Halo 1 on kyllä hyvin hämmentävä tapaus.

Muistan kun saatiin aikoinaan eka Xbox ja se tuntui aivan paskalta puudutukselta jo silloin. Muistan aina sen alkujärkytyksen ja meni aika kauan, että lopulta veljen kanssa pelattiin se kampanja läpi. En voinut uskoa todeksi kaiken sen lukemani median hehkutuksen jälkeen, kun siinä vaiheessa oli pelaillut jo aika paljon erilaisia FPS-pelejä. Toki ohjaus ja tuntuma oli erinomainen, parasta mitä konsoleilla oli nähty, mutta parin ensimmäisen avauskentän jälkeen kenttädesign on puhdasta copy/paste-jöötiä, jonka muistan jurppineen koko ajan ja piti ihan pakottaa itsenäni, että jaksoin pelata läpi. Ehkä se oli monelle se eka FPS-peli, tai ehkä siinä oli Microsoftin isolla rahalla tuotettua markkinointia kokonaan uuden konsolivalmistajan saapuessa markkinoille. Joka tapauksessa itse pidän Ps1:n Medal of Honoreitakin parempina peleinä ja pelaisin ne paljon mieluummin uusiksi läpi kuin Halo 1:n.

Saatiin myöhemmin sitten toinen Xbox, joten Lanissa pelattava moninpeli nosti pelin arvostusta ylöspäin. Tuli hakattua aikalailla 4 vs 4 pelejä, vaikkakin ehkä vasta kakkososan myötä sitten enemmän.

Jurppii suunnattomasti, kun Capcom julkaisi ensin niin keskeneräisen pelin. Nyt vuoden tauon jälkeen ei meinaa olla enää motivaatiota hypätä mukaan jatkamaan Sunbreakin myötä, kun päässyt jo unohtumaan kaikki, eikä jaksaisi uuttakaan hahmoa aloittaa.

Itsellä odotukset oli aika alhaiset tätä kohtaan, mutta paskan tutoriaalialueen jälkeen peli lähti lentoon hyvin nopeasti. Jäi yöunet välistä parina yönä, kun tuli klassinen "käväisempä vielä tuon paikan tutkimassa". Käytännössä peli parantaa Breath of the Wildistä jokaisella osa-alueella ja on reippaasti parempi peli. Ei ole mitään syytä enää edes pelata BOTW:ta, jos on uusi pelaaja. Tällä hetkellä tuntuu täysin toivottamalta rojektilta pelata peli kattavasti läpi, koska maailmassa on niin paljon tutkittavaa. Mukavaa myös, että tarinaosuuksia on enemmän ja hahmoissa enemmän lihaa.

Vaikka peli parantaa kaikessa ja korjaa monia vikoja, niin silti sitä vaivaa muutamat tutut asiat. Shrinet ovat edelleen pelin huonoin osuus ja tuntuvat täysin irrallisilta muusta pelistä. Niissä pitää lähinnä ratkaista pulmia rakentelemalla jotain virityksiä ja lopussa odottaa aina sama palkinto. Pakko kyllä silti myöntää, että osa pulmista on nerokkaita ja niiden ratkaisuun saattaa olla valtavasti erilaisia tapoja ratkaisuja. Hajoavat aseet ovat myös edelleen aivan perseestä, sekä soundtrack on muutamaa kappaletta lukuunottamatta aivan unohdettavaa random tööttäilyä ja pianon pimpottelua.

Mutta miinustenkin kanssa kerta kaikkisen hyvä peli. Vähän vaikea kertoa mitään tarkemmin, koska saattaa helposti spoilata juttuja. Sen minkä itse löysi ja koki ensimmäisen 10 tunnin aikana, saattaa toinen löytää vasta 100 tunnin päästä, koska joka pelaajalla on varmaan täysin erilainen tarina kerrottavana omista tapahtumistaan. Zelda-sarjan tulevaisuus näyttää hyvältä ja potentiaalia on johonkin täysin uskomattomaan, kunhan saadaan tehokkaampaa rautaa alle.

Itse olen ennakkotilannut Puolenkuun Peleistä fyysisen version Pixel Remasterille. Samaa tehnyt monesti myös monen muun import-pelin kanssa. Ei jaksa kikkailla tullin persereikien kanssa tai maksella ennakkoon yhtään mitään. Mieluummin noudan kassalta ja maksan vaikka tuplahinnan.

