Tänne foorumeille on nyt muodostunut tämmöinen Nintendomination -ryhmittymä jolloin kaikki muut mielipiteet otetaan Nintendon törkeänä pilkkaamisena ja se on tottakai muotia.
Joel on onnistunut totisesti luomaan pelaajaboardit uudelleen! Vittuilu on vähän myöhässä, mutta kyllä sinne päästään.
Mutta tuo on kyllä liioittelua. Eihän täällä ole Nintendoa hehkutettu juuri ollenkaan. Nyt kun yksi EDGE:n TOP-lista iskeytyy, niin siitä alkaa tuommoinen syyttely. Varmasti Nipa-fanit ovat äänekkäin ryhmä, jolloin he tulevat parhaiten esiin.
Mutta tälläinen on virkistävää. Vastavoimia täytyy ja pitää olla, muuten on tylsää keskustella.
Ihmiset ovat äänestäneet Zeldan kärkeen. Snaken tavoin ajattelevia löytyy varmasti paljon, mutta enemmän on niitä, jotka Ocarinan mieltävät parhaaksi peliksi. Se on käsittääkseni ollut demokraattinen tilanne. Jos ykkösenä olisi ollut Vagrant Story, minä puolestaan olisin sanonut, että onpa merkityksetön ykkösnimi...
Bowserin final smash! Huh, se näyttää vähän pelottavalta jopa!
What?! You can control Giga Bowser from Super Smash Bros. Melee?!
It’s Bowser’s Final Smash!!
What, you think just because he’s huge, you can needle him with lots of little attacks and keep him off balance? Heh heh... Yeah, you keep thinking that.
You can only be Giga Bowser for a short time, though, so you’d better take your enemies out while you can. Bear in mind, too, that while escaping from Giga Bowser, fighters might decide it’s a good strategy to pick off the stragglers in his wake...
10. Gran Turismo Vei ajopelit täysin uuteen luokkaan. Syvyyttä, valintoja, ratoja ja autoja piisasi ennennäkemättömän paljon. 9. Zelda: Twilight Princess Moderni mestariteos. Parantaa kuin sika juoksuaan. 8. Colin McRae Rally 2.0 Ikimuistoinen ajopeli. Ajolinjojen ja säätöjen opetteluun kului valtavasti aikaa. Huikeaa neljän porukassa. 7. Final Fantasy IV Loistavat ja mielenkiintoiset hahmot, upea musiikki ja kiintoisa juoni. Loistava. 6. Goldeneye 007 Lisenssipelikin voi olla hyvä! Helkatin hyvä. Facility-kentän jälkeen tiesin, että peli oli jotain aivan erikoista... 5. Megaman 2 Ahh... Ne musiikit, ne musiikit. Loistavat bossit, hienot kentät. Nostagiaa parhaimmillaan. 4. Super Mario World 2D-tasoloikka hiottuna täydellisyyteen. Muistan miten kaksin tuli tätä pelattua ja etsittyä salaisuuksia. 3. Perfect Dark Kauniimpi, pelattavampi ja monipuolisempi kuin Goldeneye. Paras konsoli-FPS vielä tänäkin päivänä. 2. Super Mario 64 Virtual Consolessa pelattuna, ihan yhtä valovoimainen kuin ennenkin. Pelaamisen riemujuhlaa. 1. Zelda: Ocarina of Time Läpipeluiden määrä kasvaa vuosi vuodelta. Mutta peli on aina yhtä hauska pelata läpi!
Elokuvien rankkaaminen omassa päässä on niin paljon helpompaa ja ymmärrettävämpää. Niissä on käytössä koko ajan, ainakin teoriassa, yksi väline: kamera. Toki tekniikka ja tietokone-efektit kehittyvät, mutta eivät leffat silti vanhene pelien tavoin. Voin laittaa Peter Jacksonin LOTR-trilogian jälkeen vaivatta vaikka Casablancan DVD-soittimeen.
