[Fahrenheit]

Ah, Fahrenheit ja Psychonauts! Miten unohdinkaan. Ensimmäinen huikea seikkailupeli, jonka tunnelma on viiltävä. Jälkimmäinen kreisiä tasoloikkaa. Ohjausteknisesti ajoittain vähän liian miten sattuu, mutta mielikuvituksella paikataan kaikki puutteet.

[Transformers]

Jes, noitahan kyllä löytyy.

Ekana mieleen pulpahtaa Transformers, joka on mielestäni yksi parhaita lisenssipelejä. Yllättävää kyllä, ja siksi tämä onkin varmasti helppo ohittaa, mutta suosittelen kokeilemaan, mikäli jostain saat käsiisi. Räiskintä on erittäin toimivaa, mutta makeinta tässä silti on kookkaissa(PS2-standardeilla eniveis) upeissa kentissä samoileminen ja saumaton vaihtelu auto- ja robomuotojen välillä.

Lisää vähemmän ilmiselvää herkkua; Peter Jackson's King Kong. Taas niitä yllättäen hyviä lisenssipelejä. Kyseessä on rehellinen putkiräiskintä, mutta selviytymisen ja pienuuden tunne, kuumotus ja muutamat upeat kohtaukset tekevät tästä sangen hienon kokemuksen. On tosin varmaan ollut Cubellakin, mutta mainitaan varmuuden vuoksi.

Omaa ehdotonta feivoria, Jak-sarjaa, on toki myös suositeltava. Eritoten eka osa, Precursor Legacy, on yksi parhaita tasoloikkia koko konsolilla. Omasta mielestäni paras. Myöhemmissä mennään Ratchet-tyyppiseen hahmotoimintaan vähän enemmän, mutta kyllä näissä loikitaan silti reippahasti. Must. Niin, ja toki kannattaa kokeilla alkuperäiset kolme Ratchet & Clank -peliäkin. Loikintaa varmasti niissäkin nykyistä enemmän, mutta alkeellisempi ohjaus ja ulkonäkö saattavat haitata. Paitsi jos ei anna! :b

Mitäs muuta. God Hand on kai aika merkittävä mättöpeli. Okami tottakai, jos ei Wiillä ole sitä pelannut, on pakkohankinta. We Love Katamari kannattaa hommata, vaikka sarjan muita osia olisi pelannut, sillä rullata jaksaa aina. Myöskään graafinen ulkoasu ei pääse tässä häiritsemään. Klonoa 2: Lunatea's Veil pitäisi olla mainio tasoloikka, josta ei ainakaan liikaa melua ole pidetty. En kuitenkaan voi luvata, kun peliä ei omastakaan hyllystä ikävä kyllä löydy. REZiä ei vissiin Cubelle julkaistu, mutta HD-versio taitaa olla Live Arcadesta saatavilla. Eniveis, must koettava jossain muodossa.


Tuossa muutamat jotka ensimmäisinä mieleen pulpahtivat. Useimmat varmasti tuttuja, mutta yrittänyttä ei laiteta. Niitä vielä harvinaisempia eri genrejen helmiä löytynee muilta enemmän.

Peliharrastuksen parissa tulee aina välillä ristiriitainen olo. Viimeksi näin kävi eilen, kun lomalaisen tavoin havahduin illalla tietokoneen äärestä, ja päätin että jotain oikeaa aktiviteettia - johon ei siis lueta feissarin selailua, laudan refreshaamista tai xkcd:n random-napin painelua - pitäisi keksiä. "Niin, nythän sitä olisi kerrankin aikaa pelata." Yleensä arjen kiireet hoitavat huolella sen, ettei ehdi/jaksa kotikonsolia paljoa pyöritellä, joten luulisitte varmaan minun olleen riemuissani, kun kunnon sessarille olisi pitkästä aikaa tilaa agendassa. Liekki ei kuitenkaan ottanut syttyäkseen. Ensin kävi mielessä MGS3, jonka läpipeluu aiemmin syksyllä starttasi, mutta tuntui, etten jaksa keskittyä siihen. Entäpä DS, tuo luottolaitteeni? "Meh, kaikki muu on pelattu paitsi uusin Layton, ja siitä on kyllä nyt niin ähky että." Hetken kikkailtuani päädyin lopulta tuplaklikkaamaan Half-Life 2:n ikonia työpöydällä, koska se tuntui helpoimmalta tieltä pelaamisen pariin. Hyvän yrityksen torpedoi kuitenkin se, että Steam päätti usean minuutin ajan päivittää sekä itseään että peliä ennen sen käynnistämistä. Tänä aikana muistin, minkälaiseen helvetilliseen tower defence -kohtaan olin Halffiksessa viimeksi jäänyt, ja masennuin hieman. Kuin vahingossa - muttei kuitenkaan vahingossa - unohdin Halffiksen toistaiseksi ja siirryin katsomaan mitä muuta Steamilla olisi tarjota. Pari ostettua, kokeilematonta seikkailupeliä näytti löytyvän, joten töräytin koneelle Ben There, Dan Thatin, ja käynnistin sen. Parinkymmenen minuutin jälkeen käteen jäi (tarkoituksella?) kauhean näköinen, vaikkakin ihan hauskasti genren kliseillä mässäilevä indieseikkailu. Ei oikein imaissut sisäänsä, toisin kuin vaikka Machinarium tai Monkey Islandit. Suljin pelin, selailin vielä hetken Steamin alepelejä, ja suljin viimein ohjelman. Loppuilta menikin PATV:n uusimpia jaksoja katsoessa. Nukkumaan mennessä tunsin, kiitos yltiöromanttisen PAX-jakson, suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta kaikkia peleistä kiinnostuneita kohtaan, ja samalla häpesin salaa sitä, etten ole aktiivisemmin ja konkreettisemmin mukana kulttuurissa. Siis pelaten, nimenomaan.

