Jenkki PSN Storessa olisi Tomb Raider 20 dollarilla. Onko sen arvoinen?
Ei ole. Etenkään, jos on yhtään peliä backlogissa kuten Cyrus sanoi. Jos kotoa löytyy yhtään tehokkaampaa tietokonetta, niin suosittelen ostamaan sille. Steamin alennuksista saa viidellä eurolla, mutta 20 dollaria en itse maksaisi missään tilanteessa.
Kirjoitin tuosta (liian) pitkät litaniat pari kuukautta takaperin, jos kiinnostaa tarkempaa ajatusoksennusta lukea. Tiivistettynä aivotonta putkijuoksua avoimelta vaikuttavassa maailmassa. Ammuskelu on sinänsä toimivaa, mutta vaihtelua voisi olla enemmän ja ennalta-arvattavuutta vähemmän. Juoni on vaan niin hirveätä höttöä, että kesän Hollywoodtoimintaräimeetkin ovat siihen nähden kuin mitäkin kaunokirjallisuutta. Itse asiassa peli olisi varmaan toiminut paremmin, jos olisi skippaillut kaikki cutscenet, koska pelattavuus ja juoni eivät kohtaa keskenään millään tasolla. Ero oli niin paha, että Laran valitus alkoi enemmänkin vituttamaan.
Se on johtanut muun muassa siihen, että yhtenä sunnuntaiaamuna löysin itseni juoksemasta Lantun ja TK:n kanssa finngamerin vanhoilta kämpiltä Espoon asemalle aamun ensimmäiseen junaan. Ja ilman yöunia tietenkin.
Tuo oli kyllä varsin raikas aamujumppa. Taidettiin olla ainoat yöksi jäävät tuolloin ja pelailut vähän venyivät. finngamerkin oli hakenut patjan olohuoneeseen, kun aloimme tiirailla josko löytyisi sittenkin jo aamujuna kotia päin. Löytyihän sellainen mutta kiirettä piti. Ei se väsymys siinä vaiheessa vielä haitannut mutta kaukojunaan päästyä simahdin hyvin nopeasti lippujen oston/tarkastuksen jälkeen. Seuraavaksi heräsinkin Tampereella ja näin vieressä istuneen TK:n viipottavan jo laiturilla.
Paikalla oli pelkkä Bolq, kun saavuin mestoille. Pian sen jälkeen tupaan saapui myös Thetan, Demppa aka "onko räp musiikkia" ja joku muu vissiin vielä, jota en nyt muista.
Esim. Ephram teki vain kylmästi oharit, vaikka oli ainoa, joka oli finngamerin luona aiemmin käynyt. Nintendo-fanit kun järjestivät jotain homosteluiltoja keskenään jo ennen mittiä.
Ehkä olen outo, kun tällaisia muistan, ja väärä henkilö sanomaan, mutta väittäisin ensimmäisen miitin jääneen viiteen henkilöön. Ei siis olisi kuudetta mysteerihenkilöä. Tuosta se nousi sitten kahdeksaan ja siitä vähitellen orgaanisesti aina isommaksi. Onko kukaan muuten jäänyt rannalle aiempien miittien osallistujarajoitusten takia? Jossain vaiheessahan nuo rajat alkoivat häilyä ja rikkoutua, kun olikin juuri se yksi tai kaksi enemmän kiinnostuneita kuin rajaksi ajateltu 16 henkeä eikä heitä viitsitty poiskaan jättää.
Olen siis lukenut Boardeja ja sitä kautta miiteistä pitkän aikaa ennen omaa osallistumista, ja olin aivan varma Epinkin osallistumattomuudesta (finngamerin) ensimmäiseen miittiin, vaikka viime miitissä joku asiasta keskustellessa eri mieltä olikin. Taisi olla ensimmäinen tai toinen muistamani Epin mysteerinen katoaminen Boardeilta, ja jolta palatessaan harmiteli koko miitin unohtumista. Myöhemmät Boarditauot eivät sitten ole tainneetkaan miittiosallistumisiin vaikuttaa? Itse asiassa Thetan oli ainoa ensimmäisen miitin osallistuja, josta en muistanut mitään. Bolgin kohdalla olin nimen unohtanut, mutta muistin kyllä henkilön. Se onko näistä tiedoista/muistikuvista alkumiitteihin osallistumattomana mitään hyötyä onkin täysin toinen juttu.
Ehdoton ja absoluuttinen kiinnostus. Mukana ellei sitten omat hautajaiset satu samalle päivälle.
Itse ollut mukana miitissä ensimmäistä kertaa 2007 mutta numerosta en ole varma. Veikkaisin numeroa 11 tai viimeistään 12, sillä muistelen, etten vielä silloin isolta numerolta kuulostaneessa kympissä ollut. Kymmenen miitin hehkutuksien lukemisen jälkeen oli pakko itsekin vihdoin osallistua, enkä tuosta eteenpäin ole tainnut kertaakaan missata. Enhän minä koskaan ole näissä erityisen paljoa äänessä tai näkyvillä ollut (ainakaan verrattuna keskivertomiittiläiseen), mutta ovat yksinkertaisesti vain aivan liian mahtavia tapahtumia, että niitä voisi missata.
Tuplapostaus, mutta pakko sanoa, että huhhuh minkä keikan Moonsorrow soitti eilen Virgin Oilissa. Koska olen laiska, niin kopioin uudestaan tähän toisaalle kirjoittamani tarkemmat löpinät:
Vielä kun olisi tullut jotain Hävitetyltä, niin ilta olisi ollut täydellinen eikä mikään pystyisi sitä koskaan ylittämään (paitsi vielä timanttisempi Moonsorrow-setti). Huudollakin olisi päästy hyvin lähelle sitä. Nyt joutuu "vain" toteamaan, että helposti paras näkemäni Moonsorrowin keikka ja parhaita keikkoja ikinä ylipäätään.
