I want to believen juonen munattomuus ihmetyttää siinä valossa, kun tietää miten kauan Carter ja kumppanit käsikirjoituksen kanssa puuhastelivat. Tekivät sen pari kertaa jopa ihan puhtaalta pöydältä uusiksi. Ja kun vielä muistaa ne turvajärjestelyt kuvauspaikoilla ettei yhtäkään juonenkäännettä vain pääsisi lipsahtamaan ennenaikaisesti internetiin.
Mutta eihän tuossa kässärissä juuri vuodettavaa totta puhuen ollut.
Seison 3:n tähteni takana, mutta tietyllä tavalla kyseessä on toki pettymys. Filujen maailma olisi mahdollistanut kuitenkin paljon, paljon paremman Viikon Hirviö -aiheenkin.
Into the Wild, Juno, Dark Knight ja nyt WALL·E. Vuosi 2008 ei vain lopeta antamista!
Ylistäkäämme Pixaria, joka on jälleen kerran venyttänyt 3D-animaation hienouden rajaa. Lopputulos on ällistyttävän komean näköinen pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Mutta onko se nyt uutinen jos Pixarin animaatio näyttää upealta? Ei, mutta kyllähän se silti todettava on.
WALL·E kertoo lämpimillä sävyillä maalatun elokuvan yksin maan päällä uurastavasta robotista, joka kaipaa itselleen kipeästi omaa vastakappalettaan. Joku voi väittää Pixarin tarinoita yksinkertaisiksi, ja sitähän ne pohjimmiltaan toki ovatkin. Mutta kun ne toimivat niin hemmetin hyvin. Huumori on WALL·E:ssä loistokasta, ja sitä on tarjolla niin pienille kuin varttuneimmillekin katsojille. Pixar tietää mikä naurattaa lapsia ja mikä aikuisia, joten kaikenikäiset pystyvät nauttimaan elokuvasta.
Minulla oli hahmojen toimivuudesta omat epäilyni. Voivatko robotit olla persoonallisia ja inhimillisiä? Pixarin käsittelyssä, kyllä voivat. WALL·E on inhimillinen, persoonallinen ja viattoman oloinen robotti, jonka "ilmeet" ja liikkeet tekevät siitä rakastettavan. Jo ensiminuuttien jälkeen olin söötin pienen koheltajan edessä täysin myytyä katselijaa. Muutkin elokuvan mytologiassa esiintyvät hahmot ovat persoonallisuudella siunattuja robottiruttusia, joiden pelkkä olemus saa suun leveään virneeseen.
Pixar tekee tarinan pohjatyöt upeasti, ja viimeiset viisi minuuttia kostuttivat silmänurkan. Miten ihmeessä minä voisin haukkua WALL·E:n tarinaa, jos se sai nauramaan, hämmästelemään, suremaan ja onnesta kyynelehtimään? Tämän hienon animaation aikana pääsee kokemaan koko tunteiden kirjon kaikessa vahvuudessaan. Missään kohtaan ei tunnu "hälläväliä" fiilistä. Elokuvan juonta ei tule verrata suuriin eeppisiin "oikean elämän"teoksiin, vaan suoraan muihin animaatioihin.
Minusta tuntuu, että minun on hyvistä elokuvista vaikea löytää ylipäätään mitään haukuttavaa. "Taasko Epiltä viisi tähteä, miten omaperäistä!". Mutta kuulkaas, haistakaa te home (kyllä, kirjoitin home), ja antakaa minun nauttia elokuvista täysillä. Jos joltakin muulta uupuu moinen eläytymisentaito, niin se ei todellakaan ole minun kokemuksestani pois. Jos en keskustelupalstoilla pysty saavuttamaan statusta löytämällä mestariteoksista niiden heikkoja kohtia, niin voi voi.
WALL·E on toistaiseksi Pixarin paras ja todennäköisesti myös hienoin kokopitkä animaatio mitä ihmiskunta on koskaan tehnyt.
Tuollainen paita päällähän olisi niin siistiä kävellä vaikka stadissa samalla kun leffassa käy. Joten todellakin yksi kappale tänne vain tulemaan. Kyseessä olisi myös varsin hyvää sissimainontaa.
Totaalinaurettavaa, ettei Everwoodin laatuisesta sarjasta olla saatu kuin yksi kausi julkaistua. Olisi niin törkeän siistiä katsoa kaikki 2,3 ja 4 kauden jaksot DVD-laatuisena uudestaan. Toivottavasti uutinen pitää paikkansa ja viime vuosien paras perhedraamasarja saa laadukkaat julkaisut.
Luulin jo, ettei enää mikään uutinen tulevasta DVD-julkaisusta saa minua kiihtymään, mutta onneksi en mennyt vannomaan...