Harmi vaan, että nuo Pixel Remasterit eivät todellakaan oikein vakuuta, mutta pitäähän se hyllyyn saada.

Tuntuu kyllä näin äkkiseltään täysin järjettömältä kaupalta Segan kannalta tuohon hintaan. Toki Roviolle hienoa, että saivat toisen mahdollisuuden myydä reikäistä laivaansa, kun ensimmäisellä kerralla olivat liian ylpeitä ja luulivat olevansa seuraava Disney. Ei varmaan tarvinnut kauaa miettiä myymistä tällä kertaa. Siellä on kuohuvat avattu johtoportaassa.

Rovio on tyypillinen yhden flash-tasoisen pelin avulla maailmalle ponnistanut mobiilifirma, joka ei ole oikein tehnyt mitään järkevää. Koittavat epätoivoisesti luukuttaa ulos samasta pelistä loputtomasti hiukan erilaisia versioita, mutta kassavirta ei sillä tavalla loputtomiin pysy ja työntekijöistäkin lentänyt pihalle jo yli 50%. Mikähän lienee suosio Angry Birdsillä edes brändinä nykyään? Ei taida edes kakaroita kiinnostaa kaikki se extra-krääsä, jotka tuntuvat muutenkin kadonneen marketeista.

Toki Sega saa kasan devaajia, mutta mikähän mahtaa olla devaajien ja designereiden todellinen taso Roviolla, kun moni niistä ei varmaan ole tehnyt isompia pelejä koskaan? Tulee vähän Nokia mieleen, jossa oli talo täynnä insinöörejä, mutta joista suurin osa oli tehnyt vuosia jotain yhtä pientä asiaa ja monille työllistyminen oli vaikeaa hajoamisen jälkeen. Tietenkin jos Angry Birds x Sonic yms. vastaavaa puskevat, niin ehkä sillä maksaa itseään takaisin.

Kävin katsomassa Mario-leffan kakaroiden kanssa ensi-illassa ja tuli ihan puun takaa miten paljon tykkäsin. Mielestäni aivan loistava. Odotukset oli nollissa, mutta yhtäkkiä leffa olikin alusta loppuun ilo katsoa. Juonta ei ollut toki nimeksikään, mutta mielestäni juuri sellainen leffa kuin Marion pitäisi ollakin. Ei yritä edes olla mikään Pixarin persereiän perseily, vaan puhdasta Mario-tyylistä kevyttä sekoilua.

Koko leffa oli pelkkää faniservicea ihmisille, jotka ovat pelanneet Mario-pelejä koko elämänsä ja tuntevat ne läpikotaisin. Leffassa on lukemattomia pieniä viittauksia Nintendon historiaan ja koko leffan viehätys perustuu siihen. Mario Oddyssey, Mario Kart, Donkey Kongit, F-Zerot, Luigi's Mansiot, Mario 64, Super Mario 3, 3D Word yms. Ihan kaikista mukana kaikkea pientä. Siellä täällä pieniä julisteita ja piiloyksityiskohtia jostain vanhoista arcade-peleistä, sekä tuttuja ääniefektejä. Myös monet animaatiot ja hahmojen eleet oli otettu peleistä. Soundtrackissa oli myös paljon remixattuja kipaleita peleistä. Meillä tytöt pelanneet kaikki mahdolliset Mariot täysin puhki ja bongailivat kilpaa mistä pelistä oli otettu mitäkin. Seuraavana päivänä halusivat mennä kaksistaan katsomaan heti uudestaan.

Ei varmasti uppoa joillekin vanhanaikaisille Rottenin limaisille kriitikoille, jotka tuskin edes tietävät mikä on Mario, mutta ainakin vanhoille Nintendo-tyypeille osuu, kunhan ei odota mitään syvällistä.

SDP ei ollut ykkönen ja tärkeintä että vihervassarit otti takapakkia. Ei valittamista toistaiseksi.

Hiiripelaajien käyttäjämäärät ovat pilanneet täysin konsoleiden fps-pelit. Siegessäkin korkeimmilla timanttirankeilla vähintään joka toinen käyttää hiirtä ja näppistä. Oikeastaan siinä suurin syy miksi meidän peliporukka on lakannut pelaamasta vähitellen. Konsoliversiossa on vähemmän rekyyliä aseissa ja nämä persereiät tulevat pelaamaan hiirellä sitä. On se hienoa. Sitten on myös usb-tikkuja joihin voi iskeä makroja, rekyylin poistoja ja ties mitä.