On se vaan jotain ainutlaatuista, kun heti ensimmäinen biisi (Tulimyrsky) tuntuu jättävän takin täysin tyhjäksi ja olon täytetyksi. Vaikka ilta olisi päättynyt tuohon, olisi fiilis sen jälkeen parempi kuin 99% muista keikoista. Fiilis oli kuitenkin sitäkin parempi, kun tiesi, että samaa parhautta olisi etukäteislupailujen perusteella tiedossa vähintäänkin puolitoista tuntia lisää. Ja sitähän tuli. Bändin parhaimmistoon kuuluva Pimeä lähti heti perään tyylikkäämmin kuin kolme vuotta sitten Lutakossa.
Illan kohokohta oli kuitenkin Jotunheim, joka onnistui aiheuttamaan muutaman kyyneleenkin. Kyseessä on itselleni kenties kaunein kappale ikinä sen maalaamien mielikuvien takia. Oli todella upaa kuulla kappale livenä uudestaan, sillä vielä vuoden 2008 Tulimyrsky-kiertueen (jolloin se soitettiin Lutakossa) aikana kappale ei vielä samanlaista statusta omannut. Jotunheimin jälkeen enää Hävitetyn kappaleet olisivat voineet saada aikaa yhtä vahvoja tuntemuksia, joten loppukeikkalla sai tyytyä enää timanttisiin biiseihin ja satunnaisiin kylmiin väreisiin.
Oikeastaan ainoat valittamisen arvoiset asiat keikalla olivat Perttilän vokaalit, joita ei ainakaan yläkertaan kuulunut käytännössä lainkaan. Tämä korostui rumasti 1065: Aika aikana, jonka laulut menivät täysin ohi Perttilän ollessa ainut äänessä. Toisekseen saisivat puolestani jättää Pakanajuhlan lopullisesti pois settilistoilta. 3 vuoden takaisella spesiaalikeikalla (2001 julkaisujen 10-v juhlakeikka) DOMissa se vielä meni mutta nyt ei. Yleisö tuntuu toki tykkäävän, mutta itselleni tuo on koko tuotannon ylivoimaisesti heikoin biisi, vaikka hieno loppu tasoittaakin paljon. Kaikesta päätellen bändikään ei kappaleesta erityisesti pidä. Josko Villen spiikkaukset viimeisestä soittokerrasta missään ikinä pitävät paikkansa.
Nuo puhelimen näyttöjen koot ovat kyllä sellaisia asioita, ettei niistä oikeasti voi sanoa yhtään mitään ennen kuin on itse ottanut niihin tuntumaa ajan kanssa. Itselläni oli aiemmin HTC Desire S 3,7 tuuman näytöllä enkä silloin todellakaan tarvinnut isompaa näyttöä. Puhelimen hajotessa siirryin 4,65 tuumaiseen Samsung Galaxy Nexukseen enkä millään pystyisi enää siirtymään pienempään. Esimerkiksi tyttöystävän iPhone 4 tuntuu tuskaiselta käytettävältä jo pienen näyttönsä takia. Sen sijaan voisin tulevaisuudessa harkita jopa himpun verran isompaa, jos muut dimensiot eivät kasvaisi hirveästi.
Isoin ongelmahan tuossa pelissä vaikuttaisi olevan se, että se on kuolettavan keskinkertainen. Ihan kivaa kaverin kanssa joo mutta ei yhtään sen enempää. Voimakkaat vastareaktiot taas tulevat jälleen kerran valtavasta hypestä, jota ei lunasteta millään muotoa. Peli ei tuo aidosti mitään uutta mutta on silti onnistunut kusemaan puolia, joiden mainostuksen mukaan pitäisi olla sen vahvuuksia. Räikeimpänä esimerkkinä muiden pelaajien sosiaalisen interaktion täydellinen mahdottomuus jossain määrin MMO-tyyppisessä pelissä.
Kritiikkiä kuuntelemalla ja peliä patchaamalla voivat varmasti ainakin osan ongelmista korjata. Esimerkiksi grafiikathan ovat loppupeleissä täysin subjektiivinen ja toisarvoinen seikka muihin osa-alueisiin nähden. Tällä hetkellä Halo tekee kuitenkin tarinallisen scifi-räiskinnän ja Borderlands fps-loottauksen selvästi paremmin, joten Destinyn tarkoitus jää jotenkin torsoksi.
Olen alkanut taas pitkästä aikaa kuuntelemaan hieman enemmän musiikkia, joka on heijastunut myös uusiin levyostoksiin.
Casualities of Cool - Casualities of Cool
Tästä levystä kirjoitinkin keikkatriidissä, joten en tässä ala sinne kirjoittelemiani asioita toiselemaan. Pitkälti täysin normaalista kuuntelemastani musiikista poikkeavaa materiaalia, enkä varmasti tähänkään olisi tutustunut ilman Devinin nimeä. Mistäpä minä tällaisesta muuten olisin kuullutkaan. Sen sijaan joka ikinen Devininsä kuunnellut varmasti tunnistaisi kuka musiikin takana on, vaikkei taustoja entuudestaan tietäisikään.
Niin hyvä laulaja kuin Devin itse onkin, nousee Ché Aimee Dorval itseoikeutetusti levyn päätähdeksi. Häntä on kuultu Devinin tuotannossa aiemminkin Ki-levyllä mutta syystä tai toisesta ko. tuotos on jäänyt itselleni todella vähälle huomiolle, joten Ché tuli minulle käytännössä uutena tuttavuutena. Flightissa laulu on äärimmäisen kaunista kuunneltavaa. Keikkapaikalla taisi itse asiassa olla jotain Chén omaakin levyä myynnissä ja näin jälkikäteen harmittaa todella paljon, etten sitä ostanut.
Devinin monipuolisuus on kyllä aivan käsittämätöntä. Kuinka henkilöstä tietämätön uskoisi esimerkiksi Strapping Young Ladin olevan saman herran käsialaa.
Machinae Supremacy - Phantom Shadow
Ajattelin ostaa tämän vasta bändin keikalta bändiä paremmin tukeakseni, mutta piti käydä ostamassa paitasetti Levykauppa Äxästä, jotta sai autoon kuunneltavaksi.
Hämmentävimpiä tapauksia ikinä itselleni. Taustoina ätä edeltänyt Rise of a Digital Nation ei syystä tai toisesta ole koskaan lähtenyt kunnolla lentoon siinä missä A View from the End of the World oli selvästi bändin paras levy. Näistä lähtökohdista odotin uutta levyä kohtuullisella mielenkiinnolla, vaikken AVftEofW-nimihirviön tasolle uskonutkaan pääsevän. Levystä etukäteen kuultu traileri vain vahvisti tätä oletusta.
