[T-Haukat]

Viime aikoina postiluukusta tippunutta:

Meni vähän huutonettailuksi tuossa taannoin. T-Haukat irtosi yhteishintaan 15e, ja molemmat muoveissa, joten en osannut olla ostamatta. Kakkonen on itselle melkoinen nostalgia-pommi ja siksi kiva pelaillakin, ykkönen toimii lähinnä kuriositeettina. Reilun tunnin jaksoin varmaan leikkiä, mutta on se niin kankea, ettei siitä pelillisesti saa enää mitään irti. Näyttää kuitenkin kivalta hyllyssä, joten saa olla toistaiseksi, ja katsotaan tuleeko joskus myytyä.

Sheep taas on jotain, jota lapsena aina halusin päästä pelaamaan, mutten mistään sitä käsiini saanut. 8e tienoilla huudossa, hauskasti samalla myyjällä jolta katselin peliä ostoaikeissa jo varmaan vuosi sitten. Ei kelvannut kansalle. Pitäisi olla kuitenkin ihan hupaisaa puzzleilua, jopa tänä päivänä, mutta saas nyt sitten nähdä. En meinaan ole yhtä tutoriaalia enempää ehtinyt vielä pelata, kun Rock Band vie kaiken ajan. Sen tilasin Playsta soitinten kaveriksi, oli halvin siellä(~15e).

Bullya on kans aina tehnyt mieli pelata, niin tuli nyt viimein napattua. Katsotaas miten siitä irtoaa viihdettä, kunhan ehtii paneutumaan. Huudosta reilu kymppi. Oli ikävästi pikkuinen skraadu takakannessa, jota ei tuotekuvista nähnyt, mutta en jaksanut alkaa palauttelemaan. Ainahan siihen saa uuden kotelon niin halutessaan.

  Näköjään rakennusprojekti oli odotettua isompi...

The Outlaws - Green Grass And High Tides

Lähti niin lapasesta. Se ei vaan lopu. Nauroin viimeiset pari minuuttia ääneen. Aivan huikea meininki. Rummut is love.

Opiskella pitäis, mutta kun ei malta. Oh well.

Machinariumin demo nyt saatavilla. Ai että tästä voiki tykätä paljon. Pre-orderiinhan se piti laittaa.

Otan kerrankin mielenlujuuden käyttöön, enkä kokeile demoa. Pelin tulen kyllä ostamaan, sen verran viehtynyt minäkin tähän olen ollut jo pidempään, ja haluan säästää koko komeuden sinne.

Toki ei Cooper sinänsä ole mikään hyvä kunnon mittari, mutta 2300m menee varmasti, vaikka ei ikinä olisi liikuntaa harrastanut, kunhan on terve.

Tosin juoksemattomalle hankalaksi homman tekee tahdin säännöstely. On helppo vetää itsensä turhaan piippuun, tai hidastella epähuomiossa liikoja. Vaan totta silti, että verrattain matala rimahan tuo on.

Itse muistaakseni juoksin aikanaan jotain 2400 luokkaa, mihin olin anti-lenkkeilijänä oikein tyytyväinen. Tanssihommissa pysyy kyllä kondiksessa, mutta tuollaista pitkäkesto-liikuntaa siinä harvemmin pääsee silti treenaamaan.

Tämän päivän Talent Suomessa, Nelonen klo 20.00, saattaa joku nähdä tuttuja.

Ilmota kun löytyy Youtubesta.

Ruudusta sen ainakin näkee.

Tämän päivän Talent Suomessa, Nelonen klo 20.00, saattaa joku nähdä tuttuja.

Level 5 ja Studio Ghibli yhdistivät voimansa jonkin aikaa sitten ja nyt tulos näyttää vahvasti tältä. Ainakin oma mielenkiintoni heräsi kohtuu erikoisen oloisen maailman ansiosta jo yksinään, mutta ilmeisesti pelissä olisi tärkeässä osassa myös mahdollisesti ihan mukaan pakattava konkreettinen kirja(?), jonka avulla jotain puzzleja sun muita ratkottaisiin. Kuulostaa peräti ihan hauskalta.