Yhä useammin huomaan valitsevani leffan tai tv-sarjan iltani ratoksi pelaamisen sijaan. Ne ovat vaivattomampia, ja pitkän päivän jälkeen on monesti saamaton olo. Tämä on siis kait vielä ymmärrettävää. Mutta kun täysin vapaana päivänäkin pelaamisen aloittaminen tuntuu työltä, vaikka mainiota pelattavaa olisi vaikka kuinka, alkaa vähän huolettaa. Enkö enää nautikaan peleistä niin kuin ennen? Onko minusta tulossa *gasp* kasuaalipelaaja? Ja ennen kaikkea, miksi murhehdin viihteestä näin paljon? Kyse kun ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö pelaisi taikka pitäisi siitä. Kuten sanottua, on DS liikkuvana ihmisenä - ja kotioloissakin helppoutensa ansiosta - erittäin kovassa käytössä. Kavereiden kanssa pelaaminen on taattua parhautta, ja muutenkin minulla on aina hauskaa kun padi käteen eksyy. En myöskään osaa olla seuraamatta ja kommentoimatta pelikentän tapahtumia, ja innostun edelleen uusista kovista peleistä. Ehkä kyse on vain kaavoihin kangistumisesta. Nykypolven konsolin hankinta on venynyt ja venynyt sillä verukkeella, että solu-asuntoon ei sitä ja isompaa telkkaria ole mitään järkeä hankkia. Varsinkaan, kun tyttöystävältä löytyvät molemmat, ja siellä voi ne pakolliset uutuudet toistaiseksi kokea. Kuitenkin oma konsoli olisi oma konsoli, ja aktivoisi varmasti ostamaan ja pelaamaan. Ellei kyse olekin juuri informaatioähkystä. Pelejä julkaistaan järkyttävää tahtia, kaikille alustoille, eikä kenenkään ole mahdollista kokea niitä kaikkia. Auttaisikohan, jos pyrkisi olemaan valikoivampi ja keskittyisi rauhassa yhteen kahteen peliin kerrallaan.

Voi toki myös olla, että tajunnanvirta meinaa vain riistäytyä uomistaan eikä mulla oikeasti ole mitään hätää. Kello on kuitenkin 03.33 ja jouluherkkuähky vaikuttaa kaikkeen tekemiseen vieläkin. Nyt tehdään näin: Painun nukkumaan, keitän aamulla herättyäni kupillisen teetä, pyyhin pölyt tuosta PS2:sta ja laitan Subsistencen tulille. Katsotaan sitten, mitä se sanoo. DS:lle on uutta pelattavaa jo tilattu, ja tyttöystävän NESistä voin viikonloppuna hakea sitä lapsenmielisyyttä tähän elämään. Game on, bitches!



Eipä vissiin, onhan se tämäkin tapa korkata blogi. Tervetuloa syvien asioiden äärelle. :b Katsotaan saanko kirjoitettua joskus toistekin. Mikäli niin käy, teen sen toivottavasti punaisen langan kera.

Tuosta en ollutkaan tietoinen ollenkaan. Muistelisin, että jonkun vuoden versiossa oli joku pelikortti-systeemi, mutta ei ollut kyllä lainkaan tuonlainen. Kai siinä vain jotain taitoja mittailtiin jne.

