Tämän pelaaminen oli aikamoinen vuoristorata. Aloitin Shadow puoliskolla, koska se orkkis tuli just pari kuukautta sitten pelattua. Välillä oli kivaa ja välillä tuli kirottua oikein kunnolla kun ohjaus tuntui varsinkin 2d osioissa olevan aivan paska kun hypyt vei aina pidemmälle mihin pitäisi. Monesti totesin ettei se sonicin osio voinut olla tuollainen, eikä se ollutkaan kun seuraavana päivänä kokeilin. Sonic tuntuu raskaammalta ja varsinkin niitä classic sonic osioita oli ilo pelata Shadow kampanjan jälkeen kun hypyt laskeutui mihin pitää.
Päätin sitten testata Shadow puoliskoa uudestaan ja pelasin kaikki kentät uudelleen läpi ja nyt ne sujuikin paljon paremmin. Eron kyllä edelleen huomaa, mutta nyt kaikki vaan sujui paljon paremmin. 3d soniceissa on aina se oma tuntuma johon ainakin mulla kestää tottua ja sen takia kesällä pelasinkin melkein yhteen putkeen molemmat adventuret, heroesin, shadowin ja sonic 06:n, joka muuten on edelleen mun vuoden peli listalla kakkosena. Tears of the kingdom tiputti sen ykkös paikalta. Ehkä mun kannattas seuraavaksi viimeinkin aloittaa se frontiers kun on taas jonkinlainen tuntuma ja monen videon mukaan Shadow osion pelattavuus tuntuu just samalta mitä frontiers.
Mikään pitkä kokemus tämä ei ole. IGN taisi sanoa arvostelussaan Shadow kampanjan kestoksi 6-8 tuntia ja tiesin heti ettei tuo pidä paikkaansa kun se sonicin puoliskokin kesti vaan 3-4 tuntia jos vaan pelasi tarinan läpi ja tällä on ihan sama kesto. Toki kerättävää on paljon sillä joka kentässä on kolme tokenia joilla voi avata vapaasti tutkittavalla hub alueella taidetta ja musiikkia sisältäviä arkkuja. Lisäksi siellä on muitakin haasteita joissa pitää kerätä vaikka tietty määrä sormuksia tai päästä checkpointeihin tarpeeksi nopeasti. Kaikkia kuitenkin tuntuu yhdistävän yksi asia. Varsin tiukka aikaraja ja kun palkinnoksi saa vaan lisää konseptitaidetta niin annoin noiden olla. Completionistit kyllä saa pelkän Shadow puoliskon parissa kulumaan varmaan 10 tuntia ellei enemmän. Shadow puoliskon tarina sentään oli hyvä kaikessa minimalistisuudessaan ja sai jopa hieman tunteikkaaksi lopussa.
Ostin myös tähän sen deluxe päivityksen joka maksaa storessa 12e. Siinä tulee mini artbook joka on nimensä veroinen kuten olettaa saattaa, mutta mini soundtrack oli paljon parempi mitä oletin. Biisejä on 24 ja kestoa yli 90 minsaa ja suurin osa biiseistä on niitä vanhemmissa peleissä kuultuja ihan laulua sisältävää kamaa kuten all hail shadow tai live and learn. Sitten siinä tulee myös terios skini Shadowille joka oli sen ulkoasu alunperin ennen kuin siitä tehtiin sellainen millaisena me kaikki se tunnetaan. Ihan kuten Sonic oli alunperin jänis ja sen skini oli sonic superstarissa. Joulukuun alussa tulee vielä sonic 3 leffa teemainen kenttä. Mä ostin tuon vaan soundtrackin takia joten tyytyväinen olen.
Mä veikkaan, että tuohon hintaan tulee vielä suomilisät päälle ja hinta on lähempänä 850e. Jos levyaseman haluaa niin se on 140e (jenkeissä 80$. Siis mitä vittua) lisää ja pystytuki 30e, koska sitäkään ei voi laittaa ton hintasen koneen mukaan.
On kyllä konsolisukupolvi kerrakseen, kun perinteisten hinnan alennusten sijaan perusmallienkin hinta on tuntunut olevan vain ylöspäin jos johonkin.
Juu sony nosti koneiden hintoja 50e kaks vuotta sitten. Ei tule mitään muuta tilannetta mieleen jossa konsolin hintaa olisi hilattu useita kymppejä ylöspäin kaks vuotta julkaisun jälkeen. Itsehän onneksi ostin just kuukausi tai kaksi aiemmin oman horizon forbidden west pakettini joka oli 599e. Noston jälkeen pelkkä kone oli saman verran ja sama hinta on edelleen levyasema slimillä vaikka niiden tuotanto kustannukset on varmasti tippuneet. Itseasiassa sonyhan teki voittoa levyasema malleilla alle vuosi julkaisusta, mutta silti oli pakko hinata hintaa ylös "koska inflaatio".
Jokos porukka ennakkotilasi 800 euron PS5 Pron. Nyt kun Xbox floppaa, niin Sony aloittaa perseilynsä. Ohjaintenkin hintaa tottakai nostettiin. Kun Monster Hunter Wilds tulee pihalle, hyppään itsekin PC-pelaajien kelkkaan, enkä ikinä katso taaksepäin.
Sonyhan on koko sukupolven ollut enemmän tai vähemmän siinä samassa ylimielisessä moodissa missä ne oli ps3:n kanssa ps2:n menestyksen jälkeen. Mä veikkaan, että tuohon hintaan tulee vielä suomilisät päälle ja hinta on lähempänä 850e. Jos levyaseman haluaa niin se on 140e (jenkeissä 80$. Siis mitä vittua) lisää ja pystytuki 30e, koska sitäkään ei voi laittaa ton hintasen koneen mukaan.
*Taistelut ja jousiammunta on melko realistista. Kummatkin vaativat paljon opettelua. *Tallennussysteemi. Autosavet toimivat ja nukkuessa tulee tallennus. Normaaliin tallennukseen tarvitsee kuitenkin tallennusdrinkin, joten save/load touhu jää vähemmälle.
Tässäpä ne isoimmat turn offit itselle onkin. Peli näyttää visuaalisesti kivalta ja tainnut olla muistaakseni pleikkarillekin alle kympillä useamman kerran, mutta noiden takia en ole ostanut. Toisaalta eipä tämän kohdalla kukaan ole pahemmin maininnut sitäkään onko tarjolla useampi vaikeustaso ja jos on niin miten ne vaikuttaa. Tuo on sellainen asia joka mua edelleen jaksaa suorastaan vituttaa kun arvostelija voi todeta pelin olevan vaikka varsin haastava, mutta ei sanallakaan mainitse muita mahdollisia vaikeustasoja.
Viimeisimpänä crow country josta katsoin pari videota ja kummassakin puhuttiin siitä kuinka peli on survival horroria kuten eka ressa jne, mutta sitten sphere hunter kertoi kuinka pelissä on myös explore moodi jossa voi pelata koko pelin läpi, mutta siinä ei ole ollenkaan taistelua joten voit keskittyä vaan paikkojen tutkimiseen ja pulmien ratkomiseen ja johan meikäläinen kiinnostui pelistä.
Videoiden perusteella aina ajattelin tämän olevan huonompi mitä ps2:n splashdown, mutta päätin viimeinkin kokeilla. No oikeassa olin.
Tässä on kaks varsin isoa ongelmaa. Sisällön puute ja halpamaisin tekoäly hetkeen. Sulla on championship moodi joista normal tasolla on 5 kisaa, hardilla 6 ja expertilla 7. Hard ja expert siis lisää aina yhden uuden radan lisää ja muut on samoja mitä jo normalilla, mutta kovemmalla tasolla on enemmän poijuja mitä kiertää ja uusia esteitä radalla ja saattaa se reitti muutenkin hieman poiketa, mutta ei mitään dramaattista eroa kuitenkaan ole. Ja siinä se sitten olikin. Täydet 60e kiitos. No on tässä myös time attack ja stunt moodi joka paperilla olis kiva, mutta kun temppu kontrollit ei toimi. Peli käskee pitää B pohjassa ja kääntää tattia vaikka ylös ja sitten alas, mutta mitään ei tapahdu. Kun tutoriaali alueella yrittää noin simppeliä asiaa likemmäs 10 kertaa onnistumatta niin jossain on menty pieleen ja googletus paljasti etten ole ainoa joka ei noita saa toimimaan.
Lisäksi stunt moodissa ajetaan vaan yksi lyhyt kierros, siinä on tiukka aikaraja jota voi pidentää menemällä rinkuloiden läpi ja kaiken tuon keskellä pitäs tehdä temppuja kontrolleilla jotka ei puolet ajasta edes toimi. Typerintä tuossa on se, että ohjaimessa on vielä kaks nappia jota ei käytetä mihinkään. Nyt esim can can tehdään pitämällä b pohjassa ja kääntämällä ensin oikealle ja sitten vasemmalle jos haluaa tehdä left can canin tai b pohjaan ja kääntää vasemmalle ja sitten oikealle jos haluaa tehdä right can canin. Miksei tuokin voisi vaan olla oikealle / vasemmalle + Y riippuen siitä kumpaan suuntaan sen haluaa tehdä. Sitten on tietenkin temppuja joissa pitää pyörittää tattia just oikeaan suuntaan ja muistaa vielä sen jälkeen pitää sitä tattia ylös tai alas. Tämä kaikki stunt moodissa jossa se kierros kestää ehkä minuutin ja pitäs jatkuvasti olla tekemässä jotain.
Ja voi jessus millainen se tekoäly on. Mä oikeesti treenasin ratoja time attackin puolella, opettelin oikoreitit ja sen missä kohdissa kannattaa skipata poiju sillä sä voit missata niitä neljä ennen hylkäämistä ja siitäkin huolimatta expert tason tekoäly potkii perseelle. Välillä se tulee ohi just ennen maalia ja välillä et vaan saa kärkeä kiinni millään. No tubesta katsomaan videota ja se paljasti kuinka räikeästi peli kusettaa pelaajaa. Videon tekijä voitti arctic bay radan ajalla 2min 18s. Mun aika oli 2min 6s ja olin neljäs. 12 vitun sekuntia nopeampi ja silti neljäs ja minä kun luulin, että missaan jonkun hyvän oikopolun. Mikä pointti pelaamisella edes tuossa vaiheessa enää on?
Kun tätä vertaa splashdowniin mitä kukaan ei tunnu koskaan muistavan niin se näyttää paremmalta, siinä on reippasti enemmän ratoja, reilumpi tekoäly, voit tallentaa joka kisan jälkeen (tässä ei voi edes aloittaa nykyistä kisaa uudestaan), paremmat ja toimivat temppu kontrollit ja parempi soundtrack. Toisinsanoen se tekee ihan kaiken paremmin.
Prince of persia: forgotten sands (wii)
Forgotten sands on siitä mielenkiintoinen, että neljällä eri versiolla on täysin sama nimi, mutta ne on täysin eri pelejä omalla tarinallaan. PS3 / Xbox 360 versio on ilmeisesti enemmänkin hack 'n' slash mitä perinteisempi persian prinssi, psp versio on sivulta kuvattu ja keskittyy enemmän tasoloikkaan, 3ds versio on oikeasti jatkoa jollekkin sen omalle PoP pelille ja käyttää pelkkää kosketusnäyttöä ja wii versio on lähinnä sands of time sarjan pelejä. Ainakin se ps3/xbox versio sijoittuu sands of timen ja warrior within pelien väliin joten mä tykkään ajatella, että nämä kaikki tapahtui siinä välissä jonka jälkeen on aika ymmärrettävää miksi prinssi oli niin vittuuntuneen oloinen warrior within:ssa.
Visuaalisesti tämä näyttää erittäin hyvältä ja peli rullaakin sulavasti. Wii sai paljon varsin huitaisten tehtyjä pelejä joten mä odotin tämän olevan jotain ps2 PoP tasoa, mutta reippaasti paremmalta tämä näyttää mitä two thrones. Ongelmana tietenkin on se wiin ohjain sillä nuntsalla liikutaan ja taistelu tietenkin hoidetaan motea ja nuntsaa heiluttamalla. On tässä sentään jotain oikeasti uuttakin tehty sillä prinssi saa uusia kykyjä ja pystyy laittamaan seinään koukkuja joista voi ottaa kiinni ja lattiaan tornadon joka nostaa sut korkeammalle. Aluksi noita voi laittaa vaan valmiisiin paikkoihin, mutta parin tunnin pelaamisen jälkeen nuo päivittyy ja niitä voi laittaa mihin haluaa kunhan se alusta ei ole punaisten köynnösten valtaama ja nuo tietenkin tehdään ruutua motella osoittamalla. Vielä myöhemmin saadaan kyky joka muodostaa kuplan prinssin ympärille jonka avulla voi pysyä paikoillaan ilmassa. Kun nuo kaikki yhdistää niin tasoloikka on vaativampaa mitä ps2 trilogiassa ja varsinkin kun just lähiaikoina on pelannut warriorin ja two thronesin niin pelin logiikka ei vaan mennyt tajuntaan.
Esim välillä täytyy juosta seinää pitkin kahden sirkkelin väliin, hypätä pois seinästä vaikka alhaalla odottaa vaan kuolema, muodostaa se kupla, laittaa koukku toiseen seinään ja hypätä sinne. Tässä ei myöskään kelata aikaa taaksepäin vaan sulla on muutama life orb joista menettää yhden jos tiput kuolemaan ja maksimi määrä on 6 jos onnistuu löytämään kaikki päivitykset. Nuo palauttaa sut myös taistelun aikana just siihen missä olit jos henki lähtee joka on hyvä asia sillä vihut iskee varsin usein kameran ulkopuolelta ja kun miekkaa heilutetaan motea vatkaamalla ja kameraa käännetään pitämällä c nappi pohjassa ja osoittamalla motella ruudun reunaa niin kaikki varmaan tietää kuinka hyvin tuo toimii. Mä en tajua miksei kameran kääntämistä oli laitettu dpadiin sillä nyt ainoa suunta joka on käytössä on alaspäin jossa on kierähdys. Tuo olisi voitu laittaa sen nuntsan c napin taakse ja kamera dpadiin niin homma toimisi paljon paremmin.
Mikäs voisikaan mennä vikaan kun tehdään sonic joka on autorunner ja kaikki ohjaaminen tehdään pelkän wiimoten kanssa. Sä siis kallistelet kapulaa jotta voit liikkua sivuttain ja työnnät eteenpäin homing attackia varten. Nuo vielä toimii ihan ok ja homing attack oli oikeasti luotettavampi mitä unleashedin ps2 versiossa. Mutta sitten on se muu pelattavuus.
Perus hyppy on jopa pari senttiä korkea ja jos haluat silleen normaalisti ilmaa niin sun täytyy ladata hyppy pitämällä 2 nappia hetki pohjassa ja tämän aikana sonic luisuu pitkin maata...usein kuolemaansa kunnes tuohon tottuu. Mä en tottunut koskaan joten mä tein pikku hypyn ja painoin välittömästi napin uudelleen pohjaan jolloin sonic tulee välittömästi alas ja pysyy paikoillaan kunnes hyppäät uudestaan. On sillä kyllä jarru nappikin. Joskus on myös pakko mennä takaperin joka hoidetaan kallistamalla kapulaa niin, että napit on sua kohti, mutta sonic ei käänny kuten ei kamerakaan joten peruutat vaan sokkona.
Jos tämä ei riitä niin peli myös pakottaa tekemään tehtäviä kuten välttelemään saviruukkuja tai keräämään tietyn määrän sormuksia ennen kuin se päästää jatkamaan tarinaa. Isoin ongelma on siinä ettei peli kerro mitkä tehtävät sun pitää tehdä jotta se tarina etenee joten kolmannen maailman kohdalla mä otin läppärin viereen ja katsoin mitkä pitää tehdä.
