Urheilupeliketju riittänee?

Todennäköisesti, mutta katsotaan nyt ottaako tämä tuulta alleen. Yhdistellään sitten, jos tulee tarpeen.

Tosiaan, täälläkin saavutuksia juhlitaan aina eniten, kun niitä sattuu vahingossa suorittamaan, mutta tästäkin huolimatta kaikenlaiset trofeelistat tulee yleensä varsin aikaisessa vaihessaa peliä katsottua läpi. Mikään himokeräiljiä en kuitenkaan ole, vaan yleensä kun ne helpoimmat ja hauskimmat on saatu alta pois, loppuu pusertaminen yleensä siihen paikkaan. Tulos näkyykin siinä, että platina-trophyja löytyy tasan vain yksi kappale.

Upea ja koukuttava keksintö kuitenkin. Varsinkin kaverilistoja on paljon mielenkiintoisempaa tutkia, kun samalla voi hieman stalkkailla, mitä pelejä ihmiset pelaavat ja mitä he ovatkaan niissä tehneet. Oma surkeus paistaa siis taas pitkälle, vaikkei nettipelejä edes pelaisi!

Kuinka paljon nuo Bayonetan PS3-version päivitykset ovat korjanneet julkaisussa vaivanneita ongelmia?

Asennus ainakin nopeuttaa lataamista reippaasti, sillä itse en ainakaan kiinnittänyt siihen loppupeleissä juurikaan huomiota. Ruudunpäivitys nytkähtelee vielä ajoittain ja grafiikka on välillä suttuista, mutta enpä minä niistä mitään kohtausta saanut aivan alkua lukuunottamatta. Erityisen herkälle ja väkisin vikoja kyttäävälle ihmiselle voi pelatessa tulla toki ongelmia, mutta kyllä tuonkin version pitäisi täysin pelikelpoinen olla. Vioista tietämätön perusjamppa ei välttämättä edes huomaisi enää juuri mitään.

[Spoileri]

Pientä parannusta, kun kerta vielä ehtii.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

E: Doinkkin kanssa tasoihin.

Uncharted 3 gameplayta.

Aika varovaisesti näemmä aloittelivat pelin esittelyn, ja varovaisena minäkin täällä peliä odottelen. Ensimmäinen Uncharted oli aikoinaan viihdyttävä peli, joka kesti kepoisasti useammankin läpipeluun, mutta silti se jäi hieman tökeröksi. Kakkosen parannus niin pelimekaniikkojen kuin myös pelisuunnittelun kanssa näin yleisesti riittikin tekemään siitä hienon kokemuksen, mutta samalla tämä myös takasi, että kolmosen täytyy tehdä enemmän. Vähän nyt jopa jännittääkin, mitä Naughty Dog keksii. Pakkohan sieltä joku isompi koukku on tulla... right?

Vihaamani ajokorttirumba alkaa olla päätöksessä, sillä tänään tuli viimein suoritettua kakkosvaiheen liukastelut ja teoriatunnit. Samalla olen myös viimein onnistunut nostamaan ajokertojeni määrää ja varsinkin tänä aamuna pimeässä köröttely tuntuikin peräti jo hauskalta puuhalta. Näin talvella lämpöistä ja hankien läpi kepeämmin syöksyvää valtamerialusta kykenee kerrankin arvostamaan, vaikkakaan pyörää ei tule vieläkään helpolla jätettyä kotiin ulos lähtiessä. Julkisissakin on vielä jokin oma viehätyksensä, joten omasta autosta ei tee juurikaan mieli unelmoida, vaan lähinnä kortti on nyt enemmänkin varmuuden varalta olemassa. Onpahan nyt kuitenkin tuokin hankittu.

[Spoileri]

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Tässähän ollaan vielä yllättävän lähellä kärkeä. Kohtuu kauan sai kylläkin hakata, mutta ehkä tämä tästä. Kivaa ajantappoa.

