Eilen aamulla olin täysissä voimissani, mutta iltaan mennessä kehitin jostain ihan reippaan taudin. Kurkku vähän karhea, nenä ei pahemmin vuoda, eikä otsakaan tunnu lainkaan lämpimältä, mutta perkeleen kipeä olo silti. Yleinen flunssakolotus, tokkuraa ja painetta silmien takana. Nyt kolmen tunnin nukkumisen ja kahden tunnin pyörinnän jälkeen odottelen apteekkia aukeavaksi, jotta saisin hakea kuumemittarin. Vituttaa. Vaikka onhan tässä hetkessä tiettyä kansallisromantiikkaa...

Edessä vielä syksyn tiukin treeniviikonloppu, joten ei tämä taas ihan siihen parhaaseen saumaan sattunut. Varsinkaan, jos kyseessä on "le jackpot".

[Duke Nukem: A Time to Kill]

Overboard
ODT

Duke Nukem: A Time to Kill
Gost in Shell

Tony Hawk's Pro Skater 2
Spyro the Dragon
Tämähän oli oikeasti vaikea. Loikinta on lähellä sydäntä, T-haukat maistuneet aina kans, ja molemmilla on ehdotonta klassikkostatusta. THPS2 kuitenkin löytyy edelleen hyllystä, ja ehkä sitä kuitenkin on pelattu enemmän. Mennään sillä.

Vib-ribbon
Wip3out
Wipeoutit eivät koskaan ole iskeneet. Ei Vibistäkään ihan hirveän pitkäikäistä viihdettä saa, mutta jos valita pitäisi, livahtaa se koneeseen ehdottomasti mieluummin.

V-Rally 2
Grandia
Samoilla mennään kuin edellisessä: jos valita pitäisi, pelaan V-Rallya. Ropet eivät ole mun juttu. Tosin en ole Grandiaa pelannutkaan.

Hercules
ISS Pro Evolution
Classic.

Actua Ice Hockey
Oddworld: Abe's Odyssee
<3 Exoddus on parempi, mutta tämäkin loistava.

Suikoden II
Medal of Honor

Hercules
Vib-ribbon

Jokeria rankalla kädellä. Kun pyytää niin saa. Sainpahan panokseni messiin.


EDIT. Ja multa erittäin isoa peukkua Oddworldille. Molemmat messissä. Voitto sinne minne se kuuluu, eiksvaan?

Onko Lioneita enää myynnissä? Näin jälkikäteen ajateltuna tuohan on melkein parhaimpia suklaapatukoita.

Ei ole näkynyt. Taisivat kadota jonnekin vuosi pari takaperin. Intissä syönyt viimeksi, ja ovat tosiaan törkeän hyviä.


Tamagotchit olivat kyllä kans yhdenlainen villitys. Mullakin taisi olla aina kerralla hoidossa useampi, melko moninaisia, ja elämä oli hirveää tasapainottelua. Parhaimpia oli ne, joita oli eeppisen vaikea pitää hengissä. Sitten kun joskus näki möllin viimeisen muodon, oli parhauden kyynel taas lähellä.

KUNNON YSÄRIKRÄÄSÄ! Tosta tuli mieleen ne 90-luvulla olleet kengännauha-jutut, joiden avulla ei tarvinnut itse nauhoja solmia. Tuli tv-mainoksia, värivalikoimat oli mielettömät..

"Sairaan nopee! Ja värikäs. Lukollista Sports Lace kengännauhaa ei tarvitse solmia." Himmeetä kamaa.

Nuo Kinder-kilpparit on kans pala historiaa. Mulla ei tosin ollut kuin tuo banaaninkuori-kaveri.

Oih, Nokkapokka oli douppi. Ja T&P kans. Niiden versiointi kappaleesta Stand By Me oli aikanaan varmasti kulunein musavideo meidän kotona. Pumballe turpaan.

[N+]

Play-Asiasta laitoin tulemaan N+:n ja KORG DS-10:n, yhteishinta reilu kolmekymppiä. Molemmat on ollut ostoslistalla tosi pitkään, ja nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni. Ensin meinasin tilata uusimman Laytonin, mutta näin sain pari peliä melkein samaan hintaan, joten sillä mentiin. Proffa saa odottaa vielä hetken.