Aivan, tämä oli tämä tapaus. Näyttää upealta, ja kiinnostaa kyllä ehdottomasti. Toisaalta vuoropohja-rpg:t eivät koskaan ole olleet aivan minun genreni, ja hetken ehdin tältäkin puhtaampaa seikkailupeliä toivoa. Pitänee kuitenkin seurailla pelin valmistumista ja makustella asiaa.

Aika hämmentävää paskaa. Uskottavat ruttuefektit tosin.

Rock Band -soittimet on tuossa lattialla, mutta itse peliä en vielä saanut ostettua, joten komppailin himojani pelaamalla pitkästä aikaa Guitar Heroa. Kolmosta tällä kertaa. Sormet oli - kuten aina tauon jäljiltä - aika ruosteessa, joten jätin kesken olevan Hard-kampanjan jatkamisen suosiolla toiseen päivään, ja aloin käymään biisilistaa alusta läpi. Muista enää yhtään mitä biisejä tässä oli, joten fiilistely on puolet kokemusta. Toisena puolikkaana yritän samalla hinkkailla viidelle tähdelle niitä biisejä, jotka vielä eivät siellä olleet.

En tiedä kuvittelenko, mutta edelleen minusta tämä GH3:n langaton Kramer tuntuu ajoittain vähän epätarkalta tai lagaavalta. Käsiin se kyllä sopii ihan hyvin. Pidän näistä vanhemmista malleista kaikkein eniten, sillä esim. Beatles Rock Bandin skitan upotetuilla näppimillä ei soittamisesta tullut hevon helvettiä. Tosi erilaista kuin ulkonevilla napeilla, vaikkei sitä niin suureksi eroksi uskoisi. Ensimmäisen GH:N Gibson SG:llä on edelleen kivoin soittaa. Koetan kuitenkin nyt - osittain kätevyytensäkin takia - soitella enemmän tällä Kramerilla ja kuulostella, että paraneeko soittotuntuma tottumuksen myötä.

Kävin tänään viimein hakemassa GameStopista Rock Band -soitinsetin(PS2/PS3), 9,90€. Vaihdossa livahti hyllyn perukoilta pari PS2-peliä, tarkemmin Rayman Revolution ja Robin Hood: Defender of the Crown. Huonompiakin diilejä on tehty. Lisäksi Steamista ostin jo joku päivä sitten Secret of Monkey Island Special Editionin, ja alkuviikosta pitäisi postilaatikkoon kolahtaa myös Scribblenauts.

Pitkästä aikaa taas oikeasti pelattavaa, ja mikä yllättävintä, tosi paljon PC:llä, kiitos Steamin.

Olen onnistunut väistelemään RB-rummuttelua tähän asti, mutta pikainen testi GPP-messuilla vakuutti viimein: perkeleen kivaa hommaa. Kitarointikin on toki douppia, mutta ihan eri tuoreutta tässä tietty on. Nyt ollaankin siinä tilanteessa, että joutunee laittamaan Anttilasta PS2/PS3-soittimet himaan, kun ne ei maksa käytännössä mitään, ja jomman kumman PS2:n Rock Bandeista näin alkuun. Äkkiä katsottuna kakkosen biisilista vaikutti kivemmalta, mutta toisaalta siitä joutuu varmaan maksamaan vähän enemmän. Harkita pitää vielä.

Äh, hirvee polte, tekis mieli iskeä kauppaan saman tien. Vaan pakko ehkä malttaa sen verran, että odottaa ens kuun tuet. Ei lähde kulutusjuhla ihan lapasesta.

Äh, R&A-festarit ärsyttää. Ohjelmistossa on aivan liikaa mielenkiintoisia filkkoja, ei vaan osaa päättää.

Varmat on jo Soul Power keskiviikkona - tämä kun jäi Oulun musiikkivideofestivaaleilla väliin - sekä ZMD: Zombies of Mass Destruction huomenna. Siihen kaverit houkuttelivat, ja roiskeita ja naurunpoikasta pitäisi kuulemma irrota. Nimi ainakin on huono, eli douppi!

Sen lisäksi ei varmaan ole varaa käydä katsomassa kuin pari, vaikka kuinka tekisi mieli. Listalla pyörii kaikenlista, kuten Woon tuplajydänssi, Humpday, Mary & Max, The Girl, The Maid, Sauna, Antichrist(pari viimeistä jäänee jo näytösvaihtoehtojen vähyyden vuoksi pois) ja vaikka ja mitä. Isompia myöhemmin taatusi levitykseen tulevia pätkiä, tyyliin Miazakin uusi, (500) Days of Summer ja The Informant, en varmaan käy vielä tässä hötäkässä katsomassa.