Jos Mousetrap toimii, niin se olisi uskomaton pelastus ja tällainen pitää saada joka peliin.

Unibetissä oli yllättävän korkea 3.5x sille, että SDP saa eniten ääniä ja toinen oli, että Marinista tulee pääministeri taas. Kävin heittämässä molempiin tonnin. Saa ainakin muutaman tonnin lomailurahoja, jos tämä onnettomuus tapahtuu. Perussuomalaisissa ja Kokoomuksella huomattavasti pienemmät jostain syystä, vaikka tässähän voi tapahtua mitä tahansa.

On kyllä huomattavasti alkuperäistä vaikeampi tämä Remake. Peli suosittelee hardcore vaikeustasoa alkuperäisen läpipelanneille, mutta voin kertoo että kannattaa tarkkaan harkita asiaa, koska se on mielestäni reilusti haastavampi kuin alkuperäisen Professional. Vihut ovat reilusti nopeampia, ampuvat tarkemmin, iskevät lujempaa, eivät mene stunniin yhtä helposti ja panoksia saa paljon vähemmän. Redditit ja muut paikat on aivan täynnä valituksia asiasta, kun porukka on joutunut nöyrtymään ja aloittamaan pelin alusta normaalilla. 

Itse kyllä tykkään lisätystä haasteesta oikein paljon, vaikkakin pelin toistuva "selviä kasasta vihuista areenalla -looppi ja Ashleyn ulinat alkaakin puuduttamaan puolivälin jälkeen entistä enemmän. Samat ongelmat vaivasivat toki myös alkuperäistä peliä, jonka vuoksi tykkäänkin sarjan muista osista enemmän. Mutta, mutta... Kyseessä on kyllä silti erinomainen remake ja tykkään miten paljon linnassa oli horror-elementtejä lisätty isolla kädellä.

Uusien pelien ohella olen pelaillut vanhoja Nes-pelejä läpi. Monia sellaisia, joita en ikinä ennen nuorena päässyt läpi.

Nesin Batmanin pelasin viimeksi. En koskaan aiemmin päässyt peliä läpi, koska vaikeustaso nousee kohtuullisen jyrkästi toisen kentän jälkeen, mutta menipähän nyt  aika kivuttomast läpi. Ehkä nykyään osaa vaan paremmin miettiä tilanteita, eikä vaan väkisin puskea läpi. Paria viimeistä kenttää sai kyllä yritellä useampaan otteeseen, mutta ei niissä silti ollut oikein mitään epäreilulla tavalla vaikeaa, kuten Ninja Gaidenissa. Ohjaus ja seinähyppymekanismi on parhautta, soundtrack on parhautta ja visuaalisesti koko peli on Nesin parhaimmistoa. Ehdottomasti yksi konsolin parhaista peleistä ja muutenkin paras Batman peli edelleen. Tekee mieli heti pelata joku päivä uudestaan läpi.

Seuraavaksi vuorossa Snake Rattle 'n' Roll...

Viimeksi joskus parikymppisenä äänestin viimeksi, koska ei oikeastaan ole ollut mitään merkitystä itselle kuka siellä on ollut leikkimässä. Mutta nykyisen porukan touhut ollut sitä luokkaa, että kaipa sitä on käytävä, vaikka kuinka kuplassa elelisi. Äänestän lähinnä sitä, mikä eniten edesauttaa nykyisen sakin hajoamista, enkä sitä mitä ehkä itse voisin arvojen puolesta äänestää.

Tai sitten vaan heittää arpalaatikosta pois vihervassarit ja nostaa lopuista jonkun summassa.

Tuli ostettua Steamista tänään ja juuri pääsin linnaan. Toistaiseksi ollut kyllä hyvä remake. Tuskin olisin enää ikinä jaksanut pelata Ressa nelosta läpi, kun se on jotenkin niin hemmetin rasittava peli areenatyylisten taistelujen takia, mutta tämä tuntuu sen verran tuoreelta ja uudelta peliltä kokonaan uuden hienon ulkoasun ja muutettujen alueiden ansiosta, että hyvin on jaksanut pelata. Aloitin pelin hardcorella ja on ollut monessa kohtaa yllättävän haastava. Joutuu oikeasti yrittämään, eikä vaan läiskytellä menemään, tai kuolema korjaa hyvin nopeasti.