Ensimmäisellä kuuntelulla uutukainen aiheutti hyvinkin vahvan meh-fiiliksen. Luonnollisesti ajattelin suoda levylle lisäkuunteluja mutten millään ajatellut sen parantuvan tarpeeksi merkittävästi. En erityisesti odottanut seuraavaa kuuntelukertaa. Vaan kuinkas sitten kävikään? Yksi välipäivä ja toisella kuuntelulla levy alkoikin iskeä jo todella kovaa. Myöhemmät (lukuisten) kuuntelujen perusteella levy saattaa sittenkin olla jopa bändin paras. Ihan vielä en uskalla näin sanoa, katsoo sitten, kun mahdollinen uutuudenviehätys on karissut.
Levy on selvästi monipuolisin mitä Machinae Supremacy on koskaan tehnyt. Samalla se on kaikkine vanhojen kappaleiden viittauksineen ja lainauksineen kuin rakkauskirje faneille. Esimerkiksi RenegadesinNemesis-laina 10 vuoden takaa oli todella siisti juttu jo sillä ensimmäisellä heikommalla kuuntelukerralla. Fanisuosikki Indiscriminate Murder Is Counter-Productiven henkinen jatko-osa The Second One toimii itse asiassa itselleni alkuperäistä paremmin.
Levyn ehdoton kohokohta itselleni on kuitenkin The Bigger They Are the Harder They Fall. Ensimmäisellä kuuntelukerralla suorastaan rukoilin, että kappale pysyisi täysin instrumentaalisena mutta lisäkuuntelulla olen tullut siihen lopputulokseen, että kokonaisuuden kannalta keskivaiheilla kuultava laulu on ehkä sittenkin vain positiivinen asia albumikokonaisuuden kannalta. Silti toivon enemmän kuin koskaan, että bändi tekisi jälleen edes yhden täysimittaisen täysin instrumentaalisen kappaleen. The Bigger... olisi mennyt heittämällä omaan top kolmeen istrumentaalisissa Machinae Supremacy -kappaleissa. Harva kappale on onnistunut aiheuttamaan kylmiä väreitä ensimmäisellä kuuntelulla. Vielä harvempi onnistuu aiheuttamaan niitä joka ikinen kerta sen kuunteluun kunnolla keskittyessä. The Bigger... on tässä toistaiseksi onnistunut.
Kolmen viikon päässä olevaa keikkaa odotellessa. Tällä kertaa huomattavasti enemmän kuin edellisellä kerralla.
Mainittakoon nyt vielä ohimennen Battle Beastin Steel ja Battle Beast -albumit, jotka lähtivät 8 euron kappalehintaan matkaan Anttilasta. Kertapyöräytyksiä enempää en ole näihin ehtinyt vielä tutustua, mutta takuuvarmaa heavyä/poweria vahvoilla naisvokaaleilla. Etukäteen olin lähinnä yksittäisiä kappaleita, joiden perusteella tiesin bändin nappaavan täysillä. Laulaja on toki vaihtunut levyjen välissä mutta tämä ensimmäisen levyn tiimoilta Nightwishin lämppärinä vedetty Iron Hand on kyllä törkeän kova veto.
Lopuksi ostin vielä Tuomas Holopainen - Music Inspired by the Life and Times of Scrooge, joka oli kiinnostanut pidemmän aikaa mutta jonka kuitenkin lopulta unohdin. Levykauppa Äxällä on ikävä leimasysteemi, joka saa yrittämään tasaamaan ostokset 17 jaollista lukua lähelle. Machinaen levypaitasetille kaveria etsiessäni tämän levyn digibook iski silmään ja kokonaisloppusummaksikin tuli täydellinen 51,80 euroa, niin kauaa ei tarvinnut miettiä. Levy itsessään kuulostaa hyvältä, mutta parin ei täysin keskittyneen kuuntelun jälkeen on paha sanoa vielä sen kummempia. Mieluusti olisi korvannut Tony Kakon jollain muulla korvaani miellyttävämmällä äänellä, mutta eipä tuokaa taida loppupeleissä niin paha tällä levyllä olla.
Casualities of Cool soitti viime lauantaina Savoy-teatterissa. Itselleni jokseenkin poikkeuksellinen mutta todella miellyttävä keikkapaikka. Ostin liput toisen kerroksen aitioon, joka oli mitä mahtavi paikka seurata esitystä.
Kyseessä on siis metallin monimiehenä tunnetun Devin Townsendin ja Ché Aimee Dorvalin projekti, jota Townsend on kuvaillut sanoin "haunted Johnny Cash". Wikipedia sanoo genreksi country ja blues rockin mutta mitäpä näillä on väliä.
Devinin normaalista materiaalista poiketen hän jää sävellysvastuustaan huolimatta sivuosaan, Chén ollessa duon/bändin päätähti. Tämä vain korostui keikalla, jossa Devin oli yksin äänessä vain pari hassua kertaa. Tämä ei toki haitannut lainkaan, niin uskomaton ääni Chéllä on. Niin upea, etten osannut edes kaivata linkkaamani klipin Moon-kappaleeseen kuuluvaa saksofonia, vaikka se onkin mielestäni levyn kohokohtia. Harvalla keikalla olen saanut yhtä vahvoja kylmiä väreitä laulusta.
Kelpasi veto kyllä muullekin yleisölle. Keikan päätteeksi koko sali seisoi taputtaen siihen asti, että bändi palasi muutaman minuutin päästä takaisin lavalle. Encoreja ei ollut soittaa, mutta koko bändi (noh, pääasiassa Devin ja Ché muiden ollessa taka-alalla) jäi juttelemaan fanien kanssa ja ottamaan kuvia. Itse en olisi osannut mitään järkevää Devinille sanoa, joten hetken istuskelun jälkeen lähdimme jatko-oluille kaverini kanssa. Yksinkertaista kaikesta musiikista kiittämistä ja kättelyä vartenkin olisi joutunut odottamaan pienen ikuisuuden.
