Nuo jos mikä on sitä aitoa paskaa. Jo pelkillä tunnareilla vedellään koko maailmaa takaapäin mennen tullen.
Duck Talesit on parhaimpia NES pelejä ja ennen kaikkea parhaimpia Disney mitä on! Niitä ei morkata Erityisesti Duck Tales 2:sta tuli tahkottua niin paljon kunnes olin löytänyt kaikki kartanpalat ja aarteet. Niitä harvoja pelejä mitä meikäläinen on läpäissyt vähintään 98%:sti.
Sori, tää on tää hullu nuorisoslangi. Kaikki edellä sanomani oli kehuja.
Jep. Nelonen oli pieni notkahdus, mutta kolme ekaa osaa on kyllä täyttä timanttia(ja kolmonen itse asiassa oma henkilökohtainen feivori, se on se Lorna Cole kato). Tämän paremmin ei komediallista toimintaa tulla enää koskaan tekemään.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin allekirjoittanut katsoisi mielummin vaikka 2girls1cupia viikon loopilla kuin se, että joutuisi selaamaan nettiä IE6:lla.
Talk about an overstatement. Kaikkeen tottuu. Paitsi siihen tosiasiaan, ettei Bel Airin Prinssin kahta viimeistä kautta saa devuna. Yhhyh.
Kyllähän tätä ehdottomasti odottaa sopii, mutta tuomio tipahtaa vasta kun leffa on nähty. Oikeilla eväillä tässä olisi kuitenkin jo nyt ainesta vuoden tylyimmäksi flopiksi.
Aika paljon sellaista lol-nauratti-lapsena-mutta-nykyisin-sopii-lähinnä-juomapeliksi-matskua lueteltu tähän mennessä. Poliisiopisto on aika hyvä esimerkki. Kolmelle ekalle hihittelee melkein selvin päin, mutta mitä isompi numero, sitä enemmän shotteja tarvitaan. Vaan sitä se on kun aika kultaa muistot.
Ei tietenkään sillä etteikö kasarilla olisi tehty tiukkoja pätkiä. Eniten juuri toimintagenreen tuupattiin helmiä noina aikoina. Die Hard, Lethal Weapon(ei kait tämä vain ollut jäänyt tähän mennessä mainitsematta!!??), Rocky, Blade Runner, Terminator ja moni muu kestää aikaa edelleen ja häviää vain harvalle tämänkään päivän action-filkalle. Suurin osa omasta all-time-favourite listauksesta osuu kuitenkin 90- ja 2000-luvuille, joten en menisi parhaaksi vuosikymmeneksi huutelemaan.
Mulla tämä näkyy ihan päin helvettiä(logo on rumasti omassa harmaassa laatikossaan, tekstit eivät pysy missä pitäisi ym.), mutta tällä kyrpäisellä 6.0 IE:llä se ei liene mikään yllätys.
IE = all hope is lost. Näkyy se nyt sen verran silläkin, että kaikki asiat ovat sentään jollain lailla näkyvissä. Layout ei ole ikinä toiminut IE:llä oikein ja sen korjaaminen vaatii kyllä semmosta purkkaa, että se hajottaa layoutin kaikilla muilla selaimilla. Ja, jos lukee säännöllisesti internetfoorumia tai yleensä käy säännöllisesti netissä, luulisi työkalut siihen olevan kunnolliset. IE sopii lähinnä satunnaiseen pikaselaukseen.
Niinno, ei se niinkään IE kuin iänikuisuus, kun tuolla vanhalla kotipeeseellä joutuu edelleen silloin tällöin surffailemaan. Oman läppärin IEseiskalla tämä näkyy komeasti, enkä ainakaan vielä ole hankaluuksiin törmännyt.
Mulla tämä näkyy ihan päin helvettiä(logo on rumasti omassa harmaassa laatikossaan, tekstit eivät pysy missä pitäisi ym.), mutta tällä kyrpäisellä 6.0 IE:llä se ei liene mikään yllätys. Oletan siis, että totuus on toisenlainen. Logo on ainakin staili.
Joo, siis elokuvina tanssielokuvista ei ole koskaan ollut mihinkään, sillä ne ovat kaikki samanlaisia. On poika, tyttö, lämpeneminen alkuskisman jälkeen, sankarin taustalla joku voima(esim. äiti) joka ei aluksi rispektaa tanssihuuhaata ollenkaan mutta näkee loppukahinoissa valon, vauhdikas alku, ikävä käännekohta(pahis mestoilla tietty), uusi nousu ja se muhkea lopputanssijydänssi. Step Up 2 oli tosin piristävä tapaus nimenomaan siinä mielessä, että se oli tehty kevyesti kieli poskessa. Monessa kohdassa nauratti oikeasti.
