Ei ne nappulat mihinkään lopu. Tuota ravistusta kun käytetään vissiin pakotetusti vaan kaapattujen vihujen kanssa. Esim bullet bill liikkuu nopeammin kun ravistaa ohjainta ja goomba pinon päältä voi hypätä korkeammalle.
Nämä voi hoitaa vaihtoehtoisesti myös näppäimellä, esimerkiksi bullet billiä voi vauhdittaa Y:llä tai ravistamalla ohjainta. Taisit viestissäsi tosin viitata tähän?
Hankalampia ovat liikkeet, joissa hattua heitetään esimerkiksi ylös (ohjainta täytyy ravistaa ylös). Nämä tuntuvat erillisillä joy-coneilla varmasti kaikkein luontevimmilta suorittaa, mutta ainakaan parin ensitunnin aikana en kokenut oloani rajoitetuksi Prollakaan.
Waggle on OK, kunhan se on vaihtoeohtoinen pelitapa. Odysseyssä se on sitä aikalailla 99 prosenttisesti.
Marion liikekirjasto yllätti; kaikkea ei muista millään saman tien. Peli suosittaa alussa ottamaan Joy-conit irrallisena käteen (ilmeisesti liiketunnistusta vaativat jipot ovat helpompia tällä pelitavalla), mutta en suostunut ainakaan vielä luopumaan Pro-ohjaimesta, jolla pelaaminen on niin suklaisaa, niin suklaisaa.
Toki sitäkin täytyy välillä ravistaa, koska nintendo on nintendo ja edelleen luulee, että waggle paske on hieno juttu. Varsin kivaa niille jotka käyttää switchia lähinnä käsikonsolina kun täytyy koko laitetta ravistella.
Tai sitten näppäimet loppuivat ohjaimista, liikkeitä on kuitenkin sen verran paljon?
Alku tuntuu huikealta. Opetuskenttä ei vielä räjäyttänyt parhausasteikkoa, mutta toinen valtakunta sen jo teki. Ei kyllä herkkuja ole säästelty alussa, sen verran makea tämä toinen maailma jo on. Toki vähän hassua nähdä Mariossa tavallaan fotorealistista grafiikkaa, mutta silmähän tottuu aika nopeasti.
Marion liikekirjasto yllätti; kaikkea ei muista millään saman tien. Peli suosittaa alussa ottamaan Joy-conit irrallisena käteen (ilmeisesti liiketunnistusta vaativat jipot ovat helpompia tällä pelitavalla), mutta en suostunut ainakaan vielä luopumaan Pro-ohjaimesta, jolla pelaaminen on niin suklaisaa, niin suklaisaa.
Nintendo... mun joy-conin huomiovalo voi tuikehtia vain niin paljon!
Uskomatonta, tämä on ehkä Nipan paras vuosi koskaan (Paras Zelda, MK8:D, ARMS, Splatoon 2, Paras Mario?).
Mitä pentelettä ne meni tekemään, käänsivät koko pirun laitteen huippumenestykseksi siitä vaisuudesta, joka hc-pelaajien mielissä ensiesittelyn jälkeen velloi (ei kaikkien, mutta monien). Jumankauta, olkoon vain suuri korporaatio, mutta suurempaa kuin kolmea täältä suunnasta.
Tämä maineikas Independent.ie, jonka arvioihin varmasti kuka tahansa vakavasti otettava pelaaja on ostoksensa jo vuosia perustanut, antoi Mario Odysseylle 6/5.
Nintendon.co.uk:sta löytyy joy-conien kohdalta mielenkiintoinen teksti, joka kertoo, että kotinäppäimen ympärille syttyy valo, kun Switchiin saapuu notifikaatio.
Melkein julkaisusta asti on ollut selvää, että k.o näppäintä ympäröi valorinkula, jota ei olla vielä virallisesti käytetty. 4.0:n jälkeen on kuitenkin mahdollista tehdä ohjaimillekin päivitys. Ehkä se on aktivoinut alustavasti tämän toiminnon?
Veikkaukseni: Switch saa pian jonkinlaisen viestijärjestelmän, ja kun saa mukavaa vihapostia (Not fair!) päihittämältään pelaajalta, tuikehtii home-näppäin kuin joulukuusi.
Kyseessä saattaa olla jännittävin led-valoa koskeva päivitys sitten... tai no, unohtakaa. Ihan makea juttu, kuitenkin.