Pelien rankkaamisessa täytyy ottaa huomioon niin paljon enemmän asioita. Ja niistä voidaan tietysti kiistellä maailman tappiin asti. Mutta sehän onkin tälläisten keskustelupalstojen tarkoitus ja suola!
Nyt on myös varmistunut että peli ei sisällä minkäänlaista nettipeliä.
Täälläkin tuo haittaa 0% Paremminkin luo turvallisuutta siitä, että Retro on keskittynyt täysillä tekemään yksinpelistä huikean. Resurssit ovat menneet sinne minne pitääkin.
Tuli tuota katsellessa tunne, että tämä joku uppoaa kympillä meikäläiseen tai sitten jättää todella kylmäksi. Sen tietää sitten kun peliä pääsee rauhassa testaamaan.
Vaikea juttu, vaikea juttu. Pelaajat tuntuvat muistavan aina pelejä arvottaessaan kyseisen pelin meriitit. Onko se luonut aikoinaan jotain täysin uutta, esimerkiksi.
TP ja OoT. Pelien välillä on lähes 10 vuoden kuilu. Pelimekaanisesti Ocarina of Timesta ei ole vanhentunut mitään muuta kuin grafiikka, pelattavuudeltaan se on täysin yhtä hyvä kuin ilmestyessään. Mielestäni se fakta, että Twilight Princessin grafiikka on hienompaa, ei vielä yksinään tee sitä parempaa peliä.
Mutta entäs sitten kun TP:ssä on isompi pelimaailma, syvempi juoni, monipuolisemmat kontrollit... Nämä ovat faktoja, eivät kiisteltävissä.
Sen sijaan sellaiset asiat kuten temppeleiden paremmuus, kerättävät salaisuudet ja vaikeustaso, ne ovat melko pitkälle mielidejuttuja.
When a Stranger Calls - Kun tuntematon soittaa (2006)
Nyt oli teinikauhun aika. Plärättyäni Makuunin tarjontaa hyvän tovin, nappasin mukaani tämän Simon Westin ohjaaman remaken vanhasta kauhupätkästä.
Kaikki on niinkuin pitääkin; nuori ja äärimmäisen kaunis brunette pestautuu viikonlopuksi rikkaan perheen lapsenvahdiksi. Perhe asuu melkoisen syrjässä, isossa hienostotalossa. Eipä aikaakaan kun vanhemmat lähtevät illalla juhlimaan ja Jill jää lapsien kanssa yksin. Sitten koittaakin illan pimeys ja myrskykin alkaa muodostua ulkosalla. Oksat riipivät ikkunoita ja tuuli ulisee nurkissa. Sitten tapahtuu elokuvassa sen nimen ansaitseva käänne: puhelin alkaa piristä yhtä tiuhaan kuin 24:ssä konsanaan. Langan päässä tuntuu olevan erittäin epämiellyttävä tyyppi...
Näistä aineksista saadaan melko mitäänsanomaton elokuva rakennettua. Jilliä näyttelevä Camilla Belle on fantastisen näköinen nainen, mutta hänen tulkintansa roolista on mitäänsanomaton. Hahmosta ei yksinkertaisesti piittaa juuri ollenkaan. Ja se on kauhuelokuvan ollessa kyseessä todella sääli.
Leffa on parhaimmillaan ensimmäisen puolen tunnin aikana, sillä tunnelmia maalaillaan ja rakennellaan miellyttävän pitkään. Sitten kun Jillin vastavoima lopulta passitetaan täydellä höyryllä areenalle, latistuu tunnelma ja soittajan ympärille onnistuneesti pedattu mystisyys. Uutta Screamia ei kannata odottaa.
Primet ovat aina näyttäneet paljon paremmilta liikkeessä kuin kuvissa.
Kuitenkin, jo tuosta kuvasta selviää että peli näyttää paljon hienommalta kuin GC-Metroidit. Eikä enää kahta viikkoakaan ja peliä näkee taas liikkeessä. 480p-videoita hope so.