Täytyykin katsella taas 1. kausi uudestaan lähiviikkoina.
Kakkoskauden The Last of Summer & The Day is Done ovat kaksi kaikkien aikojen parhaimpiin kuuluvaa TV-sarjajaksoa. Piste.
Minullakin näkyy noin, sekä Safarilla että Firefoxilla. Eihän tuosta kylläkään ainakaan minulle ole yhtään mitään haittaa. Esteettinen juttu se vain on.
Kuusi vuotta alkuperäisen sarjan viimeisen jakson jälkeen sijoittuva I want to believe sisällyttää elokuvaan muuttuneen filu-maailman. Mulder ja Scully eivät tietenkään enää kolua FBI:n palveluksessa syrjäisiä tuppukyliä kuivia läppiä silloin tällöin viskoen. Jos tältä elokuvalta odottaa kausien 1-7 filu-kokemusta, voi pettyä pahan kerran. Sillä elokuva ei "Viikon hirviö" rakenteesta huolimatta ole kuin ajoittain tutun tuntuinen.
Talvinen Vancouver on mahdollistanut kuvausryhmälle monia tunnelmallisia ottoja, joissa lumihiutaleet putoilevat hiljalleen maahan yötaivaan alla. Tunnelmaa siis on, ei hätää. Vielä kun Mark Snow on säveltäjänä samassa iskussa kuin ennenkin, niin tunnelmapuolen voi sanoa olevan vähintäänkin kunnossa. Turvallisen tutuilla elementeillä rakennetaan mallikelpoisesti jännitystä, joka toimii erinomaisesti jos ei ole liikkeellä "ei niille päähahmoille kuiteskaan mitään tapahdu" asenteella. Vai voiko niille sittenkin tapahtua?...
Sarjan kaksi kantavaa asiaa: Mulderin ja Scullyn keskinäinen suhde ja yliluonnolliset ilmiöt. Näistä ensimmäinen pelataan kotiin hienosti: Duchovnyä ja Andersonia ei ole turhaan roolitöistään kehuttu, sillä aidon lämmin kemia suorastana säteilee kun he ovat kankaalla yhtäaikaa. Chris Carter uskaltaa antaa aikaa tunnetiloille eikä rynni ohjaustaan uusiin suuntiin liian nopeasti. Nopeatempoista toimintaelokuvaa odottavat saattavat hätkähtää miten verkkaista tarinankerronta elokuvassa aika-ajoin on. Se kuitenkin palvelee itseään ja rakentaa emotionaalisesti voimakkaista kohtauksista mieleenpainuvia, joten en valita tästä tyylisuunnasta. Eihän filut sarjanakaan ollut koskaan erityisen nopeatempoinen.
Niin, entäs ne yliluonnolliset ilmiöt? Juoni on melkoisen perinteinen ja tyypillinen sarjan tavalle kertoa asioita. Twistejä toisensa perään ei nähdä, rakenne on looginen eikä elokuvan täydellinen ymmärtäminen vaadi useita katselukertoja. CGI-efektit ja bensaräjähdyksetkin on jätetty muiden popcorn-rymisteluiden huoleksi. Filujen tapaan avoimia lankoja jätetään, kaikkea ei tarvitsekaan tietää sataprosenttisen varmasti. Filujen maailmassa muutenkin hyvin harva asia on täysin selvä.
Vahvasti Scully-painotteinen I want to believe jättää takuuvarmasti monia sarjan fanejakin kylmäksi. Se ei ole tunnelmaltaan uskollinen sarjan parhaimmille kausille, se uskaltaa näyttää että sarjan sisäinen maailma on muuttunut. Elokuvana se on hidastempoinen ja vähän vaisu, mutta toisaalta myös useisiin nykyajan leffoihin verrattaessa itsetietoisen tyylikkäästi toteutettu ja oman näkemyksensä alusta loppuun saakka pitävä.
Toivon mukaan tämä ei ollut viimeinen kerta kun pääsen pimeään leffasaliin katsomaan Mulderia ja Scullya...
Kaikki Entouragen ulos tulleet jaksot on nyt täällä torpassa katseltu. Ja olo on vallan mairea, joskaan ei kylläinen. 25 minuutin episodit hurahtavat loppuun laittoman nopeasti. Kun on hauskaa, aika lentää.
Kolmannella kaudella nähtiin kuitekin mielestäni pieni laadullinen notkahdus sarjan yleistasossa, joka korjaantui 4. kaudella itsestään. En nyt sano, että 3. kausi erityisen huono olisi, mutta varsinkin alkupäässä se junnaa vähän paikallaan.