Devin-fanina pitää kyllä olla tyytyväinen suomalaisuudesta. Lontoo olisi toki paras kaupunki kaikkien herran erikoiskeikkojen kannalta, mutta Suomen erityisasema näkyy silti vahvasti. Casualities of Cool nähtiin Lontoon ja yhden englantilaisen festarivedon lisäksi vain ja ainoastaan Suomessa. Viime kesänä Devin nähtiin myös yksittäisellä pistokeikalla Jurassic Rockissa, jonne hän saapui suoraan studiosta Kanadasta. Mihin tahansa hän ei olisi välttämättä lähtenyt, mutta tänne hän halusi nimen omaan siksi, että kyseessä on Suomi.
Tulevana lauantaina olisikin tiedossa itselleni perinteisimmissä kuvioissa Moonsorrow Virgin Oilissa. Edellisestä bändin keikasta on jo reilut kolme vuotta ja bändi on uhkaillut uransa pisimmällä keikalla, joten odotukset ovat varsin korkealla. Voisin kuolla onnellisena vaikka seuraavana päivänä, jos soittaisivat jomman kumman kappaleen Hävitetyltä, joka on tärkein albumi ikinä itselleni. Realistina en siihen usko mutta aina voi toivoa...
Jopas mielipiteet vaihtelevat kovasti tuon graafisen ilmeen osalta. Itse katselin eilen mielenkiinnosta jonkin verran streamia Twitchistä ja jatkuvasti kiinnitin huomiota siihen, että jokin tyylissä tökkii. Maailma on sinänsä hieno mutta jokin puuttuu. Häiritsevämpiä ovat kuitenkin hahmomodelit, jotka olivat poikkeuksetta todella tylsiä. Peli on selvästi Bungien käsialaa ja yhteneväisyydet Haloon selviä. Samalle tasolle se ei kuitenkaan yllä. Teknisesti vaikutti ihan pätevältä, vaikka itse pelatessa 60 fps puutteen varmasti huomaisikin.
Muuten peli vaikutti todella keskinkertaiselta eivätkä striimaajatkaan erityisen innoistuneilta vaikuttaneet. Epäilemättä peli toimisi paremmin itse kaverin kanssa pelatessa mutta kaiken näkemäni ja lukemani perusteella Destinyllä ei pienintäkään vaikutusta uuden konsolin ostamiseen olisi, jos sellaista harkitsisin. PVP on kyllä ilmeisesti ihan toimivaa hupia.
Kävin eilen katsomassa 3D-version Tennispalatsi ykkösessä ja noh, olihan se ihan hyvä. Kai. Vähän epäilevästi menin alunperinkin Rotten Tomatoesin 42% jälkeen. Sinänsä leffassa ei ollu erityisempää vikaa, mutta silti se ei yltänyt ensimmäisen osan tasolle oikein millään tasolla. Paitsi paljaan pinnan määrässä.
Oikeastaan eniten häiritsi, ettei äärimmäisen tyyliteltyä ulkoasua käytetty läheskään yhtä tehokkaasti kuin alkuperäisessä. Tuntui, että suurimman osan ajasta sarjakuvamainen tyyli jäi tasan värimaailmaan. Leikkaukset ja yleinen flow voisi olla kuin mistä tahansa muusta elokuvasta. Tämä vain korostui, koska aloitimme tyttöystävän kanssa alkuperäisen katsomisen edellisenä iltana ja katsoimme aamulla loppuun, koska hän ei ollut nähnyt sitä. En oikein tiedä miten eroavaisuuksia selittäisi, mutta alkuperäisestä tulee fiilis, että katsoo sarjakuvaa, joka on tehty elokuvamuodossa siinä missä jatko-osa on enemmän elokuva, jossa on haettu sarjakuvamaista tyyliä, usein sen kuitenkin unohtaen.
3D oli kuitenkin oletettavasti hyvää, sillä en kiinnittänyt sen olemassaoloon lainkaan huomiota. Yleensä sen negatiiviset puolet häiritsevät pahastikin. Nyt tekstit eivät pompanneet lainkaan esiin, kevyemmät (passiivi?) lasit eivät painaneet nenää/korvia eikä hieman tummempi kuva vaikuttanut oikein mitenkään. Ainut miinus oli lasien lievä likaisuus, jota ei saanut pyyhittyä pois millään. Pitikin yrittää asetella lasit niin, että suttuisuus minimoituisi.
Eikös esirippu/mikälie yleensä muuten avaudu kokonaan mainosten jälkeen? Siis sieltä reunoilta paljastaen enemmän pinta-alaa itse elokuvaa varten. Tiedä sitten onko se vain tuo kyseinen sali, elokuva vai jopa Finnkinon virhe mutta verhot eivät auenneet tällä kertaa lainkaan lisää, joka häiritsi todella pahasti alkuun. Tuntui, että kuvaa olisi pitänyt näkyä selvästi enemmän. IMDB:stä katsoin elokuvan suhteeksi 1:85, joka lienee aika standardi ja leveämpi kuin millä esimerkiksi mainokset näytetään?
Päädyin lopulta ostamaan Rayman Legendsin Wii U:lle ja olen pelaillut sitä nyt pari päivää. Huhheijaa miten hyvä peli. Visuaalisesti upeimpia pelejä ikinä, aivan käsittämättömän kaunista katseltavaa.
Tähän mennessä pelannut ensimmäisen maailman täydellisesti läpi ja satunnaisesti kenttiä sieltä täältä. Monipuolisuus on vakuuttanut vähintään yhtä paljon kuin pelin ulkoasu. Kaikesta paistaa rakkaus, joka kehittäjillä on ollut peliä kohtaan. En tiedä miten kontrollit on toteutettu muilla alustoilla, mutta eipä harmita enää yhtään, että ostin pelin sen alkuperäiselle alustalle, vaikka PC-version omistinkin jo.
Oikeastaan ainut miinus on se, etten tiedä viitsinkö palata enää Originsin pariin. En koskaan pelannut paljoa alkua pidemmälle ja nyt Legendistä löytyy vielä googlauksen perusteella noin 2/3 sen kentistä Back to Originsin alta. Toki Legendsin muottiin muokattuina.
