[Life is strange: true colors]

Tällaista ei vielä ollut joten päätin laittaa aiheen pystyyn.
Mulla on oikeastaan kaksi listaa jossa ekana on parhaat vuonna 2021 julkaistut pelit ja sen jälkeen ne mun oikeat vuoden pelit sekä pettymykset.
Nyt ei lasketa pisteitä jotta saadaan se ultimaattinen totuus selville vaan tämä on ihan perus lista.

Vuonna 2021 julkaistut vuoden pelit.

1: Life is strange: true colors
LiS 2:n jälkeen en odottanut oikein mitään enkä katsonut edes arvosteluita spoilerien pelossa joten sitäkin hienompaa oli huomata kuinka deck nine onnistui taas vetämään sarjan pois siitä suosta johon don't nod sen päästi.
Ärsyttävän lapsenvahti simulaattorin sijaan meillä on oikeasti pidettävä päähahmo, peli keskittyy taas yhteen kylään ja mitään äärimmäisen typeriä päätöksiä ei tehdä kuten kakkosessa jossa jätkät lähti karkuun kun joku syytti niitä varastamisesta kun olisi voitu vaan mennä sinne kauppaan takaisin kysymään myyjältä.

Pelin supervoimana toimiva empatia kuulostaa paperilla ihan naurettavalta, mutta toimii käytännössä erittäin hyvin vaikka ei ykkösen ajan manipulointia voitakaan.
Vaikka pelissä on lähinnä kaksi lopetusta joihin liittyvät päätökset tehdään vasta aika lopussa niin se ei tarkoita etteikö tarjolla olisi myös vaikeita päätöksiä joilla on seuraamuksia.
Tai no ehkä tuolta tuntuu jos pelaajalta itseltään ei löydy sitä empatiaa vaan kohtelee kaikkia hahmoja hälläväliä asenteella.
Tämä on myös reippaasti paremman näköinen mitä aiemmat osat, mutta onnistuu silti säilyttämään pelin tyylin ja soundtrack on jälleen rautaa vaikka en tuollaista pelin ulkopuolella pahemmin kuuntelekaan.

Jaettu 2 sija: Resident evil village ja DC super hero girls: teen power
Kaksi aivan erilaista peliä ja ressa on tietenkin se hiotumpi ja teknisesti parempi, mutta super hero girlsin pelaaminen oli hauskempaa enkä osaa päättää kumpi on toista parempi.

Ressa korjasi oikeastaan kaiken mistä en tykännyt seiskassa. Maailma on kiinnostavampi, pahikset on parempia, inventaario on parempi, pelattavuus on parempi.
Jopa Ethan itse on parempi, mutta toisaalta Chris on sitten sellainen idiootti, että voisi vaan palata lyömään niitä kiviä :D
Ainoa asia jota kaipasin oli vr tuki, mutta toisin kuin seiska niin tätä oli ilo pelata ilmankin sillä nyt tähtäys oli huomattavasti parempi.

DC super hero girls sitten taas perustuu saman nimiseen animaatio sarjaan joka sai alkunsa 2019.
Ostin pelin kun sen halvalla sai, mutta koska sen saaminen kesti ja kesti gigantin mokan takia niin ajattelin vilkaista millainen se sarja on ja kaikki 52 jaksoa tuli katsottua parissa illassa.
No okei ne kestää vaan 12min joten tuo ei ole ihan sellainen maratooni mitä voisi luulla, mutta se iski kuitenkin kovaa joten odotin peliä vielä enemmän eikä se pettänyt.
Onhan se simppeli ja tarina valitettavasti ei sovi mihinkään kohtaan sarjaa vaikka tässä olisi ollut hyvä tilaisuus syventää jotain sarjan asioita.
Pelaaminen on kuitenkin hauskaa ja hahmot on ihan kuten sarjassa ja myös samat ääninäyttelijät on mukana.

3.sijan kohdalla mä huijaan ja heitän hitman trilogian, koska kolmosen kautta voi pelata myös kahden aiemman pelin tehtävät ja se on myös ainoa tapa päästä pelaamaan ne vr moodissa joka on se ainoa tapa jolla tätä on tullut pelattua.
Eka hitman jonka jaksoin pelata läpi oli kaikkien vihaama absolution, mutta mä tykkäsin niistä lineaarisemmista kentistä ja muutenkin oli aina selvää mitä pitää tehdä.

Tuon jälkeen hitman 3 oli seuraava jonka pelasin ja heti tietenkin vr moodin kautta joka telee pelistä vaan vaikeamman sillä minimappia ei ole eikä vihollisia näe seinien läpi etkä voi edes piilotella kulman takana ja napata ohi menevää vartijaa kuten assassins creedissä.
On ihan eri homma piilotella vartijoilta puskassa ja nähdä vaan se puska saatikka pelata telkkarin kautta ja nähdä ihan kaikki mitä ympärillä tapahtuu.