Ace Attorney Investigationsia odotellessa.

[Elite Beat Agentsin]

Palasin taas pitkästä aikaa Elite Beat Agentsin pariin, ja pilasin pari kappaletta junamatkoja sillä saman tien. Jumissa edelleen diivojen kanssa Jumpin' Jack Flashissa. Se kolmas osio himmeiden sarjojen ja rullien yhdistelmineen on vaan puhtaasti saatanasta. Meni siinä aikanaan Sweatin' -tasollakin tovi, ja käytännössähän tässä on samat liikut, eli päihitettävissä on. Mutta se ei vain mene.

Oli ajoittain tosi hankalaa esittää tyyntä junakansalle, kun teki kovasti mieli lyödä jotakin.

Tunnarit oli kyllä 80- ja 90-luvullakin ihan eri tasoa kuin nykyään minun mielestä. Totta kai lapsuuden intokin toi pientä maustetta ja aika kultaa muistot, mutta verratkaa nyt alkuperäisen Turtlesin ja nyky-Turtlesin tunnareita. Eihän niitä voi edes verrata. Aivan kaameeta paskaa se nykyinen.

Se on kyllä ihan totta. Mullakin pyörii koneen soittolistoilla vaikka mitä klassikko-piirrettyjen - ja muiden sarjojen - tunnareita. Jo mainittujen lisäksi mm. Captain Planetissa on huikea biisi. En koskaan tosin katsonut itse sarjaa, mutta väliäkö sillä.

No joo. Nyt vähän jo risoo: En saanut vieläkään varattua sitä Left 4 Dead kakkosta koska nyt sitten FFXI ei kalvannut koska peli oli muoveissa ja tarjous koskee vain käytettyjä vaihtopelejä... Tai aluksi sanottiin kyllä vaan että "ei käy", kun kysyin että miksiköhän näin on niin sanottiin että "siksi".

Mulla kävi ihan sama juttu kerran. Sanoin vain että no mä revin sen paketin auki, johon myyjä sanoi että ei käy. Ihan HV hommaa. Päätin viedä sitten rahat muualle ja veinkin sen Tilttiin josta sain vielä saman rahan pelistä kun oli uusi.

Kävisipä mullekin joskus noin. Olis oikeasti siistiä suorittaa koe siitä, mihin nurkkaan ajettu myyjä vetää rajan perseilyssään.

"Entä käykö jos käyn pelaamassa tätä, ja tulen tunnin päästä uudestaan?"

Ostan. Heti sitten joskus kun ostan tarvittavan konsolin. Jostain luin että Clank-osioiden puzzlet ovat päräyttävää kamaa. Taisi olla Penny Arcadesta. Eniveis, idea kuulosti hyvältä, ja muutenkin tästä on kuulunut positiivisia sanoja korviin.

Äh, nyt alkoi sitten tehdä mieli pelata Ratchettejä, jotain edes. Pitäisiköhän PS2-trilogian parissa ottaa nostalgia-kierros vaikkapa joulu-lomilla?

[Ansasta ja Oivasta]

Parhauden kyyneleet loppuivat jo Scarfin aloitusviestin kohdalla kesken. Unohtumatonta kamaa! Siisteintä oli melkein nuo Turtle-figuurit(ja tietty ne orkkis-turtlet, tunnari = love!), mulla oli just samoja. Raphael's cool, but rude! Lisäksi vielä Hugoa, Kaislikossa suhisee, Kaukametsän pakolaiset(tämä tosiaan oli kuumottavaa kamaa aikoinaan), karmean-ihanat Suomi-Hopsut, Maa aikojen alussa ja perkele vaikka mitä. 90-luku oli hienoa aikaa lapselle.

Erityispropsit Ansasta ja Oivasta. Tsiigasin aina. "Kannatti herätä!"


Itse heitän kehiin alkuun tämän:

Miksi? Katsottiin joskus kotona kavereiden kanssa itse-nauhoitetulta VHS:ltä nimen perusteella. Luultiin siis olevan pornoa. Leffassa on kohtaus, jossa kaasusta sokeutunut sotilas jää kiinni rautalankaan ja ammutaan rynkyllä siihen. Ja muistaakseni joku sydänkin kaivettiin esiin tai jotain. Eniveis, näin painajaisia viikon ainakin.