Ihunan kepeä tunnelma sarjassa on; näyttelijöiden kemiat kolahtavat yhteen enkä epäile hetkekään tyyppien olevan myös oikeassa elämässä hyviä ystäviä keskenään. Ari Gold on taas kuin Jokeri TDK:ssa, miestä odottaa ruutuun koko ajan. Onhan kaveria palkintogaaloissakin muistettu, ja syystäkin. Ari Goldin hahmo on eleineen ja äänenpainoineen puhdasta KULTAA!
Tekisi mieli sarjan jälkimainingeissa vuokrata Stadista parin hyvän ystävän kanssa makee yhteinen kämppä ja pistää vähän Helsingin Entourage-meininkiä kehiin. Elokuvatähti en ole, mutta mitenkäs olisi nuori ja nouseva kirjailija? Yeah, baby, yeah!
MTV3:n Tuuve Aro ryöpytti sitten oikein kunnolla; 1 tähden arvostelu on pelkkää ilkeätä loanheittoa alusta loppuun.
Kuulosti tosin hieman siltä, että elokuvaa rokotettiin sielläkin perinteisyydestä. Saa nähdä onko tosiaan niin, ettei toimi edes faneille. Vajaa vuorokausi vielä.
X-Files on parhaimmillaan uskomattoman hyvä, ja minun mielestäni suurin osa 5 tähden jaksoista ovat mytologiaa.
Keskinkertaisimmillaankin (***) X-Files on kuitenkin varsin mainio. Sarja on poikkeuksellisen elokuvamainen ja hyvin näytelty, joten ei sanomani ole Filu-fanin korviin ainakaan mikään paha haukku.
Olen vain realistisilla odotuksilla liikkeessä. Jos Taistelu tulevaisuudesta oli vain 3 tähden mytologia (niinkuin se suurinpiirtein olikin), ei olisi mikään ihme jos toinen elokuva osoittautuisi kolmen tähden Viikon hirviöksi. Arvosteluiden perusteellakin tätä voinee suurinpiirtein odottaa.
X-Filesin heikot hetket ovat yhden tähden jaksot, joita ei 7 ensimmäisessä kaudessa ole kuin kourallinen, mutta kahdella viimeisellä kaudella jaksomäärään suhteutettuna pelottavan paljon enemmän.
Mitä nyt olen arvosteluita varovaisesti lukenut, olen aika vakuuttunut että tulen tästä elokuvasta aika paljonkin pitämään. Rivien välistä on voinut lukea seuraavaa:
- Mark Snow on säveltänyt taas filumaisen ja hienon musiikin, joka tukee elokuvan tunnelmaa samalla tavalla kuin sarjassa. Tämä on jo iso juttu. - Duchovnyn ja Andersonin kemiat pelaavat yhä vuosien jälkeen yhteen. I want to believe on enemmän hahmovetoinen kuin action-painotteinen. - Luottaa huolella rakennettuun tunnelmaan perinteisten keinojen turvin.
Mikäli I want to believe on samaa luokkaa kuin kolmen tähden Viikon hirviö -jakso filuissa, on se siltikin omalla asteikollani todella katsottava tapaus. No, huomennahan sen näen!
mutta miksi Nolan käytti itse elokuvassa eri ottoja tietyissä Jokerin kohtauksissa, kuin mitä trailereissa näytettiin?
Leikkausvaiheessa puntaroidaan, mihin tyyliin kuvatut otot sopivat elokuvan yleistunnelmaan parhaiten. Pieniä vivahde-erojahan niissä on.
Myös trailerissa ollut kohtaus, jossa Jokeri ahdistelee Rachelia juhlissa ja sanoo "you look nervous", oli elokuvassa hitusen erilaisella äänenpainolla.
Mitenkään harvinaista ottojen vaihtaminen trailerista elokuvaan ei kuitenkaan ole.
Hohhoijaa. Uusi firmis latautui ja asentui 2 megasella yhteensä 35 min. ja 34 sek. Viime perjantaina olin kaverilla, jolla ei ollut XO:ssaan uusinta firmistä. Sen lataus ja asen.. siis lataus kesti alle minuutin.
Tuntuu kyllä hölmöltä kun itsekin latailin Welhon 5/1:llä päivitystä suunnilleen saman ajan. Ilmeisesti tulevat sellaiselta palvelimelta, jonka maksiminopeus ainakin tänne Suomeen on todella pieni.
Minulle Pixarit toimivat, koske ne ovat hauskoja ja hyvin kerrottuja tarinoita, joista aikuinenkin kyllä saa oikealla asenteella paljon irti. Lämminhenkisiä animaatioita on vaihteluna mukavaa katsella. Se seikka, että Pixarin leffat edustavat teknisesti alansa huippua, ei saisi olla liian merkityksellinen, mutta ei siitä haittaakaan ole.
