Vuokrailtiin tämmöinen pätkä viime viikolla, lähinnä pääosakolmikon(P. S. Hoffman, Tom Hanks sekä Julia Roberts) houkuttelemina, ja löydettiin näköjään viihdyttävin politiikkaleffa pitkiin aikoihin. Käsikirjoitus on sulaa kultaa, roolityöt A-luokkaa, poliittista jargonia koko vuoden tarpeiksi ja kaupan päälle vielä pilkettä silmäkulmassa. Eritoten muutamat Hanksin ja Hoffmanin yhteiset kohtaukset olivat sellaista dialogin riemujuhlaa, että teki mieli kusta hunajaa. Oli mukava pitkästä aikaa yllättyä positiivisesti.
Heh. Saman leffan samasta mainoksesta minäkin nämä ilouutiset bongasin. Kaikki alkavat sarjat ovat tietty jo tuttuja Canalilta, vaikka vain joitakin on tullut oikeasti katsottua. Louie on hassu.
Yle näyttää muutenkin panostavan sarjoihinsa tulevaisuudessa. Canalilla juuri alkanut In Treatment kiinnostaa erityisesti, mutta oli niin kiireinen viikko, etten onnistunut katsomaan. Pitää toivoa jotain maratonia.
Nyt on paljon uutta matskua kuuntelussa. Soilworkin uusin on pyörähtänyt muutaman kerran ympäri, enkä ole ihan vielä tarpeeksi vakuuttunut ostaakseni levyn. Juuri nyt fiilis on, että kiekolla on ikävän paljon sellaista sekavaa, latteaa matskua, ja riffistä toiseen pompitaan vähän epäloogisesti. Peräänkuulutetaan flow'ta ja Stabbing The Draman veroisia kertsejä. Pari selkeää hittiäkin kuitenkin löytyy, joten perehdytään vielä.
Fair To Midland sen sijaan vakuutti jo parilla kuuntelukerralla. Mukavan letkeää ja omaleimaista settiä. Samaten 45 Degree Woman, jota sain viimein syvällisempään kuunteluun todettuani poppoon viime kesänä Tuskassa lupaavaksi, miellyttää. Molemmat lähtevät ostoon.
Hupaisana uutena tuttavuutena mainittakoon Diablo Swing Orchestra. Pitää vielä kuunnella lisää, mutta kuten nimestäkin voi päätellä, tarjolla on melko moninaista, erikoista ja melkeinpä härskiä metallia. Jos kävelee jossain vastaan, suosittelen tutustumaan.
Seuraavaksi pitäisi sitten perehtyä tarkemmin Hauntediin, Danko Jonesiin, myGrainiin, In Flamesin tuoreeseen, Green Carnationiin, Kilven uuteen, vanhempaan Volbeatiin, Monsterizeriin ja moneen moneen muuhun(kävin isoveljen luona hamsterireissulla). Osaa on jo hieman fiilistelty, osaa ei. Mutta melkein toivoisin etten tykästy ihan kaikkeen, lompakko kun itkee verta jo nykyisen ostoslistan nähdessään.
No jo on perkele, tuli näköjään pari pakko-ostosta saman tien. VHB:n Approach on sen verran upea kiekko, että uudeltakin kehtaa odottaa paljon. Disturbedin klassikkostatus taas on niin kiistämätön, että uuteenkin on tutustuttava, vaikkei kahden ekan albumin tasolle taatusti enää päästä. Ten Thousand Fistskin jäi vähän vajaaksi.
Ja vittu mitä kansiarttia tuossa Indestructiblessa.
Pikkukylää kiusaa eräänä yönä pirunmoinen myrsky, ja seuraavana päivänä nousee hernerokkasumu jonne ihmisiä tuntuu katoavan karmeiden huutojen kera. Suuri joukko asukkaita jää loukkuun lähikauppaan, ja pian sekä usva salaisuuksineen että kanssatoverit alkavat todenteolla rassaamaan asukkaita. Mikä avuksi!?