Sit oli nämä:

Tappaja-tomaatit! Brändin ympäriltä löytyy vissiin kaikenlaista, mutta joku piirrossarja tästä oli kans, jota meillä aina katsottiin.


Ankronikan siivillä kuvioihin lentää luonnollisesti myös Tikun ja Takun pelastuspartio.

Ei ainakaan sattunut topikista silmään, tiedä sitten ehtikö joku jo mainita. Tämäkin oli yks mun ehdottomista lemppareista, ja tunnari on sielukas ku mikä!


Kovien tunnareiden saralla taas on toki otettava yhden suunnan lippu Dallasiin!

Mä ruukasin katsoa äidin kanssa kaikenlaisia saippua-sarjoja, Kaunareista lähtien. Tämä oli kans törkeen kova. J.R. on öljymaailman Jumala.


Ja eikö kukaan tosiaan ole heittänyt kehiin MacGyveria!?

Kyllä, meneehän tämä satasella nykyäänkin, mutta oli se niitä lapsuuden rakkauksia kans. Tämä aamulla ennen kesäleireilemään lähtöä: <3 Tunnarista sävärit edelleen joka kerta.


Niin, ja tätä tuli kans tsiigailtua:

Kuinka moni kuunteli skidinä c-kassuilta satuja? Mä olin aika pitkään riippuvainen noista iltaisin ennen nukkumaan menoa. Ehdoton lemppari oli Monni-Myyrä. Yritin kovasti etsiä kuvamateriaalia, mutten kuolemaksenikaan löytänyt. Toinen douppi oli jotain tyyliin Taikuri Max ja Nalle Nax. Näin jälkeenpäin muistellen se tuntuu tosi huumehuuruiselta setiltä, mutta hyvää oli. Jonkunlainen stoori kulki läpi kasetin, ja väliin oli laitettu irtonaisia opettavaisia tarinoita. Mm. siitä, kuinka aurinko ja myrskytuuli kilpaili, että kumpi saa mieheltä hatun pois päästä. Priceless.


UUUH, ja varhaisen lapsuuteni ehdottomasti lempi-kirja oli Disneyn Nappisoppa. Siinä seikkailee Roope ja muut perus-duudsonit. Taaskaan en onnistunut löytämään kuvamateriaalia siitä, mutta tällainen artikkeli irtosi. Joku muukin on pitänyt. Saattaisin hajota täysin, jos tuo kirja vielä jostain löytyisi. Todellista nostalgiaa.


Kirjoista puheen ollen:

Viimeinen, eli Roi-sarja, kulki mukana melko lailla lukutaidon alusta täysi-ikäisyyteen asti. Ja Kurvisen tuotanto muutenkin. Koirahulluus vaikutti varmaan asiaan. Miehen kuolema aikoinaan oli kova paikka.


Onpa kiva muistella. Ja näitähän riittäisi. Jätetään tämä tajunnanvirta tähän, ja keitellään joku oikein mojova unohdettu rakkaus.

Eikö niitä muoveja voinut aukaista ja täten tehdä pelistä käytetyn?

Olin juuri kysymässä samaa. Ja autenttisuuden vuoksihan siihen levyyn vois vaikka rapsutella pientä kulumaa, jos kerran sitä kaipaavat.

Tarvii varmaan ainaskin tuo Open Season laittaa kiertoon...

Nooooooooooooooooooo!

Helvetin hienosti vedetty. Sanoin jo ennen tuomareita, että noi vetää paremmin kuin kalaparvet. Todella hyvin synkassa liikkeet. Voitto napsuu!

Sharkie on ihana <3
Onneksi olkoon ja finaalia odotellessa!

Jee, tattis! Tiukillehan se vähän veti, mutta hyvin kävi. Finaalissa räjähtelee entistä kovemmin.

Eikö Sharkie ollut se äänessä ollut? Jos nyt Kalevan taannoisesta jutusta oikein päättelen.

