En kyllä kauheasti odottanut MS:ltä itse, mutta samat vanhat jutut siellä pyöri kuin aiemminkin. Olkoonkin, että omasta mielestä Xbox Onen taaksepäin yhteensopivuus on todella todella kaivattu ominaisuus (mihin varsinkin Sony voisi enempi panostaa), mutta tulevaisuutta ajatellen vähän hintsua nähdä Halo-Gears-Forza-akselin lisäksi hyvin vähän mitään peliä, jota ei olisi saatavilla jollekin toiselle alustalle.
Käteen jäi Sekiro (tosi jees!), Cyberpunk 2077 (tosi tosi jees!) ja DMC5 (varovainen jees, ottaen huomion nyky-Capcomin pelien ailahtelevan tason).
EA:ta en edes jaksanut eikä näemmä ollut mitään syytäkään jaksaa. Ainoa ylläri oli Command & Conquer ja sekin lähinnä negatiivinen.
Vaikuttaa samalta "ongelmalta" kuin muissakin Kirbyissä? En ole koskaan ollut kohdeyleisöä enkä oikeastaan ymmärtänyt täysin haasteettoman pelin päälle, mutta selkeästi joku niistä tykkää, koska ne myy.
Eiköhän practicen puute tämmöisille ole aika lailla se ja sama. 3S alkaa olemaan 20 vuotta vanha peli jostain Super Turbosta nyt puhumattakaan, joten vaikea uskoa että tässä vaiheessa löytyy enää uusia ihmisiä joita kiinnostaa olla hyviä noissa.
Semipienellä kiiinnostuksella olen seuraillut Joakim "konjak" Sandbergin seuraavaa teosta jo... vuodesta 2011 asti? Silloin kun pelin nimi oli nykyisen Iconoclastsin sijaan Ivory Springs. Noitu Lovesta tykkänneenä luvassa on varmasti herkkua, vaikka genre onkin se tylsähkö puzzle-pohjainen Metroidvania, mitä lähes kaikki tuntuvat suoltavan.
Celesteä olen testaillut sen Pico8-version muodossa joskus aiemminkin. En sitten tiedä miten ovat konseptia laajentaneet, ihan hauskahan se oli, joskin suhteellisen haasteeton.
Mutta asiaan. Korkkasin samantien pelin joka on houkutellut Xbox Onen julkaisusta asti, eli Killer Instinct. Ilmaiseksi kun sai. Tällä hetkellä ilmainen hahmo on Battletoadista tuttu Rash. Peli on... erilainen mitä kuvitteli. Alkuperäinenhän oli kovaa kombojen ulkoa opettelua ja sitä ultra komboa harjoiteltiin viimeiseen asti ja hiottiin alkukombosarjaa että saatiin kovin kombo luku. Tämä on ihan leikkiä siihen verrattuna. Komboja saa aikaiseksi vaikka silmät kiinni ja liikkeitä vahingossa. Rashilla sain esim. vahingossa, siis vahingossa Ultra kombon sisään. Olihan se ihan jees mättöä ja kiva oli yhdistellä iskuja, mutta ei siinä mitään samanlaista tavoitteellisuutta ollut kuin ennen. Toki otin helpoimman vaikeustason heti alkuun, joten voi olla että vaikeustason noustessa pitäisi alkaa miettimään liikesarjaa enemmän. Mutta olen silti yllättynyt liikesarjojen helppoudesta. Pelkkää nappuloiden hakkaamista ja kombot lähtee iskutoisensa jälkeen. Vai vaikuttaako vaikeustaso nykyään näihinkin? Siis kombojen helppouteen.
No jaa, uusimmassa KI:ssa vastushan voi reagoida tai arvata kesken combon, mitä nappia painat ja päästä combosta ulos. Näin oli vanhemmissakin peleissä, mutta uusimmassa se on sen verta keskeinen osa peliä, että vaikeat combot ei oikein sen kanssa toimisikaan. Sen takia combot itsessään ei ole vaikeita vaan vaikeus tulee siinä, että on mahdollisimman luova järjestelmän kanssa. Ja niihin ezmode-combojatkoihinhan voi suhteellisen helposti reagoida, jolloin vihollinen ei kauheasti pääse niillä mylläämään.
EDIT: Unohtui kokonaan, että pelissähän on ns. "combo assist"-moodi, mikä on automaattisesti kai päällä. Se taitaa suorittaa sulle jonkun mömmöcombon, jos hakkaat vaan nappeja. Semmoset combot on kyllä naurettavan helppoa rikkoa, kun tietää aina mitä sieltä tulee.
Vuosi 2017 on ollut sikäli poikkeuksellinen, että on tullut vaihdettua alaa ja aikaa peleille on ollut verrattain vähän - ja vielä vähemmän tänä vuonna julkaistuille. Fakta on se, että hyllystä löytyy pelattavaa edellisiltä vuosilta ämpärikaupalla jo ennestään.