Peli sentään näyttää hyvältä ja tässä on loputtomat elämät ja mukavan reilusti checkpointeja joten kokonaisuutena tämä ei päässyt ärsyttämään edes niin paljoa mitä xbox 360 unleashedin boost kentät. Pelin parasta antia olikin party mode joka on kokonaan eri tiimin tekemä ja se on aika suora mario party kopio. Tarjolla on yli 40 minipeliä ja kolme eri tapaa pelata jos ei vaan halua valita niitä valikosta. Yhdessä on huone täynnä arkkuja ja minipelin voittaja saa avata niin monta kuin uskaltaa. Melkein kaikissa on tavara joka antaa eri määrän pisteitä, mutta joissakin on ansa joka antaa vuoron toiselle pelaajalle tai vissiin jopa sun pisteet jollekin toiselle. Kun kaikki aarteen sisältävät arkut on avattu niin peli on ohi.
Treasure hunt moodissa on pelilauta jossa on monta arkkua ja peli kertoo mikä aarre pitää löytää ja kolmen aarteen löytäjä on voittaja. Se kuinka monta ruutua saa liikkua riippuu siitä kuinka hyvin sijoitut minipeleissä. Sitten on vielä yks jossa jokaisella pelaajalla on oma laiva ja se liikkuu aina tietyn määrän eteenpäin sijoituksesta riippuen ja se joka pääsee ekana aarteelle on voittaja. Mä jaksoin pelata noita muutaman tunnin jopa ihan yksin tekoälyä vastaan.
Sonic and the black knight (wii)
Aivan huikea parannus vaikka kriitikot muuta väittikin aikoinaan. Nyt liikutaan ihan tatin avulla joten sonic ei juokse automaattisesti eteenpäin ja motella huitominen käyttää miekkaa. Juu nyt ollaan king arthurin tarinoissa ja sonicilla on miekka ja vielä puhuva sellainen. Pelissä on edelleen iso määrä erilaisia tehtäviä, mutta sulle on aina selvää mikä vie tarinaa eteenpäin ja tarinakin on parempi ja välivideot hienompia. Tai no sellaisia aika liikkumattomia kuvia ne on vieläkin, mutta nyt niissä on jopa väriä toisin kuin edellisessä jossa oli joku filtteri joka sai kaiken näyttämään haalealta. Valitettavasti tässä ei ole mitään party modea vaan sen tilalla on battle mode jossa voi tapella kaveria vastaan.
Sonic chronicles: the dark brotherhood (ds)
Tämä on peli jota moni ei varmaan muista tai edes tiedä, että tällainenkin on olemassa. Kyseessä on siis biowaren tekemä ja vuoropohjaisella taistelulla varustettu roolipeli. Internetin perusteella kukaan ei tykkää tästä, mutta mä tykkäsin. Tarina oli ihan kiinnostava sillä käy ilmi ettei knuckles olekaan viimeinen echidna vaan niitä on ihan kokonainen toinen klaani vangittuna twilight cage nimiseen ulottuvuuteen ja niiden johtaja Ix on nyt kovin tuomassa niitä takaisin aikeinaan valloittaa koko maailma. Matkan aikana pelattavaksi tulee 10 eri hahmoa ja melkein kaikilla tulee myös pelattua sillä pari kertaa tiimi jaetaan kahteen neljän tyypin porukkaan. Onneksi kaikki saa aina saman määrän expaa joten voit pelata niillä millä haluat ilman pelkoa siitä, että tuossa tilanteessa puolet porukasta on liian alhaisella tasolla.
Taistelustakin tykkäsin enemmän mitä mario & luigi ropeissa sillä tämä käyttää osusta tuttua mekaniikka jolloin power hyökkäyksiä tehdessä pitää styluksella näpäyttää rinkuloita oikeaan aikaan ja välillä on myös "hold nuotteja" jossa pitää vaan seurata sitä palloa. Mä oikeasti ihmettelen miksi tuota haukutaan itseääntoistavaksi ja tylsäksi vaikka mario & luigi peleissäkin on käytössä alusta loppuun se sama pomppu, vasara, tulipallo ja pari spesiaalia ja aina sä vaan painat A tai B nappia oikeaan aikaan.
Tätä myös haukutaan rumaksi ja jos tätä pelaa emulaattorilla pc:lla niin ymmärrän valituksen kun kuva on iso, mutta mä pelasin WiiU:lla niin, että kumpikin ruutu oli gamepadin ruudulla ja pidin sitä pystyssä ja varsinkin ne käsin tehdyt taustat näytti oikeasti hienoilta. Lisäksi taistelu tietenkin toimii paljon paremmin styluksella kuin hiirellä. Aikaakin meni päälle 20 tuntia
BMX XXX (ps2)
Mä pelasin tätä joskus 20 vuotta sitten ja tykkäsin joten ihan nostalgian takia ostin kun halvalla sai ja tykkäsin edelleen joten tämänkään kohdalla en tajua kaikkia "paskin peli ikinä" videoita ja kommentteja. Mä kyllä ymmärrän ettei pelin lapsellinen vessa / alapää huumori iske kaikkiin, mutta tuollaiset kommentit tarkoittaa mun mielestä jo sitä, että peli on teknisesti täysin rikki, mutta kun se ei ole. Mä pelasin tän heti thps 4:n jälkeen enkä huomannut minkään olevan erityisen rikki vaan temput, grindit ja muut toimi kuten pitää. Isoin ongelma olikin mun oma lihasmuisti joka pakotti aina grindin lopuksi painamaan alas + neliö joka haukassa taitaa olla perus heelflip, mutta tässä se on backflip ja sanomattakin selvää, että voltti fillarin kanssa ei oikein onnistu kaiteen päältä hyppäämällä :D
Kaikkialla myös sanotaan kuinka ps2 versio on sensuroitu, mutta ei mun peli ainakaan ole vaan siinäkin voi pelata naisella jolla on tissit paljaana. Jopa niissä oikeissa strippi videoissa on pari pätkää jossa ollaan yläosattomissa. Soundtrack on myös hyvä ja peli rullaa sulavat 50fps toisin kuin thps4, mutta tämä kyllä on myös rumempi.
Turok evolution (ps2)
Mä en käsitä miten olen tämänkin joskus pelannut rehellisesti läpi. Tai no ehkä se on tavallaan kertovaa, että mun ainoat positiiviset muistot on siitä kun sen ekan kierroksen jälkeen pelasin tän uudestaan läpi kuolemattomana ja loputtomien ammusten kanssa.
Ruudunpäivitys takeltelee ihan jatkuvasti ja taitaa olla enimmäkseen jossain 20fps tuntumassa. Viholliset ampuu sua paikoista josta niitä ei meinaa erottaa vaikka oikeasti etsit niitä ja välillä kentät on pitkiä eikä checkponteja ole. Isoin ongelma oli kuitenkin tähtäys joka häiritsi jopa huijausten kanssa sillä jostain syystä viistoon tähdätessä tähtäimen nopeus muuttuu suorastaan matelevan hitaaksi. Siis tyylin codin hitain herkkyys tason hitaaksi. Mä en vielä tiedä johtuiko tuo siitä kun pelasin sen 8bitdo adapterin kanssa vai ei, mutta aion kyllä testata kun laitan pleikan taas telkkariin kiinni. Uteliaisuudesta testasin cube versiota eikä tähtäyksessä ole tuollaista ongelmaa vaikka sama adapteri ja ohjain käytössä ja vielä toinen adapteri siinä välissä eli cube ps2 adapteri -> 8bitdo -> dualshock 4. Lisäksi cube versio on jatkuva 50 fps.
Conduit 2 (wii)
Varsin jees 4-5 tunnin fps räiskintä jossa päähahmon äänenä on duke nukem itse eli Jon st. John. Onneksi tässä oli classic controller tuki sillä motella tähtääminen olisi ollut aika tuskaa sillä vaikka liikuttaisit tähtäintä vain vähän niin kamera kääntyy aina. Jos se tähtäin olisi lukittu keskelle ruutua niin tuo olisi ok, mutta kun se liikkuu ruudulla kuten wii peleissä aina niin tuo häiritsi äärimmäisen paljon. Yleensähän kamera kääntyy vasta kun tähtäimen vie lähelle ruudun reunaa. Koitin myös vetää deadzonen maksimiin ja silti ruutu aina liikkui johonkin.
Onneksi mulla oli aikoinaan ebaysta ostettu classic controller kopio tallessa. Jotain kertoo sekin, että mä pelasin mieluummin tuolla vaikka siinä on tateissa puolet tyhjää. Ei siis niin minkäänlaista vastusta kun niitä heiluttaa puolelta toiselle ennen kuin mennään puolvälin yli. Alle 10e se kyllä vaan maksoikin joten ei ihme :D
Itse räiskintä toimii ihan hyvin, maisemissa on vaihtelua ja kiinan kenttä näytti oikeasti aika hemmetin hyvältä mitä en wii peliltä odottanut. Aseitakin on perus mp5:sta aina alieneiden hive cannoniin asti jonka sisuksiin hahmo survoo kätensä ja se vinkaisee aina kun sen ottaa käyttöön. Se vinkuu myös silloin kun sillä lyö jotain :D Kentissä on myös kerättävää ja niistä voi löytää myös päivityksiä jotka on cod tyylisiä perkejä ja eri asioita skannaamalla saa myös rahaa jolla nuo perkit voi myös ostaa. Fiksuna päätöksenä rahat saa takaisin jos myöhemmin löytää sen perkin jostain kentästä.
Suorastaan raikas tuulahdus kun nykyään fps pelitkin on jotain open world pelejä. Joo tiedetään, että tarjolla on nykyään myös miljoona boomer shooteria, mutta niitä mä en kaipaa ja mulla on niistä yliannostus jo pelkästään gmanin arvosteluja katsomalla.
Se parempi versio pelistä. Boost kentät on parempia sillä niistä puuttuu ne lukuisat äkkikuolemat ja muu vastaava ja sulla on jopa aikaa reagoida asioihin. Werehog kentät on yli 20 minuutin kentän sijasta jaettu pienempiin 5-7 minuutin kenttiin ja taistelua on paljon vähemmän ja tästä puuttuu myös ne kapeiden palkkien päällä tasapainoilut. Silloin kun taistelua on niin se on ohi paljon nopeammin sillä viholliset kestää paljon vähemmän osumaa. Jos xbox 360 versiossa menee ihan ekoihin werehog kenttiin maksimiin kehitetyn hahmon kanssa niin vihut kuolee samaa tahtia mitä tässä ihan alusta alkaen.
Myöskään niitä mitaleja ei ole mikään pakko kerätä ja muutenkin niitä annetaan suorituksen mukaan. Kentän läpäisy B-rankilla antaa yhden, A-rank kaksi ja S-rank kolme. Noilla voi sitten avata gaia gate huoneita joissa on aina joku pikku pulma jossa vaihdellaan normi ja werehog sonicin välillä ja noista saa kuva ja musa extroja sekä lisäreitä ja uusia extra kenttiä. Elämät on tehty eritavalla mitä normaalisti sillä 100 sormusta keräämällä ei saa lisäriä eikä niitä muutenkaan ole kentissä vaan sä aloitat kentät aina tietyllä määrällä elämiä joka alussa on kaksi. Sitten noista pulmahuoneista lisäreitä keräämällä saa nostettua tuota aloitus määrää ja maksimi taitaa olla 14 elämää.
On tässä pari isoa vikaakin ainakin ps2 versiossa. Toinen on werehog juoksun aktivoiminen tatin tupla liikautuksella haluttuun suuntaan ja välillä tuo aktivoitui kun vaan normaalisti käänsin tattia ja hahmo juoksi reunalta kuolemaansa. Ohjaimen liipaisimia ei käytetä mihinkään joten miks helvetissä juoksua ei ole laitettu niihin. Sitten on boost kenttien homing attack joka onnistui turhauttamaan aivan liian monta kertaa. Vihollisen päällä on se homing attack kohteen kuvake, minä painan nappia, sonic tekee homing attackin, mutta lopettaa sen parin sentin jälkeen ja tippuu kuolemaan. Jos noita ongelmia ei olisi niin olisin kutsunut tätä jopa hyväksi. Wii version kohdalla en ole kuullut noista valitusta ja se on muutenkin se parempi versio ja sitä voi pelata myös gamecube ohjaimella.
Sonic rush, rush adventure ja colors (ds)
Rush oli se peli joka esitteli ns. boost mekaniikan eli kunhan boost palkissa on tavaraa niin Y nappia painamalla sonic menee aikamoista vauhtia. Eka peli esitteli myös Blaze the catin jolla päästään myös pelaamaan. Itse peli on varsin lyhyt sillä eri maailmoja taisi olla kuusi ja jokaisessa on kaks kenttää ja pomo, mutta tämä onkin tarkoitus pelata molemmilla ja tietenkin kerätä kaikki chaos emeraldit jotta saa sen oikean loparin. Blazella on omat sol emeraldit, mutta se saa sellaisen aina pomomatsin jälkeen.
Mä pelasin vain Blazella sillä kummallakin mennään aivan samat kentät ja pomot ja mä sain tän kenttä designista aivan tarpeeksi jo sen kanssa. Kaikki nämä on tehnyt dimps joka suorastaan rakastaa pohjattomia kuiluja ja kuten arvata saattaa niin tuollainen ei oikein toimi boost mekaniikan kanssa. Aluksi kentät oli ihan hyviä, mutta viimeiset kolme maailmaa on täynnä tuota paskaa ja uskon hyppyjä saa ottaa yhtä usein kuin vanhoissa nes ja amiga peleissä. Koska kyseessä on ds peli niin tämä tietenkin käyttää kumpaakin ruutua johon kesti hetken tottua ja mä edelleen vihaan sitä kuinka se ruutujen välissä oleva aluekin on tavallaan pelialuetta vaikkei sitä näe. Eli jos vihollinen tulee alaspäin niin se ei siirry suoraan yläruudun alareunasta alaruudun yläreunaan vaan se on hetken siinä välissä. Aivan vitun kivaa kun kyseessä on sivuttain liikkuva vihollinen ja sä olet liikkuvan tason päällä josta tiput jos edes hipaiset vihollista tai seinää. Ja tuo sama ärsytys on ihan jokaisessa ds pelissä joka käyttää kumpaakin ruutua kentän näyttämiseen ja mä olen aina vihannut sitä.
Rush adventure sitten olikin iso parannus sillä kenttä design on paljon parempaa eikä mitään pohjatonkuilu helvettiä ole pilaamassa pelaamista. Tällä kertaa mukaan heittäytyy myös Marine pesukarhu joka on yli pirteä sekä innokas ja moni tuntuu vihaavan sitä, mutta mun mielestä se oli vaan hauska. Valitettavasti sillä ei päästä pelaamaan vaan pelattavana on edelleen sonic ja blaze.
Uutta on myös ajoneuvot joita on neljä. Vesiskootteri, ilmatyynyalus, isompi laiva sekä sukellusvene ja näillä mennään aina uusille saarille kunhan ensin piirretään haluttu reitti eli homma toimii ihan kuten LoZ: phantom hourglassissa. Matkustamisen aikana jopa ammutaan vihollisia ja niiden ammuksia kosketusnäyttöä tökkimällä.
Ajoneuvojen mukana tulee kyllä myös sellainen uudistus mistä ei pahemmin tykätä eli niiden rakentamiseen tarvitaan materiaaleja ja joka saarelta saa eri materiaalia ja niiden määrä riippuu sijoituksesta. Mä pelasin ekan pomon varmaan neljä kertaa ekan tunnin aikana, koska mä sain siltä nopeammin tarvittavaa materiaalia kuin niitä normi kenttiä pelaamalla, koska mä saan aina paskan arvosanan joka kentästä. Jos haluaa vaan perus lopetuksen tarinaan niin tuota ei tarvitse liikoja harrastaa ja jos saa hyvän arvosanan kentästä niin vieläkin vähemmän, mutta jos haluaa sen ns. oikean lopun niin homma on eri sillä sun pitää myös päivittää ajoneuvoja jotka vaatii taas lisää materiaaleja. Mä tietenkin tyydyin siihen normi loppuun joten tämä oli varsin mainio peli.
Colors jatkaa samalla linjalla, mutta nyt boostin virkaa toimittaa tietenkin valkoinen wisp ja mukana on myös laser, pora, burst ja void wispit. Tämä on taas perinteisen suoraviivainen peli ja pelattavana on vain sonic itse. Aluksi tämäkin oli varsin jees, mutta mukana on pari ärsyttävää pomoa ja parissa viimeisessä maailmassa alkaa taas se perus dimps kenttä design nostamaan päätään. Eipä tästä oikein muuta tavitse sanoa. Pohjimmiltaan eka rush wispeillä varustettuna.
