Mass Effect 1 on edelleen mielestäni paras näistä kolmesta, joita olen pelannut. Kakkonen oli liian räiskintäpainotteinen, kun taas kolmosessa oli pelaamista haittaava bugi. Keskityn kolmoseen. Valitettavaa oli, että kolmoseen ei saanut siirrettyä 1-osan hahmon kasvoja, vaan ne piti luoda uudestaan. Peli alkaa vauhdikkaasti, mutta pian selviää, että maisemat eivät paljon varioi, vaan ollaan lähes samankaltaisissa maisemissa. Ehkä tähän vaikuttaa se, että makon kaltaista maassa kuljetettavaa kulkuneuvoa ei ole vaan liikutaan vain jalan. Näin ollen ei tarvitse liikkua pitkiä matkoja nähden mitään upeita planeettoja. Sääli, sillä jo Kuusta Maan katsominen makolla ajaen viehätti minua ykkösosassa. Myös muut hienot maisemat eri planeetoilla olivat hienoja ykkösosassa. Kun tähän lisätään, että taistelut ovat varsin yksitoikkoisia, samaa toistavia putkijuoksuja, alkaa puuduttaa persettä. Positiivinen seikka oli se, että VIHDOIN pääsin toteuttamaan sen lesbokohtauksen, jota jo edellisissä osissa yritin. Pystyin toteuttamaan sen jopa pari kertaa, eikä ollut vaikeaakaan. Kun edetään kohti loppua, tuli inhottava bugi, joka pilasi koko pelitunnelman: Shepard meni läpi laskemistaan tikkaista. Vasta pari tuntia taukoa pidettyäni ja yritettyäni uudestaan se jostain syystä suostui kiipeämään niitä pitkin ja sain jatkaa peliä. Kolmosessa on muitakin bugeja kuulemma. Pari kertaa tulee sellaisia kohtia, jotka eivät sovi roolipeliin, mutta Narrative-vaihtoehto on silti siihen pelityyppiin suht' sopiva, räiskintä on iisiä lukuunottamatta noita paria kohtaa. Itse asiassa ihan lopussa vältin taistelua ja juoksin suoraan noodille saadakseni pelin jatkumaan ja jatkuvan kuolemisen loppumaan. Loppuratkaisu on kiistelty ja kenties moneen kertaan jo kirottu, mutta minusta se oli ihan järkevä lopetus hienolle saagalle, sanokaa mitä sanotte. Ei harmita.
|