Tanssin takiahan nämä tulee silti monesti katsottua ennemmin tai myöhemmin, eikä se puoli pettänyt taaskaan. Yllättävän paljon popping ja boogaloo -tyylin(you know, aaltoliikkeet, robottitanssi ja muu) matskua oli, mutta tietysti kaikkea muutakin rehellisestä breikistä lähtien. Hullua matskua. Lämmitti sydäntä, ja tuli hirveä himo syöksyä suoraan teatterista treenaamaan.
Step Up 2 ei siis ole mitenkään huikea leffa, mutta sain siltä kaiken mitä odotinkin. Eivät menneet rahat siis hukkaan.
Lisäksi, mikäli on tarvetta jollekin tavaralle (ei, en aio maahantuoda koulutyttöjä) Japanista, niin ilmoittakaa ajoissa että ehdin mahdollisesti metsästää sen ennen Suomen reissua.
Osta yksi kappale materiansiirrintä(kyllä, japanilaisilla on taatusti sellainen jo) mun laskuun, ja tule jo tässä kuussa. :missäonpeukkuhymiökunsitätarvitaan?:
Aloittelin hetken mielijohteesta Shadow of the Colossuksen hard modella. Ensin koetin metsästellä huvin vuoksi vanhassa savessa lisää liskoja, sillä se megakapuaminen jäi aikanaan suorittamatta, mitä oletettavammin vain muutaman liskon päähän. Parin kolmen tunnin ratsastelun ja kiipeilykikkailun jälkeen kyrpiinnyin kuitenkin siihen hommaan, kun rupesi niin perkeleesti tekemään mieli aitoa mörön kaatamista: peli oli siis jälleen päässyt pään sisään. Pakkohan se oli alkaa alusta. Kolme ensimmäistä kolossia kaatui eilen illalla, ja kolmannen kohdalla oli jo ilo huomata, että hardilla pelaaminen on sittenkin muuttunut vähän muutenkin kuin vain lisäkestävyytenä tai ylimääräisinä kriittisinä pisteinä. Kyllähän maistuu!
Tämän päivän taas aloitin hinkkaamalla biisejä Elite Beat Agentsin Sweatin' -tasolla. Yksi kummallinen rytmitys Bowien Let's Dancessa aiheutti päänvaivaa, joka tarkoitti pitkään viimeisen chapterin feilausta, vaikka biisin pääsi kyllä läpi, mutta kellistyi se lopulta puhtaastikin. Without A Fight(kingi biisi!) heilahti helposti, mutta Jumpin' Jack Flash vei tällä kertaa pidemmän korren. Muutaman yrityksen jälkeen sormien kasva hikisyys laski vauhdilla samassa suhteessa tarkkuutta, joten luovutin suosiolla. Ei se kuitenkaan kauas jäänyt.
Tänään ulkona tulee taas vaihteeksi vettä, joten taidan paeta kielletyille maille jumalolentojen seuraan. Agro!
Uusi iPhone voi olla ihan näppärä puhelin/soitin, eikä sille kytkyn kanssa tule mitenkään hirveästi hintaa, mikäli liittymän vaihto ei rassaa. Ymmärrän siis moisen hankinnan. Yksinään se on kuitenkin sikahintainen, mutta niin ovat kaikki muutkin samoissa hintaluokissa pyörivät puhelimet. Näin siis siksi, etten itse koskaan ostaisi noin kallista luuria. Ymmärrän siis vehkeen disauttelun. Ikävä kyllä kaikki eivät, ja siksi alkaa paini.
Pääsyy miksi itse en todennäköisesti tule iPhonea ostamaan on se, etten halua yhdistää puhelinta ja soitinta. Akku loppuu kuitenkin kesken tärkeän puhelun tai vaikkapa tanssitreenin, joissa tulee paljon soitettua musiikkia soittimen muistista. Tai sitten vehjettä saa olla lataamassa joka ilta. Ei kätevää.
Persaukisuus on suuri paha. Varsinkin, jos se sattuu jollekin muulle. Kaverilla ei ole varaa ostaa itselleen MGS4:sta, enkä näin ollen ole vieläkään päässyt tätä pelaamaan. Yhyy.