Sonic advance (gba)
Tämän kohdalla huomasi kuinka vainoharhaiseksi noiden ds pelien pelaaminen on mut tehnyt sillä aina kun ei nähnyt mihin on hyppäämässä niin olin varma, että siellä odottaa varma kuolema ja pari kertaa tippuessa jo kirosin, mutta yllättäen alhaalla odottikin vielä maata ja olin iloisesti yllättynyt. No puolvälin jälkeen se helvetti taas repesi ja joka kenttä ihan täynnä pohjattomia kuiluja. Se on kivaa kun seisot reunalla ja ruudulla näkyy kaikkialla vaan se kentän tausta grafiikka. Mihin pitää mennä? Odottaako alhaalla maa, piikit vai kuilu? Who the fuck knows. Hyppää ja ota selvää. Tämä kyllä antaa game overin jälkeen jatkaa siitä kentästä mihin jäit, mutta en mä ala aikaani tuhlaamaan tuollaisen paskan takia joten save statet oli ahkerassa käytössä.
Nämä kaikki tuli siis pelattua WiiU:lla. DS pelit oli hyvä pelata niin, että normi kentissä kumpikin ruutu on telkkarin ruudulla ja sitten kosketusnäyttö osioissa kuten ne ajoneuvo jutut tuli laitettua se pelkkä alaruutu gamepadin ruudulle. Advance tuli pelattua myös gamepadin ruudulta sillä eihän mitään gba peliä kestä 4k telsun ruudulta katsoa.
Mä en ole koskaan ollut ns. boost pelattavuuden ystävä, mutta ne osuudet oli ihan ok colorsissa, generationsissa ja forcesissa. No tässäpä ei ollut sillä vauhti on aivan järjetön ja eteen heitetään pohjatonta rotkoa, piikkipalloa ja muuta vastaavaa sellaista vauhtia ettet voi mitenkään reagoida ellet jo valmiiksi tiedä niiden tulevan päin naamaa sekunnin päästä. Sivulta kuvatuissa osuuksissa tuo vielä korostuu entisestään. Joku voisi vaan todeta "git gud", mutta yhdellä tyypillä oli täysin samat valituksen aiheet ja se oli hommannut ihan joka kentästä S-rankin joten se osasi pelata, mutta ei siltikään pahemmin noista tykännyt.
No onneksi on warehog kentät joissa saa edetä rauhallisesti ja niissä on ihan normaalia tasoloikkaa ja tappelua, todella paljon tappelua. Aluksi kyllä näissäkin osioissa paska kamera ärsytti sillä joskus sitä voi kääntää itse, mutta suurimman osan ajasta se on aina jossain staattisessa kuvakulmassa ja kääntyilee silloin kun haluaa. Varsinkin kapeilla lankuilla tasapainoillessa tuo sai kiroilemaan. Seuraavana päivänä tuo ei haitannut enää niin paljoa joten joko totuin siihen tai sitten niissä ekoissa warehog kentissä oli paskin kamera, joka on mahdollista sillä ne oli aika ahtaita.
Pelaajan kiusana on myös kerättävät kuu ja aurinko mitalit joista kumpaakin löytyy vaatimattomat 200 kappaletta ja näitä on sitten myös pakko kerätä sillä pelin läpäisyyn vaaditaan 120 aurinko mitalia ja 80 kuu mitalia. Mä sain just ja just kerättyä vaadittavan määrän ilman vanhojen kenttien uudelleen koluamista. Warehog kentissä noiden etsiminen on ok, mutta en tajua mikä idea noita on ollut laittaa myös niihin boost kenttiin kun ne vilahtaa ohi alle sekunnissa. Tuon lisäksi niitä on vielä pomo matseissakin.
Tarina on myös ihan pakko mainita. Sonic 06 kohdalla valitetaan juoniaukoista aikamatkustuksessa ihan jatkuvasti ja muutenkin tarina on paska, mutta tämän kohdalla tarinaa jopa kehutaan. No mitä siinä sitten tapahtuu? Heti alussa robotnik räjäyttää maapallon palasiksi. Ei, ei täysin atomeiksi vaan se hajoaa muutamaan isoon alueeseen jotka sitten vaan leijuu irrallaan kunnes viet chaos emeraldin temppeliin jonka jälkeen se pala laskeutuu kiltisti paikoilleen. Kaiken tämän aikana myös ihmiset jatkaa normaalia elämäänsä. Tämä on sitten ilmeisesti hyvin kirjoitettu tarina. Tämä selvä. Ai niin. Chip on ärsyttävä, se ei ole hauska ja sillä on typerä ääni. Kokonaisuutena sellanen "kyllä tän ny pelasi kun tuli ostettua". Rullaa sentään sulavat 60fps series x:lla, mutta mitään reso boostia tämä ei saa.
Sonic generations (xbox 360 / series x)
Tämä tuli joskus pelattua ps3:lla enkä pahemmin tykännyt sillon ja pelasin mieluummin mega driven ykköstä jonka tässä voi myös avata. Nyt tykkäsin paljon enemmän kun kaikki pelissä olevat alueet on tullut just pelattua alkuperäisessä muodossaan ja kaikki hahmotkin oli tuttuja. Edellisen jälkeen ohjaus oli myös aivan helvetisti parempi eikä boost osiot ole täynnä äkkikuolemia vaan nyt niitä oli jopa kiva pelata. Time eater on kyllä edelleen paska pomo, mutta sentään matka siihen oli varsin jees. Tämä on myös 4k/60fps series x:lla joten senkin suhteen kokemus oli paljon parempi mitä ps3:lla aikoinaan.
Tuli myös palattua sonic 06:n pariin ja pelattua kaikki kentät hard tasolla joka pikkasen muokkaa niitä lisäämällä uusia esteitä ja laittamalla kovempia vihollisia uusiin paikkoihin ja muuta vastaavaa. Tykkäsin myös silverilla pelaamisesta niin paljon, että ostin sitten myös very hard kentät jotka maksoi alle 3e ja samalla tuli ostettua team attack amigo paketti joka oli alle 2e. Tuossa on seitsemän muokattua kenttää joissa on käytössä tails, blaze ja omega ja tuo olikin yllättävän haastava ja siinä oli pari perus peliä vaikeampaa kohtaa. Lisäksi sun täytyy aloittaa ihan alusta asti jos elämät loppuu ja loppuihan ne ekalla yrityksellä.
Tein myös kaikki loput kaupungilla olevat sivutehtävät ja yhteensä niitä on yli 50. Aikaa tän parissa on nyt mennyt n.30 tuntia ja haluan vielä lisää joten kai mä ostan vielä ne sonicin ja shadowin very hard paketit vaikken varmaan kaikkia kenttiä pääsekään läpi sillä ne muokkaa niitä vielä enemmän. Esim shadowin crisis city kentässä lennetään yhdessä vaiheessa liitimellä kaikenlaisen romun keskellä ja ammutaan vihollisia. Very hard versiossa tuo pelataan rougella joten sun pitää hyppiä ja liitää samalla kun paikka on täynnä vihollisia ja nopeasti liikkuvia piikkapalloja. Tuli myös vpd:sta tilattua fyysinen versio hyllyyn kun tykkään tästä niin paljon. Se kylläkin on ps3 versio, mutta ihan sama mikä versio siellä hyllyssä on koristeena.
Tämä sitten olikin aika...hyvä. Visuaalisesti kyllä häviää heroesille reippaasti enkä tarkoita pelkästään harmaanruskeita maisemia vaan myös tekstuurit on huonommat. Itse pelattavuus sitten toimiikin paremmin ja melkein kaikki kuolemat on ollut ihan omaa syytä. Aseiden käyttökään ei haitannut vaan oli lähinnä kivaa vaihtelua sillä olihan tämä jo kahdeskymmenes sarjan peli jonka olen pelannut tässä muutaman viikon aikana. Sulla on myös kaks palkkia jotka täyttyy sitä mukaa kun tapat porukkaa. Toinen täyttyy kun teilaat ihmisiä ja toinen kun teilaat pahiksia ja kun ne täyttyy niin shadow menee johonkin supermoodiin jolloin olet kuolematon ja sulla on loputtomat ammukset kunnes se palkki tyhjenee. Sä voit myös aktivoida chaos blastin joka tekee isommalle alueelle vahinkoa tai chaos controllin joka saa sut kirjaimellisesti lentämään kohti kentän loppua. Erittäin hyvä jos vaan haluat kentän nopeasti läpi, mutta jos meinaat niitä tehtäviä suorittaa niin tuon kanssa lentää vaan objectiven ohi. Joten yleensä kannattaa olla aktivoimatta kumpaakaan ja vaan nauttia niistä loputtomista ammuksista.
Se mistä peli on myös saanut paljon valitusta on sen rakenne. Pelissä on kymmenen lopetusta ja sun täytyy saada ne kaikki jos haluat avata sen ihan viimeisen pomon ja lopetuksen. Joten samoja kenttiä saa pelata muutaman kerran ja jokaisessa on myös hero ja dark tehtävä joka päättää mikä kenttä tulee seuraavaksi. Välillä on myös neutraali vaihtoehto jolloin voi vaan mennä suoraan maaliin ja noin pelasin ekan läpipeluun ja aikaa taisi mennä tunti. Alunperin mun ei pitänyt edes pelata enempää mutta tänään päätin kumminkin jatkaa ja enää puuttuu muutama lopetus eikä tämä mitään tylsää puurtamista ole ollut sillä sulla on aika hyvin varaa valita miten etenet. Peli kuitenkin täytyy pelata 10 kertaa alusta loppuun jos haluaa ne kaikki loput sillä sä et voi vaan valita haluttua kenttää ja tehdä eri tehtävää. Läpäisy kuitenkin kestää vain n.2 tuntia yleensä.
Sonic rivals (psp)
Varsin simppeli peli jossa vaan juostaan toista hahmoa vastaan ja välillä on myös pomomatsi jossa pitää saada 6 iskua perille ennen vastustajaa. Videoiden perusteella tämä näytti paljon rennommalta mitä oikeasti olikaan sillä tässä ei meinaa ehtiä reagoimaan eteen tuleviin esteisiin ja sitten kun edessä on tukki tai kivi josta voi joko ponnistaa ylemmäs tai ottaa pienen boostin suoraan eteen päin niin sulla on sekunnin murto-osa aikaa painaa oikeaa nappia kun se ilmestyy ruudulle. Tuohon kun lisää sen, että vastustaja pommittaa sua powerupeilla pahimmallaan kuin mario kartissa niin kisoja sai alottaa aika monesti uudestaan.
Hahmoja on neljä. Sonic, Shadow, Knuckles ja Silver ja ainoa ero on niiden signature kyky jota voi käyttää kun poimii tähden. Sitten on muutama muu power up kuten tulipallo, jääammus, miina jne. Kaikki toimii myös puolustukseen eli jos olet ekana niin tulipallo antaa sulle flameshieldin ja jos olet toisena niin se heitetään eteenpäin ja se seuraa rataa aika pitkälle. Jotkut jopa osuu vastustajaan aina vaikka ne olisi missä. On tässä tarinan tapainenkin jossa eggman nega on muuttanut Tailsin ja Amyn jonkun kameran avulla korteiksi ja lopuksi meinaa muuttaa koko planeetan kortiksi. Mitäköhän se sen jälkeen tekis jos onnistuis. Leijus yksin avaruudessa varmaan. Pelasin Sonicilla ja Silverillä läpi. Oli tää nyt sen 7$ arvoinen mitä psn storessa maksoi ja ostin sitten vielä kakkosenkin kun se maksoi saman verran.
Sonic 06 (xbox 360)
Odotukset ei tämänkään kohdalla ollut kovin kummoiset sillä netin mukaan tämä on pelikelvoton kasa bugista paskaa joka näyttää rumalle, tarina on naurettavan huono, ohjaus on paskaa ja ääninäyttely hirveää.
No tälleen kun on pelannut kaikki 3d sonicit järjestyksessä niin tämä kyllä näyttää aika hemmetin hyvälle ja ääninäyttely on parasta tähän mennessä. Ohjauskin tuntuu aika samalta mitä ekassa adventuressa eli kaikki liukkaus poissa ja vauhti on just sopiva. Hypyissä on kyllä hieman ongelmaa sillä hahmo ei oikein osaa pudota suoraan alaspäin joten joskus täytyy tavallaan pyöriä ilmassa jatkuvasti että se laskeutuu just siihen mihin haluaa jos vaikka sellasen jousen avulla hyppää oikein korkealle. Mulle tuo ei ollut koskaan ongelma ja yleisesti pelaaminen oli parempaa mitä kahdessa edellisessä pelissä (heroes ja shadow).
Mulle tämä on muutenkin sonic adventure 3 kaikessa muussa paitsi nimessä. Sulla on hub alue kuten ykkösessä ja kolme kampanjaa eli sonic, shadow ja silver ja näissä hypätään välillä myös jonkun muun saappaisiin pelaamaan pieni pätkä kenttää. Sonicin mukana on tails ja knuckles, shadowin mukana rouge sekä omega ja silverin mukana amy sekä blaze ja pari kertaa myös shadow. Rougella on jopa yks kohta jossa pitää etsiä kolme avainta joka on kuin se aarteen etsintä aiemmista. Tosin nyt ei ole mitään tutkaa, mutta alue on niin pieni ettei sitä tarvita. Lisäksi jokaisen kampanjan läpäisyn jälkeen aukeaa vielä viimeinen osuus jossa pelataan useammalla hahmolla ihan kuten kakkosen lopussa.
Nyt kaupungissa on myös sivutehtäviä jotka on kyllä varsin yksinkertaisia eli joko taistelua tai rinkuloiden läpi juoksua, ajamista jne. On siellä mukana pari logiikka pulmaakin. Kaikesta saa sormuksia joilla voi ostaa päivityksiä ja varsinkin sonicin jalokivet on täysin rikki hyvällä tavalla sillä niiden käytön pitäisi kuluttaa alakulmassa olevaa mittaria, mutta se ei koskaan kulu joten sulla voi olla vaikka 50% vihollisten hidastaminen jatkuvasti päällä.
Sivutehtävistä päästäänkin kätevästi puhumaan latausajoista sillä ne on aika pitkiä ja sivutehtävien kanssa niitä on paljon. Eka sä meet juttelemaan tyypille joka antaa tehtävän kuten vaikka moottoripyörän ajotesti shadowilla. Ensin se selittää sulle mistä on kyse ja sitten tulee varmaan yli 10s latausruutu jonka jälkeen se vaan sanoo "suorita testi" ja sitten uus lataus kun ladataan se tehtävä. Miksi siinä täytyy olla tuo extra dialogi välissä ja vielä erillisen latauksen takana. Toisaalta eipä nuokaan mua häirinneet ollenkaan ja jos pelaa vaan ne varsinaiset kentät niin niiden ei pitäis olla ongelma kenellekään. Ainakaan jos pelaa boxilla jolla pelin voi tietenkin asentaa kovolle. PS3 on sitten onkin ihan toinen asia ja sillä peli hidastelee muutenkin todella paljon. Boxilla hidastelua on lähinnä silloin kun useampi laatikko tai muu fysiikoita käyttävä tavara menee palasiksi ja myös viidakossa sitä ilmeni. Muuten peli on aika liki 60fps. Toisaalta silverin hyökkäykset keskittyy juurikin tavaroiden paiskomiseen telekinesialla joten silloin peli hidastelee enemmän. No onneksi se sentään hidastuu eikä nykiä nylkytä.
