Mitään en odottanut arvostelujen perusteella, mutta kaikista niistä sonic peleistä mitä olen viime aikoina pelannut tämä on ihan helposti oma suosikki. Peli näyttää erittäin hyvältä ja rullaa silkin sulavasti. Jo ekasta trailerista lähtien mua häiritsi kohtuu lähellä oleva kamera, mutta game gear pelien jälkeen tuon kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Tämä on myös eka sonic ihan orkkis mega drive pelin jälkeen jossa keräsin kaikki chaos emeraldit sillä bonus kentät oli varsin ok vaikka videoiden perusteella ne näytti aika kamalilta. Kuten sonic 3:ssa niin tässäkin päästään noihin bonus kenttiin löytämällä iso piilotettu sormus ja sä voit saada yhden chaos emeraldin / maailma ja yhteensä niitä on seitsemän, mutta maailmoja on useampi joten tilaisuuksia kerätä ne kaikki on varsin kivasti.
Jokainen kerätty chaos emerald avaa myös uuden voiman jota voi käyttää milloin vaan, mutta se latautuu uudestaan käyttöön vasta checkpointin ohittamisen jälkeen. Kaikille muille tuli käyttöä paitsi sille vesi voimalle, koska sain sen vasta vesi maailman jälkeen ja toinen aika turha oli se joka näyttää näkymättömät tasanteet ja sormukset. Jos sulle on vähintään 50 sormusta kun ohitat checkpointin niin pääsee toiseen bonus kenttään joka muistuttaa ekan sonicin bonus kenttiä ja niistä voi kerätä mitaleita joiden ainoa tarkoitus on ostaa uusia kosmeettisia osia omaan robottiin jota käytetään moninpelissä joten jos tuo ei kiinnosta niin nuo bonus kentät voi ohittaa ihan vapaasti.
Tän voi pelata sonicilla, tailsilla, knucklesilla ja amylla. Mä pelasin amylla, koska sillä on tupla hyppy ja jälleen kerran sen vasara auttaa monessa tilanteessa. Tarinan läpäisyn jälkeen aukeaa vielä trip jolla on oma tarinansa. Se kyllä kierrättää samat maailmat, mutta nyt ne on vaikeampia ja sillä on myös pelin vaikeimmat pomot.
Moninpelikin olis ollut ihan kiva pikku extra jota ois voinut pelata tunnin tai pari alkoholin voimalla, mutta eipä sieltä yhtäkään matsia löytynyt. Tuota voi myös pelata ihan lokaalisti kavereiden kanssa tai vaikka vaan botteja vastaan. Matsit koostuu kolmesta erästä ja niissä on mukana esim ihan vaan perus kisaamista jossa pitää ehtiä maaliin ekana, tähtien keräämistä, selviytymistä mahdollisimman pitkään samalla kun taustalla olevat tykit tuhoaa kenttää ja sitten oli joku deathmatchin tapainen. Pelasin kolmesti botteja vastaan ja nuo tuli vastaan. En tiedä onko eri matsi tyyppejä enemmänkin.
Ostin tähän vielä sen deluxe päivityksen kun se maksoi nyt 9.7e lähinnä mukana tulevan soundtrackin takia. Valitettavasti siinä on vain 10 biisiä, mutta kestää se silti 40 minsaa. En vaan tajua miksei tuohonkin ole voitu laittaa ihan koko pelin soundtrackia kun ei se ainakaan sen kalliimmaksi tulisi. Sitten tuossa tuli digitaalinen artbook joka oli ihan ok vaikka sekin oli varsin olematon sisällöltään. Siinä oli lähinnä muutama kuva joka hahmosta ja joistakin vihollisista eli aika samanlainen mitä vaikka sonic mania / origins plussan mukana tuli kun ne osti fyysisenä. Sitten tuossa tuli jotain lego skinejä jotka ei kiinnosta ollenkaan. Miks mä haluaisin tehdä hyvän näköisistä hahmoista rumia?
Sitä en vielä tiedä pelaanko sitä tripin osiota läpi sillä sen parissa todennäköisesti alkaa vituttaa pomo matseissa sillä ne on jo toisen maailman perusteella pidempiä mitä perus kampanjassa ja varsinkin parissa matsissa fangia vastaan on sitten laakista tappavia hyökkäyksiä. Sentään pomojen esittely videot voi skipata joka oli positiivinen yllätys. Mä olin varma ettei niitäkään voi skipata kun tämän kohdalla on niin paljon valitettu siitä kuinka pomot tuhlaa sun aikaa, mutta perus pelin puolella en huomannut mitään tuollaista. Joo sä et voi tappaa pomoja yhtä nopeasti mitä vanhoissa peleissä, koska pomosta tulee kuolematon hetkeksi joka osuman jälkeen, mutta ei tuo haitannut ollenkaan.
Nyt kuitenkin annan tuon soundtrackin soida taustalla pari tuntia ainakin ja nautin vaan hyvistä fiiliksistä. Ihan heittämällä sen 28e arvoinen mitä tämä vpd:ssa uutena maksoi.
Ihan pleikkarilla pelasin ja tuolloin vielä ps4 prolla kun silloin ei tainnut edes ps5 olla vielä markkinoilla joten nyt ps5:n kanssa olisi jo kivasti lisää silmäkarkkia. Tuo modi kuva näytti kyllä aika kamalalta Ja kyllähän pleikkarillakin sai ainakin photo modessa hahmon olemaan tissit paljaana ja ne näytti paljon luonnollisemmalta mitä tuossa. En kyllä uutta kierrosta alusta aloita kun olen tyytyväinen kaikkiin päätöksiin mitä tuli tehtyä, mutta ehkä keskityn räiskimiseen ja pelaan lisärin ja muut uudet tehtävät vaan easylla. Alunperin pelasin hardilla alusta asti joka on mulle erittäin harvinaista ja sen takia olikin kivaa kun hahmosta tuli aina vaan ylivoimaisempi. Ainakin kunnes tuli pomomatsi joka pakotti suoraan taisteluun ja sitten saikin juosta karkuun jatkuvasti.
Tuo 2.0 päivitys siis myös nollasi hahmojen skillsit joten ne kaikki kykypisteet täytyy kuitenkin määrittää uudestaan.
Tuli pelattua lisää niitä sonic origins kokoelman game gear pelejä.
Sonic 2
Aivan kamala ja suorastaan pelikelvoton. Tässä on niin paha screen crunch, että usein et näe edes normi hypyn jälkeen mihin olet laskeutumassa ennen kuin on liian myöhäistä. Sitten vasta kivaa onkin kun hypitään niiden trampoliinien avulla. Jos tuo ei riitä niin loppupuolella alkaa olemaan aikamosita bullshit kamaa kenttä suunnittelun osalta kuten vaikka verkosto putkia jotka tiputtaa sut suoraan piikkien päälle jos et valitse oikeaa reittiä ja tuossa ei varmasti onnistu ellei tiedä etukäteen mihin pitää mennä. Tai sitten seinillä on trampoliineja joista viimeinen heittää sut suoraan piikkeihin. Jotenkin sun pitäs vaan tietää heti hypyn jälkeen pitää dpadia oikealle. Kaiken kruunaa todella liukkaan tuntuinen ohjaus. Sonic blast on suorastaan loistava tähän verrattuna.
Sonic drift 2
Jos eka peli oli lyhyt, helppo ja kiva niin tämä on lyhyt ja ärsyttävä sillä nyt mukaan on tungettu power upit ja tekoäly joka huijaa minkä ehtii sillä se tulee jatkuvasti ohi, katoaa horisonttiin ja sitten taas hidastaa ja taas tulee ohi. Jopa silloin kun sulla on turbo aktiivisena niin se tulee ihan normaalisti ohi. Sitten jos sulla on kuolemattomuus ja ajat vastustajaa päin niin sä menet niistä vaan läpi, mutta kun itse normaalisti edes hipaiset niitä niin sun auto pysähtyy joten miksei ne spinnaa. Ne voi myös tulla suoraan sun läpi vaikka sulla on tuo efekti vielä voimassa. Sitten on rata gimmeckeja kuten vaikka rata jossa on tyhjää reunoilla ja välillä tulee tuulenpuuska sivulta tai sitten ukkostaa ja aina kun salama välähtää niin koko ruutu menee valkoiseksi. Oi kun kivaa ja hassua. Edelleen voitin joka cupin ekalla yrityksellä, mutta kiroilin joka kisan alusta loppuun.
Sonic spinball
Tämä olikin oikeasti hyvä joka oli aika iso yllätys sillä mä en koskaan pelannut kakkos kenttää pidemmälle sitä mega drive versiota. Teknisesti tämä ei kummoinen ole ja ruudunpäivitys tahmaa jatkuvasti, mutta eipä tuo pahemmin pelaamiseeen vaikuttanut kun sä voit kuitenkin aika vapaasti ohjata sonicia. Olikos tässä neljä eri flipperipöytää jotka on aika isoja ja sun tarkoitus on aina kerätä kaikki chaos emeraldit jonka jälkeen pääsee taistelemaan pomoa vastaan.
Tails skypatrol
Toinen oikeasti hyvä peli jossa vaan lennetään tailsilla ja sillä on aseena sormus jolla voi heittää vihollisia ja jopa niiden ammuksia joten ne ei ole mikään iso ongelma, mutta ympäristö on sillä jos edes hipaiset seinää tai lattiaa niin henki lähtee. Onneksi kentissä on checkpointeja ja tässä on myös loputtomat continuet. Sulla on myös lentovoima mittari ja jos se pääsee tyhjenemään niin sitten tails tippuu maahan ja tuo kuluu jatkuvasti ja jos otat osumaa niin siitä lähtee hieman enemmän pois, mutta sitä voi täyttää keräämällä minttukarkkeja. Eteneminen on aika yritys ja erehdys menoa ennen kuin oppii missä kaikki on, mutta kentät on aika lyhyitä joten ei tämä turhauttamaan pääse. Lisäksi kaikissa näissä kokoelman game gear peleissä on save state tuki ja sitä tulikin huorattua ihan jatkuvasti sonic 2:n kanssa.
Ensin testiin meni ps2:n mega collection plus, mutta ekat kolme sonicia oli aika pelikelvottomia sillä ne oli niitä samoja pal versioita mitä tuli ihan mega drivella aikoinaan pelattua eli ne rullaa hitaammin mitä pitäisi ja jopa musiikit on hitaammat. Päätin sitten kokeilla niitä kokoelman game gear pelejä ja ne olikin ihan kivoja. Tuli pelattua sonic drift, sonic chaos, sonic blast ja eka sonic joka on porttaus master systemin pelistä. Joku osaavahan teki tuosta master systemin pelistä myös commodore 64 version jonka pelasin viime vuonna ja vaikka se teknisesti olikin vakuuttava kun ottaa raudan huomioon niin kyllä tätä game gear versiota pelasi mieluummin kun oli kunnon ohjain jota käyttää ja tietenkin se näyttikin paremmalta.
Heikoin noista on sonic blast jossa on ihan julmettu screen crunch ja hahmo vie ison osan ruudusta ja varsinkin vesi kentät oli kamalinta sonicia mitä olen kokenut sillä niissä täytyi tehdä äärimmäisen tarkkoja hyppyjä, äärimmäisen tahmeilla kontrolleilla tai näkymätön virtaus vei sut takaisin osuuden alkuun. Tuon lisäksi ne kentät oli vielä täynnä putkia jotka myös tuntui aina vievän sut takaisin sinne mistä aloitit ja lopulta katsoin tubesta mitä vittua mun pitää tehdä ja tein jokaisen onnistuneen hypyn jälkeen save staten joka sekin on hidasta, koska se tallennus tehdään ps2:n muistikortille. Noita kenttiä lukuunottamatta yllättävän ok kun ottaa huomioon kuinka paljon tätä yleisesti haukutaan. Mä odotin jotain täysin rikkinäistä ja pelikelvotonta.
Siitä ps2:n kokoelmalta tuli pelattua myös sonic 3d blast joka on se isometrisestä kuvakulmasta pelattava mega drive peli jossa sun pitää aina kerätä viisi flickya ja viedä ne isolle sormukselle joka avaa reitin eteenpäin. Oon yrittänyt tätä muutaman kerran ps4:n sega classics kokoelman kautta, mutta koskaan en pelannut paria kenttää pidemmälle kun sonic tuntui liian nopealta, mikä on huvittavaa sillä kaikki valittaa tämän olevan liian hidas peli. Tuli kuitenkin mieleen, että koska ps2 kokoelman muutkin mega drive pelit on niitä hitaammin rullaavia pal versioita niin ehkä tämäkin sitten on hieman hitaampi ja nyt tän pelaaminen oli ihan ok ja näyttikin erittäin hyvältä kuvaputki telkkarin ruudulla.
Ostin myös sonic origins plus kokoelman switchille kun se maksoi vaan 22e vpd:ssa ja se oli kyllä erittäin hyvä. Pelit näyttää hyvältä switchin omalla ruudulla, niissä on laajakuva, loputtomat elämät ja jokaisen pelin voi pelata myös knucklesilla tai amylla. Lisäksi on haastemoodi jossa on monta tehtävää joita suorittamalla saa kolikkoja joilla voi sitten museon puolelta avata paljon musiikkia, kuvia ja videoita. Tämän kanssa huomasi oikein hyvin kuinka hitaita ne ps2 kokoelman pelit olikaan sillä niissä ihan normaali paikoiltaan lähteminen tuntuu melkein yhtä kankealta mitä näissä veden alla ollessa. Siis aivan järjetön ero. Mukana on siis sonic 1, 2, 3+knuckles joka pelataan aina kokonaisena pakettina sekä sonic cd jota en ole koskaan ennen pelannut. Lisäksi tähän on tehty uudet animaatio välivideot jotka hieman sitoo pelejä yhteen. Mukana on myös 12 game gear peliä joissa onneksi on myös save state tuki. Tuolla hinnalla aika helvetin hyvä paketti.
Nyt pitäis olla postissa tulossa vielä sonic unleashed joka tulee pelattua series x:lla kun sillä on 4k/60fps ehostus, sonic boom fire & ice, sonic superstars ja sonic mania jonka olen jo aiemmin pelannut, mutta se ei silloin pahemmin iskenyt joten läpäisyn jälkeen vein vaihtoon.
Cyberpunk oli mun vuoden peli silloin pari vuotta sitten enkä malttanut odottaa, että pääsisin jatkamaan mahdollisen dlc:n merkeissä. No nyt meillä on ilmeisesti varsin kattava dlc ja paljon uusia päivityksiä, mutta juuri niiden päivitysten takia mulla ei ole mitään isompaa mielenkiintoa palata pelin pariin. Mun hahmo tappoi talossa ja puutarhassa vaikkei edes astunut taloon sisälle. Cyberdeck oli parasta mitä tuollaiselle hackeri hahmolle sai, vaatteet oli hienot ja niissä oli hyvät statsit. 2.0 päivityksen jälkeen kaikki ilmeisesti meni romukoppaan sillä parhaat hackit nerfattiin täysin, vaatteiden statsit vedettiin uusiksi, cyberdeckit vedettiin uusiksi. Oikeastaan kaikki vedettiin uusiksi joten mun hahmo ei olisi lähellekään sitä mitä alunperin.
