Mistä voi johtua se, että jotkut pelit/ohjelmat eivät asennu? Latauksen jälkeen saan vain viestin "installation unsuccessful", muttei sen tarkempia analyysejä. Koskee esim. Angry Birds Seasonsia ja Slice It -peliä. Useammat yritykset eivät auta. Kaikki muu ladattu tavara on asentunut ongelmitta. Entä millä logiikalla Desire asentaa ohjelmia joko puhelimeen tai muistarille? Kamaa pystyy toki siirtelemään noiden kahden välillä, mutta voiko tuohon vaikuttaa itse jo asennusvaiheessa? Tämä ihan mielenkiinnosta.

Ei mitään hajua, koska en äänestä puoluetta. Varmaan tulee startattua taas vaalikoneen kautta, ja sit cross-referenssailen tulosehdokkaida sekä sellaisia, joista muut ovat mahdollisesti puhuneet hyvää. Aika pieniä tekijöitä olen yleensä aina äänestänyt, että meneehän se ääni sitten lähinnä puolueen pusseihin, mutta just nyt ei ole mitään hajua mistä se hyvä ehdokas tällä kertaa löytyy.

[Mario]

Mario

Enemmän pelitunteja alla, eli nostalgiapisteet kotiin, ja lisäksi tasoloikka on loppupeleissä aina ollut se mun juttu. Eikä se tämän paremmaksi juuri muutu.

[RED]

Pari filkkaa on kans tullut nähtyä.


RED

Aivan mahtava. Taas niitä toimintaelokuvia, joissa yhdistyy ilahduttavasti kuivakka huumori, viileät äijät ja överiksi vedetty toiminta. Jos tästä nyt jotain pahaa pitäisi keksiä, olisi se varmaan se, ettei vaaran tuntua elokuvassa ole juuri lainkaan. Kaikki menee päähenkilöillä niin putkeen, ja mahdottomat tilanteetkin sujuu niin smuutisti, ettei paljoa joudu jännittämään. Se ei kuitenkaan itketä, sen verran viihdyttävä leffa RED oli. Bruce Willis kantaa.


The Next Three Days

Tämä olikin sitten astetta vakavammin otettava pätkä. Startti on hyvä ja jämäkkä, ja asetelma kiinnostaa alusta asti. Varsinkin, kun en leffaan mennessäni tiennyt siitä mitään, mihin pitäisi koittaa pyrkiä aina. Tekee kokemukselle todella paljon. Crowe ja Banks tekevät päähenkilöiden kanssa mainiota työtä, eikä myötäelämistä voi estää. Kun panokset viimein kovenevat, myönnän nojautuneeni kevyesti eteenpäin tapahtumia tiiviisti seuratessa. Pieni särö muuten eheässä leffassa on Crowen hahmon muutos ujohkosta luokanopettajasta huumelabroja bustaavaksi pyssymieheksi, joka on vähän liian räikeä. Kyse ei ole kuin yhdestä hetkestä jonka syitä petailtiin melko huolella, ja loppuleffa tasoittuu taas uskottavammaksi, mutta silti pisti vähän silmään. Muuten erittäin mainio toimintajännäri. Suosittelen.

Joo ei suojakalvoja. Desiren näyttö ei yksinkertaisesti naarmuunnu, ellei sitten ihan tosissaan jollain avaimella sitä hankaa. Muutenkin voisi kuvitella että tuntuma katoaa vtr. lasi -> muovi.

Jeps, kyllä mäkin olen päätynyt siihen että näyttö pärjää ilman apuja. Koteloita saatan vielä katsella, mutta ainakaan mitään lisäkuoria en mielelläni tuohon laittaisi, kun tuntuma on puhelinta käyttäessä todella hyvä ihan sellaisenaan. Samaten ulkonäöstä tykkään päivä päivältä enemmän, eikä sitä tee mieli tuunata mitenkään.

Täällä Espoossa Hoasin 100mb netti, 15e, problem.  

Vantaalla tuo maksaisi 20€. Itsellä tosin tällä hetkellä 10/10, kun en raaskinut ostaa parempaa reititintä. Mielenkiintoisesti ei kyllä pysy millään tuossa 10/10:ssä tuo nopeus, vaan yleensä on sellaista 10-20/20-30 luokkaa  

Mulla kuuluu HOASilla 2-meganen vuokraan. En ole jaksanut alkaa isompia laittamaan, selailu ja ajoittaiset latailut hoituu mainiosti.