Tehtävien vapaus on myös ihan omaa luokkaansa, mutta silti on edelleen selvää mitä sun pitää tehdä eikä tehtävässä voi epäonnistua jos olet liian hidas vaan aina on joku tapa hoitaa kohde pois päiviltä ja niitä tapoja on todella monta joista osa on ihanan sadistisia.
Jos pelaa koko trilogian niin tähän saa helposti kulumaan kymmeniä tunteja ja on tavallaan huvittavaa ajatella, että mä olen pelannut tätä enemmän mitä moni muu on pelannut vaikka skyrimin vr versiota.

Ne oikeat vuoden pelit.

1.Cyberpunk 2077

Meitsi ei seurannut pelin kehitystä sen jälkeen kun katsoin sen 2018 e3 esittelyn joten en ollut tietoinen siitä kuinka pelissä piti olla tuunattavia autoja, asuntoja ostettavaksi ja vaikka mitä.
Mä ostin pelin esim skillupin arvostelun perusteella ja se sanoikin, että silloin kun peli toimii niin se todellakin toimii ja silloin kun se ei toimi niin....no kaikkihan sen tietää.

Otin kuitenkin riskin kun sitä 200e erikoisversiota sai 80e hintaan enkä katunut sillä itse paketti ja sisältö oli ihan hemmetin hienoa eikä peli itse ollut yhtään sen huonompi.
Olihan siinä graafisia bugeja, mutta ei mitään peli-iloa haittaavaa ja päälimmäisenä yli 100 tunnin pelaamisen jälkeen mieleen jäikin upea kaupunki, monet hyvät questit sekä kiinnostavat hahmot ja loistava dialogi sekä lopetukset joista pari sai jo silmäkulman kostumaan.
Mä en edes kaipaisi ps5 päivitystä jotta haluaisin aloittaa tämän uudestaan. Mulle riittäisi new game+ joka antaa mun säilyttää kaiken mitä olen saanut ekalla kierroksella ja pelaisin koko pelin uudestaan ihan vaan räiskimällä kun viimeksi olin hiiviskelevä hakkeri.

2. Shenmue 3

Jatkoa saatiin odotella yli 10 vuotta ja sain aika pitkälti sitä mitä halusinkin sillä peli on vanha tuttu shenmue. mutta nyt se näyttää modernilta säilyttäen kuitenkin tutun tyylinsä ja varsinkin kamera on niin helvetisti parempi mitä ennen.
Kaikki muu on just sitä mitä pitääkin ja edelleen ihmettelen miksi niin moni sarjan fani haukkui tämän ihan paskaksi kun tämä on just sitä mitä shenmuen kuuluu olla.
Vai onko kyse siitä, että ne vanhat pelit on siellä omissa muistoissa paljon parempia kuin mitä ne oikeasti olikaan, who knows.

Toki sivutehtävät olisi voitu merkata paremmin ja tarina olisi voinut saada jo päätöksensä sillä mä olen aika varma, että tämän huonon menestyksen johdosta ei saada enää uutta osaa ellei taas järjestetä kickstarter kampanjaa ja kolmosesta oikeasti tykänneet sijoita vielä enemmän rahaa mitä viimeksi.

3. Disaster report 4

Voisi kuvitella, että selviytyminen kuvitteellisessa japanilaisessa kaupungissa maanjäristyksen jälkeen olisi tylsää, mutta onneksi tämä peli ei ota itseään vakavasti kuin pari kertaa.
Tarjolla on hyvällä tavalla älytön seikkailu jossa pelaaja yrittää ensin selvitä jotenkin ja hetken päästä myy jollekkin "elämän pelastavia laastareita" 100 000 yenin hintaan, värvää ihmisiä hämärään kulttiin ja pyytää alueen pormestaria vaihtamaan koko pelin nimen kiitokseksi parantavan veden lahjoittamisesta, joka tietenkin oli sadevettä.

Pettymykset:

Halo infinite

Mä lasken itseni kohtalaiseksi halo faniksi sillä melkin joka pelistä on ostettu erikoisversio ja halo 4:n kohdalla hommasin jopa sen limited edition konsolin vaikka edellinenkin kone edelleen toimi.
Myös muutama kirja ja muuta kamaa löytyy ja yleisestä mielipiteestä poiketen halo 4 oli mulle sarjan paras peli ja myös halo 5 oli ihan jees.
Infiniten kohdalla en katsonut mitään kampanjaan liittyvää sillä se kuitenkin tuli gamepassiin heti julkkarissa joten mitäpä sitä turhaan itseään spoilaisi ja kai se ihan perus hyvä halo kuitenkin on.