Ainakin NHL 2002:ssa (viimeisin omistamani versio, btw) oli kortit messissä, mutta se oli enemmän party-aatteella. Pelaajille boosteja, cheatteja ynnä muuta.


Mitä änäreihin yleensä tulee, niin ei ole 98:n voittanutta. Harppaus 97:sta räjäytti pään, ja oltiin poikien kanssa just siinä iässä, että sitä jaksoi myllyttää kausi toisensa perään varmaan useamman vuoden. Yksi eniten pelitunteja imenyt tuotos koskaan. Sittemmin ovat kiekkopelit kärsinet melkoisen inflaation. Kavereiden kanssa loistoviihdettä edelleen, ja nykyinen tattiohjailu oli kieltämättä mainio keksintö, mutta ei noita silti omiin nurkkiin tule ostettua, kun yksin ei vain jaksa pelata.

999:ssä on yksi parhaiten kirjoitetuista pelijuonista ikinä. Todella mukaansatempaava graafinen novelli hauskoilla puzzleilla. Pitää vielä se True Ending hoitaa tosta.

Miksi kukaan ei ole kertonut mulle tästä aiemmin? Kävin pikaisesti perehtymässä, ja kuulosti aivan mahtavalta. Juuri sitä mitä tykkään kannettavasti pelata, ja juuri kun DS oli alkanut kaivata tuoretta purtavaa. Alkoi meinaan pelkän Laytonin jauhaminen maistua puulta. Lähtee tilaukseen saman tien!

Samaan syssyyn muistin myös, että alkuvuodesta ilmaantuu sekä Ghost Trick että Okamiden. DS liekeissä jälleen, I hope.

Oikeastaan tuntuu parhaimmalta, kun sen saa vahingossa.

Samma här. Pleikkarin trophytkin jopa pistäneet monesti hymyilyttämään, kun joku nokkelasti nimetty pokaali vilahtaa räimeen keskellä ruudulla. Sen enempää ei kyllä jaksa noihin keskittyä.

Mikäs ero tolla desire HD'lla on tohon karvalakkiin?

4,3'' näyttö 3,7'' vastaan. Mistä tietenkin koituu mm. isompi koko, ja varmasti näyttö syö akkuakin melko reippaasti. Niin, ja enemmän MEGApixeleitä kamerassa. Muuten kait ihan vastaava vehjas.

Onko Joel-san sen ketjujen ignore-toiminnon saaminen miten mahdollista? Mielellään vielä silleen, että eivät sitten ilmestyisi edes tuohon etusivun uusimpien viestien listaan, jos vain mahdollista. Alkaa vaan tympimään noitten Formula-ketjujen klikkailu, kun viestejä tulee minuutin välein ja aina saa käydä siellä kääntymässä että eivät enään hypi silmille.

Seconded.

Tunteroinen lisää, ja:

Saa riittää, ei jääty sentään ihan hännillä. Loppuunsa ihan hauska, kun pääsee kärryille. Toki samalla myös saatanasta.


Yhdyn kuitenkin kepiin tuossa, että lisää Score Attackeja kehiin. Varsinkin kun nyt tuli lähdettyä näin myöhään messiin. Yksin ei tule grindattua, mut porukalla sekin toimii.

Puolen tunnin rynnistyksellä pääsin huikeasti kymmeneen(ja ei, en jaksa kuvakaappailla). Ei vaan pysy messissä noissa aseissa, ja näppis kyllä masentaa kans. Pakko kokeilla varmaan vielä myöhemmin, josko jokin zen-tila ois saavutettu.

Raffia menoa. Kyllähän tuo vähän pahaa tekee, mutta ihan samalla lailla mulla tekisi katsoa mitä vain teurastusta. Tärkeää on, että saalis sentään käytetään ravinnoksi, mutta jos tämä ei ole ruoantuotannon puolesta ns. tarpeellista (eikä varmasti kerran vuodessa tapahtuvana riittinä ole), niin arvottaisin silti eläimen hyvinvoinnin kansallisen ylpeyden yli. Kait niillä jotain taideperinteitä vaikka on, joista pitää kiinni.


Lisäksi, asiasta kolmanteen, tuon Sielunmessu-biisin käyttämisen järkytysmusiikkina voisi lopettaa(viitaten YouTube-videoon). Kuinka voikin niin upean teoksen pilata tunkemalla sitä joka paikkaan. Varmaan pysty enää koko leffaakaan katsomaan, kun tuo on raiskattu pilalle. Ei näin.

[Sly Collectionia]

Sly Collectionia olen nyt pelannut ehkä viisi kenttää ja maistuu varsin hyvin. Alkuperäisiä pelejä en tosiaan ole koskaan pelannut, joten ihan tuore tapaus minulle siinä mielessä.