Paras vanha peli: Shenzhen I/O
Zachtronicsin edellinen pelaamani pulmapeli Spacechem sopi kuin se monesti mainittu nyrkki silmään. Shenzhen I/O ei ole ihan suoraa jatkoa (peli kun käsittelee sähköpiirien rakentamista) , mutta hupiohjelmoinnista tykkäävälle tarjoaa pähkinää kuukausiksi. En vielä toistaiseksi ole kaikkia pähkinöitä ratkaissut sillä myöhemmät pulmat ovat vai-kei-ta.
Vanhoista peleistä täytyy mainita myös Neo Turf Masters, joka on ollut about täydellinen matkapeli kännykällä. Playa wan. Teesho!
Ja sitten vuoden pelatuimpiin:
3. Tekken 7
Täytyy mainita, sillä olen valehtelematta käynyt läpi kaikki paikalliset turnaukset ja vielä Ruotsissakin pelin perässä. Verrattuna oikeasti koviin pelaajiin olen kuitenkin ehtinyt pelaamaan verrattain vähän: pelikellossa on omilla laitteilla yhteensä se 150 tuntia kuudelta kuukaudelta.
Mitäpä muuta pelistä turinoimaan. Pelin tarinatila nyt oli mikä oli, mutta harvapa näitä genren pelejä minkään tarinan vuoksi ostaa.
2. Divinity: Original Sin 2
Pelistä tuli ihan vanhat hyvät ajat mieleen Baldur’s Gaten ja Icewind Dalen parissa. Yksinpelinä parasta ropellusta aikoihin, coopina kerroin nousee ainakin kahdella. Tätä lisää!
1. Cuphead
Omalta osalta Cuphead on lähes täydellinen peli. Haastetta piisaa, kontrollit ovat napakat, erilaisia pelityylejä löytyy… ja näyttää vielä aivan uskomattoman kauniilta. Ei voi kuin suositella.
Mainintoja
Super Mario Odysseystä en mainitse paljoa sillä se on suhteellisen kesken, mutta olen enemmän Super Mario 3D World -tyylin fani. Olen kuitenkin tykännyt ja veikkaan, että meno vain paranee, kunhan pääsen helpoista kentistä yli. Xenobladesta ja Zeldasta on vielä vähemmän sanottavaa, sillä ne ovat vielä enemmän kesken.
Indie on aika hatara käsite nykyään. Kuinka lopulta edes määrittelet sen. Onko Trine indie? Megaman10? No, Wiin LostWinds on ainakin, se oli varmaan ensimmäinen meikäläisellä. Sen jälkeen ei kauheasti ole tullut osteltua...
Bioshock Collectionin ostin eilen. Paikallisessa Citymarketissa 20€, niin ei vaan voinut ohittaa. Eihän sitäkään ehdi pelaamaan ties koska. Mutta perkele, halusin sen.
Eiköhän indiellä useimmiten tarkoiteta lähinnä julkaisija- ja kehitysmallia, joka on pääasiassa pienen tiimin tekemä peli ilman suurempaa julkaisijan rahoitusta. Genreä ja pelin kokoa tällä ei varsinaisesti haeta, vaikka tietenkin tiimin pieni koko asettaa rajoituksia sille, minkälaista peliä voi tehdä.
Joku Megaman 10 nyt ei ainakaan moisia kriteereitä täytä, vaikka verrattain pieni peli onkin. Trine ja LostWinds täyttävätkin nämä määritelmät.
Paras tapa pienentää syntyvyyttä on siis saada mahdollisimman moneen kolkkaan vakaa yhteiskunta, joka pitää huolta kansalaisistaan.
Ei vaan kouluttaa naisia. Siitä se kaikki lähtee. Ymmärtääkseni aika harvassa maassa on sellainen eläkejärjestelmä kuin täällä (ja täälläkin se kusee pidemmällä tähtäimellä), mutta niin vaan jopa jenkeissäkin syntyvyys on kääntynyt laskuun. Japani on ollut tällä tiellä pidempään kuin Suomi, kuten tuossa aikaisemmin jo vihjattiin.
Koulutus on tietenkin osa yhteiskunnan tarjoamaa pakettia.
Viimeinen kappale antaa ymmärtää, että projekti on oikeasti kuollut ja kuopattu. Laidlaw ei tosin enää työskentele Valvella, joten vielä on toivoa... I want to believe.
Haluaako kukaan oikeasti jatko-osaa sarjalle, jonka kehittäjät ovat pääasiassa lähteneet Valvelta omiin projekteihin tai eläköityneet täysin?
Mitä kauemmaksi HL2:sta mennään, sitä vähemmän koko HL3-meemissä on järkeä. Ylläolevan takia.
