Julkaisupäivänä tuli haettua Limited Edition kaupasta, mutten vielä hirveästi ole kerennyt pelaamaan. Jossain Chapter 15 paikkeilla. Peli on hyvä, se nyt on selvä.
+Taistelut. Turpiinveto on helppoa ja hauskaa, erityisen hieno lisä on matsin alussa tapahtuva "taktikointi"-vaihe. Miinusta tosin siitä, että muistuttaa Fire Emblemistä, jonka uusinta osaa ei ole vielä ilmoitettu rantautuvan Eurooppaan. >.< +Musiikki. +Equipmentit. Panssarit ja aseet on sopivan simppeleitä. Panssarit on lähinnä kosmeettinen seikka, niin ei tarvi olla koko ajan vaihtamassa parempaan. Aseista on helppo valita mieleisensä ja kehittää sitä. Värien vaihto ja hahmojen strippaaminen on kiva lisä, sisäinen pikkutyttöni ei enää tarvi barbeja. +Limited Edition on hyvännäköinen. Kehtaa pitää hyllyssä.
-Ääninäyttely. HERRANJESTAS SE ÄÄNINÄYTTELY. Pahinta ö-luokan matskua mitä olen vuosiin pelissä kuullut. Välillä on vaikea seurata juonta kun ääninäyttely on kuraa. Syytän ohjaajaa. -Peli ei pyöri 50Hz:lla. Jostain syystä Wiin kuva näyttää suttuiselta meikän telkkarissa kun se vääntää 60Hz-kuvaa.
Kokonaisuutena näillä testauksilla 8.0/10.0.
Xenoblade Chronicles on vieläkin paras JRPG ikinä.
Siinä oli pojalla ihmettelemistä kun isoveljen tietokoneella pääsi räiskimään ensimmäistä kertaa anonyymeja vastustajia, jotka loikki ja pomppi, viilsi ja ampui. Muistaakseni olin ~13v kun tätä ensi kerran hakkasin. Harmi vain että International Edition oli silloin varmaankin Beta-vaiheessa niin serverit ei ollut mitenkään luotettavat. Siitäkin huolimatta, silloin kun matsiin pääsi sisälle, oli nautinto suuri. Joskus alkuvaiheissa ihasteli kun "Prot" veti butterfly-tekniikalla, kiipesivät seiniä miekaniskuilla ja nousivat puukon iskusta kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta ajan kanssa tuli itsekin opittua samat kikat.
Kun serverit oli stabiloitunut, oli mahtavaa kun pelin suomalainen pelaajakanta oli yllättävän suuri. Suomikiltoja nousi jossain vaiheessa kuin sieniä sateella, meidänkin kaveriporukalla oli oma: SFPerkele. Taidettiin saada jonkin verran mainettakin pelin sisällä. Vaikken ole vuosiin GunZiin koskenut pitkällä tikullakaan, on muistot kultaa: Sprayaus Mansionin käytävillä, joka mapin kikkojen opiskelu, eeppiset miekkaduelit, matsista poistuminen ettei lopu kesken, Kiltamatsit joissa oli kunnia kyseessä...
Ja ihan vaan tiedoksi, jos mappina on Island ja ainoastaan miekkoja voi käyttää, ei vissiin valiteta jos sut flipataan rotkoon.
Kunniamaininta on annettava MMORPG:lle joka astui elämääni juuri GunZin jälkeen.
Ragnarök Online
Tähän tuli upotettua aikaa. Useilla eri servuilla, useassa eri killassa, kaveriporukassa ja tuntemattomien kesken. Kerran törmäsin suomalaiseen jamppaan, kun olin alkemistillani metsästämässä White Herbejä ja sain ensikerran maininnan siitä että vaikutin olevan 20+-vuotias, vaikka olin ehkä 14. Tuli nörttiteinille hyvä mieli.
Nyt on muuten aika reggae-fiilis. Suosituksia? Marleyn Bobin tiedänkin jo ja faija kertoi Jimmy Cliffin ja Toots & The Maytalsin, joista Cliffiä olenkin vähän jo kuunnellut.
