ja kilttiä.

Ajattelin minäkin, että voi ihan hyvin seurailla molempia palstoja, mutta ainakaan nyt ei ole jaksanut. Hyvä kun yhdelläkään ehtii käydä. Saa nähdä miten jatkossa käy.

Damn, finngamer oli sadas jäsen! Tervetuloa vanha kuoma!

Hahhah, tätä se vanha koira tietty odottelikin. Merkityksellistä saapumista.

Ohoh, Sharkie on kohta melkein nykyajassa. Koskas sitä laajakaistaa?

Laajakaistaa sitten, kunhan kone tulee ja vanha heivataan (todennäköisesti) isän toimiston nurkkiin.

Hajottamaan tosin pistää, kun ei tänne korpimaille kuulemma saa kuin Oulun puhelimen laajakaistaa. Vaihtuu mailit ja kaikki, yhhyh.

Prkl, Sharkie. Olisit ostanut Macbookin tuolla rahalla. 

Vai tuleeko tuo kone vahvasti myös pelitarkoitukseen? Sitten ymmärrän ehkä vähän miksi pysyttelit pimeän puolen kätyrinä... 

Siihenkin, kerta siinä nyt on ihan hyvin tuota mehua. Mutta en minä muutenkaan ole paria sekuntia pidempään Maccia harkinnut. Nättejähän nuo ovat, mutta muuten vaan jostain syystä lämmitä.

Kaatumiset opettavat arvostamaan suvantohetkiä.

Mutta kenelles nyt vittuilen luolamiehen leluilla leikkimisestä?

No mulla ei edelleenkään ole konetta laisinkaan 

No esimerkiksi, vaikkakin ei-tekniikkaa on jollain tavalla tylsempi vaihtoehto kettuilla kuin sysipaskaa-viimevuosituhannen-tekniikkaa. Varmasti vittumaisempi, mutta tylsempi.

Otat nyt Freijo kaiken ilon irti viimeisistä ajoista. Shees, talk about end of an era, eh?

Aina kun kirjoitan uuden viestin, minut heitetään takaisin valikkoon. Viimeksi kirjoittelin Vapaa sana- puolelle jonnekkin ketjuun ja viestin postattuani, minut heitettiin ketjusta pihalle. En sitten tiedä onko muilla tätä ongelmaa, mutta olisi kivempi, jos saisi pysyä siellä ketjussa.

Näemmä ihan tarkoituksellinen optio, jonka saa poistettua käytöstä profiiliasetuksista. Arvoin samaa itsekin vastikään.

Niin ja liekö ongelmaa enää, mutta näyttää sulla nyt ainakin avatar olevan.

Äh, ostikon sanajärjestys on matkan varrella muuttunut. Nyt ei enää tiedä miten päin olisi...


Olen tässä jo hetkisen väijynyt itselleni Acer TravelMate 7514-mallin läppäriä. Näyttö 17'', valmis kahden gigan käyttömuisti, näyttis GeForce 7600(mikäli oikein nyt äkkiseltään muistan), 160 gigaa kovoa, Vistat ja muut. Alunperin sitä piti ilmaantua maahantuojalle 15. päivä tätä kuuta, mutta pettymys oli katkera kun tuona päivänä varastotilanteiden kohdalla joka liikkeessa lukikin 28.6. Toiveikkaana olen kuitenkin ajoittain käynyt tsekkailemassa kauppoja muutosten toivossa, ja älähän sano, eilen konetta yllättäen olikin useassa liikkeessä. Vaikkakin useimmissa jopa ruhtinaallinen yksi(1) kappale.

Ensiksi olin valinnut tilauspaikaksi Multitronicin, mutta siellä alkoi tapahtumaan koneen tultua varastoon kummia. Läppärin teknisistä tiedoista suurin osa oli kadonnut, kuten myös kuva, ja takuun kohdalla seisoi ylpeästi 0 vuotta. Todennäköisesti ei mitään, mutta jotenkin ei silti hotsittanut tukea Multtista enää näillä ansioilla. Jonkin aikaa selailtuani päätin viimein laittaa Verkosta.fistä konetta tulemaan. Varastosta löytyi, liike vaikutti asialliselta, toimitukset 2-7 päivää ja kaikkine kuluineen MatkaKumppani saapuu tänne noin 910 eurolla. Laitoinhan siis tilaukseen.

Hitto että tuntuu ilkeältä, kuinka paljon rahaa sitä voi flossata parilla hiirenklikkauksella. Way too easy. Vaan kunhan nyt kaikki menisi putkeen, niin pääsen hivelemään konetta jo ensiviikolla. Kuten niin monesti elämässä yleensäkin, sormet ja varpaat ristiin.

fDiamondin setti on kyllä pirun komea. Eritoten lämpeän valaistulle telkkaritasolla, esittää tuota boksikokoelmaa pikkasen upeasti. Scarffilla kanssa näppärää tekniikkaa.