Käännös on onnistunut mielestäni varsin hyvin ja peli on graafisesta cell-shading tyylistään johtuen edelleenkin nätti katsoa. Tekstuurit ovat terävät ja ruudunpäivityst lukittu sinne 60fps käsittääkseni. Ainoa mikä oikeastaan risoo välillä on Slyn apurikaverit, joiden äänet ovat samaa tasoa Star Foxin kaverien kanssa. Hyvää tasoloikkaa silti tämä, itse en olekaan oikein mitään tasoloikkia pelannut pariin vuoteen.

Trophy-huoraajille tämä on kanssa varsin hyvä paketti, koska tässä setissähän on kolmet Platinum Trophyt ja kyseessä ovat varmaan helpoiten saatavissa olevat missään PS3-pelissä. Kannattaa katsastaa, kunhan hinta putoaa sinne parinkympin tietämille.

Jäin jumiin toiseen bossiin. Vaikea kuin mikä; ja nämä muka lastenpelejä? 
Hyvää shittiä Sly 1 ainakin tähän asti siis. Huomenna jatkuu.

Ah, sieltä ne muistot tulee. Eka Sly on kyllä erittäin timantti tasoloikinta! Bosseissa on mukavasti mielikuvitusta, ja varkaan ohjailu sujuu kuin tanssi. Jostain syystä jatkarit jäivät pelaamatta(kakkosta tahkosin lainapelinä muistaakseni jonnekin asti), mutta ei kait niidenkään huonoja pitäisi olla. Enemmän kamaa, mikä on sekä hyvä että huono asia. Mut eka on diamond.

Pahus, pitäisiköhän ostaa tämä tyttöystävälle - ja samalla itselle - joululahjaksi? Tilasin sille kyllä jo Ice Climbersin Ebaysta, kun se hurahti taas 8-bittiseen aikaan ja osti itselleen NESin, mut kaksi peliä on tietty enemmän.

Arvosteluista sain ainakin sellaisen käsityksen, että tuo Sly 2 olisi huomattavasti tätä ekaa parempi, kun taas kolmonen osoittaa jo vähän väsymisen merkkejä.

Onhan sekin mahdollista, muistan siitä tosi vähän yksityiskohtia. Ja saattaa itse asiassa olla, että sekoitan joitain osuuksia eri pelien välillä. Silti, ykkösestä mulla on jääneet ne parhaat fiilikset, mut toisaalta ekoista peleistä tulee monesti jonkin sortin lemppareita.

Koko ajan vaan tekee enemmän mieli hommata tuo kokoelma.

Mites, onko jengi harrastanut akun kalibroimista tai muita taikoja? Itse suoritin pari päivää sitten yhden latausrumbareseptin, kun olen ollut kotona kipeänä ja aikaa riittää. Käytin tätä HTC:ltä saatua reseptiä. Huuhaaltahan se kuulostaa, mutta nyt useamman päivän käytön jälkeen ei voi kuin todeta, että on siinä joku taika.

Konkreettisin indikaattori on se, että ennen yöllä lepotilassa akkua kului sellainen 9%. Ensimmäisenä yönä kalibroinnin jälkeen tarkkailin saman, ja yön aikana ei ollut hävinnyt kuin 3-4%. Ennen kalibrointia Desireni akku ei myöskään ollut kertaakaan kestänyt vuorokautta, vaan aina illalla joutui puhelinta lataamaan. Mikä ei sinänsä yllätä, sillä se on ollut pirun kovassa käytössä. Nyt mehua kuitenkin riittää lähemmäs kolmeksikymmeneksi tunniksi yhdellä latauksella, eikä käyttö ole taatusti sen kevyempää. Pelailen ainakin pari tuntia päivässä, surffailen jokusen kerran, soitan musiikkia, puhun ja viestittelen.

Kaiken lisäksi vielä aiemmin valittelemani asennusongelmat poistuivat, kun (muista syistä) vaihdoin muistikorttia ja tulin toki bootanneeksi Desiren siinä samalla. Mieli on siis hyvä.

--------------------------------

Muihin aiheisiin, Game Dev Story kuulostaa hyvältä. Lähtee kokeiluun jonain näistä päivistä. Itse olen nyt luukuttanut aika paljon Solipskieriä, jonka muistaakseni joku jonnekin tällä laudalla joskus linkkasi. Puhtaasti nerokas peli, ja toimii nimenomaan taskussa ja kosketusnäytöllä. Ohjaus on mitä intuitiivisin, ja vauhdin tuntu kertoimien kasvaessa päräyttävä. Biisi on kauhea, mutta kun hiljentää sen, jättää ääniefektit ja laittaa taustalle jotain omaa, niin johan toimii. Solipskier oli myös ensimmäinen maksullinen kikkare, jonka latasin, ja sen pari euroa maksaa tästä oikein mielellään.