No ei ollut. Pelattavuus on parasta koko sarjassa, mutta tarina on paskaa.
En minäkään vitosen lopetuksen fani ollut, mutta silti ajatus siitä kuinka seuraava iso vastus olisikin Cortana, sen hallitsemat guardian robotit sekä moni muu tekoäly jotka pystyy hallitsemaan ihmisten aluksia ja avaruusasemia oli kuitenkin varsin kutkuttava.
No kaikki tuo heitetään romukoppaan ja käsitellään muutaman minuutin välivideon aikana ja taas meillä on pahiksena joku omaa ääntänsä aivan liikaa rakastava brute.
Peli ei oikeastaan selitä mitään ja ihan tarkoituksella kiertelee noiden asioiden ympärillä ja usein pelaaja luulee, että no nyt pian saadaan tietää seuraava iso mysteeri ja eiköhän sieltä tule märkä rätti naamaan sillä peli pitää kaikki isot asiat pimennossa ihan loppuun asti.
Mä olen katsonut tästä ties kuinka monta arvostelua ja ainoa joka tuon mainitsee on easy allies eli entinen gametrailers porukka ja melkein kaikki muut kehuu tarinaa ja mä en vaan voi käsittää sitä.

Kirsikkana kakun päällä halo 4:n Cortanan kasvoanimaatiot on paljon paremmat mitä infiniten weaponilla ja se on sentään vanha xbox 360 peli.
Avoin maailmakin on sitä samaa metsää ja "sivutehtävät" on ripoteltu ubikaavan mukaan eri puolille karttaa ja on sitä samaa propagandatornin tuhoamista ja sotilaiden vapauttamista.

Juu pelasin ja petyin karvaasti. Samalla meni usko koko sarjaan.
Itse olen pelannut halot aina tarinan takia ja jos se ei ole kunnossa niin peli tuntuu ihan paskalta vaikka pelattavuus olisi parasta koko sarjassa.
Vitosen lopun jälkeiset tapahtumat sivuutetaan muutamalla lauseella yhdessä välivideossa.
Pelin pahiksena häärivän banishedin taustoista ei kerrota mitään joten jos halo wars 2 ei ole pelattuna niin olet pihalla kuin lumiukko.
Oikeastaan mitään muutakaan ei selitetä ja koko peli loppuu cliffhangeriin taas kerran.

Lisäksi se avoin maailma on kaikkialta ihan samanlainen ja täynnä ubisoft tyylistä filleriä.
Poissa on aiempien pelien vaihtuvat maisemat ja tilalla on pelkkää kalliota ja metsää sekä samoja kiiltäviä käytäviä.

Näköjään likemmäs vuosi mennyt kun viimeksi ostellut levyjä.
Nyt tuli hommattua cradle of filth - existence is futile joka julkaistiin lokakuussa sekä kataklysm - unconquered joka julkaistiin jo viime vuonna.
Seuraavaksi sitten uusi arch enemy jos se päätetään julkaista myös vinyylinä.
Hieman ylihintainenhan tuo filthin levy oli sillä emp:llä oli tarjolla vain sininen limited edition levy joka maksoi yli 30e, mutta kataklysm sentään oli tarjouksessa 19e hintaan.

Emp:n valikoimissa oli myös pelien soundtrackeja, mutta ei kuitenkaan mitään jonka olisin halunnut ostaa.
Jos jotain kiinnostaa niin ainakin viimeksi siellä oli resident evil 2 ja last of us 2 levyt sekä jonkun yakuzan ost sekä pari muuta levyä.

Life is strange: true colors arvostelu.
https://www.youtube.com/watch?v=IDjBLEZAhjM

Älkää nyt saatana tukeko näin paskoja remasterointeja.

San andreas tuli pelattua gamepassin kautta one x:lla eikä mulla siitä pahemmin valittamista ole.
Pari bugia tuli vastaan kuten se näkymätön silta jossain siellä metsässä, yhden tehtävän lopussa Ryder seisoi auton lavalla vaikka sen piti olla kyykyssä, mutta tuo korjaantui kun kävi maalauttamassa auton.
Sitten yhden välivideon aikana sattui satamaan kun tyypit oli autossa ja se sade oli myös siellä auton sisällä.
Hahmomallit ei pahemmin häirinneet kun en muutenkaan enää muistanut miltä ne alunperin näytti ja niihin tottui parin tunnin jälkeen.

Muuten peli näyttää aivan helvetisti paremmalta mitä aiemmat versiot ja myös pelattavuus on parempi. Jos tuosta olisin 20e maksanut niin olisin ollut ihan tyytyväinen.
GTA 3 ja vice city sitten ei pahemmin kiinnostakaan kun muistan niistä lähinnä pari vitun ärsyttävää tehtävää joten mitään nostalgisia muistoja niistä ei ole.

Eivät ole todennäköisesti yhtä arvokkaita kuin eurooppalaiset versiot. GBA-peleissä tuppaa käsittääkseni olemaan niin, että eurooppalaiset versiot ovat niitä halutuimpia, mutta kyllä hyväkuntoisille japanilaisille versioillekin löytyy kysyntää ja noista varmaan saisi nykyään moninkertaisena tuon parikymppiä takaisin.

