60 FPS ja aktiivinen verkkopeli ovat ne parhaimmat puolet tuosta Remasteredista, mutta olisin ottanut ilomielin vastaan ihan vain alkuperäisen pelin edellä mainituilla lisäyksillä. Paras olisi tietenkin ollut se, että olisivat tehneet ihan kunnollisen remaken ykkösestä vaikkapa Dark Souls 3:n grafiikoilla. Yleensä olen sitä mieltä, että remaket ja kaikenlaiset visuaaliset muutokset ovat erittäin tervetulleita, jos ne myös näyttävät oikeasti hyviltä. Ei sillä nuotion ulkonäöllä välttämättä ole mitään merkitystä pelillisessä mielessä, mutta tykkäsin silti kovasti siitä mystisesti roihuavasta tulesta.

Yllätyin, kun kävi ilmi, että Dark Soulsin Switch-versiossa kaikki visuaaliset detaljit (esim. nuotio ja haarniskat) ovat ennallaan. Ei voi ymmärtää, miksi nuo piti edes "päivittää" muihin versioihin, kun niissä ei ollut koskaan mitään vikaa. Ainoa hyvä muutos oli sumuovi, mutta ei se alkuperäinenkään kelvoton ollut.

Jos omistaisin Switchin, niin ostaisin Remasteredin sille. Harmi, että se edellinen Steam-julkaisu vedettiin alas ja tilalle tuli tuo turhilla muutoksilla varustettu versio.

Pitäisi itsekin hommata tuo Breath of the Wildin soundtrack. Itse asiassa peli osui ja upposi sen verran hyvin, että tuli hankittua jo julkaisussa Limited Edition sekä molemmat BotW-teemaiset Link-amiibot. The Legend of Zelda: Breath of the Wild: Master Works 30th Anniversary Book Vol. 3:n ostin myös heti kun se tuli myyntiin, vaikkei ehkä pitäisi köyhänä opiskelijana tuhlata rahojaan näihin.

Joo, kuulostaa hyvältä irtiotolta aiemmasta. Eiköhän tuossakin saa myös selkäänsä ihan tarpeeksi, tai ainakin toivottavasti.

Ghost of Tsushima on ehkä se kiinnostavin nimike tähän mennessä, näytti todella hienolta.

Sekiro näytti hienolta ja tulee varmasti hankittua, joskin alta paistaa kyllä hieman se, minkä päälle tuo on lopulta rakennettu. Bloodbornen ja Soulsit useampaan kertaan pelanneena sitä olisi ehkä kaivannut hieman radikaalimpiakin muutoksia, vaikka onhan tuo jo tuollaisenaankin kiinnostavan oloinen. Cyberpunk 2077 taas oli siinä mielessä pettymys, ettei siitä vieläkään nähty kunnollista pelikuvaa. CD PROJEKT REDiä kohtaan löytyy paljon luottamusta, mutta tuo peli tuskin tulee valmistumaan vielä pitkään aikaan.

Resident Evil 2:n remakesta ei nähty vielä mitään, joten lieneeköhän kyseessä sitten PS4:n yksinoikeus?

Devil May Cry V ja Resident Evil 2:n remake ovat kuulemma tällä hetkellä erittäin todennäköisiä E3:ssa esiteltäviä pelejä. Näistä jälkimmäisestä onkin viime aikoina liikkunut aikamoisia huhuja, joskin taitaa olla niin, ettei se ole ihan samantyyppinen remake kuin ensimmäisen Resident Evilin paranneltu versio. Vaikuttaa siltä, että kamera on taas kerran selän takana, mikä tietenkin muuttaa pelin luonnetta jonkin verran.

Postataan nyt tämäkin tänne vielä, jos vaikka tuo 2018 viittaisikin siihen, että genDESIGN ja Fumita Ueda olisivat jollakin tapaa mukana E3-tapahtumassa.

EDIT: Onkos tuo 2016 Berserk sarja siis jatko 1997 Berserk sarjalle vai onko se tehty alusta asti uudelleen?

On jatkoa juonellisesti, muttei tee oikein kunniaa alkuperäiselle teokselle. Rytmitys ja animointi ovat ensinnäkin kehnoa, minkä lisäksi tämä kaikki mahdutettiin 12 jaksoon. Vuoden 2017 Berserk-anime kärsii tismalleen samoista ongelmista.

Mushishin anime on mielestäni yhtä hyvä kuin manga, eikä sen ääniraitaakaan voi kyllä kehua liiaksi. Äärimmäisen terapeuttinen ja kaunis sarja.

Berserk on se kolmas ehdoton suosikkini kaikista anime- ja mangasarjoista (kaksi muuta ovat siis Monster ja Mushishi). Saa nähdä, ennättääkö Miura koskaan saamaan sarjaansa valmiiksi, onhan se nyt kuitenkin jatkunut jo vuosia. Luin itse tuoreimmat nettiin vuotaneet luvut hiljattain parin vuoden tauon jälkeen, enkä kyllä pettynyt yhtään. Pitää myös jossakin vaiheessa hankkia nuo kaksi puuttuvaa volumea, muistaakseni omistan kaikki ilmestyneet 37:ään asti. Olen myös katsonut jokaisen Berserk-animen, mutta ikävä kyllä pidän vain siitä ensimmäisestä. Elokuvat toki menettelevät, vuoden 2016 ja 2017 animet taas eivät niinkään. Suosittelen kaikkia jättämään suosiolla väliin nämä edellä mainitut tuotokset.