No jaa, mitä kehittyneempi yhteiskunta, sitä vähemmän lapsille nähdään tarvetta noin ylipäätään. Lapsia tehdään köyhissä maissa paljon ikään kuin eläkkeeksi. Mitä useampi jää henkiin, sitä todennäköisemmin joku jää henkiin hoitamaan sitten kun itse käy vanhaksi. Sitten, kun a) lapsikuolleisuus tippuu ja b) eläkejärjestelmä tulee yhteiskunnalliselta tasolta, harvenee syntyvyys yleensä meidän tasolle. Paras tapa pienentää syntyvyyttä on siis saada mahdollisimman moneen kolkkaan vakaa yhteiskunta, joka pitää huolta kansalaisistaan.
Vastaukset ylläolevaan ongelmaan onkin sitten yhtä moninainen kuin niitä köyhiä alueitakin on.
Täytyy kyllä sanoa, että For Honorista tuli jopa pidettyä. Ei se edes yritä olla mikään Dark Souls (ja miksi jokaisen pelin taistelumoottori pitäisi olla Dark Souls?) vaan lähempänä oikeata tappelupeliä. Suurin ongelma pelissä on vaan se, kuinka innokkaasti Ubi sitä päivitti. Hädintuskin tottui edelliseen balanssiin niin tuli jo uusi setti balanssipäivityksiä.
Olemme siis postailleet tänne boardille jo yli kymmenisen vuotta. Oikeastihan huomenna taitaa 11 vuotta tulla täyteen. Siinä ajassa tapahtunut muutamakin juttu:
- #pelaajalauta-IRC-kanavan syntymä ja kuolema - F1-lauta kaikkine sivuvaikutuksineen - Hetken laudan suosituimmat ketjut liittyivät liikuntaan, nyt ei taida ihan hirveästi siitäkään keskustella - Melfice luovuttanut pelaamisen kanssa totaalisesti ja siirtynyt politiikasta keskusteluun. Mies on siis totaalisen keski-ikäistynyt. - Lauta ikääntyy vauhdilla: suurin osa alkaa olla naimisissa ja monilla jo lapsia. - Laudassa keskustelu on myös harventunut murto-osaan kulta-ajoista. Itse tulee lurkkailtua jonkin verran, mutta mitään pitkiä monologeja en viitsi peleistäni laittaa. Summa summarum: viimeisenä kolmena viikkona on tullut pelattua se 59-60h Tekken 7:aa. - Fyysinen Preesens tehnyt totaalikatoamisen laudalta. Missä mies ja paskat Puha-läpät?
11-vuotisjuhlamiitti koska? ;)
EDIT: Ja joo, laskin väärin. Alunperinhän ketjun nimi oli "10 vuotta Pelaajalautaa", mutta huomasinkin että lauta perustettiin 20.06.2006. Silti hauska katsella, mitä muutoksia tähän väliin on sattunut.
Joel-EDIT: Olit aluksi oikeassa. Lauta on täyttänyt 20.6.2017 10 vuotta. Lauta avattiin 20.6.2007.
Huomaa miten luokattomaksi E3-messut ovat menneet, kun ei oikeastaan mitään ihmeellistä uutisoimisen arvoista tähän mennessä. Avasin Neogafin aamulla ja etusivu näytti kuin minä tahansa päivänä. Monesta jo viime vuona nähdyistä peleistä uusi traileri ja edelleen julkaisu joskus tulevaisuudessa.
Jos Retro Studios ei paljasta omaa peliään, niin tuskin Nipallakaan mitään ihmeellistä. Uudesta Mariosta vähän pätkää ja sitten jotain Armsin ja Splaaton 2:n paskaa, joka ei voisi vähempää kiinnostaa.
No jaa, 2015 megaton-pläjäyksen jälkeen ei kyllä odottanutkaan, että seuraavalta parilta vuodelta kuuluu muuta ihmeempiä kuin tilannepäivityksiä niihin. Se 3-4 vuoden kehityskaari on tätä nykyä alakanttiin, kun pitää niitä pikseleitä hioa.
Ei siltä, X-Comia etäisesti muistuttava Mario+Rabbids saattaa olla ok, kunhan eivät mene sitä liikaa lapsellistamaan.
Ubi taas on palaillut kiinnostavien lafkojen kartalle: Skull & Bones vaikutti kiinnostavalta ja For Honor oli alkukarsastelujen jälkeen hyvä peli.
Toisaalta: B&GE2 online open world. Haistakaahan nyt vittu.
No jaa, Alien: Covenantin suurin ongelma taitaa olla se, että ellei hahmot tekisi käsittämättömän tyhmiä päätöksiä, koko leffan tarinaa ei olisi. Sama ongelma oli jossain muotoa myös Prometheuksen kanssa, mutta Covenantissa miehistö on vielä kertaheittoa tyhmempi.