No eipä siinä, satuin saamaan eilen vähän rahaa käteen, niin päässä napsahti ja hain Verkkokaupasta saman tien kouraan uunituoreen valkoisen HTC Desiren. Nyt eilisestä asti on tällä kikkailtu ja onhan se loistava. 2.2 löytyi valmiina, mistä irtosi kiitos vaikkei sen päivittämisessä kauaa olisi mennytkään. Vielä isompi kiitos irtosi siitä, miten helppoa yhteystietojen siirtäminen Nokia E51:stä tähän oli. Tuosta olin ensin todella skeptinen, mutta homma sujui hetkessä. Marketista kipaisin muutamia noita suositeltuja sovelluksia, kuten Barcode Scannerin, Advanced Task Killerin, Batterytime Liten(näppärä), IMDb-kikkareen(mainio) ja parit pelit. Asetuksien ja homescreenien paikoilleen hinkkaamisessa on mennyt eniten aikaa, mutta vähän on ehditty surffaamaankin. Selain toimii kiitettävän nopeasti, mutta eritoten kirjanmerkkien kanssa toivoisi jotain mukautuvampaa ja nopeampaa systeemiä. Pitänee koittaa vaihtoehtois-selaimia jossain välissä.

Muita murheita ei tämän kanssa ole sitten vielä ollutkaan. Desire passaa käteen hienosti, ja näyttö toimii juuri niinkuin pitääkin. Pääosa asetuksista oli helposti muokattavissa, mutta joidenkin sijoittelussa on käytetty erikoisempaa logiikkaa. Datapakettia ei ole liittyymässä vielä, eli ihan täyttä iloa en laitteesta saa, mutta Wi-Fi tuli toki testattua, ja toimii hienosti. Pari kertaa tipahtanut verkosta pois, mutta asia hoitui aina yhteyden refreshaamisella muutamassa sekunnissa. Olen iloinen myös selkeästä muiden datayhteyksien poissulkemisesta, ettei vahingossakaan pääse niitä yllätyskuluja puhelinlaskuun.

Töitäkin pitäis tosiaan malttaa tehdä, eli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa iso-D sivuun hetkeksi. Sitä ennen kuitenkin vielä kyssäri siitä, että minkälaisia suojia, kalvoja tai koteloita Desiren omistajat(tai miksei muutkin) on täällä viime aikoina käyttäneet? Vai oletteko käyttäneet mitään? Näyttö tuossa varmaan kyllä pärjää ihan hyvin, ja kalvoja en ainakaan nyt ihan heti ajatellut hommata, mutta joku pieni pussukka tai kotelo voisi olla kiva siltä varalta, että taskun suulla tapahtuu joskus critical miss ja puhelin tipahtaakin maahan.

[Heavy Rain]

Niin, sama täällä kuin Doinkilla siinä mielessä, että kun ei omia NYKYgenin konsoleita ole, jää saalis pakostakin laihaksi. Tyttöystävän luona miehekkäästi olen kuitenkin pleikkaria jauhanut, ja vuoden yksi kohokohdista oli ehdottomasti Heavy Rain. Siinäpä viihdettä. Samaten A Crack In Timea ja Arkham Asylumia on tullut pelattua, ja oman PS2:n puolella MGS-maratoni lähti käyntiin vain jäädäkseen melkein saman tien jäihin kun elämä tuppasi tielle.

Pelien syrjässä heittämällä eniten miestä pitää kiinni kuitenkin DS, tuo ehkä hinta-hupi-suhteeltaan tämän maailman paras laite. Kun elämä vie miestä eikä kotikonsolin padi ehdi kourassa lämmetä, kuumenee DS lukematomilla bussi- ja junamatkoilla sitäkin enemmän. Tämän vuoden uusista peleistä Last Window(aka Hotel Dusk 2) sekä Pokemon Heart Gold ovat varmaan ne kovimmat - ja varsinkin Pokemonin reilu 90 pelituntia taitanee olla omia ennätyksiä - mutta myös Castlevania, Advance Wars, herrat Wright, Edgeworth ja Apollo useissa eri peleissä, Laytonin proffasmies ja Scribblenauts noin muutamia mainitakseni ovat kantaneet kortensa kekoon arkea paetessa.