Itse taidan odotella sopivan hintaista SSD -levyä vaihdettavaksi, kun ei tosiaan siitä tilasta ole ainakaan vielä pulaa. SSD:n parhauteen on aika helppo meinaan tottua.
En omista PS4 mutta täysin samaa mieltä SSD-levyistä. Ostin keväällä uuden tietokoneen ja päädyin panostamaan samalla 200 euroa 500 gigan SSD-levyyn. Omistin entuudestaan jo 256 gigaisen mutta halusin varmistaa, etten tarvitse enää perinteistä HDD-levyä koneen sisälle hidastelemaan. Isommat säilytettvät tavarat menevät hyvin ulkoisellekin levylle. Suosittelen kaikille vaihtoa SSD-aikaan laitteissa joissa mahdollista, jos vain lompakko antaa vain myöten.
Nintendo julkaissut kaksi uutta 3DS-mallia Nintendo Directissä. Redditistä kopioituna ominaisuuslistaa:
Features:
Normal and XL versions Second Analogue Nub Both have slightly bigger screen than previous versions ZL and ZR buttons Normal size has changeable faceplace and back cover (not XL) Back cover is removable for both, access to Micro SD and battery NFC Faster CPU Better browser, Miiverse and download speeds Out in Japan on 11th October Will have exclusive games 2015 for Europe.
Olin vähän aikaa sitten lähellä ostaa 3DS XL:n käytettynä mutta hyvä, että jätin väliin. Pitää ostaa tämä uusi XL sitten joskus, kun 3DS:n lopulta hankin.
Tuossa 2033 uusioversiossa valitettavasti muutettu mm. värimaailmaa, hahmojen ulkonäköä ja vaatetusta jne., joten sitä ei voi sanoa absoluuttisesti alkuperäistä paremmaksi. Tämän videon perusteella pidän enemmän alkuperäisen tunnelmasta. 00:48 kohdassa näkyvää kuin jostain täysin toisesta pelistä revittyä mediciä lukuunottamatta pitkälti kaikki on toki subjektiivista.
En kyllä sanoisi Dark Soulsia millään mittarilla epäreiluksi, tietyllä tapaa armottomaksi kyllä. Sen sijaan väitän, ettei giffissä näkyvä luuranko tule kellekään tuonne asti päässeelle aidosti yllätyksenä. Sitä ei välttämättä odota, mutta jos tuollaisissa paikoissa kokee vastaavan "äkkikuoleman", löytyy vika käytännössä aina peilistä. Rauhallisemmalla ja tutkivamalla etenemisellä ei vain säästy yllätyksiltä, vaan saattaa saada jopa itse yllätettyä "yllättäjät". Esimerkiksi välillä pääsee pudottamaan suoraan kuolemaan muurien ulkopuolella riippuvia Holloweita, jos sattuu nämä/näiden sormet huomaamaan ennen viereen juoksemista.
SystemaStoressa näytti olevan Logitecgin UE6000-kuulokkeet alennuksessa 60 eurolla (musta & valkoinen). Vajaa pari vuotta vanha malli, joka ilmestyessään maksoi 200 euroa. Tuollakin hinnalla arviot ovat vaikuttaneet olevan välillä hyvä-erinomainen. Etenkin äänenlaatua on kiitelty.
Pakko oli tuohon hintaan tilata, kun tuo Kubsinkin mainitsema tarjous meni ohi. Vielä kun kaipaamani irroitettavan johdon lisäksi löytyy AAA-pattereilla toimiva kohtuullinen ulkopuolisten äänten vaimentaminen, niin kuulosti turhankin hyvältä diililtä. Seuraavaksi halvin suomalainen vaihtoehto näytti olevan Verkkokauppa 90 eurolla.
Wii U:n nettikaupassa näytti olevan Ubisoftin pelejä alennuksessa -50% hinnalla (listaa peleistä ja hinnoista), alkanut torstaina. Toinen asia onkin löytyykö sieltä juuri mitään ostamisen arvoista.
Ubisoftin lisäksi näytti olevan joku Smash Bros 4 -teemainen alennus, jossa mm. kaikki NES Mega Manit lähtevät niin ikään -50% eli 2,49€.
Itse harkitsen hieman Rayman Legendsiä 15 eurolla. Vähän vain mietityttää Nintendon verkkotunnusten kökköys ja toisaalta sekin, olenko tyytyväinen tunnukseeni (Lanttu0, Lanttu viety ) vai pitäisikö keksiä vielä uusi. Lisäksi omistan pelin jo PC:lle, kun sellaisen menin arvonnasta voittamaan. Wii U-versiohan on kuitenkin ilmeisesti selvästi paras eikä sitä varten tarvitse käyttää syöpää nimeltä Uplay..
Tuli katsottua ihan mielenkiinnosta joskus taannoin vaikka en ole koko pelejä edes pelannut. En käsitä miten onnistuivat ryssimään noin pahasti. Suositeltavaa katsottavaa, jos aihepiiri kiinnostaa.
Ensimmäinen video näistä katsottu. Pituuden puolesta ihan kuin katsoisi komediaelokuvaa mutta reippaasti keskimääräistä parempaa sellaista. Aivan uskomatonta settiä.
Itse en osannut edes sanoa kumpi kuvista oli alkuperäinen ja kumpi HD tuossa despiren ensimmäisesä linkissä. Hahmon tekstuurien ja yleisen fiiliksen perusteella käännyin enemmän sille puolelle, että alkuperäinen olisi ollut HD, vaan kuinkas sitten kävikään. Saisivat rehellisesti kääntää alkuperäisen suoraan uusille koneille ja laskuttaa vähemmän sen sijaan, että julkaisevat juosten kustun HD-version kovemmalla hinnalla.
Tajusinpa tuossa, että voisi Mario Kart 8 mukana tulleen koodinkin vihdoin käyttää. En vain ole aivan varma, onko koodissa oleva merkki O vai 0? Kallistun O puolelle, mutta osaako kukaan enemmän koodeja käyttänyt spoilerissa olevasta kuvasta sanoa?