GAFissa on edelleen kuitenkin n. 195 000 jäsentä, joten aika pienistä potuista puhutaan vielä eronneiden määrissä. Saa nähdä mitä tapahtuu kuukausien aikana. Se nyt on ainakin varmaa, että ResetErasta löytyy nyt kaikki GAFin pahimmat hutkitaan ennen kuin tutkitaan- ja triggered-tyypit.
Tunnistin heti Resetistä ns. korkean profiilin keskustelijoita. Heitä, jotka jäivät itselleni vuosien varrella mieleen kaikesta siitä äänenpaljoudesta.
En ymmärtänyt, että GAFissa on noin paljon jäseniä, siis melkein kaksisataatuhatta? Valtava määrä.
Uudella foorumilla on myös kiva, raikas ulkoasu. Muistuttaa vähän Pelaajalautaa...
7000+ jäsentä ensimmäisenä vuorokautena. Kahtiajako vaikuttaa todelliselta.
En itse kirjoitellut koskaan GAFiin (eikä ollut tunnuksia), mutta kävin siellä taustapiruilemassa joka päivä. Varsinkin myyntiketjut olivat kiinnostavia, ja hauskaa oli myös hypen eläminen suurien julkaisujen kanssa. Tämän sortin draamasta en ollut tietoinen, en ollut niin syvällä palstan tapahtumissa.
Pistän resetin seurantaan. Raikas tuulahdus vilvoittaa, ellei kyse ole sitten lumen satamisesta tupaan.
Onkohan tämä totta? Eli Apple ei saanut valmistettua X:ää tarpeeksi nopeasti, joten se on nyt laskenut FaceID-komponenttien tuotantovaatimuksia, joka johtaa huonompaan sensoriin. Tämä taas tarkoittaisi, että ensimmäisen erän puhelimissa olisi ns. parempaa teknologiaa. Arpajaiset tulossa?
Suomessa X:n ennakkomyynti alkaa perjantaina klo. 10.01. On mielenkiintoista seurata, miten nopeasti laite myy loppuun. Oletettavasti tänne (ja muuallekin) tuleva erä on hyvin pieni, ja kun hypekin on kohdistunut pelkästään tähän malliin, niin uskoisin operaattoreiden sivustojen kaatuilevan perjantaiaamuna.
Materialistinen mieli on ketku; se on kuiskutellut minulle, miten iPhone 6 plus on sittenkin jo niin kulahtanut, raasu ja kolho, ettei olisi ollenkaan häpeällistä ostaa tätä uutta mallia. Ei toisaalta olisikaan, sillä kolme vuotta käyttöikää on nykyajan älypuhelimelle ihan hyvin. En minä X:ää tarvitse, mutta jokin osa minussa haluaa sen, onhan se ensimmäinen iPhone sitten kutosen, jonka fyysistä muotokieltä on toden teolla peukaloitu.
Syitä olla hankkimatta sitä on noin 1179. Tai no, jos lasketaan, että hyväksyisin vielä n. 800 euron hinnan, jää niitä vielä 379.
Kohta 70 tuntia pelikellossa. Uusia hahmoja tulee, ja omaksun jatkuvasti uusia strategioita. 3.2-päivitys pinsseineen palautti yksinpelin GP-moodiin peli-ilon sekä syyn koluta sekä onlinea että yksinpeliä kaikilla hahmoilla.
ARMS on päällisin puolin petollisen yksinkertaisen oloinen peli, jonka pelimekaniikassa on koukuttavan tyydyttävä tuntuma, joka säteilee sormiin kahden asiansa osaavan pelaajan kalkkiviivoille asti tiukassa väännössä. Tuntuu huikealta twistata huonosti alkanut matsi toinen toisensa perään maalinsa löytävillä kiertolyönneillä. Vastustaja tungee iholle, melkein provosoituu (tiedän, koska teen itsekin niin...) Suola vain lentää, kun nyrkit, sähköhanskat, piikkipallot ja limanuljaskakepit viuhuvat!
Helixissä on jotakin maagista. Sen kohdatessaan tietää, että vastassa on joko hahmoja vielä vähän tunteva vasta-alkaja tai rankedissa pitkälle edennyt mielipuoli, joka hyppii, häärii, vääntelehtii älyttömillä tavoilla hanskojaan nakellessaan. Kunnioitan niitä, joilla Helix istuu hallinnassa sillä tavalla. Todella kunnioitan.