Eilen pelasin toisen kaverin luona vanhasta savesta ykkösen loppumätöt REXistä eteenpäin. Ei auttanut yhtään, kaipuu sen kun kasvoi. Voisi ihan hyvin odotellessa aloittaa suurempaakin MGS-maratoonia, kun ei tästä elämisestä muuten tule mitään.
Mega Man 9 on kyllä tämmöisenään ehdottomasti tyylikkäin pelisarjan revival-osa, ja saman tien tyylikkäin pelijulkaisu, ikinä. Ulkoasu-valinta on huikea. Vielä kun tosiaan tätä saisi ihan kätösiinsä asti, musiikit tulisivat jäädäkseen ja kenttäsuunnittelu pelaa, niin hihhei. Sopii venailla.
Saas nähdä mihin tätä pitää tunkeutua pelaamaan...
Vol1 tuntui lähinnä sample-levyltä, mutta elokuvan muodossa. Suunnilleen jokaisen kohtauksen voi jäljittää johonkin honkkariin, westerniin tai animeenkin. Eipä siinä, tapa se on tämäkin tehdä elokuvaa ja en ymmärrä miksi jotkut jaksavat siitä Tarantinolle tillittää. Miehellä kuitenkin on taitoa ja näkemystä ja kokonaisuus toimii. Vol2 oli jo lähempänä "oikeaa" elokuvaa ja minusta se parempi puolisko. Täynnä hienoja hetkiä hauta-arkusta ja Pai Meistä aina Billin eeppiseen kuolemaan. Tuli mieleen länkkäreiden viimeiset showdownit, jossa katsoja kyllä tietää kuka kuolee, vaikka jännitys onkin tapissaan. Bill on jo kuollut noustessaan tuolilta kuten länkkäreiden pahikset lyijyn palanen sydämessään. Ja olihan se lopun "aka mommy" aika loistava veto.
Mä taidan pitää ykkösestä enemmän, vaikka on tietty selvää että molemma volat ovat perkeleen hyviä elokuvia. Ykkösessä on vaan sitä Tarantinon fanihenkeä, jotain kummaa särmää, outoutta ja monipuolisuutta juuri sopivassa suhteessa. Kuvasuunnittelu on puhdasta kultaa ja kaikki osiot animepätkästä lähtien ovat juuri siellä ja sellaisia kuin pitää. Alku on järkyttävän vahva, leffan aikana toiminta on tylyä, ja splatterointia keventävä keinot(eritoten Crazy 88-kohtauksessa) nokkelia. Eeppisen hienoja hetkiä ja kuvia, kuten Oreen Ishii-mätön lumimaisema, tarjoillaan kovalla syötöllä, ja loppu on kanssa sellaista shokkiefektointia että itku pääsee. Musiikki on tietty vähintään puolet kokemuksesta, ja lopussa melkeinpä enemmän: siinä panhuilu-biisissä on jotain, mikä särkee sielua.
Toisaalta kakkonen on eheämpi, tyynempi ja vaikuttava kokonaisuus sekin, aina katkeraan loppuun asti, mutta samalla se on myös tavallisempi. Yhdessä leffat ovatkin sitten mitä ilahduttavin kokonaisuus. Mainittakoon myös, että näiden pätkien soundtrackit ovat niitä harvoja pakkohankintoja, yleensä mä kun en leffalevyjen ostamista harrasta. Uskomatonta settiä, molemmissa.
Fair To Midland sen sijaan vakuutti jo parilla kuuntelukerralla.
Ja jatkaa vakuuttamistaan edelleen. En ole pariin viikkoon malttanut kuunnella melkein mitään muuta, sen verran tämä on imaissut mukaansa. Monipuolisia vokaaliosuuksia, muutenkin omintakeinen, monista genreistä ammentava saundi, vahvoja melodioita, ja kaiken päälle levyn upeista biiseistä muodostuu vieläpä varsin eheä kokonaisuus.
Niin, ja kuuntelussahan on siis ollut bändin uusin platta, viime vuoden puolella julkaistu Fables From a Mayfly: What I Tell You Three Times is True. Musiikkia pojat ovat vissiin työstäneet jo monta vuotta, lähinnä omakustanne-tuotoksin. Vanhempaa matskua olisi kyllä ilo tämän jälkeen löytää jostain.