Itsellä on tuo plussasta otettuna. No jos se tulee joskus aloitettua niin tiedän sitten tehdä manuaali tallennuksen muutaman checkpointin välein jos sattuu käymään sama.
Varsin onnistunut päätös trilogialle ja mun mielestä paljon parempi mitä warrior within vaikka ei sekään huono ollut. Tässä ei ole enää turhaa synkistelyä joten harmaat ja ankeat maisemat on poissa kuten myös taistelun aikana soiva metalli. Lisäksi peli on paluu lineaarisempaan tyyliin joten et voi lähteä täysin väärään suuntaan tai jopa aikakauteen eikä tässä myöskään ravata samojen alueiden läpi useampaan kertaan joten peli pysyy tuoreena.
Myös hevoskärryillä päästään ajamaan pari kertaa ja tässä on myös mukana hiiviskely ja speed kill mekaniikka jossa sä menet vihollisen taakse ja painat kolmiota ja sen jälkeen neliötä aina kun aika hidastuu ja tikari vilahtaa valkoisena. Tuolla tavalla saa monet kohtaukset hoidettua mukavan nopeasti vaikka välillä tuo ajoitus tuntui hieman liian tarkalta ja joskus vaikka joku palmu voi olla suoraan kameran edessä niin vituiksihan se menee. Onneksi noissakin voi vaan kelata aikaa takaisin jos haluaa.
Yksi asia tässä kuitenkin on josta en niin hirveästi välittänyt. Dark prince. Pian alun jälkeen tuo on siis osa prinssiä ja ottaa tietyissä kohdissa vallan ja ihan kuten edellisen pelin sandwraith osio niin näissäkin menettää kestävyyttä jatkuvasti ja vielä aikaa kovaa tahtia. Tällä kertaa sitä sentään saa takaisin ihan vaan tappamalla vihollisia tai löytämällä hiekkaa hajotetuista tavaroista, mutta silti tässäkin olisi pari osuutta ollut aivan mahdottomia mulle ellen olisi kerännyt jokaista kestävyys päivitystä, jotka sentään on nyt sellaisissa paikoissa, että ne voi löytää myös ilman opasta. Dark prince eroaa myös siinä, että sillä on aseena ketju joka on huomattavasti tehokkaampi mitä se perus tikari tai miekat sillä se osuu laajalle alueelle ja sun oikeastaan tarttee vaan rämpyttää kolmiota ja kaikki kuolee, ainakin easylla. Myös speed kill tapot hoidetaan vain rämpyttämällä kolmiota sillä tarkan ajoituksen sijaan dark prince vaan kuristaa viholliset sillä ketjulla.
Tätä on haukuttu lyhyeksi, mutta mulla meni n.seitsemän tuntia joka on ihan perus pituus tän ajan peleille eikä se warrior within sen pidempi olis ellei se kierrättäisi samoja alueita uudestaan ja uudestaan kahdessa eri aikakaudessa. Itseasiassa se olis varmaan paljon lyhyempi.
Killzone (ps2)
Mun muistoissa tää oli helvetin komea joskin vaikea räiskintä. No muistot oli aika paljonkin väärässä sillä visuaalisesti tämä on täynnä sahalaitaa ja ruudunpäivitys ei oikeastaan koskaan ole kovin vakaa vaan nykii enemmän tai vähemmän ihan jatkuvasti. Vaikeuden suhteen varmaan muistin sen millainen tämä oli Lugerilla pelatessa joka on se stealth hahmo joka ei paljoa kestä osumaa sillä Ricolla pelatessa tämä oli jo melkein ihan kunnon voimafantasia easylla pelatessa.
Silloin aikoinaan mä pelasin tän jokaisella neljällä hahmolla läpi sillä niillä oli pieniä eroja. Templar on se jolla pelataan aina pari ekaa tehtävää ja on perus sotilas. Luger voi ryömiä joistakin koloista ja kiivetä vaijereita pitkin ja sillä on lämpökamera sekä vaimennettu konepistooli. Hakha voi mennä helghastin lasereiden läpi ja Rico on porukan tankki jolla on tehokkain ase, mutta se ei osaa kiivetä edes tikkaita.
Oli tämä edelleen varsin jees ja sitten kun siirryn ps3 pelien pariin niin täytyy tarkistaa jos storessa olis vielä se hd versio tarjolla sillä se on 720p resolla ja ilmeisesti varsin vakaa 30fps.
Nimi saattaa olla erittäin tyhmä kun jostain syystä pelin nimeen on ollut pakko saada tungettua DS jollain verukkeella ihan kuten monessa super nintendon pelissä oli aina super liite, mutta mun mielestä tämä on edelleen paras versio ekasta ressasta ja voittaa jopa remaken jo pelkästään sillä ettei tässä ole crimson headeja.
Classic mode on se vanha tuttu ps1 peli, mutta rebirth laittaa vihollisia uusiin paikkoihin ja osa pulmista on uusia tai muuten vaan hieman pidemmälle jalostettuja ja nämä käyttää kosketusnäyttöä. Esim classic versiossa siinä alun ruokasalissa kun laitetaan kilpi takan yläpuolelle niin se kaappikello siirtyy, mutta rebirth versiossa täytyy vielä laittaa kellon viisarit oikeaan asentoon. Joka tallennus huoneessa on myös uusi arkku jonka avaamiseksi pitää ratkaista pulma ja noista saa joko punaisen yrtin tai paketin ammuksia johonkin aseeseen. Välillä huoneeseen mennessä peli voi siirtyä myös ekasta persoonasta kuvattuun moodiin jossa vaan seistään paikoillaan ja sun täytyy puukolla hoidella päälle käyvät vihut pois ja sitä tietenkin käytetään kosketusnäytöllä ja jos huitaiset just kun vihollinen valmistautuu hyökkäämään niin teet enemmän vahinkoa ja jos zombit sylkee sitä happoa naamalle niin puhaltamalla mikrofoniin sen voi puhaltaa takaisin niitä päin ennen kuin se osuu. Samalla tavalla annetaan myös tekohengitystä Richardille kun classic moodissa sille vaan juostaan hakemaan se seerumi.
Mulle kosketusnäyttö pulmat oli kiva lisä kuten myös kolmas yawn tappelu joka käyttää ihan samaa puukko mekaniikka mitä ne muut first person osiot, mutta ne kaikki satunnaiset taistelu osuudet oli aika meh eli ei ne varsinaisesti haitanneet, mutta ei niitä myöskään kaipaamaan jää. No mikä tästä sitten tekee niin hyvän jos toinen moodi on sama mitä aina ja toisessa on lääppimis gimmick? Toisella ruudulla jatkuvasti oleva kartta joka näyttää reaaliajassa mihin olet menossa, 180 asteen quick turn joka oli ekan kerran kolmosessa, aseen lataaminen R+juoksu nappi kombolla, puukko löytyy aina L napin takaa eikä vie inventaario paikkaa, karttaruudun tausta näyttää sun terveyden tilan ja kaikki ovi animaatiot voi skipata.
Lisäksi rebirth moodin läpäisystä aukeaa master of knifing minipeli jossa on viiden lyhyen kentän verran sitä first person puukottamista sekä Jillin paras asu koko sarjassa. No minä en oikeasti saanut kumpaakaan kun pelasin helpoimmalla. Eilen tuli pelattua classic ja tänään rebirth joten hyvin iski. Lisäksi tässä on vielä moninpelikin maksimissaan neljälle pelaajalle joka tarjoaa versus ja coop muodot ja sitä voi pelata jopa yhdellä pelikortilla, mutta silloin käytössä on vain yksi kenttä ja jos jokaisella pelaajalla on peli niin silloin kenttiä on vissiin kolme. Muutenkin tuossa on tehty kompromisseja joko pelimoottorin tai ds:n tehojen suhteen sillä jokainen pelaaja näkee muut vaan ilmassa leijuvina tähtinä.
Kokonaisuutena siis aikas kattava paketti ja tämä oli edelleen yhtä hyvä mitä silloin ikuisuus sitten kun peli oli vielä tuore. Tämä jopa näyttää edelleen hyvältä orkkis 3ds:n ruudulta katsottuna.
Aloitetaan vaikka ohjauksesta sillä se saa eniten paskaa niskaansa. PC versiossa on tankkiohjaus eikä kameraa voi liikuttaa erikseen ja se on myös se bugisin versio. PS2 versiossa Lara menee sinne mihin tattia kääntää ja oikealla tatilla voi kääntää kameraa, mutta koska tämä on aikaisia ps2 pelejä niin tietenkin sekä X, että Y akseli on invertinä. Ohjaus on silti melko kankea, mutta kunhan siihen tottuu niin ei se mikään kamala ole. On siinä silti omat ongelmansa sillä jos normaalisti käännät tattia eteenpäin niin Lara ottaa ensin pari varsin tahmeaa askelta ja vasta sitten saavuttaa sen perus hölkkäys nopeutensa. Jos haluat, että se lähtee nopeasti liikkeelle niin se tatti täytyy lämäyttää eteenpäin änäri pelaajan voimalla.
Sama muuten pätee paikoiltaan tehtävään hyppyyn ja ihmettelinkin miten on mahdollista, että mä teen ihan saman komennon, mutta välillä muija hyppää paljon pidemmälle. No onneksi huomasin tuon jo pelin lopussa, prkle. Jos olisin tiennyt tuon alusta asti niin pelin pahimmat tasoloikat olisi varmasti vaatineet reippaasti vähemmän tallennusten lataamista. Pahin paikka koko pelissä on hall of seasons ja siellä olevat neljä testi huonetta jotka perustuu neljään eri elementtiin eli vesi, tuli, tuuli ja maa. Yllättäen vesi on helpoin sillä uinti kontrolleissa ei ole mitään valittamista, mutta ne loput vaatii joko nopeita hyppyjä, tarkkoja hyppyjä tai molempia. Onneksi tallentaa voi koska vaan ja noissa huoneissa mä katselin reippaasti enemmän latausruutua kuin sitä itse pelaamista. Onneksi tuo alue on poikkeus ja suurimman osan ajasta saa tehdä hyppyjä ihan rauhassa ja harkitusti ja niitä todellakin kannattaa tehdä rauhallisesti ja harkitusti. Myös kaikenlaisia ns. bullshit ansoja on äärimmäisen vähän. Tallentaa kannattaa silti muistaa sillä checkpointeja ei ole, ei edes uuteen kenttään mentäessä.
Taistelua on myös kohtuu vähän ja se on myös varsin helppoa eikä enää ole tarvetta jatkuvasti loikkia typerän näköisesti ympäriinsä. Louvreen mennessä saatava sähköshokkeja ampuva tainnutus ase on myös ihan ylivoimainen sillä se tiputtaa jokaisen ihmis vihollisen laakista. Toki myös esim jotain mutantteja ja luurankoja nähdään ja niitä vastaan tuo on ihan turha. Mukana on myös hiiviskelyä ja jos haluat niin voit hiipiä vihollisen taakse ja hoitaa ne stealth hyökkäyksellä pois päiviltä, mutta jos ne näkee sut niin sitten vaan ammut ne eikä edes vieressä olevassa huoneessa olevat tyypit tule katsomaan mitä tapahtuu. Kai tuokin on vaan yks useammasta asiasta joka on jäänyt keskeneräiseksi vaikka mua tuo ei haitannut yhtään.
Ja kun keskeneräisistä asioista puhutaan niin Laran kehittyvät voimat on se kaikista räikein asia. Välillä kun koitat vaikka avata oven niin Lara vaan sanoo "I'm not strong enough", sitten menet avaamaan jonkun toisen oven ja Lara toteaa "I feel stronger now" ja nyt sen ekan oven voi avata. Pelissä on useampi tuollainen kohta. Välillä ne lähinnä ohjaa pelaajaa oikeaan suuntaan, mutta välillä niissä ei ole mitään syytä miks asiat muka pitäs tehdä just siinä järjestyksessä. Alunperin tuon ideana oli, että eri pelaajat tekee eri asioita jonka myötä niiden Lara kehittyy eri tavalla joten ne käyttää hieman eri reittejä, mutta keskenhän tuokin idea jäi ja nyt tilalla on aika huvittava systeemi. Kaikista huvittavinta on se kuinka Lara oppii sprint kyvyn kun se avaa kaapin jossa pidetään kaasunaamareita. Lisäksi aika lopussa on alue jossa voi mennä joko tuli teemaiseen tai jää teemaiseen huoneeseen. Siellä tuli huoneessa Lara taas toteaa "my legs feel stronger now", mutta sitä peli ei kerro, että nyt sä voit tehdä extra pitkän loikan sprinttauksesta.
No entäs ne bugit sitten sillä tämähän on tunnetusti täysin rikki ja pelikelvoton. Kurtis osiossa tulin ilmastointikanavasta pois ja se jäi roikkumaan käsillä sen reunasta ja koko ruutu meni mustaksi joten oli pakko ladata edellinen tallennus n. 5 sekunnin takaa. Cleaner tappelussa mä ammuin sitä tyyppiä niin kauan, että ammukset loppui ja menin katsomaan tubesta mitä siinä pitää tehdä ja sen olisi pitänyt aika äkkiä juosta pois asunnosta. En tiedä oliko ongelma siinä, että mä olin itse sen oven lähellä joten se vaan looppasi kahden eri paikan välillä vai oliko joku muu bugi, mutta kun seuraavalla yrityksellä menin samaan paikkaan mitä videolla niin se meni eteenpäin. Siinä ne varsinaiset bugit sitten olikin.
Suoraan sanottuna tykkäsin tästä enemmän mitä anniversarysta, koska siinä on julmetun isoja pulmahuoneita toisen perään etkä koskaan tiedä mistä pitäs edes aloittaa sen pulman ratkaisu. Tämä taas muistuttaa rakenteeltaan enemmänkin uusinta trilogiaa eli pulmat on yksinkertaisempia ja sulle on selvää mihin sun pitää mennä ja sun pitää vaan keksiä miten sinne mennään. Huomattavasti mainettaan parempi ja jos mun olis aivan pakko joku arvosana antaa niin se olis 7/10.
Fahrenheit (xbox)
David Cagen eka peli joka on enemmän elokuva kuin peli ja jopa päävalikossa komeilee new movie eikä new game. Tässä pelataan pääasiassa kolmella hahmolla. Lucas on eka hahmo jonka saappaissa ollaan ja se istuu kahvilan vessassa jonkun ylemmän voiman riivaamana ja tappaa toisen asiakkaan heti pelin alussa. Sitten on Tyler ja Carla jotka on etsiviä ja alkaa tutkimaan kyseistä murhaa.