Tällä hetkellä The Maid/The Girl -paketti ehkä kiinnostaisi, tulis sopivaa kontrastia erilaisesta komediasta riipaisevaan draamaan. Kattoos ny. Huomenna lippuostoksille, eli omia suosikkejaan ehtii vielä mainostaa.

Tietty jos joltain alalta löytyy erikoisosaamista, niin helpottaahan se hakemista.

Tanssinopettajan töitä ajattelin. Silläkin saralla työvoimatarjontaa riittää, mutta luonnollisesti myös ihmisten tunteminen auttaa. Lisäksi duuni on sen luontoista, että sijaisia tarvitaan aina. Parit sijaistunnit lukee jo kalenterissa, ja kun pääsee vähän opettamaan, on helpompi saada lisää tunteja.

Tommonen setuppi on täydellinen soluun. Itsellä oli soluaikoina aivan liikaa roinaa ja tekniikkaa ja huone oli samankokoinen kuin sinun. Silti piti olla kulmakirjoituspöytää, isoa tv-tasoa/hyllyä, lattiakaiuttimia, nojatuolia. Huh, ahdistaa kun vain muistelee millainen se oli.

Jep, onneksi mäkin sain vähän hillitymmän kirjoituspöydän ja lipaston veljeltä, ja jätin oman kulmapöytäni kotiin. Samaten mitään nojatuolia tai pikkusohvaa on ihan turha kuvitellakaan tänne laittavansa. Kuten sanoit, tälle setille tämä huone on kuin tehty.

Jaa-a, mitenkähän on. Minun soluasuntoni keittiössäni oli nimittäin TÄSMÄLLEEN samanlainen hirsipöytä kera pitkän puupenkin. Lienevätkö sittenkin ihan HOASin vakio keittiökalustoa?

Hoh, aika jännää. Ehkä ne sitten ovat. Se on vain tosi kummallisen näköinen kapistus täällä urbaanissa etelässä.

Joo, ei varmasti omasta rauhasta tee enää mieli palata solumalliin, varsinkaan jos omat kokemukset eivät olleet näinkään mukavia. Kyllä mäkin edelleen aion jatkaa eteenpäin jossain välissä, mutta onko se jo syksyn aikana tai vuoden päästä, siitä en enää jaksa murehtia. Näin on hyvä toistaiseksi. Ja paras puolihan tässä on juuri se hinta, kun nyt saa rauhassa koittaa saada pääkaupunkiseudulla jalkaa työmarkkinarakoon ja silti syödä päivittäin(makaroonilaatikko uunissa parhaillaan).

No ei sitä liikaa ole vielä mutta ei nyt siis puhuta ihan mistään tunnin jobista, vaan ihan parista oikeasta työpäivästä. Toki sitä sitten vapaa-aikaakin siihen aikaan mahdutetaan.

Joo, se nyt on selvä. Päädyin viskaamaan mailia tarkemmin asiasta, painitaan siellä.

Niinhän siinä tosiaan kävi, että edeltävien hajoamisten jälkeen päädyin lopulta ottamaan solun Espoosta. Tässä pari sanaa soluasumisen iloista ja suruista.

Huone on 12,8 neliötä, eli varmaan aika perus soluhuone. Huoneesta kuvia pelinurkka-ketjussa. Hyvin tänne kaikki tavarat mahtuu, kun vähän suunnittelee. Vaatekaapit ovat normaalia leveämpiä, mistä olen kiitollinen. Muu asunto käsittää keittiön, kylppärin ja eteisen tietty. Varastokopit ja pyykkitupa löytyvät muista rapuista. Talo on vanhahko, mutta pääosin asunto oli(ja on) hyvässä kunnossa. Ainoastaan ikkunani on sen verran tummentunut, että hyvä kun läpi näkee. Vois pestä sen tässä joskus. Kämppikset sattuivat olemaan molemmat erittäin mukavia, mikä tekee paljon, kun ei tarvitse varoa ihmiskontaktia ja hyssytellä huoneessaan. Meillä elellään reippaasti, ovet usein auki, ja jauhetaan paskaa. Englantia tulee myös treenattua, kun toinen äijä on kenialainen.