Eipä siinä, ihan siis jees vuosi kai? Mario on puolivälissä kohti keski-iän kriisiä, eikä pelattava lopu tästä maailmasta kesken. Hyväkin että julkaisevat niin paljon huonoja pelejä, ettei tarvitse olla surullinen kuin muutaman helmen missaamisesta. Tai siis viivästymisestä, sillä tottakai mä ne kaikki joskus koen.

Oikeesti, koen koen.

Näytön päivittäminen sivu- tai pystyasentoon voi hidastua varmaan monestakin syystä. Ekana tulee mieleen, että joku sovellus hidastaa puhelinta tai ehkä kyseessä oli vanhempi versio androidista. Omassa Galaxyssä joskus menee sekunnin pari kauemmin, kun latailee nettisivuja tai jotain muuta sellaista. Ilman mitään ylimääräistä latailua, ruudun asennon päivittämisessä menee n. 1 sekunti tai vähän alle. Eli ei se normaalistikaan salamannopeasti vaihdu. Ainakaan parhauden Galaxyssä.

Joo, käsittääkseni noissa oli 2.1, eli se voi toki vaikuttaa asiaan.

Jep, kyllä se jouluna viimeistään lähtee uusi älypuhelin tähänkin taloon. Tänään viimeksi kävin varmaan kolme varttia roplaamassa erinäisiä puhelimia Verkkokaupassa, ja syyhyttäis jo kovasti. Yllättäen HTC Desire on kiilannut Galaxy S:n eteen uudeksi suokkariksi. Sense tuntuu luonnollisesta pyöritellä ja käyttää, laitteen koko on aika lailla täydellinen(Galaxy S on ehkä omaan makuun kuitenkin piirun verran liian iso), malli istuu käteen mukavasti ja myös ulkonäkö on alkanut miellyttää silmää. Eritoten valkoinen on sangen snygg. Akkukesto nyt on vissiin S:ään verrattuna ainakin paperilla huonompi, ja toiminee kans piirun verran hitaammin, mutten usko tuon olevan ongelma. Mutta kuvittelinko vain, vai reagoiko puhelin vähän huonosti kyljelleen kääntämiseen? Verkkiksen kahdesta mallipuhelimesta toisella oli kovastikin ongelmia tuon kanssa ajoittain, toinen tuntui toimivan paremmin, mutten ehtinyt analysoida asiaa ihan hirveän pitkälle.

Entä mistä Desireä saisi halvimmalla juuri nyt? Ja ruukaako tällaisista vehkeistä tulla tarjouksia vuodenvaihteen jälkeen? CDONista irtoaisi pikkasen alta 460e.

Taas on se aika vuodesta, että Play-Asia heittää asiakasta kupongilla. 7off50 ja 12off100 tarjolla, itsellä ei tule käytettyä. Jos on tarvista, laittakaa privaa.

Toi Root Beeri ei kyllä itellekään maistu, mutta ah, Ginger Ale on asia erikseen.

Ginger Alelle riemukas peukku. Nämä makukolat ja rootbeerit sen sijaan voi vetää viemäriin.

[Kierros 4]

Kierros 4

Resident Evil
Zelda

Helppo.

Mega Man
Super Mario

Vähän vaikeampi valinta, mutta loppujen lopuksi helppo. Mega Man on yhtenäisempi sarja.

Kierros 4? Fail.


Kierros 5

Resident Evil
Zelda
Oisin varmaan äänestänyt Ressaa jo ihan pelituntien puolesta, mutta Oddworldia tukien en äänestä. Ja onhan Zelda kovis.

Mega Man
Super Mario
Pirusti tekis mieli äänestää megistä, mutta ei mulla tässä tapauksessa vaan ole vaihtoehtoja. Mario is love.

[Metal Gear Solid]

Metal Gear Solid
Mega Man
Tästä voi tulla aika tiukka vääntö. Ois kiva saada äänestää Megistä, mutta MGS on silti tarjonnut enemmän.

Halo
Super Mario
Jos jompaa kumpaa pitäisi nyt heti alkaa tahkoamaan, valitsisin Marion.