Edes tämän kanssa Cage ei voinut tyytyä normaaleihin kontrolleihin sillä esim kaikki dialogi valinnat tehdään kääntämällä oikeaa tattia johonkin neljästä suunnasta ja vaikka aitaa kiivetessä pitää aina tehdä tietty liike tatilla. Tästä syystä kameraa käännellään liipaisimilla. Siis silloin kun se on mahdollista. Suurimman osan ajasta sä voit vaan vaihtaa muutaman eri kuvakulman välillä. Tässä sentään kaikki toiminta ikonit ja muut on aina ruudun yläreunassa eikä heilu ja tärise miten sattuu kuten heavy rainissa joten siitä plussaa. Tietenkin myös quick time eventejä on niin julmetusti ja näidenkin kohdalla on ruudun keskellä isot kuvakkeet jotka näyttää mihin neljästä suunnasta tatteja kuuluu kääntää joten ne on kohtuu sujuvia.
Niitä vaan on vitusti liikaa. Esim yhdessä kohdassa alkaa asunnossa lentämään irtaimisto päin naamaa ja niitä pitää väistellä. Tämä voisi olla ihan toimiva kohtaus jos se kestäisi vaikka 20-30 sekuntia, mutta se kestää minuutteja kun ensin lentää varmaan kymmenen muuttolaatikkoa yks kerrallaan, sitten tuoli, sohva, pöytä, puhelin ja kun nuo loppuu niin alkaa irtoamaan keittiön kaapit, taas tietenkin yks kerrallaan. Jopa pelkkää dialogia sisältävissä välivideoissa on jatkuvasti quick time eventejä.
Toinen äärimmäisen hieno kohtaus oli kun Carla kuulustelee Lucasta tämän työpaikalla ja lucas näkee välillä ötököitä joita ei ole edes olemassa. Tässä pitää oikeasti epäonnistua noissa quick time eventeissä, koska jos onnistut niin Lucas reagoi niihin joka puolestaan kasvattaa Carlan epäilystä. Siis totta helvetissä tuo olisi pitänyt tehdä niin, että onnistuessa Lucas istuu tyynenä. Tuo on ainoa kohta koko pelissä jossa sua rangaistaan siitä, että onnistut quick time eventissä. Tietenkin myös dialogi valinnoissa pitää olla nopea eikä niissä ole pahemmin aikaa miettiä minkä ottaa. Sulla on yleensä myös neljä vaihtoehtoa ja saat valita niistä kaksi kunnes mennään jo seuraavaan kohtaukseen.
Tarina sentään oli hyvinkin kiinnostava ja jopa se yliluonnollinen elementti vaan lisäsi kiinnostusta, kunnes puolvälin jälkeen tapahtumat ottaa todella kovan syöksyn alaspäin sillä yhdessä välivideossa Lucas vaan muuttuu Neoksi ja osaa väistellä luoteja ja hypätä melkein 10 metriä ilmaan ja on sillä joku jedien force push kyky myös. Siis onko joku harjoittelija päässyt käsiksi kässäriin ja kirjoittanut oman fanfic tarinan eikä kukaan vaan huomannut vai mikä tän selittää. Pahinta on kuitenkin se, että tuo ei ole edes typerin asia sillä aiemmin sua auttanut sokea ennustaja mummo...
Yli 20 vuotta sitten en saanut viimeistä rinnettä auki joten nyt tyli kokeiltua uudestaan ja onnistuin joten tämä oli hyvä ostos ja nyt on hyvä mieli. No ei kuitenkaan sillä mä en oikeastaan nauttinut pelaamisesta missään vaiheessa ja mä viihdyin pari kesää sitten paljon paremmin ekan pleikkarin cool boarders 3:n parissa.
Temppu systeemi on outo sillä sä voit saada vaikka jostain tempusta 5000 pistettä, mutta joskus siitä voikin tulla likemmäs 20 000 eikä kukaan tiedä miksi. Mä katsoin useamman videon sellaiselta tyypiltä joka on pelannut tän kahdesti 100% läpi eikä sekään tiennyt varmuudella sanoa mikä tuohon vaikuttaa. Hyvä laskeutuminen antaa kyllä boonusta, mutta ei tuollaisia määriä. Kakkosessahan saa paljon enemmän pisteitä jos temput tekee rauhallisen tyylikkäästi eli vaikka nopeasti hypyn aikana tehty 720 spinni antaa vähemmän pisteitä mitä rauhallinen 540 joka kestää koko ilmassa olon ajan. Kuka tietää ehkä tässä on joku samantyylinen systeemi, mutta peli ei koskaan kerro noista boonuksista mitään.
Sitten on grindaus joka vaatii varsin tarkkaa laskeutumista railin päälle vaikka tässä on ihan oma nappikin sille. Aika usein hahmo voi kuitenkin vain kimmahtaa pois vaikka putken päältä tai mennä osittain sen sisään ja muuta mukavaa. Lisäksi tässä säädellään tasapainoa liipaisimilla ja hahmoa pyöritetään tatilla ja mä menin noissa sekaisin vielä 10 tunnin jälkeen kun toi on ollut päinvastoin jo ps1 peleistä lähtien.
Urassa aloitetaan aloitetaan sijalla 120 rank listalla ja ykköseks olis tarkoitus päästä. Rinteissä on perus high score haaste, media haaste jossa pitää saada tarpeeksi pisteitä kameroiden edessä, sponssi haaste jossa pitää tehdä sitä mistä sponssi tykkää eli saada tarpeeksi pisteitä. Jos sen mieltymyksenä on vaikka isot hypyt niin sillä ei ole mitään väliä kuinka paljon saat ilmaa vaan ainoastaan pisteet ratkaisee. Pro haasteissa seurataan toista hahmoa ja sun pitää saada samoissa hypyissä enemmän pisteitä. Jos epäonnistut neljästi niin homma oli siinä. Lisäksi useammassa haastessa kannattaa vaan jäädä alussa odottamaan sillä se edellä menevä pöllyttää niin paljon lunta ettet edes näe sitä ramppia mistä pitäs hypätä jos lähdet heti niiden perään. Myös piilotettuja lumiukkoja on kerättävänä yli 90kpl ja jos haluaa ykköseksi ja sen myötä lopputekstit ruutuun niin ihan kaikki pitää todellakin tehdä ja kerätä joten on aika turvallista sanoa, että kovinkaan moni ei varmaan ole pelannut tätä aikoinaan läpi sillä viimeistään joku yksittäinen lumiukko on niin typerässä paikassa ettei sitä löydä ilman opasta. Mä sain viimeisen rinteen auki ja suoritin piste tehtävät ja laitan tämän hyvällä omallatunnolla tämän vuoden läpäistyt pelit listalle.
Moto gp: ultimate racing technology 3 (xbox)
Kyseessä siis se climaxin tekemä moto gp sarja jonka lähin kilpailija oli namcon ps2 tuotokset. Tämä oli edelleen hyvä sillä tarjolla on virallinen moto gp kausi ja joka radan jälkeen nähdään myös kooste 2004 vuoden kisasta. Tämä on kuitenkin jo kolmas sarjan peli joten se voisi käydä jo liiankin tutuksi joten tähän laitettiin mukaan myös extreme luokka jossa on tarjolla 600, 1000 ja 1200 kuutioiset prätkät joilla ajetaan radoilla jotka koostuu ihan yleisistä teistä joten ajamaan päästään vaikka prahan kaduilla ja tokion motarilla. Yhteensä ratoja on 16 ja kisoista voitetuilla rahoilla voi joko ostaa uuden prätkän tai virittää nykyistä. Mitään yksittäisiä osia ei sentään ole tarjolla vaan joka kategoriassa on vaan kolme eri pakettia.
Mä pelasin eilen extreme luokan 600 ja 1000 kuutioiset sekä koko moto gp kauden. Ajoin vaan kolmen kierroksen kisoja joten ei niissä kauaa mennyt. Kisojen jälkeen saa myös kuskille kykypisteitä jotka säilyy eri moodien välillä ja niillä voi parantaa kiihtyvyyttä, maksimi nopeutta, ajettavuutta ja jarruja. Oikeastaan ainoa valituksen aihe on vauhdin kasvaessa ruudulle tuleva varsin vahva motion blur efekti jota ei saa pois päältä.
Prince of persia: warrior within (xbox)
Tätä tuli silloin joskus pelattua ehkä joku 30 minsaa kunnes lopetin kun kaikki värimaailmasta lähtien tuntui ihan paskalta sands of timen jälkeen. Nyt oli ilmeisesti kulunut tarpeeksi pitkä aika kun tuo ei enää häirinnyt ja olihan tämä ihan jees seikkailu, mutta siitä voi oikeastaan eniten kiittää youtuben opas videoita. Tämä kun on avoimempi mitä sands of time ja peli ei aina kerro mihin pitää seuraavaksi mennä niin sä voit aika helposti lähteä täysin väärään suuntaan ja vielä jopa väärään aikakauteenkin ja sittenpä hortoilet siellä. On tässä kyllä kartta, mutta se on varmaan turhin kartta mitä missään pelissä on ollut ja sen oikea paikka olisi kuva galleria.
Tässä siis pelialueena toimii island of time ja siitä on kaksi eri versiota, past & present joiden välillä liikutaan hiekkaportaalin kautta. Menneisyys näyttää ihan kivalta kun kaikki on ehjää ja nykyisyydessä kaikki on raunioina ja harmaata. Tuosta johtuen samoja huoneita ja käytäviä kävellään aika monta kertaa ja saman kellotorni (tai mikä onkaan) huoneenkin läpi kuljetaan varmaan viidesti. Joskus peli sentään näyttää mistä ovesta olisi tarkoitus mennä, mutta yhtä usein se ei näytä sitä joten kun olin epävarma niin katsoin tubesta mihin suuntaan lähteä.
Tärkein apu oli kuitenkin video jossa näytettiin mihin kaikki kestävyys päivitykset on piilotettu ja ilman sitä mä olisin saattanut ehkä missata ne kaikki ja ne oli mulle oikeasti pakollisia. Yhteensä niitä on yhdeksän ja kun kerää kaikki niin sulla on tupla kestävyys. Mä keräsin kahdeksan ja useamman kerran mulla oli kestävyyttä alle neljännes jäljellä kun pääsin juomaan vettä joka parantaa sut. Ja mä pelasin easylla. Tuon lisäksi susta tulee loppu puolella sandwraith jolloin sun hiekka generoituu itsestään, mutta sun kestävyys tippuu jatkuvasti ja sitten tuon osion aikana sun eteen heitetään vielä iso metallin sulattamo jossa sun pitää laittaa putket oikein. Siellä on neljä vipua joista jokainen liikuttaa vähintään kahta putken osaa ja minkään kohdalla sä et koskaan näe sitä koko kokonaisuutta. Heti kun tulin tuohon huoneeseen ja sain viholliset tapettua niin etsein tubesta videon missä tuo ratkaistaan. En mä ala tuollaista ratkomaan samalla kun kestävyys tippuu jatkuvasti ja taas tuon kohdan jälkeen mulla oli alle neljännes jäljellä kun pääsin juomaan eli ilman päivityksiä olisin kuollut aikoja sitten.
Myös ne kohdat onnistui ärsyttämään missä juostaan dahakaa karkuun sillä ne on pelkkää trial & error jankkausta kunnes tiedät mitä on tulossa ja mihin pitää mennä sillä jos se pääsee tarpeeksi lähelle niin se tappaa sut laakista. Onneks tästä tuli katsottua useampi arvostelu jo aiemmin joten tiesin mitä on luvassa joten otin jo valmiiksi läppärin viereen ennen kuin aloitin edes pelaamaan ja sama tulee tehtyä myös two thronesin kanssa kun sen aloitan sillä siinäkin ilmeisesti on taas kestävyys päivityksiä piilossa ja jos ne on yhtä hyvin piilotettu mitä tässä niin en mä niitä löydä. Se sentään on taas lineaarinen kuten sands of time.
No nyt on tämäkin koettu ja olihan se varsin toimiva peli edelleen vaikka ongelmiakin on joka tekee ign aikoinaan antaman 9.9 arvosanan aika käsittämättömäksi.
Eka ihmetys tuli hahmon valinnassa sillä taistelutyyliä valitessa peli ei anna mitään oikeaa infoa vaan kuvailee eri tyylit niin epämääräisesti kuin mahdollista. No olin etukäteen lukenut, että legendary strike on ihan hyvä valinta joten otin sen. Siinä on vaan se ongelma, että normi iskuja tehdessä hahmo pysyy paikoillaan joten jos vihollinen ottaa yhdenkin askeleen taaksepäin niin sun seuraava isku menee jo ohi. Taistelu asennossa hahmo myös liikkuu todella hitaasti ja jos koitat väistöliikkeellä päästä nopeasti lähemmäs niin se loikkaa sitten pari metriä jo vihollisen selän taa. Ei tuo pelaamista pilaa, varsinkin kun pelasin easylla, mutta varsinkin haamuja vastaan taistellessa tuo häiritsi jatkuvasti kun ne tykkää liikkua jatkuvasti susta pois päin. Lisäksi jos ne on ampumassa sua ja luulet olevasi ovela ja hyppäät niiden taa niin se ammus lähtee niiden käsistä, suoraan niiden läpi ja sua päin. Ilmeisesti leaping tiger tyylillä perus hyökkäykset liikuttaa hahmoa aina hieman eteenpäin joten se olis voinut olla parempi valinta, mutta se on myös hitaampi. Peli myös kuvailee thousand cuts tyyliä kaikista nopeimmaksi, mutta lukemani perusteella siinä on melkein hitaimmat animaatiot joten se on aivan paska sillä se on myös heikoin tyyli.
Toki pelin edetessä voi hommata vaikka kaikki eri tyylit, mutta sulla riittää kykypisteitä vain muutaman päivittämiseen joten kannattaa päättää ajoissa mihin keskittyy. Pian alun jälkeen saadaan myös valita tulipallon ja jääloitsun väliltä eikä peli taaskaan kerro mitään. Sulla on tasan vaan valinta tulen ja jään välillä dialogissa. Onneksi sentään tallentaa voi ihan koska haluaa joten paskan valinnan jälkeen voi kokeilla helposti uudestaan jos on muistanut tallentaa. Sentään viholliseen lukitus toimii hyvin sillä sä selaat kohteiden välillä liipaisimilla ja jos haluat lukituksen kokonaan pois niin näpäytät molempia samaan aikaan. Tuolle tuli lähinnä yhdessä pomomatsissa tarvetta. Myös hieman kättä pidempää löytyy ja alussa valitaan miekan ja kepin välillä ja myöhemmin voi ostaa vaikka kaks miekkaa ja yhdestä sivutehtävästä voi saada jopa musketin.