PC-versio toistaiseksi toiminut täysin moitteetta. Ei mitään ihmeellisiä nykimisiä, tai tekstuuribugeja Dead Spacen tapaan. Peli näyttää ja kuulostaa ihan hemmetin hyvältä, eikä ohjauksessakaan suurempaa valittamista, varsinkin kun heittää vsyncin pois päältä.

Ressa 4:n Remaken tekeminen ei ole varmasti ollut se helpoin homma, kun pelillä on kohtuullinen kulttimaine ja fanikunta, mutta en voi ainakaan itse valittaa juuri mistään.

Naurettavaa ettei hard-modea ole pelin heti pelin alussa auki, vaan normaalin lisäksi joku täysin turha easy mode. Mitä hittoa? Hard mode on reippaasti normaalia vaikeampi, jossa oikeasti osaa arvostaa pelin energiatankkeja ja ohjuslisäreitä. Kuolemia tulee jatkuvasti.  Mutta tänään sain kans pelin, kun fyysinen versio napsahti kotia ja onhan se edelleen vaan täyttä kamaa. Jokainen huone ja paikka tuntuu niin käsintehdyltä ja muistettavalta. Huvittavaa etten muista Metroid Dreadista melkein mitään enää paitsi sen ohjaustuntuman, vaikka läpipeluusta ei olekaan kauaa. Täysin unohdettava tekele muutamia bosseja lukuunottamatta.

Tykkään Primen kakososasta vielä enemmän, mutta eihän tästä pelaaminen enää paljoa paremmaks oikein muutu. Ihan alkuvalikoista saakka. Eipä tule montaa( jos yhtään ) tuon ajan 3d-peliä mieleen, joka olisi kestänyt yhtä hyvin aikaa. Tai monia parempia pelejä muutenkaan, ettei mene vähättelyksi. Osaa vaan paremmin nykyään vielä arvostaa kuin aikoinaan Cubella.  Myöskin pelin yleisesti "vihatuin" asia loppupuolella, jossa pitää löytää ympäri maailmaa asioita, on mielestäni ehkä paras kohta koko pelissä. Saa kunnolla olla hukassa ja etsiä vihjeiden perusteella. Pelkäänpä ettei uusissa Metroideissa enää oikeasti päästetä pelaajaa eksymään ja pakoteta tutkimaan paikkoja.

Oikeastaan juurikin tuo musiikkiraidan laatu on oikeastaan ainoa miinus mitä mieleen juolahtaa. Se ylipakattu äänenlaatu häiritsi jo Cubella.

EDIT: Nyt vasta ekan kerran huomasin, että tällä Remasterillakin Metacriticssa keskiarvo 95. Enpä ole vuosiin käynyt sivustolla, kun peliarvostelut ovat käyneet turhiksi. Toki täyden kympin peli edelleen ja lähellä täydellisyyttä, mutta silti yllätyin.

Disneyn loputtomalle idioottimaisten temppujen sarjalle ei näy loppua. Ei hittolainen miten syvälle sekin on voinut vajota ja mitä pelleilyä tämä maailman meininki on tällä hetkellä. Onneksi omistan sentään jo ennestään kaksi kipaletta tuota Elämä ja Teot -kirjaa sekä sen jatko-osaa. Jos joskus saadaan uusintajulkaisua kirjasta, niin eiköhän siinä Roope esiinny jo transuna ja Aku tuliainen Afrikasta.

Vieläkin täysin käsittämätöntä että alkuperäinen peli oli jo 60fps.

Onko tuo nyt loppuviimein käsittämätöntä? Viimeeksi juuri eilen oli ruudunpäivityksistä eräässä ryhmässä keskustelua, ja ainakin oma perstuntuma on, että ko. generaation aikaan 60 fps oli vielä normi. Toki poikkeuksiakin oli, mutta ne olivat nimen omaan juuri niitä, poikkeuksia. Ei sillä, onhan Prime yhä varsin näyttävä. Lähinnä pointtini on, että omasta mielestäni ihmettelyaspektia olisi parempi lähestyä ulkonäkö kuin fps edellä, koska tuolloin kehittäjät olivat vielä järjissään eikä 30 fps ollut erityinen optio. Sen jälkeen sitten mentiinkin metsään ja pahasti kahden konsolisukupolven ajaksi...