Omat ja yhteiset tavarat asettuivat kanssa näppärästi. Ainoastaan pientä päänvaivaa aiheuttaa joskus se, kun olen aika tarkka järjestyksen kanssa. Mun on siis saatava pitää esim. astiani selvästi tietyissä laidoissa tiettyjä hyllyjä, ettei tarvitse alkaa arpomaan, mikä on kenenkin. Tämä taas vähentää hieman ennestäänkin vähäistä säilytystilaa, kun ei myöskään viitsi alkaa muille nalkuttamaan vain sen takia, että ovat vähän vapaamielisempiä. Ruokatarvikkeet ovat taas selkeästi hyllyittäin, mikä on helpompaa. Yhteisiä tavaroita ovat vessapaperi, rypsiöljy, tiskikamat ja muut vastaavat.

Solut vaikuttavat myös olevan melkoisia aarreaittoja, kun jengi hylkää näihin kamaa mitä ei enää tarvitse, ja seuraavat asukkaatkaan eivät jaksa mitään tuhota. Eteisessä hattuhyllyllä meillä mm. lojuu suunnaton syntetisaattori. Pitäisi melkein mielenkiinnosta testata, toimiiko se. Siivouskomerossa on laatikollinen Topfieldin digiboksi, ja erään pöydän alla eteisessä pari pöytä-PC:tä. Toinen vanha Compaq DeskPro, toinen uudempi pystykoteloinen. Keittiössä taas on sellainen hirsimökkityylinen järeä puupöytä ja yksi pitkä penkki, jotka nekään eivät varmasti ole asunnon vakiokalustoa. Mistä lie ilmaantuneet.

Hupaisana yksityiskohtana pihalla, ulko-oven vieressä on hämmentävä ohjeistus. Naurettiin veljeni kanssa itsemme tärviölle, kun saavuttiin aikanaan paikalle aamuyöstä yönläpiajon jälkeen alustavan muuttokuorman kanssa. Käsittääkseni - ja toivottavasti - tässä viitataan kuitenkin koiranjätteisiin, jotka joku oli käynyt oven eteen tinttaamassa. Muuten tämä on alueena aika kivaa tavallaan. Talot on pystytetty metsäiseen rinteeseen ihan ostoskeskuksen kulmille. Tietty ostari- ja asema-alueet tuppaavat monesti olemaan vähän arvelluttavaa seutua, joissa ei pimeällä kannata yksin liikkua. Itse en ole kuitenkaan nähnyt minkäänlaista aktiviteettia, vaikka myöhäänkin olen kulkenut. Paitsi tietty lähijuna-E:n lompakkovarkaat, mutta se nyt oli jo alkuillasta, ja varmasti vain todella huonoa pullaa.

Saas nähdä miten pitkään nykyisessä asuntomallissa viihdytään. Ei tästä nyt niin kiire pois ole kuin kuvittelin, kun kämppiksien kanssa tulee toimeen ja halpaa on, mutta tietty omassa tai kaverin kanssa asuminen olisi edelleen jotain aivan muuta. Lähemmäs koulua olisi myös kiva päästä, tästä kun joutuu ajamaan kahta bussia. Helsinkiin taas pääsee junalla avrsin näppärästi.

Elämä näyttää.

No niin, laitetaanpas muuton jäljiltä pari kuvaa uudesta nurkasta.

Mahdollisimman yleiskuva

13 neliön huoneessa on vähän mutkikasta saada hyviä tilakuvia. Tämä on otettu sängyn päältä.


Viihderauta

Sitten viimenäkemän leffahylly on laajentunut toisella samanlaisella, ja näyttää minusta aika kivalta. Koska soluissa ei saa porailla seiniin, ovat pelitkin päätyneet tähän hyllyyn toistaiseksi. Paitsi DS- ja GBA-pelit, jotka asuvat CD-hyllyssä. Josta kuva ei taas ole, kun se on oven luona vaatekaappia vasten vaikeasti kuvattavissa.

Sain myös uuden tv-tason myötä Philipsin mini-stereosetin leffasoittimeksikin. Tähän astihan pyöritin leffani pleikkarilla. Soundi ja s-videokuva(liitäntä on ikävä kyllä tv:n etupuolella) on aika jees.