Ajattelin siis ihan tuon Suomen kampanjan kautta tehdä, mutta sieltä ei saa varmistusta suoraan onko koodi oikein. Miten tuo Nintendo Club UK rekisteröityminen toimisi? Tarvitseeko antaa mitään ylimääräisiä Nintendo ID tai muuta vai riittääkö pelkkä PIN-koodin antaminen, jonka jälkeen saisin haluamani pelin koodin sähköpostiini?
Dotan pelaaminen on taas jäänyt hieman vähemmälle viime aikoina, joten yksinpeleillekin on jäänyt aikaa. Hirveät tekstimuurit tulossa, joten lisäsin loppuun TLDR:t, jos joku haluaa nähdä vain mielipiteen pelistä muutamalla lauseeseen tiivistettynä.
Dishonored
Ostin tämän joskus 2012 lopussa mutta perinteisesti jäi Steam-kirjaston syövereihin odottelemaan. Sain sitten vihdoin keväämmällä aloiteltua ja vähän aikaa sitten pelasin loppuun. Aikamäärää on vaikea sanoa, sillä peli oli niin paljon päällä pausetettuna keräämässä peliaikaa, mutta en edes ihmettelisi, jos 30 tuntia olisi mennyt rikki, 25 vähintäänkin.
Todella hyvä ja miellyttävä peli, mutta samalla todella stressaava. Ajattelin samantien pelata pelin läpi Ghost ja Clean Hands -achievementeilla eli ilmaan yhtään tappoa, hälytystä tai edes vihollisten näkemistä. Kun tähän yhdistetään yliperfektionistinen asenne, jossa joka hiton kulma pitää nuohota miljoonaan kertaan, ettei mitään vaan jää löytämättä (rahaa jäi silti yleensä "huomattavahkosti"). Koska syystä tai toisesta halusin välttämättä myös lamaannuttaa joka ikisen vartijan, jotka luonnollisesti piti myös raahata varmuuden vuoksi piiloonkin, niin tallentelua ja uudelleen latailua tapahtui valtavasti.
Oikeastaan ainoa isompi ongelma pelissä on non-lethalia varten ase- ja taitoarsenaali on aivan liian rajoittunut. Käytännössä aseista oli käytettävissä vain nukutusnuolet, ja koska niidenkään kantomäärää ei voinut päivittää kymmentä suuremmaksi, ei niitä uskaltanut käyttää läheskään niin paljoa mitä loppupeleissä olisi voinut. Ensimmäistä kertaa pelatessa, kun ei tiennyt mitä edessä oli tulossa, oli nuolia pakko säästellä. Esimerkiksi koiriahan ei ilman niitä saa pois pelistä.
Aloitin perään uuden pelikerran vaikeimmalla vaikeustasolla, jossa tarkoituksena murhata joka ikinen vastaan tuleva hahmo, vihollinen tai neutraali, jos heistä ei ole selvää hyötyä elossa. Jännä nähdä miten nopeasti korkea kaaos vaikutti jo ensimmäiseen oikeaan tehtävään. Siviilejä ei näy ja uusia rottalaumoja ilmestyy tappojen kertyessä jo koluttuihin paikkoihinkin. On kyllä huomattavasti helpompaa ja lähestymistavoilta monipuolisempaa juosta aseet laulaen, vaikka vaikeustasokin on nostettu kattoon.
TLDR: Todella hyvä peli, vaikka non-lehtal pelitapa tarvitsisikin monipuolisemman aseistuksen. Peli on myös hauska aseet laulaen, mutta tällöin turhankin helppo. Lähestymistapojen monimuotoisuus kuitenkin korvaa tätä. Mielenkiinnolla odotan, miten korkea kaaos vaikutta tarinan kulkuun.
Tomb Raider
Olin kuullut uudesta Tomb Raiderista varsin paljon hyvää. Ei mikään maailmaa mullistava mutta viihdyttävä 7-8 peli. 5 euroa Steamin kesäaleista kuulosti siis sopivalta hinnalta.
Noh, fiilikset ovat kovin ristiriitaiset. Alun luolasta pääsemisen jälkeen peli vaikutti hyvin lupaavalta. Yksi ensimmäisistä (viimeistään) tässä vaiheessa silmiin pistäneistä asioista oli, että peli on nätti kuin mikä, niin teknisesti kuin tyylillisestikin, ja pyörii käytännössä aina sulavasti 60 fps miltei tappiin asti nostetuilla asetuksilla. Lievät Metroid-vaikutteetkin tuntuivat mukavilta.
Valitettavasti Metroid-vaikutteet jäävät lopulta niin pieniksi ja olemattomiksi, ettei puheet niistä ole mielestäni oikeutettuja. Peli on aivan täyttä putkea, joten ei ole pelkoakaan, että jonkin myöhemmin saatavalla esineellä avattavan esteen takana olisi mitään millään muotoa merkittävää.
Peli on myös helppo kuin mikä, hardillakin. Oikeastaan ensimmäistä kertaa minkäänlaisia ongelmia tuli Shanty Towniin päästessä, kun vihollsia tuli yhdellä kertaa useampia monesta eri suunnasta. Tässä tapauksessa vaikeus tuli sataprosenttisesti käyttämästäni pädiohjauksesta, pädejähän kun ei ole fps-ammuskeluun tarkoitettu. Epätarkkuuden ja hitauden aiheuttaman turhautumisen takia siirryin tuossa kohtaa käyttämään näppistä ja hiirtä hetkeksi, kuten pari kertaa myöhemminkin. Yleensä padi on kuitenkin siedettävä vaihtoehto, kun vihollisia on vähemmän tai tulevat suljetummalla alueella, sillä peli on TODELLA antelias ammusten kanssa, kenties liiankin. Käytännössä ammukset eivät lopu ikinä, jos yhtään tähtää vihollisiin päin eikä pidä koko aikaa nappia pohjassa.