Tuossa on perää. 360/ps3-genissä mentiin lähinnä taaksepäin monissa asioissa. Toki pelkkä 60fps ei kerro vielä mitään. Mikä tahansa peli voi pyöriä 60fps, kun vaan päättää sen tehdä niin, mutta tässä tapauksessa kyseessä oli vielä yksi koko konsoligenin hienoimpia pelejä, joka tekee siitä erityisen. MGS2:n ohella aika ajaton.

koska tuolloin kehittäjät olivat vielä järjissään

  Tämäkin totta.

Retro Studios itse tehnyt tämän, joten ei tarvitse ainakaan pelätä että ovat ryssineet. Pelihistorian top3-sakkiin kuuluva peli ansaitsee vähän panotusta. Silleensä huvittavaa (ja myös surullista), että Gamecube-versio näyttää edelleen paremmalta kuin suurin osa Switch-peleistä. Ja tämä nyt näyttää tosiaan olevan paljon enemmän kuin pelkkä nopea remaster. Vieläkin täysin käsittämätöntä että alkuperäinen peli oli jo 60fps.

Houkutus pelaamiseen olisi suuri, mutta odottelen suosiolla fyysista versiota, ellen sitten sorru ostamaan molempia.

EDIT: Metroid Fusion samaan aikaan uudestaan pelattavana Metroid Primen kanssa. Ai että mitä herkkua! Pitää myös Metroid Zero Mission pelata tässä läpi. Metroid 2:n remake 3DS:lle ja Dread olivat aivan liian perustason pelejä verrattuna näihin.

Metroid Prime remaster viimein. Ei se väärin.


EDIT: Kaikin puolin oli hyvää kamaa. GBA-pelejä, Etrian Odysseyt yms.

Ja parasta että ilman mitään hintojen pudotuksia ikivanhalla raudalla. Ja samalla tuntuu ettei Sony ja MS saaneet next geniä edes alkamaan. Ne alkaa jo nyt tuntumaan vanhentuneelta raudalta, eikä mitään syytä ostaa niitä vieläkään.

Switchistä tulee vielä kaikkien aikojen myydyin laite sillä välin, jos tiputtavat hintaa. Itsellä nyt kahdeksan Nintendo Switchiä, että olen oman osani tehnyt Nintendon myyntien eteen.

Ja sitten taas ne ohjainasetukset. Kaikki tehty pisin vittua. "Stick sensitivity" -asetus koskee molempia tikkuja samaan aikaan ja tuo arvo skaalautuu muutenkin ihan järjettömästi. Kuka helvetti nyt haluaa sen vasemman tikun sensitivityä vaihdella yhtään mihinkään, ei tämä ole mikään ajopeli. Sensitivity muuttaa myös samalla deadzone-arvoa, en tiedä, minkä helvetin takia. Deadzone-asetuksen laittaminen nollaan ei suinkaan tarkoita nollaa vaan 10%:ia - ei muuten ole ensimmäinen Xbox-peli, jossa olen tätä nähnyt. Varmasti todella vaikeaa pistää se arvo sinne minimiin. En yhtään yllättyisi, vaikka tämä olisi jokin ohjeistus Mircrosoftilta, ettei kuluttajat vahingossakaan saa stick driftiä paskoista tikkumoduuleista.

Kaikkein järjettömintä, että niin monet "isot" pelit kärsivät jatkuvasti tällaisista aivan naurettavista ongelmista ja puutteista. Asioita, jotka huomaa ensimmäisen viiden sekunnin pelaamisen jälkeen. Eikö niitä oikeasti kiinnosta pisaraakaan, vai onko pelien tekeminen suuremmissa firmoissa oikeasti sellaista, että joku yksittäinen vajaaälyinen pomo päättää jokaisen käytetyn sekunnin, eikä mitään muuta tehdä, piste. Kun tämä nyt ei ole mikään yksittäistapaus todellakaan. Luigi's Mansiossa ei voi vaihtaa ohjausta invertiksi, Crysis 2:ssa ei voi säätää erikseen X ja Y -senssiä gyrolle ja vastaavia esimerkkejä loputtomiin. Nähdään ensin vaivaa tehdä peli, mutta tehdään pitkin poikin persettä aivan perusasioita, jotka voisi korjata yksittäinen devari muutamassa minuutissa. Jurppii ihan uskomattoman paljon tällaiset.

