Juuh... veli on kumpaankin hulluna, ja kumpaankin peliin löytyy käsityönä tehty arcade controller.
Ilmeisesti Djdaosta hankittuja? Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt kunnon Beatmania-ohjaimen hankkimista, kun kerran nuo Konamin härpäkkeet eivät ole kovin häävejä.
Jos tiedät, mikä malli veljelläsi on ja paljon se tulleineen kustansi, niin ilmoittele.
Kyllähän odotukset ovat aivan helvetin korkealla WALL-E:ta kohtaan. Ilmeisesti pistää vielä Ratatouillestakin paremmaksi, joten kyseessä saattaa hyvinkin olla, jos ei muuta, niin ainakin paras länsimaalainen animaatioleffa. Brad Bird on äijä.
Miten ihmeessä videopeli voikin olla noin järjettömän ärsyttävä. Jossain syvällä pelissä piilee aivan loistava peli, josta löytyy nokkelia aseita, ties kuinka monta vihollista, aivan nerokkaita kenttiä joita pystyy lataamaan lisää nerokkaasti ja kiitos loistavan kenttäeditorin, niitä saa tehdä helposti itse. Ja mechalla lentely on kivaa ja suuren ohjuskasan ampuminen vihollisiin on hauskaa, mutta siihen se jääkin. Olen monet replayt'kin katsonut, mutta ei. . .
Jotain tässä pelissä on jota en vain yksinkertaisesti ymmärrä. Käytän aina aseita jotenkin väärin ja joudun pelaamaan melkein jokaista kenttää uudelleen ja uudelleen kunnes onnistun juuri ja juuri jollain ihme tuurilla pääsemään kentän läpi. Ja eteen on tullut jo montakin sellaista kenttää joissa en vain tajua mitä pitäisi tehdä. Toivon kovasti, että kyse pelin kielestä. Jos vain saisin pelin ja ohjekirjan englanniksi, niin ehkä jotenkin yhtäkkiä tajuaisin koko pelin pointin? Pelin jenkkiversio on jo ennakkotilauksessa, koska oikeasti haluan osata pelata tätä peliä.
Kannattaa opetella niiden aseiden japsinimet, niin että osaat valita haluamasi aseen, silloin kun tarve vaatii.
Ohjukset ovat parhaat ystäväsi. Kannattaa käyttää lähes koko ajan sitä takaisinampumissysteemiä, eli painat liipasimen pohjaan ja päästät irti juuri kun vihollisten ammukset ovat osumassa sinuun. Tämä moninkertaistaa ohjusten tehon - mitä lähemmäs vihollisammukset pääsevät, sitä suurempi teho. Toimii myös niihin jättivihujen ohjuksiin, ja on monissa tehtävissä välttämätön selviytymisen kannalta.
Perusaseista ehkä parhaaksi yhtistelmäksi ainakin itselleni on osoittautunut miekka + ne isot kimpoilevat pommit. Miekka on siitä hyvä, että se huitoo automaattisesti lähimpiä ammuksia/vihollisia, kunhan pidät lyöntinapin pohjassa. Osoittautuu lähes voittamattomaksi kapeissa käytävissä. Miekka tuhoaa myös ne tasojen kohteet kaikkein nopeiten, menet vain viereen nappi pohjassa ja ammut tarvittaessa ohjuksia.
Enpä oikein muuta osaa neuvoa. Monissa kentissä trial and error -pelaaminen on yksinkertaisesti välttämätöntä.
Muistaakseni Thomas Puha muinoin kertoi, ettei metallilootaa tullut edes Konami Nordicin tiloihin.
Neogafissa oli myös joskus versiosta puhe. Silloin peliä oli ennakkomyynnissä jossain Sveitsiläisessä nettikaupassa (olisiko ollut sitten peräti EB Games?).
Play.comista tätä ei ole saanut. Olisin kyllä omani tajunnut tilata hyvissä ajoin.
Valmiin oloinen paketti. Salassa ja laadulla rakennettu. Ajattelin ettei nappienhakkaus enää jaksa sytyttää, mutta hemmetti soikoon, näyttää tuo ihan helvetin hienolta ja kuulostaa totaalisen hulppealta.
Blizulla on pätäkkää tehdä asiat kunnolla.