E: Ja tosiaan ekaa kertaa koskin koko peliin. Kauhulla odotankin Freijon tuloksia.

[Super Mario]

Super Mario

Eniten olen tätä sarjaa tainnut muihin ehdokkaisiin verrattuna hehkuttaa, mutta syystähän tietysti. Mariot edustavat mukavan simppeliä ja "puhdasta" videopelaamista, joka kestää hienosti vuodesta toiseen. Toteutuskin on aina ollut huikea. Zeldat ovat toki kokemuksena olleet aina enemmän tai vähemmän upeita, mutta Mariot ovat aina myös nautinnollisempia.

[Vuoden lautalainen]

Vuoden lautalainen: Ephram
Ei epäilystäkään, todellakin suurimpia kantavia voimia laudalla. Intoa riittää, asiaa piisaa ja tekstit ovat vieläpä lähes aina varsin positiivisen sävyisiä. Välillä näinkin

Vuoden hauskin: -

Vuoden topic: E3 2010
Tänäkin vuonna hienoa joukkofiilistelyä kattavine aiheineen.

Vuoden yllättäjä:: Tzibo
Nimimerkki oli mielessäni aiemmin aina vain se "yksi härö muiden joukossa", mutta tänä vuonna herran tekstit pistivät silmään todella positiivisina esityksinä. Käyttäjän pohdintoja ja fiiliksiä lukisikin näin laudankin puolella mielellään enemmän.

Vuoden sitaatti: -

Vuoden tulokas: Tohveli
Vaikka käyttäjän jutut Formulan puolelle painottuvatkin, on hänellä sana sekä tavat hyvin hallussa ja löytyypähän tuota postausintoakin mukavasti. Esimerkillisin heppu näille uusille formulamiehille.

Vuoden ulkoasu: teidon
Seinä yksinään ei napannut, mutta kun tonttulakki kiinnitettiin jesarilla messiin, olin myyty. Upeaa.

Vuoden viper7 (Vuoden blogi): - Shiranui's Blog
Ei ehkä se innovatiivisin, mutta silti loppupeleissä miellyttävin. Nettijournalismin ihmettely ja paskan maistaminen ovat mukavia piristeitä aika ajoin, mutta kyllä tällainen ja vähän vastaava maistuu lopulta enemmän - vaikka arkistojen kautta nyt koukattiinkin.

Katsellaan myöhemmin noita muita vielä.

On muuten Kemppaisella komiat viikset.

Itsehän jatkan viime vuosilta tutulla joulumooglella. Niin huikeaa jälkeä kun sain aikoinaan aikaan.

[Zelda]

Resident Evil
Zelda
Ressojen puolella lähinnä nelonen ja vitonen ovat enää ne oikeasti miellyttävimmät osat, kun taas Zeldat ovat CD-i -hämminkiä lukuunottamatta kaikki mielenkiintoisia ja miellyttäviä kokemuksia tänäkin päivänä.

Mega Man
Super Mario
Heikoimmillaankin huikeaa pelattavaa tarjoava sarja, jossa piisaa valinnanvaraa ja kestääpähän se myös hyvin kulutustakin. Mittavia ja onnistuneita kehitysaskeleitakin ollaan vuosien aikana päästy todistamaan.

Joo, siis se nimenomaan rollaus tapahtuu motea heiluttamalla.

Puhutko nyt pelkästään nuncha-mote -kombon kontrolleista vai onko tosiaan myös näin, että pelkällä motella pelatessa täytyy laittaa vatkaten? En itse mitenkään erityisesti ole liikkeentunnistusta koskaan vihannut, mutta DigiExpoilla tuli kirottua tuota mainitsemaasi epätarkkuutta useampaankin otteeseen.

[Metal Gear Solid]

Metal Gear Solid
Mega Man
MGS:n eeppisyys ja kiehtova pelimekaniikka vievät hauskaa toimintaloikkaa.