Jos suomireggae iskee, suosittelen tutustumaan Raappanaan, Soul Captain Bandiin ja Kapteeni Ä-neen. Kaikki suht tunnettuja (vaikkakin SCB ja Kapteeni Ä-ni jo edesmenneitä kokoonpanoja) niin youtubesta löytyy. Itse tykkään myös Jukka Pojan sooloiluista ja Seppo Paarman vähästä mitä olen kuullut.
Jos kristillinen sanoma ei karkoita niin Kaemo ja Katajainen kansa vetävät hyvää settiä.
Ja tietenkin Mamban biisi, Rakkaus on iso riski (feat. Jukka Poika) on kovin reggae-henkinen.
Vuoden lautalainen: Fyysinen Preesens No kylpi se ruukkaa olla sillä viissiin että kloepin tekstit on ollu ihan mukaevaa luettevaa. Ja jaekso piestää timänkin aihosen pystypäen.
Vuoden hauskin: Melfice_ Vaikka onkin ollut vähän poissa parrasvalosita viime aikoina (ketäpä minä siitä syyttelemään... KAIKKIA), on miekkosen heitot useimmiten kovin huvittavia.
Vuoden topic: Nostalgia-topic Teki mieli pistää Avatar Wars!-ketju joulukuvien takia, mutta kyllä tämän lukemisesta tulee vaan parhauden tunteet.
Vuoden yllättäjä: Edgeworth Kirjoitti varmaan ainakin kolme viestiä! Joista kaksi Avatar Wars!:iin!
Pienenä todistelin aina itselleni tuon ruskean katuhain voimia pistämällä sen hakkaamaan näkkäreitä puoliksi. Kyllä, näkkärit meni rikki ku tuon käden vaa nosti ja antoi pudota.
Michael Mannin Public Enemies on valioluokan elokuva, yliluonnollisen lähellä herran ainakin toistaiseksi timanttisinta ohjausta, Heat - ajojahtia.
...Blaablaablaa...
Hieno elokuva.
Surkea elokuva sanon minä. Ensinnäkin, elokuva on aivan liian pitkä. Yli kaksituntinen, mutta niinhän ne kaikki "hyvät" elokuvat tätä nykyä on. Pituuden sai vielä tuntumaan pidemmältä elokuvan tylsyys. Elokuvan pituuden huomioon ottaen leffassa ei tapahtunut oikeastaan paljoa merkittävää, ja tämä kommentti tulee jätkältä, jonka mielestä Huuliharppukostaja on loistava pätkä liikkuvaa kuvaa. Vertaus Huuliharppukostajaan on osuva, sillä ohjaaja selvästikin yritti muutaman kerran luoda samanlaista jännitettä pitkittämällä kohtauksia, mutta muistan sen tepsineen vain kerran. Ne muut kerrat tylsistyin kuoliaaksi. Oikeastaan kaikki hahmot jäivät suht etäisiksi, heihin ei paneuduttu niin paljoa kuin olisi pitänyt. Leffassa keskityttiin kertomaan miten tämä tosi-tarina oikeasti menikään, sen sijaan että olisi tehty siitä mielenkiintoinen. Tuskinpa leffan päätähdet olisivat panneet pahakseen jos heidän elämänkatsomuksistaan olisi esitetty vähän syvällisempikin tulkinta kuin "teen tätä ku tää ny on kivaa".
Leffassa oli myös toimintaa, minkä voisi luulla pakostakin lisätä mielenkiintoisuutta. Mutta eeeeeeeeehei, eihän missään nimessä toimintakohtaukset saa olla viihdyttäviä! Kun ei kerran hahmoihin paneuduta, niin miksi siihen toimintaakaan pitäisi panostaa? Kaikki aksöni oli puuduttavaa katseltavaa yksinkertaisuudessaan. Kuvakulmat olivat tylsiä, leikkaus oli tylsää... Mistä päästäänkin leikkaukseen, mikä oli täyttä kuraa. Mannilla oli varmaan joku tosi hieno visio, kuvan välillä hyppiessä ihan järjettömiin ja tylsiin kohtauksiin.