Myöskään tarina ei alkanut kovin vakuuttavasti sillä sun hahmo on ollut kaikista pisimpään opiskelemassa taistelulajeja master Li:n alaisena ja kaikki myös kohtelee sua niin. Eli jos kysyt jostain hahmosta jotain niin vastauksena tulee "kyllähän sun pitäs se ja se asia tietää kun sä ja dawn star olette olleet täällä kaikista pisimpään" ja mä mietin kuka hemmetti on dawn star kun en ole koko hahmoa edes nähnyt. No nyt tiedän miltä niistä rpg hahmoista tuntuu joilla on aina pelin alussa muistinmenetys. Onneksi ihan alun jälkeen tuota ei enää tapahdu ja tarina muuttuu muutenkin kiinnostavammaksi.
Keskustelua ja tekemistä sivutehtävien muodossa riittää niin paljon, että kolmos chapterin aikana ihmettelin, että miten hemmetissä tämän muka pelaa läpi 20 tunnissa tehden kaiken kuten yks arvostelu sanoi sillä mulla oli tuossa vaiheessa 17 tuntia kellossa ja tässä on 7 chapteria. No selitys tuli aika pian sillä kolmos chapterin jälkeen sivutehtäviä ja vapaasti tutkittavia alueita ei enää ole vaan peli viedään aika vauhdilla loppuun ja lopulta mulla meni n.21 tuntia. Loppuvideokin taisi olla kaikki 20 sekuntia pitkä eikä tässä ole edes mitään fallout tyylistä kuva+kertoja komboa kertomassa mitä kaikille kumppaneille kävi sillä nyt saadaan jokaisesta vain muutama rivi tekstiä. Sentään lopputekstien aikana tuli hauskaa dialogia joten niitä ei kannata skipata.
Teknisesti tämä ei mikään ihmeellinen orkkis boxilla pelattuna ole. Ruudunpäivitys tuntuu heiluvan aivan jatkuvasti jossain 20-50 välissä tai siltä se ainakin tuntuu. Jo pelkästään saman rakennuksen sisällä peli voi jossain kohdassa olla täysin sulava ja sitten kun käännät kameraa niin ruudunpäivitys kyykkää reippaasti. Latausajat sentään oli maltilliset sillä yleensä alueet on mukavan isoja ja kun mukaan ottaa vielä keskustelun niin ei niitä tartte jatkuvasti katsella. Poikkeuksena areena jossa on varmaan yli kymmenen matsia ja yleensä se matsi kesti vähemmän aikaa mitä lataaminen siihen matsiin ja sieltä pois. Kun nuo kaikki teki kerralla niin aloin jo hieman toivomaan, että olisin sittenkin pelannut tän series x:llä. No seuraavalla kerralla sitten jos tän vielä joskus pelaan. Mieli kyllä tekisi pelata uudestaan pahiksena ja ottaa vaikka se leaping tiger tyyli sekä miekka ja jää tällä kertaa.
Tämähän löytyy ihan xboxin marketplacelta ja normi hintakin taitaa olla vain 10e
Niinhän siinä kävi tänäkin vuonna, että uusimmista vr peleistä tuli hypättyä 20 vuotta vanhoihin peleihin. Alunperin tarkoitus oli alkaa käymään A500 minin valikoimaa läpi, mutta kaivoinkin taas vanhan putkitelkkarin ja xboxin kaapista.
Eka tuli pelattua fable: the lost chapters jonka pelasin pc:lla joskus 10 vuotta sitten eikä siitä mikään hyvä fiilis jäänyt kun en päässyt sinuiksi näppis+hiiri ohjauksen kanssa. Nyt pelaaminen oli paljon mukavampaa ja peli näyttikin varsin hyvältä edelleen. Paitsi oma hahmo lapsena kun sillä on oikeastaan aikuisen kokoinen pää joten se näyttää joltain bobble head hahmolta. Jollain alueilla oli kyllä melkoista nykimistä ja musiikkikin skippasi muutaman kerran samalla. Oletan vian olevan joko levyssä tai xboxin levyasemassa sillä tuskin se tuollainen alunperin oli kun julkaistiin ja noissa kohdissa asema piti aikamoista nakutusta.
Oli ohjauksessa kyllä ongelmaakin sillä miekka otetaan esille ja laitetaan pois painamalla valkoista nappia, mutta todella usein hahmo laittoi sen pois kun aktivoin loitsun vasen liipaisin + B yhdistelmällä. Myös lock on systeemi oli mulle melkein käyttökelvoton. Se lukittuu siihen jota tavallaan katsot eikä siihen mikä on sun vieressä. Lisäksi torjua voi vain lukituksen aikana pitämällä Y namiskaa pohjassa ja väistö tehdään kääntämällä sivulle blockin aikana. Onneksi physical shield loitsu on ihan ylivoimainen sillä sen kanssa vastaan otetut osumat kuluttaa sun manaa eikä hahmo reagoi osumiin mitenkään eikä mana juomista ole pulaa joten loitsu päälle ja senkus mäiskii vihollisia turpaan.
Tämä oli myös yllättävän lyhyt sillä mulla meni joku 16-17 tuntia vaikka peli näytti 13 tuntia, mutta se ei varmaan laske valikoissa olemista. Muutama sivutehtävä jäi tekemättä ja muutama demoni ovi avaamatta. Mä en vieläkään ymmärrä miks sankarien killassa on tehtäviä tarjolla jossa tarkoitus on vaan tappaa kaikki kauppiaat. Ei ole kovin sankarillista mun mielestä. Muutenhan tässä voi aika usein itse päättää onko paha vai hyvis, mutta se on aina integroitu siihen tehtävään. Sitten suoraan killan kartta pöydältä saa tehtävän "massacre all traders" joka sitten jää sinne kummittelemaan kun en mä tietenkään sitä ottanut. Edelleen täysin pelattava ja nyt tästä jäi jopa ihan hyvät fiilikset.
Medal of honor: rising sun sitten olikin sellainen jonka olis voinut jättää kokemattakin. Peli on ruma ja olis ollut sitä jo julkaisussa vuonna 2003. Tähtäys on helvetin tönkkö ja epätarkka ja vihollisia spawnaa selän taa joissakin kentissä vaikka olet systemaattisesti tappanut kaikki edetessä. Viidakossa on vihuja jotka kyykkii niissä pikku kuopissaan ja ne on kuolemattomia kunnes ne hyppää esille. Osa kuolemis animaatoista on niin pitkiä, että mä menin ampumisen jälkeen takaisin kulman taa lataamaan aseen ja kun kurkkasin uudestaan niin vieläkin se piteli muniaan kunnes lopulta tajusi kaatua maahan.
Tehtävissä ei ole mitään markeria mihin pitäisi mennä. Esim singaporessa lukee "reach the hotel". No minä menen pitkin katuja, tapan kaikki, käyn joka rakennuksessa, löydän jonkun kapean käytävän mikä vie maan alle, mutta sekin vei vaan huoneeseen jossa oli joku collectible ja ammuksia. Sitten lopulta jossain random kujalla tuli liittolainen avaamaan oven. Tuon jälkeenkin tehdään vaikka mitä kunnes sut lopulta ajetaan sinne hotellille. Minkä takia se "reach the hotel" on eka objective jos sinne ei kuulu edes mennä.
Onneksi tässä ei sentään ole mitään paskaa hiiviskely tehtävää kuten niissä ekan pleikan peleissä eikä myöskään mitään sinko äijiä sisätiloissa, eikä kyllä ulkonakaan. Lisäksi tässä voi jopa tallentaa tehtävän aikana, mutta jos vaan menee suorinta reittiä eteenpäin niin oikeasti missaa suurimman osan tallennuspaikoista sillä ne on usein jossain sivu reitillä. Myös nappien toiminnot voi vapaasti määrittää mikä on hyvä sillä esim kyyristyminen on vakiona valkoisessa napissa ja vasemman tatin klikkaus keskittää kameran. Voiko turhempaa toimintoa olla fps pelissä. Paska muinaisjäänne.
Seuraavaksi oli vuorossa orkkis xboxin doom 3 ja oli sitä vaan nautinto pelata medal of honorin jälkeen. On se kyllä hyvä peli muutenkin ja mä olen aikoinaan pelannut tämän version läpi kun se oli vielä tuore, bfg version ps3:lla ja vr version kahdesti psvr:lla. Koska tämä on se alkuperäinen versio niin aseissa ei ole valoa kiinni vaan sun täytyy aina ottaa taskulamppu kouraan jos on pimeää. Yllättäen tuo ei häirinnyt ollenkaan ja useampi kohta oli sen takia paljon tunnelmallisempi. Lisäksi taskulampun saa käteen valkoista nappia painamalla toinen painallus antaa aseen takaisin joten sen käyttö on varsin vaivatonta.
Muutenkin kontrollit on fiksusti tehty sillä dpadiin saa määritettyä neljä asetta. Asia jota ei jostain syystä ole ainakaan vr versiossa vaan aseet on yhtenä listana. Lisäksi back nappi toimii quick save nappina ja toisin kuin ps2:n half-life jossa quick save oli vain väliaikainen tallennus joka katosi kun koneen sammutti niin tässä tuo on ihan pysyvä. Tätäkään ei ole vr versiossa joten tallennus täytyy aina tehdä sen valikon kautta.
Jos tästä omistaa limited editionin niin käsissä on varsin tuhti paketti pelattavaa sillä sen mukana tulee myös ultimate doom ja doom 2 ja koska orkkis xboxilla ei kokonaisia pelejä ostettu netistä niin molemmat on suoraan levyllä. Lisäksi doom 3 tarjoaa myös co-op kampanjan joka tosin toimii vain liven tai system linkin kautta, tai no nykyään vain system linkin kautta. Muutenkin tämä on varmaan vakuuttavin xbox porttaus kun ottaa huomioon millaista rautaa pc versio vaati.
Colin mcrae rally 04 (xbox)
Tämän mukavan värikkään maisemat oli kivaa vaihtelua doomin pimeiden käytävien jälkeen ja muutenkin peli näytti hyvältä ja tuntuu rullaavan myös sulavat 50 kuvaa sekunnissa. Alunperin tämä tuli pelattua ps2:lla kun peli oli vielä uusi ja silloin se oli pettymys. Ei sen takia, että se olisi huono vaan pelit lehden arvostelun takia jossa sanottiin näin: "Voiton makuun pääsee lähes ensi yrittämällä, mutta kaiken näkemiseen ja kokemiseen ja jokaisen bonusauton keräämiseen pitäisi kulua viikkoja"
Mulla meni kolme päivää. Tässä kun ei oikeasti paljoa pelattavaa ole. On 2wd luokka josta on normal ja advanced taso. Normalilla ajetaan neljä rallia joissa on neljä ek:ta. Advanced tasolla viis rallia joissa on viis ek:ta. 4wd luokassa on myös normal taso jossa ajetaan kuus rallia joissa on kuus ek:ta ja advanced tasolla ajetaan kaikki 7 vai 8 rallia. 4wd expert avautuu kun voittaa advanced tason ja siinä oletettavasti on myös kaikki rallit, mutta nyt hud on karsittu ja on pakko ajaa ohjaamosta. Sitten on enää group b jossa ajetaan viis rallia.
Mitään custom mestaruuksia ei ole joten niitä hankittuja bonus autoja voi käyttää vaan time trialissa tai yksittäisissa ralleissa, joka kyllä tarjoaa custom mahdollisuuden, mutta maksimi ek määrä on se sama kuusi kappaletta. Tuon takia peli lähtikin heti seuraavalla viikolla vaihtoon.
Nyt tämä oli kiva nostalgia pommi vaikka b ryhmäläisten ajettavuudesta en tykännyt ollenkaan joten ne jäi ajamatta. Ne ei oikeastaan tunnu sen tehokkaammilta mitä perus wrc autot, mutta niissä on vähemmän pitoa ja ne kääntyy huomattavasti kankeammin joka ei tee ajamisesta mitenkään nautittavaa. En tiedä miten mä niillä silloin yli 20 vuotta sitten ajoin. Varmaan kirosanojen saattelemana kun halusi vaan voittaa kaikki mestaruudet :D Samalla tuli todettua, että kyllä tässä todellakin on parempi ajettavuus mitä cmr 2005:ssa jota pelasin viime kesänä. Siinä kun oli ihan joka autolla liian vähän pitoa joten jopa cmr 3:n ajettavuus tuntui paremmalta ja sitähän haukutaan yleisesti siitä kuinka auto tuntuu ilmatyyny alukselta. Joten jos haluaa kokea jonkun näistä kolmesta niin nelosessa on paras ajotuntuma joten suosittelen sitä vaikka 2005 tarjoaakin enemmän sisältöä.
On taas se aika vuodesta kun aletaan listaamaan vuoden parhaita pelejä tai minun tapauksessani todennäköisesti vääriä mielipiteitä
1. Dyschronia: Chronos alternate
Peli sijoittuu tulevaisuuden kaupunkiin joka on yksi vain muutamasta paikasta jossa ihmiset voi edes elää ja rikollisuus on käytännössä kadonnut sillä nukkuessa kaikki kytketään samaan systeemiin jossa kaikki näkee mitä muut on tehneet päivän aikana joten rikoksen piilottaminen on mahdotonta. Heti tutoriaalin jälkeen kuitenkin saadaan ilmoitus kuinka kaupungin perustaja on murhattu, mutta paikalle mennessä ruumis on kadonnut, mutta kaiken datan mukaan tyyppi on vielä elossa. Lisäksi pian saadaan tietää kuinka koko kaupunki tulee tuhoutumaan muutaman päivän kuluttua. Ei mitään paineita hei.
Peli on pohjimmiltaan visual novel, mutta alueilla voi liikkua vapaasti ja mukana on rikospaikkojen tutkimista ja todisteiden keräämista, pari oikeudenkäyntiä josta tuli heti aika kovat danganronpa fiilikset, hiiviskelyä ja pulmien ratkomista. Omalla hahmolla on myös kyky nähdä menneet tapahtumat ottamalla vaikka joku rikoksen uhrin tärkeä tavara käteensä ja se voi myös muuttaa tapahtumien kulkua rajoitetusti. Väärä päätös voi välillä myös viedä hengen jolloin palataan ajassa taaksepäin, mutta nyt kaikki meneekin eri tavalla mitä viimeksi.
Mulla meni 13 tuntia läpäisyyn eikä tylsää hetkeä ollut. Sitä en tiedä kuinka hyvän tai huonon lopun sain enkä aio ottaa selvää sillä mä olin erittäin tyytyväinen lopetukseen.