Tekisi mieli ostaa X pelkästään laajenevan taaksepäin yhteensopivuuden takia. Pelaan kuitenkin X360-pelejä säännöllisesti co-oppina. Esimerkiksi paremmat versiot Rainbow Six -tuplasta tai kolmesta Gears of Warista...
Hei, jos mä jätän iPhone X:n tänä vuonna ostamatta, niin voin ostaa Xbox X:n sen tilalla! Enkö voikin? Ja säästän yli 50% rahoistani! Kutsun tätä diiliksi. Ja itsepetokseksi, jonka kruunaamaton kuningas kirjoittaa tässä osoitteessa.
Voisiko olla, etteivät kaikki kehittäjät tykkää rautatason videokaappauksesta, ja Nintendo haluaa pelata heidänkin pussiin, kuitenkaan ominaisuutta muilta pois ottamatta. Tässä sukupolvessa Nintendo tuntuu tekevän asioita hyvinkin kehittäjälähtöisesti ja nöyrästi.
Ostan itsekin SDHC-muistikortin piakkoin, ihan Switchiä varten.
Onkos tuo näytön naarmuuntuminen lataustelakasta yhä ongelma? Eli onko joku tarrakikka telakkaan tai näytönsuojus jokseenkin pakollista?
En usko, että on. Itse en lopulta tehnyt telakalle mitään modauksia. Switchini näytössä ja kopassa on todennäköisesti mikronaarmuja, mutta ei mitään näkyvää tai itseäni häiritsevää.
Ohjaimista: itse pelaan kotona aina Pro-ohjaimella, jos laite vain on telakassa. Ohjain on vain liian hyvä ja mukava, ettenkö pelaisi.
Kuitenkin, minulla ei ole mitään ongelmaa ottaa tassuihini vaikkapa yksittäistä joykkaria, kun olen muualla pelaamassa. Viimeksi toissapäivänä pelattiin FIFAa neljällä joy-conilla.
Mitä enemmän Switchiä käytän, sitä paremmalta laite tuntuu. Nopeasti lennosta vaihdettava konsoli/kannettava-konsepti on ehkä parasta mitä on ja vasta hiljalleen alkaa sen tajuamaan paremmin. Saisi melkein kaikki valmistajat pölliä idean. Hyvin moni genre ja pelityyli toimii niin paljon paremmin kannettavassa formaatissa ja sitten kun on mahdollista pelata kuitenkin milloin vain telkulla, niin win-win tilanne.
Lisäksi tuo Switchin toimintanopeus ja varmuus on myös parhautta. Ps4 on niin kuppainen, pörisevä laginen romukasa Switchiin verrattuna, että itku meinaa aina tulla sen kanssa jatkuvasti.
On kyllä Stardew Valleyn pelaaminen lähtenyt täysin käsistä. Omistan pelin Ps4:lla, mutta ei koskaan tullut pelattua niin paljoa vaikka aivan mahtava peli. Nyt jatkuvasti joka välissä tulee taottua, kun peliin pääsee sekunnissa ja voi pelata missä vaan reissun päällä tai veneillessä.
Kannettavuus = helppous järjestää pelipippaloita. Meillä on tuttavapiirissä jo kolme Switchiä, ja loppuvuoteen mennessä vielä enemmän. Jo nyt on mahdollista pelata lokaalisti kuuden ihmisen kanssa ARMSia ja Mario Kartia. Hemmetin hauskaa, kun kaikki kokoontuvat yhden ison television ääreen. Ympärille ripotellaan Switchit tapletop-moodiin. Tuntuu ihan kuin eläisi taas Nintendo 64 -aikaa päivitettynä 2.0-versioon.
Se, mitä vielä kaipaan, on jotain vastaavaa mitä Goldeneye 007 ja Perfect Dark antoivat. Markkinoilla on hienonhienon ja semirealistisen moninpeli-FPS:n kokoinen aukko. Doom tulee toki ensihätään, mutta se ei ehkä ole aivan sitä, mitä haen. Esimerkiksi Switchin LAN-ominaisuuksia tukeva Rainbow Six voisi olla jotain erityistä.