[Sly Collectionia]

Sly Collectionia olen nyt pelannut ehkä viisi kenttää ja maistuu varsin hyvin. Alkuperäisiä pelejä en tosiaan ole koskaan pelannut, joten ihan tuore tapaus minulle siinä mielessä.

Käännös on onnistunut mielestäni varsin hyvin ja peli on graafisesta cell-shading tyylistään johtuen edelleenkin nätti katsoa. Tekstuurit ovat terävät ja ruudunpäivityst lukittu sinne 60fps käsittääkseni. Ainoa mikä oikeastaan risoo välillä on Slyn apurikaverit, joiden äänet ovat samaa tasoa Star Foxin kaverien kanssa. Hyvää tasoloikkaa silti tämä, itse en olekaan oikein mitään tasoloikkia pelannut pariin vuoteen.

Trophy-huoraajille tämä on kanssa varsin hyvä paketti, koska tässä setissähän on kolmet Platinum Trophyt ja kyseessä ovat varmaan helpoiten saatavissa olevat missään PS3-pelissä. Kannattaa katsastaa, kunhan hinta putoaa sinne parinkympin tietämille.

Jäin jumiin toiseen bossiin. Vaikea kuin mikä; ja nämä muka lastenpelejä? 
Hyvää shittiä Sly 1 ainakin tähän asti siis. Huomenna jatkuu.

Ah, sieltä ne muistot tulee. Eka Sly on kyllä erittäin timantti tasoloikinta! Bosseissa on mukavasti mielikuvitusta, ja varkaan ohjailu sujuu kuin tanssi. Jostain syystä jatkarit jäivät pelaamatta(kakkosta tahkosin lainapelinä muistaakseni jonnekin asti), mutta ei kait niidenkään huonoja pitäisi olla. Enemmän kamaa, mikä on sekä hyvä että huono asia. Mut eka on diamond.

Pahus, pitäisiköhän ostaa tämä tyttöystävälle - ja samalla itselle - joululahjaksi? Tilasin sille kyllä jo Ice Climbersin Ebaysta, kun se hurahti taas 8-bittiseen aikaan ja osti itselleen NESin, mut kaksi peliä on tietty enemmän.

Jaha, uusia käänteitä päivään: vilkaisin verkkopankista tiliä ja sinne oli ilmestynyt 48 euron suuruinen veloitus Kööpenhaminasta. OK, mutta mitään tälläisiä ostoja en ole tehnyt. Onkohan pankkitunnukset päässeet vuotamaan? Ja ei, kyseessä ei tällä kertaa ole Sampo!

Huomenna yhteydenottoa pankkiin ja luottokuntaan. Onko kukaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa? Miten nopeasti luottokunta reagoi?

Luottokunta on kyllä yleensä aika hereillä. Itselle ei ole käynyt mitään vastaavaa, mutta kaverilta kopioitiin joskus kortti Jenkeissä. Silloin kävi niin, että hän ei itse ollut huomannut mitään, vaan luottokunnasta tuli puhelu. Briteistä käsin oli ilmaantunut outoja veloituksia, ja varmistelivat että olivatko ne kaverini käsialaa. Eivät olleet, ja kortti suljettiin samoin tein.

Harmi, jos tunnarit ovat päässeet jotenkin vääriin käsiin. Toivottavasti asia selviää näppärästi.

Multakin heilahtaa ääni Freijolle, jos siis miestä itseään homma kiinnostaa.

[Vuoden Lautalainen]

Vuoden Lautalainen: despire
Aktiivinen, asiallinen, ei turhia fleimaa ja fiilistelee aika lailla kaikkea.


Vuoden hauskin: -


Vuoden topic: -


Vuoden yllättäjä: Formulalauta 2010
Eli siis se hassu sattuma, kun muut pelitapahtumat/-keskustelu hiljeni, ja samalla kaikki kovimmat autopelit sekä tosielämän F1 painoivat tallan pohjaan. Se varsinaisesti väärin ole, mutta kun ko. skene ei missään todellisuudessa anna allekirjoittaneelle juuri mitään, jää perodi mieleen aika ankeana. Onneksi tämä alkaa tässä jo helpottaa.


Vuoden sitaatti: "Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!" -Ephram
Toiminee tietenkin vaan kaikille paikalla olleille, mutta läppä on siirtynyt sen verran vahvasti siguissa nettiin, että tällä mennään. Hymyilyttää aina, kun tuon näkee. Ne pelaajan aidot reaktiot.