Huikeat 750 miljoonaa dollariahan tämä on rahaa tosiaan takonut, joten ei ihmekään että jatko-osaa ollaan jo kaavailemassa.
Ja mikäpäs siinä. Kyllä Indy 4 vikoineenkin on hienoa veijariseikkailua. Toivon mukaan käsikirjoituksen kanssa ei kinasteltaisi tällä kertaa ihan niin kauan.
2.0 käyttöjärjestelmästä on paljastunut nyt muutaman viikon käytön jälkeen pientä ongelmanpoikasta. Se on nimittäin paikoin melko "laginen". Esimerkiksi yhteystietoihin siirryttäessä puhelin miettii vähän aikaa ennenkuin näyttö havaitsee kosketuksen. Tämä lienee Applen kiirehtimisen syitä ja laitettaneen kuriin 2.1-päivityksessä, jota voi odottaa julkaistavaksi syksyllä.
iPhonen kameraa pitää vielä sen verran kehaista, että se tuntuu tallentavan värit ja varjot mainiosti, paremmin kuin useimpien kännyköiden kamerat. Katsokaapa näitä otoksia (eivät siis ottamiani):
WALL·E sen kuin lähestyy lähestymistään. Itseasiassa ainakin stadissa sen voi mennä teatteriin katsomaan jo ensi viikolla. Juuri varasin liput ensi maanantaiksi päivänäytökseen tennispalatsi kolmoseen. Odotukset ovat niinkin kovat, että luulen tämän olevan toistaiseksi Pixarin kovin animaatio. Ratatouille on nykyinen suosikkini.
En tiedä miten, mutta jotenkin Pixar onnistuu teknisesti pistämään aina vain paremmaksi. WALL·E on jo naurettavan hienon näköistä 3D-animaatiota ja vähän päälle. Muutaman HD-trailerin jälkeen mietin, miltä tämä näyttääkään isolla bittivirralla BD-levyllä. Aiemmatkin pixarit ovat sillä formaatilla luokkaa "järkyttävän makee".
Virallinen kotimaan ensi-ilta on siis 5.9, mutta jos kiinnostaa nähdä tämä yli kuukautta aiemmin, niin Finnkino tosiaan järjestää ennakkonäytöksiä loman leffahuipennus -viikolla. Jos raahautuu teatteriin ennen puoltapäivää, pääsee 4,50 eurolla.
Vaikka tätä odotankin innolla, olen seurannut varsin vähänlaisesti elokuvan kehitystä ja sen saamia arvosteluja. Toki olen tietoinen siitä, että tätä on kehuttu jopa parhaaksi 3D-animaatioksi koskaan, mutta toisin kuin TDK:n tapauksessa, hype-kelkkaan en ole itse hypännyt.
Sen verran hukassa olen kyllä sarjan kanssa, että montakohan kautta ne ovat nyt meillä täällä Suomessa näyttäneet?
Kaksi kautta on tullut täällä Subilta ulos. Syksyllä alkaa kolmonen.
Itse sain tänään toisen kauden katseltua loppuun. Jaksojen määrää oli kasvatettu ensimmäisestä kaudesta kahdeksasta neljääntoista. Menoon ei silti ehtinyt lähimainkaan leipääntyä, päinvastoin. Tokan kauden juonikuviot olivat vieläkin hauskempia ja mielenkiintoimpia kuin ekalla kaudella. Pääjuoni pysyi mainiosti käsissä. Ja vaikka Entourage onkin viihdesarja, joka ei sisällä "Ooooo, miten sille ens jaksossa käy!?" cliffhangereitä, oli minulla jatkuva hinku laittaa pyörimään uutta jaksoa.
2. kausi on siis minun mielestäni jo 4 tähden arvoinen kokonaisuus, kun 1. kaudelle antaisin samalla asteikolla 3,5 staraa.
Henkilöhahmotkin alkavat olla tässä vaiheessa mukavan tuttuja. Todellisia velikultia. Vincentin "isken joka päivä uuden naisen ja unohdan sen sitten" persoonaakin syvennettiin loppupuolella varsin onnistuneesti.
Kirjani on tietty 900 sivuinen "40 päivää, 40 yötä" niminen opus, jossa käydään tunti tunnilta läpi kokemukseni tämän legendaarisen ajanjakson tiimoilta!
Ei hele, sehän olisi oikeasti hyvä idea
Niin, vakavasti puhuen, varhaisnuorten kirjahan se on eikä mikään raskas teos. En lähtenyt haukkaamaan liian isoa palaa. Tästä ekasta kirjasta on sitten hyvä kasvattaa mittasuhteita seuraavaan.
Näytä kirjoitukset
Kyseessä olisi myös varsin hyvää sissimainontaa. 