Heh, hassua miten sitä joskus melkein unohtaa, ettei olla koskaan törmätty kasvotusten. En ollut se, vaan sellainen pidempi kaveri. Toinen vedon jälkeisessä haastiksessa kyykyssä olleista.

Jälleen kerran Talent Suomessa, tänään Nelosella kello 19.30, saattaa joku nähdä tuttuja. Livenä.

Perkele, kyllähän tässä niin kävi, ettei paikalle kerkeä. Tänään on tiukka treenipäivä, ja huominen menee Peacock-teatterilla kokonaan. (Mihin liittyen, Talent saattaa kannattaa taas katsoa tänä sunnuntaina. Ja äänestääkin saa, jos tunnistaa ja kun tykkää.)

Venailen siis raportteja kaikesta mielenkiintoisesta messuilta. Ei tartte välttämättä liittyä peleihin.

Ja tyttö on köyhempi ko mä 

Match made in heaven(hell?).

Viikonloppu on erittäin huono, mutta aion kyllä yrittää päästä paikalle jonain päivänä. Aiemmin kun en koskaan ole sattunut olemaan etelässä messujen aikaan.

Testasinpas itsekin tätä demon muodossa. Aluksi oli kova pettymys, mutta oikean biisin löydyttyä voin kyllä sanoa rakastuneeni. Pelisoundtrackit toimivat näin äkkiseltään parhaiten, sillä jotakuinkin selvästä draaman kaaresta saa eniten iloa irti. Vaikka olisi kuinka hyvä perusbiisi alla, ilman vaihteluita homma alka maistua puulta. Mutta voi pojat, mikä fiilis oli kiivetä MGS-teeman tunnelmointeja ja sykähdellä pikkuhiljaa kovempiin menoihin fiiliskertoimen kasvaessa! Toinen ehdoton feivori jo nyt oli ICOsta tuttu You Were There. Lähemmäs tippa linssiin -matskua koko kenttä. Suosittelen kokeilemaan.

Pelimoodina ehdottomasti Mono Pro(demossa kun en ninjaan vielä päässyt käsiksi). Ei mitään sansseja pysyä kolmen eri värin perässä, mutta Monon väistely, loikinta ja stealth-bonarin tavoittelu on just sopivaa viihdettä.

Pitänee ostaa joskus, kun halvalla saa tai on muuten vaan pelaamisen tarve. Just nyt ei oikein kymppiä viitsi irrottaa.

[T-Haukat]

Viime aikoina postiluukusta tippunutta:

Meni vähän huutonettailuksi tuossa taannoin. T-Haukat irtosi yhteishintaan 15e, ja molemmat muoveissa, joten en osannut olla ostamatta. Kakkonen on itselle melkoinen nostalgia-pommi ja siksi kiva pelaillakin, ykkönen toimii lähinnä kuriositeettina. Reilun tunnin jaksoin varmaan leikkiä, mutta on se niin kankea, ettei siitä pelillisesti saa enää mitään irti. Näyttää kuitenkin kivalta hyllyssä, joten saa olla toistaiseksi, ja katsotaan tuleeko joskus myytyä.

Sheep taas on jotain, jota lapsena aina halusin päästä pelaamaan, mutten mistään sitä käsiini saanut. 8e tienoilla huudossa, hauskasti samalla myyjällä jolta katselin peliä ostoaikeissa jo varmaan vuosi sitten. Ei kelvannut kansalle. Pitäisi olla kuitenkin ihan hupaisaa puzzleilua, jopa tänä päivänä, mutta saas nyt sitten nähdä. En meinaan ole yhtä tutoriaalia enempää ehtinyt vielä pelata, kun Rock Band vie kaiken ajan. Sen tilasin Playsta soitinten kaveriksi, oli halvin siellä(~15e).

Bullya on kans aina tehnyt mieli pelata, niin tuli nyt viimein napattua. Katsotaas miten siitä irtoaa viihdettä, kunhan ehtii paneutumaan. Huudosta reilu kymppi. Oli ikävästi pikkuinen skraadu takakannessa, jota ei tuotekuvista nähnyt, mutta en jaksanut alkaa palauttelemaan. Ainahan siihen saa uuden kotelon niin halutessaan.

  Näköjään rakennusprojekti oli odotettua isompi...