- Video capture for select games (BOTW, ARMS, MK8, Splatoon 2) - New profile icons featuring characters from the Super Mario Odyssey™ game and The Legend of Zelda™: Breath of the Wild game - Transfer user profiles and save data to another system - Pre-purchase option is available for certain games on Nintendo eShop for Nintendo Switch
Datan ja profiilien siirto on hyvä juttu, ettei menetä tallennuksiaan laitteen kosahtaessa. Oli jo aikakin!
Videotallennus koskee viimeistä 30 sekuntia. Se ei ole paljon, mutta toisaalta riittävästi, jos onlinea pelatessa sattuu hullu hetki, jonka haluaa ottaa muistoksi. Tällaista olisin tarvinnut muutaman kerran. Harmi, ettei videokaappaus toimi heti kaikessa, sillä peli on ilmeisesti päivitettävä tukemaan sitä, kun toistaiseksi vain Nipan kruurunjalokivet antavat kaapata videota.
EDIT: Profiili näyttää aluksi pelitunnit 1 tunnin tarkkuudella, mutta 5:n pelitunnin jälkeen taas viiden ryppäissä.
Trial of the Swordin viimeinen vaihe selätetty! Lopulta pystyin siihen vasta kolmannella kerralla, tehtyäni ensin erinäisiä hölmöilyjä, jotka johtivat nopeisiin äkkikuolemiin; kun vastassa on Lynel, ei kannata jäädä miekanviuhuntaan makaamaan. Suunnittelin silloin säästäväni yhden ancient arrown, mutta se ahneus kostautui pahan kerran. Lamaannuin täydellisesti, kun Lynel teki minusta ja parista keijustakin silppua noin kymmenessä sekunnissa. Huh huh, ja vielä kerran huh huh.
Olin sen jälkeen moodissa kelpo ajan. Miten saatoin?
Kolmas kerta menikin sitten aika lähelle näytöstyyliä, vaikkakin Ancient-nuolten käyttäminen pahimpiin vihulaisiin tuntui melkein huijauskoodilta. Halu läpäistä haaste oli kuitenkin suurempi kuin kerätä kuvitteellisia kudos-pisteitä henkilöiltä, jotka eivät todellisuudessa piittaa kakkaakaan, miten olen tämän osion pelannut. Niinpä nuolet viuhuivat, ja minä hymystelin, naatiskelin ja tunsin lopulta jopa kutkuttavaa mielihyvää haasteen läpäisystä – eihän tätä palkintoa (täydessä mahdissaan hohtavaa Mestarin Miekkaa) kuitenkaan ojennettu minulle aivan hopealautasellakaan.
Olen valmiina, sanon DLC kakkoselle.
"Hei, meitä on vielä yli neljäsataa!" Huutavat Korok-siemenet takaisin.
DLC 1 saapuu siis jo huomenna. Täytyy tsekata, mitä tulee. Toivottavasti myös iso nippu yhteistyötehtäviä, vaikka yhtä paljon kuin mitä peruspelissä valmiiksi on.
Nintendon mainonta (myös Splatoon 2:n kampanja oli aivan mainio) hipoo tänä vuonna Applen sfäärejä, jotka tietenkin ovat vuodesta toiseen mielipuolisen korkealla. Toimiva miksaus uutta ja vanhaa. Aikaa, jolloin live action -pelitrailereita tehtiin paljon enemmän.
Tekisi mieli fiilistellä Super Mario 64:ää ja Sunshinea ennen julkaisua (mutta haluaisin toki pelata niitä Switchillä!). Riittäisiköhän viikko molempien läpikäyntiin, jos ne pelaisi läpi mahdollisimman suoraviivaisesti?
EDIT: Taidan mieluummin pyhittää SM64:lle, Sunshinelle ja molemmalle Galaxylle pienen fiilistelytuokion, jolloin pelaan kentän pari peliä muistellen. On erittäin todennäköistä, että nämä kaikki ovat joskus saatavilla Switchille – ehkä jopa originaalia graafisesti parempina versioina –, joten haluan vielä säästää täydellisen uudelleenpeluun.
Suuremman mittakaavan pelit varastivat liiaksi huomioni. Nintendon indieille jakama näkyvyys oli todennäköisesti yksi katalyyteistä kiinnostukseni nousemiselle. Tulevaisuudessa poiminen pari, kolme indietä vuodessa täyttämään suurempien pelien julkaisuaukkoja.