Piti mennä katsomaan, kun ei teatterissa torstaina muutakaan pyörinyt, ja ohjaaja Frank Darabont on kuitenkin tuupannut melko tiukkaa paskaa ulos aikanaan(Green Mile ja Shawshank Redemption). Nyt parin päivän jälkeenkään en ole ihan varma pidinkö leffasta. Sen parasta antia olivat ehdottomasti suvantohetket, sillä leffan henkilökemiat, erilaiset kriisinhallintamallit, kevyt ihmispsyykeen tutkiskelu ja jännittynyt odotuksen tunne olivat mielenkiintoista ja antoisaa matskua. Mutta heti kun homma meni otusten kanssa tappeluksi, tuli sellainen ikävä deja-vu- ja myötähäpeä-fiilis. Vaan ehkä näitä purkauksia tarvittiin pitämään painetta yllä.
Kokonaisuutena Mist oli kuitenkin ihan viihdyttävä pätkä. Lopusta isot propsit(Stephen Kingille), todella vittumainen ratkaisu. Toimi.
Kaikenlaista pientä ja noloa on kyllä sattunut. Velipojan sylistä syöksyin joskus leuka edellä lattiaan(hetkellinen molempikäsihalvaus kenties...?), kun leikittiin tippuu-ei tipu-leikkiä, ja sitten tippuikin. Aukesi ihan hyvällä voimalla, mutta selvittiin muutamalla tikillä.
Kerran taas leikittiin skideinä läheisellä rakennustyömaalla, ja päätin viihdyttää itseäni viskaamalla rautatangonpätkän kohti sellaista verkkoaita-kerää. Tanko kiilautui sopivasti johonin rakoon, ja kerän joustaessa se sinkoutui helvetillisellä vauhdilla takaisin ja suoraan silmäkulmaan. Tuloksena ainoastaan pieni reikä ja turvotusta, mutta osuma sentinkin alemman olisi tehnyt silmästä selvää. Puhalsi pienen paniikin. Naurettava tilanne sinänsä, ollakseen pirun vaarallinen.
Isommilta jutuilta on onneksi sitten vältytty, niin nolojen kuin kauheidenkin juttujen saralla. Pitäisi vissiin joku päivä pudottaa Stockmannilla housut ja heittää valtaisa pieru, niin olisi kerrankin jotain tuntuvaa kerrottavaa.
No niin, tietty täällä on ehditty juonia kaikki yöpaikat jo jakoon, mutta rohkenen vielä ehdottaa itseänikin yökuntiin. Näin pitkänmatkalaisena siitä on totutusti suuri apu. Ja sisäkkäinhän mahtuu aina.
Niin, ja mullahan on sunnuntaina treffit valtiomme pääkaupungissa, eli ei tarvitse pelätä että jään nurkkiin lojumaan.
Kun vaihtaa ensitöikseen Käynnistä-valikkoon klassikkonäkymän, ja karsii muuta turhaa paskaa pois, niin kyllähän tätä käyttää. Lähinnä Vistan innokkuus hoitaa kaikka asiat omin päin tuottaa silloin tällöin kontrollifriikille harmaita hiuksia.
No mitähän helvettiä nyt... Tuohon Sansaan (rockbox o) olen aina drag & drop menetelmällä pistänyt musiikit sinne MUSIC kansioon, mutta nyt sitä ei helvetti enää ole siellä. Musiikit kyllä löytyy kun ite Sansan käynnistelee. Mhä?
USB-moodi vaikuttaa siihen, miten soitin ja sen sisältö näkyy koneella(ja konekin vaikuttanee). Oman Sansan kanssa totesin ainakin, että kun olen dragdroppaillut biisit Media Transfer Protocollassa, ja sitten yhdistän soittimen koneeseen Mass Storage Classissa(jolloin vehjettä vissiin käsitellään usbitikun kaltaisena massamuistilaitteena...ehkä), niin soittimessa ei näytä olevan biisin biisiä.
Liekö tästä sitten mitään apua, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Vaikka Lady in the Water jäi aikanaan katsomatta, niin kyllä Sayalaimalahnan nimessä on sen verran voimaa, että The Happening kiinnostaa ehdottomasti. Hancockistakin mulla on jotenkin jäänyt positiivinen mielikuva, vaikken just nyt osaa sanoa vähääkään, mistä se edes kertoo. Noh, teatteriin seikkailemalla se kait selviää. Ja ottaen huomioon, ettei Taistelu Tulevaisuudestakaan ollut mitenkään huono, niin ehkä uusi filufilkkakin on katselemisen arvoinen.
Muuten en sitten jaksa stressata, ennen Wall-E:n tulemista. Se enskari on jo merkattu kalenteriin.