Mitään isompia bugejakaan en huomannut. Esim rouge tai knuckles ei koskaan jämähtänyt seinään kiinni vaikka sen pitäisi olla yleinen ongelma kun niillä kiipeilee ja 15 tunnin aikana olen tainnut kuolla ehkä viidesti sen takia kun automatisoitu kohta on heittänyt mut suoraan kuolemaan vaikka tube videoiden perusteella tuotakin tapahtuu jatkuvasti. Tarinakin on ollut kiinnostavampi mitä aiemmissa vaikka tuostakin jaksetaan kaivaa kaikki epäloogisuudet esiin kuten vaikka se, että jos tyypit voi halutessaan matkustaa ajassa ihan mihin ja milloin vaan niin miksei ne vaan mene tarpeeksi pitkälle ajassa taaksepäin estämään koko paskan. Ei tommosia kuulu alkaa miettimään. Ei tässä, eikä missään muussakaan pelissä tai elokuvassa missä on aikamatkustus mukana.
Tai jos tuo on joku ongelma niin miten se ei ole, että robotnik käyttää jotain pieniä lintuja robottiensa voimanlähteenä tai jtn. Miten tuo toimii? Tai miten sillä on aina joku massiivinen tukikohta lähistöllä vaikka pelit sijoittuu mihin milloinkin? Mistä se oikein aina taikoo satoja robotteja? Mistä lähtien sonic on asunut maapallolla, koska ekat 2 adventure peliä sijoittuu maapallolle ja mystic ruins ja angel island on siellä kaupungin vieressä. Ja jos ne on olevinaan oikeita kaupunkeja niin miksi motarilla on silmukoita? Oikeasti kukaan ei vois ajaa edes kauppaan tän maailman kaupungeissa ilman, että tippuu kuolemaansa jostain. Kyllä näiden pelien logiikassa on paljon pahempia ongelmia kuin joku epäloogisuus aikamatkustuksessa, mutta nuo ei tunnu ketään häiritsevän.
Lisäksi eikö noita JoyConeja voi muuten ladata kuin Fisher Price tabletin kyljessä?
Toinen vaihtoehto on ostaa latauksen mahdollistava kahva niille. Tuo on muuten täysin identtinen sen koneen mukana tulevan kanssa, mutta sen kanssa voi myös ladata ne kapulat. Ton olis pitänyt tulla jo koneen mukana, mutta pakko se on nyhtää extraa kaikesta mistä pystyy.
Sonic 2 Adventure Battle on jollain kierolla tavalla oma suosikki paskapeli. Suurin osa kentistä on ihan järkyttävää rapaa, ohjauksessa ja kamerassa ei ole järkeä ja välipätkät aiheuttaa aina syvää myötähäpeää. Silti siinä on vaan jotain sellaista, että tulee pelailtua läpi silloin tällöin ja grindailtua rankkeja paremmaksi.
Taitaa olla kyllä aika tyypillistä Sonic-peleille. Kaikki sarjan pelit parhaimmillaankin keskinkertaisia, mutta silti ne myy ja ihmiset tykittelee niitä.
Kyllä se paremmaksi muuttui team darkin puoliskolla kun kameraan oli vissiin jo tottunut kun se ei häirinnyt lainkaan niin paljon ja jokaisen hahmon kentät oli parempia mitä hero porukan vastaavat. Jos ekan puoliskon jälkeen olisin ollut valmis antamaan arvosanaksi vitosen niin nyt se olis seiska. Eka adventure oli sellanen kasin kokemus.
Tänään tuli aloitettua sonic heroes ja se on kyllä just niin kamala mitä olen netissä kuullut. Grindaus osioissa hahmo voi tehdä ison loikan sivulle ja tippua kuolemaan kun halusit vaan vaihtaa raidetta tai sitten se voi lentää mutkassa pihalle. Tailsilla lentäessä ei yleensä näe mihin vittuun on laskeutumassa, koska kamera vaan näyttää suoraan eteenpäin. Knucklesin perus iskut saa sen syöksymään pari metriä eteenpäin joka iskulla joka on hengenvaarallista sillä loppupuolella sulla on yleensä pohjaton kuilu ympärillä joten sillä kannattaa käyttää vain ja ainoastaan ilmahyökkäystä. Kaivoskärry ajelun päätteeksi siitä lennetään pois ja laskeudutaan jonkun sillan pätkän päälle ja hahmojen pitäisi vaan juosta suoraan eteenpäin. No mun hahmo päätti lähteä täysiä vasemmalle ja kuolemaansa. Sonicin ring dash toimii kun haluaa. Sä voit seistä suoraan sen ekan sormuksen takana, painaa B namiskaa ja ring dashin sijaan se kierähtää pohjattomaan kuiluun. Casino kentän flipperi fysiikat on niin paskat, että game gearin sonic spinball on suorastaan simulaatio siihen verrattuna. On tapahtunut paljon muutakin mitä en edes muista. Huorasin casino kentässä 99 elämää ja nyt vikan maailman alussa niitä on 45 jäljellä vaikka lisäreitä on myös matkalla kertynyt.
Mulla on peluussa vielä gamecube versio jonka pitäisi olla se parhaiten toimiva. Itseasiassa ostin pari viikkoa sitten tämän ja shadow the hedgehogin ps2:lle, mutta kun luin kuinka ne on just ne paskimmat versiot niin päätin warettaa cube versiot kun pystyn niitä kuitenkin wiillä pelaamaan. Jos tämä on se paras versio niin en halua edes kuvitella millainen se pleikkari versio on. Toisaalta kai mä sitä ihan uteliaisuudesta testaan.
Olin aika varma etten tule tästä tykkäämään sillä videoiden perusteella vauhti on kova ja pelissä on paljon aikakautensa mukaista kankeutta, mutta olinkin väärässä. Varmaan kaikkien retropelien pelaaminen myös jotain vaikuttaa, mutta mulla ei ollut mitään ongelmia ohjauksen kanssa edes alussa ja lisäksi tämä on hyvin pitkälle klassista sonicia 3d maisemissa joten kentissä on normaalia tasoloikkaa ja vain muutama speedboosteri. Mulle tuo sopii paremmin kuin hyvin sillä kuten aina muistan mainita niin mä tykkään pelata sonicini varsin rauhallisesti ja tässä se on mahdollista.
Pelattavia hahmoja on kuusi joista sonicin kampanja on tietenkin se pisin. Tails oli aika turha kun sillä on vain yks tai kaks omaa kenttää ja lopuissa toistetaan samat osiot mitä sonicilla, mutta nyt kisataan sitä vastaan. Tuo ei sovi mun mielestä tarinaan sitten mitenkään. Knucklesilla sitten on ne aarteen etsimiset eli kentässä on kolme master emerald palasta piilossa ja sulla on tutka joka näyttää kuinka lähellä niitä olet. Ihan mukavan rauhallista vaihtelua tails kenttien jälkeen. Amylla on vain kolme kenttää ja niissä sulla on kokoajan zero robotti perässä eli sun pitää jatkuvasti mennä sitä karkuun ja välillä laittaa palikoitakin oikeaan paikkaan kun se on kimpussa. Sitten on se kaikkien vihaama big the cat jolla on neljä kenttää joissa vaan kalastetaan ja tarkoitus on pyydystää sen lemmikki sammakko, siinä kaikki. Amyn karkuun juoksemis kenttien jälkeen tuo oli taas vaan hyvää vaihtelua. Viimeisenä on gamma jolla vaan räiskitään menemään oikein kunnolla ja se on pakollista sillä kello tikittää armottomasti alaspäin ja joka taposta saa lisää aikaa. Yhteensä kaikessa meni n.10 tuntia.
Monet sonic puristit väittää tätä jopa huonoksi versioksi sillä tässä on joissakin kentissä huonompi valaistus ja muuta pientä visuaalista eroa. Mä luulin, että tämä on täysin pelikelvoton bugikasa, mutta ei. Ne kaikki valitukset liittyy vaan visuaalisiin muutoksiin. Tässä tosin on sulava 60fps ruudunpäivitys kun dreamcast versiossa oli vain 30fps eikä se pysy jatkuvasti edes siinä, välivideot voi skipata ja tarjolla on myös mission moodi jossa on 60 tehtävää. Hieman kaikesta saa emblemeitä joilla ei tehnyt dreamcast versiossa mitään, mutta tässä ne avaa game gear pelejä ja jos kerää kaikki niin saa metal sonic skinin. Mutta joo onhan se valaistus ja pari tekstuuria tärkeämpiä kuin jatkuvasti sulava ruudunpäivitys ja muut extrat. Tämä pääsi mun 3d sonic listalla kakkoseksi sonic boom: rise of lyricin perään. Ei. Se ei ollut sarkasmia vaan mun mielestä sonic boom oli oikeasti hyvä peli.
Sonic adventure 2 battle (GC)
Tämän kohdalla sitten toteutuikin ihan kaikki minkä oletin olevan ekassa osassa vialla. Hahmot on ihan helvetin herkkiä ohjata ja ne menee aivan järjetöntä vauhtia ja esim knuckles juoksee kovempaa ja kiihdyttää maksimi nopeuteensa nopeammin mitä sonic ykkösessä ja knucksilla edelleen kerätään niitä aarteita. Ja siitä puheenollen, koko moodi on aika tehokkaasti pilattu sillä kentät on paljon isompia ja nyt se tutka kertoo vain yhden aarteen läheisyydestä kerrallaan kun ykkösessä kaikki kolme oli aina aktiivisina. Lisäksi aarteiden paikat on aina randomeita joten et voi ärsyttävimmissä kentissä katsoa edes tubesta apua.
Sitten on ne sonicin kentät jotka on nyt melkein pelkkää boostpadia ja pomppujousia ja muuta vastaavaa. Mä oikeasti tykkäsin tailsin kentistä eniten vaikka sillä vaan ohjataan sen mechia ja ammutaan kaikkea. Lisäksi kamera on aivan hirveä ihan jatkuvasti kun taas ykkösessä sen kanssa oli ongelmia vain parissa kentässä ja homing attack vetelee myös omiaan kun ykkösessä sen kanssa ei ollut kertaakaan ongelmia. Mulla oli oikeasti ekan 30 minuutin aikana enemmän ongelmia, homing attackin, kameran ja kontrollien kanssa mitä ekassa pelissä koko 10 tunnin aikana. Ei voi käsittää miten loistavasta ykkösestä otettiin takapakkia näin paljon ihan joka osa-alueella.
Hero tarina tuli silti pelattua läpi ja huomenna varmaan aloitan sen dark puoliskon vaikka fiksumpi jättäis pelaamatta kun vielä on edes neutraalit fiilikset.
Mitään en odottanut arvostelujen perusteella, mutta kaikista niistä sonic peleistä mitä olen viime aikoina pelannut tämä on ihan helposti oma suosikki. Peli näyttää erittäin hyvältä ja rullaa silkin sulavasti. Jo ekasta trailerista lähtien mua häiritsi kohtuu lähellä oleva kamera, mutta game gear pelien jälkeen tuon kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Tämä on myös eka sonic ihan orkkis mega drive pelin jälkeen jossa keräsin kaikki chaos emeraldit sillä bonus kentät oli varsin ok vaikka videoiden perusteella ne näytti aika kamalilta. Kuten sonic 3:ssa niin tässäkin päästään noihin bonus kenttiin löytämällä iso piilotettu sormus ja sä voit saada yhden chaos emeraldin / maailma ja yhteensä niitä on seitsemän, mutta maailmoja on useampi joten tilaisuuksia kerätä ne kaikki on varsin kivasti.
Jokainen kerätty chaos emerald avaa myös uuden voiman jota voi käyttää milloin vaan, mutta se latautuu uudestaan käyttöön vasta checkpointin ohittamisen jälkeen. Kaikille muille tuli käyttöä paitsi sille vesi voimalle, koska sain sen vasta vesi maailman jälkeen ja toinen aika turha oli se joka näyttää näkymättömät tasanteet ja sormukset. Jos sulle on vähintään 50 sormusta kun ohitat checkpointin niin pääsee toiseen bonus kenttään joka muistuttaa ekan sonicin bonus kenttiä ja niistä voi kerätä mitaleita joiden ainoa tarkoitus on ostaa uusia kosmeettisia osia omaan robottiin jota käytetään moninpelissä joten jos tuo ei kiinnosta niin nuo bonus kentät voi ohittaa ihan vapaasti.
Tän voi pelata sonicilla, tailsilla, knucklesilla ja amylla. Mä pelasin amylla, koska sillä on tupla hyppy ja jälleen kerran sen vasara auttaa monessa tilanteessa. Tarinan läpäisyn jälkeen aukeaa vielä trip jolla on oma tarinansa. Se kyllä kierrättää samat maailmat, mutta nyt ne on vaikeampia ja sillä on myös pelin vaikeimmat pomot.
Moninpelikin olis ollut ihan kiva pikku extra jota ois voinut pelata tunnin tai pari alkoholin voimalla, mutta eipä sieltä yhtäkään matsia löytynyt. Tuota voi myös pelata ihan lokaalisti kavereiden kanssa tai vaikka vaan botteja vastaan. Matsit koostuu kolmesta erästä ja niissä on mukana esim ihan vaan perus kisaamista jossa pitää ehtiä maaliin ekana, tähtien keräämistä, selviytymistä mahdollisimman pitkään samalla kun taustalla olevat tykit tuhoaa kenttää ja sitten oli joku deathmatchin tapainen. Pelasin kolmesti botteja vastaan ja nuo tuli vastaan. En tiedä onko eri matsi tyyppejä enemmänkin.
Ostin tähän vielä sen deluxe päivityksen kun se maksoi nyt 9.7e lähinnä mukana tulevan soundtrackin takia. Valitettavasti siinä on vain 10 biisiä, mutta kestää se silti 40 minsaa. En vaan tajua miksei tuohonkin ole voitu laittaa ihan koko pelin soundtrackia kun ei se ainakaan sen kalliimmaksi tulisi. Sitten tuossa tuli digitaalinen artbook joka oli ihan ok vaikka sekin oli varsin olematon sisällöltään. Siinä oli lähinnä muutama kuva joka hahmosta ja joistakin vihollisista eli aika samanlainen mitä vaikka sonic mania / origins plussan mukana tuli kun ne osti fyysisenä. Sitten tuossa tuli jotain lego skinejä jotka ei kiinnosta ollenkaan. Miks mä haluaisin tehdä hyvän näköisistä hahmoista rumia?
Sitä en vielä tiedä pelaanko sitä tripin osiota läpi sillä sen parissa todennäköisesti alkaa vituttaa pomo matseissa sillä ne on jo toisen maailman perusteella pidempiä mitä perus kampanjassa ja varsinkin parissa matsissa fangia vastaan on sitten laakista tappavia hyökkäyksiä. Sentään pomojen esittely videot voi skipata joka oli positiivinen yllätys. Mä olin varma ettei niitäkään voi skipata kun tämän kohdalla on niin paljon valitettu siitä kuinka pomot tuhlaa sun aikaa, mutta perus pelin puolella en huomannut mitään tuollaista. Joo sä et voi tappaa pomoja yhtä nopeasti mitä vanhoissa peleissä, koska pomosta tulee kuolematon hetkeksi joka osuman jälkeen, mutta ei tuo haitannut ollenkaan.
Nyt kuitenkin annan tuon soundtrackin soida taustalla pari tuntia ainakin ja nautin vaan hyvistä fiiliksistä. Ihan heittämällä sen 28e arvoinen mitä tämä vpd:ssa uutena maksoi.
Ihan pleikkarilla pelasin ja tuolloin vielä ps4 prolla kun silloin ei tainnut edes ps5 olla vielä markkinoilla joten nyt ps5:n kanssa olisi jo kivasti lisää silmäkarkkia. Tuo modi kuva näytti kyllä aika kamalalta Ja kyllähän pleikkarillakin sai ainakin photo modessa hahmon olemaan tissit paljaana ja ne näytti paljon luonnollisemmalta mitä tuossa. En kyllä uutta kierrosta alusta aloita kun olen tyytyväinen kaikkiin päätöksiin mitä tuli tehtyä, mutta ehkä keskityn räiskimiseen ja pelaan lisärin ja muut uudet tehtävät vaan easylla. Alunperin pelasin hardilla alusta asti joka on mulle erittäin harvinaista ja sen takia olikin kivaa kun hahmosta tuli aina vaan ylivoimaisempi. Ainakin kunnes tuli pomomatsi joka pakotti suoraan taisteluun ja sitten saikin juosta karkuun jatkuvasti.