Jaksoin viimein käydä ebayssa katsomassa mihin hintaan zero missionin ja fusionin cib japsi versioita on mennyt kaupaksi.
Yksi fusion mennyt kaupaksi 112e hintaan ja toinen 134e. Sitten oli myyty zero mission ja fusion yhdessä 258e.
Sitten pelkkiä moduuleja on myyty halvimmillaan alle 20e hintaan. Kova hinta kyllä pahvilla :D

Squid Game:
Ennalta-arvattava ja tiesi heti alkuun mitkä hahmot selviää ja mitkä ei, mutta sarja oli täynnä visuaalista mielikuvitusta ja hyvää viihdettä alusta loppuun. Tykkäsin paljon. Ja mikä parasta, ei koittanut tuputtaa mitään poliittista paska-agendaa, tai muuta kulttuuririkastusta, mitä survotaan nykyään kaikkeen.

Midnight Mass:
Hyvin Stephen King -tyylistä meininkiä. Hitaasti avautuvaa kauhumeininkiä pienessä kylässä. Välillä studiolavasteen kyllä paistoi pahemman kerran läpi ja saaren ympärillä oleva vesi oli aivan selvästi tietokoneella tehtyä. Tykkäsin kyllä tästäkin paljon, mutta muutamien hahmojen pitkät monologit olivat ihan luokattomia. Käsikirjoittajat varmaan luulivat olevansa fiksuja ja välillä hahmot jauhavat täyttä diipadapaa yksikseen ihan liian kauan.

Itsekin tykkäsin squid gamesta, mutta ne helvetin VIP vieraat kyllä melkein onnistui pilaamaan ne jaksot jossa ne oli mukana.
Mä en ole ainakaan viimeisen 10 vuoden aikana nähnyt / kuullut noin paskaa näyttelyä missään leffassa, sarjassa tai pelissä.
Enkä mä kyllä välittänyt siitä lopetuksestakaan.

Muuten kyllä erittäin hyvä ja piti mielenkiinnon yllä pelien välissäkin.

Midnight mass tuli aloitettua heti perään, mutta jo ekan jakson aikana teki mieli lopettaa kun alettiin virsiä veisaamaan tai muuten vaan joku jeesus biisi soi taustalla.
Tuota on kuulemma lisää jatkossakin joten tuo tipahti "katson ehkä joskus" listalle.

29.10-1.11 on metroid dread teemainen maximus cup tetris 99:ssa.
Todella pitkästä aikaa sellainen teema jonka haluaa vaikka noiden avaaminen onkin mulle aikamoista tervan juontia kun olen niin paska ja yleensä saan vain muutaman pisteen joka matsissa.

https://www.youtube.com/watch?v=5RVKc-isjd4

[Resident Evil 7]

Resident Evil 7 tuli vihdoin pelattua vihdoin läpi, kun vain puskin alun housuunpaskomisosuudet läpi. Ei peli lopulta niin kuumottava ollutkaan ja nautin siitä jopa enemmän kuin REmake 2:sta - RE Villagesta puhumattakaan.

Peli oli lähellä erinomaista, mutta muutamat pikkuviat nakersivat kokemusta. En voi edelleenkään sietää tuota RE7/8:n tarkoituksellista paskatähtäystä, eli sitä miten Ethanin kamera/tähtäysohjauksessa on käytetty jotain raivostuttavaa sensitivity curve -asetusta, jossa tähtääminen on kömpelöä ja hidasta.

Tämän takia psvr moodi onkin helvetin hyvä kun se käyttää headtrackingia tähtäykseen.
Melkein inhosin koko peliä kun pelasin ekan kerran telkkarin kautta läpi, mutta vr moodi teki pelaamisesta niin helvetisti parempaa, että olen pelannut sen vr moodissa jo 7 kertaa läpi ja platinakin tuli kerättyä.

AC DLC:n saa palvelun hinnalla myös käyttöönsä, ja se maksaisi yksinään 25 euroa, joka tekee Animal Crossing -pelaajille tästä heti houkuttelevamman diilin.

Oikeastihan tuo on ihan paska diili.
Vaihtoehto 1. Ostat sen lisärin 25e hintaan ja se on sun.
Vaihtoehto 2. Vuokraat sen vuodeksi 40e hintaan jos et omista vielä online palvelua tai jos omistat niin sitten vuoden vuokraus maksaa 20e.

Ei tartte kahta kertaa miettiä kumpi on se parempi vaihtoehto jos tuo lisäri kiinnostaa ja jos se ei kiinnosta niin silloinkin tuo 20e extraa n64 ja mega drive peleistä on silkkaa ryöstöä.
Ihan sama miten päin katsoo niin ei tuo paska sen paremmaksi muutu vaikka kuinka heittäisi glitteriä päälle.

[The Warning]

Haha, pitänee Sepulturaa kiittää välillisesti siitä, että sattui aikanaan jotenkin tutkan ohi mennyt The Warning -hehkutus nyt uudestaan silmään. Tuli testattua, ja on kyllä hemmetin hyvä meno mimmeillä. Debyyttikokopitkä on nyt soinut läpi useita kertoja, ja toimii joka kierroksella paremmin. Tämän parissa vierähtää varmasti vielä tovi, ja sitten pitää tsekata uudempaa albumikokonaisuutta kanssa.