Borat täydessä teatterissa oli tosiaan jotain ihan muuta, kun jokainen ihminen ulvoi suunnilleen koko leffan ajan kuin yhdestä suusta. Aika huimaa.
Muuten hauskin kokemus oli kolme lukiovuottani, jotka kulutettiin yhden oppitoverin kanssa nauramalla päivästä toiseen muutamille samoille Fresh Prince of Bel Air -laineille. Niihin ei vaan kyllästy.
Siivosin taas yhden luurangon kaapistani katsomalla Vanilla Sky. Päräyttävää matskua. Nyt tekisi kovasti mieli tsekata vertailun vuoksi se espanjalainen orkkisfilkka, kun hassun sattuman vuoksi se on parikin kertaa viimeaikoina sattunut Canalilla kohdalle. Toivottavasti löytyy vielö ohjelmistosta.
Subwayta on tullut itselläkin tiukkojen treeniputkien aikana tuettua aika paljon. Safka on semikallista, mutta pirun hyvää ja ravitsevaa. Ja lisäksi toimipiste on ihan tanssikoulumme tuntumassa.
Paljon ikimuistoista kamaa ja musiikkien takia en kertaakaan käyttänyt mermaid coineja, vaan taitoin matkani aina juosten ja kukkia maalaillen (Shinshuu Plains!)(ruokkimismusa *itku*).
Mä taas tapasin juosta Ryoshima Coastia edestakaisin huvikseni, sillä sen teema on helvetin upea. Ja merinäköala kans.
Muiksi feivoreiksi kehittyivät matkanvarrella katkeran suloinen Okin teema, sekä lopun rukoilufesteissä soinut Reset("Thank You" versio). Vaikka täynnähän Okami on upeaa musiikkia, ja ääniraita lähteekin tilaukseen jonain näistä päivistä. Ja eipä silti, Colossus ja Icokin pitäisi ehdottomasti hommata. Niillä pärjäisi sitten hetken.
Nyt on kaikki nähty, sillä Okami napsahti läpi. Mähän en ole tämän kanssa pitänyt mitään kiirettä, ja välillä olin pitkiä aikoja kokonaan pelaamattakin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö pelin parissa olisi viihtynyt. Enemmänkin halusin joka kerta levyn koneeseen lyödessäni varmistaa, että voin antaa Ammylle huomiostani satakymmenen prossaa, sen verran kokonaisvaltainen kokemus Okami on ollut. Musiikin, ulkoasun, mytologian ja pelaamisen riemun yhdistelmä on juoksuttanut kylmiä väreitä selkäpiissä lukemattomia kertoja, ja nyt loppukahinoissa tuli viimein tirautettua ne parhauden kyyneleetkin. Beautiful.
Tekisipä pirusti mieli aloittaa uusi pelikerta saman tien, mutta en silti aloita. Se jäisi jossain vaiheessa lojumaan kuitenkin, ja lisäksi miljoona muuta peliä on ollut jonossa Okamin vuoksi, joten nyt on niiden vuoro. Toinen pelikerta, ja ne muutamat rästiin jääneet featuret(kuten se viimeinen pirun blockhead, johon kyrvähti hermo), jääkööt siis jonnekin hamaan tulevaisuuteen.
Vakuutuin nyt viimein myös siitä, että soundtrack on laitettava tilaukseen. Kuumaa kakkaa, alusta loppuun. Seuraavaksi korkkaantuu God Hand(tätä onkin jo venailtu). Saa nähdä löytyykö siitä lopullinen syy hylätä muut jumalat ja palvoa Cloveria.
Hemmetti. Surffailen tässä ipod kosketuksella. Aika cool Pakko myöntää että alkaa iphonekin kiinnostamaan. Kun aikalailla sama laite kun tämä taitaa olla.
Onhan se, mutta velipoika oli ainakin sitä mieltä, että iPhonen puhelinominaisuudet ovat aivan hirveät(soittimena laadukas vehje). Eikä se ole missään vaiheessa kyllä vakuuttavalta kuulostanutkaan, vaikkei omakohtaista kokemusta ole. Itse pitäisin siis touchin touchina ja ostaisin ihmisten puhelimen.