Laittelen omasta nurkastani kuvia, kunhan viimeistelen tilan seinähyllyillä. Ehkä ensiviikolla, jos luoja suo.

On muuten vielä toistaiseksi tämän topikin lukeminen meikäläiselle järkyttävän tuskallista. Syyn arvaajalle piparia.

Tukasta sen verran Zoukan ja Sharkien keskusteluun, että ite leikkasin keväällä sellasen 40 senttisen letin puolipitkäks ja olihan se hauskaa, kun vanhat maneerit jäi vielä vähäks aikaa. Esim. suihkusta tullessa yritin aina heittää tukkaa silmiltä, mutta eihän se mihinkään menny.

Tuttu ilmiö. Samalla kehittyy ainakin mulla uusia maneereita. Sänkitukka nimittäin tuntuu käteen niin veikeältä, että eipä aikaakaan niin sitä löytää itsensä alituiseen hieromasta päätään. Siitä tulee automaatio uskomattoman nopeasti eikä sitä enää pian edes huomaa. Perhettä kyllä aina huvittaa, kun niiden kanssa keskustelee kädet päälaella.

Kyllähän se lemmpari-Disneyta on täälläkin. Eritoten dialogi kestää aikaa ja osataan ulkoa.

Nope. Jos moisten konsolien osto vaatisi missään määrin HD-töllöön sijoittamista samaan syssyyn, voin luvata etten varmaankaan koskaan tulisi ostamaan kumpaakaan konsolia. Ellei se Lotto just huomenna satu kohdilleen.

Tietenkin konsolistaan saa enemmän irti kunnon piuhoilla ja näytöllä, mutta jos se ei ole pakollista, tarpeellista tahi järkevää(eikä se ole), niin kunnollinen SDTV käy kuin tanssi. Mullahan tosin on telkkarissa 17'', että sen alle laittaminen saattai jo ollakin jonkin sortin häväistys.

Donnie Darko, juuri äsken. Odotetusti vaikuttava elokuva. Joku pelotteli aikoinaan minulle, että leffan loppu jättää toivomisen varaa, mutta itse pidin suunnattomasti. Looseja narunpäitä ei paketoitu katsojalle valmiiksi, mutta niitä ei kuitenkaan ollut ahdistavan paljonkaan tahi randomin oloisesti. Stoorissa on kummaa logiikkaa, ja se jättää pitkästä aikaa oikeasti miettimään leffan sisältämää tematiikkaa. Kaikki matsku aikamatkustuksen tieteellisestä puolesta, filosofiasta, sen sitominen tarinan tapahtumiin, kausaalisuus(sen puute) ja muu upposi muhun kuin veitsi lihaan. Tieteellis-filosofisia ikuisuuskysymyksiä kyllä, aivan kuten jossain Terminaattoreissa taikka Perhosvaikutuksessa, mutta ehkä juuri siksi ne eivät vanhene koskaan.

Gyllenhaalin äidin poika hoitelee Darkon roolin vakuuttavasti jo pelkällä naamavärkillään. Luonnerooli. Ja Frank tietenkin on häiritsevintä sitten munuaispiiraan. Director's Cut -devujulkaisu leffasta on muuten valikoitaan myöten poikkeuksellisen tyylikäs paketti. Ympyrän sulkeutuminen scenevalikoissa oli tyydyttävä yksityiskohta. Suosittelen Darkoa kaikille, jotka eivät vielä ole nähneet.

Illan mittaan voisikin sitten re-bootata aivonsa toisen vastikäisen ostoksen, lapsuuteni klassikon, Disneyn Herkuleksen parissa. Suomiraita on parasta.

Niin ja letti lähti tänä aamuna JUMALAUTA TUNNEN ITSENI ALASTOMAKSI UUSNAZIKSI! Mutta uiminen ja saunominen helpottuivat huomattavasti.

Ei saakeli! Se on kyllä huima tunne, kun ensimmäistä kertaa leikkaa pitempää lettiä kokonaan pois. Pelkkä tuulikin ulkona tuntuu niin hassulta, että sitä vaan pakosta kikattelee itsekseen alituiseen. Ja mulla nyt ei edes ole koskaan ollut sellaista kuningashiuksistoa.

Pitänee leikellä itsekin taas pitkästä aikaa tuossa ensiviikolla. On sitten uskottavuutta ulkonäössä Tuska-festareilla...

[Orbital]

Jaha, alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä että Picross täytyy koeajaa, sen verran mielenkiintoiselta ja pidetyltä vaikuttaa.

Loppujenlopuksi en edes pelaa hirveästi puzzleja. Tetris nyt jaksaa viihdyttää aina, ja sekin pitäisi melkein laittaa DS:lle, kun tulisi halvalla vastaan. Lumines oli vielä jokin aika sitten semi-kovassa kulutuksessa, mutta on nyt hetkeksi jäänyt. Challenge-moodissa on se vika, että pelikerrat venyvät huiman pitkiksi, joten millekään bussimatkalle ei sitä kannata edes aloittaa. Minua kovasti viihdyttäneessä puzzle-modessa jäin taas jumiin kahdesti ruudun tyhjennystä vaativaan missioon. Pitäisi ehkä taas pelailla joku päivä.

