Olen aina vihannut juoksemista. Samoin hiihtämistä, ja useimpia muitakin perinteisiä eteenpäin liikuttavia liikuntamuotoja. Tähän päivään olen kuitenkin jonkin verran lientynyt, ja esimerkiksi intti-aikana aloin oikeasti miettimään, ettei tämä lenkkeily nyt niin perseestä ole. Tietenkään siitä huolimatta reservissä ei ole tullut juostua askeltakaan. Samaten hiihto olisi varmasti ihan kivaa, jos tulisi joskus lähdettyä. Rullaluistelua harrastin joskus jonkin verran, ja sekin on ihan kivaa. Laskettelusta tykkään oikeasti, ja ottaa se jalkoihin, joten laskettakoon mukaan.

Katsokaas tässähän on tuo tanssiharrastus joka liikuttaa. Ei tarvitse/jaksa/kiinnosta käydä millään lenkillä rääkkäämässä itseään. Jos pitää kolmesta neljään tuntia tanssitunteja päivässä, ja vielä omat treenit siihen päälle, niin ei ensimmäisenä ole juokseminen mielessä kun illalla raahautuu himaan. Ja jos nyt sitten sattuu olemaan vapaa-päivä, niin sen mieluiten viettää palautuen ja rentoutuen(vaikka monesti tulee kyllä käytyä itsekseen treenailemassa tällaisinakin päivinä).

Olen aika kiitollinen, että liikuntapuoli kuittautuu ikään kuin itsestään sellaisen homman parissa, jota yksinkertaisesti rakastaa. Muuten saattaisin olla pulassa(lue: läski).

Tuohon hintaan se alkaa olla jo pakkopoisto. HeinZ, tiedät mitä tehdä.

Itsehän otin sitten eilen reilun otteen elämään, ja starttasin pitkästä aikaa Hopsun katselun neilaisemalla ekan levyn. Ensi viikolle tulee kuitenkin LOTR-megaversiot, joten se on nyt jos koskaan. Yllättävästi ensimmäiset hetket introa näyttivät tosi karuilta, todennäköisesti Weedin katselun ansiosta, jonka tyyli on paljon silotellumpi. Tätä kesti kuitenkin vain pienen hetken, ja viimeistään Akakabuton pyörähtäessä ruutuun oltiin taas täydessä menossa. Tyylissä on tässä niin paljon enemmän yksityiskohtia ja raakaa tunnetta kuin Weedissä koskaan. Vahvoja vetoja, ja eritoten ne ajoittaiset stillit mykistävät joka kerta(tahdon niistä tauluja). Puhumattakaan kautta linjan yksinkertaisesti täydellisestä musiikista. My old friend, olet piessyt poikasi jälleen.

Niin, ja olin muuten kokonaan unohtanut, että tästä löytyy ihka-aito Rocky-montage.

Tänään on sitten vapaapäivä, eikä Apollo tullut vieläkään, joten tekaisen tässä kohta tuhdin aamiaisen ja starttaan tiukan Hopeanuoli-maratonin. Pow!

[Patapon]

Patapon

Ah, tämä alkoi kiinnostaa heti kun siitä ensimmäisen kerran kuulin, ja suunnilleen jonkun yhden screenin perusteella. LocoRoco on kyllä maistunut paremmin kuin hyvin täälläkin, joten seuraava proggis tuntui jo pelkästään sen pohjalta mielenkiintoiselta. Ja nyt vielä enemmän.

Poistaisin testiin saman tien, mutta pitäisi saada ensin kalasteltua uusi PSP tuon vanhan näyttövammautuneen tilalle. Projekti joka on viimeaikoina jäänyt, ei ole oikein jaksanut metsästää huokeita paketteja.

Apolloa venaillaan täälläkin. En ole vielä käynyt postilaatikolla, mutta veikkaan ettei ole vielä tullut. Alkuviikosta kumminkin. Sitten unohtuu taas tämä maailma muutamaksi päiväksi.

Ja äskettäin lähtivät ne Extended-LOTRit Playsta tilaukseen. Ensi viikolla sopivasti hiihtoloma.

Hopeanuolen kokoelmaboksi pitäisi kyllä joskus hankkia. Nykyisellä hinnalla se vain tuntuu aika suolaiselta vaikka olisi kuinka klassikko. Tosin hinta tuskin kovin nopeasti mihinkään laskee kun se ei vieläkään ole laskenut suuremmin...