Nyt saavuttiin viimein siihen tienristeykseen, että terminoin oman Pelaaja-tilaukseni. Kestoasiakkaan rooli on yleensä aina varsin ei-palkitseva, mutta vielä kun paria viime lehteä on juuri ja juuri tullut edes luettua, niin eipä siitä maksamisessa ole enää mitään järkeä. Silti tuntuu jännän haljulta, kun pari kolme viime vuotta on lukenut yhtä tiettyä lehteä kuukausittain, ja nyt se ei enää kolise postilaatikkoon. Noh, uusille ulapille, sano.
Kävin eilen yhdessä talonäyttelyssä Tampellassa ja se asunto oli täydellinen. Harmi vaan, että ottajia oli jotain 10 eri henkilöä, joten ensimmäiseksi tullut sai ottaa sen... Ja se oli joku turkulainen.
Tässä vaiheessa olin pudota tuolilta, mutta tietty se hopeareunus tuli heti perään. Senkin rohmukuoriainen.
Ollaan juopoteltu sunnuntaina, tiistaina ja keskiviikkona. Tänään oli sitten viimein se kuuluisa "se on loppu nyt" -fiilis. Saa nähdä miten viikonlopun tullen taas käy. Kirottu liiallinen vapaa-aika.
Olen tässä kahden vaiheilla, että ostanko plesen pelkästään yhden pelin takia... onko se 399+prolo tarjous enää käytännössä saatavilla?
Samat aatteet. Meinannut tilata monta kertaa, mutta yhtä monta kertaa päättänyt että olkoot koko vehje ja kahtelee sitten joskus kun tulee slim versio halvemmalla. Kuitenkin aina jotain kautta tulee ajateltua että uusi Metal Geari... uusi Metal Geari...
Samaa on pyöritelty paljon täälläkin, mutta kyllä mä nyt olen päätynyt siihen, että saa jäädä toistaiseksi. Kesätöitä ei ole, elokuun mittainen jenkkilänmatka tulee imemään suurimman osan säästöistä, opiskelu alkaa syksyllä ja omaa kämppääkin pitäisi katsella, joten ilman PS3:een sijoittamistakin mä tulen olemaan varsin pian financially fucked. Ja eipä mulla uudelle konsolille - MGS4 put aside - olisi edes käyttöä juuri nyt. Käsikonsolit(äh, se heavy-ass-PSP:kin pitäisi uusia) ja PS2 viihdyttävät tyydyttävästi edelleen, uutuudet kuokitaan kavereilla mikäli tarve vaatii.
Kolmospleikkarin omistavan kaverin kanssa onkin jo lyöty lukkoon, että jatketaan parin viime MGS:n ajan jatkunutta traditiota, ja hakataan nelonen vuorokausimaratonina yhdeltä istumalta, heti julkaisussa. Se saa luvan riittää janon sammuttamiseen.
En mäkään montaa paskaa peliä ole ostanut. Edelleen voiton vienee PC:n Phantom Menace, josta skidinä tykkäsin paljon, ja jotenkin oli jäänyt tosi positiiviset mielikuvat, joten heräteostostelin sen joskus vuosi pari takaperin. Läjä kamalan näköistä ja hajuista paskaahan se oli, ja näillä eväillä tuhottiin yksi setti kultaisia muistoja.
Toki, otetaan siinä vaikka 1 vs 1 matseja, 10 taposta poikki. Tai onko parempia formaatteja?
Eli heittäkää vaan turnausideoita ilmoille, ja sitten jossain vaiheessa kerään niitä kaikkia tuonne avausviestiin.
Haloa ei varmaan ole järkeä ihan 1 vs 1 ottaa, mutta 2 vs 2 sopisi jo paljon paremmin. Ja mulla on taas muutama peli palkinnoksi. Jännitys tiivistyy..
Palkinnot voi sitten lähettää jo suoraan mulle. Vaikka mä luonnollisesti omistelisin vielä pykälää kovemmin Gears of Warissa(as seen last time), niin aina Jedimestarille Halokin maistuu.
Discshopilta tuli sähköpostia, että hopea-asiakkaana(mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, kun en moisesta tittelistä ollut lafkan yhteydessä koskaan kuullut) irtoaa MGS4 vajaalla 52 eurolla. Ei edes mitenkään hirveä hinta, olettaen että perusversio maksaa reilun kuusikymppiä normaalisti muuallakin kuin DS:ssa.
Näytä kirjoitukset