Vuoden viper7 (Vuoden blogi): sleepy vs. Pokémon
Paskanmaisteluista ja netin uutisoinnin alennustilasta on toki kans ollut hupia, mutta kyllä tällainen rehellinen fiilistelyblogi maistuu aina parhaiten. Vaikka jäikin vähän lyhyeksi.


Vuoden tulokas: Tohveli
Piti käydä vielä tarkistamassa, ketä tänne oli vuoden aikana rekisteröitynyt ja kuka olisi tuttu mistäkin, ja peli oli lopulta aika selvä. Formulapainotteisuudesta huolimatta Tohveli on varmaan reippain uusi lautailija.


Vuoden ulkoasu: JayeizH ja HeinZ-logo
Pakko arvostaa mainiota kokonaisuutta: Nick, jota lähes kukaan ei enää käytä, ja ne muutamatkin yleensä väärin, ja ketsuppi, joka juhlii huonosta nickistä syntynyttä mainiota kutsumanimeä. Se on sitä persoonaa.

No suomalainen elokuva, niin aika suurella todennäköisyydellä täyspaska.

Ei se täyspaska ollut, lähellekään. Itse asiassa Suomen leffarintamalla tätä on kiiteltävä originaaliudestaan ja pirun laadukkaasta toteutuksesta. Monissa asioissa onnistutaan, ja Korpelan Tommi naurattaa, mutta kokonaisuutena leffa on vähän ontto. Lyhärin muuttaminen kokopitkäksi leffaksi on vaan pirun vaikeaa.

Lisäksi lapsinäyttelijöitä tulisi tässä maassa välttää, sillä - niin karua kuin se onkin - hyviä sellaisia ei vain ole. Missä viipyy tämän päivän Konsta Hietanen?

Kävin myöskin tänään päivällä kävelyllä kun oli niin mahtisää. Lähimetikössä oli hienoja metsäpolkuja, joissa kulkeminen jotenkuten onnistui. Kamerankin otin mukaan, mutta se aiheutti vain ketutusta kun en osannut näkymää vangita kunnolla sitten millään. Tuliskohan musta parempi kuvaaja jos ostasin uuden objektiivin...

Heh, mistäpä sitä ei tekniikalla selviäisi? :b

Tsiisus että osaa olla ulkona nyt hienon näköistä. On kuin olisi satukirjan sisään astunut kun juna-asemalle kävelin. Helsingissähän on nyt tyyliin eniten lunta koko Suomessa, joka on tietenkin joulukuun alkupuolella hyvin epätavallista. Meitsi diggaa.

Tähän yhdyn täysin. Pääkaupunkiseudulla asumisen ainoita murheenkryynejä ovat olleet vetiset "talvi"kelit, kun on pohjoisempana tottunut kunnon talviin. Lumi tekee päivistä valoisampia, luonnosta kauniin eivätkä kengätkään ole alituisesti mustana kurasta. Tässä kämppäni liepeillä, kiltakallion metsäisillä mäillä on muuten kiva käydä kävelyllä talvisin, kun aurinko sopivasti paistaa, hanget ovat lähes koskemattomat ja autojen melu hiljenee hieman. Hauska pala luontoa muuten karuhkon alueen keskellä. Suosittelen käymään kiipeilemässä, ellet ole sitä sattunut jo harrastamaan.

Smuutti äijä kyllä. Lepoa vaan.

Mistä voi johtua se, että jotkut pelit/ohjelmat eivät asennu? Latauksen jälkeen saan vain viestin "installation unsuccessful", muttei sen tarkempia analyysejä. Koskee esim. Angry Birds Seasonsia ja Slice It -peliä. Useammat yritykset eivät auta. Kaikki muu ladattu tavara on asentunut ongelmitta. Entä millä logiikalla Desire asentaa ohjelmia joko puhelimeen tai muistarille? Kamaa pystyy toki siirtelemään noiden kahden välillä, mutta voiko tuohon vaikuttaa itse jo asennusvaiheessa? Tämä ihan mielenkiinnosta.

Varmista että Desiressä on riittävästi muistia ennen asennusta. Ensisijainen asennuspaikka on aina puhelimen oma muisti, josta sen voi sovelluksesta riippuen siirtää muistikortille jälkeenpäin.

Muistia on, ei ole siitä kiinni. Ja noin minäkin preferenssin oletin olevan, mutta jostain syystä AB asensi itsensä suoraan muistarille. Eihän se vakavaa ole, mutta hassua kylläkin.