Zelda
Fallout
Fallout kärsii edelleen siitä, että olen pelannut sitä niin vähän.

Resident Evil
Castlevania
Aika selvä homma muutenkin, mutta äänestäisin Ressaa vastaan jo ihan piruuttaani viime kierroksen dorkailun vuoksi.

Perjantai oli kyllä hyvä päivä käydä, kaikki pelit sai pelata jonottamatta ja safkailemaankin pääsi ilman eläimellistä odotusta. Ja on kyllä myönnettävä, ettei näihin peleihin olisi edes jaksanut jonottaa. Katsotaanpas vähän saldoa:

Donkey Kong Country Returns oli ihan kiva, mutta vaikutti ainakin nyt testatessa aivan liian simppeliltä. Hienoja skriptattuja tapahtumia joo, mutta ohjaamisessa ei ollut samaa fiilistä. Alkuperäisiä preferoisin. Tony Hawkin Shreddailut olikin sitten aika kamalaa tavaraa. Saihan sillä temppuja aikaiseksi, mutta oli ihan tuurista kiinni, mitä ja milloin. Hyi. Kinectin puolella testasin Dance Centralia, kun standilla oli tuttu duunissa, ja yllätyin itse asiassa positiivisesti. Pelille propsit siitä, että siihen oli otettu biisejä ja tansseja tosi monipuolisesti, ja uskomatonta kyllä jopa tiettyä uskottavuusarvoa oli mukana. Myös kamera tuntui toimivan tarkasti ainakin tässä, mikä oli yllättävää kun kaikki näkemäni Kinect-videot ovat olleet aika surkuhupaisia juuri kameran tarkkuuden osalta. Toki kameran on varmaan helpompi seurata pelaajan liikettä, kun sitä ei tarvitse kuin verrata pelihahmon liikkeisiin. Eniveis, hauskaa oli. Dunkkuun tuli jokusella pisteellä, mutta esittelijätuttu olikin grindannut peliä tunteja, itse pelasin ensimmäistä kertaa.

Noiden lisäksi kikkailin vähän Wiillä, mutta oikeasti kovia nimikkeitä ei oikein näkynyt. Noh, oli sitten enemmän aikaa länkyttää ja haalia krääsää, mikä on toki kaikkien messujen oikea tarkoitus.

[2. kierros]

2. kierros


Metroid
Zelda
Jotain niissä vaan on.

Oddworld
Resident Evil
Helppo homma. RE4 oli kyllä kohtuu kovis, mutta palaan silti Aben pariin mieluummin milloin vain. Ja varsinkin PS1-osastolla tankkipelottelu ottaa pataan satasella.

Super Mario
Mechwarrior
Sama homma kuin Epillä, eli Mechwarrioria ei ole tullut pelattua. Silti, Mario on hc.

Metal Gear Solid
Call of Duty
CoDit ei vaan nappaile täällä.

Halo
Elite

Pokémon
Castlevania
Tää voikin olla porukan pahin pari. Mutta vaikka fiilistelenkin Vanioita, on Pokemonia kuitenkin pelattu ja rakastettu niin paljon enemmän.

Professor Layton
Fallout
Taas mennään sillä ettei Falloutteja paljoa ole pelattu, ja kolmonen ainakin pitäisi kokea. Tässä vaiheessa, Layton viihdyttää.

Grand Theft Auto
Mega Man
Jaa, tulihan sieltä se toinen paha pari. Pirulainen. Pari ekaa GTA:ta on ihan loistavia, kolmonen, VC ja SA teki jotain ihan muuta, ja Chinatown Wars on kans otettava huomioon sairaan kovana kannettavana pelinä. Nelosta olen pelannut vain pari hetkeä. Sitten taas Mega Man: timantintiukkaa loikintaa ja ammuskelua, sekä kovat vastukset. Emmä tiedä, sydämellä on mentävä, ja GTA-pelejä olen itse pelannut enemmän ja viihtynyt aika lailla aina.