Manhuntia en ole itse pelannut, mutta koko ajan on ollut se kuva, että kyseessä olisi keskinkertainen, väkivalta-teemalla vahvasti ratsastava peli. yllätti nähdä se listalla.
Harmi ettei sadan joukossa nähty Colin McRae Rally 2.0:aa. yksi hienoimmista kilpa-ajopeleistä koskaan. Ainakin jos tykkää ajaa kilpaa kelloa vastaan.
Leffaharrastaja otetaan edelleen yhtä tosissaan, vaikkei se Citizen Kanea rankkaisikaan maailman ykkösleffaksi. Pelialalla se on vähän toinen juttu.
Tämä johtunee siitä, että elokuvia katsellessa muodostuu vahva, subjektiivinen mielipide, jota ylläpitävät muutkin seikat kuin vain elokuvan tekninen toteutus. Hyvin tehdylle pelille kriitikot antavat yleensä hyvät pisteet siksi, että se on hyvin tehty peli. Omaa mielipidettä ei elokuva-arvosteluiden tapaan painoteta yhtä vahvasti.
Vertaa; Tapani Maskula antaa uudelle jeesusleffalle 1 tähden... Peliarvostelija antaa hartaasti odotetulle jeesuspelille 5/10.
Se on kyllä totta, että pelaajille on tapana seurata laumaansa kuin hai laivaa. Omia suosikkeja ei jätetä millään ja turvaudutaan monesti nostalgiaan.
Yllättävää on silti se, että vasta nykypäivänä pelaamista aloittelevat sukeltavat hekin joskus vanhoja pelejä pelaamaan. Ja he löytävät melko usein nämä vanhat suosikit todella hyvinä peleinä ja aikanaan listaavat nekin vastaavien listojen kärkipaikoille.
Juu, ihan oikein kyllä sanot. Neljän satunnaisen pelaajan temmellyksessä tuolla voi pärjätä. Mitään vakavaa turnauspelaamista ei sitten varmaan kannata Bowserilla harrastaa.
Hahmomallit ovat kyllä aivan fantastisen näköisiä. Onkohan kuvia siloteltu? Ei sahalaitoja yhtään missään, kaikki on huikean terävän näköistä. Nintendolla ei ole tosin tapana jakaa bullshotteja.
Nämä ainaiset listat todistaa, että peliala tarvitsee kipeästi uutta verta, uusia tosipelaajia ja vähemmän ahdasmielisyyttä. Pelimaailmaa pitää ravistella kunnolla.
Pelaajat tietävät laadun, siksi listat pysyvät samana vuodesta toiseen. Elokuvalistoilla melko sama juttu, kuten Citizen-Zelda läpällä vihjailitkin.
Mutta eivät elokuvat tarvitse uusia katsojia tai uusia leffafriikkejä sen takia.
EDGE-lehdellä veikkaisin olevan HC-yleisö. Olisi mielenkiintoista nähdä samanlainen peliäänestys jonkin valtavirtalehden sivuilla. Enkä tarkoita pelilehteä tässä tapauksessa vaan ihan jotain moniin asioihin keskittyvää viikkolehteä.
Muistatko sen legendaarisen Dinosaurus-demon? Ai että se oli hienon näköinen silloin, sitä jaksoi ruudulla pyöritellä pelottavan kauan. Kai se nyt hämmästytti, kun N64:n euroopan julkaisu oli vielä kaukana ja itsellä ei ollut PC:tä, jolla olisin hienoa 3D-grafiikkaa nähnyt.
Demo-CD:t pyörivät myös koneessa. Loadedin demo tuli tahkottua alusta loppuun liian monta kertaa.
Rayman ja Ridge Racer olivat ekat PS1-pelini. Rayman oli aivan hemmetin vaikea, mutta Ridge oli tuolloin aivan törkeän hyvä racing-peli.