EDIT. Myöskään Dolphin HD:n teemat eivät suostu asentumaan. Sitä ennen latasin kuitenkin onnistuneesti itse selaimen. Hämmentää.

Mistä voi johtua se, että jotkut pelit/ohjelmat eivät asennu? Latauksen jälkeen saan vain viestin "installation unsuccessful", muttei sen tarkempia analyysejä. Koskee esim. Angry Birds Seasonsia ja Slice It -peliä. Useammat yritykset eivät auta. Kaikki muu ladattu tavara on asentunut ongelmitta. Entä millä logiikalla Desire asentaa ohjelmia joko puhelimeen tai muistarille? Kamaa pystyy toki siirtelemään noiden kahden välillä, mutta voiko tuohon vaikuttaa itse jo asennusvaiheessa? Tämä ihan mielenkiinnosta.

Ei mitään hajua, koska en äänestä puoluetta. Varmaan tulee startattua taas vaalikoneen kautta, ja sit cross-referenssailen tulosehdokkaida sekä sellaisia, joista muut ovat mahdollisesti puhuneet hyvää. Aika pieniä tekijöitä olen yleensä aina äänestänyt, että meneehän se ääni sitten lähinnä puolueen pusseihin, mutta just nyt ei ole mitään hajua mistä se hyvä ehdokas tällä kertaa löytyy.

[Mario]

Mario

Enemmän pelitunteja alla, eli nostalgiapisteet kotiin, ja lisäksi tasoloikka on loppupeleissä aina ollut se mun juttu. Eikä se tämän paremmaksi juuri muutu.

[RED]

Pari filkkaa on kans tullut nähtyä.


RED

Aivan mahtava. Taas niitä toimintaelokuvia, joissa yhdistyy ilahduttavasti kuivakka huumori, viileät äijät ja överiksi vedetty toiminta. Jos tästä nyt jotain pahaa pitäisi keksiä, olisi se varmaan se, ettei vaaran tuntua elokuvassa ole juuri lainkaan. Kaikki menee päähenkilöillä niin putkeen, ja mahdottomat tilanteetkin sujuu niin smuutisti, ettei paljoa joudu jännittämään. Se ei kuitenkaan itketä, sen verran viihdyttävä leffa RED oli. Bruce Willis kantaa.


The Next Three Days

Tämä olikin sitten astetta vakavammin otettava pätkä. Startti on hyvä ja jämäkkä, ja asetelma kiinnostaa alusta asti. Varsinkin, kun en leffaan mennessäni tiennyt siitä mitään, mihin pitäisi koittaa pyrkiä aina. Tekee kokemukselle todella paljon. Crowe ja Banks tekevät päähenkilöiden kanssa mainiota työtä, eikä myötäelämistä voi estää. Kun panokset viimein kovenevat, myönnän nojautuneeni kevyesti eteenpäin tapahtumia tiiviisti seuratessa. Pieni särö muuten eheässä leffassa on Crowen hahmon muutos ujohkosta luokanopettajasta huumelabroja bustaavaksi pyssymieheksi, joka on vähän liian räikeä. Kyse ei ole kuin yhdestä hetkestä jonka syitä petailtiin melko huolella, ja loppuleffa tasoittuu taas uskottavammaksi, mutta silti pisti vähän silmään. Muuten erittäin mainio toimintajännäri. Suosittelen.

Joo ei suojakalvoja. Desiren näyttö ei yksinkertaisesti naarmuunnu, ellei sitten ihan tosissaan jollain avaimella sitä hankaa. Muutenkin voisi kuvitella että tuntuma katoaa vtr. lasi -> muovi.

Jeps, kyllä mäkin olen päätynyt siihen että näyttö pärjää ilman apuja. Koteloita saatan vielä katsella, mutta ainakaan mitään lisäkuoria en mielelläni tuohon laittaisi, kun tuntuma on puhelinta käyttäessä todella hyvä ihan sellaisenaan. Samaten ulkonäöstä tykkään päivä päivältä enemmän, eikä sitä tee mieli tuunata mitenkään.

Täällä Espoossa Hoasin 100mb netti, 15e, problem.  

Vantaalla tuo maksaisi 20€. Itsellä tosin tällä hetkellä 10/10, kun en raaskinut ostaa parempaa reititintä. Mielenkiintoisesti ei kyllä pysy millään tuossa 10/10:ssä tuo nopeus, vaan yleensä on sellaista 10-20/20-30 luokkaa  

Mulla kuuluu HOASilla 2-meganen vuokraan. En ole jaksanut alkaa isompia laittamaan, selailu ja ajoittaiset latailut hoituu mainiosti.