Piti hommata tuo uus Dead Space PC:lle, mutta meni ajatukset vielä jäihin. Muutenkin vissiin täynnä naurettavia teknisiä ongelmia. Ei ole enää montaa isoa firmaa, joiden pelejä oikeasti kannattaa odotella ja ostaa julkaisussa. Capcom ja From Software niitä harvoja. On se sääli.

Mielenkiintoisena faktana: tämä tulee olemaan NSO:ssa ensimmäinen peli, joka tukee laajakuvaa.

Olisihan se ollut jännää ettei olisi ollut laajakuvatukea, kun alkuperäisessäkin on. En ymmärrä miksi tuota mainostetaan erikseen. Rarella oli N64-peleissä lähes jokaisessa widescreen-tuki ja ja olivat muutenkin PAL-optimoituja. Niitä harvoja firmoja, jotka tajusivat jotain. Nintendo sen sijaan tyri jokaisen PAL-version.

Sääli sinällään ettei ole jaksettu laittaa kahden tatin ohjausta, kun Steam deckin emulaattorilla sen saa hetkessä asetettua ja toimii vielä todella hyvin. Ellei ole N64-ohjainta, niin se ohjaus tuntuu todella oudolta. Toisaalta ihan sama, sillä Perfect Dark teki koko Goldeneyen täysin turhakkeeksi kaikin mahdollisin tavoin, eikä se Goldeneyen moninpeli ole mitenkään erikoinen. Kyllähän siitä näkee että viime hetkellä päälle liimattu ja asetuksia on vain muutama. Kentätkin suurimmaksi osaksi ihan random-sekoilua. Toki aina hienoa saada rehellisiä splitscreen-moninpelejä takaisin.

Tämäkin Monster Hunter kuoli lopulta itselleni siihen, että julkaistiin täysin keskeneräisenä. Ei vaan kiinnosta odotella ikuisuuksia puolta osaa pelistä, tai saada muutaman kuukauden välein pari uutta monsteria lisää, koska siihen mennessä unohtanut jo kaiken ja muutenkin motivaatio hävinnyt. Alkuperäisen julkaisun grindasin läpi hetkessä, eikä kyllä mitään motivaatiota enää jatkaa varsinkaan, kun ei edes mitään cross-ominaisuuksia.

3DS:n MH XX jäänee itselleni sarjan parhaaksi osaksi vanhanaikaisten säätöjensäkin kanssa, ellei Capcom oikeasti tee jotain isompaa joskus.

Taas hitaasti ja varmasti koittanut haalia vähän pelejä hyllyyn. Sääntönä lähinnä, että ovat pelejä, jotka ovat edelleenkin pelikelpoisia ja voisin joku päivä pelata läpi. Ehkä yllättävintä oli löytää avaamaton Zero Mission ja Donkey Kong 5min päästä joltain random-tyypiltä. Ei ihan joka päivä tule vastaan. Niin ja Colin Mcrae rally Advance on muuten oikeasti aika hyvä peli. Ei uskoisi että GBA:lle on mahdollista tehdä rallipeliä, jossa on hyvä ajotuntuma. Ja viimeinkin oma suosikkini Battletoads hyllyssä. Peli jota pelailen edelleen aika ajoin, mutta aina ollut pelkkä kasetti.

Mutta aika pommi kuulla, että TK GameStudios kokkaa siellä jotakin makeaa Switch-peliä meille. Laita ihmeessä lisätietoa kun on jotakin kerrottavaa ja jaettavaa, tämä meni nimittäin odotuslistalle että heilahti.

Laitan sinulle kutsun beta-testaukseen, kunhan se on ajankohtaista. Hiukan voi pintaa raapaista ja kertoa, että tällä hetkellä peli on jo teknisesti lähes täysin valmis ja pelattavissa Switchillä 1-4 pelaajalla offlinessa bottien kanssa. Perfect Dark -tyyliin erilaisia säätömahdollisuuksia kaiken suhteen on jo järjetön määrä ja kaikki tehdään käsin itse alusta pitäen. Haluamme että pelin voi iskeä tulille kaveriporukalla illanistujaisiin ja pitää hauskaa eri tasoisten pelaajien kanssa vaikka säätämällä damageja, pelin tempoa, poistamalla aseista rekyylit, antamalla osalle auto-aimit tai muita tähtäysapuja, sekä tehdä pelistä sekoilua vaikka tiputtamalla painovoiman puoleen. Tai sitten valita huomattavasti kilpailullisemmat säännöt ja pelata ihan tosissaan. Boteille on tehty täysin oma tekoälysysteemi, joten niitä vastaan on oikeasti kivata pelata ja treenata toisin kuin esim. Time Splittereissä. Ne oppivat matsien aikana pelaajien kämppipaikat, eivät typerästi vain juokse kuolemaan, niille voi antaa käskyjä ja ihmisten tapaan tyriessään heille voi tulla epävarmuutta ja ampuvat välillä huonommin.

