Siis kyllä kai Roki uskottavuussyistä kuitenkin ristiohjaimella pääasiassa pelaakin? Kun eikös tatit ole *gasp* Nintendon keksintö?!

Googlasin mielenkiinnosta, ja tatit ainakin näyttävät olevan vähän epäergonomisesti. Mutta toivottavasti täyttää kriteerit muilta osin!

[FINAALI BEIBI]

FINAALI BEIBI

Dragon Slayer: The Legend of Heroes II - Ending 2
Deltarune - Field of Hopes and Dreams

Otin aikaa, kuuntelin molemmat pariinkin kertaan, ja vaikka alkuun manailin vuosisadan vaikeinta äänestystä, ei tämä lopulta sitä edes ole. DS:n loppuraita on aivan törkeä sooloineen ja grooveineen, ja genrenä juuri meikäläisen kuppi teetä. Mutta, siitä selkeästä genretyylistä löytyy lopulta biisin ainoa heikkous: pohjimmiltaan kyseessä on "vaan" piiriltä ulos tuutattua juustoloungea. Biisillä on selkeät tosimaailman vastakappaleet, mikä vähentää mielessäni hieman luovuuspisteitä pelimusiikkina. Lisäksi rakenteellisesti raita nojaa todella paljon sooloihin soolon perään, mikä heikentää aivan hitusen sen vaikuttavuutta kokonaisena teoksena.

Field of Hopes and Dreams taas on luovuutta ja tunnetta aika lailla juuri niin upeassa muodossa, kuin vain videopeleistä voi koskaan löytää. Sen poljento on iskevämpi, kokonaisuus kompaktimpi (mutta silti monipuolinen), tyyli aidosti omintakeinen, pääteemat tunteikkaita ja lopun huipennus sulattaa useamman kuuntelukerran jälkeenkin housut ja selkäytimen yhdeksi väriseväksi massaksi jonnekin tuonne haarovälin tienoille. Tämä toimii pelistä juuri mitään tietämättäkin käsittämättömän hyvin, ja voin vain kuvitella millaisia parhauden kyyneleitä teos irrottaa kontekstissa.

Summa summarum: saisinko satasella samoja performance enhancereita, joita Toby Fox epäilemättä käyttää?

Jumalauta kun on komea, ja samalla aivan järkyttävän raastava finaalipari. Pitää etsiä tälle hyvä hetki, keittää kuppi teetä, ja kuunnella silmät kiinni molemmat läpi vielä kerran, sillä lonkalta en kyllä osaa sanoa, kumpaa äänestäisin.

Piti vielä itsekin kompata tuota, että vaikka tässä on eeppistä Board vs. Lauta -huulenheittoa harrastettu, niin varsinaiselle Pelaajan toimitukselle ja itse lehdelle löytyy melko lailla vaan rakkautta. Muistan kyllä aina sen, kun ekan Pelaajan sain kaupasta käsiini, ja lehden kautta jossain vaiheessa uskaltauduin boardille haistelemaan meininkiä. Siihen mennessä olin kai jonkin bändien kotisivujen kommenttiosioihin jotain diipadaapaa kirjoittanut, mutta itselle Pelaajaboard oli se eka kunnon foruumi, mihin rekisteröidyin. Alkuun tuntui ihan mahdottomalta, että siinä vilinässä saisi omaa ääntään mitenkään kuuluviin, mutta niin sitä pääsi sit vauhtiin kuitenkin. Pelaaja on kyllä tässä mielessä muuttanut meikäläisen elämää todella konkreettisesti.

Sitähän oli aivan lapsi näitä kirjoittaessa. Muistan kun faija kommentoi ekan finngamerin miitin jälkeen, että aika vanhoja osa noista tyypeistä. Kelasi varmaan, että mentiin johonkin vanhempien internetkaverien pedarimiittiin.

Haha, tähän voi vahvasti samaistua. En ole koskaan jälkeenpäin kysynyt porukoilta, että muistaako ne sitä kun poika ensimmäisen kerran ilmoitti lähtevänsä tuntemattomien luo Espooseen pelaamaan videopelejä, mutta onhan se voinut vähän erikoiselta vaikuttaa. Mutta päästivät kuitenkin!