Ressa 4 toisaalta ansaitsee olla tuolla listalla jo pelkästään sen älyttömän viihdearvonsa takia. Melkein kaikki tuossa listalla ovat antaneet ja luoneet omaan genreensä jotain merkittävää uutta. Resident Evil 4 ei tällä tavalla suoriutunut, vaan Capcom teki siitä vain äärimmäisen hiotun ja viihdyttävän pelin.
Puhtaassa viihdearvossa se pieksee helposti kaikki tuon listan nimet. RE4:ää pelatessa on sellainen pieni virne koko ajan huulilla...
Nykyään aika pitkälti nuo imdb:n arvosanat määrittävät katsonko elokuvan telkkarista vai en. Jersey Girlillä oli keskiarvo 6.3, joka mielestäni on todenmukainen pistemäärä. Ei klassikkoleffa, muttei todellakaan mikään täysi surkeus ollut minun mielestäni. Ajoi asiansa sunnuntai-iltana.
Ei kannata jokaista leffaa tyrmätä vain sen takia, että siinä saattaisi olla inhoamiaan näyttelijöitä. Inhoan Beniä ja Jenniferiä monessakin pätkässä, usein se inho tulee elokuvan yleisen huonouden takia, mutta tässä parivaljakkoa kyllä katseli. Eikä Lopez edes ollut mukana kuin alussa.
Tämä oli selvästikin ns. "feel good" leffa. Minut jätti hyvälle mielelle.
Maikkarilla menee muuten hurjapäät. Huh huh.. Pari kertaa olen nähnyt tuon, ei ole minun elokuvani ei.
Hitto, että on ärsyttävää kun herätyskello soi kesken makeimman unen
Tänään aamulla heräsin itsekseni siinä vähän ennen kuutta. Kello oli soittamassa 07.30, joten ajattelin että ehdinpä nukkua vielä ihanat yli tunnin unoset ennenkuin pirisee.
En nähnyt mitään sikahyvää unta ( ), mutta sen verran jännittävää ja kivaa, että oli suorastaan harmittavaa kuulla se kellon meteli. Lisäksi ainakin minulla menee niin, että jos joudun pakosti heräämään kesken unen näin, niin se väsymyksen tunne on uskomaton. Vaikka olisi nukkunut 9 tuntia! Kesken unen herääminen tuntuu korostavan tuota väsymystä ilkeästi.
Onnistunut ja tasapainoinen lista. Sisältää kaksi peliä jotka ovat toistaiseksi jääneet pelaamatta (Halffis 2 ja Final Fantasy XII)
Zelda: Ocarina of Timella on tapana hallita tämänkaltaisia listoja ja tälläkin kertaa peli komeilee ykkösenä. Alkaahan se olla jo melko ennalta-arvattavaa, mutta minkäs sille voi että peli on niin hemmetin hyvä ja tyylikkäästi ikävuotensa kantava seikkailu.
Itse en arvosta Haloa läheskään noin paljoa. Hyväksyn sen meriitit konsoli-FPS:ät täysin uuteen aikakauteen vieneenä pelinä, mutta sitä pelatessa en vain viihtynyt kovinkaan hyvin. Nintendo-fanina olisin, yllätys yllätys, nostanut Metroid Primen Halon tilalle TOP kymppiin.
Yllätti muuten, että Final Fantasy VII ei onnistunut kipuamaan listalle ja sen sijaan XII siellä on.
En importtaa Japanipainosta, nyt se ratkesi. Kyllä muutamia kuukausia jaksaa jenkkiversiota odottaa. Wiillekin ilmestyy sen verran pelattavaa tulevina kuukausina kuitenkin.
Nyt tosin heräsi kysymys milloin ne virallisesti julkaisevat tämän Euroopassa? Ei kai vaan mene vuoteen 2008... Hyödyntäisivät nyt joulumarkkinat Zeldalla Euroopassa.
Väitinkö minä, että jenkit olisivat hoitaneet tilanteen jotenkin oikein tuon syyskuisen onnettoman päivän jälleen? En tietääkseni.