Ainoa konsoli, minkä oikeasti muistan hankitun julkaisussa, on 360. Ja siitäkin julkkarihumusta muistan lähinnä sen, kuinka Joel-san tilasi laitteen kuukausia aiemmin jenkeistä ja se seilasi useita kuukausia ties missä sen jälkeen, kun kaikki muut omisti jo laitteen. Taisi finngamerilläkin ehtiä jo toinen tai kolmas 360 menossa, kun se oli sitä RRODien kulta-aikaa.
Sen sijaan Diablo 2 ja Max Paynen julkaisu oli vuosikausien kulminaatio. Sitten kun ne sai hyppysiin niin niitä tuli valehtelematta pelattua kampanjat kahdesti putkeen suorilta.
Nykyään sitä kyllä arvostaa untakin ihan eri tavalla, ettei moiseen edes olisi hinkua.
Aika normaalia laudan ylireagointia. Nyky-Nintendolle aika tyypillinen julkaisu, joten ei poikkea kymmenen vuoden takaisesta linjasta mitenkään. Jännä että joku jaksaa vielä yllättyä, ettei kyse olekkaan tehokkaasta laitteesta. Hintatasokin sama mitä ennen. Onhan tämä laitteena jo huomattavasti mielenkiintoisempi kuin Wii tai Wii U. Vielä kun tulisi niitä pelejä.
No, niin. Tehot ovat omalla kohdalla suhteellisen toissijainen juttu. Esimerkiksi resoluutiokeskustelu on omalla kohdalla täysin toissijainen. Silti aika moni juttu hämmentää:
1) Switchin 300 euron hintaan ei kuulu minkäänlaista peliä. Se on mielenkiintoinen ratkaisu ottaen huomioon Wiin ja Wii U:n mukana tulevan edes jotain (Wii Sports, Nintendoland) 2) Nettiominaisuudet loistavat poissaolollaan syksyyn asti ja syksylläkin saatavat ominaisuudet kuulostavat lähinnä vitsiltä verrattuna kilpailuun (mainittakoon juuri se puhelinsofta integroidun äänichatin sijaan) 3) Pro-ohjaimen 70-80€ hinta on suorastaan ryöstöä. 4) Julkaisun pelivalikoima on Wii U:n ja Wiin julkaisuja vastaavia köyhempi.
Kyllähän tuo ostoon menee, mutta varmaan sitten vuoden 2018 puolella. Sitten sitä kiinnostavaa pelattavaakin on.
Öööö... siis. Jos voice chat oli toteutettu ongelmitta Xbox 360:lla jo ennen kuin mitään iPhoneja oli olemassakaan, miksi NS vaatisi mitään puhelinratkaisuja muuten kuin että Nintendolla ei vaan olla ees mietitty asioita?
Jos haluan NS:n ratkaisu on tarjota joku yleinen chattihässäkkä niin vaihtoehtoja riittää (vaikka se Skype). Ei tässä ole oikeasti mitään järkeä.
Ja siis en väitä etteikö NS:ssä olisi potentiaalia. 3DS:n ja WiiU:n valikoima yhdessä laitteessa kuulostaa aika mielettömältä. Mutta kuinka hyvin tämä oikeasti toteutuu, kun NS:llä pitäisi olla Nintendolta itseltää huima kehitys armeija takana, mutta julkaisuun saadaan vain kaksi peliä joista toinen on kehitetty edelliselle sukupolvelle. Toinen on 1-2-switch, joka olisi kaiken maailmassa olevan järjen mukaan iskeä konsoliin mukaan. Järjetön veto, kun juuri peleillä perustellaan omaa paremmuutta, eikä muilla ominaisuuksilla.
Tässä tuli esiin toisaalla mielenkiintoinen kommentti: Wii U:n suurimmat pelijulkaisut loppuivat n. 6-9kk sitten. Jos Nintendo nyt viivyttäisi Switchin julkaisua sen 9kk tähdäten joulumarkkinoille, niin Nintendolla olisi käytännössä puolentoista vuoden ikkuna, jona ne ei myisi yhtään mitään.
Kun tässä keskustellaan asian järjellisyydestä, niin nykyinen julkaisuikkuna on hieman kyseenalainen. Toisaalta ajatus yrityksestä jolla ei ole mitään myytävää yli vuoteen kuulostaa vieläkin järjettömämmältä.
Toivottavasti Nintendo saa nyt kaikki osastonsa yhden alustan alle ja pikaiseen, niin ehkä Switchin ostoa voi perustellakin. En ainakaan ole julkaisuovella odottelemassa. (Toisaalta en itse ole julkaisuikkunan lähistöllä konsoleita ostanut kuin... ensimmäisen Xboxin.)
Näytä kirjoitukset