Otin vielä jonkun pidemmän ja kalliimman junareitin etelään, jotta pääsin zoukan ja TK:n kanssa samaan junaan pelaamaan DS:llä Marion minipelejä. <3 Plus, tää oli sitä legendaarista aikaa kun pitkänmatkalaiset tuli jo perjantaina illaksi ja lähti sunnuntaina, eli mikropitsan ja kokiksen huuruissa meni melkein pari vuorokautta putkeen mestarin sohvalla. (Nyt ei enää kisakunto kestäisi.) Legendaarisimpana tietty HeinZ, joka nukkui varsinaisen miittipäivän jälkeen silmät auki nojatuolissa pari tuntia ja oli kadonnut jälkiä jättämättä aamuun mennessä.

Top 4:ssä ollaan ja väki vaan harvenee. 

Finaalissa vaan Freijo äänestää, saat ratkaista omista biiseistä.

Olisi kyllä jännä päästä lukemaan sitä OG Pelaajaboardia. Joskus löysin ikivanhoja kirjoituksiani Peliplaneetan foorumilla (Gba ja migge olivat muistaakseni myös tuolla?) ja ne olivat kyllä cringeworthy-kamaa.

Muistaakseni joku vuosi sitten oli vielä luettavissa joitain valikoituja ketjuja vanhan boardin ajalta jossain arkistossa/waybackmasiinassa/jotain. Itse olin ainakin junnuna netissä ihan super-pikkuvanha ja vähän pätemistarpeinen, mikäli oikein muistan, joten cringeirvistykset olisivat varmasti taattuja, jos postauksiin pääsisi vielä käsiksi. Toisaalta, niillä tyyleillä irtosi Neonomidelta vuoden boardilainen -ääni joku vuosi, ja sen jälkeen ei sitten olekaan mikään saavutus enää tuntunut miltään. :D

(EDIT. Nopealla tsekkauksella ihan hyvin löytyy 2003 eteenpäin snapshotteja Boardien pääsivuista Wayback Machinella, ja jo niistä näkymistä meinaa tulla nostalgiaöverit. Varsinaisten triidien pariin ei kuitenkaan taida päästä.)

Ja Gba yrittää täällä oikeasti saada jengiä itkemään. <3 Tarjoaisin kolpakon, jos oltais samassa tilassa.

Finngamer, joko aletaan katsoa slottia syksyn pelimiitille?

Eli Lauta > Board virallisesti kaikilla mittareilla. Sankarijoukkomme haistoi uppoavan laivan jo Herran vuonna 2007. :D

Kyllähän tästä lautaporukasta on jonkinlainen elämäntapa tullut. Kolmisen vuotta sitten jo näemmä mietiskeltiin, että kaikilla on kiire ja viesteissä laatu korvaa jo isosti määrää (toivottavasti), mutta ei oikein osaa pysyä poissakaan. Sama meininki jatkuu edelleen, lankku refreshautuu about päivittäin, ja nythän täällä on ollut taas aika aktiivistakin! Kiitos pakkokotihiireilyn, uusien konsolien, musa äänestyksen, kadonneen nolladeadzonen metsästyksen, TLOU2:n ja tietysti, kuten aina, Epin.

Jatketaan samaan malliin!

[KIERROS V]

KIERROS V

Enter the Gungeon - The Breach in Victory
Dragon Slayer: The Legend of Heroes II - Ending 2
Gungeon on hetken ajan ihan staili, mutta tosiaan vanhenee nopeasti. DS taas tarjoilee juustoisia yllätyksiä alusta loppuun, ja on yhtä kuuntelun juhlaa.

Axiom Verge - The Axiom (Title Screen)
Deltarune - Field of Hopes and Dreams
Hieman sama kuin yllä. Axiom on ihan kiva, vaikkakin vielä vähän vähemmän kuin Gungeon, kun taas Deltarune on luovaa kermaa, joka jatkaa yllättämistä viime metreille asti. Pähkinänkuoressa:

In my most humblest of opinions: ei mitään jakoja.

Eli onko markan telkkareiden strategia nyt tullut teidän taloudessa tiensä päähän? Riittääkö luotto, ettei Power Rangers -figuuri enää iskeydy ruudusta läpi? Pitääkö laittaa Laudan oma pitkäveto pystyyn telkun kestoajasta? :b

[KIERROS IV]

KIERROS IV

Tekken 7 - Heat Haze Shadow
Axiom Verge - The Axiom (Title Screen)
Axiom ei ole missään vaiheessa ihan kauheasti iskenyt. Tekkenissä taas hype is real.

Dragon Slayer: The Legend of Heroes II - Ending 2
Super Mario Odyssey - Steam Gardens
Todellisuudessahan tämä ei ole edes vaikea pari. Kyllä, Steam Gardens on ensiluokkainen raita, mutta ei Herranen aika tuota DS:n groovea ja sooloja.