[PS2]

Toisin kuin monet muut täällä, pelasin lähes kaikki lapsuuteni pelit kavereilla heidän konsoleillaan. Yhdeltä parhaista ystävistäni löytyi NES, ja sillä pelattiin klassikko-Marion lisäksi mm. Ice Climbersia, sitä yhtä strutsipeliä ja Popeyeta. SNES oli toisella koulututulla(Mario World, Donkkarit, Turtle-mätöt), ja lisäksi se vuokrattiin meille kotiin synttäreideni kunniaksi. Kuinka moni muistaa vielä ne ajat, kun videovuokraamoista sai myös konsoleita? Sega MegaDriven taas sain lainaksi perhetutulta useaksi kuukaudeksi, ja tässä rytäkässä varsinkin Sonic ja Ecco tulivat tutuiksi ja rakastetuiksi. Myös sellaista Taikuri-Mikki-tasoloikkaa tahkottiin paljon.

Ehkä oman pelihistoriani merkittävimpiä tapauksia - hassua kyllä - oli se, kun NESin aiemmin omistanut ystäväni sai joululahjaksi Nintendo 64:en ja Marion kaveriksi. Huhhuh, että se oli kuumaa kakkaa ja siihen upotettiin tunteja. Sitä seurasivat GoldenEye, Donkey Kong 64, Mario Kart, Diddy Kong Racing ja monet muut. Mahtava konsoli, siitä ei pääse mihinkään. Toki yhtään syrjimättä pelattiin samalla muiden, ekan Pleikkarin omistavien, kavereiden luona MediEviliä, Driveria, Spyroja, Crasheja, Ressaa, Oddworldia ja monia muita klassikoita. Hienoa aikaa siinä mielessä, että pelaaminen oli aina sosiaalista, eikä se omistaminen kiinnostanut oikeastaan pätkääkään.

Ensimmäisen ikioman konsolini sain vasta tämän vuosituhannen puolella, kun joulu toi kotiin PS2:n ja Tony Hawk 3:en. Uskomaton fiilis, voin kertoa. Muistikorttia ei isä tosin ollut tajunnut hankkia, ja parin ekan päivän aikana tulikin hajoiltua niinä hetkinä, kun Career napsahti jollain hahmolla läpi, eikä tallennusmahdollisuutta ollut. Näin kävi parikin kertaa. Tuosta joulusta lähtien on PS2:n parissa tullut vietettyä varmaan tuhansissa kulkevia tuntimääriä monien hienojen pelien parissa. Iloja, suruja, jännitystä ja kaikkea siltä väliltä. Se on edelleen se mun konsoli. Kirjaimellisestikin, sillä vanha alkuperäinen malli porskuttaa edelleen, eikä uuteen ole tarvinnut vaihtaa.

Uudempina tapauksina tulevat DS Lite ja PSP, jotka molemmat ovat tuoneet iloa paljon reissaavan nuoren miehen elämään. DS eritoten. Phoenix Wright on toki mainittava yhtenä lempi-sarjoistani, ja muutenkin laatukamaa sen kun riittää. Lisäksi laite on taitettavuudessaan täydellinen kuljettaa mukana, ja kestääkin paljasnäyttöisiä paremmin(yhden PSP:n olen jo hajoittanut).

Omistuksesta nykyään löytyvät kaikki kolme viimeisintä, ei enempää eikä vähempää. Elämässäni vaikuttaneiden konsolien kirjo kuitenkin on rutosti monimuotoisempi. Uusillakin konsoleilla tulee pelattua, mutta vähemmän kuin nuorempana. Kannettavalle pelaamiselle on selkeästi eniten kysyntää. Vaan silti, kyllä kotikonsolin pariinkin palkitsee istahtaa silloin tällöin. Joko oman PS2:n, vaimokkeen PS3:n, tai jonkun muun kaverin jonkun muun konsolin. Uusi tahi vanha, kaikki toimii.

Joo'o, huomenna tullaan mestoille, heti puolilta päivin. Ketkäs muut aikoi toimia samoin?

Prince tulossa Helsinkiin lokakuussa. Pakko ehkä mennä, saa taas yhden legendan raksia listasta pois.

Ei se jaksanukkaan tulla 

Joo, perseestä kyllä tuollainen sahailu. Jospa se vielä joskus saapuis perille asti.

Kiva nähdä että Oddworld menestyy 

Todellakin, tippuneet aiemmin aina ihan liian helposti. Dem props!