Halo
Super Mario
Halo on edelleenkin kiva, mutta ei pärjää monipuoliselle ja koukuttavalle parhaussarjalle.

Resident Evil
Castlevania
Metroidvania-seikkailut vetävät enemmän puolelleen.

[Mega Drive II:n]

Vuosi taisi olla 1995, kun isä kantoi Hobby Hallista minulle Mega Drive II:n syntymäpäivälahjaksi. Kyseinen vuorokausi on elämässäni edelleenkin ehkäpä se upein koskaan, sillä ennen näitä synttäreitä olin parin vuoden ajan joutunut tyytymään aina joko velipuolen Mega Driveen tai serkuilta pitkään lainassa olleesen NES:iin. Nyt tilanteeseen tuli kuitenkin muutos, kun minäkin pääsin viimein omistamaan jotain niinkin upeaa ja kallista kuin pelikonsolin!

Entistäkin hienommaksi lahjan teki konsolin mukana tullut pelikasetti, joka sisälsi pelattavaa peräti kuuden pelin edestä. Aiemmin eniten käytössäni olleelle NES:lle pelejä löytyi vain neljä kappaletta (Mariot ja Chip 'n Dale), joten pienelle naskalille jo lähtökohdat oman konsolin kanssa tuntuivat aikamoisilta. Pelit olivat myös aiempaa vaihtelevampia, sillä nyt varsin puhtaaseen tasoloikkaan enemmän tottunut pääsi tutustumaan sellaisiin nimikkeisiin kuin Super Monaco GP, The Revenge of Shinobi, Colums, Sega Soccer ja Streets of Rage. Kasetin mieluisin teos oli toki tutuimmalta tuntunut Sonic the Hedgehog, joka jatko-osineen sai pyöriä television ruudulla vielä pitkän aikaa.

Toki muistiin ovat jääneet myös sellaiset teokset kuin Another World, Lion King, Rolo to the Rescue, Quackshot Starring Donald Duck ja Mortal Kombat III. Näistä valtaosaa en itse koskaan omistanut, mutta onneksi myös muun muuassa naapurin penskalta löytyi Mega Drive.

Kolme vuotta myöhemmin joululahjakääreestä paljastui jälleen uusi pelikonsoli, joka ei tälläkään kertaa ollut Nintendon laite, muttei myöskään Segan. PlayStation saapui taloon Crash Bandicootin, Formula 1 98:n, Porsche Challengin sekä Mickey's Wild Adventuresin kera, mutta parhaiten ensimmäisistä pleikkarikosketuksista jäi mieleen Oddworld: Abe's Oddyseen demo. Kyseessä oli ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainut kerta, jolloin yhdenkään pelin visuaalinen toteutus on onnistunut tekemään oikeasti vaikutuksen. Myöhemminhän myös selvisi, että peli ja sen jatko-osa tarjosivat vielä paljon muutakin.

Pleikkarin ilmaantuminen tiesi kuitenkin tuhoa Mega Drivella. Ei siksi, ettenkö enää olisi konsolilla halunnut pelata, vaan siksi, koska vanhemmat painostivat luopumaan laitteesta, sillä ilmeisesti kaksi kotikonsolia oli jotenkin liikaa. MD:sta tulikin pienen kikkailun jälkeen luovuttua, mutta sentään Game Boy Color astui elämääni jonkin aikaa myöhemmin, pääasiassa aluksi monelle tutun Pokémon-huuman takia. Game Boy Advancen tulon myötä GBC:kin koki vielä Mega Driven kohtalon, mutta sen jälkeen en ole enää edes yhdestäkään pelistäni suostunut luopumaan.

Aikalailla rakkain konsolini, PlayStation 2, tuli hommattua vuonna 2002, syynä vain yksi asia: Final Fantasy X. Tietenkin jo pidemmän aikaa pelanneena pelaajana minua kiinnosti kehittyneempi rauta ja sen tuomat mahdollisuudet, mutta ajatus rahan sijoittamisesta uuteen konsoliin häiritsi minua suuresti. Dissasinkin kakkospleikkaria mitä typerimmistä asioista pitkän aikaan, kunnes halu saada lisää Final Fantasya kasvoi lopulta liian suureksi vastustaa. Tapahtumasta onkin näin jälkikäteen oltava vain kiitollinen.

