Ollaan katteltu krapulapäivien ratoksi viime viikkoina Peter Jacksonin vanhoja leffoja. Ensimmäisen leffan kunnian sai Meet the Feebles, jota en ollutkaan ennen nähnyt. Helvetin kieroa ja veristä Muppets From Hell -meininkiä, pidin kyllä. Jossain leffan puolivälissä oli pienoista laahaamisen makua, mutta sen aikaiset yksittäiset huippukohdat ja alku sekä loppu kyllä korvaavat sen hyvin. Sen verran täytyy moittia kyseistä julkaisua, että oli harvinaisen paskat suomennokset (ei sillä, että niitä tarvitsisi). Lauseet jäivät kesken, joitain sanoja/sanontoja oltiin käännetty ihan käsittämättömällä tavalla ja muutenkin oli huonot. Tästä kärsivät kyllä kaikki meidän katsomat Jackson-leffat, mutta MtF kärsi siitä kuitenkin eniten.
Seuraavaksi oli vuorossa Bad Taste ja Braindead. Ne olin nähnyt ennenkin. Niistä sanon vain sen verran, että Bad Taste oli ehkä himpun verran huonompi kuin muistin sen olevan ja Braindead oli taas rutkasti parempi, vaikka lopun ruohonleikkurimässäily menikin "hieman" yli. Zombi-vauva on NIIN parasta mitä missään leffoissa on ikinä ollut.
"She's EXPERIENCED" kommentti aiheutti melkoisia repeilyjä, etenkin tapa, jolla päähenkilön äiti sen sanoi.
Jackson on sairas mies, ei tuollaisia leffoja muu selitä.
Omasta mielestäni taasen Bad Taste voittaa Braindeadin, vaikka jälkimmäinenkin on varsin loistava splatteri. Bad Tastessa on nimittäin sitä tietynlaista "Hei, teimme tämän nollabudjetilla kaveriporukassa ja hauskaa oli!" -tunnelmaa, ja kukapa ei rakastaisi Derekin viimeistä kohtausta... "I feel like I'm born again!". :D