Visuaalisesti ei tietenkään pystytä tekemään samaa kuin isot firmat, mutta itse pelattavuuden ja ohjauksen puolesta uskon että mennään ohi. Todella tarkka ja lagiton ohjaus yhdistettynä supersulavaan framerateen ja korkeaan resoluution jopa jaetulla ruudulla, niin Switchille ei taida löytyä yhtään vastaavaa peliä. Ja kyllä. Löytyy myös gyrot ja kaikki mahdolliset siihen liittyvät säätöhärpäkkeet Epillekin.

Peli on käytännössä jo julkaisuvalmis monilta osin, mutta työstämme lisää sisältöä, kenttiä yms. ja edes jonkinlaiset online-moninpelimahdollisuudet jo ekaan versioon. Tavoitteena maailmanlaajuinen julkaisu muutaman kuukauden sisällä, mutta vanhaan kunnon Rare-tyyliin "valmista sitten kun valmista". Koko pelin mittakaava lähti muutenkin täysin käsistä jo ajat sitten. Pitkän ajan roadmap on monen vuoden päähän, mutta haluamme julkaista pelin hyvissä ajoin ja aktiivisesti julkaista lisää sisältöä ja toimintoja pelin ostaneille mahdollisimman usein. Eikä muuten battlepasseja, tai rahastusskinejä ole tulossa. Sen voin luvata jo nyt.

Lisäksi on muutama mahdollinen aika isompi uutinen peliä koskien, mutta paljon NDA-juttuja ja epävarmuuksia vielä miten asiat etenee. Eiköhän Pelaajalaudalle siitä ketju sitten joskus, jos ja kun kaikki varmistuu.  

Ei liity Xenobladeen, mutta nyt kun tässä on tullut kehitettyä peliä / pelejä Switchille jo kauemmin ja tietää mihin Switch taipuu, niin tajuaa hyvin miten uskomattoman laiskaa touhua eri tekijöillä on ollut Switchin kanssa. Pelit portataan Switchille helpon rahan toivossa äärimmäisen minimivaivalla tiputtamalla lähinnä resoluutiota ja tekstuurien tasoa alaspäin pohjalukemiin ja karsimalla tehosteita. Eivät edes yritä fiksusti tehdä asioita. Sitten frameratet pörrää silti 20-30 välillä ja jopa tasainen 30fps on aivan liian harvinaista. Joku Overcooked Switchillä ei pysy edes 25fps. Täysin naurettavaa ja pelin saisi toimimaan 60fps aivan varmasti. Tai miksi ihmeessä joku retrotyylinen Ion Fury on Switchillä 30fps eikä 60fps? Koska juosten kustu porttaus. Sitten sanotaan, että "Switch-peliksi hyvä". Joopa joo.

Toinen järkyttävä pettymys on latausajat. Ei oikein millään pysty perustella ihan naurettavan pitkiä latausaikoja, jotka riivaavat monia 3rd party -pelejä. Jokaisen saisi murto-osaan niistä, mitä monissa peleissä on.

Pointtina tässä lähinnä, ettei Switch ole läheskään niin tehoton romu kuin monet pelit antavat ymmärtää. Toisin kuin PC:lle, niin pitää nähdä hiukan enemmän vaivaa ja tasapainottaa GPU:n ja CPU:n käyttöä eri tilanteissa, eikä roiskua miten sattuu. Nintendo toki näyttää mihin Switch kykenisi, mutta eipä ole montaa tekijää, joka oikeasti jaksaa panostaa Switchiin ja jopa monet 2nd party pelit ovat täysin luokattomia tekniseltä toteutukseltaan. (Pokemon, Fire Emblem, Hyrule Warriors...) Tästä syystä oman pelifirman ensimmäinen iso peli on vain ja ainoastaan optimoitu Switchille ja julkaistaan yksinoikeudella sille. Ainakin alkuun. Lähinnä vain vittuillakseni, että kyllä sillä Switchillä saadaan fps-pelit toimimaan 1080p / 60fps jopa neljän pelaajan splitscreenillä useiden bottien kanssa, jos vähän jaksaa nähdä vaivaa. Ja pelin ei tarvitse silti näyttää miltä retrotyyliseltä Doomilta, kuten monet indie-ammuskelut.