Tästä aletaankin pikkuhiljaa päästä nykypäivään. Kovassa käytössä olleen GBA:n näytettyä kulumisen merkkejä, oli loogista hankkia DS, kun sellainen oli juuri markkinoillekin ilmaantunut. PSP:täkin pohdiskelin, mutta Sonyn idea tunkea käsikonsoli täyteen "vähän kaikkea" pisti epäilemään laitetta. Nintendo oli myös käsikonsolipuolella koettu enemmänkin kuin luotettavaksi firmaksi, joten valinta jäi varsin helpoksi. Jälkimmäisen kaltaista ajattelumallia käytin myös uusimpien tehokonsolien kohdalla, vaikka eipä Boxin pelitarjonta ja kohuttu punainen rinkula saaneet noin muutenkaan tuolloin oikein puolelleen. Pleikkarilinjalla jatkettiin jälleen.

Wiin hommasin pari vuotta sitten suunnitellusti PS3:n rinnalle. Selkeästi erilainen lähestysmistapa takasi poikkeavampia pelikokemuksia, mikä onnistuu pitämään harrastuksen vahvasti vielä vuosienkin jälkeen tuoreen oloisena. Tokihan noin muutenkin oli jo korkea aika päästä kokemaan Nintendon isompia tuotoksia ilman, että lainaamista tai ihmisillä vierailua tarvitsisi harrastaa.

Viimeisimmät lisäykset kokoelmaan ovat PSP, GBA SP sekä takaisin saatu Mega Drive II. PSP on DS:n hankinnan jälkeen kiinnostanut paikka paikoin vähän syystä jos toisestakin, mutta viimeistään Kingdom Hearts Birth by Sleepin sekä uusimman MGS:n julkaisun läheneminen saivat minunlaiseni heikon ihmisen liikkeelle. GBA SP vastaavasti tuli voitettua pari miittiä sitten Mario-skabasta varsin sopivasti, sillä taustavalolla varustettu GBC-pelejä pyörittävä laite on täsmälleen sitä, mitä olen jo tovin kaivannut. Tämä ei toki tarkoita, ettenkö vielä joskus haluaisi omistaa taas myös Game Boy Colorin. Myös kiinnostus useita muita vanhempia konsoleita kohtaan elää myös edelleen.

Mutta tosiaan, tässä vielä pakollinen lista nykyisistä konsoleista:

Game Boy Advance
Game Boy Advance SP
DS Not-So-Lite
Mega Drive II
PlayStation
PlayStation 2
PlayStation 3 (60 gb)
PlayStation Portable (2000)
Wii

Oliko jollain tietoa, että oliko tuolla myös HD-matskua, ne trailerit mitä joistain katselin olivat ainakin SD-kamaa?

Ilmeisesti vielä MUBI ei sisällä yhtään HD-kamaa vaan kaikki on standardia.

Euroopan PS-blogin kommenteista:

At launch there won’t be any HD videos available but the SD streaming quality is pretty good. It’s worth noting that many classic and indie films aren’t even available in HD. Hopefully something for the future of MUBI though

Niinhän siinä sitten ilmeisesti kävi, ettei Conania näy Suomen televisiossa tämän vuoden puolella. Mitä nyt kuitenkin olen kuullut ainakin jollain tapaa MTV3:n ja Subin ohjelmistosta vastaavan henkilön maininneen, on show'n perään kysytty sentään kohtalaisen paljon ja ilmeisesti tammikuussa sitä voitaisiin yrittää Suomeenkin raahata ainakin oikeuksien osalta. Vähän harmihan tällainen odotus on, mutta onneksi internetti on olemassa.