Aaah niin, olinpa unohtaa GBA:n bit Generations sarjan. Kaikkia näistä ei vissiin voi laskea puzzle-peleiksi, mutta esimerkiksi Dialhex, jossa tehtävänä on pyöritellä pelialueella erivärisistä kolmioista muodostuvia kuusikulmioita ja tyhjentää alue rakentelemalla yhdenvärisiä kokonaisuuksia, on rehellistä ja koukuttavaa puzzletusta. Erikoismaininnan näistä seitsemästä pikkupelistä ansaitsee silti Orbital. Siinä ohjataan kahdella napilla(veto- ja työntövoima) erilaisten planeettajärjestelmien gravitaatiokentissä liikkuvaa pienempää kappaletta, tehtävänä kasvattaa sitä syömällä samankokoisia taivaankappaleita ja kerätä kiertolaisia. Idea on mukava, toteutus nerokkaan yksinkertainen ja puzzlet upeita. Peli(kuten muutkin sarjan tuotokset) on ulkonäöltään simplistisen tyylikäs, ja taustamusiikki juuri sopivan eteeristä luodakseen loputtoman tilan tunnelmaa. Lopputuloksena on ehdottomasti viihdyttävin ja koukuttavin "puzzle" miesmuistiin. Pelattavaa riittääkin vielä mukavan pitkäksi aikaa, ja varsinkin loppua kohti kentät äityvät varsin haastaviksi, joten läpijuoksustakaan ei voida puhua. Lisätekemistä löytyy kiertolaisiksi kerättävien kuunsirppien muodossa, joilla voi avata extra-kenttiä. Pelattava loppuu tietysti silti jossain vaiheessa, mutta tätä pelailee kyllä ilokseen siltikin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan niin Orbitalia kuin muitakin bit Generations -nimikkeitä. Pelejä saa japsilasta alle parinkympin vaikkapa Play-Asian kautta.

[The Departed]

The Departed

Katsoin tämän itsekin vastikään, ja tylyn tyylikästä toimintaa läpikotensa. Eritoten Nicholsonia on suorastaan ihanan helppo vihata, sen verran vakuuttavaa roolityötä jälleen kerran. Seurueeni naispuoliset henkilöt suorastaan huokuivat vihaa Costelloa kohtaan, mikä melkein huvitti. Kuka vielä väittää, ettei elokuvailmaisussa ole voimaa?

Ainoastaan lopusta en ole aivan varma - osaksi sen takia, että samaisten neitosten alituiset "apua mä en tajua" -valitukset tekivät juonikulun seuraamisesta todellista työtä. Teemallisesti ratkaisu tietysti toimii, kun yhdistää sen alun "kun sua osoitetaan aseella, mitä väliä sillä on oletko rosvo vai pollari" -pohdintaan, sillä eihän millään tosiaan ollut enää mitään väliä. Samalla se tuntuu kuitenkin pakostakin halvalta ja helpolta tavalta lopettaa elokuva. Vaikka pysähdyttävää matskua, siitäkään ei pääse mihinkään. Kokonaisuudessaan silti viihdyttävä pätkä.

Omaan eiliseeni kuului aurinkoa, grillausta, saunaa, musiikkia, juopottelua ja kavereita. Oikein mukava jussi. The day afteria ja pikkukrapuloita olen vietellyt sängyssä loikoillen ja Groove FM:ää kuunnellen. Puoli kahden maissa ylös ja aamubrunssille - isällä on nääs tänään synttärit. Nyt on taas hyvä fiilis. Jos päräyttäisi soittimeen Donnie Darkon ja nauttisi huuruisesta leffaviihteestä suklaan kera.

Vaikkei minulla yleensä ole tapana olla edes nimellisessä humalassa, eikä kanuuna iske helpolla muutenkaan, niin loppujen lopuksi krapula silloin tällöin on aika hieno juttu. Siitä kun yli pääsee niin olo on oikeasti pirun hyvä. Osaa hetken arvostaa elämää.

Mikäpä pahan tappaisi, joten jatketaan foorumiuimarien varoittelua vaanivasta vaarasta.

"They ate me! A fucking shark ate me! Drink, bitch!!"

Viimeaikoina ehti kyllä tottua siihen hymiöttömyyteenkin, joten eipä noita välttämättä edes tarvitse. Tärkeintä kuitenkin, että jos hymiöitä on, eivät ne saa kasvattaa riviväliä, sillä muuten pidemmän tekstin keskelle lätkäisty naamari tekee koko postista homon näköisen. Esteetiikkaa, estetiikkaa.