Tuo 2.0 päivitys siis myös nollasi hahmojen skillsit joten ne kaikki kykypisteet täytyy kuitenkin määrittää uudestaan.
Tuli pelattua lisää niitä sonic origins kokoelman game gear pelejä.
Sonic 2
Aivan kamala ja suorastaan pelikelvoton. Tässä on niin paha screen crunch, että usein et näe edes normi hypyn jälkeen mihin olet laskeutumassa ennen kuin on liian myöhäistä. Sitten vasta kivaa onkin kun hypitään niiden trampoliinien avulla. Jos tuo ei riitä niin loppupuolella alkaa olemaan aikamosita bullshit kamaa kenttä suunnittelun osalta kuten vaikka verkosto putkia jotka tiputtaa sut suoraan piikkien päälle jos et valitse oikeaa reittiä ja tuossa ei varmasti onnistu ellei tiedä etukäteen mihin pitää mennä. Tai sitten seinillä on trampoliineja joista viimeinen heittää sut suoraan piikkeihin. Jotenkin sun pitäs vaan tietää heti hypyn jälkeen pitää dpadia oikealle. Kaiken kruunaa todella liukkaan tuntuinen ohjaus. Sonic blast on suorastaan loistava tähän verrattuna.
Sonic drift 2
Jos eka peli oli lyhyt, helppo ja kiva niin tämä on lyhyt ja ärsyttävä sillä nyt mukaan on tungettu power upit ja tekoäly joka huijaa minkä ehtii sillä se tulee jatkuvasti ohi, katoaa horisonttiin ja sitten taas hidastaa ja taas tulee ohi. Jopa silloin kun sulla on turbo aktiivisena niin se tulee ihan normaalisti ohi. Sitten jos sulla on kuolemattomuus ja ajat vastustajaa päin niin sä menet niistä vaan läpi, mutta kun itse normaalisti edes hipaiset niitä niin sun auto pysähtyy joten miksei ne spinnaa. Ne voi myös tulla suoraan sun läpi vaikka sulla on tuo efekti vielä voimassa. Sitten on rata gimmeckeja kuten vaikka rata jossa on tyhjää reunoilla ja välillä tulee tuulenpuuska sivulta tai sitten ukkostaa ja aina kun salama välähtää niin koko ruutu menee valkoiseksi. Oi kun kivaa ja hassua. Edelleen voitin joka cupin ekalla yrityksellä, mutta kiroilin joka kisan alusta loppuun.
Sonic spinball
Tämä olikin oikeasti hyvä joka oli aika iso yllätys sillä mä en koskaan pelannut kakkos kenttää pidemmälle sitä mega drive versiota. Teknisesti tämä ei kummoinen ole ja ruudunpäivitys tahmaa jatkuvasti, mutta eipä tuo pahemmin pelaamiseeen vaikuttanut kun sä voit kuitenkin aika vapaasti ohjata sonicia. Olikos tässä neljä eri flipperipöytää jotka on aika isoja ja sun tarkoitus on aina kerätä kaikki chaos emeraldit jonka jälkeen pääsee taistelemaan pomoa vastaan.
Tails skypatrol
Toinen oikeasti hyvä peli jossa vaan lennetään tailsilla ja sillä on aseena sormus jolla voi heittää vihollisia ja jopa niiden ammuksia joten ne ei ole mikään iso ongelma, mutta ympäristö on sillä jos edes hipaiset seinää tai lattiaa niin henki lähtee. Onneksi kentissä on checkpointeja ja tässä on myös loputtomat continuet. Sulla on myös lentovoima mittari ja jos se pääsee tyhjenemään niin sitten tails tippuu maahan ja tuo kuluu jatkuvasti ja jos otat osumaa niin siitä lähtee hieman enemmän pois, mutta sitä voi täyttää keräämällä minttukarkkeja. Eteneminen on aika yritys ja erehdys menoa ennen kuin oppii missä kaikki on, mutta kentät on aika lyhyitä joten ei tämä turhauttamaan pääse. Lisäksi kaikissa näissä kokoelman game gear peleissä on save state tuki ja sitä tulikin huorattua ihan jatkuvasti sonic 2:n kanssa.
Ensin testiin meni ps2:n mega collection plus, mutta ekat kolme sonicia oli aika pelikelvottomia sillä ne oli niitä samoja pal versioita mitä tuli ihan mega drivella aikoinaan pelattua eli ne rullaa hitaammin mitä pitäisi ja jopa musiikit on hitaammat. Päätin sitten kokeilla niitä kokoelman game gear pelejä ja ne olikin ihan kivoja. Tuli pelattua sonic drift, sonic chaos, sonic blast ja eka sonic joka on porttaus master systemin pelistä. Joku osaavahan teki tuosta master systemin pelistä myös commodore 64 version jonka pelasin viime vuonna ja vaikka se teknisesti olikin vakuuttava kun ottaa raudan huomioon niin kyllä tätä game gear versiota pelasi mieluummin kun oli kunnon ohjain jota käyttää ja tietenkin se näyttikin paremmalta.
Heikoin noista on sonic blast jossa on ihan julmettu screen crunch ja hahmo vie ison osan ruudusta ja varsinkin vesi kentät oli kamalinta sonicia mitä olen kokenut sillä niissä täytyi tehdä äärimmäisen tarkkoja hyppyjä, äärimmäisen tahmeilla kontrolleilla tai näkymätön virtaus vei sut takaisin osuuden alkuun. Tuon lisäksi ne kentät oli vielä täynnä putkia jotka myös tuntui aina vievän sut takaisin sinne mistä aloitit ja lopulta katsoin tubesta mitä vittua mun pitää tehdä ja tein jokaisen onnistuneen hypyn jälkeen save staten joka sekin on hidasta, koska se tallennus tehdään ps2:n muistikortille. Noita kenttiä lukuunottamatta yllättävän ok kun ottaa huomioon kuinka paljon tätä yleisesti haukutaan. Mä odotin jotain täysin rikkinäistä ja pelikelvotonta.
Siitä ps2:n kokoelmalta tuli pelattua myös sonic 3d blast joka on se isometrisestä kuvakulmasta pelattava mega drive peli jossa sun pitää aina kerätä viisi flickya ja viedä ne isolle sormukselle joka avaa reitin eteenpäin. Oon yrittänyt tätä muutaman kerran ps4:n sega classics kokoelman kautta, mutta koskaan en pelannut paria kenttää pidemmälle kun sonic tuntui liian nopealta, mikä on huvittavaa sillä kaikki valittaa tämän olevan liian hidas peli. Tuli kuitenkin mieleen, että koska ps2 kokoelman muutkin mega drive pelit on niitä hitaammin rullaavia pal versioita niin ehkä tämäkin sitten on hieman hitaampi ja nyt tän pelaaminen oli ihan ok ja näyttikin erittäin hyvältä kuvaputki telkkarin ruudulla.
Ostin myös sonic origins plus kokoelman switchille kun se maksoi vaan 22e vpd:ssa ja se oli kyllä erittäin hyvä. Pelit näyttää hyvältä switchin omalla ruudulla, niissä on laajakuva, loputtomat elämät ja jokaisen pelin voi pelata myös knucklesilla tai amylla. Lisäksi on haastemoodi jossa on monta tehtävää joita suorittamalla saa kolikkoja joilla voi sitten museon puolelta avata paljon musiikkia, kuvia ja videoita. Tämän kanssa huomasi oikein hyvin kuinka hitaita ne ps2 kokoelman pelit olikaan sillä niissä ihan normaali paikoiltaan lähteminen tuntuu melkein yhtä kankealta mitä näissä veden alla ollessa. Siis aivan järjetön ero. Mukana on siis sonic 1, 2, 3+knuckles joka pelataan aina kokonaisena pakettina sekä sonic cd jota en ole koskaan ennen pelannut. Lisäksi tähän on tehty uudet animaatio välivideot jotka hieman sitoo pelejä yhteen. Mukana on myös 12 game gear peliä joissa onneksi on myös save state tuki. Tuolla hinnalla aika helvetin hyvä paketti.
Nyt pitäis olla postissa tulossa vielä sonic unleashed joka tulee pelattua series x:lla kun sillä on 4k/60fps ehostus, sonic boom fire & ice, sonic superstars ja sonic mania jonka olen jo aiemmin pelannut, mutta se ei silloin pahemmin iskenyt joten läpäisyn jälkeen vein vaihtoon.
Cyberpunk oli mun vuoden peli silloin pari vuotta sitten enkä malttanut odottaa, että pääsisin jatkamaan mahdollisen dlc:n merkeissä. No nyt meillä on ilmeisesti varsin kattava dlc ja paljon uusia päivityksiä, mutta juuri niiden päivitysten takia mulla ei ole mitään isompaa mielenkiintoa palata pelin pariin. Mun hahmo tappoi talossa ja puutarhassa vaikkei edes astunut taloon sisälle. Cyberdeck oli parasta mitä tuollaiselle hackeri hahmolle sai, vaatteet oli hienot ja niissä oli hyvät statsit. 2.0 päivityksen jälkeen kaikki ilmeisesti meni romukoppaan sillä parhaat hackit nerfattiin täysin, vaatteiden statsit vedettiin uusiksi, cyberdeckit vedettiin uusiksi. Oikeastaan kaikki vedettiin uusiksi joten mun hahmo ei olisi lähellekään sitä mitä alunperin.
Itsellä on tuo plussasta otettuna. No jos se tulee joskus aloitettua niin tiedän sitten tehdä manuaali tallennuksen muutaman checkpointin välein jos sattuu käymään sama.
Varsin onnistunut päätös trilogialle ja mun mielestä paljon parempi mitä warrior within vaikka ei sekään huono ollut. Tässä ei ole enää turhaa synkistelyä joten harmaat ja ankeat maisemat on poissa kuten myös taistelun aikana soiva metalli. Lisäksi peli on paluu lineaarisempaan tyyliin joten et voi lähteä täysin väärään suuntaan tai jopa aikakauteen eikä tässä myöskään ravata samojen alueiden läpi useampaan kertaan joten peli pysyy tuoreena.
Myös hevoskärryillä päästään ajamaan pari kertaa ja tässä on myös mukana hiiviskely ja speed kill mekaniikka jossa sä menet vihollisen taakse ja painat kolmiota ja sen jälkeen neliötä aina kun aika hidastuu ja tikari vilahtaa valkoisena. Tuolla tavalla saa monet kohtaukset hoidettua mukavan nopeasti vaikka välillä tuo ajoitus tuntui hieman liian tarkalta ja joskus vaikka joku palmu voi olla suoraan kameran edessä niin vituiksihan se menee. Onneksi noissakin voi vaan kelata aikaa takaisin jos haluaa.
Yksi asia tässä kuitenkin on josta en niin hirveästi välittänyt. Dark prince. Pian alun jälkeen tuo on siis osa prinssiä ja ottaa tietyissä kohdissa vallan ja ihan kuten edellisen pelin sandwraith osio niin näissäkin menettää kestävyyttä jatkuvasti ja vielä aikaa kovaa tahtia. Tällä kertaa sitä sentään saa takaisin ihan vaan tappamalla vihollisia tai löytämällä hiekkaa hajotetuista tavaroista, mutta silti tässäkin olisi pari osuutta ollut aivan mahdottomia mulle ellen olisi kerännyt jokaista kestävyys päivitystä, jotka sentään on nyt sellaisissa paikoissa, että ne voi löytää myös ilman opasta. Dark prince eroaa myös siinä, että sillä on aseena ketju joka on huomattavasti tehokkaampi mitä se perus tikari tai miekat sillä se osuu laajalle alueelle ja sun oikeastaan tarttee vaan rämpyttää kolmiota ja kaikki kuolee, ainakin easylla. Myös speed kill tapot hoidetaan vain rämpyttämällä kolmiota sillä tarkan ajoituksen sijaan dark prince vaan kuristaa viholliset sillä ketjulla.
Tätä on haukuttu lyhyeksi, mutta mulla meni n.seitsemän tuntia joka on ihan perus pituus tän ajan peleille eikä se warrior within sen pidempi olis ellei se kierrättäisi samoja alueita uudestaan ja uudestaan kahdessa eri aikakaudessa. Itseasiassa se olis varmaan paljon lyhyempi.
Killzone (ps2)
Mun muistoissa tää oli helvetin komea joskin vaikea räiskintä. No muistot oli aika paljonkin väärässä sillä visuaalisesti tämä on täynnä sahalaitaa ja ruudunpäivitys ei oikeastaan koskaan ole kovin vakaa vaan nykii enemmän tai vähemmän ihan jatkuvasti. Vaikeuden suhteen varmaan muistin sen millainen tämä oli Lugerilla pelatessa joka on se stealth hahmo joka ei paljoa kestä osumaa sillä Ricolla pelatessa tämä oli jo melkein ihan kunnon voimafantasia easylla pelatessa.
Silloin aikoinaan mä pelasin tän jokaisella neljällä hahmolla läpi sillä niillä oli pieniä eroja. Templar on se jolla pelataan aina pari ekaa tehtävää ja on perus sotilas. Luger voi ryömiä joistakin koloista ja kiivetä vaijereita pitkin ja sillä on lämpökamera sekä vaimennettu konepistooli. Hakha voi mennä helghastin lasereiden läpi ja Rico on porukan tankki jolla on tehokkain ase, mutta se ei osaa kiivetä edes tikkaita.
Oli tämä edelleen varsin jees ja sitten kun siirryn ps3 pelien pariin niin täytyy tarkistaa jos storessa olis vielä se hd versio tarjolla sillä se on 720p resolla ja ilmeisesti varsin vakaa 30fps.
Nimi saattaa olla erittäin tyhmä kun jostain syystä pelin nimeen on ollut pakko saada tungettua DS jollain verukkeella ihan kuten monessa super nintendon pelissä oli aina super liite, mutta mun mielestä tämä on edelleen paras versio ekasta ressasta ja voittaa jopa remaken jo pelkästään sillä ettei tässä ole crimson headeja.
Classic mode on se vanha tuttu ps1 peli, mutta rebirth laittaa vihollisia uusiin paikkoihin ja osa pulmista on uusia tai muuten vaan hieman pidemmälle jalostettuja ja nämä käyttää kosketusnäyttöä. Esim classic versiossa siinä alun ruokasalissa kun laitetaan kilpi takan yläpuolelle niin se kaappikello siirtyy, mutta rebirth versiossa täytyy vielä laittaa kellon viisarit oikeaan asentoon. Joka tallennus huoneessa on myös uusi arkku jonka avaamiseksi pitää ratkaista pulma ja noista saa joko punaisen yrtin tai paketin ammuksia johonkin aseeseen. Välillä huoneeseen mennessä peli voi siirtyä myös ekasta persoonasta kuvattuun moodiin jossa vaan seistään paikoillaan ja sun täytyy puukolla hoidella päälle käyvät vihut pois ja sitä tietenkin käytetään kosketusnäytöllä ja jos huitaiset just kun vihollinen valmistautuu hyökkäämään niin teet enemmän vahinkoa ja jos zombit sylkee sitä happoa naamalle niin puhaltamalla mikrofoniin sen voi puhaltaa takaisin niitä päin ennen kuin se osuu. Samalla tavalla annetaan myös tekohengitystä Richardille kun classic moodissa sille vaan juostaan hakemaan se seerumi.
Mulle kosketusnäyttö pulmat oli kiva lisä kuten myös kolmas yawn tappelu joka käyttää ihan samaa puukko mekaniikka mitä ne muut first person osiot, mutta ne kaikki satunnaiset taistelu osuudet oli aika meh eli ei ne varsinaisesti haitanneet, mutta ei niitä myöskään kaipaamaan jää. No mikä tästä sitten tekee niin hyvän jos toinen moodi on sama mitä aina ja toisessa on lääppimis gimmick? Toisella ruudulla jatkuvasti oleva kartta joka näyttää reaaliajassa mihin olet menossa, 180 asteen quick turn joka oli ekan kerran kolmosessa, aseen lataaminen R+juoksu nappi kombolla, puukko löytyy aina L napin takaa eikä vie inventaario paikkaa, karttaruudun tausta näyttää sun terveyden tilan ja kaikki ovi animaatiot voi skipata.