Mutta en ymmärrä miten jotkut voivat suhtautua asiaan tuolla tavoin. Että heitellään tilastoja eteen nälkäkuolemista ja ikäänkuin yritetään vakuutella "ettei se nyt niin kamalaa ollut". Se oli kamalaa. Kun tuhansia ihmisiä kuolee sellaisen pahuuden takia ja täysin turhaan, siitä en voi olla tulematta surulliseksi.
Nälänhätää ja tuonkaltaisia onnettomuuksia ei missään tapauksissa tulisi vertailla.
Toinen samanlainen tapahtuma olisi katastrofi maailmalle yksinkertaisesti siksi, että se näyttäisi konkreettisesti miten on mahdollista uusia kuuden vuoden takainen järjettömyys. Sen ei pitäisi olla mahdollista, kaikki yrittävät parhaansa mukaan estää tälläisiä iskuja tapahtumasta.
Ja miettikääpä mitä USA tuossa tapauksessa tekisi. Se olisi jälleen pakotettu reagoimaan tapahtumiin.
MegaDriven melkein täydellinen missaaminen harmittaa omalla kohdallani. Onhan siellä laatupelejä paljon seassa. Onneksi Virtual Consolella voi tutustua näihin helmiin ja aikomuksena onkia sieltä ainakin Sonicit, Gunstar Heroes jne.
Superin ja MD:n taistelu konsolisodissa meni yllättävänkin tiukille. Vasta kalkkiviivoilla SNES meni ohi. Sega markkinoi konetta sinä coolimpana vaihtoehtona ja mainoksissa vihjailtiin jo törkeän puoleisesti, että ostakaa Megis älkääkä mitään Nintendoa...
Eikös Englannissa pysäytetty n. puolisen vuotta sitten se massiivinen lentokoneisku tyyliin viime hetkellä? Tekijät olisivat räjäyttäneet koneet nestemäisillä räjähteillä Amerikan suurkaupunkien yllä. Tämän johdostahan mm. juomapulloja alettiin tarkkailemaan lentotarkastuksissa entistäkin enemmän.
Tuo olisi toteutuessaan ollut jotain aivan kammottavaa.
Terrorismin täydellinen poiskitkeminen taitaa jo ajatuksenakin olla naiivi. Aina joku näkee ("pahan akselilla" lähinnä) tietyt asiat ärsyttävinä/vääränlaisina ja näin syntyy radikaaliryhmiä. Allahia huutaen teipataan räjähteitä vyölle ja uskotaan täysillä siihen omaan asiaan.
Tälläinen laittaa toden teolla huolestumaan maailman turvallisuudesta. Viime päivinä Lontoossa sattuneet asiat ja nyt tämä. Monta iskua on jo ehditty kampittamaan, mutta ennen pitkää joku onnistuu lähes varmasti. Toinen 9/11-mittakaavan terrori-isku olisi jenkeille (ja koko maailmalle) täysi katastrofi.
Mutta miten sitten taistella tehokkaasti terrorismia vastaan? Bushin hallinnon tarjoamat lääkkeet eivät taida olla niitä tehokkaimpia.
Mistähän löytäisi tyylikkäitä, ison kokoisia pelijulisteita kehyksiin laitettaviksi. Kukunorista olen leffajulkkia ostanut. Peliaiheisia siellä ei ole kuin muutama hassu, mm. Halo 3, jota en kotini seinille kyllä halua.
Ilmeisesti eBay-tonkimiseksi menee. Julisteita lienee Nintendon pelisarjoista todella vaikea löytää.
Kaikista niistä pelilaitteista joita olet omistanut, mikä on ollut niistä mieluisin ja miksi? Kertaa suosikkipelisi. Mitä muistoja tähän laitteeseen liittyy?
Nintendo 64
Damn, että tämän koneen ajatteleminenkin saa olon lämpöiseksi Teknisesti uraauurtavia pelejä ja loistavia moninpelimättöjä tarjonnut masiina on painunut syvälle muistoihin. Ensihetket mahtavan 3D-grafiikan ja Nintendon tarjoaman analogiohjaimen kanssa olivat sellaista jota ei oltu koskaan aiemmin pelimaailmassa nähty.