Sama. Vaikken ole koskaan naksutteluille syttynyt, niin tämä näyttää helvetin hyvältä! Voisin jopa kuvitella päivittäväni PC:n pelikuntoon sitten joskus kun Diablo ja Starcraft ilmestyvät.
Pakko taas kysyä, että miksi iPhone on "sikahintainen"? Jos unohdetaan kaikki kytkyt, liittymät ja muut.
8GB-malli, hinta 429 euroa. Kertokaa minulle puhelin, joka on niin paljon parempi, että iPhonen hintaa voi pitää sikamaisena, ja että kaikki hinnan pulittavat ovat automaattisesti sokeita fanipoikia.
Ja kun vertaatte, niin tuokaa esille myös ne iPhonen ominaisuudet, jotka eivät kilpailijoista löydy. Ei jaksa katsella niitä anti-Apple-taulukoita.
Kytkykauppa ei ole vaihtoehto, joten ei kai se auta muuta kuin pulittaa tuo 520e (16GB).
Ellei sitten parin viikon sisällä Nokia N96:n ja Sony Ericssonin X1:n suomihintoja ja ilmestymispäiviä kerrota (osoittautuen vielä kilpailukykyisiksi).
"Pelaajalauta"-servun pitäisi olla kohta pystyssä. Tulkaa "Free Playn" Otacon-lobbyyn.
EDIT: Servu pystyssä, tulkaa siihen 6vs6 matsiin, jos siellä on enemmän kuin yksi Pelaajalauta-servu. Potkin jenkkejä pois vähän väliä, joten yrittäkää tulla suht nopeasti.
EDIT2: Hyvä kun noita vitun sääntöjä ei pysty vaihtamaan kesken pelin. Eli uusi servu tulossa kohta
Ei tämä mikään God Hand ole, mutta hankintaan meni.
Ei niin, paljon parempi.
Tuosta demosta täytyy sen verran mainita, että se antaa pelistä paremman kuvan, kuin ehkä pitäisi. Itsekin huusin hoosiannaa, kun Sigman demoa pelailin, mutta pettymys oli karvas, kun kokoversio sitten latailikin kesken kenttien ja screen-tearing repi ruudun palasiksi.
Nämä ovat toki pikkujuttuja, jos ei ole Xbox-versioita nysväillyt.
Vähän MGS2:n tavoin peli oli rakenteeltaan melkoisen kökkö. Kaukana oltiin MGS1/3:n kaltaisesta kokonaisuudesta. Mielummin yksi peliympäristö, jossa on sitten niitä toisistaan vaihtelevia alueita. Mission Briefing oli idioottimainen veto, joka rikkoi rakennetta entisestään.
Bossit olivat sarjan mittapuulla paskoja (Mantiksessa muutama hyvä easter egg), tarinassa mentiin liikaa tunteilun puolelle ja välivideoita oli aivan helvetisti liikaa. Kauas ollaan eksytty alkuperäisestä MGS:stä. Kunpa Kojima vain olisi osanut pitää ohjat käsissään vielä kakkosessa, niin olisi jäänyt levylle tilaa muutakin kuin välivideoille ja selittelylle.
Entä ne hyvät puolet? Audiovisuaalisesti paras peli koskaan, pelattavuus on vihdoinkin löytänyt sen oikean suunnan (pois lukien turhat räiskintäosuudet, respaavat viholliset sekä ankeat osuma-animaatiot ja- äänet), Octo-Camo ja Snake Eye olivat upeita lisäyksiä ja Metal Gear Online moninkertaistaa peli-iän.
Seuraavaksi pelaamaan The Boss Extremellä, joka vihdoinkin pakottaa siihen hiippailuun.
EDIT: Äh, liian negatiivista tekstiä yllä. Tässä katselin NeoGAFin valokuvaustriidiä, ja tajusin miten hienoja hetkiä mukana oli. Aika ristiriitaiset fiilikset, mutta eiköhän tästä vielä kehity yksi lempipeleistä.
EDIT: Pienenä muistutuksena vielä se, että olen sitten laudan suurin MGS-fanboy... ettet pääse luulemaan, että ostin pelin sen takia, että pääsen haukkumaan sitä toisin kuin muutama muu jeppe.
Wow, juuri siksihän sä olet vielä mahtavampi kriitikko, kun osaat olla niin objektiivinen. Nostan hattua ja kumarran, pyrin itsekin sinun kaltaiseksi mestariksi.