The Outlaws - Green Grass And High Tides

Lähti niin lapasesta. Se ei vaan lopu. Nauroin viimeiset pari minuuttia ääneen. Aivan huikea meininki. Rummut is love.

Opiskella pitäis, mutta kun ei malta. Oh well.

Machinariumin demo nyt saatavilla. Ai että tästä voiki tykätä paljon. Pre-orderiinhan se piti laittaa.

Otan kerrankin mielenlujuuden käyttöön, enkä kokeile demoa. Pelin tulen kyllä ostamaan, sen verran viehtynyt minäkin tähän olen ollut jo pidempään, ja haluan säästää koko komeuden sinne.

Toki ei Cooper sinänsä ole mikään hyvä kunnon mittari, mutta 2300m menee varmasti, vaikka ei ikinä olisi liikuntaa harrastanut, kunhan on terve.

Tosin juoksemattomalle hankalaksi homman tekee tahdin säännöstely. On helppo vetää itsensä turhaan piippuun, tai hidastella epähuomiossa liikoja. Vaan totta silti, että verrattain matala rimahan tuo on.

Itse muistaakseni juoksin aikanaan jotain 2400 luokkaa, mihin olin anti-lenkkeilijänä oikein tyytyväinen. Tanssihommissa pysyy kyllä kondiksessa, mutta tuollaista pitkäkesto-liikuntaa siinä harvemmin pääsee silti treenaamaan.

Tämän päivän Talent Suomessa, Nelonen klo 20.00, saattaa joku nähdä tuttuja.

Ilmota kun löytyy Youtubesta.

Ruudusta sen ainakin näkee.

Tämän päivän Talent Suomessa, Nelonen klo 20.00, saattaa joku nähdä tuttuja.

Level 5 ja Studio Ghibli yhdistivät voimansa jonkin aikaa sitten ja nyt tulos näyttää vahvasti tältä. Ainakin oma mielenkiintoni heräsi kohtuu erikoisen oloisen maailman ansiosta jo yksinään, mutta ilmeisesti pelissä olisi tärkeässä osassa myös mahdollisesti ihan mukaan pakattava konkreettinen kirja(?), jonka avulla jotain puzzleja sun muita ratkottaisiin. Kuulostaa peräti ihan hauskalta.

Aivan, tämä oli tämä tapaus. Näyttää upealta, ja kiinnostaa kyllä ehdottomasti. Toisaalta vuoropohja-rpg:t eivät koskaan ole olleet aivan minun genreni, ja hetken ehdin tältäkin puhtaampaa seikkailupeliä toivoa. Pitänee kuitenkin seurailla pelin valmistumista ja makustella asiaa.

Aika hämmentävää paskaa. Uskottavat ruttuefektit tosin.

Rock Band -soittimet on tuossa lattialla, mutta itse peliä en vielä saanut ostettua, joten komppailin himojani pelaamalla pitkästä aikaa Guitar Heroa. Kolmosta tällä kertaa. Sormet oli - kuten aina tauon jäljiltä - aika ruosteessa, joten jätin kesken olevan Hard-kampanjan jatkamisen suosiolla toiseen päivään, ja aloin käymään biisilistaa alusta läpi. Muista enää yhtään mitä biisejä tässä oli, joten fiilistely on puolet kokemusta. Toisena puolikkaana yritän samalla hinkkailla viidelle tähdelle niitä biisejä, jotka vielä eivät siellä olleet.

En tiedä kuvittelenko, mutta edelleen minusta tämä GH3:n langaton Kramer tuntuu ajoittain vähän epätarkalta tai lagaavalta. Käsiin se kyllä sopii ihan hyvin. Pidän näistä vanhemmista malleista kaikkein eniten, sillä esim. Beatles Rock Bandin skitan upotetuilla näppimillä ei soittamisesta tullut hevon helvettiä. Tosi erilaista kuin ulkonevilla napeilla, vaikkei sitä niin suureksi eroksi uskoisi. Ensimmäisen GH:N Gibson SG:llä on edelleen kivoin soittaa. Koetan kuitenkin nyt - osittain kätevyytensäkin takia - soitella enemmän tällä Kramerilla ja kuulostella, että paraneeko soittotuntuma tottumuksen myötä.