Nyt ei enää jaksa miettiä miten tätä kuraa kommentoisi.
Mutta sanottakoon, että tämä on ollut ainoa leffa ikinä jonka jälkeen olen ollut "surkeaa leffa"-fiiliksissä. Kaiken lisäksi en odottanut tältä oikeastaan yhtikäs mitään, koska trailerin perusteella pidin huonona. Käytii kattomassa kaveriporukassa.
Myönnän, naurahdin siinä kun Depp ja Bale
Loppu oli kyllä hienosti toteutettu. Sitä leikkausta lukuunottamatta.
Whose Linea on itsekkin tullu katsottua ja oli kyl ekoja kertoja katsastaessa jännä huomata että jotkut noista peleistä on samoja mitä meijän amatöörinäytelmäryhmässä käytetään perusrentomukavakatellajahengailla-improtreeneinä.
Hyvä vaan että tekevät noita sauvoja. Kilpailu lisääntyy ja tekniikka kehittyy hintakilpailujen huutaessa pullaa. Puhumattakaan siitä, että kun kaikki vaan kopsaa Nintendon keksinnöt, on meillä Nipafanipojilla hauskaa haukkua muita kopioijiksi ja kehua Isoa Ännää pioneeriksi ja parhaaksi parhaudeksi ikinä. Uusista peleistä Metroid oli ainoa (jousiammunan lisäksi) joka sai himot kerääntymään ja syljen erityksen lisääntymään.
Vaikka Melee onkin loistava peli, varmasti yksi parhaimmista, annan ääneni Megikselle nostalgiahuurujen, ikivihreyden ja nörttiyden takia. Pelaamattomille kavereille on hauskempi jauhaa Megamaneista kuin Meleestä.
Super Mario World Metal Gear Solid
Tässäkin puhaltaa nostalgian tuulet, sekä SMW:n puhdas hauskuus pelinä, siinä missä MGS on enemmänkin cool leffapelinä. Huomautettakoon kylläkin etten ole MGS:iä paljoa pelannut.
Pokémon Red/Blue Resident Evil 4
Aina ja ikuisesti ikivihreänä ja nautittavana pysyvä vastaan vain sellaiset seitsemisen läpipeluukertaa putkeen kestävä peli muutaman tunnin lisäävällä räiskintä-moodilla. Kuusi Magikarppia rökittäis Leonin ja Krauserin milloin vaan.
No More Heroes "Haahaa, naurattaa"- ja "väkivalta on hulvatonta"-mielissä hauskin koskaan pelaamani peli. Täynnä asennetta. Phoenix Wright: Ace Attorney Orgastiset nautinnot mitä saa kun ajaa syyllisen nurkkaan nostaa PW:n eliittiin. Fire Emblem: Path of Radiance Palkitseva, hyvin kulutusta kestävä ja koukuttava. Hahmoja enemmän kuin pelissä X ja ne on kiinnostavampia kuin pelin X hahmot. Trauma Center: under the Knife "Pelastan tämän potilaan! Kuvittelenpa siis mielessäni pentagrammin saadakseni mystisiä voimia." Ja pelaaminen on addiktoivaa ja hauskaa.
Kalenterifunktio on ihan built-in. Se täytyisi ainoastaan laittaa päälle ja hioa kuntoon. Kalenteri voitaisiin toteuttaa siten, että kaikki voivat lisätä kalenteriin tapahtumia (kuten vaikkapa pelien julkaisuaikoja). Lähestyvät tapahtumat (vaikka viikon sisällä) voisivat näkyä foorumin etusivulla. Olisiko tälle kysyntää?
Itselleni moinen passaisi varsin hyvin, sillä itseltäni jää aina huomaamatta esim. pelien Suomijulkaisut. Mitä etusivuun nyt muutenkin tulee, niin mielestäni on täysin toimiva.
Näytä kirjoitukset