Niin ja hieman esimakua tulevasta tarjonnasta antava Show Zerohan on ollut jo parin päivän ajan ulkona. Käykää kurkkaamassa.

Kun noista Shin Megami Tensei -peleistä on taas ollut silloin tällöin puhetta, niin nostetaas seuraava uutinen esiin.

Persona 2: Innocent Sinistä PSP-remake

Eli ainakin japanilaiset saavat yli kymmenen vuoden ikään päässeestä kulttipelistä uusioversion. Nyt lieneekin hyvä aika elätellä toiveita Innocent Sinin virallisesta länsijulkaisusta!

Pelin kotisivut

[Round 1]

Round 1

F-Zero
Castlevania

F-Zeron kokeilut turhan vähäiset.


Persona
Elite

Elitestä ei ole hajuakaan, joten reiluuden vuoksi jää ääni antamatta.


Oddworld
The King of Fighters

Varsin uniikki sarja, joka hurmaa vieläkin ideoillaan.


Metal Slug
Halo

Haastava ja hyvin toteutettu 2D-räiskintä kestää hyvin kulutusta vuodesta toiseen.


FIFA
Grand Theft Auto

Tykkään kyllä urheilupeleistä, mutta ei GTA useammallakaan ihan pätevällä vuosipäivityksellä kaadu.


Pokémon
Mario Kart

Pokémonin ydinidea jaksaa hurmata, vaikka sarja onkin aika paikallaan junnannut. Kartit jäävät aina varsin satunnaiseksi huviksi.


Resident Evil
God of War

Tää oli paha. Kumpikaan sarja ei ole pahemmin koskaan lämmittänyt, mutta koska RE4 lähentelee ominaisuuksiltaan mielenkiintoisempaa kokonaisuutta kuin yksikään GoW, menee ääni Ressalle.


Call of Duty
Gran Turismo

FPS:t eivät kuulu suosikkeihini, vaikka kyllähän GT-sarja muutenkin hatunnoston ansaitsee. Uramoodi koukuttaa.


Eye of the Beholder
Mechwarrior

Öh...


Gradius
Fallout

Gradiuksen hakkaamiset jääneet vähiin. Fallouteistakin toki vain kolmosta pelattu.


Mega Man
Final Fantasy

Megikset ovat tänäkin päivänä siistejä, mutta kyllä FF vie. Laatu sarjassa tykkää välillä heitellä, mutta ne parhaimmat osat ovat kuitenkin hienoja pelejä.


Metroid
Street Fighter

Vanhemmat Metroidit ovat kestäneet hyvin aikaa, mutta tästäkin huolimatta sarja on myös kyennyt kehittymään huimasti ja hyvin tuloksin. Huikeaa seikkailtavaa piisaa.


Civilization
Super Mario

Pelasipa mitä tahansa Super Mariota milloin tahansa, on peli-ilo aina taattu, vaikka pelit kuinka koluttuja jo olisivatkin. Kokonaisuutena pelisarja onkin aivan käsittämättömän upea, koukuttava ja tietenkin hauska. Valinnanvaraakin riittää.


Heroes of Might & Magic
Zelda

Genren ja kieltämättä myös alustan takia selvä peli. Jo salaisuuksien etsintään kuluttaa Zeldoissa mielellään useammankin tovin.


Devil May Cry
Metal Gear Solid

MGS-sarjan usein varsin venyvä pelimekaniikka kiehtoo juonen ja tarinankuljetuksen rinnalla.


Professor Layton
Dragon Quest

Laytonin idea ei ole toistaiseksi pitänyt pahemmin otteessaan.

Ei lähdetä tuolle vittuilulinjalle. Ajatuskatkoksia tapahtuu itse kullekin. Viestin tarpeellisuudestakin voi huomauttaa asiallisemmin.

Sain 32 nyt ainakin neljällä laskukerralla. Laskitko Echoesin Metal Slugia mukaan?

