Pelaajalauta

Reilun 25 tunnin kuluttua asetun istumaan Finnkino Sellon ykkössaliin ja vedän syvään henkeä. Voivatko massiiviset odotukset täyttyä tämän elokuvan kohdalla? Helppoa se ei tule olemaan, mutta jos joku sen tekee, niin Nolan.

Scifi (etenkin avaruussellainen) on minulle genrenä kovin rakas. Laadukkaita elokuvia ei tähän lajityyppiin todellakaan saada joka vuosi. Se on nostanut kiinnostusta tähän elokuvaan entisestään.

Onko tämä paljon melua tyhjästä vaiko oikea täysosuma? Tässä aiheessa voi myös puhua spoiler-tagien takana juonesta, jos asioita jätetään auki.


Jännitys tiivistyy.

Vuoden odotetuin leffa ja todennäköisesti mulle myös vuoden paras leffa. Hobitin odotukset on toistaiseksi vähän matalalla.

Joku sanoi Interstellarista, että verrattuna Nolanin aiempiin "lows are lower but highs are higher". Saa nähä miten käy. Huomenna alkuillasta nähdään.

Pitää koota ajatuksia elokuvasta yön yli, mutta jotain on tuoreeltaan sentään heittää: elokuvan soundtrack ei ole tästä maailmasta! Moneen otteeseen hurmioiduin aivan täysin musiikista. Zimmer ylitti itsensä.

Joo, vaatii vähän ajattelemista tämä. Voin kuitenkin sanoa, että tykkäsin aivan helvetisti. Elokuvan teemat, musiikki ja visuaalisuus oli jotain ihan huikeata.

Siis musat oli suoraan 1:1 ripattu Philip Glassin Koyaanisqatsi elokuvan sountrackista.

Hieno leffa. Täydellinen vastakohta Gravityn paskuudelle. Humaani, uskottava, tyylitelty, koskettava ja efektit veivät täysin mukanaan kuin olisi pikkulapsi katsomassa jotain Jurassic Parkia. Miehiset kyyneleet valuivat monessa kohtaa. Kyllä Nolan vielä kykenee hienoon elokuvatekoon Inception ja TDKR paskan jälkeen. Mcconaghey vei taas koko potin. Legendaarinen näyttelijä.

Hieno elokuva kyllä, mutta ei kovin yllätyksellinen saatikka Nolanimaisen mysteerinen. Juoni oli lopulta aika selvää kauraa. Toisaalta, turhalta viihteellisyyden tavoittelulta vältyttiin, joka sopi vakavanpuoleiseen tematiikkaan hyvin.

Pidin siitä, että Sci-Fi:n tiedepohja oli varsin realistinen. Tullut kulutettua kuitenkin melko paljon populääritiedettä, kuten viimeisimpänä Lawrence Kraussin erinomainen Universe from Nothing. Event horizonit, singulariteetit, madonreiät, ajan suhteellisuusteoriat ja kvattimekaniikat olivat ainakin teoreettisesti realistisella lähtötasolla. Myös jeesustelulta pääasiassa vältyttiin. Science-fantasyn puolelle mentäessä, oli meno Space Odysseyn kaltaista taiteellista ja visuaalista ilottelua - hyvä tasapaino leffalle, jotta se ei olisi kuitenkaan liian tieteellinen. Audiopuolelta erityismaininta täysin äänettömille avaruuskohtauksille - erittäin hyvä tehokeino!

Kyllähän tämä useamman katselukerran vaatii ja bluray pitää hankkia ehdottomasti hyllyyn. Täysin erilainen elokuva kuin Nolanin aiemmat pätkät, jotka olivat huomattavasti viihteellisempiä elokuvia.

Joo kaikkeen tähän. Paljon todella koskettavia kohtia ja McCounaughey oli eritttäin hyvä.

Tykkäsin myös lopusta.

Elokuva oli todellakin aidon koskettava, monellakin tapaa. Avaruuden suuruuden kuvaus sai herkistymään mutta myös McConaugheyn hahmon ja tämän tyttären suhde. Lapsinäyttelijä oli muuten tällä kertaa todella erinomainen! McConaughey on siitä hämmästyttävä kaveri, etten viitisen vuotta sitten noteerannut häntä ollenkaan ja pidin enemmänkin B-luokan näyttelijänä. Mies on todistanut jo moneen otteeseen olevansa kovan luokan kaliiberia. Tsekkaanpa The Lincoln Lawyerin Netflixistä lähiaikoina, kun kovasti kehuvat sitäkin yhdeksi herran parhaimmista suorituksista.