Lisäksi rebirth moodin läpäisystä aukeaa master of knifing minipeli jossa on viiden lyhyen kentän verran sitä first person puukottamista sekä Jillin paras asu koko sarjassa. No minä en oikeasti saanut kumpaakaan kun pelasin helpoimmalla. Eilen tuli pelattua classic ja tänään rebirth joten hyvin iski. Lisäksi tässä on vielä moninpelikin maksimissaan neljälle pelaajalle joka tarjoaa versus ja coop muodot ja sitä voi pelata jopa yhdellä pelikortilla, mutta silloin käytössä on vain yksi kenttä ja jos jokaisella pelaajalla on peli niin silloin kenttiä on vissiin kolme. Muutenkin tuossa on tehty kompromisseja joko pelimoottorin tai ds:n tehojen suhteen sillä jokainen pelaaja näkee muut vaan ilmassa leijuvina tähtinä.
Kokonaisuutena siis aikas kattava paketti ja tämä oli edelleen yhtä hyvä mitä silloin ikuisuus sitten kun peli oli vielä tuore. Tämä jopa näyttää edelleen hyvältä orkkis 3ds:n ruudulta katsottuna.
Aloitetaan vaikka ohjauksesta sillä se saa eniten paskaa niskaansa. PC versiossa on tankkiohjaus eikä kameraa voi liikuttaa erikseen ja se on myös se bugisin versio. PS2 versiossa Lara menee sinne mihin tattia kääntää ja oikealla tatilla voi kääntää kameraa, mutta koska tämä on aikaisia ps2 pelejä niin tietenkin sekä X, että Y akseli on invertinä. Ohjaus on silti melko kankea, mutta kunhan siihen tottuu niin ei se mikään kamala ole. On siinä silti omat ongelmansa sillä jos normaalisti käännät tattia eteenpäin niin Lara ottaa ensin pari varsin tahmeaa askelta ja vasta sitten saavuttaa sen perus hölkkäys nopeutensa. Jos haluat, että se lähtee nopeasti liikkeelle niin se tatti täytyy lämäyttää eteenpäin änäri pelaajan voimalla.
Sama muuten pätee paikoiltaan tehtävään hyppyyn ja ihmettelinkin miten on mahdollista, että mä teen ihan saman komennon, mutta välillä muija hyppää paljon pidemmälle. No onneksi huomasin tuon jo pelin lopussa, prkle. Jos olisin tiennyt tuon alusta asti niin pelin pahimmat tasoloikat olisi varmasti vaatineet reippaasti vähemmän tallennusten lataamista. Pahin paikka koko pelissä on hall of seasons ja siellä olevat neljä testi huonetta jotka perustuu neljään eri elementtiin eli vesi, tuli, tuuli ja maa. Yllättäen vesi on helpoin sillä uinti kontrolleissa ei ole mitään valittamista, mutta ne loput vaatii joko nopeita hyppyjä, tarkkoja hyppyjä tai molempia. Onneksi tallentaa voi koska vaan ja noissa huoneissa mä katselin reippaasti enemmän latausruutua kuin sitä itse pelaamista. Onneksi tuo alue on poikkeus ja suurimman osan ajasta saa tehdä hyppyjä ihan rauhassa ja harkitusti ja niitä todellakin kannattaa tehdä rauhallisesti ja harkitusti. Myös kaikenlaisia ns. bullshit ansoja on äärimmäisen vähän. Tallentaa kannattaa silti muistaa sillä checkpointeja ei ole, ei edes uuteen kenttään mentäessä.
Taistelua on myös kohtuu vähän ja se on myös varsin helppoa eikä enää ole tarvetta jatkuvasti loikkia typerän näköisesti ympäriinsä. Louvreen mennessä saatava sähköshokkeja ampuva tainnutus ase on myös ihan ylivoimainen sillä se tiputtaa jokaisen ihmis vihollisen laakista. Toki myös esim jotain mutantteja ja luurankoja nähdään ja niitä vastaan tuo on ihan turha. Mukana on myös hiiviskelyä ja jos haluat niin voit hiipiä vihollisen taakse ja hoitaa ne stealth hyökkäyksellä pois päiviltä, mutta jos ne näkee sut niin sitten vaan ammut ne eikä edes vieressä olevassa huoneessa olevat tyypit tule katsomaan mitä tapahtuu. Kai tuokin on vaan yks useammasta asiasta joka on jäänyt keskeneräiseksi vaikka mua tuo ei haitannut yhtään.
Ja kun keskeneräisistä asioista puhutaan niin Laran kehittyvät voimat on se kaikista räikein asia. Välillä kun koitat vaikka avata oven niin Lara vaan sanoo "I'm not strong enough", sitten menet avaamaan jonkun toisen oven ja Lara toteaa "I feel stronger now" ja nyt sen ekan oven voi avata. Pelissä on useampi tuollainen kohta. Välillä ne lähinnä ohjaa pelaajaa oikeaan suuntaan, mutta välillä niissä ei ole mitään syytä miks asiat muka pitäs tehdä just siinä järjestyksessä. Alunperin tuon ideana oli, että eri pelaajat tekee eri asioita jonka myötä niiden Lara kehittyy eri tavalla joten ne käyttää hieman eri reittejä, mutta keskenhän tuokin idea jäi ja nyt tilalla on aika huvittava systeemi. Kaikista huvittavinta on se kuinka Lara oppii sprint kyvyn kun se avaa kaapin jossa pidetään kaasunaamareita. Lisäksi aika lopussa on alue jossa voi mennä joko tuli teemaiseen tai jää teemaiseen huoneeseen. Siellä tuli huoneessa Lara taas toteaa "my legs feel stronger now", mutta sitä peli ei kerro, että nyt sä voit tehdä extra pitkän loikan sprinttauksesta.
No entäs ne bugit sitten sillä tämähän on tunnetusti täysin rikki ja pelikelvoton. Kurtis osiossa tulin ilmastointikanavasta pois ja se jäi roikkumaan käsillä sen reunasta ja koko ruutu meni mustaksi joten oli pakko ladata edellinen tallennus n. 5 sekunnin takaa. Cleaner tappelussa mä ammuin sitä tyyppiä niin kauan, että ammukset loppui ja menin katsomaan tubesta mitä siinä pitää tehdä ja sen olisi pitänyt aika äkkiä juosta pois asunnosta. En tiedä oliko ongelma siinä, että mä olin itse sen oven lähellä joten se vaan looppasi kahden eri paikan välillä vai oliko joku muu bugi, mutta kun seuraavalla yrityksellä menin samaan paikkaan mitä videolla niin se meni eteenpäin. Siinä ne varsinaiset bugit sitten olikin.
Suoraan sanottuna tykkäsin tästä enemmän mitä anniversarysta, koska siinä on julmetun isoja pulmahuoneita toisen perään etkä koskaan tiedä mistä pitäs edes aloittaa sen pulman ratkaisu. Tämä taas muistuttaa rakenteeltaan enemmänkin uusinta trilogiaa eli pulmat on yksinkertaisempia ja sulle on selvää mihin sun pitää mennä ja sun pitää vaan keksiä miten sinne mennään. Huomattavasti mainettaan parempi ja jos mun olis aivan pakko joku arvosana antaa niin se olis 7/10.
Fahrenheit (xbox)
David Cagen eka peli joka on enemmän elokuva kuin peli ja jopa päävalikossa komeilee new movie eikä new game. Tässä pelataan pääasiassa kolmella hahmolla. Lucas on eka hahmo jonka saappaissa ollaan ja se istuu kahvilan vessassa jonkun ylemmän voiman riivaamana ja tappaa toisen asiakkaan heti pelin alussa. Sitten on Tyler ja Carla jotka on etsiviä ja alkaa tutkimaan kyseistä murhaa.
Edes tämän kanssa Cage ei voinut tyytyä normaaleihin kontrolleihin sillä esim kaikki dialogi valinnat tehdään kääntämällä oikeaa tattia johonkin neljästä suunnasta ja vaikka aitaa kiivetessä pitää aina tehdä tietty liike tatilla. Tästä syystä kameraa käännellään liipaisimilla. Siis silloin kun se on mahdollista. Suurimman osan ajasta sä voit vaan vaihtaa muutaman eri kuvakulman välillä. Tässä sentään kaikki toiminta ikonit ja muut on aina ruudun yläreunassa eikä heilu ja tärise miten sattuu kuten heavy rainissa joten siitä plussaa. Tietenkin myös quick time eventejä on niin julmetusti ja näidenkin kohdalla on ruudun keskellä isot kuvakkeet jotka näyttää mihin neljästä suunnasta tatteja kuuluu kääntää joten ne on kohtuu sujuvia.
Niitä vaan on vitusti liikaa. Esim yhdessä kohdassa alkaa asunnossa lentämään irtaimisto päin naamaa ja niitä pitää väistellä. Tämä voisi olla ihan toimiva kohtaus jos se kestäisi vaikka 20-30 sekuntia, mutta se kestää minuutteja kun ensin lentää varmaan kymmenen muuttolaatikkoa yks kerrallaan, sitten tuoli, sohva, pöytä, puhelin ja kun nuo loppuu niin alkaa irtoamaan keittiön kaapit, taas tietenkin yks kerrallaan. Jopa pelkkää dialogia sisältävissä välivideoissa on jatkuvasti quick time eventejä.
Toinen äärimmäisen hieno kohtaus oli kun Carla kuulustelee Lucasta tämän työpaikalla ja lucas näkee välillä ötököitä joita ei ole edes olemassa. Tässä pitää oikeasti epäonnistua noissa quick time eventeissä, koska jos onnistut niin Lucas reagoi niihin joka puolestaan kasvattaa Carlan epäilystä. Siis totta helvetissä tuo olisi pitänyt tehdä niin, että onnistuessa Lucas istuu tyynenä. Tuo on ainoa kohta koko pelissä jossa sua rangaistaan siitä, että onnistut quick time eventissä. Tietenkin myös dialogi valinnoissa pitää olla nopea eikä niissä ole pahemmin aikaa miettiä minkä ottaa. Sulla on yleensä myös neljä vaihtoehtoa ja saat valita niistä kaksi kunnes mennään jo seuraavaan kohtaukseen.
Tarina sentään oli hyvinkin kiinnostava ja jopa se yliluonnollinen elementti vaan lisäsi kiinnostusta, kunnes puolvälin jälkeen tapahtumat ottaa todella kovan syöksyn alaspäin sillä yhdessä välivideossa Lucas vaan muuttuu Neoksi ja osaa väistellä luoteja ja hypätä melkein 10 metriä ilmaan ja on sillä joku jedien force push kyky myös. Siis onko joku harjoittelija päässyt käsiksi kässäriin ja kirjoittanut oman fanfic tarinan eikä kukaan vaan huomannut vai mikä tän selittää. Pahinta on kuitenkin se, että tuo ei ole edes typerin asia sillä aiemmin sua auttanut sokea ennustaja mummo...
Yli 20 vuotta sitten en saanut viimeistä rinnettä auki joten nyt tyli kokeiltua uudestaan ja onnistuin joten tämä oli hyvä ostos ja nyt on hyvä mieli. No ei kuitenkaan sillä mä en oikeastaan nauttinut pelaamisesta missään vaiheessa ja mä viihdyin pari kesää sitten paljon paremmin ekan pleikkarin cool boarders 3:n parissa.
Temppu systeemi on outo sillä sä voit saada vaikka jostain tempusta 5000 pistettä, mutta joskus siitä voikin tulla likemmäs 20 000 eikä kukaan tiedä miksi. Mä katsoin useamman videon sellaiselta tyypiltä joka on pelannut tän kahdesti 100% läpi eikä sekään tiennyt varmuudella sanoa mikä tuohon vaikuttaa. Hyvä laskeutuminen antaa kyllä boonusta, mutta ei tuollaisia määriä. Kakkosessahan saa paljon enemmän pisteitä jos temput tekee rauhallisen tyylikkäästi eli vaikka nopeasti hypyn aikana tehty 720 spinni antaa vähemmän pisteitä mitä rauhallinen 540 joka kestää koko ilmassa olon ajan. Kuka tietää ehkä tässä on joku samantyylinen systeemi, mutta peli ei koskaan kerro noista boonuksista mitään.
Sitten on grindaus joka vaatii varsin tarkkaa laskeutumista railin päälle vaikka tässä on ihan oma nappikin sille. Aika usein hahmo voi kuitenkin vain kimmahtaa pois vaikka putken päältä tai mennä osittain sen sisään ja muuta mukavaa. Lisäksi tässä säädellään tasapainoa liipaisimilla ja hahmoa pyöritetään tatilla ja mä menin noissa sekaisin vielä 10 tunnin jälkeen kun toi on ollut päinvastoin jo ps1 peleistä lähtien.
Urassa aloitetaan aloitetaan sijalla 120 rank listalla ja ykköseks olis tarkoitus päästä. Rinteissä on perus high score haaste, media haaste jossa pitää saada tarpeeksi pisteitä kameroiden edessä, sponssi haaste jossa pitää tehdä sitä mistä sponssi tykkää eli saada tarpeeksi pisteitä. Jos sen mieltymyksenä on vaikka isot hypyt niin sillä ei ole mitään väliä kuinka paljon saat ilmaa vaan ainoastaan pisteet ratkaisee. Pro haasteissa seurataan toista hahmoa ja sun pitää saada samoissa hypyissä enemmän pisteitä. Jos epäonnistut neljästi niin homma oli siinä. Lisäksi useammassa haastessa kannattaa vaan jäädä alussa odottamaan sillä se edellä menevä pöllyttää niin paljon lunta ettet edes näe sitä ramppia mistä pitäs hypätä jos lähdet heti niiden perään. Myös piilotettuja lumiukkoja on kerättävänä yli 90kpl ja jos haluaa ykköseksi ja sen myötä lopputekstit ruutuun niin ihan kaikki pitää todellakin tehdä ja kerätä joten on aika turvallista sanoa, että kovinkaan moni ei varmaan ole pelannut tätä aikoinaan läpi sillä viimeistään joku yksittäinen lumiukko on niin typerässä paikassa ettei sitä löydä ilman opasta. Mä sain viimeisen rinteen auki ja suoritin piste tehtävät ja laitan tämän hyvällä omallatunnolla tämän vuoden läpäistyt pelit listalle.
Moto gp: ultimate racing technology 3 (xbox)
Kyseessä siis se climaxin tekemä moto gp sarja jonka lähin kilpailija oli namcon ps2 tuotokset. Tämä oli edelleen hyvä sillä tarjolla on virallinen moto gp kausi ja joka radan jälkeen nähdään myös kooste 2004 vuoden kisasta. Tämä on kuitenkin jo kolmas sarjan peli joten se voisi käydä jo liiankin tutuksi joten tähän laitettiin mukaan myös extreme luokka jossa on tarjolla 600, 1000 ja 1200 kuutioiset prätkät joilla ajetaan radoilla jotka koostuu ihan yleisistä teistä joten ajamaan päästään vaikka prahan kaduilla ja tokion motarilla. Yhteensä ratoja on 16 ja kisoista voitetuilla rahoilla voi joko ostaa uuden prätkän tai virittää nykyistä. Mitään yksittäisiä osia ei sentään ole tarjolla vaan joka kategoriassa on vaan kolme eri pakettia.
Mä pelasin eilen extreme luokan 600 ja 1000 kuutioiset sekä koko moto gp kauden. Ajoin vaan kolmen kierroksen kisoja joten ei niissä kauaa mennyt. Kisojen jälkeen saa myös kuskille kykypisteitä jotka säilyy eri moodien välillä ja niillä voi parantaa kiihtyvyyttä, maksimi nopeutta, ajettavuutta ja jarruja. Oikeastaan ainoa valituksen aihe on vauhdin kasvaessa ruudulle tuleva varsin vahva motion blur efekti jota ei saa pois päältä.