Säälittää, että menee kaverilla hukkaan paras peli vuosiin tollasen uskomattoman kyynisyyden ja ylikriittisyyden vuoksi.
Noh, noh. Täysin oikeutettuja pointteja täällä ollaan otettu esiin. Peli jakaa selvästikin mielipiteet kahtia mediassa, joten miksi se olisi kiellettyä täällä?
Peli on monessa mielessä ihan eri peli kuin edeltäjänsä, mitä kaikki eivät pureksimatta niele. Ja sitten taas joissain asioissa edelleen se sama jääräpäinen MGS.
Jos täällä jokainen lässyttäisi jotain "Mahtavaa, loistavaa, parasta, ARGGHHHH!" -settiä joka pelistä (ja leffasta ja sarjasta), niin loppuisi tänne kirjoittelu samantien.
Peli kaikin tavoin tähtää? Ipodin podcastissakin kehottavat pelaamaan sneakynä. En ymmärrä tätä, ei se tähtää yhtään minnekään, vaan pelaaja saa itse päättää miten peliä lähestyy. Itse olen ainakin alusta asti hiiviskellyt 90 prosenttia ja se on helvetin viihdyttävää.
Enemmän (tappavia) aseita kuin ydessäkään räiskintäpelissä miesmuistiin? Enemmän vihollisia, joita varoa? Gekot (jotka tosin pikaisen kohtaamisen perusteella osaavat jo tehdä kipeää, eli näitä pitää varmaan oikeasti varoa), kopterit, tankit?
Kaikkein tärkeimpänä räiskinnän helppous. On oikeasti paljon helpompaa vain ottaa se alertti samantien ja räiskiä viholliset matalaksi ja etsiä tie seuraavalle alueelle, kuin möyriä maassa tuntikaupalla ja päräyttää alertti soimaan juuri kun se oikea tie löytyy kolmen blockatun reitin jälkeen.
Voi olla, että Normalilla hiippailu on helpompaa, mutta itselleni se ainakin tuottaa Hardilla hankaluuksia, kun taas räiskintä ei. Toki sitä voisi trial and error -tyylillä muistella jokaisen partion ilmaantumiset kussakin kohdassa, mutta ei ole maksanut vaivaa.
Mutta kyllä minä tämän aion pelata läpi mahdollisimman hyvällä rankilla. Ehken vain vielä osaa (perkeleen old school -tutkan puute ).
Niin ja ettei mene taas pelkäksi ininäksi, niin pitää kyllä vielä kerran hehkuttaa pelimoottoria. Siis voi Jeesus, miten hyvältä peli näyttää! Väitän tosissani, ettei tältä planeetalta löydy, Crysistä lukuun ottamatta, tätä hienompaa peliä.
Just, just... Ilmeisesti heidän arvoasteikkonsa muuttui juuri ennen GTA:n julkaisua.
Noh, peliä tuli kuitenkin pelattua Octopussyyn asti. Oli kyllä surkea ninja/mantis-klooni, joka on aivan yhtä huonosti liimattu peliin kuin Cobra-yksikkö Big Bossia lukuun ottamatta. Jossain norjalaiskylässä asunut pikkutyttö, joka joutui nirhaamaan perheensä ja nauramaan samaan aikaan, minkä seurauksena hänestä tuli mustekalan mustetta kuseva friikki. Kerrotaan tämä pelaajalle ja siirrytään seuraavan bossiin.
Edelleen ottaa myös päähän tämä sotakonsepti. Tuntuu, että Kojima on yrittänyt väkisin keksiä jonkun uuden jutun peliin. Ideana hyvä (ja käytännössä MGO:ssa), mutta kun ne pelialuelaatikot on täynnä skripatusti jostain nurkasta tai heti loading-ruudun jälkeen tulevia vihollisryhmiä ja täysin vastoin logiikkaa toimivaa peliälyä (omg, joku viiksimies on tuolla helvetin kaukana jossain sivulla, mennään koko vitun kööri sinne räiskimään, vaikka oltiin just sotimassa tota vastapuolta vastaan), niin hommasta menee nopeasti maku.
"Stealth, action, or balanced play: the choice is yours in how you explore this MGS world." Vitut, IGN. Räiskiminen pelissä on täysin tunnotonta, eikä peli tunnu miltään ryssimällä. Haluan sitä taktista vakoilutoimintaa, en räiskintää, johon peli kaikin tavoin tähtää.