Hollow Knight - Resting Grounds
Enter the Gungeon - The Breach in Victory
Gungeonissa on kova poljento ja siisti fiilis, mutta mulle tuo on aina kuulostanut vähän niin kuin introlta. Kun about 15 sekunnin kohdalla tajuaa, ettei raita ole edistymässä yhtään minnekään, jää kokemus auttamatta laihaksi. Resting Groundsin tunnelma vie.

Deltarune - Field of Hopes and Dreams
Persona 5 - Beneath The Mask
Vahvasti no contest. Beneath The Mask on sulava ja leppoisa, mutta Deltiksen meininki ja ennen kaikkea tunteikkuus ovat ihan toisella tasolla. Itse asiassa, olen alusta asti toitottanut Dragon Slayeria kisan parhaana, mutta kierros kierrokselta Deltarune kuumottelee enemmän ja enemmän sen kantapäitä. Absoluuttisen upeaa videopelimusiikkia.

Laitetaan riittämään!

Katos! Kävin lisäämässä puuttuvan äänen. Spoiler: meni Double Dragonille.

Haha, levyasennukset on kyllä kovia. Itse kans pitkästä aikaa olin fyysisissä hommissa kun lainasin kaverilta God Of Warin. Se ei onneksi ollut kovin iso projekti laitella valmiiksi, mutta olin silti unohtanut, ettei pelin sisään iskemällä pääse suoraan pelaamaan.

Last of Us 2 lähtee ostoon ja peluuseen meillä alkuviikosta. Ykkönen pelattiin kokonaan vaimon kanssa niin, että mä roplasin ohjainta ja hän myötäeli sekä kuumotteli vieressä. Yksi kaikkien aikojen kivoimpia yhteisiä pelikokemuksia, joten kakkonen pusketaan läpi samalla tyylillä. Mikä toki tarkoittaa, että ei tule menemään ihan viikossa läpi, kun aikataulut on vähän erit nyt kuin seitsemän vuotta sitten, mutta c'est la vie ja haste makes waste.

Hymiö ei ollut tarkoitettu mitenkään pisteliääksi eikä kohdistettu keneenkään erityisesti (viittasin sillä myös itseeni). Pahoittelut jos sattui väärinkäsitys.

Eipä hätiä! Näin olisin ehdottomasti postauksen lukenutkin, mutta jotenkin tuo rollaus huokuu aina enemmän ulos- kuin sisäänpäin kohdistuvaa ironiaa. Vaan se oletus voi kyllä johtua enemmän omasta päästä. :b

Olen nyt jo pariinkin eri asiaan aloittanut tässä vastinetta, mutta koko aihepiiri on niin lannistava, että taidan mieluummin ottaa päikkärit. Kuten sanottua, päivä päivältä katoaa enemmän usko politiikan kautta vaikuttamiseen, kun kenttä on läpensä täynnä ihme sooloilijoita ja sekä puolueet että me siinä sivussa huudellaan poteroistamme ilman mitään aikomusta katsoa maailmaa seuraavana päivänä yhtään aiempaa laajemmin. Eli täysin samaa mieltä despo kanssasi tuosta ihmisen luonteesta, vaikka toki toteamus olisi ollut tosi paljon kivempi ottaa vastaan suoraselkäisenä ilman pisteliästä hymiötä.

Ja mitä kirjajupakkaan tulee, saattaa kannattaa kurkata aiheeseen viimeistään seuraavien vaalien alla.

Yksittäisten urpoilujen esiin nostaminen vastineena kerta toisensa jälkeen juuriaan myöten läpimädäksi osoittautuvan puolueen kritisointiin haisee vahvasti whataboutismilta.

Mutta, onhan se totta, että koko politiikan kenttä on monesti yksi iso vitsi, sekä Suomessa että maailmalla. Itse olen ollut jo pitkään sitä mieltä, ettei tuohon sirkukseen ja mediaralliin kukaan täysijärkinen edes lähde - mikä taas tarkoittaisi sitä, että eipä sieltä parempaakaan voida koskaan odottaa. Ihmiskunta on demokraattisen kuoppansa kaivanut?

Olisi kyllä hauskaa saada joku globaali polli asiasta, sillä verkkoa selailemalla yllättävän moni tuosta luukista tuntuu aidosti pitävänkin.