Prince of persia: warrior within (xbox)
Tätä tuli silloin joskus pelattua ehkä joku 30 minsaa kunnes lopetin kun kaikki värimaailmasta lähtien tuntui ihan paskalta sands of timen jälkeen. Nyt oli ilmeisesti kulunut tarpeeksi pitkä aika kun tuo ei enää häirinnyt ja olihan tämä ihan jees seikkailu, mutta siitä voi oikeastaan eniten kiittää youtuben opas videoita. Tämä kun on avoimempi mitä sands of time ja peli ei aina kerro mihin pitää seuraavaksi mennä niin sä voit aika helposti lähteä täysin väärään suuntaan ja vielä jopa väärään aikakauteenkin ja sittenpä hortoilet siellä. On tässä kyllä kartta, mutta se on varmaan turhin kartta mitä missään pelissä on ollut ja sen oikea paikka olisi kuva galleria.
Tässä siis pelialueena toimii island of time ja siitä on kaksi eri versiota, past & present joiden välillä liikutaan hiekkaportaalin kautta. Menneisyys näyttää ihan kivalta kun kaikki on ehjää ja nykyisyydessä kaikki on raunioina ja harmaata. Tuosta johtuen samoja huoneita ja käytäviä kävellään aika monta kertaa ja saman kellotorni (tai mikä onkaan) huoneenkin läpi kuljetaan varmaan viidesti. Joskus peli sentään näyttää mistä ovesta olisi tarkoitus mennä, mutta yhtä usein se ei näytä sitä joten kun olin epävarma niin katsoin tubesta mihin suuntaan lähteä.
Tärkein apu oli kuitenkin video jossa näytettiin mihin kaikki kestävyys päivitykset on piilotettu ja ilman sitä mä olisin saattanut ehkä missata ne kaikki ja ne oli mulle oikeasti pakollisia. Yhteensä niitä on yhdeksän ja kun kerää kaikki niin sulla on tupla kestävyys. Mä keräsin kahdeksan ja useamman kerran mulla oli kestävyyttä alle neljännes jäljellä kun pääsin juomaan vettä joka parantaa sut. Ja mä pelasin easylla. Tuon lisäksi susta tulee loppu puolella sandwraith jolloin sun hiekka generoituu itsestään, mutta sun kestävyys tippuu jatkuvasti ja sitten tuon osion aikana sun eteen heitetään vielä iso metallin sulattamo jossa sun pitää laittaa putket oikein. Siellä on neljä vipua joista jokainen liikuttaa vähintään kahta putken osaa ja minkään kohdalla sä et koskaan näe sitä koko kokonaisuutta. Heti kun tulin tuohon huoneeseen ja sain viholliset tapettua niin etsein tubesta videon missä tuo ratkaistaan. En mä ala tuollaista ratkomaan samalla kun kestävyys tippuu jatkuvasti ja taas tuon kohdan jälkeen mulla oli alle neljännes jäljellä kun pääsin juomaan eli ilman päivityksiä olisin kuollut aikoja sitten.
Myös ne kohdat onnistui ärsyttämään missä juostaan dahakaa karkuun sillä ne on pelkkää trial & error jankkausta kunnes tiedät mitä on tulossa ja mihin pitää mennä sillä jos se pääsee tarpeeksi lähelle niin se tappaa sut laakista. Onneks tästä tuli katsottua useampi arvostelu jo aiemmin joten tiesin mitä on luvassa joten otin jo valmiiksi läppärin viereen ennen kuin aloitin edes pelaamaan ja sama tulee tehtyä myös two thronesin kanssa kun sen aloitan sillä siinäkin ilmeisesti on taas kestävyys päivityksiä piilossa ja jos ne on yhtä hyvin piilotettu mitä tässä niin en mä niitä löydä. Se sentään on taas lineaarinen kuten sands of time.
No nyt on tämäkin koettu ja olihan se varsin toimiva peli edelleen vaikka ongelmiakin on joka tekee ign aikoinaan antaman 9.9 arvosanan aika käsittämättömäksi.
Eka ihmetys tuli hahmon valinnassa sillä taistelutyyliä valitessa peli ei anna mitään oikeaa infoa vaan kuvailee eri tyylit niin epämääräisesti kuin mahdollista. No olin etukäteen lukenut, että legendary strike on ihan hyvä valinta joten otin sen. Siinä on vaan se ongelma, että normi iskuja tehdessä hahmo pysyy paikoillaan joten jos vihollinen ottaa yhdenkin askeleen taaksepäin niin sun seuraava isku menee jo ohi. Taistelu asennossa hahmo myös liikkuu todella hitaasti ja jos koitat väistöliikkeellä päästä nopeasti lähemmäs niin se loikkaa sitten pari metriä jo vihollisen selän taa. Ei tuo pelaamista pilaa, varsinkin kun pelasin easylla, mutta varsinkin haamuja vastaan taistellessa tuo häiritsi jatkuvasti kun ne tykkää liikkua jatkuvasti susta pois päin. Lisäksi jos ne on ampumassa sua ja luulet olevasi ovela ja hyppäät niiden taa niin se ammus lähtee niiden käsistä, suoraan niiden läpi ja sua päin. Ilmeisesti leaping tiger tyylillä perus hyökkäykset liikuttaa hahmoa aina hieman eteenpäin joten se olis voinut olla parempi valinta, mutta se on myös hitaampi. Peli myös kuvailee thousand cuts tyyliä kaikista nopeimmaksi, mutta lukemani perusteella siinä on melkein hitaimmat animaatiot joten se on aivan paska sillä se on myös heikoin tyyli.
Toki pelin edetessä voi hommata vaikka kaikki eri tyylit, mutta sulla riittää kykypisteitä vain muutaman päivittämiseen joten kannattaa päättää ajoissa mihin keskittyy. Pian alun jälkeen saadaan myös valita tulipallon ja jääloitsun väliltä eikä peli taaskaan kerro mitään. Sulla on tasan vaan valinta tulen ja jään välillä dialogissa. Onneksi sentään tallentaa voi ihan koska haluaa joten paskan valinnan jälkeen voi kokeilla helposti uudestaan jos on muistanut tallentaa. Sentään viholliseen lukitus toimii hyvin sillä sä selaat kohteiden välillä liipaisimilla ja jos haluat lukituksen kokonaan pois niin näpäytät molempia samaan aikaan. Tuolle tuli lähinnä yhdessä pomomatsissa tarvetta. Myös hieman kättä pidempää löytyy ja alussa valitaan miekan ja kepin välillä ja myöhemmin voi ostaa vaikka kaks miekkaa ja yhdestä sivutehtävästä voi saada jopa musketin.
Myöskään tarina ei alkanut kovin vakuuttavasti sillä sun hahmo on ollut kaikista pisimpään opiskelemassa taistelulajeja master Li:n alaisena ja kaikki myös kohtelee sua niin. Eli jos kysyt jostain hahmosta jotain niin vastauksena tulee "kyllähän sun pitäs se ja se asia tietää kun sä ja dawn star olette olleet täällä kaikista pisimpään" ja mä mietin kuka hemmetti on dawn star kun en ole koko hahmoa edes nähnyt. No nyt tiedän miltä niistä rpg hahmoista tuntuu joilla on aina pelin alussa muistinmenetys. Onneksi ihan alun jälkeen tuota ei enää tapahdu ja tarina muuttuu muutenkin kiinnostavammaksi.
Keskustelua ja tekemistä sivutehtävien muodossa riittää niin paljon, että kolmos chapterin aikana ihmettelin, että miten hemmetissä tämän muka pelaa läpi 20 tunnissa tehden kaiken kuten yks arvostelu sanoi sillä mulla oli tuossa vaiheessa 17 tuntia kellossa ja tässä on 7 chapteria. No selitys tuli aika pian sillä kolmos chapterin jälkeen sivutehtäviä ja vapaasti tutkittavia alueita ei enää ole vaan peli viedään aika vauhdilla loppuun ja lopulta mulla meni n.21 tuntia. Loppuvideokin taisi olla kaikki 20 sekuntia pitkä eikä tässä ole edes mitään fallout tyylistä kuva+kertoja komboa kertomassa mitä kaikille kumppaneille kävi sillä nyt saadaan jokaisesta vain muutama rivi tekstiä. Sentään lopputekstien aikana tuli hauskaa dialogia joten niitä ei kannata skipata.
Teknisesti tämä ei mikään ihmeellinen orkkis boxilla pelattuna ole. Ruudunpäivitys tuntuu heiluvan aivan jatkuvasti jossain 20-50 välissä tai siltä se ainakin tuntuu. Jo pelkästään saman rakennuksen sisällä peli voi jossain kohdassa olla täysin sulava ja sitten kun käännät kameraa niin ruudunpäivitys kyykkää reippaasti. Latausajat sentään oli maltilliset sillä yleensä alueet on mukavan isoja ja kun mukaan ottaa vielä keskustelun niin ei niitä tartte jatkuvasti katsella. Poikkeuksena areena jossa on varmaan yli kymmenen matsia ja yleensä se matsi kesti vähemmän aikaa mitä lataaminen siihen matsiin ja sieltä pois. Kun nuo kaikki teki kerralla niin aloin jo hieman toivomaan, että olisin sittenkin pelannut tän series x:llä. No seuraavalla kerralla sitten jos tän vielä joskus pelaan. Mieli kyllä tekisi pelata uudestaan pahiksena ja ottaa vaikka se leaping tiger tyyli sekä miekka ja jää tällä kertaa.
Tämähän löytyy ihan xboxin marketplacelta ja normi hintakin taitaa olla vain 10e
Niinhän siinä kävi tänäkin vuonna, että uusimmista vr peleistä tuli hypättyä 20 vuotta vanhoihin peleihin. Alunperin tarkoitus oli alkaa käymään A500 minin valikoimaa läpi, mutta kaivoinkin taas vanhan putkitelkkarin ja xboxin kaapista.
Eka tuli pelattua fable: the lost chapters jonka pelasin pc:lla joskus 10 vuotta sitten eikä siitä mikään hyvä fiilis jäänyt kun en päässyt sinuiksi näppis+hiiri ohjauksen kanssa. Nyt pelaaminen oli paljon mukavampaa ja peli näyttikin varsin hyvältä edelleen. Paitsi oma hahmo lapsena kun sillä on oikeastaan aikuisen kokoinen pää joten se näyttää joltain bobble head hahmolta. Jollain alueilla oli kyllä melkoista nykimistä ja musiikkikin skippasi muutaman kerran samalla. Oletan vian olevan joko levyssä tai xboxin levyasemassa sillä tuskin se tuollainen alunperin oli kun julkaistiin ja noissa kohdissa asema piti aikamoista nakutusta.
Oli ohjauksessa kyllä ongelmaakin sillä miekka otetaan esille ja laitetaan pois painamalla valkoista nappia, mutta todella usein hahmo laittoi sen pois kun aktivoin loitsun vasen liipaisin + B yhdistelmällä. Myös lock on systeemi oli mulle melkein käyttökelvoton. Se lukittuu siihen jota tavallaan katsot eikä siihen mikä on sun vieressä. Lisäksi torjua voi vain lukituksen aikana pitämällä Y namiskaa pohjassa ja väistö tehdään kääntämällä sivulle blockin aikana. Onneksi physical shield loitsu on ihan ylivoimainen sillä sen kanssa vastaan otetut osumat kuluttaa sun manaa eikä hahmo reagoi osumiin mitenkään eikä mana juomista ole pulaa joten loitsu päälle ja senkus mäiskii vihollisia turpaan.
Tämä oli myös yllättävän lyhyt sillä mulla meni joku 16-17 tuntia vaikka peli näytti 13 tuntia, mutta se ei varmaan laske valikoissa olemista. Muutama sivutehtävä jäi tekemättä ja muutama demoni ovi avaamatta. Mä en vieläkään ymmärrä miks sankarien killassa on tehtäviä tarjolla jossa tarkoitus on vaan tappaa kaikki kauppiaat. Ei ole kovin sankarillista mun mielestä. Muutenhan tässä voi aika usein itse päättää onko paha vai hyvis, mutta se on aina integroitu siihen tehtävään. Sitten suoraan killan kartta pöydältä saa tehtävän "massacre all traders" joka sitten jää sinne kummittelemaan kun en mä tietenkään sitä ottanut. Edelleen täysin pelattava ja nyt tästä jäi jopa ihan hyvät fiilikset.
Medal of honor: rising sun sitten olikin sellainen jonka olis voinut jättää kokemattakin. Peli on ruma ja olis ollut sitä jo julkaisussa vuonna 2003. Tähtäys on helvetin tönkkö ja epätarkka ja vihollisia spawnaa selän taa joissakin kentissä vaikka olet systemaattisesti tappanut kaikki edetessä. Viidakossa on vihuja jotka kyykkii niissä pikku kuopissaan ja ne on kuolemattomia kunnes ne hyppää esille. Osa kuolemis animaatoista on niin pitkiä, että mä menin ampumisen jälkeen takaisin kulman taa lataamaan aseen ja kun kurkkasin uudestaan niin vieläkin se piteli muniaan kunnes lopulta tajusi kaatua maahan.
Tehtävissä ei ole mitään markeria mihin pitäisi mennä. Esim singaporessa lukee "reach the hotel". No minä menen pitkin katuja, tapan kaikki, käyn joka rakennuksessa, löydän jonkun kapean käytävän mikä vie maan alle, mutta sekin vei vaan huoneeseen jossa oli joku collectible ja ammuksia. Sitten lopulta jossain random kujalla tuli liittolainen avaamaan oven. Tuon jälkeenkin tehdään vaikka mitä kunnes sut lopulta ajetaan sinne hotellille. Minkä takia se "reach the hotel" on eka objective jos sinne ei kuulu edes mennä.
Onneksi tässä ei sentään ole mitään paskaa hiiviskely tehtävää kuten niissä ekan pleikan peleissä eikä myöskään mitään sinko äijiä sisätiloissa, eikä kyllä ulkonakaan. Lisäksi tässä voi jopa tallentaa tehtävän aikana, mutta jos vaan menee suorinta reittiä eteenpäin niin oikeasti missaa suurimman osan tallennuspaikoista sillä ne on usein jossain sivu reitillä. Myös nappien toiminnot voi vapaasti määrittää mikä on hyvä sillä esim kyyristyminen on vakiona valkoisessa napissa ja vasemman tatin klikkaus keskittää kameran. Voiko turhempaa toimintoa olla fps pelissä. Paska muinaisjäänne.
Seuraavaksi oli vuorossa orkkis xboxin doom 3 ja oli sitä vaan nautinto pelata medal of honorin jälkeen. On se kyllä hyvä peli muutenkin ja mä olen aikoinaan pelannut tämän version läpi kun se oli vielä tuore, bfg version ps3:lla ja vr version kahdesti psvr:lla. Koska tämä on se alkuperäinen versio niin aseissa ei ole valoa kiinni vaan sun täytyy aina ottaa taskulamppu kouraan jos on pimeää. Yllättäen tuo ei häirinnyt ollenkaan ja useampi kohta oli sen takia paljon tunnelmallisempi. Lisäksi taskulampun saa käteen valkoista nappia painamalla toinen painallus antaa aseen takaisin joten sen käyttö on varsin vaivatonta.
Muutenkin kontrollit on fiksusti tehty sillä dpadiin saa määritettyä neljä asetta. Asia jota ei jostain syystä ole ainakaan vr versiossa vaan aseet on yhtenä listana. Lisäksi back nappi toimii quick save nappina ja toisin kuin ps2:n half-life jossa quick save oli vain väliaikainen tallennus joka katosi kun koneen sammutti niin tässä tuo on ihan pysyvä. Tätäkään ei ole vr versiossa joten tallennus täytyy aina tehdä sen valikon kautta.
Jos tästä omistaa limited editionin niin käsissä on varsin tuhti paketti pelattavaa sillä sen mukana tulee myös ultimate doom ja doom 2 ja koska orkkis xboxilla ei kokonaisia pelejä ostettu netistä niin molemmat on suoraan levyllä. Lisäksi doom 3 tarjoaa myös co-op kampanjan joka tosin toimii vain liven tai system linkin kautta, tai no nykyään vain system linkin kautta. Muutenkin tämä on varmaan vakuuttavin xbox porttaus kun ottaa huomioon millaista rautaa pc versio vaati.