Ensimmäinen hankkimani Indie-peli koskaan. Laadukasta tarjontaa tuntuu ainakin riittävän. Valitsin SV:n, koska sen ympärillä on vellonut indie-peliksi poikkeuksellinen hype, ja koska olen jo pitkään halunnut tutustua paremmin johonkin Harvest Moonin kaltaiseen. Farming Simulator? Liian HC. Stardew Valley? Osuu todennäköisesti maaliinsa, ja on myös vaihtelua suuren mittakaavan 3D-peleille.
Plus, tätä viisi vuotta yksin väkertänyt sisupussi varmasti ansaitsee kaiken hyvän, mitä hän tällä pelillä on saavuttanut/tulee vielä saavuttamaan.
Mielenkiinnolla odotan fiiliksiä tästä. Peli kiinnostaa ja Switch olisi alustana täydellinen.
Pari tuntia kului eilen Stardewin ensitoimien ääressä sukkelaan, ennen kuin siirryin Splatfestin pariin.
Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta koukuttavalta puuhastelulta, jota haluaisi pelata "vielä yhden" pelipäivän. Teen asioita todennäköisesti epäoptimaalisesti, kokeilen hölmöjä juttuja ja johdan farmiani muutenkin kuin Kalliossa syntynyt elämäntapataiteilija, mutta joskus tällainen vain on parasta, mitä voi pelata! En aio lukea strategiaoppaita rahan maksimoimiseksi, sillä teen askareita omassa tahdissani enkä stressaa lopputuloksesta. Stardewissä ei ilmeisesti ole nipotiukkoja aikarajoja tai painavaa tunnetta, että pitäisi tehdä tietyt asiat tietyssä järjestyksessä. Siitä pidän.
Väkevä ilmapiiri merkitsee, ja se on myös kohdallaan. Musiikki poistuu taka-alalle silloin kun luonnon äänet on hyvä nostaa päärooliin, yön laskeutuessa voi melkein haistaa kostean nurmikon. Peli näyttää yksinkertaiselta, mutta sen tyyli huokuu silti tunnelmaa. Vuodenajat vaihtuvat, ja siitä näkee enteitä. "Tunnetko tuon lämpimän puuhkaisun ilmassa?" sanoo kaupungin asukki, kun kesä antaa viitteitä itsestään.
Kyllä, kyllä tunnen. Sehän on Stardew Valley, josta jo ensitunneilla välittyy tekijänsä suuri rakkaus pelin genreä kohtaan.
Ensimmäinen hankkimani Indie-peli koskaan. Laadukasta tarjontaa tuntuu ainakin riittävän. Valitsin SV:n, koska sen ympärillä on vellonut indie-peliksi poikkeuksellinen hype, ja koska olen jo pitkään halunnut tutustua paremmin johonkin Harvest Moonin kaltaiseen. Farming Simulator? Liian HC. Stardew Valley? Osuu todennäköisesti maaliinsa, ja on myös vaihtelua suuren mittakaavan 3D-peleille.
Plus, tätä viisi vuotta yksin väkertänyt sisupussi varmasti ansaitsee kaiken hyvän, mitä hän tällä pelillä on saavuttanut/tulee vielä saavuttamaan.
Sen jälkeen: miksi hitossa en ollut koskaan aiemmin pelannut tätä? Siis en koskaan, sekä Origins että Legends, molemmilla sama, tyly kohtalo. Peli oli tarjolla noin puoleen hintaan tyypillisestä, joten näin kuukautta ennen Mario Odysseytä tuli mieluusti hankittua tällä diilillä väliin jäänyttä supertasoloikkaa moninpelinä pelattavaksi.
Tämä versio on ensikertalaiselle todennäköisesti erityisen herkullinen, kun sisältää kaiken sen lisäkaman, mikä on hajoitettu muihin versioihin (sekä 40 kenttää Originsista), tiettyjä WiiU-tabletin toiminnallisuuksia lukuunottamatta. DigitalFoundry tosin sanoi, ettei peli ole teknisesti täydellinen (mm. pidemmät latausajat), mikä tietenkin on Definitive -tittelillä pröystäillessä hieman hampaankoloon jäävää. Noh, kukaties, ehkä näemme päivityksiä?
Näytä kirjoitukset
moodissa kelpo ajan. Miten saatoin?