2. Saints row
Juu se 2022 versio joka on haukuttu aivan paskaksi ympäri nettiä. Mulla oli erittäin hauskaa ja tein mielelläni kaiken, ostin kaikki lisärit ja niiden jälkeen pelasin vielä uudestaan läpi keskittymällä pelkkiin tarinaa edistäviin tehtäviin. Varsinkin larppaus sivutehtävät oli helvetin hauskoja ja toinen lisäri tarjosi lisää sitä, mutta vieläkin parempana. Mitään isompia bugeja ei enää ollut ja peli näytti hyvältä varsinkin silloin kun oli aurinkoinen sää ja lisäksi pelin maailmassa on paljon vanhoihin leffoihin liittyviä viittauksia.
3. RE4 remake
Mietein hetken, että laitanko tämän saints rowin edelle vai en. Teknisesti tämä tietenkin on ihan heittämällä se laadukkaampi tekele, mutta saints rowin kanssa mulla oli vaan niin paljon hauskempaa joten päätin tiputtaa tämän kolmanneksi. Eipä tuossa mitään uutta sinänsä ole sillä kaks vuotta sitten RE village oli tasoissa dc super hero girls pelin kanssa
Tämä on malli esimerkki hyvästä remakesta sillä peli tarjoaa aika paljonkin uutta, se näyttää hyvältä ja pelattavuus on aivan uudella tasolla. Ashley on myös siinä mielessä parempi, että se keskustelee Leonin kanssa paljon enemmän ja osaa ihan itse hypätä alas jostain korkeammalta, mutta toisaalta se myös seuraa sua ihan aina joten et voi enää käskeä sitä pysymään paikoillaan ja koko pelissä on vain pari kohtaa jossa sen voi käskeä piiloutumaan kaappiin tai roskikseen.
Kauppias on kokenut myös uudistuksen ja nyt sillä on sivutehtäviä tarjolla joita suorittamalla saa spinellejä joilla voi sitten ostella kamaa jota ei muuten saa. Myös pahimmat typeryydet kuten Leonia jahtaava Salazar patsas on poistettu. Mä pelasin tän kahdeksan kertaa läpi kahdeksassa päivässä, aikaa meni 69 tuntia ja platina trophy hommattu. Myös seperate ways tuli ostettua ja siinäkin oli kunnolla rahoille vastinetta sillä se maksaa 10e ja mulla meni ihan vaan helpoimmalla fiilistellen yli viis tuntia ja sekin tuli pelattua kolmesti läpi. Nyt sitten odotellaan sitä tulevaa psvr2 päivitystä.
Judgment tuli viimein pelattua. Ostin tämän prisman alelaarista viime vuoden heinäkuussa ennen kuin edes omistin ps5:sta joten ehti se hetken jos toisenkin odottamaan vuoroaan. Odotukset ei kovin korkealla olleet vaikka peli näytti mulle sopivalta videoiden perusteella sillä niin näytti myös yakuza 0 ja sen pelaamisen lopetin siinä vaiheessa kun hahmo vaihtui.
Onneksi tässä on vain yksi hahmo, kaks taistelutyyliä ja paljon simppelimpi hahmon kehitys. Puhelimessakin on gps joka näyttää reitin merkattuun paikkaan joka on helvetin hyvä asia sillä mulla on muutenkin huono suuntavaisto ja koska se minimap ei käänny niin mä lähdin oikeastaan aina väärään suuntaan. Toinen valituksen aihe on kamera joka haluaa aina keskittää itsensä ja jos tuon haluaa pois niin on pakko pitää vasenta liipaisinta pohjassa. Miksei tuota moodia voi valita defaultiksi sillä se on paljon parempi kuin väkisin keskittyvä kamera.
Tarina oli kiinnostava alusta loppuun ja lopun lähestyessä jätin kaikki sivuhommat odottamaan premium adventuren aloittamista jotta sain keskittyä pelkkään tarinaan. Myös side case hommat oli hyviä tarinaltaan, mutta ei niinkään pelimekaniikkojen puolesta sillä sitä seuraamista oli aivan liikaa. Lisäksi tuo seuraaminen on tehty ihan yhtä typerästi kuin jossain vanhoissa ass creedeissa jossa se seurattava äkkiä vaan pysähtyy ja kääntyy ympäri. Ei kukaan käyttäydy noin, koska niillä ei ole mitään tietoa, että sä oikeasti seuraat niitä. Entä miten helvetissä ne muka tunnistaa just Yagamin kun siellä kadulla kävelee niiden takana monta muutakin ihmistä. Koko homma on lähinnä pelaajan ajan tuhlausta eikä lisää mitään positiivista peliin.
Toinen asia mikä lopuksi ärsytti oli tilanteet joissa peli tarjoaa pari vaihtoehtoa, mutta sulla ei oikeasti ole mitään vapautta sen valinnan suhteen. Tuon tosin huomasin vasta tarinan läpäisyn jälkeen kun tapailin sitä ennustaja muijaa. Yhdessä vaiheessa yakuza pomo tuli toimistolle ja tarjosi mulle kaks miljoonaa jotta en enää näe sitä ja mä olin tietenkin heti ottamassa rahat vastaan, koska tuossa vaiheessa siihen mimmiin liittyvä tarina oli tavallaan jo taputeltu ja mä seurustelin sen muusikon kanssa eikä mun moraali anna edes peleissä peräksi useamman mimmin kanssa seurustelua samaan aikaan.
No Yagami tietenkin vaan toteaa "ehkä ei kuitenkaan ole oikein ottaa rahaa yakuzalta". Koitin vielä kaks kertaa ja aina sama tulos. No vittuako sitten annetaan mahdollisuus ottaa se lahjus vastaan kun sitä ei kuitenkaan voi tehdä. Sitten on se yks jengi joka tulee mukaan kuvioihin jossain vaiheessa ja vähintään pari kertaa tunnissa yhden raflan omistaja tekstaa kuinka taas sen jengin johtajat on kaduilla ja ruudulle tulee threat mittari joka laskee hyvin hitaasti tai sitten siitä lähtee iso siivu kun vedät niitä johtajia turpaan. Tuona aikana sen jengin jäsenet käy myös kimppuun melkein yhtä tiheään mitä vanhoissa final fantasyissa on random tappeluita eli se on aivan jatkuvaa. Sitten kun vedät kaikkia turpaan niin homma loppuu ehkä 20 minuutin ajaksi kunnes ne tulee taas takaisin. Jopa sen sivutehtävän jälkeen jossa lopetetaan niiden operaatiot ja vedetään kaikkia turpaan, ne tulee edelleen takaisin.
Kaikki sivutehtävät tuli kuitenkin tehtyä, kaikki ystävät kerättyä ja myös kaikki drone kisat tuli lennettyä vaikka champion tasolla ne nostikin jo vkäyrää, koska restartia ei ole. Toki voit tallentaa joka kisan jälkeen ja ladata tallennuksen jos kisa menee perseelleen, mutta jopa tuolloin nopein tapa on käynnistää koko peli uudestaan ja katsoa ne skippaamattomat logot ja vasta sitten voi ladata tallennuksen.
Lost judgment on vielä odottamassa vuoroaan ja ehkä pelaan sen ens vuonna, ehkä en. Nyt alkoi jo koko kaupunki tulemaan korvista ja vaikka tuossa on ainakin se uusi kampus alue niin siinä on myös sama kaupunki, samat drone kisat, pesiksen lyömiset, ne hemmetin seuraamis tehtävät ja muuta mitä tässäkin. Lisäksi mulle tuli yllätyksenä kuinka paljon tässä on keskustelua ja välivideoita sillä suhdanne niiden ja pelaamisen välillä ei pahemmin vaikka personasta eroa. Tuo ei kuitenkaan ole miinus, mutta mä tarvitsen kohtuu pitkän paussin sellaisen pelin jälkeen jossa vaikka kahdeksan tunnin session aikana on 5-6 tuntia keskustelua ja tämän kohdalla se loppu aika on lähinnä samojen katujen juoksemista suuntaan ja toiseen.
Seuraavaksi tulikin pelattua gungrave g.o.r.e. joka oli ihan ok aivojen nollaus judgmentin jälkeen. Easylla pelatessa tämä oli kunnon voimafantasia jossa sai vaan mennä eteenpäin ja kylvää tuhoa. Loppua kohden teki mieli kyllä vaan skipata välivideot sillä animaatiot ja varsinkin ääninäyttely on niin huonoa ettei sitä meinaa kestää katsella. Aluksi nuo ei haitannut, mutta mitä pidemmälle etenee niin sitä pidemmäksi nuo muuttuu ja koko pelissä oli lähinnä kaks ääninäyttelijää joiden suoritus oli "iha ok" eli ei mahtavaa, mutta ei se häirinnytkään ja kaikki loput oli aivan kauheita ainakin enkku dubilla. Ehkä olis pitänyt pelata tämä japsi äänillä kuten jugdment.
Myös visuaalinen puoli oli aika kaksjakoinen sillä alun sisätilat ja neon valojen täyttämä hong kong näytti ihan kivalta, mutta vietnamin viidakko sitten taas näytti lähinnä ylöspäin skaalatulta ps3 peliltä. Pelattavuus toimi ok ja grave on parempi ohjata kuin koskaan ennen sillä ekassa kahdessa pelissä oli perus tankki ohjaus ja vasta psvr peleissä oli modernimpi ohjaus, mutta niissäkin grave oli kankeampi mitä tässä.
Myös kaikki valitusta keränneet asiat oli muutettu. Junan päällä piti väistää vain muutama kyltti sivuttain liikkumalla, sitä konttien päällä hyppimistä ei ole ollenkaan ja sama koskee sillä mimmillä pelaamista sillä nyt eri tasojen välillä on lankut ja myös lopun laser käytävä on otettu pois päältä. Niin kiva voimafantasia kuin tämä olikin niin kyllähän se nonstop räiskintä alkoi puuduttaa loppua kohden ja peli kesti viitisen tuntia kun en kuollut kertaakaan. Toisaalta tämä myös nollasi aivot varsin hyvin ja seuraavaksi voikin taas aloittaa jonkun openworld pelin. Ostin tämän nykyisestä tarjouksesta pleikkarille 15e hintaan ja oli tämä sen arvoinen, mutta mulla saattaa olla myös hieman fani lisää kun kaikki aiemmat neljä peliä on tullut pelattua ja hyllystä löytyy myös anime.
DF:n John Linneman napisee digitaalisen jakelun miinuksista ja fyysisen jakelun plussista melkein viikoittain ja välillä kuulee hyviä vertailuja kun esim. CoDit saa alelaarista 10-20€ niin verkossa hinta on edelleen 59,90€-69,90€. Joten julkaisijat tulevat rampauttamaan entisestään fyysistä jakelua ja edistämään digitaalista jakelua. It's just business.
Ja eroja on uusien pelien hinnoissakin. Hyvä esimerkki eilen julkaistu spider man 2 jota saa cittarista plussa kortilla 59,99e ja samaan hintaan myy ainakin myös gigantti. Perus digi versio storessa 79,95e.
Surullista sen kannalta miten pelaaminen näkyy katukuvassa, mutta rehellisyyden nimissä milloin viimeksi olet ostanut fyysisen pelin? (Tai käynyt supermarketissa ostamassa pelejä, ellet ole laudan virallinen boomer JayeizH).
Kyllä se prisman alelaari tulee aina tsekattua kun käyn ruokaa ostamassa. Ja kyllä kesällä tuli retroilun takia ostettua kymmeniä fyysisiä pelejä ja silloin taisi prismastakin tarttua mukaan uusin syberia ja plagues tale: requiem. Kumpikin taisi olla 15e.
Kuolluthan se on ollut jo vuosia. Usein kyllä uutisten kommenteissa on keskustelua ja mä koitin muutama vuosi sitten pari kertaa mainita, että keskustelkaa siellä foorumin puolella niin koko keskustelu ei kuole heti kun uutinen tippuu etusivulta, mutta ei tuosta mitään hyötyä ollut.
Juu nuo kaikki oli kovassa käytössä ja yks contagion hyökkäys saattoi tappaa melkein kaikki vihut vaikka niitä olis ollut 20kpl yhdessä rakennuksessa. Muistaakseni tuo oli nerfattavien skillien kärkipäässä kun kuulemma oli niin ylivoimainen. En vaan tiedä kuinka paljon sitä muutettiin kun pelasin viimeksi ennen noita muutoksia. Silloin kun ps5 päivitys tuli niin muistan lukeneeni, että ne myös resetoi kaikki skillit eikä mulla nyt enää ole mitään muistikuvaa missä kaikissa mulla oli pisteitä ja kuinka paljon.
Tuli 6kk paussin jälkeen taas pelattua muutama viikko psvr2 pelejä ja tehtyä video. Tai oikeastaan kaksi kun pleikan sharefactory ei suostu rendaamaan kuin maksimissaan tunnin pätkän vaikka maksini projektin pituus on 80 minsaa. Oli sitten isoin projekti minkä olen tehnyt ja tuon parissa meni yhteensä 25 tuntia kolmen päivän aikana. Never again :D
Kohtahan tulee Cyberpunkiin Phantom Liberty lisäri joka tuo paljon korjauksia ja uudistuksia peliin, niin hyvä hetki pelailla taas. Itsekin ajattelin toistamiseen läpi pelailla.
Itse aion jatkaa vaan vanhalla hahmolla. Toivottavasti joku tekee tubeen videon siitä mitkä skillit kannattaa ottaa jotta saa mahdollisimman op hackerin. Tässähän on vedetty kykypuut kokonaan uusiksi ja joitakin tuohon liittyviä skillejä on muutenkin nerfattu ja mä haluaisin olla jatkossakin sellainen joka voi tappaa melkein kaikki talosta parin hackin avulla. Sitten vois joskus tehdä vaan räiskintä hahmon joka ei hackeroi koskaan mitään ellei ole aivan pakko.
Lisäksi samassa 21.6.2023 Nintendo Directissä oli Super Mario RPG, joka kiinnosti myös. Täytyy seurailla, tuleeko siitä hyvä. Eivät ole oikein noi uudemmat Paper Mariot päässeet Thousand-Year Doorin tasolle, joten hyvälle RPG-Mariolle olisi paikka vapaana. Ehkä Super Mario RPG voisi sen paikan täyttää.
Ainakin se orkkis snes versio oli ihan jees ja tykkäsin kyllä sen visuaalisesta tyylistä enemmän. Tuo tuli pelattua ekaa kertaa snes minin kautta 2018 joten hirveästi aika ei ole päässyt kultaamaan muistoja. Tämä uusihan on siis remake tuosta.
Tämä on niitä pelejä josta muistaakseni näin jotain kuvia ja ennakon psm2 lehdessä tai jotain ja siitä asti halunnut pelata kun peli näytti visuaalisesti niin hyvältä. No nyt on pelattu ja olihan tämä ihan jees ja hyvin pienestä on kiinni etten estoitta kutsu tätä ns. hidden gem peliksi. Onhan tämä varsin perus tasoloikka seikkailu jonka pääosassa on Kya, nuori mimmi joka ajautuu toiseen maailmaan kun tämän velipuoli Frank löytää taloon piilotetusta huoneesta mystisen alttarin. Tietenkin myös Frank lentää samaan maailmaan, mutta ei kuitenkaan samaan paikkaan joten se pitäisi löytää.