Taas kyynistä valitusta, älkää te pelistä nauttivat välittäkö.
Tuotantoarvot ovat ensinnäkin aivan naurettavat. Yksityiskohtaisuus niin äänissä kuin graffassa on jotain ennennäkemätöntä ja- kuulumatonta. Ainoa marina tulee niistä hermojaraastavista rääkymisistä, joita viholliset pitävät.
Itse pelaaminen on tosin tähän asti ollut melkoista pakkopullaa. Betonihelvetti oli käsittämättömän ankea peliympäristö, jossa pitää vain löytää se yksi rööri jostain sieltä nurkasta, jotta päästään kartassa näkyvään kohteeseen, minkä jälkeen paukahtaa seuraava välidemo. Niiden frogien räiskiminen oli kanssa helvetin yksitoikkoista hommaa - edes Hardilla ei tarvinnut pahemmin suojautua, ellei sitten ole aivan tumpelo tähtääjä.
Valikkonysväämisestä ei tarvitse onneksi pahemmin välittää, kun aseita ei kerran tarvitse vaihdella, koska ne ovat kaikki samallaisia. Kunhan ammut nuppiin, niin yksi ja sama.
Ihmetystä herätti typerä Mission Briefing -systeemi, joka vie immersion aika äkäiseen. Kiitosta tulee tosin siitä, että tehtävät statsataan perinpohjaisesti, joten niiden pariin tulee varmaan helpommin palattua.
Kunhan typerälle sotatantereelle ei tarvitse enää mennä räiskimään loputtomiin respaavia vihuja, niin eiköhän tästä vielä kunnon MGS-peli kehkeydy.
*En jaksa kuvaa cropata, mutta ei täällä kukaan modeemilla varmaan enää kulje*
En käsitä, miksi tämä kansi ei tullut Eurooppaan. Juuri tuota linjaa PAL-kannet ovat tähän asti olleet, ennen tuota kamalaa sekasikiötä, joka ei ole Shinkawan taidetta nähnytkään.
Akkukesto vaan aina se mikä mua itseäni eniten vielä häiritsee. Saisi jo tulla nanowire tekniikalla toimivat akut markkinoille, kesto niissä kymmenkertainen nykyisiin Li-ion akkuihin verrattuna.
E: Ellet näitä sitten jo tiennyt, etkä ollut tyytyväinen. Itse en luvuista mitään tajua.
Läpi Warriorilla (Karma-pojot 18,4 milliä, jos kiinnostaa vertailla). Ajoittain meno on surkuhupaisinta sontaa ikinä ja välillä tämän genin nautinnollisinta pelaamista.
Peli on ihan liian pitkä (lyhyet pelit ovat parhaimpia, perkele, minkä vuoksi kuivia juoksuputkia, tasohyppelypaskaa, uimista ja lopun puuduttavaa pomomatsausta ei voitu jättää suunnittelupöydälle), jotkut pomomatsit ovat pelihistorian surkeimpia ja ärsyttävimpiä, kun taas toiset pääsee läpi yhtä liikettä mättämällä (toimii joka toisessa bossissa pomminvarmasti, jätän kertomatta, ettei vie muiltakin peli-iloa), kamera on käsittämättömän surkea (samanaikaiset bossit ja lukitus, nam!), essenceä saa aivan liikaa eikä sille ole lopulta enää mitään käyttöä, Unlabored Flawlesnessin kaltainen ase puuttuu kokonaan, tasoja ei vieläkään saa pelata erikseen, vaikeampiin vaikeustasoihin ei saa siirtyä suoraan helpomman vaikeustason kamoilla (ymmärrettävää tavallaan, mutta en halua aloittaa peliä jollain hikisellä lvl 1 Dragon Swordilla, kun pelasin juuri kaikki aseet täpöllä), New Game+:n pisteet eivät päivity scoreboardille (ymmärrettävää tämäkin, mutta en silti halua aloittaa sillä hikisellä Dragon Swordilla), jne.
Mutta minkäs teet, kun pelissä on silti enemmän munaa kuin muissa tämän genin peleissä yhteensä. Paras pelikokemus sitten Dead Risingin. Harmi, että mitään Blackia ei tässä tapauksessa tulla näkemään ainakaan Itagakin tekemänä. Ilman suurimpia vikojaan tämä olisi TOP10-kamaa, nyyh.