Poistin jo joku aika sitten Playsta Hellboyn kolmen levyn Director's Cutin, alta kympillä. Nyt kun kakkonenkin on jo tulossa, ja vaikutti erityisesti kuvapuolella melko mielenkiintoiselle, on viimein aika tiirailla tämä ensimmäinen. Vielä en ole kuitenkaan ehtinyt, pitää ensi viikolla yrittää.
Mielenkiintoisesta bookletista ja erittäin kattavan oloisesta extra-tarjonnasta heitän varauksettoman peukun jo nyt.
Heh, aivan noin murtunut mä en tästä sentään ollut, vaikka pettymys Happeninki on ehdottomasti. Idea sinänsä ei ole huono(sopivasti yliviedyssä järjettömyydessä on aina jotain viehättävää), roolit ja dialogi itse asiassa parhaimmillaan varsin viihdyttäviä(lue. outoja), alku vähintäänkin sykähdyttävä, ja jännitettä riittää suurimman osan ajasta, mutta sitten päästäänkin siihen loppupelin hoitamiseen, joka lienee elokuvahistorian suurimpia antikliimakseja. Koko leffan henki suorastaan huutaa jotain suurta, ihmeellistä, uskomatonta, odottamatonta ja silmät sulattavaa selitystä kaikelle tapahtuneelle, mutta....ingenting.
Saa nähdä vieläkö meno heikkenee entisestään mösjöön seuraavassa tuotoksessa.
Ensikerralla takuuvarmasti uusiksi, ellei se sitten satu elokuulle, kuten tässä ehkä vähän on kuulostanut. Moon jenkeissä silloin(ja tässä tapauksessa me sitten juopotellaan Snaken kanssa myöhemmin, vaikka ilman miittiä). Vaan jännitetään sitä kesän kuluessa.
Älä nyt vaan sano että koko elokuun olet jenkeissä? Sua olen tulossa katsomaan ja jätkä lähtee alta pois!?
No arvaa vaan kuinka harmitti kun kuulin, että sä just elokuussa tulet käymään. Mulla on nimittäin reissuunlähtö heinäkuun lopussa, ja takaisin vasta 1. syyskuuta. Näin se elämä pientä ihmistä viskoo...
Ja onhan muutkin rauhallisemmin kun saadaan toista sukupuolta miittii
Lukuunottamatta minua. Samat läpät, mutta sen lisäksi muistan hehkuttaa Tuulistin tissejä joka välissä. Toisin kuin muut, jotka hehkuttavat niitä vasta kun Tuulisti on lähtenyt...
Hoh, herrasmies all the way. Finngamerinkin oli pakko lähettää eukkonsa pois, kun ei sun käpälissä olisi muuten ollut tilaa padille koko iltana.
No niin, pojat, sensuroidaan niitä juttuja ainakin täällä netissä. Sovitaan, että aviorikokset, siskot ja makkarat jätetään ainakin täällä internetin puolella rauhaan
Niin just, makkara piiloon siskoon vaan, ja sitä rataa. Ihan normaalisti.
Aivan käsittämätön miitti. Huulimopo lähti käsistä siinä kahden paikkeilla, eikä paluuta entiseen sitten enää ollutkaan. TK:n aihelista kattoi ihailtavasti ne päivän kuumimmat aiheet, ja jos nauru tosiaan pidentää ikää, niin tämä jengi ei kuole koskaan. Onneksi pelaamisestakin irtosi iloa huonojen juttujen ohella. Olihan sentään turnaus-teema.
Heti alkumiittiin pistelin porukan EA-maisteria(arvaajalle keksi) turpaan NHL 08 rankkariturnauksen tiukassa Suomi-Ruotsi-finaalissa(ja melkolailla koko miittiä ennen sitä), ja homosvenssoneilla vielä. Palkinnoksi Snakulilta Wiin Crash of the Titans, josta kotelo oli paskana. Avostan.
Muut turnaukset eivät sitten menneet ihan yhtä hyvin. Virtua Strikerin tiukka (ja vahvasti Epin ja Snaken inspiroima) sääntö, että tasapelin sattuessa molemmat osapuolet tippuvat, lopetti leikin omalta osaltani lyhyeen. Smash-turnauksesta en itse asiassa tiedä yhtään mitään, kun kyylättiin parvekkeella pähkinöitä koko sen ajan, ja Halo-mätöissä Jedimestari suoriutui täysin kuten oli odotettavissakin. Voitettiin me sentään TK:n kanssa yksi matsi, luonnollisesti miehen you hide, I shine -taktiikan takia. Ylpeyden rippeetkin romukoppaan, sano.