[Round 1]

Round 1

F-Zero
Castlevania
Ajopelit natsaa aika harvakseltaan, ja Castlevanioita on pelattu enemmän.

Oddworld
The King of Fighters
Olen varmaan jo Abe-rakkauteni tuonut täällä esille, mutta vielä vaan jaksaa hehkuttaa. Eritoten PS1:n kaksi osaa ovat lempparipelejäni edelleen, ja kestävät aikaa kuin Tetris konsanaan. Lovin' it, sais voittaa.

Metal Slug
Halo
Pirun kovaa kamaa, ja tulee olemaan vielä pitkään.

FIFA
Grand Theft Auto
Vaikka futispelejäkin tuli skidinä hakattua - enää ei niinkään - on GTA kuitenkin viihdyttävämpi. Ykkösen tuleminen - samoin kuin kolmosen - oli melkoinen tapaus aikoinaan.

Pokémon
Mario Kart
Tää oli aika vaikee, mutta tuhannet tunnit Pokemonien kanssa vie kuitenkin voiton.

Resident Evil
God of War
Teki mieli äänestää ressaa, koska olen itsekin töräytellyt hätäpieruja sen tahdissa pienenä, mutta GoWit toimii silti pelillisesti niin paljon paremmin.

Mega Man
Final Fantasy
JRPG ei vaan natsaa. Megis natsaa.

Metroid
Street Fighter
Mätkinnät viihdyttää ajoittain, mutta eivät ole nekään ihan se mun kupillinen.

Civilization
Super Mario
Helpoin näistä.

Heroes of Might & Magic
Zelda
Mennään taas ihan genremieluisuudella, ja onhan Zelda kovis.

Devil May Cry
Metal Gear Solid
Huhhuh, nimenomaan sarjana eeppisintä koskaan. Ois ehkä saanut jäädä rauhaan nelosen jälkeen viimeistään, mut silti. Sisältää yksinäänkin huikeita pelejä, jotka muodostavat yhdessä kaikkien trippien kuninkaan.

Professor Layton
Dragon Quest
Layton viihdyttää.

Eka kausi tuli nähtyä, mutta sitten tuo vain jäi. Täytyykin pistää lataukseen, kun nyt tulee seurattua ainoastaan Sons Of Anarchya(loistava).

Tuleeko katsottua Weedsiä myöskin?

Weedsistä on ollut tämän sarjan parissa puhetta aihepiirien vuoksi, ja olen sitä joskus katsonut muutaman jakson, mutta en sen enempää. Varmaan ihan katsomisen arvoinen sarja joskus, kun sattuu taas aikaa löytymään.

Propsit on aina propsit.

[Synopsis:]

Sen verran kova sarja, että oma ketju oli vähintäänkin paikallaan. Rikollisen vähän on tästä laudalla puhuttu, ja jos vielä on porukkaa jotka eivät ole tutustuneet, nyt on se hetki. Let's mennään!



Synopsis:

Breaking Bad kertoo keski-ikäisestä kaverista nimeltä Walter White, jonka elämä on varsin ankeeta. Walt on järkyttävän ylipätevä high school -kemianopettaja ja työskentelee masentavan opetustyönsä lisäksi autopesulassa. Vaimo on raskaana, finanssipolitiikka retuperällä, ja kaiken päälle Waltille diagnosoidaan vakava keuhkosyöpä ja pari kuukautta elinaikaa. Auts. Varmistaakseen perheensä rahallisen hyvinvoinnin kuolemansa jälkeen Walt päättää alkaa kemistintaidoillaan valmistaa metamfetamiinia - eli piriä - ja tuleekin tehneeksi saman tien about koko maan laadukkainta kamaa. Ja pian homma lipsuu huolella lapasesta.


Mikä siinä on niin kovaa?

Breaking Bad on yksi niitä sarjoja, joissa asiat ovat loksahtaneet kohdalleen ja homma vaan toimii. Idea on herkullinen, henkilökaarti on rakennettu huolella ja näytelty ammattitaidolla, sarjan kuvaus ja editointi on kautta linjan upeaa(ja siitä onkin napsunut mm. useita Emmyja) ja käsikirjoitus pitää katsojan varpaillaan jatkuvasti. Draamasarjoissa tärkeintä on luonnollisesti, että päähenkilöistä välittää, ja tämän sarjan parissa se on erittäin helppoa. Walt eritoten on upea hahmo, jonka kehityskaari palkitsee enemmän kuin lottovoitto(ja myös tämä rooli on tuonut sarjalle palkintoja). Huumoria on sopivasti mukana, ja ilman sitä sarjan katsominen saattaisikin tehdä vähän liian pahaa. Sen verran raskaassa viitekehyksessä liikutaan.