Viimeistään tuossa Shanty Townin kohdalla pelin juoni ja toiminta on myös mennyt niin överiksi, että se aiheuttaa pikemminkin haukottelua. Pelialueet ovat usein henkeäsalpaavan kauniita, mutta tässä vaiheessa on oppinut pelkäämään sitä hetkeä, jolloin kaikki muuttuu taas aivottomaksi Hollywoodnuoleskeluksi/perseilyksi. Juoni on kuin reikäjuusto täynnä kliseitä. Ammuskelua, räjähädyksiä, tuohutuvia rakennuksia pitkin juoksentelua ja läheltä piti tilanteita on aivan liikaa, ja ne kääntyvät itseään vastaan. Vihollisia spawnaa mitä järkettömämmistä paikoista. Usein sitä vain ihmettelee, mikseivät ne olleet siellä aiemmin. Scriptaus on niin tiukkaa, että uudeleenpeluu arvoa ei löydy nimeksikään. Mainitsinkos muuten jo viholliskatraan yksipuolisuuden? Mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin, mutta alun jälkeen ei nähdä enää edes susia.
Mutta on pelissä toki hyvääkin. Pelattavuus ammuskelun ulkopuolella on todella sulavaa ja miellyttävää. Sen vähän perusteella mitä olen Assassins Creedejä nähnyt ja pelannut, vaikuttaa kiipeily huomattavasti niitä tyydyttävämmältä. Pidän myös siitä, ettei tätä ole lähestytty realistisuus edellä, vaan esimerkiksi hypyissä on mukavasti leijuvuutta ja liikerataa pystyy muokkamaan todella paljon. Itse asiassa ammuskelukin on hauskaa silloin, kun sen määrän tasapainotuksessa on onnistuttu. Mahdollisuuksia äänettömään tappamiseen pitäisi olla huomattavasti enemmän. Pelimaailma on todella, todella kaunis ja yllättävän vaihteleva, joten valtavaa määrää piilotettuja tavaraa jaksaa etsiä, vaikka niistä ei mitään aitoa pelillistä iloa olekaan.
Peliä en ole itse asiassa aivan vielä päässyt läpi, mutta en usko lopun muuttavan tämän hetkistä mielipidettäni. Steamin mukaan olen pelannut tähän mennessä kuutisen tuntia ja prosentteja on kertynyt 70%. En tiedä jaksaisinko välttämättä pelata peliä loppuun asti, jos peli ei olisi teknisesti niin äärimmäisen vakuuttava tapaus. Nyt saatan palata jopa etsimään taakse jääneet piilot, jotta saisin 100% läpäisyn. Taitaapahan olla myös ainut vastaan tullut peli, jossa kaikki ruudulla näkyvät näppäinvihjeet vaihtuvat lennosta vastaamaan ohjaustapaa, jota on viimeeksi käyttänyt. Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki PC-portit olisi toteutettu yhtä viimeisen päälle hyvin.
TLDR: Epätasainen kokonaisuus, joka on teknisesti ja ulkonäöllisesti täyttä timanttia. Pelimaailman tutkiminen ja siellä liikkuminen on mukavaa, mutta juoni ja toiminta muuttuu pian aivottomaksi Hollywood-elokuvaksi, joka pikemminkin ärsyttää kuin viihdyttää. Tasapainotuksen onnistuessa ammuskelukin on kuitenkin hyvin tyydyttävää. Ehdottomasti viiden euronsa arvoinen.
Kiinnostus heräsi, mutta mokomat ovat näköjään väliaikaisesti (vai "väliaikaisesti" eli lopullisesti?) loppuneet eikä siksi tilattavissa. Tarvitsisi taas uudet kuulokkeet, kun kolmannet Porta Prot hajosivat reilun vuoden käytön jälkeen. Syynä tuttu kosketushäiriö kuulokeliitännässä, jolloin johdon täytyy olla tietyssä asennossa tai toinen kuuloke on mykkä. Hetkeä myöhemmin temppuilukaan ei auta ja lopulta toinenkin kuuloke hajoaa.
Vaikka noita ostamiasi ei nyt tuohon hintaan saisikaan, niin pitää kyllä seuraavaksi ostaa kuulokkeet, joissa on irroitettava johto. Ei tarvitsisi koko roskaa lähettää huoltoon/takuuseen, kun se kaikista kovimmille joutuva osa eli kuulokeliitäntä sanoo itsensä irti. Samalla kehtaisi laittaa likoon vähän enemmän rahaa äänenlaadun hyväksi.
Porta Proita en enää osta. Äänenlaatukaan ei ole niissä enää yhtä hyvä kuin jokunen vuosi sitten. Tiedä sitten mitä muuttivat mutta samalla, kun johdon liitin vaihtui 90 asteen kulmaisesta suoraksi, laski basson pontevuus todella huomattavasti. Tämän olen myös käytännössä huomannut testattuani vanhaa ja uutta mallia peräjälkeen.
Dota 2 ei napannut, mutta olen silti menossa viikonlopuksi katsomaan Internationalia kaverille ja juomaan kaljaa. Jos sitä kerran vuodessa jaksaa katsoa lätkää, niin kai sitten tätäkin.
Dota on kyllä peli, jossa on loputtomasti opeteltavaa ja aloituskynnys hyvin suuri. Tosin toisin kuin usein väitetään, ei peli todellakaan tarvitse satoja tai edes kymmeniä tunteja alle ennen kuin pelistä pystyy nauttimaan. Perusmekaniikkojen oppimisen ei pitäisi mennä kovin kauaa, mutta jo se riittää helposti. Pelistä voi nauttia todella monella eri tasolla (vähän kuin vaikkapa Super Smash Bros Meleestä) ja jatkuva uuden oppiminen ja paraneminen on erittäin tyydyttävää. Toisin sanoen vaikka pelaaja (yleensä, toivottavasti) tietääkin olevansa huono, ei se tee pelistä yhtään vähemmän hauskaa. Etenkin jos mukana on vielä jossain määrin samantasoisia kavereita, ei pelimaailmasta oikein löydy yhtä pitkäkestoista ja tyydyttävää moninpeliä. Tämä kymmenen vuoden kokemuksella.
Tänä vuonna Internationalin seuraamisen pitäisi olla ummikoille entistäkin helpompaa, sillä Valve ilmoitti juuri turnauksen kotisivuille aloittelijoille ja uusille pelaajille suunnatusta streamista. Sen katsojien ei oleteta omaavaan (laajoja) ennakkotietoja pelistä, vaan asiat ja mekaniikat selitetään auki ruohonjuuritasolla. Syvällisemmät analyysit käydään siis toisaalla.