Wario Ware on tietysti aina kultaa(tässäkin voitin jopa kerran), ja Boom Blox oli kyllä erittäin kiva yllätys. Moninpelinä todella monipuolista viihdettä. Kiitokset Lantulle siis sen esittelemisestä, ja samalla kiitokset Target Terrorista, kun se viimein saatiin toimimaan. Hirveää paskaa. Chicken Shoot sen sijaan on kuin Fight Club - siitä ei puhuta. Olin puhaltaa itkun. Neo Geon pelaaminen jäi ikävän vähälle, kun ei sinne rakoon sen uuden Naomin ansiosta mahtunut kuin Fraeon. Ensikerralla panostamme tähän.
Huhhei, se siitä katharsiksesta. Kiitokset kaikille homoille jotka olivat paikalla ja kiitokset illan isännälle taas kerran pirun mukavasta miitistä, yöpaikasta ja muusta. Ensikerralla takuuvarmasti uusiksi, ellei se sitten satu elokuulle, kuten tässä ehkä vähän on kuulostanut. Moon jenkeissä silloin(ja tässä tapauksessa me sitten juopotellaan Snaken kanssa myöhemmin, vaikka ilman miittiä). Vaan jännitetään sitä kesän kuluessa.
Helsingissä harmaa huomen. Noh, miittipäivää ei sekään voi pilata. Itse lähden junaan stadista joskus kahdentoista jälkeen, eli olen yhden aikaan paikalla. Sillon näkyy.
Perkeleen perkele, tämän pelaaminen jää nyt auttamatta hamaan tulevaisuuteen, ellen sitten heti ensi viikolla pääse muuttamaan pariksi päiväksi PS3-kaverin luokse. Viikonloppu kun kerta menee reissatessa. Huoh. Tuli jotenkin kumma tarve kompensoida tätä surua pelaamalla jotain aikaisempaa MGS:ää läpi.
Hahhah, noilla hinnoilla, never. Uuden puhelimen tarve olisi kyllä, kun vanha hajoaa liitoksistaan ihan just, mutta katselen kyllä suosiolla jonkun tavallisten kuolevaisten luurin itselleni. Ehkä sitten joskus.
Mäkin pidin Half Nelsonista, vaikka välillä leffan tietty, sanotaanko päämäärättömyys, pisti vähän häiritsemään. Kyllä, osaltaan juuri se tekee pätkästä niin maanläheisen, seepiansävyisen ja elämänhajuisen, mutta jonkinlainen (taas, paremman termin puutteessa) suunta olisi silti ollut kiva. That being said, Half Nelson kätkee tällaisenaankin sisäänsä kiehtovan tarinan, joka viihdytti, ainakin tämän yhden kerran. Katsastamisen arvoinen.
Itse katselin eilen brittiläistä kauhukomediaa leffan Verisempi Viikonloppu(orkkisnimestä ei hajua) muodossa. Alkupuolisko oli itseasiassa vielä ihan jees, mutta niillä tienoilla missä splatteri alkoi, se vähäkin hauskuus loppui, eikä jännitystä tai muitakaan fiiliksiä saatu tilalle. Tylsä, kuiva ja kasvoton. Shaun of the Dead suoriutuu genressään monta kymmentä kertaa paremmin, ja siksi tämän filkan voikin suosiolla jättää pimeään metsään lojumaan.
Kakkosesta kutoseen on katsottu, oikeastaan melkein pelkän tavan vuoksi, sillä jo parin viime kauden aikana on meininki ollut tosi väsynyttä. Ykkönen mulla on hyllyssä ollut jo pitkään, ja ajattelin sen nyt viimein katsoa, kun tuo kutonen on maikkarilla loppuun asti käyty.
Oh well, toistosta huolimatta huonoimmillaankin varsin viihdyttävää ja tyylikästä toimintaa. Ja jotenkin onnistuin taas kevyesti hypettymään seiskakaudesta, pienten raikkaiden tuulahdusten vuoksi. Sitä odotellessa, ekaa vuorokautta soittimeen.
Näytä kirjoitukset
Erityisesti Duck Tales 2:sta tuli tahkottua niin paljon kunnes olin löytänyt kaikki kartanpalat ja aarteet. Niitä harvoja pelejä mitä meikäläinen on läpäissyt vähintään 98%:sti.