Interstellarissa olisi saanut  olla omaan makuuni jopa hieman enenmmän fantasiaa. Abyss -syvyys on yksi Scifi-suosikkejani ja etenkin leikkaamaton versio siitä. Syy on viimeiset 30 minuuttia, joita toiset rakastavat ja toiset vihaavat. Haaveilin ehkä mielessäni jostain hieman samankaltaisesta tämän elokuvan kanssa.

Se mitä eteeni sain, oli silti erittäin, erittäin hienoa. Täällä jo mainittiin Gravity, joka on teemallisesti hieman samankaltainen, mutta veistetty silti eri puusta. Gravity on mielestäni hieno elokuva, mutta myös hyvin kylmä. Nautin siitä eri syistä. Pitäisi katsoa sekin uudestaan Netflixistä pian ja tsekata paljonko elokuvan viehätyksestä putoaa kun auttamassa ei ole jättikuvaa 3D-efekteineen.

http://news.sciencemag.org/people-events/2014/11/physicist-who-inspired-interstellar-spills-backstory-and-scene-makes-him?rss=1

Elokuvassa avustanut fyysikko kertoo, mikä hänen mielestään oli epäaidoin juttu leffassa. Ehkä vähän yllättävä.

Pitääpä käydä katsastamassa. Näin kyllä trailerin käydessäni katsomassa Furyn, mutta muuten en tiedä leffasta juuri mitään muuta, mitä nyt tästä threadista on voinut lukea.

EDIT:

Jaa-a, mitäpä tuosta nyt äkkiseltään sanoisi. Päällimmäisenä jäi mieleen käsittämättömän kaunis musiikki, joka sopi elokuvan teemaan todella hyvin. Kokonaisuutena vaatii kyllä toisen katsomiskerran ja hieman miettimistä Inceptionin tapaan. Vaikka englanti jollain tapaa sujuukin, niin silti täytyy joskus katsoa tämä uudelleen suomitekstien kanssa, ja elokuvasta saa varmasti enemmän irti. Ulkoasultaan ja tehosteiltaan leffa oli varsinaista nannaa silmille noin 20 metriä leveältä screeniltä nähtynä. Erityisesti madonreikäkohtaus oli todella upeasti toteutettu.

Kiistatta katsomisen arvoinen, jos vaan yhtään scifille lämpiää.

(Ja sitten, mikä ihme pakottaa ottamaan sylivauvan mukaan noin kolmetuntisen elokuvan ajaksi. Vaippaikäisen parkaisu teatterissa on ihan yhtä ärsyttävä kuin kännykän pirinä, vaikkakin toki inhimillisempää).

Varmaan elinikäiset traumat sylivauvalla sen verta kovalla oli ainakin finnkinossa leffan äänet.

Tää on kyllä jännä juttu, ei voi käsittää miten pilataan fiilikset ylikovalla volumella, moni keski-ikäinen ei edes mene elokuviin, kun volumet on liian kovalla. Toinen ryhmä on nämä basson raiskaajat, mitä enemmän bassoa sen parempi. Sitten kuunnella sitä puuroksi muuttunutta ääniraitaa suu messingillä. Hyi vittu. No jokainen tykkää mistä tykkää.

Ehkä loppuu kun joku saa kuulovaurion ja haastaa oikeuteen.

Toisaalta jos volume ei ole 11, niin joutuu kuuntelemaan sitä vitun mässytystä ja teinien lätinää.

Mitäs kukkahattuilua täällä? :) Kova volyymihan on suuren kankaan lisäksi yksi syy käydä teatterissa katsomassa elokuva. Eikä mistään kuulovaurioista voida puhua, kun tasot ovat vielä kaukana rock-konserttien tai moottoriurheilun tasoista. Omassa kerrostalokämpässä sitä sitten voi hissutella bluray-version kanssa.

Ainut mikä tässä leffassa hieman äänissä häiritsi oli sen hiekkamyrskyn äänien överiys. Vesitti hieman rakettimoottorien jylinää, kun oli samalla äänenvoimakkuudella.

Oli tuossa Interstellarissa minunkin mielestäni äänet liian kovalla parissa kohtaa, ainakin Kinopalatsissa. Siis saahan ne äänet olla kovalla, mutta rajansa kaikella. Siinä vaiheessa kun tekee mieli pidellä korvia, mennään liian pitkälle. Ei se haittaa jos pari desibeliä pudottaisi.