Konsolipainoitteisena foorumina täällä ei varmasti löyty paljoa eSportseista kiinnostunutta henkilöä, mutta pakko silti buffata reilun parin viikon päästä 18.-21.7. pelattavaa Dota 2 The Internationalia. Turnauksen palkintopottihan ylitti viime viikolla 10 miljoonan dollarin rajan. Todella hyvin, kun otetaan huomioon, että alkupotti oli 1,6 miljoonaa ja nykyisestä potista lähes 8 miljoonaa on tullut suoraan yhteisöltä.
Valve myy 10 dollarin hintaista Compendiumia, jolla mm. saa kosmeettisia tavaroita peliin (pelimekaniikkoihin millään tapaa vaikuttavia asioita ei pysty ostamaan) ja voi äänestää All Stars -matsiin valittavista pelaajista. Jokaisesta ostosta 2,5 dollaria menee suoraan pottiin. Compendiumia ja sen päivityksiä on siis ostettu jo 30 miljoonan dollarin edestä.
Ei siis liene yllättävää, että hype yhteisössä on tällä hetkellä valtava, ja kiinnostus on levinnyt peliä pelaamattomienkin, eSportseista edes etäisesti kiinnostuneiden pariin. Ylipäätään eSports (ja Dota 2) on jatkuvassa kasvussa. Viime viikonloppunakin pidettiin 200.000+ dollarin turnaus Frankfurtissa jalkapallostadionilla, jossa katsojia oli yli 10 000 ja jota käsiteltiin monissa Saksan suurimmista medioista.
Täällä ei taida hirveästi jyväskyläläisiä liikkua, mutta siltäkin varalta, että joku innostuisi, niin tervetuloa Jyväskylän eSports-Seuran Veturitalleilla pitämään kisakatsomoon. Mitä parhain tapa tutustua ilmiöön tarkemmin.
GOGissa on taas vaihteeksi alet käynnissä ja suurimmasta osasta pelejä on lähtenyt ainakin 50% pois hinnasta. Esim. Heroesit saa ostettua vitosen ketale valmiiksi säädettynä uusimmille alustoille.
Ja nyt Heroesit saa vielä seitsemän tunnin ajan eli klo 16 asti -75%, jos ostaa kaikki kerrallaan tai -60% yksitellen. Zoukkahan näistä oli kai ainakin jollain tasolla kiinnostunut. Voi olla, että tulevat vastaavaan alennukseen vielä uudemman kerran näiden alennusten aikana.
Siitä finngamerille hieman varaston täydennystä. Toisin kuin Dome uutisessaan kertoo, täydelliset kokoelmat ovat nimenomaan Amerikan täydellisiä eli Complete U.S. Ei löydy Nintendo 64 edes siltä listalta.
Ensimmäisenä pois alta se ikävin eli ei helevetti mitä bullshot-kamaa taas. Playstation 4 ikipäivänä pyöritä peliä yhtä sulavasti noilla grafiikoilla aidoilla hd-resoluutioilla. Näinköhän jättävät edes PC:lle asetukset, jotka vastaavan ulkoasun mahdollistavat. Jos sellaisia on siis oikeasti edes ollut.
Umm.. Eipä tuossa näyttänyt mitään sellaista olevan mitä ei voisi PS4:llä toteuttaa. Hyvältä toki näyttää, mutta niinhän nuo muutkin current-gen -pelit.
No joo, ehkä vähän liioittelin, kun noita paljon pahempiakin esimerkkejä löytyy. Kehitys kehittyy ja niin edelleen. Far Cry 4 näyttäisi käyttävän samaa moottoria kuin 3, mutta sitä on varmasti paranneltu, jolloin sillä saadaan aikaiseksi näyttävämpää jälkeä ja vanhat jutut saadaan tehtyä luultavasti hieman vähemmällä rasituksella.
Varmasti tuo voidaan myös PS4:llä toteuttaa, mutta silloin joudutaan tekemään kompromisseja sulavuuden tai resoluution suhteen, luultavasti molempien. Sulavuudella tarkoitan 60 fps tai vähintäänkin täysin absoluuttisen tasaista 30 fps ja resoluutiokin mieluusti se aito HD eli 1080p.
Omaan silmääni tuo välissä rakeneinkin video näyttää selvältä hyppäykseltä eteenpäin Far Cry 3:sta, etenkin varjojen ja pienten yksityiskohtien (kuten tuulen vaikutus lippuihin ja kasvillisuuteen) osalta. Pistin vielä testiksi Far Cry 3:n päälle täysillä asetuksilla varmistaakseni tämän. Yksittäisistä osa-alueista en tiedä mutta kokonaisuus näytti paremmalta nelosessa eikä kaikki selity vain mielenkiintoisemmalla ympäristöllä. Tärkeämpänä pointtina tässä on kuitenkin se, ettei kolmonenkaan maksimoituna toimi koneellani sulavasti 60 fps vaan keskiarvo aiemmin mitatessani taisi olla lähempänä 45, vaikka resoluutio ei näytön takia yllä 1080p asti. Sen enempiä brassailematta koneestani löytyy lähtökohtaisesti selvähkösti enemmän laskentatehoa, etenkin näytönohjaimen osalta, vaikka aivan huippua ei olekaan. Tämä yhdistettynä jatkuviin uutisiin next-gen pelien alasskaalauksista saa minut epäilemään bullshottausta, vaikkei se läheskään yhtä pahaa olisikaan kuin Watch Dogin alkuperäinen "gameplay".
En koe olevani millään tapaa grafiikkahuora eikä minua millään muotoa haittaa, vaikkei peli tuolta näyttäsikään. Tympii vain pelien gameplayn esittely grafiikoilla, joita ei pysty saamaan pätkivänäkään, vaikka millainen superkone löytyisi alta. Se kun on tuntunut yleistyneen viime vuosina huolestuttavan paljon. Toivottavasti Far Cry 4 osoittaa epäilyt vääriksi!
Näytä kirjoitukset
) vai pitäisikö keksiä vielä uusi. Lisäksi omistan pelin jo PC:lle, kun sellaisen menin arvonnasta voittamaan. Wii U-versiohan on kuitenkin ilmeisesti selvästi paras eikä sitä varten tarvitse käyttää syöpää nimeltä Uplay..