Tähän liittyen, tuossa yksi päivä Filmifriikissä bongasin pitkästä aikaa Hopeanuoli-boksin, ja varmaan ensimmäistä kertaa edes vähän halvemmalla. Jostain syystä lootan kannen yläreunaan oli lisätty sellainen törkeä hopeinen hehkutus-palkki(millaista mulla ei ainakaan ole), ja hinta oli "vain" kuuden kympin tienoilla. Omanihan ostin back in the day kahdeksaan kymppiin. Vaikka eipä tuota ole tarvinnut katua, kun kyseessä on kuninkaallisinta matskua koko universumissa.

Pitäisi kyllä saada nautiskella taas tämäkin sarja alusta loppuun. Fiilasin eilen huvikseni, kun oli sellainen hankala puolen tunnin tyhjä rako elämässä, yhden Weed-sarjan kingeimmistä jaksoista(vitonen, btw) ja herättelihän se taas himoa hopsuunkin. Noh, onhan ensi viikko hiihtoloma. Kanske då...

Muutamakin kaverini on Dark Floorsissa zombi-extrana. Niitä haluaisin bongailla, mutta muuten pätkä kiinnostaa kuin kilo kivettynyttä mursunpaskaa.

Käsittääkseni sekin oli aika hilkulla, etteivät Lordi-jullit olisi leffassa olleet, mutta näin pääsi nyt käymään. Ehkä sitten jatko-osassa?

Aina yhtä piristävää kun vanhoja naavapartoja putkahtelee esiin pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Välkommen.

Heh, mulla on varmaan jotain piuhoja nupissa nurin päin, mutta pidin enemmän vanhasta tavasta. Kaikkia topikkeja ei kuitenkaan tule aina selattua, ja kun tiesi lukeneensa kaiken kiinnostavan joltain alueelta, niin "valon" syttyminen oli mukavan selkeä merkki siitä, että jotain on taas tapahtunut. Nyt pitää sihdata oikeasta laidasta viimeisin posti, ja laskeskella, että onko se mahdollisesti niin tuore, ettei sitä vielä ole lukenut(tai vaihtoehtoisesti käydä katsomassa). Aina kun ei voi muistaa.

Vaan hei, aina ei myöskään voi voittaa. Jos jellonanosa diggaa, on taivuttava kansan tahtoon.

En ole vieläkään saanut aikaiseksi. Sekö vaikuttaisi jotenkin tähän asiaan?

Se tukee mm. winampin playlistejä suoraan. Varmaan myös monia muitakin. En ole kyllä vielä playlistejä testannut, mutta veikkaisin että ne rockboxilla toimii paremmin/kätevämmin.

...niinpä tietenkin. Ja minä kun luulin ettei kyse ole kuin hieman sutjakkaammasta käyttiksestä. Täytynee kokeilla ensi tilassa. Ja uskoa ensi kerralla, kun mainostat uusinta parhautta.

Ja katamarit sen kun pyörii.

Viime sessareilla vetelin sen megatehtävän, jossa pitää saada 500 metrin pallero. Ja hajosin siihen, kun papukaija disautti reilusti yli vaatimusten menevää jättiläistäni pieneksi. Ihan niinkuin sillä hinttarilla olisi varaa sanoa, piskuinen prinssikin vetelisi sitä perseeseen mennen tullen ja palatessa kolmesti ihan vain piruuttaan. Ellei se norsu sitten toimi mafiosokaijan gorillana...

Mutta taas, muuten ihan kiva peli. Vielä siellä näytti joku äijä hinkuvan, muistaakseni joku uusikin eikä vain vanhat parempaa suoritusta kaipaavat. Pelaillaan jonain näistä päivistä niitä, ja yritetään taas rullata aurinko. Koirat pistää pahimmat tehtävät.

[The Silence of the Lambsin]

Katselin viime yönä - varmaan ensimmäistä kertaa oikeasti, rauhassa ja ajatuksen kanssa - The Silence of the Lambsin. Yöaika teki todella oikeutta tälle pätkälle, ja varsinkin loppu kohden oli hengityksessä todennäköisesti havaittavissa tihenemistä. Juuri tällaista tiheätunnelmaista jatkuvaa jännitystä tulisi kauhuleffan olla, sellaiset mörkösäikyttelyt ovat vain raastavia ja stressaavia. Shiningin ohella varmaan niitä tunnelmallisimpia jännäripätkiä. Sir Anthonyn roolityö ei ole tästä maailmasta, ja myös Jodie Foster luo melko täyteläisen hahmon Claricessa, harhailevine katseineen, epävarmoine hymyineen ja fätteine aksentteineen. Kunnioitan.