Kyan kuitenkin herättää maailman paikalliset asukkaat jotka tunnetaan nimellä nativ ja niitä sitten pitäisi auttaa kun pahat wolfen vihut hyökkää. Nimet on mitä on sillä tietenkin nativ = native eli paikallisia asukkaita ja wolfenit näyttää sudelta, mutta on kuitenkin oikeasti nativeja jotka on vaan muutettu joten Kayn täytyy muuttaa ne takaisin kunhan ensin potkii niitä perseelle... tai munille sillä vaikka Kya muuten käyttää bumerangia niin wolfenia vastaan homma muuttuu perus taisteluksi jossa on eri komboja, heitot, counterit jne kunhan ostaa ne avaavat varusteet kaupasta. Turpaan vetämisen jälkeen wolfenin voi muuttaa takaisin kunhan hallusta löytyy tarpeeksi manaa ja pelin eteneminen on suoraan sidottu myös tähän.
Pienen ongelman muodostaa kuitenkin tilanne jossa potkaiset wolfenin reunan yli kuolemaansa, koska silloin et voi tietenkään muuttaa sitä takaisin ja tuossa vaiheessa kannattaa heittää itsesuojeluvaisto sivuun ja vaan hypätä perään sillä kun sut spawnataan uudestaan niin myös se wolfen palaa takasin jolloin sitä voi vetää uudestaan pataan. Läheskään kaikkia wolfeneita ei kuitenkaan tarvitse palauttaa jos haluaa pelata tarinan läpi eikä edes viimeisen kaupan avatakseen.
Pelissä tosiaan tulee välillä esteitä vastaan jolloin pitää palata takaisin kylään ja ostaa tarvittava tavara. Onneksi jokaisella alueella on useampi fast travel piste joten sun tarttee vaan warpata, ostaa tavara ja warpata takaisin joten tuo ei ole mikään iso ongelma. Kamera sensijaan yrittää välillä olla isompi ongelma sillä koska kyseessä on vuoden 2003 ps2 peli niin se ei osaa mennä seinien sisään joka aiheuttaa ongelmia ahtaissa tiloissa ja lisäksi molemmat kameran suunnat on inverttinä eli oikea on vasen ja ylös on alas, mutta esim tykkejä käyttäessä ohjaus ei ole invertoitu.
Tasoloikan ja taistelun lisäksi päästään myös laskemaan taikalaudalla (se on oikeasti magic board) kouruja alas joissa saa hyppiä rotkojen yli ja väistellä milloin mitäkin ja välillä myös tiputaan johonkin syvään kuiluun tai mennään jotain tuulista tunnelia pitkin jossa pitää myös vältellä esteitä. Nuo on ihan kivaa vaihtelua vaikka muutama niistä on ehkä hitusen liian pitkiä. Myös muutama minipeli on kylässä tarjolla.
Visuaalisesti tämä oli mun mielestä edelleen hemmetin hyvän näköinen putkitelkkarin kautta pelattuna ja muutamaa ärsyttävää kohtaa lukuunottamatta tässä oli varsin hyvä suhdanne tasoloikan, taistelun, pulmien ja lautailun välillä. Jos mun pitäisi valita pelaanko vaikka heti huomenna uudestaan tämän vai vaikka jak 2:n niin vastaus olisi tämä, se olisi aina tämä. Ottakaa tuo miten haluatte.
Varsin perinteinen kauhupeli jossa muutama teini jää koulupäivän päätteeksi etsimään ystäväänsä jonka ne oli viimeksi nähneet edellisenä päivänä liikuntasalilla. Kaavasta poiketaan hieman sillä, että sulla on aina kaveri mukana ja hahmojen välillä vaihdellaan napin painalluksella tai sitten tämän voi pelata läpi myös cooppina. Jokaisella hahmolla on myös omat kykynsä joita peli ei kuitenkaan kovin tarkkaan kerro. Esim Ashleyn kohdalla mainitaan vain kuinka se pärjäsi ammunnassa tai jtn yhtä pintapuolista, mutta kun asioita meni lukemaan steamin foorumilta niin selvisi, että se tekee ampuma aseilla 50% enemmän vahinkoa ja sen erikoiskyky on ampua nopeasti kaks laukausta jotka tekee vielä enemmän lämää jos käyttää pistoolia eli toisinsanoen ihan helposti pelin paras hahmo. Kaveriksi otin Joshin jonka erikoiskyky on sanoa jos huoneessa on vielä jotain löydettävää joten kaikki mahdolliset ammukset, medpackit ja muut tuli kerättyä.
Vihollisina toimii jos jonkinlaiset mutantit jotka on herkkiä valolle ja aluksi tuota voikin hyödyntää houkuttelemalla nuo ikkunan lähelle jonka sitten lyö palasiksi jolloin ne kuolee välittömästi. Tai noin sen pitäisi ilmeisesti toimia, mutta en mä tuossa koskaan onnistunut kun jos itse olet siinä ikkunan edessä niin sitten ne käy sen kaverin kimppuun. Sama sinänsä sillä parin tunnin jälkeen tulee jo yö. Muuten vihujen ympärillä on aina myös joku musta "verho" jonka saa pois osoittamalla niitä taskulampulla tarpeeksi pitkään ja vasta kun tuo lähtee pois niin ne alkaa ottaa kunnolla vahinkoa.
Myös pulmia löytyy ja mä jouduinkin katsomaan pari kertaa apua netistä. Eka kerta oli kun piti laittaa kompassin nuolet kartalle ja oikeaan asentoon ja vaikka mielestäni luin kaikki laput mitä löysin niin mun mielestä missään ei ollut mitään vihjettä siitä mihin asentoon ne kuuluu. Kai mä sitten vaan missasin jotain. Toinen oli lähellä loppua kun en vaan löytänyt reittiä ulos kirjastosta ja kun menin katsomaan tubesta videota niin yläkerran ovessa oli vaan iso riippulukko joka leikataan pihdeillä. Okei, mutta mulla ei ollut mitään lukkoa joten latasin tallennuksen, vielä aiemman tallennuksen ja käynnistin pelin uudestaan, mutta se lukko ei vaan ilmestynyt. Olin jo varma, että kyseessä on joku pelin rikkova bugi, kunnes törmäsin ps2 ohjeisiin jossa puhuttiin avaimesta, siis hetkinen. No ei kun uudestaan huoneet läpi ja yhdessä huoneessa oli kirjahylly joka peitti 80% sen takana olevasta ovesta ja sieltä löytyi avain jolla ovi aukesi. Tästä on siis kaks eri versiota jostain syystä.
Alunperin mä pelasin tätä joskus ikuisuus sitten ehkä tunnin kunnes lopetin enkä taaskaan tajua, että miksi. Ehkä mä olin tätä ennen pelannut code veronica x:n joka poltti mut loppuun ja kun tässä oli taas kiinteä kamera ja rajoitetut tallennukset niin mielenkiinto lopahti ja kyllä nytkin kirosin kun huomasin miten tallennus on hoidettu. Tässä siis kerätään cd levyjä mustenauhojen sijasta ja ne on kertakäyttöisiä. Onneksi tallentaa sentään voi koska vaan, mutta kyllä aina oli pakko edetä tallentamatta pidempään kuin olisi halunnut kun ei voi tietää kuinka paljon noita löytyy. No lopulta niitä oli yli 10 jäljellä kun peli meni läpi joten oli niitä tarpeeksi. Toisaalta mä pelasin easylla jolloin kaikkia kamoja on enemmän. Tykkäsin kyllä aika paljonkin ja tekisi mieli pelata uudestaan normalilla, mutta en taida ottaa riskiä jos kuitenkin alkaa vituttaa. Mikään kovin pitkä tämä ei ollut sillä mulla meni kuutisen tuntia.
Marc Ecko's getting up contents under pressure (xbox)
Toinen peli jota aikoinaan pelasin ehkä tunnin eli en pelannut edes tutoriaalia loppuun. Peli yhdistelee kiipeilyä, taistelua ja graffittien tekemistä joka onkin se asia jota tehdään aivan jatkuvasti. Pääosassa on Trane jonka isoäiti potkii kadulle kun tyypillä on pakkomielteenä tulla tunnetuksi graffitien tekijäksi tai jtn. Ei aikaakaan kun mennään yhden jengin alueelle maalailemaan ja saadaan tietenkin turpaan oikein kunnolla ja siitähän Trane vasta motivoituukin. Oikeasti peli ei mun mielestä mitään tuon isompaa tarinaa edes tarttis, mutta tietenkin mukaan heitetään korruptoitunut pormestari joka liittyy myös Tranen isän kuolemaan ja cck joukot jotka ottaa katujen siistimisen niin vakavasti, että seinällä kiipeilevä tageja taiteileva artisti ammutaan alas.
Varsinkin loppua kohden homma alkaa menemään jo naurettavaksi kun vastassa on kunnon eliitti joukot joilla on haulikot mukana ja ne tekee counterin jokaiseen sun hyökkäykseen, lyö aseenperällä naamaan jotta kaadut ja tyhjentää puolen lipasta sun naamaan. Taistelu on muutenkin aika keskinkertaista sillä jopa perus jengiläiset kestää kohtalaisesti osumaa, mutta onneksi myös hiipiminen onnistuu jolloin vastustajat voi kolkata lyömällä niitä spraypullolla takaraivoon. Tuohon kun yhdistää arvostelujen mukaan huonon kameran, stunlockaavat viholliset, epätarkan kiipeilyn ja tasoloikan sekä harvassa olevat checkpointit niin soppa on valmis. Tai niin mä oletin joten mä yllätyin kun tykkäsinkin tästä kohtuu paljon paria kohtaa lukuunottamatta.
Juu kiipeilyssä on omat kankeutensa, mutta koskaan hahmo ei hypännyt kuolemaansa vaan aina just sinne mihin piti. Ainakin yhden videon kohdalla oikeasti näki tyypin pelaavan väärin sillä se esitteli aika alussa olevaa kohtaa jossa pitää hypätä seinällä olevasta putkesta sun takana olevaan tolppaan ja se ei vaan onnistunut siinä, koska se ihan selvästi väänsi tattia johonkin suuntaan joka on virhe. Tuossa pitää vaan kiivetä niin ylös kuin pääsee, painaa x namiskaa kerran jolloin Trane alkaa katsomaan taaksepäin ja toinen painallus hyppää ihan just sinne mihin kuuluu. Sama homma aina jos hypätään taaksepäin tai seinästä toiseen. Myöskään checkpointit ei turhauttaneet ja taistelukin sujui paljon paremmin mitä oletin, kuten myös hiiviskely.
Sitten on se tagien tekeminen ja aluksi sulla on perus spray maali ja tussi. Maalatessa valitaan kuva jonka haluaa tehdä ja minkä kokoinen siitä tulee ja sitten vaan maalataan käyttämällä vasenta tattia ja neliötä. Jokaisesta tagista saa rep pisteitä sen mukaan miten se onnistuu eli jos olet tarpeeksi nopea, teet aina ison kuvan jos sellainen mahtuu maalattavaan paikkaan eikä siihen tule valumia niin saat maksimi pisteet. Muutaman tehtävän jälkeen opitaan maalaamaan reippaasti nopeammin johon käytetään eri nappia, mutta se myös aiheuttaa valumia herkemmin. Oikeasti tuolla ei ole niin väliä sillä mä olin saanut kaikki rep pojoilla avattavat asiat auki useampi tehtävä ennen loppua. Myöhemmin saadaan vielä muutama muu tapa tehdä kuvia ja erilaisia kuvia myös aukeaa pelin edetessä ja sä voi valita mukaan ne jotka haluat, mutta sulla voi kuitenkin olla vain neljä eri kuvaa tai tagia eri kategorioissa joten samoja kuvia saa tehdä aika paljon. Varsinkin jossain sivutehtävissä jossa pitää vaikka tehdä 10 tagia tussilla isoon oveen aikarajan puitteissa. Jokaisessa kentässä on myös tietyt kohdat jotka pitää maalata ja useampi vapaaehtoinen kohta joiden luo pääseminen vaatii hieman tutkiskelua sillä välillä ne on jossain kohtuu korkealla.
Pituuttakin tällä oli vähintään tarpeeksi sillä mulla meni yli 10 tuntia.
Transworld snowboarding (xbox)
Edelleen hyvä peli joka sopii just sopivasti amped 2:n ja ssx:n väliin mitä realismiin tulee. Tämä on mun mielestä myös ainoa hyvä housemarquen peli. Ennen aloittamista nuo olikin oikeastaan ne ainoat asiat jotka tästä muistin ja jostain syystä muistin myös sen kohdan viimeisestä radasta jossa saa laskeuduttua 115m dropin. Visuaalisesti edelleen hyvän näköinen, mutta ruudunpäivitys kyllä notkahtelee aika usein eikä kuvan repeilyltäkään säästytä. Lyhyempi tämä kyllä oli mitä muistin sillä sain tehtyä kaiken yhdellä hahmolla neljässä tunnissa ja siitä varmaan 30 minsaa meni tuon 115m pudotuksen kanssa kun se oikea kohta on vasta ihan ennen maalia ja aina se hahmo kaatui.
Tässähän on siis tony hawkeista tuttu rakenne jossa joka kentässä on kasa haasteita jotka pitää suorittaa ja joka rinteessä on myös aikaraja joka on kyllä aika turha kun kuitenkin kokoajan alaspäin mennään. Myös komboja voi jatkaa hyppyjen välillä kunhan laskeutuu hyvin ja nopeasti näpäyttää molempia liipaisimia. Tuon jälkeen on joitakin sekunteja aikaa hypätä tai grindata, mutta tuota on helppo jatkaa tekemällä vaan ihan perus hypyn uudestaan ja uudestaan. Soundtrack on myös ihan ok vaikka englanniksi laulava apulanta ei vieläkään oikein iske. Oikeasti mä muistin tästä vaan oman soundtrackin jossa oli linkin parkin hybrid theory albumi ja marilyn mansonin holy wood.
Quantum redshift (xbox)
Microsoftin vastaus wipeoutille ja f-zerolle ja mun mielestä tämä on parempi mitä ps2 ajan ja sitä edeltävät wipeoutit. Radat on leveämpiä ja power up systeemi on mun mielestä parempi. Radoilla on sinisiä, keltaisia ja punaisia kristalleja joista sininen lataa suoraan ammuttavat aseet, punainen hakeutuvat aseet ja keltainen shieldit joten sä tiedät aina 100% varmuudella mitä saat ja nuo aktivoidaan tietenkin samanvärisistä ohjaimen napeista. Kisoista saa pisteitä joilla sitten päivitetään aseita, aluksen kestoa ja turboa paremmaksi ja nämä myös säilyy vaikeustasolta toiselle ja on oikeasti pakollisia kovemmilla tasoilla.