Eniveis, kiitos Partis takautuvasti suosituksesta!

Joko uusimmat biisit on myös kuunneltu?

The Warning - EVOLVE (Official Music Video)
https://www.youtube.com/watch?v=3_RB0tRI624

The Warning - DISCIPLE
https://www.youtube.com/watch?v=p9GcS8ptpCY

Kuuden biisin ep Mayday julkaistu 8.10

Deadly premonition origins arvostelu (switch)
https://www.youtube.com/watch?v=R3l1T519Nzg

Oliko sulla boxin shenmuessa enkku vai japsi ääninäyttely käytössä?
Enkku dub meinaan on paljon huonommalla laadulla mitä japsi versio.

Pleikkarin dreams pelissä tehty Yurei: the sacred bells joka on ottanut isnpiraatiota project zero sarjasta joten jos niiden pelien tyylisestä kauhusta tykkää ja dreams löytyy hyllystä tai pleikkarin kirjastosta niin nyt on hyvä aika käynnistää se ja testata.

https://www.youtube.com/watch?v=xXUhShF1ShQ

Disaster report 4 arvostelu
https://www.youtube.com/watch?v=306A5-nTySs

Snowrunner arvostelu
https://www.youtube.com/watch?v=Ng-g_EwLA50

Jotenkin itse aina luulin että Dockissa ei ole tekniikkaa juuri yhtään. Vain tuulettimet ja adapterit, eli jonkinlainen hubi NS:n ja TV:n välille. Eli siinä ei olisi ollut aikaisemmin edes Wifiä, se tulisi NS:stä. Dockin tuulettimiahan pystyisi säätelemään todennäköisesti NS:stä suoraan lämpöjen mukaan.

Ei siellä mitään tuuletinta ole. Yks piirilevy ja siinä kaikki.

Disaster report 4 (ps4 pro)

Super mario 3d world (switch)

Orkkis-kaseteista taidetaan pyytää jotain sataa euroa.

Onkohan japsi versiot yhtä arvokkaita. Mulla on molemmat ihan virheettömässä kunnossa kun joskus ne ostin play-asiasta kun taisi maksaa 20e/kpl ja ainoastaan zero mission on käynyt kerran koneessa.

[disaster report 4]

Meitsi on pelannut sellaisia mestariteoksia kuin disaster report 4 ja deadly premonition.

Disaster reportin demoa tuli kokeiltua ja tykkäsin siitä todella paljon ja yhden arvostelun katsottuani päätin ostaa kun peli oli tarjouksessa 30e psn storessa.
Pelihän alkaa hahmon saapuessa bussilla kaupunkiin kun maanjäristys iskee ja seuraavaksi ollaankin ryömimässä bussista pihalle ja varotaan päälle kaatuvia liikennemerkkejä ja taloja.
Kaikki on tietenkin skriptattu, mutta ekalla kerralla on mahdotonta tietää tärinän alkaessa, että meneekö se vaan ohi vai tuleeko vieressä oleva rakennus niskaan.
Vaikka kaikki on aluksi kohtuu maanläheistä ja sun pitää löytää esim kolme kadoksissa olevaa oppilasta niin aika pian homma muuttuu aika erilaiseksi.
Esimerkiks yhdellä alueella joudutaan etsimään pyromaania ja seuraavaksi oletkin värväämässä porukkaa johonkin hämärään kulttiin.
Peli ei missään vaiheessa ota itseään vakavasti ja tämä on selvää alusta asti kun voit vaikka myydä laastari paketin helvetin kovaan hintaan väittämällä niiden olevan jotenkin ihmeellisiä ja yhden tehtävän lopussa voit valita palkkioksi vaikka pelin nimen muuttamisen.

Peli näyttää joltain ps3 peliltä ja sellaisena sen kehitys alkoikin ja ohjaus sekä mekaniikat on hieman tönkköjä paikoitellen, mutta mua nuo asiat ei haitanneet yhtään ja tämä onkin omalla "tämän vuoden aikana pelatut parhaat pelit" listalla top kolmosessa ja tämä tuli pelattua heti uudestaan läpi.
Switch versiota en suosittele sillä se tuntuu rullaavaan enintään 20fps ja yksi alue joka nykii aika pahasti jopa ps4 prolla, on switchilla melkein kirjaimellinen diashow.