Dragon Quest (se pääsarja)
Persona

Niinkin satunnaisesti tulee luettua, että vastasin suosiolla ei. Lähinnä sivulle eksyn, jos jonkin uutisen lähteenä sattuu Gaffi olemaan.

Ja lisää ketjuja vain mielellään kehiin. Meikäläisenkin pitäisi myös uskaltaa postailla selkeästi enemmän. Aina ei jotenkin vain kehtaa kaikkia höpinöitä ja pohdintoja julkaista.

Maanantaina läpäisin Vanquishin hardilla ja odotetusti pelin ote parani hieman viime läpipeluusta. Erityisesti lopputaistelu tuntui viimein oikeasti hyvältä muutaman muun kamppailun lisäksi, mutta täysin tyytyväinen en siltikään ole pelin tarinamoodiin. Kuten aikaisemmin jo totesin, tuntuu nopeatempoinen pelityyli kikkoineen kyllä hauskalta, mutta vieläkään pelin mekaniikkoja ei oikein oteta toimintakohtauksissa kunnolla huomioon. Jatkuva liike ja väistely on toki jatkuvasti mahdollista, mutta joko niitä ei pahemmin tarvitse käyttää tai sitten vastustajista pääsee usein turhan helposti ottamaan etäisyyttä. Vaikka kuolemia näilläkin eväillä toki ilmaantuu, puuttuu pelaamisesta nyt hyvin usein paine, ellei peliä sitten suksi läpi god hardilla. Se on kuitenkin ihan toinen tarina näin muutenkin.

Pelin paras tarjonta onkin kätketty challengeihin. Vihollisia löytyy haastekentissä useita erilaisia ja ne ovat sijoittuneet parhaimmillaan vähän joka puolelle pelialuetta, mikä ilokseni pakottaa sunnittelemaan tappojaan ja sijoittumistaan ainakin ensimmäisillä pelikerroilla. Liikkeessäkin täytyy joskus pysyä, ja tuopahan oman lisähaasteensa vielä vastapuolen lisäjoukot, jotka tuppaavat spawnaamaan varsin hyvin pelialuetta hyväksikäyttäen. Näin hengähdystauoillakin täytyy jo pysyä valppaana.

Ikävä vain, että näitä Tactical Challengejakin on ilmeisesti vain viisi kappaletta koko pelissä. Olen toki itse joutunut hiomaan niitä useaan otteeseen, jotta ne menisivät edes läpi ja ainahan läpäisyaikaa voi lähteä vielä parantamaankin, mutta harmittamaanhan tämä tarjonnan vähyys laittaa. Tästäkin huolimatta Vanquishia on onneksi hauska pelata, mikä saakin toivomaan myös vähän sisältörikkaampaa ja ominaisuuksiaan rohkeammin hyödyntävää jatko-osaa.

Perjantaina ja sunnuntaina olen nyt ainakin menossa, mutta enköhän tuolla myös lauantaina viihdy. Ainakin perjantaina menossa ollaan mukana myös aivan alusta saakka.

Amon settiä kohtaan olisi taas kovimmat odotukset, sillä Donkey Kongia olisi mukava päästä hieman itse testaamaan, mutta muuten kyllä koetan olla ajattelematta tarjontaa ennen kuin messualueelle pääsen. Vähän kaikkea pitää kuitenkin aina kokeilla ja ihmetellä, oli siellä vastassa sitten mitä vain.

[Vanquish]

Viime aikoina ei ole juuri tullut pelejä osteltua, mutta Vanquish saattaa hyvinkin mennä tilaukseen lähiaikoina. Kukaan laudalla ehtinyt pelaamaan enemmänkin; miltä vaikuttaa?