Avattavat asiat on kyllä tehty tyhmästi sillä jokaisella hahmolla on ns. nemesis jonka saa auki kun vaan voittaa turnauksen amateur tasolla tietyllä hahmolla. Tuolla vaikeustasolla on vain kolme normi kisaa ja se neljäs on nemesis kisa jossa ajetaan hahmon kotirata väärään suuntaan. Expert tasolla voittamalla aukeaa master taso, mutta jos haluat kovimman redshift tason auki niin sun täytyy voittaa turnaus master tasolla jokaisella 18 hahmolla ja jos haluat viimeisen radan auki niin sitten täytyy voittaa jokaisella hahmolla redshift taso. Siis kenen mielestä tämä on ollut hyvä ajatus. Mä voitin master turnauksen yhdellä hahmolla ja sen kaaottisuus oli jo tarpeeksi. Lisäksi tässähän on pakko voittaa jokainen kisa tai homma ei etene, mutta sitä nykyistä rataa voi yrittää vaikka 100 kertaa jos siltä tuntuu. Se on myös tyhmää kuinka pelissä on melkein 10 rataa, mutta jopa master tasolla ajetaan vain viisi kisaa ja ajettavat radat riippuu valitusta hahmosta.
Tästäkin mä muistin lähinnä komeat ruutuun lentävät vesiefektit ja sen kuinka helvetin hyvin tähän sopi prodigyn fat of the land albumi soundtrackiksi. Nyt en jaksanut tuota alkaa kaivamaan esiin joten täytyi tyytyä live taltiointiin ja kyllähän tämä muuttui kuin eri peliksi kun sai kunnon musat taustalle. Ne orkkis biisit kun on varsin tylsiä. Toisaalta ihan sama homma se on wipeout omega collectionin kanssakin jossa ainoa kunnon kisafiilikset aikaan saava biisi on prodigyn invaders must die. Onneksi tässä on cheatit joilla saa avattua kaiken ja mä pelasinkin useamman kerran radat läpi ilman aseita ihan vaan fiilistely mielessä. Siitä miinusta ettei moninpelin ulkopuolella voi valita kierrosten määrää vaan ne määräytyy vaikeustason mukaan.
Halo (xbox)
Tämä oli eka kerta anniversary version julkaisun jälkeen kun tämä tuli pelattua orkkis graffoilla ja pakko sanoa ettei tämä ole kestänyt aikaa. Anniversary versiossa sentään on silmäkarkkia joka auttaa vanhentuneen kenttä designin kanssa, mutta nyt tämän pelaaminen oli erittäin puuduttavaa. Varsinkin ne covenantin alukseen sijoittuvat kentät on sitä samaa violettia sokkeloa ja tässähän pelataan melkein kaikki alueet kahdesti. Sitten oli se hemmetin flood. Mä en todellakaan muistanut, että niillä on loppua kohden myös raketinheittimiä käytössä ja tuollaisia tuli vastaan varmaan kymmenen 20min pätkän aikana ja osa vielä ihan sisätiloissa. Tämän jälkeen tuli heitettyä doom 3 koneeseen ja halon jälkeen se näytti niin hyvältä, että mulla meni hetki tajuta ettei ruudulla ollutkaan enää latausruutu vaan ihan itse peli. Se näytti oikeasti paremmalta mitä psvr versio jonka pelasin just helmikuussa uudestaan läpi. Nyt siis todellakin puhutaan ihan ekan xboxin pelistä.
Tuli ostettua season pass vaikkei sillä vielä muuta merkittävää saakaan kuin inkopoliksen, mutta on tuo vaan niin paljon kivemman näköinen mitä splatsville josta mulle tulee jostain syystä aina mieleen joku slummi vaikka siellä tavallaan siistiä onkin.
Juu tuli pelattua läpi just pari päivää sitten. Harvassa on ne melkein 20 vuotta vanhat autopelit joiden kanssa ei tartte hetkeäkään totutella ajotuntumaan vaan kaikki sujuu välittömästi. Huomattavasti helpompi se kyllä oli mitä muistin, mutta se ei ole ollenkaan huono asia. Omasta mielestä toiseks paras DICE:n tekemä peli ja paras on tietenkin eka mirror's edge ja joku amigan pinball dreams / fantasies tulee myös ennen battlefield pelejä.
Tämä on saanut paljon paskaa niskaansa ja onhan tämä heikoin deus ex sarjan peli, mutta mun mielestä silti edelleen erittäin hyvä peli. Ne muut, varsinkin eka on vaan niin paljon parempia. No mikä tässä sitten on vialla jos verrataan edelliseen?
Tarina on heikompi sillä tekijät päätti, että kaikki kolme ykkösen mahdollista loppua tapahtui, koska eivät ilmeisesti osanneet päättä mikä on se oikea. Eri dialogi vaihtoehtoja on myös varsin vähän ja suurimman osan ajasta keskustelut rullaa automaattisesti. Eri skilleistä ollaan kokonaan luovuttu joten nykyään on enää augmentit eikä kokemuspisteitäkään ole. Lisäksi sulla on viisi paikkaa augeille ja jokaisessa on kolme vaihtoehtoa. Toki niitä voi myöhemmin vaihtaa käyttämällä niitä kanistereita, mutta jos sun edellinen kyky on päivitetty maksimiin ja vaihdat sen toiseen niin jos päätät vielä myöhemmin vaihtaa takaisin siihen mikä sulla alunperin oli niin se on taas tasolla yks. Näistä muutoksista johtuen sun on esim pakko valita haluatko näkymättömyyden vai hakkeroinnin, koska molemmat käyttää samaa slottia. Ykkösessä hakkerointi oli paranneltava taito eikä augment.
Heitetään listaan vielä aseet joista kaikki käyttää samoja ammuksia, pieniin osiin pilkotut alueet ja koska skillejä ei enää ole niin sä olet heti alusta asti hemmetin hyvä ampumaan ihan joka aseella. Boxilla ruudunpäivitys myös vaihtelee enimmäkseen nykivän ja diashown välillä riippuen siitä kuinka paljon ruudulla tapahtuu. Aika moni muistaa aina syyttää xboxia näistä muutoksista, mutta aika moni tuntuu unohtavan (tai ei vaan tiedä), että se eka peli oli myös ps2:lle ja toki siinä oli yksinkertaisempi inventaario ja augment valikko, mutta kaikki muu oli ennallaan ja se myös näytti paremmalta mitä vanilla pc versio.
Kaikista vioista huolimatta tämä on silti parempi mitä oikeastaan mikään xboxin first person peli haloa lukuunottamatta. Maailma on edelleen kiinnostava, edetä voi useammalla tavalla ja monet hahmot on kiinnostavia. Mulle tulee väkisin mieleen eräs toinen rakastetun pelin jatko-osa, jossa oli paljon huonompi tarina, universaali ammus systeemi, mutta toisin kuin invisible war niin tämä ei noudattunut edes omaa logiikkaansa, pelissä oli pakko tehdä tylsää itseään toistavaa asiaa saadakseen päivityksiä ettei tiimikaverit kuole välivideon aikana ja myös koko hahmon kehitys oli reippaasti tyhmennetty. Jostain syystä tämä on kuitenkin yleisen mielipiteen mukaan koko sarjan paras peli. Ai mikä? Mass effect 2.
Thief: deadly shadows (xbox)
Aloitin tämän joskus ja muistaakseni lopetin varmaan ekan kunnon tehtävän aikana, mutta nyt kun ostin uudestaan niin pelasin jopa läpi. En mä kyllä tiedä miks mä tän aikoinaan lopetin heti alkuunsa sillä kyllä mä muitakin hiiviskely pelejä silloin pelasin ja tässä on vapaa tallennuskin joten turhautumiselta vältytään enimmäkseen.
En mä tästä silti erityisemmin tykännyt. Varsinaiset tehtävät oli ok ja jotku jopa oikeasti hyviä, mutta ne zombit ja muut yliluonnolliset olisi voitu jättää kokonaan pois mun puolesta ja lisäksi tehtävien välillä päästään kävelemään kaupungin kaduille ja tämä voisi olla hyvä asia ellei sun olisi jopa tuolloin pakko vältellä vartijoita. Nyt koko peli tuntuu 20 tuntia kestävältä hiiviskely tehtävältä kun taukoa ei tule oikeastaan koskaan. Toki sä voit vaan juosta kaupungilla paikasta toiseen sillä ne vartijat hengästyy kohtuu nopeasti, mutta ei tuokaan hauskaa ole ja kun karttana on vain joku paperiin piirretty kuva joka on hieman sinnepäin niin usein tuli mentyä väärään paikkaan. Tämä olisi ollut parempi jos koko kaupunkia ei olisi tai sitten siellä saisi olla rauhassa sillä sun täytyy kuitenkin käydä myymässä tehtävästä varastettu kama jotta voit ostaa lisää varusteita, koska kaikki, mukaanlukien sun kestävyys siirtyy aina tehtävästä toiseen. Sä et tietenkään voi myydä kaikkea vain yhdelle tyypille joten sun täytyy juosta eri kaupunginosien välillä.
Myös vaikeustaso on tyhmästi tehty sillä jos haluat fiksummat vartijat nostamalla vaikeutta niin sitten sun pitää myös kerätä enemmän kamaa. Vaikeimmalla täytyy kerätä 90% kaikesta minkä voi tehtävässä varastaa sekä kaikki kolme uniikkia tavaraa jotka on usein enemmän tai vähemmän piilossa. Mua tuo ei haitannut, koska pelasin helpoimmalla, mutta jos joku meinaa tämän joskus pelata niin pelatkaa pc:llä joka tarjoaa tuon asian korjaavan modin.
Teknisesti tämä on aika samaa tasoa mitä invisible war ja molemmat on myös ion stormin pelejä. Onneksi tässäkin on pääosassa hiiviskely joten ei nykiminen peliä pilaa jos sitä vaan kestää katsella. Tätä voi pelata sekä first, että third person kuvakulmalla joista jälkimmäisellä pelaaminen nyki selvästi pahemmin, koska silloin aluetta myös näkyy enemmän.
R racing evolution (xbox)
Ridge racer sarjan spinoff joka on olevinaan realistisempi ajopeli ja jotkut tubettajat jopa kehtaa käyttää tästä termiä racing sim, mutta ne on varmaan pelanneet sitten eri peliä sillä autot reagoi ohjaukseen herkemmin mitä rc auto, mutta ne myös aliohjaa todella rankasti jos vauhtia on hitunenkin liikaa mutkaan mennessä. Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi huono. Siinä vaan on varsin omalaatuinen ajettavuus ja tähän todellakin kannattaa suhtautua vaan ridge racer spinoff pelinä. Sen voin kuitenkin sanoa, että jos kuuluu niihin jotka käyttää tattia lähinnä on/off tyylisesti niin sellaiselle tämä on varmaan mahdoton ajettava.
Tarjolla on tarinan sisältävä racing life moodi joka kestää vissiin vajaa neljä tuntia ja sen yrittää käsitellä kilpa-ajon korruptiota jossa isot herrat määrää kuka voittaa jotta saavat eniten tuottoa. Hyvä yritys, mutta nyt tarinan parasta antia oli tissit.
Sitten on toinen moodi joka tarjoaa yli 160 eventia ajettavaksi. On yksittäistä kisaa, time trialia, 1vs1 ja turnausta ja vaikeustaso määritetään sen mukaan kuinka hyvällä autolla ajat ja jos haluat kultaa niin sun pitää yleensä ajaa jollain huonommalla. Taas kerran idea on hyvä, mutta tässä ongelmaksi muodostuu ratojen vähyys sillä perus katu/kilpa-autoille on tarjolla vain seitsemän rataa joista yksi on ovaali. Ralliin on kaksi pätkää jotka ajetaan molempiin suuntiin ja sitten on suora kiihdytyskisoja varten ja jostain syystä sekin ajetaan molempiin suuntiin. Kiihdytyskisoista kyllä plussaa sillä ne on paljon parempia mitä nfs sarjan peleissä. Startissa pidetään kaasu ja jarru pohjassa ja kun valo muuttuu vihreäksi niin mennään. Ei liikennettä, ei mutkia, ei mitään vitun työmaata tai muita esteitä vaan just se mistä koko hommassa on kyse.
Mä taisin pelata tätä joku päälle 10 tuntia kunnes ratavalikoima alkoi puuduttaa niin paljon ettei enää jaksanut. Silti 15e hintaan hyvä ostos kunhan ajamiseen tottui.
NFS: underground (xbox)
Tämä tuli ostettua ihan vaan nostalgian takia hyllyyn sillä tästä on kultaiset muistot ja pelasin tän aikoinaan kolmesti läpi, mutta joka kerta hermot meni aina vaan enemmän joten nyt päätin olla koskematta tarinaan kokonaan. Quick race moodissa oli kuitenkin vain pari rataa joten päätin kuitenkin nopeasti testata sitä tarinaa ja lopetin melkein välittömästi ja ihmettelin miten helvetissä sitä on pystynyt pelaamaan sillä eihän tässä meinaa nähdä mihin on menossa kun koko ruutu on vaseliinin peitossa sitä enemmän mitä kovempaa menet ja sitten kun käytät nitroja niin et näe enää mitään.
Onneksi tähän löytyi kuitenkin koodit joilla sai kaikki radat auki joten niitä tuli ajettua ihan vakio mazda mx-5:lla joka sekin tarjosi jo ihan tarpeeksi vauhdintunnetta, mutta ruutu sentään pysyi kohtuu normaalina. Mutta jo näissä kisoissa pelin tekoäly muistutti kuinka rikki se voi olla sillä mä pelasin easylla, liikenne pois päältä ja myös catch up pois päältä jotta voi vaan rennosti fiilistellä. Sitten parissa kisassa tekoäly tulee ohi kuin luoti ja jatkaa samaa vauhtia likemmäs kolmanneksen kierroksesta kunnes vissiin muisti mitkä asetukset on päällä. Miettikää mikä kombo tuollainen on. Tuo tekoäly kunnon kuminauhalla varustettuna, helvetin sumea kuva ja liikenne siihen vielä päälle.
Def jam: fight for N.Y. (xbox)
Toinen mikä tuli ostettua vaan sen takia, että sen sai hyllyyn ja tätäkin tuli vain nopeasti testattua. Tämän kanssa kyllä yllätyin kuinka helvetin hyvältä peli vieläkin näyttää ja jos pelissä olevat hahmot on tuttuja niin ne kyllä tunnistaa välittömästi. Tämä tietenkin selittyy sillä kuinka areenat on pieniä ja hahmojakin taitaa olla enimmillään vain neljä ruudulla. Tappelu on kuitenkin mukavan brutaalin näköistä ja tässähän oli ihan kunnon tarinakin ja tätä oikeasti tekisi mieli pelata lisää vaikka siinä toisessa vaakakupissa on ne kultaiset muistot jotka saattaa mennä pilalle.