Koska tuota on lähinnä haukuttu ja mun mielestä se oli helvetin hyvä niin aloin miettimään jos sama pätisi myös deadly premonitionin kohdalla ja niinhän siinä kävi.
Mun on todella vaikeaa käsittää miksi peli on saanut niin paljon haukkuja ja joku ign antoi aikoinaan 2/10 jonka pitäisi tarkoittaa jo täysin rikkinäistä peliä.
Tarina ja hahmot on helvetin hyviä ja oikeasti ainoat viat jota keksin on grafiikat jotka on kieltämättä aika paskat. Open world osiot näyttää joltain aikaiselta ps2 peliltä, mutta sisätilat on jo ihan ok.
Myös animaatiot on todella kankeita ja autojen ajettavuus on mitä on eli switchilla pirun herkkiä ja ps3:lla melkein kaikki autot sitten taas aliohjaa aivan helvetisti.
Lisäksi tämä oli jo julkaisussa silloin 2010 vuonna 20$ halpis julkaisu ja sen mukaan tätä myös pitäisi tarkastella.

Itsehän ostin tämän ensin switchille ja se perustuu directors cut versioon jossa on jo vapaa kamera kun taas orkkis xbox 360 versiossa tuota ei ollut vaan se kääntyy hahmon mukana kuten vaikka re4:ssa ja muutenkin hahmon ohjaus ilmeisesti oli myös re4 tyylinen.
Directors cut:ssa ohjaus sitten taas toimii kuten missä tahansa third person pelissä nykyään, mutta tähdätessä ei voi vieläkään liikkua.
Switchilla open world osiot tuntuu rullaavan jossain 20fps tuntumassa ja autolla ajaessa se tippuu vieläkin alemmas jos ruudulla on rakennuksia, mutta sisätiloissa se sitten onkin likemmäs 60fps.
Ps3 versio ei tunnu koskaan yltävän edes tasaiseen 30fps lukemaan ja välillä se ihan oikeasti pysähtelee n.puolen sekunnin ajaksi ihan jatkuvasti.
Itse jo ajattelin, että eihän tuo voi olla oikeasti tuollainen ja mun vanha plese on vaan hajoamassa, mutta kyllä se pelin vika on.
Lisäksi tuo tuntuu vaihtelevan sen mukaan mikä chapter on menossa sillä välillä saa pelata vaikka 30 minsaa ilman pysähtelyä ja jossain toisessa chapterissa se tekee tuota 20s välein.
Lisäksi pleikkarin audio miksaus on ihan perseellään sillä dialogin voimakkuus vaihtelee jatkuvasti ja välillä siinä on joku outo kaiku efekti. Switchin ainoa ongelma oli liian kovat musiikit joten kun ne tiputti puoleen niin kaikki oli ok.
Teknisesti paras versio on se xbox 360 versio joka jo sillä oli enimmäkseen tasainen 30fps ja nyt sitä voi pelata myös xbox onella taaksepäin yhteensopivuuden kautta joten se on täysin lukittu 30fps.
Peli ei siis ole ollut ennen paskaa pleikkari porttausta jatkuvasti nykivä ja pätkivä vaikka nykyään kaikki siinä luulossa onkin.

Tämä tuli pelattua 100% läpi ja sen jälkeen kaivoin pleikkarin esille ja ostin tämän myös sille, koska switchille ei saa bonus asuja ja mun oli ihan pakko saada cat girl asu Emilylle ja pian sekin on 100% läpi.
Myös deadly premonition 2 tuli heitettyä alkuviikosta tilaukseen coolshopista kun se maksoi 30e.

Switcher 3

Visuaalisesti tämä on mitä on, mutta muuten ihan ehta witcher tietenkin. Pikaisesti koitin myös telkkarin kautta ja paremmalta tuo koneen omalla näytöllä näytti.
Mulla on antialisointi päällä, sharpening täysillä, foliage high ja kaikki muu off asennossa, koska inhoan sitä voimakasta bloom efektia ja depth of field vaikuttaa jo ruudunpäivitykseenkin ja jopa nyt se vaeltelee enimmäkseen jossain 30fps alapuolella.
Pelaaminen on kuitenkin ollut ihan sujuvaa varsinkin nyt kun ostin split pad pron niin saa kunnon otteen ja on kunnon tatit. Takanappeihin tuli laitettua tattien klikkaukset eli lähinnä viholliseen lukittuminen ja hevosen kutsuminen.
Ei tätä silti hyvällä tahdollakaan voi suositella jos taloudesta löytyy joku muukin laite jolla pelata ja peli on vielä kokematta.

Ihan pieni harmituksen aihe oli se, että ilmeisesti se tarroja ja muuta sälää sisältävä versio oli vaan joku day one julkaisu sillä ainakin oma dischopista tilattu versio oli vaan ihan perus switch kotelossa jossa ei ollut mitään extraa.
Ei tuo silti pahemmin haittaa kun hyllyssä on jo ps4 versio ja sille on myös ne gwent kortit sisältävät fyysiset paketit lisäreistä.
Sitä en tiedä tuleeko tätä switchilla pelattua koskaan loppuun sillä olen pelannut tätä vaan välillä sängyssä makoillen pari tuntia kerrallaan ja tuolla tahdilla tämä olisi läpi joskus jouluna.
Oli vaan joku pakko päästä testaamaan tätä switchin ruudulta pelattuna sillä onhan siinä tavallaan oma viehätyksensä.