Mistä sitä voi katsoa?

Breaking Badia on tähän mennessä tullut kolme kautta, joista kaksi ensimmäistä on julkaistua DVD:llä(ja vain ensimmäinen Suomessa). Kolmannen kauden devujulkaisu ilmaantuu varmaan ensi vuoden puolella. Sarjalle on - luojan kiitos - luvattu jatkoa, ja näillä näkymin 4. tuotantokauden pitäisi alkaa jenkeissä kesällä 2011. Ensimmäinen kausi on esitetty myös täällä Suomessa, Nelosella, vuonna 2009. Sen jälkeen siitä ei kuitenkaan ole kuulunut mitään.



Ei sitten muuta kuin sarjaa testaamaan ne, jotka eivät ole sattuneet näkemään, ja tänne kohisemaan ne, joilla tämä upeus on jo tuttua. Viimeistään ensi kesänä homma kuumenee, kun aletaan yhdessä seuraamaan neljättä kautta, mutta toivottavasti juttua riittää jo nyt. Ja jos edes joku saa tästä virikkeen tutustua, on ketju tehtävänsä täyttänyt.

En ole käynyt koko sivustolla koskaan. Joskus leikin ajatuksella, että voishan sitä koittaa seurailla, mutta jo tunnareiden saaminen on kuulostanut niin perseilyltä ettei ole sitten jaksanut. Lisäksi luulen, että siellä tapahtuu niin paljon, että alkaisi vain ahdistaa. Niin paljoa aikaa boardien seuraamiseen ei kuitenkaan enää ole.

Laudalla vaikutan siis pääasiassa, ja tästä on kehkeytynyt niin luonnollinen osa päivää, että ihan mieluusti pitäisinkin tämän ja herättelisin keskustelua henkiin. Pitää ehkä tehdä pari triidiä.

Astetta omintakeisempi tapa taistella turvallisten saittien puolesta:

http://codebutler.com/firesheep

Onko kukaan testannut? Ja kauankohan moinen laitos saa juosta jaossa ennen jonkinlaisia seuraamuksia...?

Meillä vastaava ikuisen trauman aiheuttanut leirisafka oli Pasta Carbonara. Siitä hajusta meinaa tulla vatsan sisältö ylös edelleen. Toinen on Blombergin tummat suklaalevyt. Yhhyh.

Eikä muuten paljoa jaksanut inttiruoasta enää itkeä, kun sai pari viikkoa vetää sissimuonaa leirillä. Sen jälkeen pönttöruoka kelpasi aina, löytyi sieltä mitä vaan.

Niin, pitäis varmaan viimein koittaa raahautua paikalle, kun oikeilla leveysasteilla asutaan. En vain viikonlopusta vielä tiedä, että milloin kerkeän. Isä on myös työn puolesta Skiexpolla käymässä ja on muistaakseni joskus tarjonnut jollekin messulle ilmaispääsyä, joten pitänee kysyä voisko se hustlata mut sisään.

Perjantai-aamu saattaisi sopia omiin ohjelmiin, ja voisi olettaa että silloin ei hirveitä ruuhkia vielä ole, joten taidan alustavasti laittaa tuon kalenteriin. Vetelen sitten teitä muita siellä hihoista, ettei tarvitse(gasp!) yksin olla.