Colin mcrae rally 04 (xbox)
Tämän mukavan värikkään maisemat oli kivaa vaihtelua doomin pimeiden käytävien jälkeen ja muutenkin peli näytti hyvältä ja tuntuu rullaavan myös sulavat 50 kuvaa sekunnissa. Alunperin tämä tuli pelattua ps2:lla kun peli oli vielä uusi ja silloin se oli pettymys. Ei sen takia, että se olisi huono vaan pelit lehden arvostelun takia jossa sanottiin näin: "Voiton makuun pääsee lähes ensi yrittämällä, mutta kaiken näkemiseen ja kokemiseen ja jokaisen bonusauton keräämiseen pitäisi kulua viikkoja"
Mulla meni kolme päivää. Tässä kun ei oikeasti paljoa pelattavaa ole. On 2wd luokka josta on normal ja advanced taso. Normalilla ajetaan neljä rallia joissa on neljä ek:ta. Advanced tasolla viis rallia joissa on viis ek:ta. 4wd luokassa on myös normal taso jossa ajetaan kuus rallia joissa on kuus ek:ta ja advanced tasolla ajetaan kaikki 7 vai 8 rallia. 4wd expert avautuu kun voittaa advanced tason ja siinä oletettavasti on myös kaikki rallit, mutta nyt hud on karsittu ja on pakko ajaa ohjaamosta. Sitten on enää group b jossa ajetaan viis rallia.
Mitään custom mestaruuksia ei ole joten niitä hankittuja bonus autoja voi käyttää vaan time trialissa tai yksittäisissa ralleissa, joka kyllä tarjoaa custom mahdollisuuden, mutta maksimi ek määrä on se sama kuusi kappaletta. Tuon takia peli lähtikin heti seuraavalla viikolla vaihtoon.
Nyt tämä oli kiva nostalgia pommi vaikka b ryhmäläisten ajettavuudesta en tykännyt ollenkaan joten ne jäi ajamatta. Ne ei oikeastaan tunnu sen tehokkaammilta mitä perus wrc autot, mutta niissä on vähemmän pitoa ja ne kääntyy huomattavasti kankeammin joka ei tee ajamisesta mitenkään nautittavaa. En tiedä miten mä niillä silloin yli 20 vuotta sitten ajoin. Varmaan kirosanojen saattelemana kun halusi vaan voittaa kaikki mestaruudet :D Samalla tuli todettua, että kyllä tässä todellakin on parempi ajettavuus mitä cmr 2005:ssa jota pelasin viime kesänä. Siinä kun oli ihan joka autolla liian vähän pitoa joten jopa cmr 3:n ajettavuus tuntui paremmalta ja sitähän haukutaan yleisesti siitä kuinka auto tuntuu ilmatyyny alukselta. Joten jos haluaa kokea jonkun näistä kolmesta niin nelosessa on paras ajotuntuma joten suosittelen sitä vaikka 2005 tarjoaakin enemmän sisältöä.
On taas se aika vuodesta kun aletaan listaamaan vuoden parhaita pelejä tai minun tapauksessani todennäköisesti vääriä mielipiteitä
1. Dyschronia: Chronos alternate
Peli sijoittuu tulevaisuuden kaupunkiin joka on yksi vain muutamasta paikasta jossa ihmiset voi edes elää ja rikollisuus on käytännössä kadonnut sillä nukkuessa kaikki kytketään samaan systeemiin jossa kaikki näkee mitä muut on tehneet päivän aikana joten rikoksen piilottaminen on mahdotonta. Heti tutoriaalin jälkeen kuitenkin saadaan ilmoitus kuinka kaupungin perustaja on murhattu, mutta paikalle mennessä ruumis on kadonnut, mutta kaiken datan mukaan tyyppi on vielä elossa. Lisäksi pian saadaan tietää kuinka koko kaupunki tulee tuhoutumaan muutaman päivän kuluttua. Ei mitään paineita hei.
Peli on pohjimmiltaan visual novel, mutta alueilla voi liikkua vapaasti ja mukana on rikospaikkojen tutkimista ja todisteiden keräämista, pari oikeudenkäyntiä josta tuli heti aika kovat danganronpa fiilikset, hiiviskelyä ja pulmien ratkomista. Omalla hahmolla on myös kyky nähdä menneet tapahtumat ottamalla vaikka joku rikoksen uhrin tärkeä tavara käteensä ja se voi myös muuttaa tapahtumien kulkua rajoitetusti. Väärä päätös voi välillä myös viedä hengen jolloin palataan ajassa taaksepäin, mutta nyt kaikki meneekin eri tavalla mitä viimeksi.
Mulla meni 13 tuntia läpäisyyn eikä tylsää hetkeä ollut. Sitä en tiedä kuinka hyvän tai huonon lopun sain enkä aio ottaa selvää sillä mä olin erittäin tyytyväinen lopetukseen.
2. Saints row
Juu se 2022 versio joka on haukuttu aivan paskaksi ympäri nettiä. Mulla oli erittäin hauskaa ja tein mielelläni kaiken, ostin kaikki lisärit ja niiden jälkeen pelasin vielä uudestaan läpi keskittymällä pelkkiin tarinaa edistäviin tehtäviin. Varsinkin larppaus sivutehtävät oli helvetin hauskoja ja toinen lisäri tarjosi lisää sitä, mutta vieläkin parempana. Mitään isompia bugeja ei enää ollut ja peli näytti hyvältä varsinkin silloin kun oli aurinkoinen sää ja lisäksi pelin maailmassa on paljon vanhoihin leffoihin liittyviä viittauksia.
3. RE4 remake
Mietein hetken, että laitanko tämän saints rowin edelle vai en. Teknisesti tämä tietenkin on ihan heittämällä se laadukkaampi tekele, mutta saints rowin kanssa mulla oli vaan niin paljon hauskempaa joten päätin tiputtaa tämän kolmanneksi. Eipä tuossa mitään uutta sinänsä ole sillä kaks vuotta sitten RE village oli tasoissa dc super hero girls pelin kanssa
Tämä on malli esimerkki hyvästä remakesta sillä peli tarjoaa aika paljonkin uutta, se näyttää hyvältä ja pelattavuus on aivan uudella tasolla. Ashley on myös siinä mielessä parempi, että se keskustelee Leonin kanssa paljon enemmän ja osaa ihan itse hypätä alas jostain korkeammalta, mutta toisaalta se myös seuraa sua ihan aina joten et voi enää käskeä sitä pysymään paikoillaan ja koko pelissä on vain pari kohtaa jossa sen voi käskeä piiloutumaan kaappiin tai roskikseen.
Kauppias on kokenut myös uudistuksen ja nyt sillä on sivutehtäviä tarjolla joita suorittamalla saa spinellejä joilla voi sitten ostella kamaa jota ei muuten saa. Myös pahimmat typeryydet kuten Leonia jahtaava Salazar patsas on poistettu. Mä pelasin tän kahdeksan kertaa läpi kahdeksassa päivässä, aikaa meni 69 tuntia ja platina trophy hommattu. Myös seperate ways tuli ostettua ja siinäkin oli kunnolla rahoille vastinetta sillä se maksaa 10e ja mulla meni ihan vaan helpoimmalla fiilistellen yli viis tuntia ja sekin tuli pelattua kolmesti läpi. Nyt sitten odotellaan sitä tulevaa psvr2 päivitystä.
Judgment tuli viimein pelattua. Ostin tämän prisman alelaarista viime vuoden heinäkuussa ennen kuin edes omistin ps5:sta joten ehti se hetken jos toisenkin odottamaan vuoroaan. Odotukset ei kovin korkealla olleet vaikka peli näytti mulle sopivalta videoiden perusteella sillä niin näytti myös yakuza 0 ja sen pelaamisen lopetin siinä vaiheessa kun hahmo vaihtui.
Onneksi tässä on vain yksi hahmo, kaks taistelutyyliä ja paljon simppelimpi hahmon kehitys. Puhelimessakin on gps joka näyttää reitin merkattuun paikkaan joka on helvetin hyvä asia sillä mulla on muutenkin huono suuntavaisto ja koska se minimap ei käänny niin mä lähdin oikeastaan aina väärään suuntaan. Toinen valituksen aihe on kamera joka haluaa aina keskittää itsensä ja jos tuon haluaa pois niin on pakko pitää vasenta liipaisinta pohjassa. Miksei tuota moodia voi valita defaultiksi sillä se on paljon parempi kuin väkisin keskittyvä kamera.
Tarina oli kiinnostava alusta loppuun ja lopun lähestyessä jätin kaikki sivuhommat odottamaan premium adventuren aloittamista jotta sain keskittyä pelkkään tarinaan. Myös side case hommat oli hyviä tarinaltaan, mutta ei niinkään pelimekaniikkojen puolesta sillä sitä seuraamista oli aivan liikaa. Lisäksi tuo seuraaminen on tehty ihan yhtä typerästi kuin jossain vanhoissa ass creedeissa jossa se seurattava äkkiä vaan pysähtyy ja kääntyy ympäri. Ei kukaan käyttäydy noin, koska niillä ei ole mitään tietoa, että sä oikeasti seuraat niitä. Entä miten helvetissä ne muka tunnistaa just Yagamin kun siellä kadulla kävelee niiden takana monta muutakin ihmistä. Koko homma on lähinnä pelaajan ajan tuhlausta eikä lisää mitään positiivista peliin.
Toinen asia mikä lopuksi ärsytti oli tilanteet joissa peli tarjoaa pari vaihtoehtoa, mutta sulla ei oikeasti ole mitään vapautta sen valinnan suhteen. Tuon tosin huomasin vasta tarinan läpäisyn jälkeen kun tapailin sitä ennustaja muijaa. Yhdessä vaiheessa yakuza pomo tuli toimistolle ja tarjosi mulle kaks miljoonaa jotta en enää näe sitä ja mä olin tietenkin heti ottamassa rahat vastaan, koska tuossa vaiheessa siihen mimmiin liittyvä tarina oli tavallaan jo taputeltu ja mä seurustelin sen muusikon kanssa eikä mun moraali anna edes peleissä peräksi useamman mimmin kanssa seurustelua samaan aikaan.
No Yagami tietenkin vaan toteaa "ehkä ei kuitenkaan ole oikein ottaa rahaa yakuzalta". Koitin vielä kaks kertaa ja aina sama tulos. No vittuako sitten annetaan mahdollisuus ottaa se lahjus vastaan kun sitä ei kuitenkaan voi tehdä. Sitten on se yks jengi joka tulee mukaan kuvioihin jossain vaiheessa ja vähintään pari kertaa tunnissa yhden raflan omistaja tekstaa kuinka taas sen jengin johtajat on kaduilla ja ruudulle tulee threat mittari joka laskee hyvin hitaasti tai sitten siitä lähtee iso siivu kun vedät niitä johtajia turpaan. Tuona aikana sen jengin jäsenet käy myös kimppuun melkein yhtä tiheään mitä vanhoissa final fantasyissa on random tappeluita eli se on aivan jatkuvaa. Sitten kun vedät kaikkia turpaan niin homma loppuu ehkä 20 minuutin ajaksi kunnes ne tulee taas takaisin. Jopa sen sivutehtävän jälkeen jossa lopetetaan niiden operaatiot ja vedetään kaikkia turpaan, ne tulee edelleen takaisin.
Kaikki sivutehtävät tuli kuitenkin tehtyä, kaikki ystävät kerättyä ja myös kaikki drone kisat tuli lennettyä vaikka champion tasolla ne nostikin jo vkäyrää, koska restartia ei ole. Toki voit tallentaa joka kisan jälkeen ja ladata tallennuksen jos kisa menee perseelleen, mutta jopa tuolloin nopein tapa on käynnistää koko peli uudestaan ja katsoa ne skippaamattomat logot ja vasta sitten voi ladata tallennuksen.
Lost judgment on vielä odottamassa vuoroaan ja ehkä pelaan sen ens vuonna, ehkä en. Nyt alkoi jo koko kaupunki tulemaan korvista ja vaikka tuossa on ainakin se uusi kampus alue niin siinä on myös sama kaupunki, samat drone kisat, pesiksen lyömiset, ne hemmetin seuraamis tehtävät ja muuta mitä tässäkin. Lisäksi mulle tuli yllätyksenä kuinka paljon tässä on keskustelua ja välivideoita sillä suhdanne niiden ja pelaamisen välillä ei pahemmin vaikka personasta eroa. Tuo ei kuitenkaan ole miinus, mutta mä tarvitsen kohtuu pitkän paussin sellaisen pelin jälkeen jossa vaikka kahdeksan tunnin session aikana on 5-6 tuntia keskustelua ja tämän kohdalla se loppu aika on lähinnä samojen katujen juoksemista suuntaan ja toiseen.
Seuraavaksi tulikin pelattua gungrave g.o.r.e. joka oli ihan ok aivojen nollaus judgmentin jälkeen. Easylla pelatessa tämä oli kunnon voimafantasia jossa sai vaan mennä eteenpäin ja kylvää tuhoa. Loppua kohden teki mieli kyllä vaan skipata välivideot sillä animaatiot ja varsinkin ääninäyttely on niin huonoa ettei sitä meinaa kestää katsella. Aluksi nuo ei haitannut, mutta mitä pidemmälle etenee niin sitä pidemmäksi nuo muuttuu ja koko pelissä oli lähinnä kaks ääninäyttelijää joiden suoritus oli "iha ok" eli ei mahtavaa, mutta ei se häirinnytkään ja kaikki loput oli aivan kauheita ainakin enkku dubilla. Ehkä olis pitänyt pelata tämä japsi äänillä kuten jugdment.
Myös visuaalinen puoli oli aika kaksjakoinen sillä alun sisätilat ja neon valojen täyttämä hong kong näytti ihan kivalta, mutta vietnamin viidakko sitten taas näytti lähinnä ylöspäin skaalatulta ps3 peliltä. Pelattavuus toimi ok ja grave on parempi ohjata kuin koskaan ennen sillä ekassa kahdessa pelissä oli perus tankki ohjaus ja vasta psvr peleissä oli modernimpi ohjaus, mutta niissäkin grave oli kankeampi mitä tässä.
Myös kaikki valitusta keränneet asiat oli muutettu. Junan päällä piti väistää vain muutama kyltti sivuttain liikkumalla, sitä konttien päällä hyppimistä ei ole ollenkaan ja sama koskee sillä mimmillä pelaamista sillä nyt eri tasojen välillä on lankut ja myös lopun laser käytävä on otettu pois päältä. Niin kiva voimafantasia kuin tämä olikin niin kyllähän se nonstop räiskintä alkoi puuduttaa loppua kohden ja peli kesti viitisen tuntia kun en kuollut kertaakaan. Toisaalta tämä myös nollasi aivot varsin hyvin ja seuraavaksi voikin taas aloittaa jonkun openworld pelin. Ostin tämän nykyisestä tarjouksesta pleikkarille 15e hintaan ja oli tämä sen arvoinen, mutta mulla saattaa olla myös hieman fani lisää kun kaikki aiemmat neljä peliä on tullut pelattua ja hyllystä löytyy myös anime.
DF:n John Linneman napisee digitaalisen jakelun miinuksista ja fyysisen jakelun plussista melkein viikoittain ja välillä kuulee hyviä vertailuja kun esim. CoDit saa alelaarista 10-20€ niin verkossa hinta on edelleen 59,90€-69,90€. Joten julkaisijat tulevat rampauttamaan entisestään fyysistä jakelua ja edistämään digitaalista jakelua. It's just business.
Ja eroja on uusien pelien hinnoissakin. Hyvä esimerkki eilen julkaistu spider man 2 jota saa cittarista plussa kortilla 59,99e ja samaan hintaan myy ainakin myös gigantti. Perus digi versio storessa 79,95e.
Surullista sen kannalta miten pelaaminen näkyy katukuvassa, mutta rehellisyyden nimissä milloin viimeksi olet ostanut fyysisen pelin? (Tai käynyt supermarketissa ostamassa pelejä, ellet ole laudan virallinen boomer JayeizH).
Kyllä se prisman alelaari tulee aina tsekattua kun käyn ruokaa ostamassa. Ja kyllä kesällä tuli retroilun takia ostettua kymmeniä fyysisiä pelejä ja silloin taisi prismastakin tarttua mukaan uusin syberia ja plagues tale: requiem. Kumpikin taisi olla 15e.