[The quiet man]

The quiet man, tuo square enixin mestariteos jossa päähenkilönä on kuuro Dane ja sen takia koko peli on ekan läpipeluun ajan varsin hiljainen kokemus.
Dialogia ei kuule eikä myöskään tekstejä ole ruudulla kuin yhdessä kohdassa ihan alussa ja myös taistelun äänet on vaimeaa kuminaa.
Onneksi pelillä on pituutta vain n.3 tuntia, mutta äänimaailman puute saa sen kyllä tuntumaan pidemmältä.

Muutenkin tämä on enemmän leffa kuin peli sillä live action videota on todella paljon kuten myös ihan pelimoottorilla tehtyjä välivideoita.
Varsinainen pelaaminen koostuu pelkästä tappelusta eikä niitä matsejakaan kovin montaa ole.
Visuaalisesti peli on aika kaksjakoinen sillä hahmot näyttää tietyssä valaistuksessa ihan hyvältä, mutta useimmiten aika rumilta, mutta ympäristöt sitten taas on enimmäkseen varsin komeita.

Läpäisyn jälkeen tämän voi sitten pelata uudestaan ihan kaiken audion kanssa.
Olisi kyllä kiva tietää millä myyntipuheella pelin idea on johtoportaalle saatu myytyä.
"Hei mulla ois uus loistava idea pelille. Tehdään elokuvamainen peli jossa puolet pelistä on oikeasti elokuvaa, laitetaan pari tappelua sekaan ja sitten se paras asia. Päähahmo on kuuro joten pelaajakaan ei kuule mitään. Eiks oo siistiä mitä häh!!1!"

Toki pelintekijöillä on oikeus oman visionsa toteuttamiseen, mutta olisi luullut sen julkaisun aikaisen paskamyrskyn jälkeen, että peliin olisi laitettu mahdollisuus pelata se heti alusta asti kaiken audion kanssa sillä noin tämä oli ihan viihdyttävä.
Toisaalta kai sekin jotain kertoo, että mä kuitenkin pelasin tän kahdesti läpi yhdeltä istumalta. Myönnän kyllä alkoholilla olleen osuutta asiaan ja jos tätä olisi alkanut vaikka heti aamulla selvinpäin pelaamaan ja kuunnellut...no ei mitään niin aika tylsää olisi varmaan ollut.

Ehdottomasti kuitenkin hintansa arvoinen sillä tää maksoi hong kong psn storessa 2.5e

Hieman tuhdimpi psvr video.

https://www.youtube.com/watch?v=DPVvweFdiEw&feature=emb_title

Sniper elite VR 00:00
1976: Back to midway 04:30
Golem 08:23
Solaris: Offworld combat 11:36
Until you fall 14:32
Hatsune Miku VR / project diva x / future live VR 18:26
Just in time incorporated 22:29
Moss 24:10
Super amaze balls 26:03
Tokyo chronos 27:00
Transtar VR 29:25
Eclipse: Edge of light 30:43
Borderlands 2 VR 32:25
You are being followed 36:07

Tuolta switch ketjusta.

Eikös Tony Haukka ole ollut kannettavana jo vuodesta 2003. Muistan itse pelanneeni tätä sujuvaa ainakin 120 FPS pyörivää mestariteosta N-Gagen Master Race -ristiohjaimella. Kyllä spinnasi lauta ja ukko (ja puhelin). Oli myös myös muistaakseni toimiva online moninpeli tai ainakin lokaali jollain bluetoothilla. Soundtracki raikasi MP3 -tasoisesti. Valitettavasti olimme N-Gagen kanssa edellä aikaa, eikä Nokia enää tästä toipunut.

Tuo oli aikoinaan hemmetin hyvä porttaus kuten myös colin mcrae 2005 joka oikeasti oli porttaus pleikkarin cmr 2:sta: https://www.youtube.com/watch?v=-J7uZdrVGWY
Muutenkin varsinkin n-gage qd oli oikeasti hyvä vaikka sille nykyään nauretaankin.
Ellen väärin muista niin se oli julkaisunsa aikaan halvin symbian s60 luuri ja niin paljon kuin tuollekin nauretaan niin se oli kuitenkin ihan täysiverinen älypuhelin.
Meitsikin on tuon kanssa istunut puistossa selaamassa keskustelufoorumeita ja samalla ollut kaverin kanssa keskustelut agile messengerissa.
Emulaattoreilla tuli pelattua kaks ekaa metroidia läpi ja pari leffaakin katsottua vaikka laadusta tietenkin oli pakko karsia aika paljonkin.

Kaikki tuo kuulostaa nykyään mitättömältä, mutta tuo oli 16 vuotta sitten aika helvetin kova juttu.

Viimeviikolla tuli discshopista tilattua switchille witcher 3, bravely default 2 ja miau mario 3d world+bowsers fury.
Siellä oli "osta 3 maksa 2" kampanja joten noille tuli hintaa n.37e/kpl.
Eilen tuli vielä heitettyä varaukseen coolshopista switchille NEO: the world ends with you kun maksoi vain 47e ja demo iski kohtuu kovaa.