The getaway (ps2)
Peli joka on jakanut mielipiteet aika jyrkästi jo julkaisusta asti. Itse kuulun niihin jotka tykkäsi pelistä ja oli tämä vieläkin hyvä vaikka tekijät onkin menneen liian pitkälle cinemaattisuutensa kanssa. Tässähän ei ole minkäänlaista hudia ruudulla eikä edes pause valikko tarjoa karttaa joten autolla suunnistaminen hoidetaan vilkkujen avulla sillä ne näyttää mihin suuntaan pitäisi seuraavaksi mennä ja kun molemmat vilkkuu niin olet perillä. Joskus vaan perille päästyäkin saa hetken etsiä mihin on tarkoitus mennä sillä kadun molemmin puolin voi olla taloa talon vieressä ja sitten huomasin kuinka yhden talon vierestä pääsee sinne taakse ja se oli just oikea paikka. Samoin kun pitää vaikka mennä johonkin clubille niin ainoa apu on vaan katsoa minkä rakennuksen ovet on auki, koska muualle ei pääse.
Samoin melkein jokainen hiiviskely tehtävä tulee mokattua heti kun ainoastaan pause valikon mission briefing kertoo mitä pitää tehdä joten yleensä menet heti ampumaan ekan vihollisen ja eikun uudestaan. Myös autojen ajettavuus vaatii tottumista sillä ne on erittäin herkkiä kääntää ja jos käännät yhtään jyrkemmin kovassa vauhdissa niin ne lähtee luisuun kuin käsijarrusta vedettynä. Lisäksi pienikin osuma voi aiheuttaa ohjauksen puoltamista ja muutenkin ne kestää vain pari-kolme osumaa kunnes alkaa savu nousta ja on aika vaihtaa autoa. Varsinkin loppupuolen tehtävissä Hammondilla pelatessa sun autoa runnoo sekä poliisi, että muut jengit joten ei ole mitenkään epätavallista vaihtaa autoa vaikka viidesti seuraavaan paikkaan matkatessa. Onneksi tekoäly ei ole sellainen kuin gta:ssa jossa kytät tai jengiläiset tappaa sut kahdessa sekunnissa kun tulet autosta ulos ja voitkin vaikka suoraan poliisien edessä mennä toiseen autoon ja ajaa pois.
Pelattavia hahmoja on kaksi. Ensin pelataan Hammondilla joka kuului Collinsin jengiin, mutta jätti sen taakseen pari kuukautta sitten ja peli alkaa kun tämän vaimo tapetaan ja lapsi kidnapataan kilpailevan jengin johtajan toimesta ja näin saa sut tekemään mitä haluaa. Kun Hammondin tarina saadaan loppuun niin päästään pelaamaan päivän tapahtumat etsivä Frank Carterin näkökulmasta ja sillä pelaaminen on siitä mukavaa, että ajaessa poliisit ei ole enää riesana.
Itse räiskintä sitten toimiikin paljon paremmin kuin gta 3:ssa sillä viholliseen lukittuessakin voi liikkua ja kierähtää ja millä tahansa aseella voi tähdätä myös manuaalisesti joka on paljon tarkempaa, mutta silloin jalat on liimautuneet maahan kiinni ja lisäksi tässä on invertoitu Y akseli johon en ehtinyt koko läpipeluun aikana kunnolla tottua. Myös kamera toimii kuten gta:ssa eli se seuraa hahmoa eikä sitä voi kääntää oikealla tatilla ollenkaan. Itselle tuo ei tuottanut ongelmia kun olen jo muutaman viikon pelannut vanhoja pelejä, mutta jos tähän hyppäisi suoraan jostain modernista pelistä niin tuo voisi olla aika shokki. Visuaalisesti tämä sitten olikin huikea julkaisun aikaan ja jos tätä vertaa gta 3:een niin tämä näyttää melkein seuraavan sukupolven peliltä ja tämähän siis tuli vuosi gta 3:n jälkeen. Myös tarina ja hahmot on hyviä. Vaikka tässä omat vikansa onkin ja varsinkin nykyään ne huomaa entistä helpommin niin ei mikään silti turhauttamaan päässyt.
Atari 50th anniversary collection (switch)
Mun piti kirjoittaa tästä vasta kun olen pelannut kaikki, mutta en mä jaksa odottaa. Tästä ei kuitenkaan voi paljon retrommaksi enää mennä ja jos mä vielä joskus joudun pelaamaan missile commandia tai centipedea niin se on liian pian sillä noista kummastakin on tässä aivan liian monta versiota. Onko nuo muuten ekat remasterit ikinä sillä kyseessä on lähinnä sama peli paremmilla graffoilla ja joku hyvin pieni muutos mahdollisesti mekaniikoissa.
Tässähän on siis pelejä ihan atarin alusta, lynxin kautta jaguaariin asti. Itsehän en edes ostanut tätä pelien takia vaan mua kiinnosti se kaikki extra mitä niiden lisäksi on sillä peleistä löytyy markkinointi materiaalia, konsepti kuvia ja selityksiä ja mukana on myös videoita ihan sieltä atarin alkuajoilta lähtien sekä myös tuoreita haastatteluita joista kuuluisin on varmasti se jossa käsitellään huumeiden käyttöä.
David Crane sanoo ettei sen osastolla käytetty mitään ja pari muuta sanoo, että ne ihan avoimesti poltteli pilveä töissä ja yhden postitushuoneessa työskentelevän ainoa työ oli toimittaa sitä kautta tulevat huumeet muille :D Switch näyttää edelleen mun pelanneen "viisi tuntia tai enemmän", mutta eiköhän se pian muutu kymmeneen tuntiin. Mä päätin jo ennen aloittamista lähteä etenemään sitä aikajanaa alusta asti ja vähintään kokeilen jokaista peliä ja luen niiden oheismateriaalin jos sellaista on ja nyt olen päässyt ninja golfiin asti ja parin pelin jälkeen alkaa lynx pelit. Jokaisesta pelistä on myös ohjekirja, mutta niitä olen lukenut vain silloin kun ei ole ollut mitään hajua mitä pitää edes tehdä.
Jos yhtään pelien historia kiinnostaa niin ehdottomasti suosittelen vaikka sitten kun hinta on 20e. Tämähän on myös pleikalle, boxille ja pc:lle ja normaalisti hintaa on 40e.
Voisi sanoa, että tämä on ottanut inspiraation devil may cry ja god of war peleistä, mutta kyllä tämä on ihan täysi klooni. Hahmoa seuraava kamera ja ovet tukkivat voimakentät on varsin tuttuja ihan kuten ruudun yläkulmassa oleva tyylimittarikin ja perus taisteluun käytettävä ketju sekä oikealla tatilla tehtävä väistö on kuin suoraan god of warista. Käytössä on myös devil triggeria vastaava moodi sekä erikoisliike joka vahingoittaa kaikkia ruudulla olevia vihollisia.
Tämä ei kuitenkaan ole huono asia sillä kaikki toimii varsin hyvin ja on tässä jotain omaakin sillä välillä mukana on vihollisia joilla on suoja jonka saa rikki vain silloin kun sulla on tarpeeksi kova kombo menossa ja alueelta toiselle mennään moottoripyörällä jonka kanssa saa hyppiä esteiden yli ja luisua niiden alta, ampua vihollisia tai mätkiä niitä jos ne tulee lähelle. Oikeasti ainakin 30% pelistä on noita prätkä osioita ja nekin toimi mun mielestä varsin mainiosti.
Myös uusia liikkeitä voi ostaa kerätyillä sieluilla ja niillä voi myös päivittää vaikka kestävyyttä ja haulikon tuottamaan vahinkoa. Ostettavana on myös making of videoita, sarjakuvia ja konsepti kuvia, mutta sieluja kertyy sellaista tahtia, että kaikki hahmon päivitykset on saanut ostettua jo pelin puolivälissä ja kaikki bonus kamatkin vielä ennen loppua. Läpäisyn jälkeen aukeaa vielä muutama cheat, uusi skini ja mahdollisuus pelata koko peli bladella läpi ja sillä on myös omat liikkeensä ja se saa kestävyyttä takaisin imemällä verta stunnatusta demonista kun taas ghost rider voi vaan mennä vaikka palavan tynnyrin viereen hoitaakseen saman asian. Bladella ei myöskään ole sitä devil triggeriä eikä muutakaan maagista kykyä vaan sun pitää pärjätä sen normi iskujen ja miekan avulla. Mitään kykyjä ei voi myöskään päivittää.
Mun ainoat odotukset tälle oli se ettei tän kanssa mene hermot, mutta tämä olikin ihan helvetin hyvä. Pelasin helpoimmalla ja läpäisyyn meni nelisen tuntia ja tulen aivan varmasti pelaamaan vielä bladella myös. Yks parhaimpia ostoksia seitsemällä eurolla tämän vuoden puolella.
Matrix: path of Neo (ps2)
Se parempi matrix peli ainakin jos nettiä ja metacriticia on uskominen ja mä taas mietin, että miten helvetissä tuo on mahdollista. Ensinnäkin tarina on ihan mitä sattuu. "Mutta eikös se vaan kertaa leffojen tapahtumat?" joku jo miettii. Tavallaan joo. Jostain syystä Wachowskien oli pakko mennä lisäilemään asioita joissa ei ole mitään vitun järkeä ja koska pelin lopputeksteissä lukee heti ekana "written and directed by Wachowski brothers" niin mä syytän tästä kaikesta niitä enkä pelin kehittäjiä.
Ekana se ekan leffan alku jossa Neo yrittää paeta sieltä toimistolta, mutta sillä ei riitä rohkeus mennä sitä seinän reunusta pitkin joten päättää vaan antautua. Tässä sitten mennään siellä ulkona pitkin reunoja ja roikutaan käsien varassa kuin mikäkin Sam Fisher ja tuo pariminuuttinen kohtaus leffassa on tässä varmaan vartin. Tuon jälkeen pelataan pari tuntia tutoriaaleja sillä eihän se käy päinsä, että ne kung-fu taidot vaan ladataan kuten leffassa sillä nyt opetellaan eka hiipimään ja tekemään stealth tappoja, joita ei käytetä enää tämän jälkeen, sitten perus liikkuminen, ampuminen ja melee aseet, joita myös käytetään vasta pelin lopussa. Yhtään lioittelematta ainakin neljännes pelin 7 tunnin kestosta on noita tutoriaaleja.
Sitten se kaikista idioottimaisen asia tulee Merovingianin kartanossa josta mennään johonkin toiseen ulottuvuuteen jossa osa paikoista on mitenpäin sattuu ja sun täytyy aina mennä oikeasta ovesta jotta pääset etenemään. Mä olin jo valmiiksi lukenut kuinka perseestä tuo alue on joten seurasin heti vaan opasta. Mutta tuo ei ole se idioottimaisin asia, ehei. Siellä on vihollisena isoja muurahaisia jotka osaa kung-fua.
Jopa lopetus on muutettu sillä sen kolmannen leffan lopussa nähdyn Smith tappelun jälkeen ne kaikki kloonit kasaa talon romuista ja muuta kamasta pilvenpiirtäjän kokoisen mega monster smithin. Kenttien välissä on myös pätkiä leffasta, mutta niissäkin on pilkottu kohtaukset muutaman sekunnin mittaisiksi pätkiksi ja laitettu ihan randomilla sekaisin jolloin mikään ei sovi mihinkään.
Sitten on se tekninen puoli. Peli näyttää rumalta, aseiden lukitus pysyy lukittuna vaikka kohde olisi jo kuollut, kamera on ihan paska sisätiloissa ja niissä ollaan todella paljon ja lisäksi koko komeus rullaa todella usein jossain 10-15fps välimaastossa. Yhdessä kohtauksessa teki mieli kameran ja kontrollien takia heittää jo ohjain lattiaan ja mainostenjakajakin varmasti kuuli mun kiroilut rappukäytävään. Monta kertaa tuli todettua ääneen "ei enter the matrix voi olla tätä huonompi, en mä sellaisesta olis voinut tykätä. Ei se vaan voi olla näin paska"
Enter the matrix (ps2)
Mulla meinas leuka loksahtaa kun aloin pelaamaan tätä. Toki esim seinien tekstuurit on varsin simppeleitä, mutta vastapainona kuva on puhtaampi ja tarkempi ja peli rullaa 90% ajasta silkinpehmeästi. Myös hahmot näyttää paremmilta mitä path of neossa. Jopa pelattavuus toimii paremmin vaikka tässä on vielä strafe olkanapeissa sillä erillistä lukittumista ei ole vaan jos sulla on ase esillä niin tähtäin hyppää näkölinjaa lähimpänä olevaan viholliseen ja kun se kuolee niin se hyppää seuraavaan. Homma toimii kuin ajatus ja vaikka tässä ei mitään monipuolisia liikkeitä olekaan niin max payne tyyliseen syöksymiseen tai kärrynpyörän tekemiseen samalla ampuen ei ehtinyt kyllästymään kertaakaan. Kameraakaan ei tarvinnut kirota kertaakaan.
Tarinakin on paljon parempi sillä jos joku on elänyt kiven alla eikä tiedä mistä tässä on kyse niin tämä näyttää mitä Niobe ja Ghost teki matrix reloaded leffan aikana sillä siinähän niitä ei pahemmin näy. Tässä on myös paljon videota joka on kuvattu samalla kun leffatkin kuvattiin joten niissä on täysin sama laatu. Lisäksi myös animatrix leffan last flight of osiris liittyy tähän sillä niiden jättämä paketti käydään noutamassa heti pelin alussa ja siitä saadaan tieto, että koneet on hyökkäämässä Zioniin isolla massalla.
Aikaa tämän parissa meni viitisen tuntia joka tuntui menevän yhdessä hujauksessa kun taas path of neon seitsemän tuntia tuntui vähintään kymmeneltä tunnilta. Tässä saa myös valita pelaako Ghostilla vai Niobella ja vaikka ne onkin samoissa paikoissa niin ne tekee hiukan eri asioita joten tässä on myös hyvä syy läpäistä peli toisenkin kerran. Tämä oli oikeasti edelleen yhtä hyvä mitä 20 vuotta sitten.
Path of neon meta score on 69 ja tämän 65. Ei iso ero, mutta oikeasti path of neon pitäisi alkaa nelosella. Vielä käsittämättömämpää on ghost riderin 54 meta score.
Näytä kirjoitukset
Ja kyllähän pleikkarillakin sai ainakin photo modessa hahmon olemaan tissit paljaana ja ne näytti paljon luonnollisemmalta mitä tuossa.