Henk.koht. näin toisena päivänä DE näyttää ihan okeilta edelleen, ja levyversio taas näyttää melkein entistä pöljemmältä. Muuten nykyisillä pelitottumuksilla alkaisi olla ihan okei ostaa pelkkä digikonsoli, mutta haluaisin kyllä samaan pakettiin 4K Blu-ray -soittimen, joten your boy is shit out of luck. Todennäköisesti miggen tavoin myönnän itselleni, että nykygenissä ja backlogissa riittää pelattavaa vielä pitkään, joten seuraavaan sukupolveen ehtii palata esim. sitten, kun tekevät konsolista järkevämmän v2:n.

Ellei sieltä nyt jotain aivan killer appia pukkaa yhtäkkiä päälle.

Jotenkin uskomattoman ruma toi levyasemallinen versio, eivät oikein keksineet mihin sen aseman laittaa niin se on vaan tommosena syöpäsatelliittina tossa kyljessä.

Mitä enemmän noita kuvia katsoo, niin kyllähän tuo levyversio tosiaan aika afterthoughtilta haisee. Digital Edition on oikeastaan ihan hauska, symmetria tekee näin villissä muotoilussa paljon.

EDIT: Nää on kyllä nähtävä livenä about heti, kun mahdollista.

Olis nyt ollut edes musta...

Hahaha, no en tiiä. Ohjain toimii mockupien perusteella mustana, mutta tuo konsoli on niin härön muotoinen, että kun mustana siitä katoaa kaikki syyt noille linjoille, lopputulos on aika päämäärätön.

Kauanko menee, ennen kuin joku värittää vanhan bumerangiohjaimen valkoiseksi ja laittaa sen tuohon viereen? Match made in heaven (hell?).

Mietteitä:
-Tilaisuus oli päällisin puolin pettymys, olisi pitänyt näyttää edes yksi AAA-peli  enemmän (joku superyllätys). Nyt oli aika meh.
-Liikaa indietä. Oikeesti ketään ei kiinnosta indie-pelit, kun ihmiset haluavat nähdä mihin PS5-pystyy.
-Konsolin ulkoasu on kyllä aika friikki. Saako tuon levyasemallisen version edes vaakatasoon?

Aika lailla samoilla linjoilla. On kiva tietää, mitä kaikkea konsolille on tulossa sekä isojen pelien että indien saralla, mutta tätä striimiä katsoneet varmasti olisivat ennen kaikkea halunneet nähdä niitä silmät sulattavia grafiikoita tai aivot sulattavia fysiikoita. Toisaalta, jos ekan aallon todellisuus on about tätä, niin pitäisikö kuitenkin kiitellä bullshotien puuttumisesta? Plus, ainahan ne oikeasti kovat graffat tulevat vasta jokusen vuoden jälkeen.

Hardwaresta puhuttaessa, en edelleenkään tiedä, mitä mieltä olisin valitusta design-kielestä. Omintakeista ainakin, ei ole menty siitä mistä aita on matalin, eli propsit varmaan siitä. Ohjaimen luukkiin alkaa jo tottua, mutta ottaisin sen kyllä silti mieluummin mustana, jos/kun sitä joskus siinä värissä saa. Konsoli on yhtäällä aika kiehtova, mutta toisaalta se myös näyttää ihan WLAN-purkilta - varsinkin pystyssä. Veikkaan, että jakaa mielipiteitä täsmälleen samassa suhteessa kuin padikin. Omaan makuun vähän liikaa.

Ja mietin kanssa tuota, että erillisen näköisestä pohjaständistä päätellen konsoli pitänee kyllä saada vaakaankin, mutta en ihan heti hahmota että miten. :b

Oliko Horizonin jatko-osa about ainoa esitelty peli, joka käytti PS5:n tehoja näkyvästi? Se Capcomin Pragmata näytti jopa rumalta paikoin.

Gran Turismo? En ole autopelimiehiä, niin vaikea sanoa oliko pellin kiilto ottanut harppauksia eteenpäin.

R&C oli kanssa vakuuttavaa visua, mutta se nyt on näyttänyt jumalaiselta jo PS4:llä. Lähinnä vitonen varmaan mahdollista entistä enemmän liikkuvaa ja paremman näköistä kamaa maailmoihin taustalle, mitä Insomniac on tykännyt tehdä jo pitkään.

Haha, no nyt on futurismia designissa.

Pikkasen liikaa nyt näitä tyyliteltyjä indie-pelejä. Yksikään ei ole vielä näyttänyt siltä, etteikö olisi onnistunut PS4:llakin.

Tätä katselin itsekin, että isoilla visuaaleilla ei varsinaisesti nyt juhlita. Tai no, luovuutta toki löytyy monen pelin luukista, mutta silloin toivoisi konsolin tehojen olevan käytössä jossain muualla kunnolla - ja mikäli on, se ei toki pelkistä trailereista käy ilmi.