Verkkiksestä split pad pro 40e.
Project divalla nopea yhden biisin testi.

Plussat:
-Dpad parempi mitä pro controllerissa
-Napit vähintään yhtä hyvät mitä pro controllerissa
-Täysikokoiset tatit jotka tuntuu aika samalta mitä xboxin ohjaimessa eli saattaa tuntua liian löysiltä joidenkin mielestä
-Takanapit lepää just sopivasti keskisormien alla, mutta niitä ei tule kuitenkaan vahingossa painettua
-Nyt switchia on oikeasti mukava pelata käsikonsolina
-Kone mahtuu edelleen telakkaan
-Takanappiin voi ohjelmoida haluamansa napin, mutta vain samalta puolelta eli oikeaan takanappiin ei voi laittaa vaikka vasenta liipaisinta
-Turbo toiminto joka varmasti on sellaiselle hyödyllinen joka pelaa paljon shmuppeja

Miinukset:
-Ei langattomuutta
-Ei gyroa
-Ei tärinöitä

Päälimmäinen ajatus on se, että mun olis pitänyt ostaa tämä jo aikoja sitten.

Joku nevöhööd-studio vastuussa Metroid Dreadista, joten se siitä siis.

No, Shin Megami Tensei V kiinnostaa vielä sentään tämän vuoden peleistä.

Eikös tuon tee sama porukka joka teki myös sen edellisen 3ds pelin.
Ainakin täysin sama tyyli sekä tuo sama counter liike jossa vedetään vihollista turpaan ja tuo onkin se isoin asia mikä tuossa huolestuttaa sillä tuo mekaniikka alkoi käymään jo edellisessä kohtuu vanhaksi loppua kohden.

Joo katsotaan sitten ne oikeasti kiinnostavat jutut myöhemmin.
Ei voi vähempää kiinnostaa joku e3 striimi jossa aletaan heti ekana esittelemään jotain vitun smash hahmon liikkeitä joten sen katsominen loppui siihen.

Siis mitä ihmettä Square Enix taas säätää vanhojen FF-pelien uudelleenjulkaisujen kanssa? Nyt vasta ymmärsin, että julkaisevat osat 1-6 uudestaan pikselimuodossa ja hieman päivitetyllä väripaletilla, mutta tuovat nämä pelit ainoastaan mobiililaitteille ja Steamiin? MITÄÄHHHH?!

Miten vaikeaa on antaa vaikkapa M2:lle duuni ympätä alkuperäiset osat I-VI mahdollisimman tarkasti yhteen kokoelmaan. Save statet ehkä mukaan, mutta muuten ei mitään muokkauksia. SE, ota siitä 60 euroa hyvästä duunista.

Mutta ei, mitä pitää uhrata, että näitä pääsee pelaamaan Switchillä joskus?

Ole varovainen mitä toivot.
Muutama viikko sitten tuli katsottua Johnny vs. Final Fantasy III video ja tuo oli samalla eka katsomani video äijältä jossa se oli alkoholin vaikutuksen alaisena ja mitä pidemmälle video etenee niin sitä enemmän ymmärtää miksi tuota ei kestä selvänä pelata.
Tuo oikeasti kaipaa paljon muutakin kuin pelkät save statet jotta sitä kestää pelata nykyään. Kohdasta 25:26 alkaa se pahin alue.

https://www.youtube.com/watch?v=ZD8nGBnnfQ0

Tulen tähän väliin sanomaan että Gears 5 Hivebusters on komeinta shittiä Series X:llä tällä hetkellä ja niitä harvoja next gen -viboja alustalla aiheuttavia pelejä. Pelillisesti nämä ovat toki hyvin lineaarisia ja jopa geneerisiä, mutta korkeamman vaikeustason horde -väännöt ovat kyllä parhaimmillaan legendaarisia ja versus -moden kohdallakin on melko vankka kilpapelimaine. Niin, ja DeadZonen saa nollaan!!111

Laudan parasta-paskaa -arvosteluasteikko elää ja voi hyvin.

Hivebusters on helvetin nätti jopa one x:lla. Ainoa pettymys oli lopetus sillä mä odotin vielä lisää pelaamista, mutta sen sijaan saatiin vaan video.

Eli jos joku ei kiinnosta niin se on automaattisesti ihan paskaa.
Joten souls sarjan pelit on hirveää paskaa, retro pelit on nykyään hirveää paskaa ja apex legends on hirveää paskaa.
Ai niin, myös xbox elite ohjain on hirveää paskaa ja pc pelaaminen on hirveää paskaa.

Hei täähän helpottaa postaamista todella paljon...yakuza on hirveetä paskaa.

Shenmue 3 arvostelu (ps4 pro)
Melkein 20 vuoden odottamisen jälkeen tämä oli hyvin pitkälti just sitä mitä halusinkin.

https://www.youtube.com/watch?v=Oi95W6PvEQc