Päivällähän tuo meni läpi normalilla. Tykännyt olen aikalailla, vaikkei ainakaan vielä näin helpolla pelatessa mihinkään erityisen säväyttävään ole tarvinnut pelimekaniikan kanssa venyä, miksi toiminnan tasokaan ei ole noussut ainakaan vielä siihen kaipaamaani toiseen potenssiin. Täytyykin katsella miten käy, kun lähden tässä kohta hardilla peliä pelaamaan. Olisihan tuossa jäljellä myös muutamat Challenge-kentät, joista ainakin ensimmäinen pani lupaavasti jo vähän enemmän suunnittelemaan tekosiaan. Voikin olla, että parhaus on vielä edessäpäin.

Varoituksen sanana vielä, että tarina on sitten aika lyhyt. Pelikello heitti esimerkiksi minulle lopputekstien jälkeen lukeman 4 tuntia ja 44 minuuttia, mikä voi jättää kylmäksi. Voi toki olla, ettei peli laske kaikkia välipätkiä kellonaikaan mukaan, mutta eipä lukema tuossakaan tapauksessa kauhean mairitteleva ole. Onneksi itseäni sentään innostaa pelata peli vielä uudelleen läpi.

Pari kuukautta sitten postasin Sonic-aiheisen animaation, joka ansaitsi varsinkin yksityiskohdillaan ihastukseni. Tällä kertaa vuorossa on ihan pelikuvaa eräästä Sonic-faniprojektista, joka yhtälailla näyttää varsin upealta.

Emerald Hill Montage - Sonic Fan Remix

Harmi ettei porukka ole ilmeisesti kehittänyt yhtään rohkeampia biisejä mukaan.

Tuo ikävä kyllä tulee vieläkin kakkoselta aamuisin.. Jotain pahoja sääskiä ja hyvä, mutta lihava haltia on teljetty vankilaan

No voi helvetti, samaa juontakin tuntuvat vielä näidenkin vuosien jälkeen käyttävän Taisi luovuus kuolla lastenohjelmien ideanikkareilta kokonaan vuosia sitten.

Mikäs sellainen ohjelma oli YLE:llä, jossa lapset seikkailivat jossain luolassa tehtäviä ratkoen, taisi olla jotain merirosvolaivojen hylkyjä kanssa siellä? Eniten tuosta on jäänyt mieleen sellainen kivinaama, joka neuvoi lapsia eteenpäin todella pelottavalla ja matalalla äänellä..

Näitähän ohjelmia oli parikin. Toisessa tosiaan pyörittiin jonkin hiiden luolasssa "keijun" ja minkä lie maahisen avustamana ja jälkimmäinen meinasi aina päätyä pataan ties mistä syystä. Toinen ohjelmista taas keskittyi juurikin merirosvolaivan ryöstämiseen. Tuossa apuna oli joku Peter Panin ja Robin Hoodin tyylinen selkäkivuista kärsinyt jätkä. Kummankaan nimeä en muista, vaikka noita tuli yllättävän vanhana vielä katseltua.

Myöhemmin YLE:ltä tuli myös ainakin yksi samantyyppinen ohjelma, joka keskittyi johonkin keskiaikaseen kyläpahaseen ja sen ympäristöihin.

mitenköhän on kun minulla on xbox360 pitääköhän se patch ostaa microsfott pisteillä vai ladataanko se patch joistain muualta?

Ei osteta pisteillä vaan ihan ilmainen se tietenkin on. Netti kun on päällä ja käynnistät pelin, niin käsittääkseni myös Boxilla peli ilmoittaa, että uusi päivitys on saapunut.

Miksei muissa moderneissa pelilehdissä ole enää vinkki-osiota?

Tainnut netti aika hyvin syödä näiden tarpeellisuutta. Pieneen palstaan ei kauheasti erilaisia vinkkejä mahdu, joten sellaisen kyhääminen voi tuntua turhauttavalta.

Nyt vain viette tuota vinkki-ideaa pidemmälle ja pistätte pystyyn lukijoiden oman Pro's Cornerin

E: Äh, Pro's Cornerissa kysyttiinkin vinkkejä. Tips & Trickiä haettiin,