No eipä siinä, satuin saamaan eilen vähän rahaa käteen, niin päässä napsahti ja hain Verkkokaupasta saman tien kouraan uunituoreen valkoisen HTC Desiren. Nyt eilisestä asti on tällä kikkailtu ja onhan se loistava. 2.2 löytyi valmiina, mistä irtosi kiitos vaikkei sen päivittämisessä kauaa olisi mennytkään. Vielä isompi kiitos irtosi siitä, miten helppoa yhteystietojen siirtäminen Nokia E51:stä tähän oli. Tuosta olin ensin todella skeptinen, mutta homma sujui hetkessä. Marketista kipaisin muutamia noita suositeltuja sovelluksia, kuten Barcode Scannerin, Advanced Task Killerin, Batterytime Liten(näppärä), IMDb-kikkareen(mainio) ja parit pelit. Asetuksien ja homescreenien paikoilleen hinkkaamisessa on mennyt eniten aikaa, mutta vähän on ehditty surffaamaankin. Selain toimii kiitettävän nopeasti, mutta eritoten kirjanmerkkien kanssa toivoisi jotain mukautuvampaa ja nopeampaa systeemiä. Pitänee koittaa vaihtoehtois-selaimia jossain välissä.

Muita murheita ei tämän kanssa ole sitten vielä ollutkaan. Desire passaa käteen hienosti, ja näyttö toimii juuri niinkuin pitääkin. Pääosa asetuksista oli helposti muokattavissa, mutta joidenkin sijoittelussa on käytetty erikoisempaa logiikkaa. Datapakettia ei ole liittyymässä vielä, eli ihan täyttä iloa en laitteesta saa, mutta Wi-Fi tuli toki testattua, ja toimii hienosti. Pari kertaa tipahtanut verkosta pois, mutta asia hoitui aina yhteyden refreshaamisella muutamassa sekunnissa. Olen iloinen myös selkeästä muiden datayhteyksien poissulkemisesta, ettei vahingossakaan pääse niitä yllätyskuluja puhelinlaskuun.

Töitäkin pitäis tosiaan malttaa tehdä, eli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa iso-D sivuun hetkeksi. Sitä ennen kuitenkin vielä kyssäri siitä, että minkälaisia suojia, kalvoja tai koteloita Desiren omistajat(tai miksei muutkin) on täällä viime aikoina käyttäneet? Vai oletteko käyttäneet mitään? Näyttö tuossa varmaan kyllä pärjää ihan hyvin, ja kalvoja en ainakaan nyt ihan heti ajatellut hommata, mutta joku pieni pussukka tai kotelo voisi olla kiva siltä varalta, että taskun suulla tapahtuu joskus critical miss ja puhelin tipahtaakin maahan.

[Heavy Rain]

Niin, sama täällä kuin Doinkilla siinä mielessä, että kun ei omia NYKYgenin konsoleita ole, jää saalis pakostakin laihaksi. Tyttöystävän luona miehekkäästi olen kuitenkin pleikkaria jauhanut, ja vuoden yksi kohokohdista oli ehdottomasti Heavy Rain. Siinäpä viihdettä. Samaten A Crack In Timea ja Arkham Asylumia on tullut pelattua, ja oman PS2:n puolella MGS-maratoni lähti käyntiin vain jäädäkseen melkein saman tien jäihin kun elämä tuppasi tielle.

Pelien syrjässä heittämällä eniten miestä pitää kiinni kuitenkin DS, tuo ehkä hinta-hupi-suhteeltaan tämän maailman paras laite. Kun elämä vie miestä eikä kotikonsolin padi ehdi kourassa lämmetä, kuumenee DS lukematomilla bussi- ja junamatkoilla sitäkin enemmän. Tämän vuoden uusista peleistä Last Window(aka Hotel Dusk 2) sekä Pokemon Heart Gold ovat varmaan ne kovimmat - ja varsinkin Pokemonin reilu 90 pelituntia taitanee olla omia ennätyksiä - mutta myös Castlevania, Advance Wars, herrat Wright, Edgeworth ja Apollo useissa eri peleissä, Laytonin proffasmies ja Scribblenauts noin muutamia mainitakseni ovat kantaneet kortensa kekoon arkea paetessa.

Eipä siinä, ihan siis jees vuosi kai? Mario on puolivälissä kohti keski-iän kriisiä, eikä pelattava lopu tästä maailmasta kesken. Hyväkin että julkaisevat niin paljon huonoja pelejä, ettei tarvitse olla surullinen kuin muutaman helmen missaamisesta. Tai siis viivästymisestä, sillä tottakai mä ne kaikki joskus koen.

Oikeesti, koen koen.