"It puts the lotion in the basket..."


Niin, ja pari päivää takaperin otin toisen pikkutuntien leffahetken, silloin kohteena oli A Scanner Darkly. Ja jälleen, siihen aikaan vuorokaudesta huuruisuus potenssiin kaksytviis. Jo varsin viehättävä graafinen tyyli vie voittoon, ja lisäksi näyttelijävalinnatkin olivat täysin pointissa. Loistavan erikoisia tapauksia kaikki päänäyttelijät, paitsi Keanu, jonka vahvuus taas on...noh, on se kieltämättä varsin hyvä tuijottelemaan vakavana ympärilleen. Toisten ei vissiin tarvitse tehdä enempää. Scannerin stoori tarjosi nauruja, yllätyksiä ja rutosti pohdittavaa. Devukotelo käski nauttia paranoiasta, ja sen tein.

Kiitos Microsoft & SanDisk, näillä eväillä vedettiin 80% Sansan hyötypotentiaalista viemäriin.

Onko sulla siinä rockbox? Jos ei, niin sitten olet ihan itse vetänyt 90% hyötypotentiaalista viemäriin.

En ole vieläkään saanut aikaiseksi. Sekö vaikuttaisi jotenkin tähän asiaan?

Onko kukaan koittanut räpeltää playlisteja Sansaansa?

Iso kiitos kaikille avusta, mutta sain tutkiskeltua asiaa itsekin.

Todennäköisesti kyse on vain siitä, että itse biisitkin pitäisi laitella soittimeen Media Playerin kautta(sitä se on meinaan koko ajan into pinkeänä tekemässä), ja nyt mä olen viskonut ne vain suoraan kansioon. Joten vaikka kaikki playlisteista löytyvät biisit ovat jo soittimessa, MP ei vain tajua sitä. Ja tämähän se on harvinaisen perseestä, sillä olen varta vasten manageroinut kaiken musiikkini koneella niin, ettei aivan liian oma-aloitteinen ja muutenkin surullinen Media Player pääsisi niihin käsiksi. Mitä nyt kokeilin, niin soittimeenkin se laittaisi ne biisit aivan päin vittua.

Kiitos Microsoft & SanDisk, näillä eväillä vedettiin 80% Sansan hyötypotentiaalista viemäriin.

Siitä heilahtaa I Wonder, Good Life sekä Good Morning(pirun leppoisa pelinavaus) ohi heti kättelyssä. Noin niinkuin esimerkiksi.

ja sitä paitsi, tämä on Tuulistin "jäähyväismiitti"

Siksi onkin varsin sopivaa, että miitti näyttää sattuvan kansainväliselle naistenpäivälle.

Muut: homostelulla voittoon.

Onhan se ihan eteeristä mättöä, muttei lähelläkään levyn parhaita biisejä.

Oli kait se jo aikakin mennä Sonylla jonkun asian putkeen.

Täytyy sanoa, että jään kaipaamaan käsikirjoitusvajaata Conania.

Melkein joo. Varsinkin se kässärittömistä jaksoista tehty kooste oli järkyttävän hulvatonta matskua.

Ass, ei se niin hyvä päivä ole, mutta joskus on pakko taipua. Sovitaan niin.

Meno on näemmä heti sitä mitä pitääkin. Kyllä jähmeän käärmeen lumoamisesti aina voi propsit tiputtaa.

Ilmoittaudun myöskin ilolla mukaan. Mikäli kaikki vaan natsaa, saan yhdisteltyä miittipäivän vaikka mihin muuhunkin aktiviteettiin etelän päässä. Nyt vaan sormet ristiin ettei mitään ylläreitä satu.

EDIT. Niin, ja jo tässä vaiheessa myöskin sen verran, että totuttuun tapaan la-su-yön lattiapaikasta(ainakaan viimeksi en ollut tarpeeksi neiti sohvalle, u know) oltaisiin varsin kiitollisia.

Super Mario RPG on kyllä aitoa kakkaa. Skidinä jäin tosin auttamattomasti jumiin johonkin hemmetin hääkakkuun. Traumatisoivaa, enkä sittemmin ole itse asiassa nähnyt koko peliä.