Mun eka muisto tästä pelistä on MoonTV:n alkuajoilta, jolloin siellä pyöritettiin pelien introvideoita jostain syystä ja MGS:n sukellusvenesetti oli yksi niistä. Näin sen kymmeniä kertoja ja se vaikutti ihan sairaan makeelta. Ensimmäisen kerran pääsin peliä pelaamaan kaverin synttäreillä, ja sittemmin useissa muissa tilanteissa. MGS:n läpipelaamiseen itse menikin sitten aikaa(vaikka melkein koko peli olikin jo kavereiden kautta koettu), kun meillä ei konsoleita tuohon aikaan ollut, ja vasta PS2:n aikoihin hommasin kaverin kautta pelin itselleni ja tinttasin läpi. Puhdasta neroutta tottakai, ja edelleen lempipelejäni kautta aikojen. Ne hahmot, se tarina, se toiminta. Pomotaistot vievät toki potin, mutta ikimuistoisia tilanteita on kymmeniä muitakin. Paniikin tunne, kun syöksyy sniperin perään Merylin jäädessä kitumaan, tai se hätäruikuli joka napsahti, kun Otacon huutaa naama vääränä stealth-sotilaiden olevan Snaken kanssa samassa hississä. Huhhei.

Viime läpipeluusta on pari vuotta, mutta seuraava kerta lähestyy parhaillaan, kun (hitaasti mutta varmasti) pelailen Subsistencea läpi osana jokin aika sitten viimein aloittamaani MG-maratonia. Mikä onkin hyvä, sillä pelkästään tämän muistelohetken vuoksi syntyi kova hinku päästä taas tämän helmen pariin.


Niin, kerran olen itsekin pelannut Twin Snakesin läpi, ja olihan se mainio tottakai, vaikkakin Epin mainitsemat ohjauksen tuomat helpotukset sekä ne surullisen kuuluisat välivideot jättävätkin sen alkuperäisen varjoon. Itse tuhouduin ehkä eniten niille Liquidin kaiteella heittämille perhosvolteille samalla, kun äijä luennoi geenibiologiasta. Out of place, anyone? Kiva kuitenkin, että tällainen on tehty mainiota peliä kunnioittamaan, ja tuomaan sitä myös nuoremmille sukupolville pelattavaksi.

Joo, hauska ollut kyllä seurata sivusta tätä viime päivien sekoilua. Ensinnäkin itse ohjelma, vaikka sisälsikin ihan mielenkiintoista asiaa ja hyviä pointteja, ei ole suunniteltu mihinkään muuhun kuin fleimaukseen. Jengiä mahdollisimman eri lähtökohdista(tai kuten Relander kolumnissaan sanoi: "fiksuja homoja ja toissa vuosituhannelle jämähtäneitä uskonnollisia kiihkoilijoita"), ei minkäänlaista yhteistä arvopohjaa ja pari tuntia painiaikaa. Fight! Kirkon puolesta ei todellisuudessa ollut valtuuksia puhua porukasta juuri kellään, ja jos tarkkoja ollaan, on kirkon kannan hätyyttely tässä vaiheessa itse asiassa ihan turhaa, koska valtio on näistä asioista ihan samaa mieltä. Niin kauan kuin valtio evää avio-oikeuden, ei kirkkokaan luonnollisesti saa vihkimisiä suorittaa. Valinnan paikka tulee sitten, kun(huom. ei "jos") maistraatteihin homojen vihkiminen saapuu.

Ero- ja liittymisbuumit taas kuvastavat nykyihmistä aika osuvasti. Efekti on vähän sama kuin siinä tuhansia ihmisiä sisältävässä Yleislakko Kansanedustajien Palkkoja Vastaan -feissariryhmässä, jonka tiimoilta ilmaantui mielenosoitukseen huikeat kaksikymmentä(20) tyyppiä. Kuka tahansa jaksaa painaa paria nappia netissä ja tekee sen melkeinpä mistä syystä vain, eikä kirkosta eroaminen ole sen vaikeampaa kuin Facebook-ryhmään liittyminen. Moni valitsee siis tämän elektronisen käsienpesun sen sijaan, että yrittäisi esimerkiksi oikeasti vaikuttaa kirkon sisältä. Jäsenistään kirkko kuitenkin koostuu. KD:hen liittymiset todennäköisesti ovat paljolti vastareaktio tälle erovirralle, mikä puhuu omaa kovaa kieltään siitä, miten vääristynyt koko keskustelu ja sen osapuolet ovat. Toki molempiin suuntiin kulkee jengiä myös ihan oikean vakaumuksensa takia.

Itse olen - vaikkei se ehkä yhteiskunnallisesti valveutunutta olekaan - lähinnä iloinen, ettei koko asia koske minua mitenkään.