Toinen yleiskuva

Tällä kertaa ovelta päin. Yllättävän mukavasti kaikki tauhka tähänkin tilaan istui, ja purkaminen kävi kanssa jotenkin helposti. Kaikki löysi paikkansa samoin tein.


Onhan noita hienompia ja teknisempiä nurkkia, ja tietty tässä tila-asian kanssa joutuu tekemään kompromisseja, mutta toisaalta tällainen luola on aika viihtyisä. Samanlainen nykerö se pelitila oli kotonakin. Siinon tunnelmaa.

Vähän hotsittaisi kuitenkin tulla pyörimään, kun ei yleensä minnekään messuille pääse. Mikähän päivä tuonne kannattaisi raahautua? Perjantaita tai lauantaita nyt alkuunsa sihtailin.

Tai eihän finngamer satu enää olemaan epätoivoinen työvoiman tarve?

Worms toimii kyllä suurella porukalla, tosin harva sitä osaa pelata, vaikka luulisi miltei jokaisen noita pelanneen joskus.

Tässä tapauksessa padi-ohjaus veti kyllä ihan jäihin, kun koko ikänsä on tampannut Wormseja PC:llä. Tietää kyllä miten peli toimii, ja napit tietty kun ne kerran kerrotaan, mutta virhemarginaalia on silti ja kokoajan joutuu miettimään kun ei tule selkärangasta. Mille ei aikarajan puitteissa olisi oikein varaa.

Kliffaa se oli kyllä silti, ja tiimihommat porukalla tuovat ihan omaa maustettaan. Tosin jotenkin sessari myös hiipui yllättävän seinään, kun kaikki kuin yhdestä päätöksestä feidasivat jonnekin. Luonnonvalinta tai jotain.



Peeäs. Harmi, ettei Jedimestari ehtinyt pistellä Halossa taas muita turpaan. Ensi kerralla sitten.

Scribblenautsia olen DS:llä pelaillut ja hauska on peli. Vaikuttaisi olevan todella paljon pelattavaa. Oletin, että peli olisi aika helppo, mutta välillä onkin yllättävän vaikea keksiä, että mitä tavaraa/asiaa pitäisi käyttää. Sitten vielä Advanced-modessa pitää yrittää pelata sama tehtävä uudelleen, mutta ei saa käyttää samoja tavaroita mitä aikaisemmin käytit.

Niin, tämäkin on nyt pihalla. Lähtee kyllä tilaukseen mitä pikimmiten, viihdettä ja leikittävää pitäis riittää joksikin aikaa.

Sattuipa silmääni, että Steamissa on viikonlopputarjouksessa Braid, vain 4.49€. Ostaisin heti, ellen olisi pankkikortiton tällä hetkellä. Ja pankkitunnuksetkin ovat postissa matkalla Oulusta Espooseen. Yhyy.

Voin ostaa tuon sinulle, jos haluat. Maksat sitten takaisin, kun pystyt. Jos kiinnostaa, niin nakkaa sähköpostiosoitetta vaikkapa privaviestillä. Taidanpa itse asiassa itsekin ostaa tuon.

Oih, loistavaa. Pistän tulemaan.

Sattuipa silmääni, että Steamissa on viikonlopputarjouksessa Braid, vain 4.49€. Ostaisin heti, ellen olisi pankkikortiton tällä hetkellä. Ja pankkitunnuksetkin ovat postissa matkalla Oulusta Espooseen. Yhyy.

EDIT. Eikä PayPal-tililläkään sattunut lojumaan rahaa. Äh.

Räimimisestä miitissä innostuneena sain viimein laitettua Steam-accountin kuntoon ja asennettua Halffis kakkosen sekä Portalin. Ilokseni HL2 pyörii koneessa erittäin smuutisti, vähän jännitti että liekö tahmailisi. Ekastakin osasta tuttu immersion tunne kaiken tapahtuessa koko ajan ekasta persoonasta on tässäkin loistava, ja erityisesti alkupanikoinnit viihdyttivät, mutta toivottavasti jossain vaiheessa nähdään muutakin kuin harmaata kaupunkirauniota ja viemäriä. Ennen kaikkea on kuitenkin piristävää piiiiitkästä aikaa pelata shooteria nimenomaan PC:llä. Nuoruusviboja.