Niin ja emulaattorillahan sitä oli tietty pakko pelata. Aitona hakkaaminen olisi varmasti herkkua.

Seal of approval jo täältä tuolle 15. päivälle, vaikkei virallinen topikki vielä olekaan.

...joidenkin nimeltä mainitsemattomien henkilöiden suhteen nöyrtymään vielä kerran...

You know it.


Niin, ja parhaimmat onnittelut täältäkin finngamerille kihlauksen johdosta!

Ihan alkuun kyssäri, että miksi Jumalani pitäisi olla se ainoa ja oikea?

No kun se sanoo niin. Mutta jos ei kirjallisesti ota raamattua ja käskyjä niin eikai se sitten haittaa mitään. Mutta samalla se tarkoittaa, että hylkää muutkin kirjaimelliset asiat isosta kirjasta kuten pääsyn taivaaseen. Tosin sekin toimii toisin päin

Hehheh, well played, mutta ei isoa kirjaa moni muukaan ota täysin kirjaimellisesti. Tästähän on näkemyseroja, mutta ainakin meillä päin vallitseva käsitys tuntuu olevan, että se on vain kokoelma hyviä moraali- ja elämänohjeita sekä tarinoita. Raamattu on kuitenkin niin vanhaa perua, ettei kaikkia sen "käskyjä" voi millään soveltaa tähän päivään. Luonnollisesti - jälleen kerran - katolinen kirkko on eri mieltä...

Jostain filosofian kirjasta kävi ilmi yllättäen, että moni suuri filosofi oli uskonut jumalaan. Itseasiassa yksi heistä oli tokaissut joskus, että on "edullisempaa" uskoa jumalaan, kuin olla uskomatta. Miettikää nyt, et häviä mitään jos uskot jumalaan. Jos et, saatat viettää iäisyyden helvetissä.

Tämähän on tietty täysi fakta. Ja samalla hauska automaatio sinänsä, että jos pelkää helvettiin joutumista, uskoo jo valmiiksi Jumalaan. Vaikkei sitä tietäisikään.

Elikkäs sinä joka uskot, mietitkö koskaan mistä se usko on päähäsi tullut? Hyväksytkö sen, että se on ympäristösi syytä, lahko johon kuulut määrittyi syntymäpaikkasi perusteella. Miksi juuri jumalasi olisi se ainoa oikea? Vai uskotko tiedostaen, että itse usko on elämäntapa, joka helpottaa arkea ja tavallaan poistaa sen ultimaattisen kuolemanpelon. Minua kiinnostaa!

Ihan alkuun kyssäri, että miksi Jumalani pitäisi olla se ainoa ja oikea? Kun kerran maailmassa jo nyt on useita polyteistisiä uskontoja, ei siitä ihan hirveän pitkä matka ole ajatukseen siitä, että ehkä ne kaikki ovat yhtä valideja. Ehkä tuolla jossain on pirunmoinen ja värikäs kerho jengiä, joilla vain sattuu olemaan omat kannattajansa omilla alueillaan. Ehkä.

Mutta siis tästä mun uskosta, niin tietty se on ympäristön muovaamaa. Mutta niinhän ovat kaikki kulttuuriset jutut. Toisille jossain metsän uumenissa on täysin ookoo popsia oma naapurinsa. En lähtisi siihen, mutta ympäristö määrää kullekin tietyt normit. And besides, ja tämä pointti putoaa sitten tavallaan tuohon sun elämäntapaehdotukseen, en mä usko Jumalaan niin konkreettisesti kuten vaikkapa katoliset pääosin. Mä uskon siihen, ettei kaikki lopu kuolemaan, ja se tavallaan automaagisesti tarkoittaa sitä, että on olemassa jonkunlainen "jumala". Mikä se sitten on, ja mitä se miettii, en tiedä. Samaten en tiedä mitään sen mahdollisen kuolemanjälkeisen elämän luonteesta, mutta onneksi mun ei tarvitsekaan. Elän tätä elämää for now, ja kaikki tämähän tulee selviämään sitten joskus, kun aika koittaa.

Miten voi ensinnäkin uskoa johonkin mitä ei ymmärrä tai ole tiedossa?