Liekö jokin finnkinon oma juttu, kun itse en edes pistänyt äänenvoimakkuutta merkille koko elokuvan aikana. Sitäpaitsi sehän leffateatterissa on parasta, kun ei tarvitse ajatella naapureita.

Yksi tämän hetken suosituimmista tieteen popularisoijista Neil deGrasse Tyson tviittaa Gravityn tapaan nyt Interstellarista. Gravityhan lytättiin täysin sen epäloogisuuksien ja järjettömyyksien myötä. Interstellarista Tyson on selvästi vaikuttuneempi:

https://twitter.com/neiltyson/status/531649646766981120

https://twitter.com/neiltyson

En välitä yhtään mistään scifistä, mutta tästä tykkäsin ihan mielettömästi. Parhaita katsomiani elokuvia ikuisuuksiin. Ei ollut mitään hajua, mikä koko elokuvan idea oli ennen kuin menin sinne. En ollut nähnyt edes yhtänä screenshottia ja vasta tänään huomasin että kyseessä on Nolanin elokuva. >_>
Edessä istui joku viinalle haiseva jengi, jonka alkuun luulin pilaavan koko elokuvan, mutta jäivätkin elokuvan lopuksi pyyhkimään kyyneleitä penkkeihin viimeisenä. Taisi upota heillekin.

Itse menin kattomaan tämän leffan kanssa ainoastaan sillä tietoisuudella että tekijänä on Nolan. Ei mitää hajua onko sieltä puskemassa länkkäriä, rakkaustarinaa vai mitä. Scifistely on itselleni aika vaarallinen leffa-ala sillä ne ovat useammin pettäneet kuin yllättäneet laadullaan. Tässä leffassa koin selkeän yllätyksen ja elokuva piti otteessaan loppuun asti.

Mistään spektaakkelimaisesta elokuvasta en silti lähtisi puhumaan. Monta asiaa oli hyvin tehty ja juonta vietiin hyvin eteenpäin. Henkilökemiat ja kehitykset olivat mielenkiintoisia ja visuaalisestikin elokuva oli oikein katsomisen arvoinen. Mutta elokuvaan mahtui silti uskomattoman paljon tyhmiä kohtauksia ja suorastaan outoja ratkaisuja että niiden pohtiminen häiritsi elokuvan jälkeen ihan sikana. Loppuratkaisukin oli vähän... sinne päin.

Elokuva oli hyvä, voin suositella ja luvata että jos yhtään avaruustouhut kiinnostaa niin pidätte leffasta. Itselleni se meni kategoriaan "hyvät" elokuvat mutta mistään spektaakkelista tai ikimuistoisesta kokemuksesta en kyllä voi puhua.

Niinkuin mitä?

Spoiler warningilla

Matt Damonin roolihahmon esiintulo ja motiivit ja koko sen ajan kestänyt kohtaus oli aika tekemällä tehdyn oloinen. Mielestäni siinä ei ollut mitään järkeä tai ainakin se tuotiin esiin ja käsiteltiin todella heikosti.

Myös loppupuolen twisti tuntui yliscifistiseltä (puhun musta aukko -kohtauksesta) ja omasta perspektiivistäni hipoi jo poltergeistin rajoja. En sen enempää viitti asian yksityiskohtia tuoda esiin spoilereita välttääkseni, mutta mielestäni nuo kaksi suhteellisen pitkää kohtausta kokonaisuutenaan olivat todella typeriä.

+1

Matt Damonin roolihahmo oli ihan joke, mies veti kyllä yhden huonoimmista rooleistaan ikinä. Tästä oli kaikki teatterista poistuneet samaa mieltä, joiden kanssa juttelin. Kohtaus todellakin oli tekemällä tehty ja juosten kusten kuvattu.

Muuten leffa oli ihan jees, viihdyttävä, mutta ei kyllä mitään suuria tunteita herättänyt. Odotin liikoja. Traileri oli parempi, kuin itse leffa. Musat ja McConaughey oli 5/5.

Unohdin jo tässä kaiken hässäkän keskellä, että Interstellarin soundtrack tuli ulos jo pari pv sitten. Löytyy myös Spotifysta.