Portalia en vielä ole testannut, mutta eiköhän tässä illan mittaan laiteta sekin tulille.

Pikkutuntien piipertäjätkin ovat pikkuhiljaa lopetelleet, ja sain raahattua itseni tähän kämpille "yöksi". Tuttuun tapaan oli pirun rattoisaa taas, sekä pelien että huonon läpänderin parissa. Vaikka yleisesti pelaaminen jäi vissiin vähän vähälle tällä kertaa, tuli omakohtaisesti tahkottua lopulta melkeinpä tavallista enemmän. Metal Slug pariinkin kertaan, Left 4 Deadia pitkä siivu Joelin kanssa(douppi peli muuten), Wariota, 50 Centtiä, Tetristä/Pokemonia, mättöjä ja ties mitä. Setin kruunasi vielä eeppiset MTG-painit, joista riitti hupia sivustakatsojallekin. Jees sekametelisoppa.

Suurkiitos tietty finnikselle puitteista ja huolimisesta, sekä kaikille homoille muuten vaan. Ensi kertaan, sano mummo kuollessaan.

Mulla on huomenna päivätreenit kahdentoista maissa, eli ihan kahdeksi en varmaan veny. Riennän kuitenkin niin pian kuin mahdollista.

Mites Picto Chat, anyone...?

Junaliikenne on kyllä totaalista ryöstöä nykyään.

Loistopäivä näytti vielä lopuksi keskaria, kun menin lähijunalla illalla Helsinkiin, ja lompakko varastettiin.

  Niin minäkin sanoisin.

Naureskelin aiemmin sille, miten ihminen onnistuu lukitsemaan itsensä soluhuoneesta pihalle. Ja tein sen juuri itse. Huikean kahden päivän asumisen jälkeen. Menee kyllä valmiin kireyden ja siitä aiheutuneen hoppuilun piikkiin, mikä ei toisaalta vitutusta lievitäkään.

Onneksi jollain naapurilla on suojaamaton WLAN, niin ei ihan kuuppa pimene ovenavaajaa odotellessa. Tuntikin kun tässä saattaa mennä. Saisivat kyllä olla nopeampia näillä hinnoilla...


EDIT. Loistopäivä näytti vielä lopuksi keskaria, kun menin lähijunalla illalla Helsinkiin, ja lompakko varastettiin. Uskomaton hustlaus vielä. Joku äijä poimi sen mun kädestä, kun laitoin matkakorttia sinne. Kävin saman tien tietty iholle ja koetin saada sen takaisin, kun äijä piilotteli sitä selkänsä takana. Samalla tilanteeseen tuli joku sen muijakaveri, ja koitti muka puhua äijälle järkeä ja kans saada lompakkoa siltä pois. Siinä hässäkässä lompakko luonnollisesti siirtyi muijalle, jonka jälkeen se sanoi hakevansa konnarin ja painui jonnekin vessaan penkomaan sitä. Mitä en tietenkään tajunnut tarpeeksi aikaisin, kun koko tilanne oli ihan perkeleen hämmentävä. Koko ajan mestoilla pyöri siis sellainen vanhempi deekukin, ihan sekaisin, jota tämä pariskunta syytti jatkuvasti.

Kaikenlaisten käänteiden jälkeen Bonnie ja Clyde painuivat junasta ulos, koska milläpä kahta aikuista ihmistä pidättelet, vaikka koitin kyllä. Konnari soitti vartioliikkeeseen ja poliisille, ja minä löysin vessan roskiksesta kirjastokorttini. Kaikki muu lienee mennyt muijan mukana. Nyt voin kertoa, että vituttaa. Ei edes se rahallinen menetys, ei siellä ollut varmaan kuin 15e, mutta kaikki fakin sählinki korttien uusimisesta ja nyt elämässä pärjäämisestä, kun ei saa rahaa mistään. Onneksi isä oli eilen täällä, niin sain lainattua siltä.

Tervetuloa Helsinkiin!

Kunnon wifebeaterin etsiminen ei oo helppoa näinä aikoina. Säästöpörssikin petti. Kirppareiltakaan ei oo oikeen löytyny.

Paitsi että wifebeater on tankki. Mielellään valkoinen ja tahroilla.