Siinäpä näiden juttujen nerokkuus: miten sellaiselle voi tehdä muuta kuin uskoa? Uskot sitten siihen, tai uskot ettei sellaista ole. Jälkimmäinenkin on nimittäin uskoa silloin, kun ei voida tietää. Ja Jumalasta kukaan ei voi todella tietää.

Damnation, pitänyt vissiin ihan oikeasti vähän suunnitella ennen noiden hyllyjen tilausta. Ja mä kun luulin että mulla oli säilytystilallisia pulmia. Mad respect.

Mikäs tuo arcadekaappi on?

Se on 19" NeoGeo MVS 4-slot JapCab.

Jep, NG:ksi olisin veikannut jos olisi pitänyt. Ulkokuori ei vain sanonut mulle mitään. Hyvähyvä.

Damnation, pitänyt vissiin ihan oikeasti vähän suunnitella ennen noiden hyllyjen tilausta. Ja mä kun luulin että mulla oli säilytystilallisia pulmia. Mad respect.

Mikäs tuo arcadekaappi on?

Jess, Mel teki sen taas. Nämä painit on painittu jo moneen otteeseen, ja koska vain harva enää näinä päivinä näkee valon, en usko että kenenkään näkemys on muuttunut mihinkään(eli totta tosiaan joko uskonnot ovat hirveää paskaa, elämän tarkoitus taikka sellaista "en mä tiedä" -matskua), mutta so not. Sama painia.

Itsehän uskon. En niinkään Jumalaan sinä joulupukin serkkupoikana, jonka iso käsi varjostaa joka askeltamme, vaan...noh, johonkin ylempään. Tämä fiilis kumpuaa paljolti uskosta kuoleman jälkeiseen elämään. Kaiken loppuminen on minulle ajatuksena mahdoton, ja ei, ei siksi että tuntisin ansaitsevani elää ikuisesti taikka muuta vastaavaa, vaan paradoksaalisista syistä(u know, mistä tiedät että tietoisuutesi on juuri sammunut, kun ei enää ole tietoisuutta millä tiedostaa and so on). Bottom line, usko on uskoa, eikä sitä voi taikka pidäkään selittää. Tämäkin tekstikappale on hirveää tauhkaa ja todistaa sellaisenaan juuri tästä.

Kirkossa ei kyllä tule paljoakaan käytyä, enkä ole hirveän pähkinöinä näihin kuiviin eurooppalaisiin jumalanpalveluksiin. Jenkkilän mustien messuissa olisin tanssien ja riemuiten sen sijaan varsin kotonani. Vaikka eipä silti, silloin tällöin kirkossa käynti on ihan mukavan rauhoittava kokemus. Viimeksi harrastin tätä intin kotiutumisjumalanpalveluksen ehtoollisella. Sitä ennen, en tiedä, joku koulun joulukirkko varmaankin. Seuraava tilaisuus on kummityttöni ristiäiset ensi viikolla. Siinä suhteessa olen vähän vanhoillinen, että minusta kirkkohäät, -hautajaiset, ristiäiset ynnä muut kuuluvat ehdottomasti elämään.

Luterilaisuus on varsin kätevä kirkollinen suuntaus. Miksi? "Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden." Eli sen mukaan teoilla ei paljoakaan ole merkitystä pelastuksen kannalta, vaan usko ratkaisee. Ripittäytymiset, jumalanpalvelukset ynnä muut taas ovat vain tapa keventää ihmisen oloa tällä maallisella tiellä. Vanha uskonnonopettajani(erittäin, sanotaanko, värikäs persoona) kuvaili asiaa tyynesti niin, että "näin ollen taivaassa voi vaikkapa moikkailla Hitlerin Aatua käsi ojossa, mikäli hän vain uskoi". Niin no. Toivottavasti ei sentään.

Katolisesta kirkosta ei sitten paljoa hyvää voi sanoakaan. Kaavoihinsa kangistunutta ja sisäsiittoista valtatoimintaa. Tosin on pudotettava propsit edelliselle Paavi Johannes Paavali II:lle - a.k.a. The People's Pope. Siinä oli lunki äijä. Nykyinen sith-lordi onkin sitten ikävä kyllä ei-niin-modernia lajia.