Super Mario 64 avasi N64:n "vähän, mutta hyvää" -pelitarjonnan täydellisellä tavalla. Miyamoto hioi tätä mestariteostaan pitkään. Jopa niin pitkään, että se yksin myöhästytti koneen julkaisua. Bisnesmielessä katastrofaalinen ratkaisu, mutta meille pelaajille se antoi yhden kaikkien aikojen parhaimmista julkaisupeleistä - ja videopeleistä yleensäkin.
Goldeneye 007 ja Perfect Dark. Raren vahvinta kulta-aikaa, kaksi tappavan hauskaa moninpeliä. N64:n ohjaimien tatit kuluivat, kun minä kavereideni kanssa vietimme laatuaikaa facilityssä toisiamme hulvattomasti räiskien. PD nosti Kultaisen silmän tarjoaman hauskuuden vielä toiseen potenssiin järjettömän syvillä muokkausominaisuuksilla, pelitiloilla ja aseilla.
Linnottaudu huoneeseen, heitä selkäsi taakse laptop gun turvaamaan selustasi ja räiski muiden pelaajien ruudut humalatilaan tainnutusaseella
Zelda: Ocarina of Time. Kuusnepa oli tämän pelin ansiosta graafisesti kehityksen huipulla. Se tarjosi aikoinaan sellaisen paketin seikkailua ja ongelmanratkontaa että oksat pois. Sanoinko aikoinaan? Se oli rikollista!
Rocky ykkönen on mielestäni elokuvana ylivoimainen koko sarjasta, mutta se ei silti ole viihdyttävin. Rocky IV vie sen tittelin, sillä Ivan Drago on koko Rocky-historian paras ja hulluin vastustaja. Miestä inhoaa ihan huolella. Onhan se Clubber Langkin melkoinen paskiainen, mutta se Ivanin konemaisuus mieheltä uupuu.
Omat arvosanat Rockyille:
Rocky (5/5) Hieno ja aikoinaan uutta luova nousutarina miehestä, joka taistelee tiensä vaikka läpi harmaan kiven. Draama on toimivaa.
Rocky II (3½/5) Rockyn uusintaottelu tarjoaa myös hyviä ja liikuttavia kohtauksia, mutta alkuperäiselle se ei vedä vertoja.
Rocky III (2½/5) Kovin keskinkertainen tuotos. Lang on vastustajana sopivan raivohullu, mutta kehän ulkopuoliset tapahtumat ovat melko heikkoja.
Rocky IV (3/5) Saagan viihdyttävin osa. Kohtauksista nauttiakseen tarvitsee olla tietynlaisessa mielentilassa, sillä moni mieltää ne korneiksi. Drago on silti unohtumaton vastustaja.
Rocky V (1/5) Tämä ei toimi millään tasolla; Rocky valmentajana, lopun katutappelu, Tommy Gun on persoonaton kaveri...
Rocky Balboa (4/5) Stallone yllätti täysin, sillä kutonen on heti ensimmäisen jälkeen parasta Rockya. Lopun nyrkkeilymatsi on upeasti toteutettu ja tunnelma on katossa. Kehän ulkopuolella muistuttaa ykköstä monin tavoin.
Näytä kirjoitukset
Massaa on niin hemmetisti, mutta se ei paljoa auta kun sulavaliikkeiset soturit hakkaavat Bowseria mennen tullen. 
), mutta sen verran jännittävää ja kivaa, että oli suorastaan harmittavaa kuulla se kellon meteli. Lisäksi ainakin minulla menee niin, että jos joudun pakosti heräämään kesken unen näin, niin se väsymyksen tunne on uskomaton. Vaikka olisi nukkunut 9 tuntia! Kesken unen herääminen tuntuu korostavan tuota väsymystä ilkeästi. 