Yleensä minulla on ollut tapana suositella Berserkistä tykänneille muutamia sarjoja, jotka muistuttavat hieman sitä. Pidän esimerkiksi itse paljon Shinsekai yori -nimisestä animesta. Se on tietyllä tapaa psykologisempi ja ahdistavampi kuin Berserk, muttei kuitenkaan niin raaka. Sarja pohjautuu täysin Yusuke Kishin kirjoittamaan From the New World -romaaniin (新世界より Shin Sekai Yori), mikä näkyy Shinsekai yorin kerronnassa ja tyylissä. Pituutta sillä on 25 jaksoa, joista noin 10 ensimmäistä pohjustavat tapahtumia. Tämän jälkeen sarjan luonne muuttuu niin jännittäväksi, etten ainakaan itse pystynyt olla ahmimatta sitä. Pidän Shinsekai yorin antagonistia samoin yhtenä onnistuneimmista.

Havaitsen graafisessa tyylissä samanlaista miellyttävyyttä kuin Shovel Knightissa.

Viime vuotisesta logosta päätellen Metroid Prime 4:n kehitys saattaa olla vasta ihan alkutekijöissään. Saa nähdä, onko mitään videota pelistä siis luvassa. Tällä hetkellä mahdollinen Pikmin 4 kiinnostaa itseäni huomattavasti enemmän.

Epäilen vahvasti genDESIGNin ja Fumito Uedan olevan millään muotoa edustettuna vielä näin aikaisessa vaiheessa, mutta sanottakoon silti, ettei heidän mahdollisen tulevan pelin esittely olisi lainkaan hassumpi veto.

RE7 on kieltämättä mainio peli ja haluaisin kovasti itsekin kokea sen joskus VR:nä. Ikävä kyllä peli lässähtää hieman loppua kohden, muttei onneksi erityisen pahasti. Parasta RE7:ssä on ehkä se, miten tuntuvan pesäeron se ottaa näihin toimintapainotteisiin Ressoihin. Suoraan sanottuna menetin toivoni pelisarjan suhteen pelattuani Revelationsin ja RE6:n demon, sillä en oikein tykkää näistä toimintapainotteisista Ressoista. RE4 on ainoa poikkeus, koska siinä rytmitys on luontevaa, tunnelma erinomaista ja lukuisia muita tekijöitä, joiden ansiosta siitä ei voi olla pitämättä. Mielestäni nämä myöhemmät osat kalpenevat sille 100-0.

Tulen silti olemaan aina näiden klassisten Ressojen suosija, minkä ansiosta RE7 varmaan iski lopulta niin hyvin. Ja kun puhutaan ylipäätään omasta mielestäni parhaimmista kauhupeleistä, niin lista pitää sisällään ainakin seuraavat teokset:

• Silent Hillit 1-3
• Eternal Darkness: Sanity’s Requiem
• REmake
• RE2

Taidan olla jonkin sortin poikkeus, mutta pidin ensimmäisestä Dead Spacesta huomattavasti enemmän kuin sen jatko-osasta. Jatko-osassa muistaakseni pakotettiin liikaa juonta ja valmiiksi skriptattuja kohtauksia, vaikka osa näistä olikin kieltämättä ihan siistejä. Pelasin sen tosin joskus vuonna 2012, joten muistikuvat eivät ole enää kaikista kirkkaimmat. Kolmatta osaa tulen tuskin koskaan pelaamaan.

Tässä on kyllä peli, joka kiinnostaa tällä hetkellä todella paljon. Peli julkaistiin ilmeisesti hiljattain Steamissa, mutta itse odotan vielä PS4-version julkaisua.

60fps Ps4:lla ja Xbpnella tuskin pitää edes paikkansa, ainakaan Blight Townissa viimeistään tulee droppia.

Jos näin tulee käymään, niin en kyllä näe muuta syytä esim. PS4-version hankkimiselle kuin sen, että verkkopeli on jälleen aktiivinen. 60 FPS olisi itselleni ehdottomasti se suurin syy ostaa Remastered, vaikka tahmaamiseen tottuikin jo PS3-versiossa.

Jos täällä sattuu olemaan muitakin Steven Wilson -faneja, niin Levykauppa Äxässä olisi tällä hetkellä ennakkotilattavissa vinyyliversiot Porcupine Treen In Absentiasta, Deadwingistä ja Fear of a Blank Planetista. Kaikki todella upeita levyjä, PT:n kiistatonta parhaimmistoa. Etenkin Deadwing lukeutuu aika lailla parhaimpiin kuuntelemiini levyihin.