Saa nähdä saavatko pudotettua aitoa next gen -fiilistä loppuun.

Jumalauta kävikö niin, että tulevaisuuden konsolin odotetuin peli on 2D-Oddworld?

Vaihdan housuni ja katson striimin loppuun.

Joo'o, kyllä se PS4 on ollut tämän genin daily driver. 3DS hyvänä kakkosena.

Tarkkoja aikoja en jaksa pelikohtaisesti lähteä kaivamaan, mutta eniten tunteja on varmasti Destiny 1:ssä ja 2:ssa, vajaa kolmesataa per peli. Monster Hunter World lienee top 3:n täydentäjä parinsadan tunnin lukemilla. Joitakin muita, joita mutulla veikkaisin tunneissa pelatuimmiksi ovat esimerkiksi Hollow Knight, uuden sukupolven Ratchet & Clank (yksinoikeustiimi assemble), Super Meat Boy, Rogue Legacy ja Middle-Earth: Shadow of Mordor.

[KIERROS III]

KIERROS III

NieR - Song of the Ancients (Devola)
Deltarune - Field of Hopes and Dreams
Hemmetti, mikä pari heti kärkeen. Kuninkaallista kamaa molemmat, ja vielä niin erilaiset. Mutta, kyllä mulla menee enemmän sydänjuuriin Deltarune. Jokin noissa melodioissa kiehtoo ja rakastunkin raitaan joka kuuntelulla vähän enemmän. Viimeistään siinä synafonien kohdalla vajaassa parissa minuutissa selkäpii hyrrää hulluna.

Super Mario Odyssey - Steam Gardens
Catherine - It's a Golden Show
Steam Gardens on hieno. Golden Show on _erityinen_.

Batman - Stage 4
Axiom Verge - The Axiom (Title Screen)
Jos suoraan sanotaan, molemmat alkaa tässä vaiheessa vähän kyllästyttää. Mennään mainstreamilla.

Tekken 7 - Heat Haze Shadow
Megaman 8 - Electrical Communication
T7 potkii.

Hollow Knight - Resting Grounds
Cave Story - Wind Fortress
Tunnelma toimii edelleen. Wind Fortress on kans ihan kiva, mutta.

Persona 5 - Beneath The Mask
Final Fantasy VII - Anxious Heart
Kierroksen helpoin.

Assassin's Creed II - Ezio's Family
Dragon Slayer: The Legend of Heroes II - Ending 2
Ezion perhepotretti on oikeasti todella komea raita. Mutta, kun vastassa on Stockan Herkun juustotiskin parhaat palat yhdeksi valtavaksi tarjottimeksi kasattuna, ei voi muuta kuin äänestää alempaa.

Enter the Gungeon - The Breach in Victory
Double Dragon Neon - City Streets 2
Kasari on paskimmillaankin parasta.

No juu no joo, kerrankin on hypestriimiä hyvään aikaan. Just ehtii laittaa junnut nukkumaan ja nostaa safkat pöytään.

Kun niillä pelailee muutakin kuin AAA-pelejä, joissa kerran 5min painetaan X ja kävellään putkea pitkin, niin ne ei kestä mitään. Tämän genin ohjaimet ovat käsittämättömän surkeaa laatua.

Arvelinkin, että tämä näkökulma tulee esiin. Toki juuri nyt esimerkiksi tulee pelattua aika harvoin, koska tuoreen tuplaisän oravanpyörä, mutta on tuossa vuosien varrella hakattu noilla kapuloilla muun muassa aika monta sataa tuntia Destinyn ja Destiny 2:n raideja sekä Cruciblea, kunnianhimoisissa tiimeissä, täysin ongelmitta. Väittäisin, että ovat tositarkoituksella sisäänajetut.

Mutta, kuten sanottua, tässä on varmaan vaan käynyt superhyvä tuuri. Viimeisimpiä Nintendo-konsoleita en ole ajanut päivittäin, mutta kaikki 3DS-variantit ovat toimineet vuosia ongelmitta. DS Litessä alkoi aikanaan ristiohjain reistailemaan about 8 vuoden päivittäisen käytön jälkeen.

Onko Sharkie konsoliraudan TK, ja TK konsoliraudan HeinZ?

Molemmat PS4-ohjaimet ovat toimineet täydellisesti lähes konsolin julkaisusta lähtien. Ei taidolla, ei laadulla, vaan tuurilla? Akkukesto toki on ollut kakkia aina.