Nykyisin uskominen ei todellakaan ole muodissa, ja "uskovaisella" on varsin ikävä sointi. Eivätkä kiihkouskojien terrosikikkailut tietenkään auta asiaa. Ja eipä se kirkko minunkaan jokapäiväisessä elämässä näy oikeastaan mitenkään, ellei sitten ihmisten huomioon ottamista ja muita hyveitä lasketa, mutta niiden nyt pitäisi tulla terveellä järjelläkin. Silti on silloin tällöin ihan mukavaa pysähtyä ihmettelemään elämän pieniä ihmeitä, ja jättää pieni mahdollisuus sille ettei kaikki välttämättä ole täysin selitettävissä. Samoin on joskus lohdullista pyytää apua itsekseen taikka lausua äänetön kiitos ei oikein kenellekään. Kukin tablaa tyylillään.

Kyllä Despire puhui asiaa, ekstrat on ehkä parasta ikinä. On äärimmäisen koukuttavaa seurata kuvauksia ja nauraa Dominic Monaghanin vitseille ja kuunnella innoissaan Viggo Mortensenin anekdootteja. Trilogiaa kuvattiin ennätysaika, joten sen aikana perheeksi kasvaneilla näyttelijöillä ja työryhmällä riittää sympaattisia tarinoita.

Toisenlaisia dokumentteja ovatkin sitten teknistä puolta käsittelevät, jotka eivät kaikkia kiinnosta, mutta maailman suurimman produktion tekeminen on vähintäänkin kiehtovaa.

Hihhei, loistavaa jos niissä on paljon nimenomaan tällaista matskua. Sitä koodausta ja muovinaamarien paistamista jaksaa seurata sellaisen vartin, mutta itse kuvauksien, näyttelijöiden keskinäisten kemioiden, haastiksien ja muiden katsominen on yleensäkin aina pirun mukavaa. Saati sitten tässä tapauksessa.

Ekassa leffassa lisätyt kohtaukset olivat pääosin fiilistelyä, tarinoita ja lauluja. Ykkönen olikin enemmän seikkailuelokuva eikä siinä vielä sodittu jotain kohtalokkaita sotia, joten Sormuksen Ritarit ovat pidennettyinä todella mukavaa katsottavaa.

Sormusten Ritarit onkin aina ollut mun lempipätkä näistä kaikista. Totta, upeita eeppisiä sotia siinä ei päästä katselemaan, mutta entäs sitten. Alku on paljolti täydellinen, matkalta ei värejä taikka tunteita puutu, ja lopussa pitää tänä päivänäkin puhaltaa itku. Syytän Samvais Gamgia. Extramatskun luonne kuulostaa siis mitä täydellisimmältä. Niin tässä kuin kahdessa muussakin.

Sellainen pieni vanha kunnon into alkaa kutittelemaan tuolla vatsanpohjassa. On vissiin pakko hankkia nämä mitä pikimmiten. Ällös siis huoli, vielä tämä tästä.

Ei tosiaan puhuta mistään muutamista minuuteista. Ei taida Sharkie edes tietää minkä ostamista on pantannut...

Todennäköisesti en. Nytkin ostoksen tehdessäni ahdistuin kaikista niistä dokkareista, jotka kyllä tekisi mieli katsoa, mutta on eri asia saako koskaan aikaiseksi. Hyvä kun perus-LOTReista sai aikanaan extrat läpi kahlattua, ja esimerkiksi Star Wars -trilogiaboksin parin tunnin megadokkari on edelleen katsomatta(shameful, I know). Ja sitten vasta tajusin oikeasti, kuinka paljon itse leffaakin on tässä tapauksessa pidennetty. Se tehnee stoorilainille jo melkoisen palveluksen.


Harmittavaksi yllätykseksi totesin eilen illalla, kun hiplailin tätä Kuninkaan Paluu -lootaa, että levynpidikkeet ovat pahvissa säälittävä heikosti kiinni. Kakkoslevyn pidike napsahti melkein täysin irti heti kättelyssä, ja olin todella varovainen. Nyt se on yhdellä liimatäpällä kiinni, eikä taatusti kestä enää kauaa. Eivätkä muutkaan vaikuttaneet mitenkään vahvoilta.

Jos vain olisi oma kuumaliimapistooli, niin vetäisin kaikki uusiksi kiinni eikä siitä sen enempää. Nyt tämä kuitenkin vähän ahdistaa. Ovatkohan kaikki Extended-boksit yhtä heikkoa tekoa, vai kehtaisiko tästä reklamoida?

Muuten nämä kotelot ovat kyllä varsin upeita.