Olen pelaillut tätä viime aikoina. Ehkä markkinoiden happoisin indie-peli tällä hetkellä.

Olen erittäin positiivisesti yllättynyt, nimittäin Resident Evil 7 tuntuu aidosti hyvältä peliltä. Rehellisesti sanoen parasta Ressaa sitten nelosen, ehkä jopa joiltain osa-alueiltaan parempaakin, sillä klassiset RE-pelit ovat aina olleet enemmän mieleeni. Toivon, että peli kantaisi loppuun asti yhtä hyvin, mitä se on kantanut tähänkin asti. VR-kokemuksena varmaan vielä kiintoisampi tapaus.

Viime vuoden suurin yllättäjä. Vihdoinkin Ressa, jossa ei tarvitse räiskiä jatkuvasti jotain lonkerohirviöitä ja siirtyä tylsästä toimintakohtauksesta toiseen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä uusin Resident Evil saattaa olla pelinä esimerkiksi Zeroakin parempi, mikä on todella kunnioitettava saavutus omasta mielestäni, kun pidän kaikkia sarjan osia nollasta neloseen asti päräyttävinä. REmaken ja RE2:n tasolle ei tietenkään päästä, mutta tästä on oikein hyvä jatkaa eteenpäin.

https://www.pelaajalehti.com/uutiset/tassako-vihia-last-guardian-ja-shadow-colossus-tekijan-uutukaisesta-uusi-mystinen-taidekuva

Nähtäväksi jää, mikä tässä on kyseessä.

ACE+ ja kumppanit ovat kieltämättä omaa luokkaansa, kun puhutaan videopelimusiikista.

Nyt kun kerran ollaan pelimusiikkiketjussa, niin tuli hommattua tuossa viime kesän alussa ehdoton suosikkini videopelien soundtrackeista. Akira Yamaokaa ei voita mikään, minkä lisäksi Theme of Laura on vielä tänäkin päivänä yksi kaikkien aikojen kappaleista.

Pistin tilaukseen. Toivottavasti on laadukkaampi tekele kuin ne, joita Capcom on puskenut ulos RE4:n jälkeen.

Bloodbornessa on loppujen lopuksi aika hyvä määrä checkpointeja. Dark Souls II:ssa (ja ehkä hieman sarjan kolmannessakin osassa) sen sijaan niitä saattaa tulla pahimmillaan vastaan jopa muutaman minuutin välein, mikä liittyy samalla kenttäsuunnittelun ongelmallisuuteen.

Bloodbornessa pelaajaa palkitaan vihollisten kukistamisesta. Aina se ei kuitenkaan edes ole tarpeellista, jolloin ne pystyy halutessaan ohittamaan helposti.

Ōkamin Kamui on tunnelmaltaan kotoisa ja hieno. Majora's Maskin Snowhead on myös yksi maininnan arvoinen lumialue.

[mutta]

Xenoblade Chronicles lyö mielestäni X:n juonen osalta 100-0, mutta X:ssä on parempi gameplay. Xenoblade Chroniclesin ääniraita on myös parempi, mutta parhaimpina hetkinä X:n vastaava vie jopa pidemmän korren. Tämä korostuu varsinkin Yakou Morin kohdalla.

Erinomainen lista, joskin hieman yllättävää, että kaikista Metal Geareista listalle päätyi vain MGSV. Olisin voinut vaikka lyödä vetoa MGS3:n puolesta.

Herätelläänpä hieman tätä aihetta.

Steven Wilsonin Hand. Cannot. Erase. on nousemassa ehkä yhdeksi parhaimmista kuuntelemistani levyistä. Kyseessä on siis Porcupine Treen keulahahmon neljäs sooloalbumi, jonka tyylilajina toimii progressiivinen rock. Se on tunnelmaltaan melankolinen mutta kaunis, mikä vetoaa varsinkin kaltaiseeni haikean musiikin suurkuluttajaan. Nythän artistilta on tulossa lähiaikoina taas uusi julkaisu (To the Bone), jonka ajattelin itse hankkia viimeistään tämän vuoden loppuun mennessä.

Nintendon pitäisi ymmärtää tehdä sama Metroidille kuin mitä Sonicille ollaan nyt tekemässä Sonic Manian muodossa. Onhan tämäkin toki parempi kuin ei mitään.

Bloodborne oli niin eheä kokonaisuus, etten oikein välittäisi saada sille jatkoa enää. Uusi F-Zero olisi aikamoinen yllätys, mutta tuskinpa vain tulee.

Tässä on uskomaton määrä asioita, joita peli ei edes kerro pelaajalle. Ihan parhautta. Muutaman niistä olen tajunnut vahingossa. Luovuutta on myös hauska käyttää etenemisessä, esimerkiksi pysäyttämällä ajan kivenmurikkaan mäiskien sitä hetken ja menemällä sen kyytiin lopuksi saa singottua itsensä parhaimmillaan toiselle kukkulalle asti. Puitakin voi käyttää ohjuksina samalla tyylillä. Game of the Year, helposti.