Final Fantasy 1 To 6 Have Been Rated For Nintendo Switch By The ESRB

VIHDOINKIN! Nämä ovat taivaallinen matchi Switchille. Oletettavasti nämä ovat erinomaisia Pixel Remaster -versioita, jotka toivottavasti myydään myös kaikki pelit kasetilla sisältävänä fyysisenä versiona. Olisiko julkistus Directissa tammikuun lopussa/helmikuun alussa?

FF IV, V ja VI ovat jumaltason roolipelejä, jotka ansaitsevat uuden läpipeluun. Nelosen taisin pelata ensimmäistä kertaa PS1:n uudelleenjulkaisuna, ja se iski kuin miljoona vasaraa kirkkaalta taivaalta.

Ja näin lumimyrskyn ja talvisen joulukuun syövereissä on helppoa sujahtaa mietteisiin, jossa pyörii legendaarinen FF VI:n aloitus kera Uematsun selkäpiitä kutittavan musiikin, jota pidän helposti yhtenä pelihistorian ikimuistettavimmista. Latokaa lisää resoluutiota, iskekää hahmoihin biljoonia pikseleitä, kapturoikaa animaatiot studioilla ja antakaa jään kiiltää Ray Tracingin avulla, mutta tähän teidän on silti hyvin, hyvin vaikeaa löytää vertaista: https://www.youtube.com/watch?v=OU1W7b4B2tY&t=5s

Ostin eka FFV:n Steamista ja ajattelin pelata sen läpi, mutta jälleen kerran Remaster olikin Demaster. Ihan järkyttävät fontit, menut ja monta muuta asiaa. Vähän kuin taittaisi jonkun kirjan jollain Comic Sans -fontilla. Lisäksi puuttuu GBA-version lisäluolat, varusteet yms, joten hommasinkin pelin GBA:lle. On muuten loistava peli näin 25 tunnin perusteella ja en muistanutkaan miten mahtava vehje GBA SP kirkkaamalla näytöllä onkaan pelaamiseen. Täysin eri kannalla tästä Heinzin kanssa (vaihteeksi) ja ottaisin FFV:n pikselityylisen rpg-pelin aina mieluummin kuin FF7 Remaken tyylisen superhienon, mutta täysin fillerillä täytetyn kikkareen.

Mutta Pixel Remasterit eivät ole sellaisia Remastereja, mitä nämä pelit ansaitsisivat. Sääli.

Onko noista soundbareista nykyään mihinkään TV:n äänestoistolaitteena?

Mietin itse ihan samaa viime viikolla. Yläkerrassa ois telkkari, johon en millään viitsisi ostaa toista kotiteatterikokonaisuutta ja aina ei jaksaisi kuulokkeitakaan käyttää. Ainoa vaan, että toistaiseksi en ole nähnyt tai päässyt kuuntelemaan yhtään ainoaa kunnollista soundbaria missään. Jossain Gigantissa myyjän esittelemät muutaman satkun mallit oli ihan järkyttävää muovista kuminaa boostatulla bassolla. En ottaisi niitä edes ilmaiseksi. Mutta noissakin voi olla valtavia laatueroja.

Netistä löytyi jotain Bang & Olufsenin 1000-1500 euron malleja, mutta noissa hinnoissa alkaa melkein sama ostaa jo kohta oikeat kajarit, tai ainakin pitäisi kunnolla päästä testaamaan jossain.

Pitänee ehkä ostaa tuo kapula. Ainoastaan xbox-tyyliset Y,X,B,A -napit aiheuttavat epäillystä. Toivottavasti eivät ole yhtä perseestä esim. tasoloikissa. Nipan Pro Controllerin napit nimittäin ovat täydelliset ja niitä on mukava painella.

Kiinnostaa ainakin itseä, jos se nettihomma oikeasti toimii. En ole testannut vaan aina offline.

Viime aikojen kirppari- ja nettilöytöjä. Alle kympillä oli N64:n Nagano kirpparilla, niin nyt pystyn treenata epiä varten. Hyväkuntoinen Snessin Zelda, jossa oli kaikki lippuset ja lappuset tallella oli myös hyvä löytö muutamalla eurolla.