Tuli perjantaina tsekattua tämä ja täytyy sanoa, että oli kyllä hienoinen pettymys. Visuaalisesti hieno ja perusidealtaan hyvä, mutta juoni oli aika ennalta-arvattava ja jätti kylmäksi. Juoni tuntui myös etenevän hieman hölmösti ja sattumalla tuntui olevan suuri rooli. Tarina oli loppupeleissä hyvin simppeli. Suhteellisuusteorialla flirttailu oli hauskaa, mutta loppupeleissä hyvinkin fantasiatasolle vedetty ja teoriaa seurattiin nimellisesti, toki tämä on hyvä asia Hollywood-rainassa.

Odotin uutta Avaruusseikkailu 2001:stä. Sitä ei päästy lähellekään, mutta kohtalaisen viihdyttävä paketti kuitenkin. Ei todellakaan mikään mestariteos ja eipä varmaan tule uudestaan tsekattua ihan lähiaikoina.

http://www.neogaf.com/forum/showpost.php?p=140502202&postcount=5218

Virallinen soundtrack. Enpä muista parempaa elokuvasoundtrackia.

Kiitos. Vähän enemmän biisejä kuin sillä kaupasta löytyvällä levyllä..

Huikee soundtrack kyllä, pyörinyt pari päivää spotifyssä, kiitokset vinkistä!

Tuli katseltua muutama päivä sitten. Enpä ymmärrä miksi tästä oli hirmuinen hype aikoinaan. Ihan hyvä leffa, mutta ei kyllä herättänyt mitään parhauden tunteita.

Jep. Soundtrack oli kyllä helvetin onnistunut ja leffa oli visuaalisesti huikea (pois lukien Nolanin tavaramerkin, idioottimaisen 2.40:1 ja 1.43:1 kuvasuhteilla kikkailun), mutta muuten aika unohdettava leffakokemus

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Siinä lopun 4D-tilassa hillumisessa ja kellojen liikuttelussa kirjahyllyjen takaa ei myöskään ollut päätä eikä häntää.

Nolan voisi antaa jonkun muun käsikirjoittaa seuraavan leffansa. Tuskin näin kuitenkaan tapahtuu, koska leffa takoo satoja miljoonia joka tapauksessa ja IMDb:ssä pojot nousee automaattisesti sinne lähelle ysiä.

Olinkin huomaavina jotain kuvasuhteen vaihtelua. Loppujen lopuksi ei siihen kiinntänyt mitään huomiota ja se vaikuttanut positiivisesti katseluun. Eli ihan sama vaikka olisi ollut samalla kuvasuhteella koko leffa.

Eikös toi kuvasuhteen muuttuminen johdu siitä, että jotkut kohtaukset on kuvattu IMAX-formaatissa?

Joo, mutta häiritsee se silti. En tiedä ketään muuta ohjaajaa, joka moista kikkailua harrastaa. Miksei sitä koko leffaa voi kuvata IMAX-kameroilla? Tuskin se nyt ainakaan budjetista voi olla kiinni, eikä se kamera niin iso fyysisestikään ole, etteikö jokaista kohtausta voitaisi sillä kuvata.

Minusta nuo imax kohtaukset olivat saatanan hienoja. Niitä käytettiin myös osana tarinankerrontaa. Tämän tason missasi täysin teatterissa ja nyt kaduttaa etten katsonut leffaa jenkeissä IMAX teatterissa kun on oli mahdollista  :/

No leffa toimi hyvin kotonakin blu-rayna. Se jumalaton äänimaailma kärsii hieman ja kuva myös sillä ei se telkkari valkokangasta voita. Voin silti suositella ja BR oli anttilassa vain 13 egeä mikä yllätti positiivisesti. Seuraavaksi sitten extrat!

Ei ole realistista kuvata koko elokuvaa analogisessa IMAX-formaatissa kyseisen tekniikan rajoitteista ja hinnasta johtuen. Jos rahaa olisi loputtomasti, niin se olisi ehkä mahdollista. IMAX-kameroiden iso koko on myös niiden käyttöä rajoittava tekijä. Muistaisin myös lukeneeni, että IMAX-kameroihin ei ole saatavilla kaikki linssejä, joita löytyy perinteisiin 35mm kameroihin. Voin toki olla väärässä.
https://www.youtube.com/watch?v=fdwHVtAan38

Pääsin itse näkemään Interstellarin rapakon takana IMAX-teatterissa 70mm kelalta, ei siis digitoituna kovalevyltä. Kokemus oli leffafanaatikolle todella päräyttävä. Jos voittaisin eurojackpotissa tai vastaavassa kymmeniä miljoonia, niin varmaan rakennuttaisin täysikokoisen IMAX-teatterin tänne pohjolan perukoille. Kyllä se olisi sen väärti.